• Live: io-techin Tekniikkapodcast tänään perjantaina noin klo 16:40 alkaen. Keskustellaan viikon mielenkiintoisimmista tietotekniikka- ja mobiiliaiheista. Suora lähetys YouTubessa. Tule mukaan katselemaan ja keskustelemaan! Linkki lähetykseen >>

Parisuhteen kiemurat

Vaikea sanoa muiden perheistä mitään, koska en ole kysellyt heidän päivärytmeistään, mutta omalla kokemuksella voin sanoa, että pahimmat aikataulunatsit ovat juuri niitä, jotka tiuskivat ja huutavat lapsilleen ja puolisolleen.
Eli mitkä? En nyt ymmärrä tarkoitatko sellaisia, joilla on jatkuvasti kiire jonnekin, sehän on varmasti stressaavaa ja aiheuttaa just tuota. Mut toisaalta niin sekin, kun ei oikein saada mitään tehtyä, valvotaan, on nälkä, mitään ei ehditä tekemään jne. :D Ihmisiä on joka lähtöön.
 
Eli mitkä? En nyt ymmärrä tarkoitatko sellaisia, joilla on jatkuvasti kiire jonnekin, sehän on varmasti stressaavaa ja aiheuttaa just tuota. Mut toisaalta niin sekin, kun ei oikein saada mitään tehtyä, valvotaan, on nälkä, mitään ei ehditä tekemään jne. :D Ihmisiä on joka lähtöön.
Sellaiset, joilla nukkumiset, heräämiset ja ruokailut tapahtuu prikulleen samaan aikaan joka päivä, myös viikonloppuisin. Tietenkin on hyvä, että jonkinlainen rutiini on olemassa, mutta jos mistään ei voi joustaa, on tuloksena väistämättä konflikteja.
 
Tulipa melkein jo ikävä ikuisia sinkkuaikoja. Ne oli niin helppoja ja vaivattomia aikoja. Kymmeniä vuosia jos etsii ja vihdoin taas jonkun löytää, niin sitten alkaakin heti parisuhteen ongelmaiset kiemurat :D ja erittäin hyvin muistuu mieleen ne vanhat seurustelujutut.
Toinen voi loukkaantua mistä vain ja sitten täytyy yrittää taas kaikkensa tehdä.
Sitä ei tule ajatelleeksi, että toinen ei esimerkiksi halua tehdä mitään päätöksiä asumisesta tai parisuhteesta eikä varmaan muistakaan isommista asioista, vaikka antaakin ehkä hieman niin ymmärtää.
Ne ovat sellaisia asioita, joista ei ehkä kannata edes puhua alkuvaiheessa.
Ehkä sitä on taas unohtanut miten parisuhde pitää aloittaa ja kuinka hitaasti siinä pitäisi edetä.
Mutta äkkiäpä tuo on taas muistunut mieleen :D
 
Ehkä sitä on taas unohtanut miten parisuhde pitää aloittaa ja kuinka hitaasti siinä pitäisi edetä.
En tiiä tarviiks tän olla kovinkaan kiveen hakattu juttu. En nyt toki sitäkään tarkota et heti ekojen viikkojen aikana kannattaa ruveta puhumaan yhteenmuuttamisesta ja perheestä, mut jotenkin mitä enemmän ikää on tullu niin sitä enemmän alkanu kyseenalaistamaan sitä omaakin vanhaa ajatusmaailmaa et pitää olla X aika yhdessä ennenku kannattaa noita asioita edes tuoda esille. Noi on toki sellasia asioita et kannattaa alkaa niistä puhumaan vasta kun se suhde on jo tasottunu ns. arkeen. Mut karu fakta kanssa on et sitä ei oikeasti tiedä miten se yhteiselo lähtee rullaamaan kun vaan kokeilemalla. Voi sitä kuivaharjottelua tehä kuinka paljon haluaa viettämällä vaikka useemman viikon toisen luona, mut ei se sit kuitenkaan sama asia oo kun yhteinen asunto.

Sama homma melkeenpä noitten "isojen asioiden" kanssa. Mieluummin selvii ennemmin ku myöhemmin se et jos jostain tietyistä aika kriittisistä jutuista ei olla samaa mieltä (esim lapset), ettei käy niin et joskus parin vuoden seurustelun jälkeen asiasta ruvetaan puhumaan ja selviikin et ootte ihan täysin eri mieltä asioista ja se on jommalle kummalle tai molemmille dealbreaker. Ja sitä se oikeastaan aina onkin, jos toisen täytyy antaa periks esimerkiks ton lapsikysymyksen kohdalla ja vaikka jättää se skidi hommaamatta vaikka sellasen haluais, niin kyl se yleensä on sen verran iso juttu et se yksinään riittää jo kaatamaan suhteen ainakin hetken päästä.
 
Sama homma melkeenpä noitten "isojen asioiden" kanssa. Mieluummin selvii ennemmin ku myöhemmin se et jos jostain tietyistä aika kriittisistä jutuista ei olla samaa mieltä (esim lapset), ettei käy niin et joskus parin vuoden seurustelun jälkeen asiasta ruvetaan puhumaan ja selviikin et ootte ihan täysin eri mieltä asioista ja se on jommalle kummalle tai molemmille dealbreaker. Ja sitä se oikeastaan aina onkin, jos toisen täytyy antaa periks esimerkiks ton lapsikysymyksen kohdalla ja vaikka jättää se skidi hommaamatta vaikka sellasen haluais, niin kyl se yleensä on sen verran iso juttu et se yksinään riittää jo kaatamaan suhteen ainakin hetken päästä.

Isoja ongelmia saa aikaiseksi kun toinen osapuoli ei noista isoista asioista rehellisesti kerro kuin vasta pitkä ajan kuluttua...
 
Erottiin tossa muutama kuukaus sitten reilun 4 vuoden parisuhteesta....aika lailla yhteisymmärryksessä.
Mutta silti meillä menee arki lähes samalla lailla kun ennenkin, ainoastaan sänky on eri.
Ehdotin sitten että jos ollaan kuiteskin "vain" ystäviä mutta samalla voitas toisinaan harrastaa sitä sänkyjumppaa ja se tuntu sitten sopivan joten en nyt oikein oo varma missä mennään, kumpikaan ei varsinaisesti oo ettimässä mitään uutta suhdetta.
Mulla on ainakin vielä tunteita ja kun arki kuiteskin sujuu nyt jopa paremmin kun parisuhteessa niin oon miettiny jotain semmoista avointa suhdetta missä ei oo sitoutumisia mutta voitas silti elää yhdessä ja tehdä lähes samoja asioita kun ennekin.
Meillä oli/on suht hyvä järjestely että vaikka asutaan kerrostalossa niin meillä on vierekkäiset asunnot ja mun työkalu, atk ja hifijutut on ollu mun asunnon puolella joita muutenkin harvakseltaan nykyään käytän...aloitettiin tosiaan seurustelu ennekun itse muutin samaan taloon mutta sopivasti sattui viereinen asunto olemaan vapaana niin muutin sitten siihen.
Meillä ei ole jälkikasvua mutta yhteinen koira on ja siitä sovittiin yhteishuoltajuus mutta samanlailla se meidän mukana kulkee kun ennenkin.
 
Ehdotin sitten että jos ollaan kuiteskin "vain" ystäviä mutta samalla voitas toisinaan harrastaa sitä sänkyjumppaa ja se tuntu sitten sopivan joten en nyt oikein oo varma missä mennään, kumpikaan ei varsinaisesti oo ettimässä mitään uutta suhdetta.
Mulla on ainakin vielä tunteita ja kun arki kuiteskin sujuu nyt jopa paremmin kun parisuhteessa niin oon miettiny jotain semmoista avointa suhdetta missä ei oo sitoutumisia mutta voitas silti elää yhdessä ja tehdä lähes samoja asioita kun ennekin.
Tämä kuulostaa nyt lähinnä epätoivoiselta roikkumiselta, kun ei haluta päästää irti toisesta. Eron jälkeiset panokaverisäädöt eksän kanssa kannattaa unohtaa täysin niin kauan kun et ole itse päässyt yli. Puhdas kaverisuhde varmasti mahdollinen, sitäkin kannattaa miettiä vasta kun ei ole itsellä enää romanttisia tunteita toista kohtaan.
 
Tämä kuulostaa nyt lähinnä epätoivoiselta roikkumiselta, kun ei haluta päästää irti toisesta. Eron jälkeiset panokaverisäädöt eksän kanssa kannattaa unohtaa täysin niin kauan kun et ole itse päässyt yli. Puhdas kaverisuhde varmasti mahdollinen, sitäkin kannattaa miettiä vasta kun ei ole itsellä enää romanttisia tunteita toista kohtaan.

Tuohan oli siis trolli.
 
Tämä kuulostaa nyt lähinnä epätoivoiselta roikkumiselta, kun ei haluta päästää irti toisesta. Eron jälkeiset panokaverisäädöt eksän kanssa kannattaa unohtaa täysin niin kauan kun et ole itse päässyt yli. Puhdas kaverisuhde varmasti mahdollinen, sitäkin kannattaa miettiä vasta kun ei ole itsellä enää romanttisia tunteita toista kohtaan.
Tunnen muutaman parin jotka eivät asu tai ole asuneet yhdessä mutta seurustelevat ja paneskelevat myös ( yöpyvät myös joskus toisen luona ), eivät tapaile muita. Tilanne ei poikkea muuten Hifigurun tapauksesta kuin aiemman yhdessä asumisen osalta. Toimii, jos molemmille ok. Tuo vapautta kun saa asua yksikseen ja tarpeen mukaan saa myös olla ihan rauhassa yksin.
 
Itsellä nyt melko turbulenssi menossa päässä. Löytyi aivan huikea nainen tinderissä kesän alussa ja pidetty aika tiiviisti yhteyttä ja nähty sen jälkeen. Välimatkaa tosin on se n. 300km, mutta ei ole menoa haitannut.
Nyt vain huomaan että itselläni on kehittynyt todella vahvoja tunteita häneen ja olen hieman yksin näiden vahvojen tunteiden kanssa. Yleensä en näin todellakaan ihastu/rakastu, mitä tämä nyt onkaan, vaan pystyn pitämään ajatukset kunnossa. Nyt kuitenkin huomaan että kärsin melkoisesti menettämisen pelkoa ja se kyllä ärsyttää niin itseäni kuin varmasti toistakin kun olen ihan onneton puheissani yms. suhteen kanssa.
Mitenhän tämän saisi teilattua, koska olen jo melko varma että kohta sattuu ja kovaa.prkl.
 
Leffojen/sarjojen katsomisesta yhdessä arkipäivisin kysymys:

Jos toista alkaa nukuttaa, pitääkö toisen alentua siihen että jätetään leffa tai jakso kesken ja jatketaan seuraavana päivänä?

Olen siis itse tuo jota alkaa nukuttaa. Olen herkkäuninen ja nukahtamisvaikeuksia.

Jos aletaan katsomaan 2h leffaa klo 22 käy herkästi niin että klo 23 alkaa unettaa ja haluaisin siirtyä sänkyyn nukkumaan. Parempi puolisko sanoo "eihän nyt oo vielä myöhäkään, katsotaan tää ensin loppuu". Ei ole myöhä ei, mutta klo 24 leffan päättyessä unettamiseni on mennyt ohi ja en enää pysty nukahtamaan. Saattaa mennä pahimmassa tapauksessa klo 2 yöhön ennen kuin itseä nukuttaa uudestaan. Aamulla kello herättää klo 7.

Sinkkuna totuin siihen että jätän lähes kaikki sarjat ja leffat kesken mistä sattuu kohdasta ja jatkan kun tuntuu siltä, kun taas hän haluaisi aina katsoa kaiken samalla istunnolla loppuun asti.

Dear Eki, mites teillä muilla?
 
Leffojen/sarjojen katsomisesta yhdessä arkipäivisin kysymys:

Jos toista alkaa nukuttaa, pitääkö toisen alentua siihen että jätetään leffa tai jakso kesken ja jatketaan seuraavana päivänä?

Olen siis itse tuo jota alkaa nukuttaa. Olen herkkäuninen ja nukahtamisvaikeuksia.

Jos aletaan katsomaan 2h leffaa klo 22 käy herkästi niin että klo 23 alkaa unettaa ja haluaisin siirtyä sänkyyn nukkumaan. Parempi puolisko sanoo "eihän nyt oo vielä myöhäkään, katsotaan tää ensin loppuu". Ei ole myöhä ei, mutta klo 24 leffan päättyessä unettamiseni on mennyt ohi ja en enää pysty nukahtamaan. Saattaa mennä pahimmassa tapauksessa klo 2 yöhön ennen kuin itseä nukuttaa uudestaan. Aamulla kello herättää klo 7.

Sinkkuna totuin siihen että jätän lähes kaikki sarjat ja leffat kesken mistä sattuu kohdasta ja jatkan kun tuntuu siltä, kun taas hän haluaisi aina katsoa kaiken samalla istunnolla loppuun asti.

Dear Eki, mites teillä muilla?
Sanot että kato vaan loppuun, että itse ei enään meinaa rekisteröidä mitä siellä ruudussa tapahtuu ja menet nukkumaan. Katsot lopun vaikka itseksesi myöhemmin.
Jos tulee hellasäröä asiasta niin asia puheeksi, koska asia erittäin mitätön
 
Leffojen/sarjojen katsomisesta yhdessä arkipäivisin kysymys:

Jos toista alkaa nukuttaa, pitääkö toisen alentua siihen että jätetään leffa tai jakso kesken ja jatketaan seuraavana päivänä?

Olen siis itse tuo jota alkaa nukuttaa. Olen herkkäuninen ja nukahtamisvaikeuksia.

Jos aletaan katsomaan 2h leffaa klo 22 käy herkästi niin että klo 23 alkaa unettaa ja haluaisin siirtyä sänkyyn nukkumaan. Parempi puolisko sanoo "eihän nyt oo vielä myöhäkään, katsotaan tää ensin loppuu". Ei ole myöhä ei, mutta klo 24 leffan päättyessä unettamiseni on mennyt ohi ja en enää pysty nukahtamaan. Saattaa mennä pahimmassa tapauksessa klo 2 yöhön ennen kuin itseä nukuttaa uudestaan. Aamulla kello herättää klo 7.

Sinkkuna totuin siihen että jätän lähes kaikki sarjat ja leffat kesken mistä sattuu kohdasta ja jatkan kun tuntuu siltä, kun taas hän haluaisi aina katsoa kaiken samalla istunnolla loppuun asti.

Dear Eki, mites teillä muilla?

Meillä akka nukahtaa aina kesken leffan/sarjan, sanoo mulle että kato vaan loppuun että kattoo itte myöhemmin.. Yleensä kyl sit laitan pauselle ja meen tekee jotain muuta, joskus saatan kattoo loppuun.
 
Leffojen/sarjojen katsomisesta yhdessä arkipäivisin kysymys:

Jos toista alkaa nukuttaa, pitääkö toisen alentua siihen että jätetään leffa tai jakso kesken ja jatketaan seuraavana päivänä?

Olen siis itse tuo jota alkaa nukuttaa. Olen herkkäuninen ja nukahtamisvaikeuksia.

Jos aletaan katsomaan 2h leffaa klo 22 käy herkästi niin että klo 23 alkaa unettaa ja haluaisin siirtyä sänkyyn nukkumaan. Parempi puolisko sanoo "eihän nyt oo vielä myöhäkään, katsotaan tää ensin loppuu". Ei ole myöhä ei, mutta klo 24 leffan päättyessä unettamiseni on mennyt ohi ja en enää pysty nukahtamaan. Saattaa mennä pahimmassa tapauksessa klo 2 yöhön ennen kuin itseä nukuttaa uudestaan. Aamulla kello herättää klo 7.

Sinkkuna totuin siihen että jätän lähes kaikki sarjat ja leffat kesken mistä sattuu kohdasta ja jatkan kun tuntuu siltä, kun taas hän haluaisi aina katsoa kaiken samalla istunnolla loppuun asti.

Dear Eki, mites teillä muilla?

Eiköhän se ole ihan sanomattakin selvää, että varsinkin univaikeuksista kärsivän kannattaa lähtökohtaisesti priorisoida sitä unta. Jos toinen ei tätä ymmärrä, niin sanoisin että lakkaa seurustelemasta lapsien kanssa.
 
Leffojen/sarjojen katsomisesta yhdessä arkipäivisin kysymys:

Jos toista alkaa nukuttaa, pitääkö toisen alentua siihen että jätetään leffa tai jakso kesken ja jatketaan seuraavana päivänä?

Olen siis itse tuo jota alkaa nukuttaa. Olen herkkäuninen ja nukahtamisvaikeuksia.

Jos aletaan katsomaan 2h leffaa klo 22 käy herkästi niin että klo 23 alkaa unettaa ja haluaisin siirtyä sänkyyn nukkumaan. Parempi puolisko sanoo "eihän nyt oo vielä myöhäkään, katsotaan tää ensin loppuu". Ei ole myöhä ei, mutta klo 24 leffan päättyessä unettamiseni on mennyt ohi ja en enää pysty nukahtamaan. Saattaa mennä pahimmassa tapauksessa klo 2 yöhön ennen kuin itseä nukuttaa uudestaan. Aamulla kello herättää klo 7.

Sinkkuna totuin siihen että jätän lähes kaikki sarjat ja leffat kesken mistä sattuu kohdasta ja jatkan kun tuntuu siltä, kun taas hän haluaisi aina katsoa kaiken samalla istunnolla loppuun asti.

Dear Eki, mites teillä muilla?
Meillä menee niin että mä oon illanvirkku ja emäntä aamuvirkku. Ja poikkeuksetta kun mä haluasin kattoa leffaa/sarjaa niin emäntä joka kerta nukahtaa kesken kaiken.
Oon ratkaissut tilanteen niin että mitään yhteistä ei enää yhdeksän jälkeen aloiteta katsomaan. Jos on leffailta niin viimeistään kasilta pyörimään. Turha hakkaa päätä kiveen jos jompikumpi ei jaksa kattoa kun jokaisella ihmisellä on erilaiset rytmit.
Kaikki mitä yhdessä halutaan katsoa katsotaan silloin kun tiedetään että molemmat pysyy hereillä.
 
Tulipa melkein jo ikävä ikuisia sinkkuaikoja. Ne oli niin helppoja ja vaivattomia aikoja. Kymmeniä vuosia jos etsii ja vihdoin taas jonkun löytää, niin sitten alkaakin heti parisuhteen ongelmaiset kiemurat :D ja erittäin hyvin muistuu mieleen ne vanhat seurustelujutut.
Toinen voi loukkaantua mistä vain ja sitten täytyy yrittää taas kaikkensa tehdä.
Sitä ei tule ajatelleeksi, että toinen ei esimerkiksi halua tehdä mitään päätöksiä asumisesta tai parisuhteesta eikä varmaan muistakaan isommista asioista, vaikka antaakin ehkä hieman niin ymmärtää.
Ne ovat sellaisia asioita, joista ei ehkä kannata edes puhua alkuvaiheessa.
Ehkä sitä on taas unohtanut miten parisuhde pitää aloittaa ja kuinka hitaasti siinä pitäisi edetä.
Mutta äkkiäpä tuo on taas muistunut mieleen :D

Toi boldattu on kyllä hauska. Pestiin terassin katoksen ränniä. Vettä roiskui naamaan kun puutarhalekulla kastelin (pisaroita). Ekalla kerran sanoi ja ilmeisesti toisella kerralla puri hammasta hoiti hommansa loppuun ja meni sisälle. Mä en edes huomannut mitään erikoista. Itse olin about enempi tai vähempi märkä kun sitä vettä tosiaan roiskui kun sitä ennen olin pessyt painepesurilla katon niin paskaa oli joka puolella mikä piti saada pois. Ja kun itseä tollanen pieni kastuminen ei haittaa yhtään.

No sen jälkeen pesin sitten terassin kun oli tarkoitus öljytä se. Siitä oli puhe, että toinen kastelee ja toinen harjaa. No ei tulltu auttamaan niin vähän ihmettelin, että mikäs... Hänen siskon tyttö käymässä niin aattelin, että touhuaa sen kanssa. Pesin ja sen jälkeen öljysin missä menikin sitten koko loppu päivä. Sitten illalla toinen tulee, että koska sä pyydät anteeksi XD. Olin ihan, että wtf. Tyyliin itse hikoillut 8h maalaamassa terassia kun toinen viihdyttänyt mukeloa. Kun selvis, että ne pisarat naamaan oli se syy ja ihan tahallani kuulemma tein kun oli jo asiasta sanonut ja itku oli tullut. Nauruksihan se veti, mikä nyt on varmaan väärä reaktio, mutta ei se pahemmaksi ainakaan mennyt.

Eipä siitä tosiaan sen ihmeempää draamaa tullut, mutta muuten huvittava keissi. Onneksi nyt ei muita tollasia tule mieleen 4v ajalta.
 
Tätä aihetta kun lukee, niin tulee lämmin ja hyvä olo, että en ole ikinä ollut parisuhteessa - ei olisi oma juttu ollenkaan.
 
Leffojen/sarjojen katsomisesta yhdessä arkipäivisin kysymys:

Jos toista alkaa nukuttaa, pitääkö toisen alentua siihen että jätetään leffa tai jakso kesken ja jatketaan seuraavana päivänä?

Olen siis itse tuo jota alkaa nukuttaa. Olen herkkäuninen ja nukahtamisvaikeuksia.

Jos aletaan katsomaan 2h leffaa klo 22 käy herkästi niin että klo 23 alkaa unettaa ja haluaisin siirtyä sänkyyn nukkumaan. Parempi puolisko sanoo "eihän nyt oo vielä myöhäkään, katsotaan tää ensin loppuu". Ei ole myöhä ei, mutta klo 24 leffan päättyessä unettamiseni on mennyt ohi ja en enää pysty nukahtamaan. Saattaa mennä pahimmassa tapauksessa klo 2 yöhön ennen kuin itseä nukuttaa uudestaan. Aamulla kello herättää klo 7.

Sinkkuna totuin siihen että jätän lähes kaikki sarjat ja leffat kesken mistä sattuu kohdasta ja jatkan kun tuntuu siltä, kun taas hän haluaisi aina katsoa kaiken samalla istunnolla loppuun asti.

Dear Eki, mites teillä muilla?
Me jätetään säännöllisesti kesken. Jatkan katsomalla muuta taikka teen kokonaan muita hommia. Toinen kun sammahtaa jo seiskan ja kasin välillä, niin arkena ei toivoakaan katsoa pitkää elokuvaa putkeen. Nykyään tuo jatkaminen on niin helppoa.
 
Kuvittelin että tuo on itsestäänselvyys että jatketaan myöhemmin, ellei nyt toinen erikseen totea että voi katsoa loppuun.
 
Kuvittelin että tuo on itsestäänselvyys että jatketaan myöhemmin, ellei nyt toinen erikseen totea että voi katsoa loppuun.
Ei voi olla totta. Siis sinun mielestäsi toinen ei voisi katsoa loppuun jotain jos niin haluaa? Tuo on todella itsekästä ajattelua. Sillä ei ole mitään väliä mitä katsoo ja milloin. Pahasti mennään metsään parisuhteessa jos lähdetään noin kontrolloimaan tai saamaan pahaa mieltä jos toinen katsoo sinun nukkuessasi jonkun harry potterin loppuun. "Mä en katso tätä leffaa loppuun, ettei sulle tuu paha mieli. Voidaan sitten huomenna katsoa se loppuun ja voidaan istua vierekkäin sohvalla." :D
 
Ei voi olla totta. Siis sinun mielestäsi toinen ei voisi katsoa loppuun jotain jos niin haluaa? Tuo on todella itsekästä ajattelua. Sillä ei ole mitään väliä mitä katsoo ja milloin. Pahasti mennään metsään parisuhteessa jos lähdetään noin kontrolloimaan tai saamaan pahaa mieltä jos toinen katsoo sinun nukkuessasi jonkun harry potterin loppuun. "Mä en katso tätä leffaa loppuun, ettei sulle tuu paha mieli. Voidaan sitten huomenna katsoa se loppuun ja voidaan istua vierekkäin sohvalla." :D
Saa katsoa mutta en tykkäisi. Jos vaikka katsotaan yhdessä jotain ja sitten tulee töistä kiireellinen hälytys, niin haluaisin kyllä että jatketaan loppuun myöhemmin yhdessä. Taikka myös jos ollaan katsottu sarjaa ja toinen päättää lomallaan katsoa itsekseen etukäteen. Meillä molemmilla on kuitenkin riittämiin omia sarjoja ja elokuvia, mitä katsoa. Nuo yhdessä katsottavat on jo harvemmassa, että aina ei niitä tahdo löytyä. Ollaan kyllä joskus sanottum että katso vaan jos haluat, mutta eiä ole haluttu katsoa ilman toista. Sillä on väliä kenen kanssa katsoo ja mitä, jos ei milloin.

Ihan samalla tavalla kuin suhteessa muutenkin saa tehdä asioita toisen mielipiteestä välittämättä. Paras ottaa kuitenkin toinen huomioon. Suoria lähetyksiä tuo ei toki koske taikka jos on pidempi poissaolo, jossa vaarana juonipaljastukset myöhemmin (meillä). Parisuhteita on kuitenkin erilaisia, kaikkia ei edes haittaa vaikka toinen katsoisi leffan loppuun itsekseen. Tässä oli kuitenkin kyse siitä jos haittaa, niin pitääkö se tuoda ilmi.
 
Saa katsoa mutta en tykkäisi. Jos vaikka katsotaan yhdessä jotain ja sitten tulee töistä kiireellinen hälytys, niin haluaisin kyllä että jatketaan loppuun myöhemmin yhdessä. Taikka myös jos ollaan katsottu sarjaa ja toinen päättää lomallaan katsoa itsekseen etukäteen. Meillä molemmilla on kuitenkin riittämiin omia sarjoja ja elokuvia, mitä katsoa. Nuo yhdessä katsottavat on jo harvemmassa, että aina ei niitä tahdo löytyä. Ollaan kyllä joskus sanottum että katso vaan jos haluat, mutta eiä ole haluttu katsoa ilman toista. Sillä on väliä kenen kanssa katsoo ja mitä, jos ei milloin.

Ihan samalla tavalla kuin suhteessa muutenkin saa tehdä asioita toisen mielipiteestä välittämättä. Paras ottaa kuitenkin toinen huomioon. Suoria lähetyksiä tuo ei toki koske taikka jos on pidempi poissaolo, jossa vaarana juonipaljastukset myöhemmin (meillä). Parisuhteita on kuitenkin erilaisia, kaikkia ei edes haittaa vaikka toinen katsoisi leffan loppuun itsekseen. Tässä oli kuitenkin kyse siitä jos haittaa, niin pitääkö se tuoda ilmi.
Mutta se ongelma on se, että sinulle tulee paha mieli jos toinen katsoo. Tämä on se ongelma. Ehkä keskittyisin siihen juonen paljasteluun, se näkyy olevan se ongelma, ellet sitten vain halua pakottaa toista istumaan vierelläsi siitä saamasi mielihyvän takia. Joka tapauksessa noi on itsekkäitä syitä. Jos molemmat haluaa leikkiä tätä leikkiä niin hyvä mutta älä ala toista pakottamaan oman mielihyvän takia.
 
Viimeksi muokattu:
Tilanteen mukaan. Jos katsotaan jotain sarjaa yhdessä niin siihen vähän niinkuin kuuluu se yhdessä katsominen. Jos on joku tusinaleffa niin sillä ei ole varmaan mitään merkitystä.
 
Ei voi olla totta. Siis sinun mielestäsi toinen ei voisi katsoa loppuun jotain jos niin haluaa? Tuo on todella itsekästä ajattelua. Sillä ei ole mitään väliä mitä katsoo ja milloin. Pahasti mennään metsään parisuhteessa jos lähdetään noin kontrolloimaan tai saamaan pahaa mieltä jos toinen katsoo sinun nukkuessasi jonkun harry potterin loppuun. "Mä en katso tätä leffaa loppuun, ettei sulle tuu paha mieli. Voidaan sitten huomenna katsoa se loppuun ja voidaan istua vierekkäin sohvalla." :D
Eli esim. jos jotain sarjaa ollaan yhdessä katsottu niin on sitten ok että toinen vaan jatkaa katsomista oman mielensä mukaan? Mitenhä tuo sitte toimii, jatkossa kumpikin kattoo eri huoneessa omaan tahtiin? Kuka helvetti sitä nyt puolisonsa vieressä illat haluaisi viettää!
 
Saa katsoa mutta en tykkäisi. Jos vaikka katsotaan yhdessä jotain ja sitten tulee töistä kiireellinen hälytys, niin haluaisin kyllä että jatketaan loppuun myöhemmin yhdessä. Taikka myös jos ollaan katsottu sarjaa ja toinen päättää lomallaan katsoa itsekseen etukäteen. Meillä molemmilla on kuitenkin riittämiin omia sarjoja ja elokuvia, mitä katsoa. Nuo yhdessä katsottavat on jo harvemmassa, että aina ei niitä tahdo löytyä. Ollaan kyllä joskus sanottum että katso vaan jos haluat, mutta eiä ole haluttu katsoa ilman toista. Sillä on väliä kenen kanssa katsoo ja mitä, jos ei milloin.

Ihan samalla tavalla kuin suhteessa muutenkin saa tehdä asioita toisen mielipiteestä välittämättä. Paras ottaa kuitenkin toinen huomioon. Suoria lähetyksiä tuo ei toki koske taikka jos on pidempi poissaolo, jossa vaarana juonipaljastukset myöhemmin (meillä). Parisuhteita on kuitenkin erilaisia, kaikkia ei edes haittaa vaikka toinen katsoisi leffan loppuun itsekseen. Tässä oli kuitenkin kyse siitä jos haittaa, niin pitääkö se tuoda ilmi.
Nukahtamisesta duunin kiireelliseen hälytykseen. Ihan semmone pieni loikka siinä sitten vaan.
 
Eli esim. jos jotain sarjaa ollaan yhdessä katsottu niin on sitten ok että toinen vaan jatkaa katsomista oman mielensä mukaan? Mitenhä tuo sitte toimii, jatkossa kumpikin kattoo eri huoneessa omaan tahtiin. Kuka helvetti sitä nyt puolisonsa vieressä illat haluaisi viettää!
Kyllä. Jos se toinen osapuoli haluaa jatkaa katsomista niin se on täysin hyväksyttävää. Jos toinen haluaa katsoa toisessa huoneessa omaan tahtiin on se täysin hyväksyttävää. Ethän ala kontrolloimaan toista jonkun television leffan takia? Jos sinulle tulee paha mieli kun toinen katsoo jotain televisiosta tai nukkuu niin ongelma on sinussa.
 
Kyllä. Jos se toinen osapuoli haluaa jatkaa katsomista niin se on täysin hyväksyttävää. Jos toinen haluaa katsoa toisessa huoneessa omaan tahtiin on se täysin hyväksyttävää. Ethän ala kontrolloimaan toista jonkun television leffan takia? Jos sinulle tulee paha mieli kun toinen katsoo jotain televisiosta tai nukkuu niin ongelma on sinussa.
Tottakai se on ”hyväksyttävää”, mutta olisi se mun mielestä vähän hassua jos oltaisiin jotain sarjaa katsottu yhdessä ja yhtäkkiä vaimo katsoisikin yksin eteenpäin. Menisi vähän se yhdessä katsomisen tarkoitus. En mä kuitenkaan vaimolle siitä suuttuisi :D
 
Eli esim. jos jotain sarjaa ollaan yhdessä katsottu niin on sitten ok että toinen vaan jatkaa katsomista oman mielensä mukaan? Mitenhä tuo sitte toimii, jatkossa kumpikin kattoo eri huoneessa omaan tahtiin? Kuka helvetti sitä nyt puolisonsa vieressä illat haluaisi viettää!
Ehkä sekin jo kertoo jotain kun ongelmat ovat tällä tasolla. Oikein rikkaalla mielikuvituksella tulisi mieleen, että kannattaisi varmaan keksiä muuta yhteistä tekemistä kuin massaviihteen kuluttaminen telkkarista sohvalla persettä levittäen. Itse helvetisti samaan syyllistyneenä en huutele korkeammalta hevoselta vaan jonkinlaista introspektiota tämä.
 
Kyllä. Jos se toinen osapuoli haluaa jatkaa katsomista niin se on täysin hyväksyttävää. Jos toinen haluaa katsoa toisessa huoneessa omaan tahtiin on se täysin hyväksyttävää. Ethän ala kontrolloimaan toista jonkun television leffan takia? Jos sinulle tulee paha mieli kun toinen katsoo jotain televisiosta tai nukkuu niin ongelma on sinussa.
Kaikkea ei tarvitse katsoa yhdessä, mutta jos jotain yhdessä katsotaan niin sen voi laittaa tauolle tarvittaessa ja jatkaa myöhemmin. Erikoista jos tuollaista pitää kontrollointina. Sitä voi katella "omia" ohjelmia sitten jos toinen nukkumassa tms. Pitää olla melko itsekäs kusipää jos ei voi joustaa sen verran elämässä että sarjaa /elokuvaa jatketaan myöhemmin.
Ylipäätään parisuhde on yhdessä elämistä ja tekemistä. Siinä joustetaan ja kompromisseja tehdään eri asioissa tilanteiden mukaan.
 
Nukahtamisesta duunin kiireelliseen hälytykseen. Ihan semmone pieni loikka siinä sitten vaan.
Onko syyllä sitten väliä? Ei vain tule tapahtumaan, että nukahtaisin ennen. Enkä kyllä herääkään ennen, sen verran eri rytmit.

Minulle tuolla syyllä ei väliä, lasketaan vaikka että unirytmit muuttuisi ja minä nukahtelisin ensin. Meillä tuota toisen nukahtamista vielä tapahtuu säännöllisesti ja minä olen se valveille jäävä.
 
Ehkä sekin jo kertoo jotain kun ongelmat ovat tällä tasolla. Oikein rikkaalla mielikuvituksella tulisi mieleen, että kannattaisi varmaan keksiä muuta yhteistä tekemistä kuin massaviihteen kuluttaminen telkkarista sohvalla persettä levittäen. Itse helvetisti samaan syyllistyneenä en huutele korkeammalta hevoselta vaan jonkinlaista introspektiota tämä.
Muutakin tehdään, mutta siinä arkena illalla kun mukulat saatu nukkumaan vaihtoehtoja on aika vähän, varsinkin kun sitä päivän päätteeksi aika poikki. Aivot pitää jotenkin nollata ja rentoutua ennen seuraavaa päivää
 
Ehkä sekin jo kertoo jotain kun ongelmat ovat tällä tasolla. Oikein rikkaalla mielikuvituksella tulisi mieleen, että kannattaisi varmaan keksiä muuta yhteistä tekemistä kuin massaviihteen kuluttaminen telkkarista sohvalla persettä levittäen. Itse helvetisti samaan syyllistyneenä en huutele korkeammalta hevoselta vaan jonkinlaista introspektiota tämä.
Eipä se yksinkään katselu sen parempaa ole, kun tässä molemmat ne joka tapauksessa katsoo. .
 
Onko syyllä sitten väliä? Ei vain tule tapahtumaan, että nukahtaisin ennen. Enkä kyllä herääkään ennen, sen verran eri rytmit.

Minulle tuolla syyllä ei väliä, lasketaan vaikka että unirytmit muuttuisi ja minä nukahtelisin ensin. Meillä tuota toisen nukahtamista vielä tapahtuu säännöllisesti ja minä olen se valveille jäävä.
Tietenkin sillä on väliä. Jos tunnet kumppanin ja että sille voi tulla uni kellonaikana x niin sitten et katso sitä ohjelmaa/elokuvaa silloin.
Jos aloitat elokuvan kun olet hälytysvalmiudessa niin molemmat tiedostaa että leffa saattaa jäädä kesken ja sitten jatketaan kun ehditään. En tosin keksi syytä mikis se leffa pitäisi katsoa silloin kun olet hälytysvalmiudessa mutta kukin tavallaan.
 
Ei voi olla totta. Siis sinun mielestäsi toinen ei voisi katsoa loppuun jotain jos niin haluaa? Tuo on todella itsekästä ajattelua. Sillä ei ole mitään väliä mitä katsoo ja milloin. Pahasti mennään metsään parisuhteessa jos lähdetään noin kontrolloimaan tai saamaan pahaa mieltä jos toinen katsoo sinun nukkuessasi jonkun harry potterin loppuun. "Mä en katso tätä leffaa loppuun, ettei sulle tuu paha mieli. Voidaan sitten huomenna katsoa se loppuun ja voidaan istua vierekkäin sohvalla." :D

Itse lähinnä hämmästelen sitä, miten sinulle "yhdessä katsomisen" tai ylipäätään "parisuhteessa yhdessä asioiden tekemisen" - konsepti on jotenkin noin kovin hankala käsittää...
 
Ei milllään pahalla, mutta taas alkaa mennä vähän inceli-keskusteluksi. Tai keskusteluksi siitä että miksi on inceli, kun vaatii niin vitusti toiselta. Meillä akka meni nukkumaan sohvalle kun aatteli ettei jaksa kuunnella mökää, tulee sitten aamuyöstä ehkä sänkyyn kun kuorsaan..



 
..Niin ja itsehän siis tässä oottelen että tytärpuoli 15v tulee hakemaan assyille lisää kamoja, sanoin että voin avaa oven ettei äiti herää pimputukseen.
 
Me katsotaan tietyt sarjat aina yhdessä. Se on se juttu, odotetaan sopivaa hetkeä ja katsotaan ne. Joskus illalla kun katsottu niin olen nukahtanut keskenkaiken ja vaimo tietty katsonut loppuun sarjan. Itse katson sitten seuraavana päivänä lopun
 
Tietenkin sillä on väliä. Jos tunnet kumppanin ja että sille voi tulla uni kellonaikana x niin sitten et katso sitä ohjelmaa/elokuvaa silloin.
Jos aloitat elokuvan kun olet hälytysvalmiudessa niin molemmat tiedostaa että leffa saattaa jäädä kesken ja sitten jatketaan kun ehditään. En tosin keksi syytä mikis se leffa pitäisi katsoa silloin kun olet hälytysvalmiudessa mutta kukin tavallaan.

Siis mitä väliä sillä on ja miksi? Jos tuntee kumppanin ja että sille voi tulla uni kellonaikana x, niin miksi ei aivan hyvin voi katsoa sitä ohjelmaa/elokuvaa silloin, ja tarvittaessa jättää kesken ja katsoa myöhemmin loppuun? Normaalilla ajatuksenjuoksulla varustettu varmaan kykenee tiedostamaan, että leffa saattaa jäädä kesken ihan mistä syystä tahansa ja sitten jatketaan kun ehditään? Oli syy sitten hälytysvalmius, väsymys tai vaikka sähkökatko.
 
Onko tässä nyt ongelma se yhdessä katsominen vai erilainen unirytmi? Kyllä mä totuin puolison unirytmiin aika nopeasti, kun muutettiin saman katon alle. Ihan turha edes ehdottaa leffaa iltauutisten jälkeen. Joku yhdessä katsottava sarja saattaa mennä, mutta se ei ole se pointti. Pointti on se, että kaksi aamuvirkkua osaavat päivärytminsä niin hyvin, että yhdessä tehtävät jutut ajoitetaan sen rytmin mukaan.

Toinen pointti on se, että jos vaimoni herää kesken unien, hänen on vaikea nukahtaa uudelleen. Siksi en halua häiritä hänen uniaan minkään vähemmän tärkeän hömpän takia. Nukkumaan mennessä hälle sen sijaan nukahtaminen on helppoa. Mulla taas hiukan toisin päin. Joskus nukahdan heti, joskus asiat pyörivät mielessä. Mutta kun nukahdan, en herää keskellä yötä kuin hetkeksi korkeintaan. Tästä huolimatta hän on kovin pahoillaan, jos joutuu vaikka käymään vessassa keskellä yötä, vaikka se ei haittaa mua pätkääkään. Tää on varmaan sitä keskinäistä kunnioitusta.

PS. Musta tuli aamuvirkku vasta parisuhteessa. Sinkkuna en todellakaan ollut. Kaikkeen tottuu.
 
Itse lähinnä hämmästelen sitä, miten sinulle "yhdessä katsomisen" tai ylipäätään "parisuhteessa yhdessä asioiden tekemisen" - konsepti on jotenkin noin kovin hankala käsittää...
Ei todellakaan ole vaikea käsittää. Itse omassa parisuhteessa teemme paljon asioita yhdessä mutta ei tulisi mieleenkään alkaa sanelemaa saako jotain sarjaa katsella yksin toisen nukkuessa tai että vielä pahastuisi siitä. Teemme asioita yhdessä niin kauan kuin kiinnostaa ja sitten jos tekee mieli siirrytään omiin hommiin.
 
Viimeksi muokattu:
Ei todellakaan ole vaikea käsittää. Itse omassa parisuhteessa teemme paljon asioita yhdessä mutta ei tulisi mieleenkään alkaa sanelemaa saako jotain sarjaa katsella yksin toisen nukkuessa. Todella absurdi keskustelu.
On kyllä joo hämmentävä keskustelu. Että joku sarja on niin tärkeä ja suuri asia, että sitä ei voi keskeyttää ja tehdä jotain muuta? Videopeleihin varmaan myös pätee? Alotettiin pelaamaan cooppina ja puoliso menee nukkumaan, niin vetelen pelin yöllä läpi. Sit voi taas käyttää seuraavat 2 viikkoa sopivan coop -pelin etsintään ja ihmetellä, kun ei parisuhteessa oo mitään viihteeseen liittyvää yhteistä aikaa. Lisäksi se koko idea siihen yhdessä katsomiseen/pelaamiseen katoaa, eri asia sit tietty jos se yhdessä katsominen on vain sitä että eripuolilla sohvaa jäykkänä hiljaa yksin kahdestaan katsotaan.

Eri asia sit tietty myös, jos kyseessä joku tusinaroska, jota ei oikein ehkä muutenkaan jaksais ja nukahtaminen liittyy osittain siihen ettei oikein kiinnosta.
 
On kyllä joo hämmentävä keskustelu. Että joku sarja on niin tärkeä ja suuri asia, että sitä ei voi keskeyttää ja tehdä jotain muuta? Videopeleihin varmaan myös pätee? Alotettiin pelaamaan cooppina ja puoliso menee nukkumaan, niin vetelen pelin yöllä läpi. Sit voi taas käyttää seuraavat 2 viikkoa sopivan coop -pelin etsintään ja ihmetellä, kun ei parisuhteessa oo mitään viihteeseen liittyvää yhteistä aikaa. Lisäksi se koko idea siihen yhdessä katsomiseen/pelaamiseen katoaa, eri asia sit tietty jos se yhdessä katsominen on vain sitä että eripuolilla sohvaa jäykkänä hiljaa yksin kahdestaan katsotaan.

Eri asia sit tietty myös, jos kyseessä joku tusinaroska, jota ei oikein ehkä muutenkaan jaksais ja nukahtaminen liittyy osittain siihen ettei oikein kiinnosta.
Tulkitsen sohva juttusi niin, että kaipaat läheisyyttä vaimosi kanssa ja haluat istua vierekkäin? Eikös silloin se televisio-ohjelma tai peli ole täysin irrelevantti juttu siinä? Voit seuraavana päivä istua käsi kädessä vierekkäin jonkin toisen viihteen seurassa. En näe ongelmaa tässä.
 
Aika helppoa on elämä, kun katsotaan tyystin erilaisia elokuvia/sarjoja. Ja näiden katsominen hoidetaan vielä 99% töissä.
Jää sitten kotona ne harvat yhteiset vapaa-ajat aikaa tehdä jotain molempia kiinnostavaa tekemistä.
 
Ei todellakaan ole vaikea käsittää. Itse omassa parisuhteessa teemme paljon asioita yhdessä mutta ei tulisi mieleenkään alkaa sanelemaa saako jotain sarjaa katsella yksin toisen nukkuessa tai että vielä pahastuisi siitä. Teemme asioita yhdessä niin kauan kuin kiinnostaa ja sitten jos tekee mieli siirrytään omiin hommiin.

Sulla on joku outo fiksaatio "saneluun" ja "kontrollointiin". Kyse kun ei ole mistään sen suuntaisestakaan, vaan ihan tavallisesta huomavaisuudesta. Jos toista alkaa väsyttää, niin kyse ei ole kiinnostuksen puutteesta, vaan siitä että väsyttää. Jos on sovittu, että jotain tehdään yhdessä, niin sitten oletusarvoisesti jatketaan sitä toisen kerran ja itse voi lähteä puuhaamaan jotain muuta jos ei vielä väsytä.

Se sarjan katsominen kun ei muutenkaan ole se itsetarkoitus, vaan se yhdessäolo. Meillä ainakin on vaimon kanssa sen verran vähän molempia kiinnostavia sarjoja (ja aikaa katsoa niitä), että ei kyllä kävisi mielessäkään jatkaa itsekseni jotain niistä jos vaimo haluaa lähteä nukkumaan. Siinä kun kävisi todennäköisesti sitten vaan niin, että vaimo tuskin jaksaisi itsekseen katsoa loppuun ja se yhteiskatseluprojekti olisi sitten jokseenkin siinä.

Toki aina voi todeta, että lol tehkää jotain muuta, mutta vaikeaksi menee kaikki muukin, jos ei ole yhtään valmis huomioimaan toista ja tulkitsee kaiken yhtään kompromissia vaativan saneluna tai kontrollointina.
 
Viimeksi muokattu:
Meillä katsotaan sarjoja yhdessä. Joskus toinen nukahtaa tai menee keittiöön tekemään eväitä ja jos jää jostain paitsi, voi kysyä mitä siinä välissä tapahtui tai katsoa omalla ajalla loppupätkän uusiksi. Toisinaan itsekin tylsinä hetkinä olen mennyt vaikka suihkuun ja jättänyt kumppanin katsomaan jakson loppuun. Ei yhdessä tekeminen = pakonomaista yhteistä läsnäoloa. Yhdessä kokkaaminenkin meillä sujuu niin, että toinen laittaa vain uunin päälle haluttuun asteeseen, koska minä tykkään tehdä kaiken yksin, mutta kumppani sitten olkkarin sohvalla istuu puhelin kädessä ja samalla jutellaan elämän tapahtumista, jne. Tällainen rento yhteinen hetki on toiminut vallan mainiosti, eikä kumpikaan koe rasitetta mistään. Yhdessä tehdään, mutta ei sanella eikä olla toistemme iholla. :hmm:
 
Sen verran eri maku sarjojen ja leffojen suhteen, että katsotaan sohvalla yhdessä molemmat eri ruutua. Eipä tuo eroa siitä, että katsoisi samaa.
 
17v oltu vaimon kanssa kimpassa ja täytyy vain ihmetellä näitä "Miten katsotaan sarja/leffa loppuun jos toista alkaa nukuttaa". Ei ole ihme, että on parisuhdeongelmia, jos jumalauta tällaisestakin saadaan joku ongelma.

Jos tällaisestakin saataisiin ongelma aikaan, niin olisin lähtenyt jo sen ensimmäisen kerran jälkeen.

Kiitos vaimo, ei ole ongelmia :love:
 
17v oltu vaimon kanssa kimpassa ja täytyy vain ihmetellä näitä "Miten katsotaan sarja/leffa loppuun jos toista alkaa nukuttaa". Ei ole ihme, että on parisuhdeongelmia, jos jumalauta tällaisestakin saadaan joku ongelma.

Jos tällaisestakin saataisiin ongelma aikaan, niin olisin lähtenyt jo sen ensimmäisen kerran jälkeen.

Kiitos vaimo, ei ole ongelmia :love:

Juu mutta, et kertonut sitä tärkeintä. Jos joku nukahtaa, jatkaako toinen katsomista vai lopetatteko ja jatketaan toisena päivänä?:D
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
257 863
Viestejä
4 480 426
Jäsenet
74 021
Uusin jäsen
Lumikki

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom