- Liittynyt
- 29.09.2023
- Viestejä
- 69
.
Viimeksi muokattu:
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
No ei se kovin jännää ole, toisilla on paremmat lähtökohdat, vähemmän niitä katkeroittavia kokemuksia, kyky ohittaa pettymykset kevyemmin jne. Maailman syyttäminen ei auta mutta muutokset siinä voi kyllä silti vaikuttaa mahdollisuuksiin vaikka sulla on aina mennyt hyvin vai mitä olet mieltä?Sinänsä jännä että omiin suhteisiin (sekä uusiin että vanhoihin) ei ole kyllä maan tai maailman menolla ollut mitään vaikutusta. Ehkä sit vaan olen "ikääntynyt kauniisti" enkä ole katkeroitunut.Seuraa on käytännössä ollut aina niin halutessa - ihan sama onko vuosi ollut 1998 vai 2024. Tältä pohjalta en nyt lähtisi maailmaa syyttelemään yhtään mistään.
Sinänsä jännä että omiin suhteisiin (sekä uusiin että vanhoihin) ei ole kyllä maan tai maailman menolla ollut mitään vaikutusta. Ehkä sit vaan olen "ikääntynyt kauniisti" enkä ole katkeroitunut.Seuraa on käytännössä ollut aina niin halutessa - ihan sama onko vuosi ollut 1998 vai 2024. Tältä pohjalta en nyt lähtisi maailmaa syyttelemään yhtään mistään.
En mä mistään "Suomen valtion" osallisuudesta puhunut tässä asiayhteydessä.Mitä veikkaat, kumpi pystyy helpommin vaikuttamaan sinun treffiseuran ja säkällä ehkä jopa seurustelukumppanin saantiin - Suomen valtio vai sinä itse? Ja kummalla siihen kuvittelisi olevan enemmän intressejä?
Sinänsä jännä että omiin suhteisiin (sekä uusiin että vanhoihin) ei ole kyllä maan tai maailman menolla ollut mitään vaikutusta. Ehkä sit vaan olen "ikääntynyt kauniisti" enkä ole katkeroitunut.Seuraa on käytännössä ollut aina niin halutessa - ihan sama onko vuosi ollut 1998 vai 2024. Tältä pohjalta en nyt lähtisi maailmaa syyttelemään yhtään mistään.
Jos oletetaan kaksi hyvin toimeentulevaa ja kaikin puolin laadukasta elämää viettävää sinkkua jotka tapaavat. Niin eihän se edes ole mahdollista, että toinen toisi toisen elämään mitään fyysisen konkreettista tai mullistavaa? Tottakai pitää olla joku henkinen yhteys, mutta sehän on nyt ihan itsestäänselvä asia. Sen jälkeen se on oikeastaan läheisyyttä ja turvallisuutta. Mitä tämä "pöytään tuonti" siis oikeasti tarkoittaa? Koska ei sitä mielestäni ole tosiaankaan mahdollista kovin paljoa tuoda.
Tätä olen ihmetellyt itsekin. Ovatkohan "mitä tuot pöytään" -kysymyksiä tosissaan esittävät koskaan oikeasti rakastuneet tai edes kunnolla ihastuneet keneenkään? Nimittäin tulin siihen tulokseen, että "mitä tuot pöytään" tarkoittaa "kerro minulle, kuinka voin hyötyä sinusta". Enkä kyllä keksi, millä tapaa tuo kysymys on relevantti, jos tarkoitus on muodostaa aito romanttinen suhde. Siis lähtökohdassa, jossa molemmilla on nk. perusasiat kunnossa. Tuo kysymys oli suurin piirtein tuossa edeltävässä muodossa esitettynä monella ihan profiilitekstissä aiemmin, kun lyhytaikaisesti pistäydyin nettitreffipalvelussa. Tollanen vie kaiken mielenkiinnon saman tien.
Tuollainen kysymys ja siihen rinnasteiset kysymykset kielii siitä, ettei ole edes kovin paljoa kiinnostusta varsinaisesti tavata ja tutustua sekä tehdä itse sitä kautta omia päätelmiä, voisiko toisesta olla pidemmäksi aikaa seuraa juuri itselle. Sen sijaan se tieto pitää saada heti. Sitten petytään, kun saadaan jonkinlainen kirjallinen kuvaus ja se ei vastaakaan sitä mitä aidossa vuorovaikutustilanteessa koetaan. Joko toinen on luvannut tuoda pöytään enemmän ruusuja ja parempaa lattea kuin mitä treffeillä sitten tuli - tai on tulkittu se kuvaus ylioptimistisesti. Mahdollisesti molempia. Mutta ikään kuin lähtökohtana on jo se, että pelkästään se toinen henkilö ja tämän seura ei riitä, vaan pitäisi vakuuttua siitä kuinka mahtavia seurapiirileikkejä ja miten upeita tarinoita sitä olisikaan instagramiin jaettavaksi jos hengailee enemmänkin sen toisen kanssa. Jos joku tuota ilmaisua käyttää tutustumismielessä selvittääkseen millaisia ominaisuuksia toisessa henkilössä on, niin hyvänen aika, sanottakaa nyt pikkasen paremmin se.
Ja alla vielä vastauksesi tuohon ylempään:En mä mistään "Suomen valtion" osallisuudesta puhunut tässä asiayhteydessä.
On se varmaan hämmentävää jossei ole yhtään seurannut mihin suuntaan tämä maa ja maailma on kehittynyt viime vuosina.
Ehkä huolimatta markkinoiden suuruudesta tai pienuudesta, syy ei-niin-järin-hyvään menestykseen johtuu tuosta boldatusta sanasta.Suomen markkinat on hyvin pienet, ja se on ihan sama minkä apin kautta niitä samoja vähiä naisia vonkaa, ei se siitä miksikään muutu.
Tätä olen ihmetellyt itsekin. Ovatkohan "mitä tuot pöytään" -kysymyksiä tosissaan esittävät koskaan oikeasti rakastuneet tai edes kunnolla ihastuneet keneenkään? Nimittäin tulin siihen tulokseen, että "mitä tuot pöytään" tarkoittaa "kerro minulle, kuinka voin hyötyä sinusta". Enkä kyllä keksi, millä tapaa tuo kysymys on relevantti, jos tarkoitus on muodostaa aito romanttinen suhde. Siis lähtökohdassa, jossa molemmilla on nk. perusasiat kunnossa. Tuo kysymys oli suurin piirtein tuossa edeltävässä muodossa esitettynä monella ihan profiilitekstissä aiemmin, kun lyhytaikaisesti pistäydyin nettitreffipalvelussa. Tollanen vie kaiken mielenkiinnon saman tien.
Tuollainen kysymys ja siihen rinnasteiset kysymykset kielii siitä, ettei ole edes kovin paljoa kiinnostusta varsinaisesti tavata ja tutustua sekä tehdä itse sitä kautta omia päätelmiä, voisiko toisesta olla pidemmäksi aikaa seuraa juuri itselle. Sen sijaan se tieto pitää saada heti. Sitten petytään, kun saadaan jonkinlainen kirjallinen kuvaus ja se ei vastaakaan sitä mitä aidossa vuorovaikutustilanteessa koetaan. Joko toinen on luvannut tuoda pöytään enemmän ruusuja ja parempaa lattea kuin mitä treffeillä sitten tuli - tai on tulkittu se kuvaus ylioptimistisesti. Mahdollisesti molempia. Mutta ikään kuin lähtökohtana on jo se, että pelkästään se toinen henkilö ja tämän seura ei riitä, vaan pitäisi vakuuttua siitä kuinka mahtavia seurapiirileikkejä ja miten upeita tarinoita sitä olisikaan instagramiin jaettavaksi jos hengailee enemmänkin sen toisen kanssa. Jos joku tuota ilmaisua käyttää tutustumismielessä selvittääkseen millaisia ominaisuuksia toisessa henkilössä on, niin hyvänen aika, sanottakaa nyt pikkasen paremmin se.
Tätä olen ihmetellyt itsekin. Ovatkohan "mitä tuot pöytään" -kysymyksiä tosissaan esittävät koskaan oikeasti rakastuneet tai edes kunnolla ihastuneet keneenkään? Nimittäin tulin siihen tulokseen, että "mitä tuot pöytään" tarkoittaa "kerro minulle, kuinka voin hyötyä sinusta". Enkä kyllä keksi, millä tapaa tuo kysymys on relevantti, jos tarkoitus on muodostaa aito romanttinen suhde. Siis lähtökohdassa, jossa molemmilla on nk. perusasiat kunnossa. Tuo kysymys oli suurin piirtein tuossa edeltävässä muodossa esitettynä monella ihan profiilitekstissä aiemmin, kun lyhytaikaisesti pistäydyin nettitreffipalvelussa. Tollanen vie kaiken mielenkiinnon saman tien.
Tuollainen kysymys ja siihen rinnasteiset kysymykset kielii siitä, ettei ole edes kovin paljoa kiinnostusta varsinaisesti tavata ja tutustua sekä tehdä itse sitä kautta omia päätelmiä, voisiko toisesta olla pidemmäksi aikaa seuraa juuri itselle. Sen sijaan se tieto pitää saada heti. Sitten petytään, kun saadaan jonkinlainen kirjallinen kuvaus ja se ei vastaakaan sitä mitä aidossa vuorovaikutustilanteessa koetaan. Joko toinen on luvannut tuoda pöytään enemmän ruusuja ja parempaa lattea kuin mitä treffeillä sitten tuli - tai on tulkittu se kuvaus ylioptimistisesti. Mahdollisesti molempia. Mutta ikään kuin lähtökohtana on jo se, että pelkästään se toinen henkilö ja tämän seura ei riitä, vaan pitäisi vakuuttua siitä kuinka mahtavia seurapiirileikkejä ja miten upeita tarinoita sitä olisikaan instagramiin jaettavaksi jos hengailee enemmänkin sen toisen kanssa. Jos joku tuota ilmaisua käyttää tutustumismielessä selvittääkseen millaisia ominaisuuksia toisessa henkilössä on, niin hyvänen aika, sanottakaa nyt pikkasen paremmin se.
Tää on kyllä hyvin kiteytetty!Koen että nykyihmiselle on paljon vaikeampaa pysähtyä tutkiskelemaan omia tuntojaan, kun on totuttu harhauttamaan ajatuksia millä tahansa ajanvietteellä. Siksi henkilöt, joiden kanssa yhdessäolo tuntuu hyvältä myös silloin kun ei tehdä mitään ihmeellistä, ovat kultaakin kalliimpia.
Tää on kyllä hyvin kiteytetty!
Oon huomannut noissa treffisovelluksissakin, kuinka kaikki on olevinaan jotain superaktiivisia ja aina menossa. Elämästä tehdään kiireisempää, kuin mitä se on. Tai sitten se on sitä, että sinkut vain täyttävät sitä parisuhdetyhjiötä kaikella muulla ja sitten ei enää osata myöskään luopua niistä kaikista aktiviteeteista. Sellaisia "peruspulliaisia" tuntuu olevan kourallinen. Ne on yleensä niitä, jotka osaavat nauttia ihan vain siitä olemisesta.
Tää edellinen vuoden homma oli osittain just sitä, että koko ajan olisi pitänyt pitää hauskaa (siis naisen puolelta). Kaikki tän naisen suhteet oli kaatunut samalla tavalla ja hän sen ihan täysin myös itse tiedosti. Alkuhuuma ja isoin yhdessätekeminen ohi, niin onkin "tylsää", eikä pysty nauttimaan vain siitä toisen läsnäolosta ja siitä, kun asiat arkipäiväistyy. Mä jotenkin ymmärrän, että tämmöistä tapahtuu tuolla teinivuosissa ja vähän päälle parikymppisenä, mutta +40 ja lapset, niin olisi jo aika yrittää laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja ns. "rauhoittua". Ei se rauhoittuminen kuitenkaan sitä tarkoita, että pitäisi täysin jämähtää sohvan pohjalle.
Sinänsä mua suretti myös tän naisen exän puolesta, koska tällä naisella oli hyvä parisuhde ja vastuullinen ex, mutta ku "siitä tuli tylsää". Niillä oli sentään lapsikin, mutta kun "tylsää".
IMO tuossa on taustalla mahdollisesti tiettyä turvallisuuden tarvetta, jota haetaan samanlaisista ihmisistä. Lähtökohtaisesti kun ihminen ei pysty vaikuttamaan siihen keneen rakastuu, vaikka toisinaan niin sitä toivoisikin.
Näitä excel-taulukkoon vaatimuksia kasaavia ihmisiä suosittelisin välttämään, ellei itse ole samanlainen elämän läpi suorittava yksilö. Koen että nykyihmiselle on paljon vaikeampaa pysähtyä tutkiskelemaan omia tuntojaan, kun on totuttu harhauttamaan ajatuksia millä tahansa ajanvietteellä. Siksi henkilöt, joiden kanssa yhdessäolo tuntuu hyvältä myös silloin kun ei tehdä mitään ihmeellistä, ovat kultaakin kalliimpia.
Tää on kyllä hyvin kiteytetty!
Oon huomannut noissa treffisovelluksissakin, kuinka kaikki on olevinaan jotain superaktiivisia ja aina menossa. Elämästä tehdään kiireisempää, kuin mitä se on. Tai sitten se on sitä, että sinkut vain täyttävät sitä parisuhdetyhjiötä kaikella muulla ja sitten ei enää osata myöskään luopua niistä kaikista aktiviteeteista. Sellaisia "peruspulliaisia" tuntuu olevan kourallinen. Ne on yleensä niitä, jotka osaavat nauttia ihan vain siitä olemisesta.
Tää edellinen vuoden homma oli osittain just sitä, että koko ajan olisi pitänyt pitää hauskaa (siis naisen puolelta). Kaikki tän naisen suhteet oli kaatunut samalla tavalla ja hän sen ihan täysin myös itse tiedosti. Alkuhuuma ja isoin yhdessätekeminen ohi, niin onkin "tylsää", eikä pysty nauttimaan vain siitä toisen läsnäolosta ja siitä, kun asiat arkipäiväistyy. Mä jotenkin ymmärrän, että tämmöistä tapahtuu tuolla teinivuosissa ja vähän päälle parikymppisenä, mutta +40 ja lapset, niin olisi jo aika yrittää laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja ns. "rauhoittua". Ei se rauhoittuminen kuitenkaan sitä tarkoita, että pitäisi täysin jämähtää sohvan pohjalle.
Sinänsä mua suretti myös tän naisen exän puolesta, koska tällä naisella oli hyvä parisuhde ja vastuullinen ex, mutta ku "siitä tuli tylsää". Niillä oli sentään lapsikin, mutta kun "tylsää".
Tässä ku ei tiedetä, että pakeneeko tällä tekemisellä omia demoneitaan vai onko muuten vain menevä ja nauttii oikeasti sellasesta.
Tää ei siis ollut ihan suoranainen parisuhde, vaan lopulta enemmänkin fwb-juttu. Tosin hyvin tiivis sellainen.Tuossa Pretorin tapauksessa oltiin jo vuosi oltu yhdessä, niin pahin huuma jo ohi joten ehkä vähän yritystäkin pysyä suhteessa. Eli voi tosiaan olla että on jotain sisäistä mitä pakenee tai ei ole vielä voimia tai muuten valmis kohtaamaan. Voi olla myös tyhjä aukko josta ei vielä tiedä mikä sieltä puuttuu ja toimivin opittu strategia, joka hetkellistä helpotusta tuonut on ollut eroaminen.
Oon huomannut noissa treffisovelluksissakin, kuinka kaikki on olevinaan jotain superaktiivisia ja aina menossa. Elämästä tehdään kiireisempää, kuin mitä se on. Tai sitten se on sitä, että sinkut vain täyttävät sitä parisuhdetyhjiötä kaikella muulla ja sitten ei enää osata myöskään luopua niistä kaikista aktiviteeteista. Sellaisia "peruspulliaisia" tuntuu olevan kourallinen. Ne on yleensä niitä, jotka osaavat nauttia ihan vain siitä olemisesta.
Varmasti suorituskeskeisyys somepaineineen on yksi syy, mutta ehkä tuossa on pohjalla myös sitä, että osa ihmisistä on vaan luonteeltaan vähän rauhattomia? Tai miten sen sanoisi, eihän se, että osaa ottaa rauhallisemmin varsinaisesti liity omien tuntojen tarkasteluun...![]()
Tätähän se on. Varsinkin nuoret kaupunkilaisnaiset larppaa jotain superkiireistä ja turboahtaa kalentereitaan kaikenlaisilla kissanristiäisillä ja sitten vertaillaan ja valitetaan (oikeasti kilpaillaan) kuka on kiireisin.
Oma vaimokin oli tavatessa juuri tuollainen (junantuoma) kiireinen Kallion mimmi ja nyt myöhemmin on kyllä todennut ihan suoraan, että osaltaan se oli juurikin jonkinlaista oman yksinäisyyden ja "suunnattomuuden" tunteiden pakenemista.
Tätä samaa se oli jo parikymmentä vuotta sitten ennen somea. Toki sinänsä paineet ja odotukset tuli ihan samasta suunnasta kuin nykyäänkin, eli toisilta naisilta.
Tätähän se on. Varsinkin nuoret kaupunkilaisnaiset larppaa jotain superkiireistä ja turboahtaa kalentereitaan kaikenlaisilla kissanristiäisillä ja sitten vertaillaan ja valitetaan (oikeasti kilpaillaan) kuka on kiireisin.
Oma vaimokin oli tavatessa juuri tuollainen (junantuoma) kiireinen Kallion mimmi ja nyt myöhemmin on kyllä todennut ihan suoraan, että osaltaan se oli juurikin jonkinlaista oman yksinäisyyden ja "suunnattomuuden" tunteiden pakenemista.
Saa näyttämään ja tuntemaan itsensä tärkeältä. Eihän tuossa mitään syytä ole, kun kerran 70% menoista on ihan itse keksittyä tekokiirettä eikä mitään pakollista. Samaan aikaan pitäisi käydä joogassa, lentää viinilasilliselle Kroatiaan ja nähdä Jessicaa sitten aamubrunssilla sunnuntaina. Ja tottakai jokaisesta tehdystä asiasta päivitys someen. Muutenhan sitä ei ole koettu.
Tämä! Yksi naispuolinen kaveri on just tällainen. Jos nyt pitäsi sopia joku aika milloin tavata, niin todennäköisesti ensimmäinen vapaa aika olisi kesälomien jälkeen vuonna 2025. En käsitä.
Tästä ollaan samaa mieltä. Harmillisesti tämä ei tule esiin kuin vasta ensimmäisillä treffeillä, kun toinen luettelee minuuttitarkan kuukausikalenterin ja seuraava tapaaminen olisi 8 viikon päästä klo. 15:45 - 17:09 välillä.Mutta siis mä en edes jaksaisi buukkaa niin paljon tekemistä miten jotkut tekee. Muutenkin "super kiireiset" mimmit ovat turnoff.
Tästä ollaan samaa mieltä. Harmillisesti tämä ei tule esiin kuin vasta ensimmäisillä treffeillä, kun toinen luettelee minuuttitarkan kuukausikalenterin ja seuraava tapaaminen olisi 8 viikon päästä klo. 15:45 - 17:09 välillä.
Mutta en kanssa oikein tykkää semmoisesta tavoitteellisesta elämäntavasta, oon siitä samaa mieltä.
Tämäpä. Matcheja on tarpeeksi ettei tarvitse valita sopivaa, mutta näiden jälkeen on todella vaikeaa mitään setviä. Jotenkin on hullunkurista, että naiset täyttää omat tekemiset jotenkin sillä tavoin, ettei mitään vapaata ole missään välissä ja käytännössä (jos töissä on 8-16), niin jokainen päivä on niin täyteen tungettua tekoskeidaa, että kotiin saavutaan 22:00 jonka jälkeen menee nukkumaan ja herää seuraavaan päivään. Tämä on tosiaan ongelmana isommissa kaupungeissa (Turku, Helsinki, Tampere, Pori) ja tämä tekokiireisyys on melkeinpä jotain huvittavaa. Joskus olen läpällä kysynyt, et onko yksi joogatunti sen arvoinen, ettei ehdi tavata ja mitä sitten jos päädytään yhteen, niin yhdenkö menemisten ehdoilla pitäisi elää?Heh, allekirjoittaneesta oli heinäkuun eräs naapurikunnan sinkelinainen erittäin kiinnostunut. Käytän sanaa erittäin, siksi, että itse teki aloitteet kaikki ennen ku kerkesin edes mitään itse miettiä.
Itselläni oma kiinnostus kyllä lopahti juuri tähän. Treffit piti miettiä Excelin kanssa tarkkaan, koska juuri näitä "Saksaan juomaan lasillinen viiniä tuolloin"-->"Vaeltelemaan " ja ihan loputon listaus. Ihan ku jonku Teams-kalenterin mukaan palaveriaikaa olisi sovittu.
Naisethan tykkää itsevarmuudesta niin pamauttaa vaan että mehän sitten nähdään huomenna klo 18 ja perut sen sun joogan eiks jeh.![]()
Joo se pitää varmaan tehdä just noin jotenkin kiusoittelevasti/läpällä.. Periaatteessa nämä menot voi kai myös (osin) olla keksittyjä/testauttelua että onko toisellakin jotain menoja (elämää), kuinka innokkaasti (epätoivoisesti) yrittää nähdä, sietääkö tapaamisen siirtämisiä loputtomiin (onko lapanen) jne. Mutta toi pallon heitto on varmaan hyvä, voi sen ainakin kerran tehdä. Ehkä osa noista "joogamenoista" on treffejä ja useat tapaamisten siirrot kertoo että oot jonossaNo, tätä on melkeenpä yritetty ja leimauksena on lähinnä "Ick, en todellakaa", ja se siitä. Tähänkin oltava kyl twisti "Ja sähä muute peruat sen joogatuntisi, koska mulla on paljo parempaa nännännää tekemistä".
Toki on itsevarmuutta pamauttaa kellonaika, päivä ja paikka, mut jos toisella on menoa niin sitten on. Voi ehdottaa toista ajakohtaa, ja jos on taas menoa tuolloin, tässä kohtaa heitän välillä palloa naiselle, että heitä viestii. Itselleni se on "menen eteenpäin ja jos nainen haluaa nähdä, se kyllä laittaa viestiä".
Ei tavoitteellisuudessa itsessään mitään vikaa ole, kunhan se ei ala dominoimaan liikaa elämää IMO. Monesti haaleassa vedessä seilailu on naisille turn off, ellei itse ole sitten samanlainen.
Ei tavoitteellisuudessa itsessään mitään vikaa ole, kunhan se ei ala dominoimaan liikaa elämää IMO. Monesti haaleassa vedessä seilailu on naisille turn off, ellei itse ole sitten samanlainen.
Kaikellahan tuppaa olemaan eri puolia. Tavoitteellisuuskin koetaan niin eri tavoin: toiselle se liittyy uraan, toiselle siihen monessako maailman kolkassa pääsee juomaan drinksuja ja esim. minulle vaikkapa juuri nyt tiettyihin kirjoihin liittyen. Koen tämän omani juuri hyvinkin intensiivisen intohimoisena enkä haaleana. Itse haen elämääni intohimoisia ihmisiä ja toki heillä pitää olla myös aikaa. Melkein sama, mistä sen intohimon saa kunhan löytyy sellaista oikeaa poltetta ja tulta.
Mitä muuten tarkoitat "haaleassa vedessä seilailulla"? Semmoista ettei mikään kiinnosta, vai ettei yleisesti ottaen ole intohimoinen ihminen?![]()
Nyt joko ymmärsit viestini väärin tai muotoilin asian huonosti. Tavoitteellisuutta on toki olemassa olemassa monessa muodossa ja se koetaan monesti puoleensavetäväksi, ellei sitten satu olemaan itse haaleassa vedessä seilaava, jolloin toisen tavoitteellisuus saattaa olla jopa luotaantyötävä asia.
Fiksut hyvä itsetuntoiset muhkeammat mimmit ymmärtävät kyllä että heillä on faninsa ja ymmärtävät säästää kaikkien aikaa näyttämällä realistisen kroppakuvan applikaatiossa jotta nämä miehet osaavat löytää heidät.Naisille vinkki: Elekee peitelkö sitä jos teillä on ylimääräistä. En usko, että olen ainut, jolle se on totaali yllätys sitten livenä kun on vedetty täydelliset kuvat just niin ettei näyttäisi esim. pommilta. Se on turn off. Emmä ole ylimääräistä ja sopusuhtaisuutta vastaan, mutta olisi kiva tietää jo etukäteen, että tietää mitä odottaa. Vaikka se nainen olisi muuten kuinka hieno persoona, niin siinä on jo arvot ihan eri teillä.
Vähä-älyisemmät ja huono itsetuntoiset muhkut sitten haaskaavat kaikkien aikaa jättämällä tahallaan sen kropankuvan pois tai kuvaamalla kropan niin että ne läskit eivät näy välttämättä ollenkaan.
Totuus paljastuu tietysti sitten livenä ..
Ei ole sama koska "muhkummat" naiset saa joka tapauksessa läjäpäin vastauksia.Vähän sama kun jotkut lyhyet miehet jättää oman pituutensa pois ilmoituksesta. Tietävät kyllä että muuten ei tulisi sitäkään vähää yhteydenottoja jos olisi kaikki info heti saatavilla.
Vähän sama kun jotkut lyhyet miehet jättää oman pituutensa pois ilmoituksesta. Tietävät kyllä että muuten ei tulisi sitäkään vähää yhteydenottoja jos olisi kaikki info heti saatavilla.
Paradoksi on vaan siinä, että mitään mätsiä ja treffejä ei sitten välttämättä koskaan tulekaan.Noin yleisesti homma jatkuu ekasta näkemisestä eteenpäin varmimmin silloin kun kokemus on positiivisempi kuin mitä etukäteen ajatteli. Jos profiilissa on stailatut kuvat jotka kaunistelee todellista olemusta liikaa, niin on iso riski että kohtaaminen kasvokkain onkin pettymys. Ja ei se homma silloin siitä jatku. Ja saman tyypin kanssa homma voisi jatkuakin jos profiilissa olisi rehellisempi eikä tulisi sitä negatiivista yllätystä.
Olen testannut tässä, jos profiilissa ei lue mitään niin voi mennä viikko/pari ei yhtään matchiä.
Kolmen rivin positiivinen teksti, niin tulee sellanen 2-3 matchii viikkoon.
Välillä laittelen kerralla useammalle viestin. niin pari ehkä sanoo moi ja vastaa vastaukseen osaten kysyä mitään. Nämä Suomessa.
Oma Tinder käyttäytyminen Suomessa on että vedän kaikki goldilla oikealle naamataulun mukaan jota voisin panna. Mätsi jos tulee, niin luen tekstin ja poistan lihavat suoraan listoilta.
Globaalia meininkiä.
Jonkin verran aikaa vietän myös Saksa/Itävalta/Italia akselilla ja annan Tinderin olla sijainnin mukaan. Lyhyt esittely teksti englanniksi. Paikallisilta ei periaatteessa ainuttakaan tykkäystä/matchia. Ainoat tykkäykset mitä tulee, niin köyhien naapurimaiden naisilta tsekki, unkari, romania ja ukraina. Ongelmahan tässä onkin sitten, että välimatka onkin yleensä 700-1400km, eli Goldilla vaihtavat sijainnin tänne ja odottavat Budapestin ghetossa länsilompakkoa.
Toimivaksi havaittu Thaimaa, jossa ehdottomasti Gold.
Niin ei tarvitse räpeltää usean kanssa ja hukkua viesteihin, valitset vaan tykkäyksistä kiinnostavan tai pari mätsiksi.
Ovat aktiivisia kirjoittaa, siis 8/10 varmaan heittää jo alkuviestii ja helppo sopia treffit. Yleensä pimpparautakin on höyryävan kuuma.
Muutaman kerran vaihtanut sijainnin Etelä-afrikkaan ja hauska teksti englanniksi. Tykkäyksiä tulee yllättävän paljon ihan molemman värisiltä, sinnehän voisi joskus lentää tinder matkailee.
Toimivista maista vinkkejä?
"Passport bro" meno on noussut nykyään suosituksi ilmiöksi jenkeissä ja muissakin länsimaissa. Jengi tekee esim. etätöitä länsimaiden palkoilla ja elää huomattavasti korkeampaa elintasoa halvemmissa maissa. Paikalliset naiset on tietysti erittäin hyvä bonus.Olen testannut tässä, jos profiilissa ei lue mitään niin voi mennä viikko/pari ei yhtään matchiä.
Kolmen rivin positiivinen teksti, niin tulee sellanen 2-3 matchii viikkoon.
Välillä laittelen kerralla useammalle viestin. niin pari ehkä sanoo moi ja vastaa vastaukseen osaten kysyä mitään. Nämä Suomessa.
Oma Tinder käyttäytyminen Suomessa on että vedän kaikki goldilla oikealle naamataulun mukaan jota voisin panna. Mätsi jos tulee, niin luen tekstin ja poistan lihavat suoraan listoilta.
Globaalia meininkiä.
Jonkin verran aikaa vietän myös Saksa/Itävalta/Italia akselilla ja annan Tinderin olla sijainnin mukaan. Lyhyt esittely teksti englanniksi. Paikallisilta ei periaatteessa ainuttakaan tykkäystä/matchia. Ainoat tykkäykset mitä tulee, niin köyhien naapurimaiden naisilta tsekki, unkari, romania ja ukraina. Ongelmahan tässä onkin sitten, että välimatka onkin yleensä 700-1400km, eli Goldilla vaihtavat sijainnin tänne ja odottavat Budapestin ghetossa länsilompakkoa.
Toimivaksi havaittu Thaimaa, jossa ehdottomasti Gold.
Niin ei tarvitse räpeltää usean kanssa ja hukkua viesteihin, valitset vaan tykkäyksistä kiinnostavan tai pari mätsiksi.
Ovat aktiivisia kirjoittaa, siis 8/10 varmaan heittää jo alkuviestii ja helppo sopia treffit. Yleensä pimpparautakin on höyryävan kuuma.
Muutaman kerran vaihtanut sijainnin Etelä-afrikkaan ja hauska teksti englanniksi. Tykkäyksiä tulee yllättävän paljon ihan molemman värisiltä, sinnehän voisi joskus lentää tinder matkailee.
Toimivista maista vinkkejä?
Markkina-arvon kieltäjät hiljenevät kummasti, kun tosielämästä raportoidaan näitä kokemuksia entistä enemmänMuuten mä en pääse tästä edelleenkään yli, että naiset vaan treffaa aivan liikaa ylöspäin. Aivan hiton vaikeaa on edes päästä treffeille keskiverto naisten kanssa![]()
Markkina-arvon kieltäjät hiljenevät kummasti, kun tosielämästä raportoidaan näitä kokemuksia entistä enemmän
Surullista sinänsä, että trendi menee tuohon suuntaan koko ajan.
Ooh Heititpä kieltämättä pahan.Markkina-arvon kieltäjät hiljenevät kummasti, kun tosielämästä raportoidaan näitä kokemuksia entistä enemmän
Eli sanoisit @Markqq :ua saamattomaksi, kun koko ajan käy treffeillekin pääsy vaikeammaksi? Asia selvä. Eikä todettu, että naisille ei kelpaa mikään, vaan rima nousee pikkuhiljaa, niin kuin se MAT:n hengessä "pitääkin".Kyllä teitä kaikkia sitten varmasti harmittaa, kun tajuatte ettei minun saamattomuus johdukaan minusta, vaan ympäröivästä yhteiskunnasta ja siitä miten kaikki naiset on mahdottomia ylpeitä nirppanokkia, joille ei mikään kelpaa.
Tämänkin repäisit taas jostain omasta päästäsi. Asioista keskustellaan, eikä "itketä".Ja niitäpä vasta harmittaakin, ketkä säännöllisesti parisuhteessa seksiä harrastaa, se etten minä saa. Varmaan käyvät suihkussa ja osaavat muitakin taitoja, kuin itkeä netissä markkina-arvosta.