Nettitreffit + Tinder

[Mehtikkö]

Tähän liittyen, ärsyttää aika rankasti sellaiset naiset, jotka sanoo suoraan, että on tullut kyrpäkarusellia harrastettua ja haaroja leviteltyä lukuisille miehille, mutta SULLE en nyt kuitenkaan anna vaan nyt pitää vähintään kuu hakea taivaalta ensin tms...

Joo ihan varmasti haen sen kuun...

Et sitten uskonut nätisti sanottua eitä, vaan jatkoit vaan piiritystä?

 

[Markqq]

Tää nyt ei liity suoraan Tinderöintiin, mutta joidenkin mimmien standardeihin. En muista podcastia, mutta siellä on vieraana OF naisia ja kaikennäköisiä hiihtäjiä missä miehet sitten haastattelee ja keskustelevat keskenään (joku varmaan tunnistaa).

Jäi mieleen eräs pätkä, missä n. 30v nainen kolmen muksun YH (siis tekee onlyfansia työkseen ja korosti vielä, että lapset samalta isältä ) + ulkonäöltään aika keskitasoa näin muistin perukoilta.

Kriteeri miehelle oli, että pitää vähintään tehdä 500 000$ vuodessa eikä tästä tule tinkimään. Siinä sit tältä mimmiltä kysyttiin, että ymmärtääkö hän sen faktan, että tuon verran tienaava mies ei todennäköisesti edes katsoisi tämän mimmin suuntaan. Tokas vaan, että on varmaan loppuelämän sinkkuna.

 

[Reali]

Samoista asioista saanut hyviä keskusteluita naisten kanssa ja sille on syynsä, että naiset on vuodesta toiseen sinkkuna, kun ei niille kelpaa mikä vaan parisuhdemielessä. Miehen pitää "tuoda älyttömästi pöytään", jotta moni lähtee seurusteluun, koska "mä oon pärjännyt hyvin yksinkin ja jos mies ei tuo mitään lisäarvoa mulle" on niin perus fraasi naisen suusta. Joo se kikkeli on jonkinlainen lisäarvo, mutta kun siihen ei tosiaan tarvitse seurustelusuhdetta kaikkine seurustelun mahdollisine miinuspuolineen, niin ollaan mieluummin sinkkuna. Sama koskee toki osaa miehiäkin.
Mun mielestä seurustelu on aina kompromisseja. Saadakseen jotain pitää osata myös luopua jostain. Vaikeaa tässä on sen kultaisen keskitien löytäminen toisen ihmisen kanssa ja nimenomaan sen omankin vaatimustason nousun takia, mutta ei se naistenkaan vaatimustaso helpota yhtälöä yhtään.

Noista etäisyyksistä sen verran, että olis mullakin aika paljon enemmän vaihtoehtoja, jos minäkin alkaisin joustamaan näistä omista typeristä ~10-15km rajoistani.
Joku yli ton alkaa jo tuntua ihan etäsuhteilulta omassa kuplassani.

Otin tähän nyt pohjustukseksi tuon lainauksen. Jos oletetaan kaksi hyvin toimeentulevaa ja kaikin puolin laadukasta elämää viettävää sinkkua jotka tapaavat. Niin eihän se edes ole mahdollista, että toinen toisi toisen elämään mitään fyysisen konkreettista tai mullistavaa? Tottakai pitää olla joku henkinen yhteys, mutta sehän on nyt ihan itsestäänselvä asia. Sen jälkeen se on oikeastaan läheisyyttä ja turvallisuutta. Mitä tämä "pöytään tuonti" siis oikeasti tarkoittaa? Koska ei sitä mielestäni ole tosiaankaan mahdollista kovin paljoa tuoda. Jos siis tällä pöydän omistajalla on jo se pöytä hyvässä järjestyksessä. Varmaan ne odotuksetkin olisivat vähän maltillisia, jos tajuttaisiin että se oman elämän laatu on kyllä omissa käsissä eikä sitä toinen kovin paremmaksi voi muuttaa.

En myöskään oikein ymmärrä tätä "parisuhde on kompromissi" oletusta. Tottakai siinä ollaan sitouduttu toiseen, mutta muutenhan siitä pitäisi saada vaan plussaa. Mistä siinä siis pitää luopua? Jos vaikka omat menot ja harrastukset on tärkeitä, niin etsii sitten sellaisen puolison jolla on omia menoja tai ainakin joka ymmärtää, että toinen ei halua olla jatkuvasti kotona vaan on menossa. Kyllä heitäkin löytyy. Osa ei edes halua asua nykyään yhdessä, eikä siinäkään ole enää mitään outoa. Lapset tietenkin monimutkaistaa tätä kuviota.

Kaverinikin on joskus sanonut tuosta, että seksin jälkeen toivoisi, että saisi olla itsekseen rauhassa - myös ollessaan parisuhteessa.

Ihan normaalia. Eiköhän tuota ole useat ainakin hetkittäin kokeneet. Liittynee ilmiöön

Post-coital tristesse - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Erkki_erikeepperi]

Et sitten uskonut nätisti sanottua eitä, vaan jatkoit vaan piiritystä?

Kaipa siihenkin on joskus tullut syyllistyttyä. Nainen on saattanut olla ulkoisesti huomattavan hyvää tasoa esimerkiksi...

 

[DaCapo]

Ihan normaalia. Eiköhän tuota ole useat ainakin hetkittäin kokeneet. Liittynee ilmiöön

Post-coital tristesse - Wikipedia

en.wikipedia.org

Juu, en tiedä sitten kuinka usein on kokenut tuota, voi olla, että on liioitellutkin asiaa, etenkin omien kommentieni jälkeen. Sama asia vähän tuon parisuhtessa "lässyttely naisen" kanssa, että vierestä tuon huomaa, mutta mies itse tilanteessa ei huomaa, vaikka toisaalla väittääkin, ettei "lässyttelyä" harrasta.

 

[Pretor]

En myöskään oikein ymmärrä tätä "parisuhde on kompromissi" oletusta. Tottakai siinä ollaan sitouduttu toiseen, mutta muutenhan siitä pitäisi saada vaan plussaa. Mistä siinä siis pitää luopua? Jos vaikka omat menot ja harrastukset on tärkeitä, niin etsii sitten sellaisen puolison jolla on omia menoja tai ainakin joka ymmärtää, että toinen ei halua olla jatkuvasti kotona vaan on menossa. Kyllä heitäkin löytyy. Osa ei edes halua asua nykyään yhdessä, eikä siinäkään ole enää mitään outoa. Lapset tietenkin monimutkaistaa tätä kuviota.

Tottakai se on kompromisseja. Et sä vaan voi toisen ihmisen kanssa mennä laput silmillä ja tehdä kaikki asiat just niin, kuin sinä itse ne olet (yksinään ollessa) aina tehnyt, tai miten sinä itse haluat ne tehdä.
Sellaisesta suhteesta ei tule yhtään mitään missä kaksi itsekästä ihmistä tekee asiat ainoastaan omalla tavallaan ilman toisen ihmisen huomioonottamista, tai kuuntelemista.
Muutoin suhde on alisteinen jomman kumman puolelta. Toki näitä lapatossuja löytyy molemmista sukupuolista, jotka tekee mitä tahansa toisen eteen omasta itsestään ja omista haluistaan välittämättä. Mun mielestä se vaan ei ole normaalia, vaikka joillain se voi toimia. Tosin yleensä näihin liittyy jotain lieveilmiöitä (varallisuuserot taloudellisine riippuvuuksineen, mustasukkaisuus, läheisriipouvuus tms.).

Kompromissit ja luopumiset voi olla hyvinkin pieniä asioita. Ei se tarkoita sitä, että esim. niistä harrastuksista, ystävistä, tai omista jutuista pitäisi luopua kokonaan.
Aina kun kaksi ihmistä omine tapoineen kohtaa, niin jossain yleensä joutuu joustamaan, ettei olla törmäyskurssilla.
Miksi parisuhteissa riidellään? Yleensä jostain erimielisyydestä.
Miten se erimielisyys ratkaistaan? Yleensä jonkinlaisella kompromissilla, jossa molemmat tulevat toisiaan vastaan. Ellei sitten haluta väkisin riidellä samasta asiasta loppuun asti ja sit todetaankin, että eiköhän erota.

 

[BongisKhan]

Otin tähän nyt pohjustukseksi tuon lainauksen. Jos oletetaan kaksi hyvin toimeentulevaa ja kaikin puolin laadukasta elämää viettävää sinkkua jotka tapaavat. Niin eihän se edes ole mahdollista, että toinen toisi toisen elämään mitään fyysisen konkreettista tai mullistavaa? Tottakai pitää olla joku henkinen yhteys, mutta sehän on nyt ihan itsestäänselvä asia. Sen jälkeen se on oikeastaan läheisyyttä ja turvallisuutta. Mitä tämä "pöytään tuonti" siis oikeasti tarkoittaa? Koska ei sitä mielestäni ole tosiaankaan mahdollista kovin paljoa tuoda. Jos siis tällä pöydän omistajalla on jo se pöytä hyvässä järjestyksessä. Varmaan ne odotuksetkin olisivat vähän maltillisia, jos tajuttaisiin että se oman elämän laatu on kyllä omissa käsissä eikä sitä toinen kovin paremmaksi voi muuttaa.

En myöskään oikein ymmärrä tätä "parisuhde on kompromissi" oletusta. Tottakai siinä ollaan sitouduttu toiseen, mutta muutenhan siitä pitäisi saada vaan plussaa. Mistä siinä siis pitää luopua? Jos vaikka omat menot ja harrastukset on tärkeitä, niin etsii sitten sellaisen puolison jolla on omia menoja tai ainakin joka ymmärtää, että toinen ei halua olla jatkuvasti kotona vaan on menossa. Kyllä heitäkin löytyy. Osa ei edes halua asua nykyään yhdessä, eikä siinäkään ole enää mitään outoa. Lapset tietenkin monimutkaistaa tätä kuviota.

@Pretor tuossa jo aika hyvin vastasikin, mutta vaikka katsottaisiin ihan puhtaasti parisuhteen "välinearvoa", niin kyllähän siitä aika paljon hyötyjä saa monella eri rintamalla. Jos nyt laitetaan ilmiselvyydet kuten (toivottavasti) säännöllinen seksi ja muu läheisyys sivuun, niin jäähän sitä viivan alle kaikenlaisia muitakin ihan konkreettisia etuja, kuten esim. se että kun tekee tai ostaa asioita kahdestaan, niin maksettavaa per perse jää vähemmän kuin yksin. Muutenkin taloudellisia mahdollisuuksia on enemmän, varsinkin jos yhdistetään kahden hyvin toimeentulevan ihmisen tulot. On myös erittäin kattavaa tieteellistä näyttöä, että parisuhde on (varsinkin miesten) yleisterveydelle ja jopa eliniänodotteelle erittäin positiivinen asia. Toki kaikki nämä edut saattaa vaatia niitä kuuluisia kompromisseja...

Mutta se on kyllä sinänsä totta, että jos asiaa raa'an matemaattis-loogisesti tarkastelee, niin eihän se parisuhde välttämättä hirveästi mitään anna, varsinkin hyvin itsekseen viihtyvälle. Toisaalta kuten hienossa elokuvassa Her osuvasti todettiin, siinä on vaan jotain aivan perinpohjaisen tyydyttävää saada jakaa elämänsä jonkun kanssa. Ainakin joillekin meistä. Itse koen, että elämäni olisi vähintään 1000% henkisesti köyhempää ilman vaimoa ja lapsia, vaikka silloin minulla olisikin rajattomasti enemmän aikaa tehdä "omia juttuja" (eli lähinnä pelata videopelejä ja katsoa jotain paskoja leffoja/sarjoja).

 

[Maniac]

Otin tähän nyt pohjustukseksi tuon lainauksen. Jos oletetaan kaksi hyvin toimeentulevaa ja kaikin puolin laadukasta elämää viettävää sinkkua jotka tapaavat. Niin eihän se edes ole mahdollista, että toinen toisi toisen elämään mitään fyysisen konkreettista tai mullistavaa? Tottakai pitää olla joku henkinen yhteys, mutta sehän on nyt ihan itsestäänselvä asia. Sen jälkeen se on oikeastaan läheisyyttä ja turvallisuutta. Mitä tämä "pöytään tuonti" siis oikeasti tarkoittaa? Koska ei sitä mielestäni ole tosiaankaan mahdollista kovin paljoa tuoda. Jos siis tällä pöydän omistajalla on jo se pöytä hyvässä järjestyksessä. Varmaan ne odotuksetkin olisivat vähän maltillisia, jos tajuttaisiin että se oman elämän laatu on kyllä omissa käsissä eikä sitä toinen kovin paremmaksi voi muuttaa.

En myöskään oikein ymmärrä tätä "parisuhde on kompromissi" oletusta. Tottakai siinä ollaan sitouduttu toiseen, mutta muutenhan siitä pitäisi saada vaan plussaa. Mistä siinä siis pitää luopua? Jos vaikka omat menot ja harrastukset on tärkeitä, niin etsii sitten sellaisen puolison jolla on omia menoja tai ainakin joka ymmärtää, että toinen ei halua olla jatkuvasti kotona vaan on menossa. Kyllä heitäkin löytyy. Osa ei edes halua asua nykyään yhdessä, eikä siinäkään ole enää mitään outoa. Lapset tietenkin monimutkaistaa tätä kuviota.

Koska olemme ATK-aiheisella foorumilla, niin monelle tämän voi kuvata seuraavasti: onnellisessa parisuhteessa on 1 + 1 > 2. Eli molemmat osapuolet saavat toisesta esiin parhaat puolet, jolloin yhtälö toteutuu. Itsekin tapasin jonkun aikaa sitten naisihmisen, jonka kanssa tuntuu juuri tältä.

Tottakai parisuhde on kompromissi, kun vaihtoehtona on viettää aikaa omilla ehdoillaan. Se tarvitsee vapausasteistaan huolimatta kuitenkin säännöllistä huoltoa, jotta henkinen yhteys säilyy. Hyvässä suhteessa tämä ei kuitenkaan tunnu kompromissilta, koska tämä ei tunnu työltä samalla tapaa kuin sellaisen kanssa, jonka kanssa vastaavaa yhteyttä ei ole.

 

[Markqq]

@Pretor tuossa jo aika hyvin vastasikin, mutta vaikka katsottaisiin ihan puhtaasti parisuhteen "välinearvoa", niin kyllähän siitä aika paljon hyötyjä saa monella eri rintamalla. Jos nyt laitetaan ilmiselvyydet kuten (toivottavasti) säännöllinen seksi ja muu läheisyys sivuun, niin jäähän sitä viivan alle kaikenlaisia muitakin ihan konkreettisia etuja, kuten esim. se että kun tekee tai ostaa asioita kahdestaan, niin maksettavaa per perse jää vähemmän kuin yksin. Muutenkin taloudellisia mahdollisuuksia on enemmän, varsinkin jos yhdistetään kahden hyvin toimeentulevan ihmisen tulot. On myös erittäin kattavaa tieteellistä näyttöä, että parisuhde on (varsinkin miesten) yleisterveydelle ja jopa eliniänodotteelle erittäin positiivinen asia. Toki kaikki nämä edut saattaa vaatia niitä kuuluisia kompromisseja...

Mutta se on kyllä sinänsä totta, että jos asiaa raa'an matemaattis-loogisesti tarkastelee, niin eihän se parisuhde välttämättä hirveästi mitään anna, varsinkin hyvin itsekseen viihtyvälle. Toisaalta kuten hienossa elokuvassa Her osuvasti todettiin, siinä on vaan jotain aivan perinpohjaisen tyydyttävää saada jakaa elämänsä jonkun kanssa. Ainakin joillekin meistä. Itse koen, että elämäni olisi vähintään 1000% henkisesti köyhempää ilman vaimoa ja lapsia, vaikka silloin minulla olisikin rajattomasti enemmän aikaa tehdä "omia juttuja" (eli lähinnä pelata videopelejä ja katsoa jotain paskoja leffoja/sarjoja).

Lisään tähän vielä matkustuksen. Jos jotain toivoisin tulevaisuuden parisuhteessa on se, että matkustetaan ja nähdään maailmaa yhdessä!

 

[badboybubby]

.

 

[Dexteri]

On se kumma. Kaikki kehunut FB datingia. Tehnyt noin viikko sitten profiilin, täydellä copy pastella Tinderistä. Tinder laulaa---> Ilmainen ja helppo FB ei sitten yhtään :]

 

[Markqq]

On se kumma. Kaikki kehunut FB datingia. Tehnyt noin viikko sitten profiilin, täydellä copy pastella Tinderistä. Tinder laulaa---> Ilmainen ja helppo FB ei sitten yhtään :]

Miul on edellee jotkut forever bänät sinne ku ei FB dating toimi lainkaan. Mut samat vibat mulla on tai oli Badoo ja Bumblen kanssa. Tinderissä riittää säpinää, mutta noi on aivan kuolleita ihan sama mitä sinne profiiliin tyrkkäs.

 

[Erkki_erikeepperi]

Miul on edellee jotkut forever bänät sinne ku ei FB dating toimi lainkaan. Mut samat vibat mulla on tai oli Badoo ja Bumblen kanssa. Tinderissä riittää säpinää, mutta noi on aivan kuolleita ihan sama mitä sinne profiiliin tyrkkäs.

Suomen markkinat on hyvin pienet, ja se on ihan sama minkä apin kautta niitä samoja vähiä naisia vonkaa, ei se siitä miksikään muutu.

 

[JaySon]

Suomen markkinat on hyvin pienet, ja se on ihan sama minkä apin kautta niitä samoja vähiä naisia vonkaa, ei se siitä miksikään muutu.

On kyllä hämmentävää jos ei Suomen kokoisesta pläntistä meinaa seuraa löytyä. Siis ihan oikesti on.

 

[Erkki_erikeepperi]

On kyllä hämmentävää jos ei Suomen kokoisesta pläntistä meinaa seuraa löytyä. Siis ihan oikesti on.

On se varmaan hämmentävää jossei ole yhtään seurannut mihin suuntaan tämä maa ja maailma on kehittynyt viime vuosina.

 

[JaySon]

On se varmaan hämmentävää jossei ole yhtään seurannut mihin suuntaan tämä maa ja maailma on kehittynyt viime vuosina.

Mitä veikkaat, kumpi pystyy helpommin vaikuttamaan sinun treffiseuran ja säkällä ehkä jopa seurustelukumppanin saantiin - Suomen valtio vai sinä itse? Ja kummalla siihen kuvittelisi olevan enemmän intressejä?

Sinänsä jännä että omiin suhteisiin (sekä uusiin että vanhoihin) ei ole kyllä maan tai maailman menolla ollut mitään vaikutusta. Ehkä sit vaan olen "ikääntynyt kauniisti" enkä ole katkeroitunut. Seuraa on käytännössä ollut aina niin halutessa - ihan sama onko vuosi ollut 1998 vai 2024. Tältä pohjalta en nyt lähtisi maailmaa syyttelemään yhtään mistään.

 

[badboybubby]

.

 

[samsungaaja]

Sinänsä jännä että omiin suhteisiin (sekä uusiin että vanhoihin) ei ole kyllä maan tai maailman menolla ollut mitään vaikutusta. Ehkä sit vaan olen "ikääntynyt kauniisti" enkä ole katkeroitunut. Seuraa on käytännössä ollut aina niin halutessa - ihan sama onko vuosi ollut 1998 vai 2024. Tältä pohjalta en nyt lähtisi maailmaa syyttelemään yhtään mistään.

No ei se kovin jännää ole, toisilla on paremmat lähtökohdat, vähemmän niitä katkeroittavia kokemuksia, kyky ohittaa pettymykset kevyemmin jne. Maailman syyttäminen ei auta mutta muutokset siinä voi kyllä silti vaikuttaa mahdollisuuksiin vaikka sulla on aina mennyt hyvin vai mitä olet mieltä?

 

[Joku_242]

Sinänsä jännä että omiin suhteisiin (sekä uusiin että vanhoihin) ei ole kyllä maan tai maailman menolla ollut mitään vaikutusta. Ehkä sit vaan olen "ikääntynyt kauniisti" enkä ole katkeroitunut. Seuraa on käytännössä ollut aina niin halutessa - ihan sama onko vuosi ollut 1998 vai 2024. Tältä pohjalta en nyt lähtisi maailmaa syyttelemään yhtään mistään.

Eiköhän se ole selvää, että naisten iskeminen on taitolaji, joka osalta sujuu kuin luonnostaan ja osalle on hyvinkin vaikeaa. Toki Erkin omien juttujen perusteella niitä taitoja pitäisi olla, joten veikkaisin osan valituksesta olevan rölläystä...

 

[badboybubby]

.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mitä veikkaat, kumpi pystyy helpommin vaikuttamaan sinun treffiseuran ja säkällä ehkä jopa seurustelukumppanin saantiin - Suomen valtio vai sinä itse? Ja kummalla siihen kuvittelisi olevan enemmän intressejä?

Sinänsä jännä että omiin suhteisiin (sekä uusiin että vanhoihin) ei ole kyllä maan tai maailman menolla ollut mitään vaikutusta. Ehkä sit vaan olen "ikääntynyt kauniisti" enkä ole katkeroitunut. Seuraa on käytännössä ollut aina niin halutessa - ihan sama onko vuosi ollut 1998 vai 2024. Tältä pohjalta en nyt lähtisi maailmaa syyttelemään yhtään mistään.

En mä mistään "Suomen valtion" osallisuudesta puhunut tässä asiayhteydessä.

Toiset meistä vetoaa tieteeseen, tilastoihin ja kollektiivisiin kokemuksiin ja toiset taas yksittäistapauksiin kuten itseensä.

Se nyt vaan on fakta, että pariutuminen on yhä vaikeampaa miehen näkökulmasta. Etenkin jos on jotain standardeja. Jos sinä et ole havainnut mitään muutosta omassa elämässäsi, niin GOOD FOR YOU, mutta älä luule että sun elämäsi pätee muihin miehiin.

 

[potionmaker]

Jos oletetaan kaksi hyvin toimeentulevaa ja kaikin puolin laadukasta elämää viettävää sinkkua jotka tapaavat. Niin eihän se edes ole mahdollista, että toinen toisi toisen elämään mitään fyysisen konkreettista tai mullistavaa? Tottakai pitää olla joku henkinen yhteys, mutta sehän on nyt ihan itsestäänselvä asia. Sen jälkeen se on oikeastaan läheisyyttä ja turvallisuutta. Mitä tämä "pöytään tuonti" siis oikeasti tarkoittaa? Koska ei sitä mielestäni ole tosiaankaan mahdollista kovin paljoa tuoda.

Tätä olen ihmetellyt itsekin. Ovatkohan "mitä tuot pöytään" -kysymyksiä tosissaan esittävät koskaan oikeasti rakastuneet tai edes kunnolla ihastuneet keneenkään? Nimittäin tulin siihen tulokseen, että "mitä tuot pöytään" tarkoittaa "kerro minulle, kuinka voin hyötyä sinusta". Enkä kyllä keksi, millä tapaa tuo kysymys on relevantti, jos tarkoitus on muodostaa aito romanttinen suhde. Siis lähtökohdassa, jossa molemmilla on nk. perusasiat kunnossa. Tuo kysymys oli suurin piirtein tuossa edeltävässä muodossa esitettynä monella ihan profiilitekstissä aiemmin, kun lyhytaikaisesti pistäydyin nettitreffipalvelussa. Tollanen vie kaiken mielenkiinnon saman tien.

Tuollainen kysymys ja siihen rinnasteiset kysymykset kielii siitä, ettei ole edes kovin paljoa kiinnostusta varsinaisesti tavata ja tutustua sekä tehdä itse sitä kautta omia päätelmiä, voisiko toisesta olla pidemmäksi aikaa seuraa juuri itselle. Sen sijaan se tieto pitää saada heti. Sitten petytään, kun saadaan jonkinlainen kirjallinen kuvaus ja se ei vastaakaan sitä mitä aidossa vuorovaikutustilanteessa koetaan. Joko toinen on luvannut tuoda pöytään enemmän ruusuja ja parempaa lattea kuin mitä treffeillä sitten tuli - tai on tulkittu se kuvaus ylioptimistisesti. Mahdollisesti molempia. Mutta ikään kuin lähtökohtana on jo se, että pelkästään se toinen henkilö ja tämän seura ei riitä, vaan pitäisi vakuuttua siitä kuinka mahtavia seurapiirileikkejä ja miten upeita tarinoita sitä olisikaan instagramiin jaettavaksi jos hengailee enemmänkin sen toisen kanssa. Jos joku tuota ilmaisua käyttää tutustumismielessä selvittääkseen millaisia ominaisuuksia toisessa henkilössä on, niin hyvänen aika, sanottakaa nyt pikkasen paremmin se.

 

[Joku_242]

Tätä olen ihmetellyt itsekin. Ovatkohan "mitä tuot pöytään" -kysymyksiä tosissaan esittävät koskaan oikeasti rakastuneet tai edes kunnolla ihastuneet keneenkään? Nimittäin tulin siihen tulokseen, että "mitä tuot pöytään" tarkoittaa "kerro minulle, kuinka voin hyötyä sinusta". Enkä kyllä keksi, millä tapaa tuo kysymys on relevantti, jos tarkoitus on muodostaa aito romanttinen suhde. Siis lähtökohdassa, jossa molemmilla on nk. perusasiat kunnossa. Tuo kysymys oli suurin piirtein tuossa edeltävässä muodossa esitettynä monella ihan profiilitekstissä aiemmin, kun lyhytaikaisesti pistäydyin nettitreffipalvelussa. Tollanen vie kaiken mielenkiinnon saman tien.

Tuollainen kysymys ja siihen rinnasteiset kysymykset kielii siitä, ettei ole edes kovin paljoa kiinnostusta varsinaisesti tavata ja tutustua sekä tehdä itse sitä kautta omia päätelmiä, voisiko toisesta olla pidemmäksi aikaa seuraa juuri itselle. Sen sijaan se tieto pitää saada heti. Sitten petytään, kun saadaan jonkinlainen kirjallinen kuvaus ja se ei vastaakaan sitä mitä aidossa vuorovaikutustilanteessa koetaan. Joko toinen on luvannut tuoda pöytään enemmän ruusuja ja parempaa lattea kuin mitä treffeillä sitten tuli - tai on tulkittu se kuvaus ylioptimistisesti. Mahdollisesti molempia. Mutta ikään kuin lähtökohtana on jo se, että pelkästään se toinen henkilö ja tämän seura ei riitä, vaan pitäisi vakuuttua siitä kuinka mahtavia seurapiirileikkejä ja miten upeita tarinoita sitä olisikaan instagramiin jaettavaksi jos hengailee enemmänkin sen toisen kanssa. Jos joku tuota ilmaisua käyttää tutustumismielessä selvittääkseen millaisia ominaisuuksia toisessa henkilössä on, niin hyvänen aika, sanottakaa nyt pikkasen paremmin se.

Joo, mullekin tulee tuollaisesta kysymyksestä vaikutelma että halutaan joko rahaa tai viihdyttäjä, mikä ei todellakaan kuulosta hyvältä...

 

[JaySon]

En mä mistään "Suomen valtion" osallisuudesta puhunut tässä asiayhteydessä.

Ja alla vielä vastauksesi tuohon ylempään:

On se varmaan hämmentävää jossei ole yhtään seurannut mihin suuntaan tämä maa ja maailma on kehittynyt viime vuosina.

Sanoisin että kyllä tuossa vähintään "tämän maan kehityksen suunnasta" puhutaan. Tuohon kun lisää toiveet valtiotasoisesta naisten roudauksesta Suomeen joka on ollut monessa viestissä ehdotuksena, niin kyllä tuossa voi jo olettaa toiveen Suomen valtion mukanaolemisesta. Eikös?

Suomen markkinat on hyvin pienet, ja se on ihan sama minkä apin kautta niitä samoja vähiä naisia vonkaa, ei se siitä miksikään muutu.

Ehkä huolimatta markkinoiden suuruudesta tai pienuudesta, syy ei-niin-järin-hyvään menestykseen johtuu tuosta boldatusta sanasta.

Josko naisiin suhtautuisi kuten kehen tahansa ihmiseen niin tiedä vaikka auttaisi noissa saantihommissakin - ehkä jopa ihan parisuhteeseen asti.

 

[Gilden]

Tätä olen ihmetellyt itsekin. Ovatkohan "mitä tuot pöytään" -kysymyksiä tosissaan esittävät koskaan oikeasti rakastuneet tai edes kunnolla ihastuneet keneenkään? Nimittäin tulin siihen tulokseen, että "mitä tuot pöytään" tarkoittaa "kerro minulle, kuinka voin hyötyä sinusta". Enkä kyllä keksi, millä tapaa tuo kysymys on relevantti, jos tarkoitus on muodostaa aito romanttinen suhde. Siis lähtökohdassa, jossa molemmilla on nk. perusasiat kunnossa. Tuo kysymys oli suurin piirtein tuossa edeltävässä muodossa esitettynä monella ihan profiilitekstissä aiemmin, kun lyhytaikaisesti pistäydyin nettitreffipalvelussa. Tollanen vie kaiken mielenkiinnon saman tien.

Tuollainen kysymys ja siihen rinnasteiset kysymykset kielii siitä, ettei ole edes kovin paljoa kiinnostusta varsinaisesti tavata ja tutustua sekä tehdä itse sitä kautta omia päätelmiä, voisiko toisesta olla pidemmäksi aikaa seuraa juuri itselle. Sen sijaan se tieto pitää saada heti. Sitten petytään, kun saadaan jonkinlainen kirjallinen kuvaus ja se ei vastaakaan sitä mitä aidossa vuorovaikutustilanteessa koetaan. Joko toinen on luvannut tuoda pöytään enemmän ruusuja ja parempaa lattea kuin mitä treffeillä sitten tuli - tai on tulkittu se kuvaus ylioptimistisesti. Mahdollisesti molempia. Mutta ikään kuin lähtökohtana on jo se, että pelkästään se toinen henkilö ja tämän seura ei riitä, vaan pitäisi vakuuttua siitä kuinka mahtavia seurapiirileikkejä ja miten upeita tarinoita sitä olisikaan instagramiin jaettavaksi jos hengailee enemmänkin sen toisen kanssa. Jos joku tuota ilmaisua käyttää tutustumismielessä selvittääkseen millaisia ominaisuuksia toisessa henkilössä on, niin hyvänen aika, sanottakaa nyt pikkasen paremmin se.

Toki hyvää ajansäästöä on pistää vasuriin tuollaiset heti, mutta on ihan välillä on viihdyttävää esittää noille vastakysymyksiä että mitähän arvon "somehuomiohuoraoletettu" itse tuo pöytään? Harvoin noilta saa kyllä mitään järkeviä vastauksia, mutta olen vakuuttunut että ainakin ylimielisen olemuksen ärsyttävän kuuloisen finglishin sävyttämänä saa ainakin pöytään hyvin todennäköisesti.

 

[Markqq]

Mulla muute kävi taas sillee Tinderin kanssa, että mätsi katosi kuin tuhka tuuleen. Hetken taas mietin, että poistiko tämä mimmi mut ko ei puhelimella enää löytynyt. Sitte menin tuossa mun koneelle missä oli tämä mimmin Tinder jäänyt edellispäivältä auki. Mimmihän ei näkynyt enää listalla, mutta pystyin laittaa viestii edelleen hänelle. Ja veikkaan ettei poistanut, koska keskusteltiin illalla ja sitten edellinen lähetetty viesti näky mulla vielä (se mätsi lähti kävelee aivan samaan aikaan ku tuli viesti häneltä). No heitin viestillä ja näytti lähetettyä. Tuo profiili olis pitänyt kadota tuolta selaimestakin yhtälailla kun se päivittyy reaaliajassa. Saa nyt nähdä menikö noi viestit läpi vai ei, mutta vähän väliä tuossa Tinderissä vähän välii tapahtuu joku bugi ja mätsi räjähtää. Joskus ne sit iha itsestään ilmestyy takaisin listalle.

 

[Maniac]

Tätä olen ihmetellyt itsekin. Ovatkohan "mitä tuot pöytään" -kysymyksiä tosissaan esittävät koskaan oikeasti rakastuneet tai edes kunnolla ihastuneet keneenkään? Nimittäin tulin siihen tulokseen, että "mitä tuot pöytään" tarkoittaa "kerro minulle, kuinka voin hyötyä sinusta". Enkä kyllä keksi, millä tapaa tuo kysymys on relevantti, jos tarkoitus on muodostaa aito romanttinen suhde. Siis lähtökohdassa, jossa molemmilla on nk. perusasiat kunnossa. Tuo kysymys oli suurin piirtein tuossa edeltävässä muodossa esitettynä monella ihan profiilitekstissä aiemmin, kun lyhytaikaisesti pistäydyin nettitreffipalvelussa. Tollanen vie kaiken mielenkiinnon saman tien.

Tuollainen kysymys ja siihen rinnasteiset kysymykset kielii siitä, ettei ole edes kovin paljoa kiinnostusta varsinaisesti tavata ja tutustua sekä tehdä itse sitä kautta omia päätelmiä, voisiko toisesta olla pidemmäksi aikaa seuraa juuri itselle. Sen sijaan se tieto pitää saada heti. Sitten petytään, kun saadaan jonkinlainen kirjallinen kuvaus ja se ei vastaakaan sitä mitä aidossa vuorovaikutustilanteessa koetaan. Joko toinen on luvannut tuoda pöytään enemmän ruusuja ja parempaa lattea kuin mitä treffeillä sitten tuli - tai on tulkittu se kuvaus ylioptimistisesti. Mahdollisesti molempia. Mutta ikään kuin lähtökohtana on jo se, että pelkästään se toinen henkilö ja tämän seura ei riitä, vaan pitäisi vakuuttua siitä kuinka mahtavia seurapiirileikkejä ja miten upeita tarinoita sitä olisikaan instagramiin jaettavaksi jos hengailee enemmänkin sen toisen kanssa. Jos joku tuota ilmaisua käyttää tutustumismielessä selvittääkseen millaisia ominaisuuksia toisessa henkilössä on, niin hyvänen aika, sanottakaa nyt pikkasen paremmin se.

IMO tuossa on taustalla mahdollisesti tiettyä turvallisuuden tarvetta, jota haetaan samanlaisista ihmisistä. Lähtökohtaisesti kun ihminen ei pysty vaikuttamaan siihen keneen rakastuu, vaikka toisinaan niin sitä toivoisikin.

Näitä excel-taulukkoon vaatimuksia kasaavia ihmisiä suosittelisin välttämään, ellei itse ole samanlainen elämän läpi suorittava yksilö. Koen että nykyihmiselle on paljon vaikeampaa pysähtyä tutkiskelemaan omia tuntojaan, kun on totuttu harhauttamaan ajatuksia millä tahansa ajanvietteellä. Siksi henkilöt, joiden kanssa yhdessäolo tuntuu hyvältä myös silloin kun ei tehdä mitään ihmeellistä, ovat kultaakin kalliimpia.

 

[Pretor]

Koen että nykyihmiselle on paljon vaikeampaa pysähtyä tutkiskelemaan omia tuntojaan, kun on totuttu harhauttamaan ajatuksia millä tahansa ajanvietteellä. Siksi henkilöt, joiden kanssa yhdessäolo tuntuu hyvältä myös silloin kun ei tehdä mitään ihmeellistä, ovat kultaakin kalliimpia.

Tää on kyllä hyvin kiteytetty!
Oon huomannut noissa treffisovelluksissakin, kuinka kaikki on olevinaan jotain superaktiivisia ja aina menossa. Elämästä tehdään kiireisempää, kuin mitä se on. Tai sitten se on sitä, että sinkut vain täyttävät sitä parisuhdetyhjiötä kaikella muulla ja sitten ei enää osata myöskään luopua niistä kaikista aktiviteeteista. Sellaisia "peruspulliaisia" tuntuu olevan kourallinen. Ne on yleensä niitä, jotka osaavat nauttia ihan vain siitä olemisesta.

Tää edellinen vuoden homma oli osittain just sitä, että koko ajan olisi pitänyt pitää hauskaa (siis naisen puolelta). Kaikki tän naisen suhteet oli kaatunut samalla tavalla ja hän sen ihan täysin myös itse tiedosti. Alkuhuuma ja isoin yhdessätekeminen ohi, niin onkin "tylsää", eikä pysty nauttimaan vain siitä toisen läsnäolosta ja siitä, kun asiat arkipäiväistyy. Mä jotenkin ymmärrän, että tämmöistä tapahtuu tuolla teinivuosissa ja vähän päälle parikymppisenä, mutta +40 ja lapset, niin olisi jo aika yrittää laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja ns. "rauhoittua". Ei se rauhoittuminen kuitenkaan sitä tarkoita, että pitäisi täysin jämähtää sohvan pohjalle.
Sinänsä mua suretti myös tän naisen exän puolesta, koska tällä naisella oli hyvä parisuhde ja vastuullinen ex, mutta ku "siitä tuli tylsää". Niillä oli sentään lapsikin, mutta kun "tylsää".

 

[Dexteri]

Tää on kyllä hyvin kiteytetty!
Oon huomannut noissa treffisovelluksissakin, kuinka kaikki on olevinaan jotain superaktiivisia ja aina menossa. Elämästä tehdään kiireisempää, kuin mitä se on. Tai sitten se on sitä, että sinkut vain täyttävät sitä parisuhdetyhjiötä kaikella muulla ja sitten ei enää osata myöskään luopua niistä kaikista aktiviteeteista. Sellaisia "peruspulliaisia" tuntuu olevan kourallinen. Ne on yleensä niitä, jotka osaavat nauttia ihan vain siitä olemisesta.

Tää edellinen vuoden homma oli osittain just sitä, että koko ajan olisi pitänyt pitää hauskaa (siis naisen puolelta). Kaikki tän naisen suhteet oli kaatunut samalla tavalla ja hän sen ihan täysin myös itse tiedosti. Alkuhuuma ja isoin yhdessätekeminen ohi, niin onkin "tylsää", eikä pysty nauttimaan vain siitä toisen läsnäolosta ja siitä, kun asiat arkipäiväistyy. Mä jotenkin ymmärrän, että tämmöistä tapahtuu tuolla teinivuosissa ja vähän päälle parikymppisenä, mutta +40 ja lapset, niin olisi jo aika yrittää laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja ns. "rauhoittua". Ei se rauhoittuminen kuitenkaan sitä tarkoita, että pitäisi täysin jämähtää sohvan pohjalle.
Sinänsä mua suretti myös tän naisen exän puolesta, koska tällä naisella oli hyvä parisuhde ja vastuullinen ex, mutta ku "siitä tuli tylsää". Niillä oli sentään lapsikin, mutta kun "tylsää".

Huhhuh! Tämä kyllä kosketti ja syvälle. Erittäin hyvin sanottu.

 

[Joku_242]

IMO tuossa on taustalla mahdollisesti tiettyä turvallisuuden tarvetta, jota haetaan samanlaisista ihmisistä. Lähtökohtaisesti kun ihminen ei pysty vaikuttamaan siihen keneen rakastuu, vaikka toisinaan niin sitä toivoisikin.

Näitä excel-taulukkoon vaatimuksia kasaavia ihmisiä suosittelisin välttämään, ellei itse ole samanlainen elämän läpi suorittava yksilö. Koen että nykyihmiselle on paljon vaikeampaa pysähtyä tutkiskelemaan omia tuntojaan, kun on totuttu harhauttamaan ajatuksia millä tahansa ajanvietteellä. Siksi henkilöt, joiden kanssa yhdessäolo tuntuu hyvältä myös silloin kun ei tehdä mitään ihmeellistä, ovat kultaakin kalliimpia.

Varmasti suorituskeskeisyys somepaineineen on yksi syy, mutta ehkä tuossa on pohjalla myös sitä, että osa ihmisistä on vaan luonteeltaan vähän rauhattomia? Tai miten sen sanoisi, eihän se, että osaa ottaa rauhallisemmin varsinaisesti liity omien tuntojen tarkasteluun...

Mutta en kanssa oikein tykkää semmoisesta tavoitteellisesta elämäntavasta, oon siitä samaa mieltä.

 

[gramma]

Mitä mun kumppanin tarttis "tuoda pöytään"? Lähinnä turvallisuutta, henkistä tukea, rakkautta, hyväksyntää, kauniita sanoja ja tekoja. Luotettavuutta, mielenrauhaa, hyvää tahtoa. Samaa tarjoan itsekin vastavuoroisesti.

 

[Markqq]

Tää on kyllä hyvin kiteytetty!
Oon huomannut noissa treffisovelluksissakin, kuinka kaikki on olevinaan jotain superaktiivisia ja aina menossa. Elämästä tehdään kiireisempää, kuin mitä se on. Tai sitten se on sitä, että sinkut vain täyttävät sitä parisuhdetyhjiötä kaikella muulla ja sitten ei enää osata myöskään luopua niistä kaikista aktiviteeteista. Sellaisia "peruspulliaisia" tuntuu olevan kourallinen. Ne on yleensä niitä, jotka osaavat nauttia ihan vain siitä olemisesta.

Tää edellinen vuoden homma oli osittain just sitä, että koko ajan olisi pitänyt pitää hauskaa (siis naisen puolelta). Kaikki tän naisen suhteet oli kaatunut samalla tavalla ja hän sen ihan täysin myös itse tiedosti. Alkuhuuma ja isoin yhdessätekeminen ohi, niin onkin "tylsää", eikä pysty nauttimaan vain siitä toisen läsnäolosta ja siitä, kun asiat arkipäiväistyy. Mä jotenkin ymmärrän, että tämmöistä tapahtuu tuolla teinivuosissa ja vähän päälle parikymppisenä, mutta +40 ja lapset, niin olisi jo aika yrittää laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja ns. "rauhoittua". Ei se rauhoittuminen kuitenkaan sitä tarkoita, että pitäisi täysin jämähtää sohvan pohjalle.
Sinänsä mua suretti myös tän naisen exän puolesta, koska tällä naisella oli hyvä parisuhde ja vastuullinen ex, mutta ku "siitä tuli tylsää". Niillä oli sentään lapsikin, mutta kun "tylsää".

Tässä ku ei tiedetä, että pakeneeko tällä tekemisellä omia demoneitaan vai onko muuten vain menevä ja nauttii oikeasti sellasesta. Kuten sanoit. en tiiä tarviiko sitä hidastaa, mutta mun mielestä on hyvä löytää syyt kaikelle. Miksi tekee näitä asioita? Voiko rueta arvostamaan elämän pienempiä asioita kuten sitä elämän tylsyyttä, jolloin se aamukahvikin maistuu kolme kertaa paremmalta?

Merkityksellisen tekemisen löytäminen elämässä on yksi niitä avainasioita milloin elämä alkaa hidastumaan. Aikaa jää ties mihin, mutta päivät täyttyy asioilla joista nauttii, ettei sinkoile ympäriinsä.

Mult välil kysytään, että miten ehdin tekemään kaikkea näitä mitä teen nyt. Vastaan vaan perään, että silti mulla on enemmän aikaa kuin koskaan aikaisemmin

 

[badboybubby]

.

 

[samsungaaja]

Sinkkuudessakin on puolensa: saa koko pöydän itselleen, voi kerätä siihen mitä huvittaa, jättää asiat pöydälle ja lähteä kalaan tai mitä mieleen juolahtaa.

 

[Pretor]

Täytyy sanoa, että Tinder toimii kyl omituisesti. Tai ihmiset sen takana, kun osa ei ilmeisesti lue profiileita ollenkaan, koska mulla on kuitenkin kotikaupunki siellä mainittuna. Loman aikana viikko mökillä ja kerran avasin siellä Tinderin. Seuraavan kerran ku avasin kotona, niin toistakymmentä tykkäystä oli tullut, eli kaikki sieltä bönden seuduilta. Sit testasin unblurrailla tykkäyksiä kotona tietokoneella jonka sijainti osoittaa toiseen kaupunkiin +100km päässä, niin taas alkoi tykkäyksiä tippumaan lennossa.

Tässä ku ei tiedetä, että pakeneeko tällä tekemisellä omia demoneitaan vai onko muuten vain menevä ja nauttii oikeasti sellasesta.

Tuossa Pretorin tapauksessa oltiin jo vuosi oltu yhdessä, niin pahin huuma jo ohi joten ehkä vähän yritystäkin pysyä suhteessa. Eli voi tosiaan olla että on jotain sisäistä mitä pakenee tai ei ole vielä voimia tai muuten valmis kohtaamaan. Voi olla myös tyhjä aukko josta ei vielä tiedä mikä sieltä puuttuu ja toimivin opittu strategia, joka hetkellistä helpotusta tuonut on ollut eroaminen.

Tää ei siis ollut ihan suoranainen parisuhde, vaan lopulta enemmänkin fwb-juttu. Tosin hyvin tiivis sellainen.
Sen syvemmin asioihin menemättä, niin pohjilla tosiaan oli sellaista, että omalla tavallaan ymmärrän tuon "pakenemisen". Sanoisin, että kyse tosiaan on siitä, ettei ole käsitellyt tiettyjä elämässä tapahtuneita asioita oikealla tavalla ja siitä kärsii sitten muut sivuosumina.

 

[BongisKhan]

Oon huomannut noissa treffisovelluksissakin, kuinka kaikki on olevinaan jotain superaktiivisia ja aina menossa. Elämästä tehdään kiireisempää, kuin mitä se on. Tai sitten se on sitä, että sinkut vain täyttävät sitä parisuhdetyhjiötä kaikella muulla ja sitten ei enää osata myöskään luopua niistä kaikista aktiviteeteista. Sellaisia "peruspulliaisia" tuntuu olevan kourallinen. Ne on yleensä niitä, jotka osaavat nauttia ihan vain siitä olemisesta.

Tätähän se on. Varsinkin nuoret kaupunkilaisnaiset larppaa jotain superkiireistä ja turboahtaa kalentereitaan kaikenlaisilla kissanristiäisillä ja sitten vertaillaan ja valitetaan (oikeasti kilpaillaan) kuka on kiireisin.

Oma vaimokin oli tavatessa juuri tuollainen (junantuoma) kiireinen Kallion mimmi ja nyt myöhemmin on kyllä todennut ihan suoraan, että osaltaan se oli juurikin jonkinlaista oman yksinäisyyden ja "suunnattomuuden" tunteiden pakenemista.

Varmasti suorituskeskeisyys somepaineineen on yksi syy, mutta ehkä tuossa on pohjalla myös sitä, että osa ihmisistä on vaan luonteeltaan vähän rauhattomia? Tai miten sen sanoisi, eihän se, että osaa ottaa rauhallisemmin varsinaisesti liity omien tuntojen tarkasteluun...

Tätä samaa se oli jo parikymmentä vuotta sitten ennen somea. Toki sinänsä paineet ja odotukset tuli ihan samasta suunnasta kuin nykyäänkin, eli toisilta naisilta.

 

[Oretna]

Tätähän se on. Varsinkin nuoret kaupunkilaisnaiset larppaa jotain superkiireistä ja turboahtaa kalentereitaan kaikenlaisilla kissanristiäisillä ja sitten vertaillaan ja valitetaan (oikeasti kilpaillaan) kuka on kiireisin.

Oma vaimokin oli tavatessa juuri tuollainen (junantuoma) kiireinen Kallion mimmi ja nyt myöhemmin on kyllä todennut ihan suoraan, että osaltaan se oli juurikin jonkinlaista oman yksinäisyyden ja "suunnattomuuden" tunteiden pakenemista.



Tätä samaa se oli jo parikymmentä vuotta sitten ennen somea. Toki sinänsä paineet ja odotukset tuli ihan samasta suunnasta kuin nykyäänkin, eli toisilta naisilta.

Tämä! Yksi naispuolinen kaveri on just tällainen. Jos nyt pitäsi sopia joku aika milloin tavata, niin todennäköisesti ensimmäinen vapaa aika olisi kesälomien jälkeen vuonna 2025. En käsitä.

 

[Awelonian]

Tätähän se on. Varsinkin nuoret kaupunkilaisnaiset larppaa jotain superkiireistä ja turboahtaa kalentereitaan kaikenlaisilla kissanristiäisillä ja sitten vertaillaan ja valitetaan (oikeasti kilpaillaan) kuka on kiireisin.

Oma vaimokin oli tavatessa juuri tuollainen (junantuoma) kiireinen Kallion mimmi ja nyt myöhemmin on kyllä todennut ihan suoraan, että osaltaan se oli juurikin jonkinlaista oman yksinäisyyden ja "suunnattomuuden" tunteiden pakenemista.

Saa näyttämään ja tuntemaan itsensä tärkeältä. Eihän tuossa mitään syytä ole, kun kerran 70% menoista on ihan itse keksittyä tekokiirettä eikä mitään pakollista. Samaan aikaan pitäisi käydä joogassa, lentää viinilasilliselle Kroatiaan ja nähdä Jessicaa sitten aamubrunssilla sunnuntaina. Ja tottakai jokaisesta tehdystä asiasta päivitys someen. Muutenhan sitä ei ole koettu.

 

[Atamon]

OHO , kylläpäs tulikin väärään Ketjuun

 

[Markqq]

^ Joko viesti tuli väärään threadiin tai sitten voi tapailuakin rinnastaa työuraksi..

Saa näyttämään ja tuntemaan itsensä tärkeältä. Eihän tuossa mitään syytä ole, kun kerran 70% menoista on ihan itse keksittyä tekokiirettä eikä mitään pakollista. Samaan aikaan pitäisi käydä joogassa, lentää viinilasilliselle Kroatiaan ja nähdä Jessicaa sitten aamubrunssilla sunnuntaina. Ja tottakai jokaisesta tehdystä asiasta päivitys someen. Muutenhan sitä ei ole koettu.

Tämä! Yksi naispuolinen kaveri on just tällainen. Jos nyt pitäsi sopia joku aika milloin tavata, niin todennäköisesti ensimmäinen vapaa aika olisi kesälomien jälkeen vuonna 2025. En käsitä.

Näitä samoja viboja olen myös kuullut. Veikkaan, että tässä voidaan mahdollisesti paeta sitä (kuten yllä todettiin), ettei osata olla yksin ja omien ajatusten kanssa vaan jatkuvasti buukataan tekemistä kavereiden kesken ja ihmisten ilmoille. Naiset nyt ovat muutenkin sosiaalisempia sekä seuraa/huomiota hakevimpia. Miehen on varmaan helpompi keskittyä siihen "yhteen" asiaan jota toistaa toistamistaan. Tosin nämä vain omia kokemuksia ja havaintoja.

Mutta siis mä en edes jaksaisi buukkaa niin paljon tekemistä miten jotkut tekee. Muutenkin "super kiireiset" mimmit ovat turnoff.

@Oretna Kesäloma buukattu aivan tupaten täyteen, mut sit kesälomien jälkeen ei ehdi sittenkään ehdi näkee kun on töissä aamut ja illat + tuli yllätyksenä kissanristiäiset, babyshowerit ja polttarit

 

[humanteri]

Tinderöinnille annoin mahdollisuuden, kun edellinen suhde karahti kiville vajaa neljä vuotta takaperin. Tai oikeastaan naispuoleinen tuttava suorastaan käski, että lataa se ja anna mennä. Nooh, parit kuvat hän otti minusta ja profiilin sitten kirjoitin ihan rehellisesti, että mitä harrastan jne jne. Välillä tuli tykkäyksiä ja juteltiin, mutta ei vaan löytynyt kumminkaan sitä yhteistä juttua.
Kumminkin sitten yhden daamin kanssa yksi ilta siinä kirjoiteltiin ja hän lopulta kysyi olisiko whatsupin kautta helpompi kommunikoida. Laitoin numeron ja viestitettiin noin viikon ajan, mutta jostain syystä tai toisesta sekin sitten tyrehtyi. Kunnes hän tuli tähän naapuri kylälle eläin ja talovahdiksi ja kysyi olisiko mitään ideaa tavata, kun välimatkaakaan ei ole kuin muutama hassu kymmenkilometriä. No, ei kun sinne vain ja menoahan se sitten olikin. Kohta neljä vuotta kuljettu samaa matkaa kolme niistä kihloissa.
Eli kyllä se Tinder on ihan toimiva peli.

 

[Awelonian]

Mutta siis mä en edes jaksaisi buukkaa niin paljon tekemistä miten jotkut tekee. Muutenkin "super kiireiset" mimmit ovat turnoff.

Tästä ollaan samaa mieltä. Harmillisesti tämä ei tule esiin kuin vasta ensimmäisillä treffeillä, kun toinen luettelee minuuttitarkan kuukausikalenterin ja seuraava tapaaminen olisi 8 viikon päästä klo. 15:45 - 17:09 välillä.

 

[Dexteri]

Tästä ollaan samaa mieltä. Harmillisesti tämä ei tule esiin kuin vasta ensimmäisillä treffeillä, kun toinen luettelee minuuttitarkan kuukausikalenterin ja seuraava tapaaminen olisi 8 viikon päästä klo. 15:45 - 17:09 välillä.

Heh, allekirjoittaneesta oli heinäkuun eräs naapurikunnan sinkelinainen erittäin kiinnostunut. Käytän sanaa erittäin, siksi, että itse teki aloitteet kaikki ennen ku kerkesin edes mitään itse miettiä.

Itselläni oma kiinnostus kyllä lopahti juuri tähän. Treffit piti miettiä Excelin kanssa tarkkaan, koska juuri näitä "Saksaan juomaan lasillinen viiniä tuolloin"-->"Vaeltelemaan " ja ihan loputon listaus. Ihan ku jonku Teams-kalenterin mukaan palaveriaikaa olisi sovittu.

 

[Maniac]

Mutta en kanssa oikein tykkää semmoisesta tavoitteellisesta elämäntavasta, oon siitä samaa mieltä.

Ei tavoitteellisuudessa itsessään mitään vikaa ole, kunhan se ei ala dominoimaan liikaa elämää IMO. Monesti haaleassa vedessä seilailu on naisille turn off, ellei itse ole sitten samanlainen.

 

[Awelonian]

Heh, allekirjoittaneesta oli heinäkuun eräs naapurikunnan sinkelinainen erittäin kiinnostunut. Käytän sanaa erittäin, siksi, että itse teki aloitteet kaikki ennen ku kerkesin edes mitään itse miettiä.

Itselläni oma kiinnostus kyllä lopahti juuri tähän. Treffit piti miettiä Excelin kanssa tarkkaan, koska juuri näitä "Saksaan juomaan lasillinen viiniä tuolloin"-->"Vaeltelemaan " ja ihan loputon listaus. Ihan ku jonku Teams-kalenterin mukaan palaveriaikaa olisi sovittu.

Tämäpä. Matcheja on tarpeeksi ettei tarvitse valita sopivaa, mutta näiden jälkeen on todella vaikeaa mitään setviä. Jotenkin on hullunkurista, että naiset täyttää omat tekemiset jotenkin sillä tavoin, ettei mitään vapaata ole missään välissä ja käytännössä (jos töissä on 8-16), niin jokainen päivä on niin täyteen tungettua tekoskeidaa, että kotiin saavutaan 22:00 jonka jälkeen menee nukkumaan ja herää seuraavaan päivään. Tämä on tosiaan ongelmana isommissa kaupungeissa (Turku, Helsinki, Tampere, Pori) ja tämä tekokiireisyys on melkeinpä jotain huvittavaa. Joskus olen läpällä kysynyt, et onko yksi joogatunti sen arvoinen, ettei ehdi tavata ja mitä sitten jos päädytään yhteen, niin yhdenkö menemisten ehdoilla pitäisi elää?

Tuossa kohtaa ihan nätti ja hoikka reilu kolmekymppinen oli sillai, että "niin... toihan on ihan totta". Itse en käytä sosiaalista mediaa tai siihen liittyvää (on se X-tili, mutta siihen jää), enkä jaksa yhtään sitä someskeidaa mitä tunkee kaikkialta. Elän mukavaa elämää yksinhuoltajamiehenä ja pistän omat tekemiset ja muut sillä tavoin etusijalle, että voin helposti joustaa tarvittaessa. Onneksi jos jotain positiivista tässä on, niin leskimiehenä saa oikein valita minkälaista pistää jatkoon. Huonona puolena on se, että yhden yön suhteisiin kyllästyy nopeasti, koska naiset luulee liikoja.

 

[samsungaaja]

Naisethan tykkää itsevarmuudesta niin pamauttaa vaan että mehän sitten nähdään huomenna klo 18 ja perut sen sun joogan eiks jeh.

 

[Markqq]

Naisethan tykkää itsevarmuudesta niin pamauttaa vaan että mehän sitten nähdään huomenna klo 18 ja perut sen sun joogan eiks jeh.

No, tätä on melkeenpä yritetty ja leimauksena on lähinnä "Ick, en todellakaa", ja se siitä. Tähänkin oltava kyl twisti "Ja sähä muute peruat sen joogatuntisi, koska mulla on paljo parempaa nännännää tekemistä".

Toki on itsevarmuutta pamauttaa kellonaika, päivä ja paikka, mut jos toisella on menoa niin sitten on. Voi ehdottaa toista ajakohtaa, ja jos on taas menoa tuolloin, tässä kohtaa heitän välillä palloa naiselle, että heitä viestii. Itselleni se on "menen eteenpäin ja jos nainen haluaa nähdä, se kyllä laittaa viestiä".

 

[samsungaaja]

No, tätä on melkeenpä yritetty ja leimauksena on lähinnä "Ick, en todellakaa", ja se siitä. Tähänkin oltava kyl twisti "Ja sähä muute peruat sen joogatuntisi, koska mulla on paljo parempaa nännännää tekemistä".

Toki on itsevarmuutta pamauttaa kellonaika, päivä ja paikka, mut jos toisella on menoa niin sitten on. Voi ehdottaa toista ajakohtaa, ja jos on taas menoa tuolloin, tässä kohtaa heitän välillä palloa naiselle, että heitä viestii. Itselleni se on "menen eteenpäin ja jos nainen haluaa nähdä, se kyllä laittaa viestiä".

Joo se pitää varmaan tehdä just noin jotenkin kiusoittelevasti/läpällä.. Periaatteessa nämä menot voi kai myös (osin) olla keksittyjä/testauttelua että onko toisellakin jotain menoja (elämää), kuinka innokkaasti (epätoivoisesti) yrittää nähdä, sietääkö tapaamisen siirtämisiä loputtomiin (onko lapanen) jne. Mutta toi pallon heitto on varmaan hyvä, voi sen ainakin kerran tehdä. Ehkä osa noista "joogamenoista" on treffejä ja useat tapaamisten siirrot kertoo että oot jonossa

 

[Rokkijani]

Ei tavoitteellisuudessa itsessään mitään vikaa ole, kunhan se ei ala dominoimaan liikaa elämää IMO. Monesti haaleassa vedessä seilailu on naisille turn off, ellei itse ole sitten samanlainen.

Kaikellahan tuppaa olemaan eri puolia. Tavoitteellisuuskin koetaan niin eri tavoin: toiselle se liittyy uraan, toiselle siihen monessako maailman kolkassa pääsee juomaan drinksuja ja esim. minulle vaikkapa juuri nyt tiettyihin kirjoihin liittyen. Koen tämän omani juuri hyvinkin intensiivisen intohimoisena enkä haaleana. Itse haen elämääni intohimoisia ihmisiä ja toki heillä pitää olla myös aikaa. Melkein sama, mistä sen intohimon saa kunhan löytyy sellaista oikeaa poltetta ja tulta.

 

[Joku_242]

Ei tavoitteellisuudessa itsessään mitään vikaa ole, kunhan se ei ala dominoimaan liikaa elämää IMO. Monesti haaleassa vedessä seilailu on naisille turn off, ellei itse ole sitten samanlainen.

Mitä muuten tarkoitat "haaleassa vedessä seilailulla"? Semmoista ettei mikään kiinnosta, vai ettei yleisesti ottaen ole intohimoinen ihminen?