Jälleen yksi todiste sille, että sillä nettideitin "lyhyttä juttua" vs "pitkäaikaista kumppania" ei ole mitää merkitystä.
Taannoin tapasin yhden naisen joka oli eronnut muutama kuukausi takaperin, etsi siis vain lyhyttä juttua ja sitte treffeilläkin totesi, että rentoa seuraa, ei ole lainkaan valmis mihinkään vakavaan. No pidettii siinä kiva ilta ja mutusteltiin jos näkis uudelleen. Tää mimmi oli sit nähnyt jotain toistakin ja ei siinä mitää ihmeempää. Vähä myöhemmin tuli sit tässä ilmi, että tää mimmi rupes seurustelee tän toisen tyypin kanssa
Niin se mieli vaan muuttuu - lennosta.
Edelleen parhaiten tuolla pärjää ko on rennoin mielin. Eipä sitä pitkäaikaistakaan hampaat irvessä löydä.
No vähän tähän tapaan omat pitkät seurustelusuhteetkin on alkanut. Rennosti tapaa jotain ilman sen kummempaa seurusteluajatusta. Enemmänkin sellaista "katsellaan rauhassa ja nähdään uudestaan, jos siltä tuntuu". Sitten toisessa onkin vaan ollut sitä "jotain" ja kaikki sillon tällöin tapaamiset on ollut "helppoa ja mutkatonta", niin sitä äkkiä onkin huomannut viihtyvän toisen seurassa sen verran, että se silloin tällöin näkeminen vaihtuukin arkipäiväisemmäksi ja sit jo seurustellaankin.
Mun tää edellinen "katotaan rauhassa ilman paineita" oli sit lopulta karvan yli vuoden kestänyt kohtalaisen tiivis fwb-suhde. Sekin loppui kuin seinään, ku muija vaihtoi lennosta toiseen kesäkolliin, vaikka nähtiin aika lailla viikoittain.
Kesä alkaa kohta olla ohi ja nyt tääkin sitten jopa taas laittoi viestiä mulle kaiken hiljaiselon jälkeen.
Tää kesä on omalla tavalla kovaa aikaa. Ihan kivahan se olisi, jos olisi joku jonka kanssa lomailla, tehdä asioita yhdessä yms. ja edelleen mullakin on tähtäimessä suhde pitkällä kaavalla, mutta aika kovaa on itsellä mennyt keväästä asti rellestäessä.
Kivoihin tyyppeihin törmännyt, mutta jotenkin vaan ne omat kriteerit on noussut koko ajan toisen ihmisen suhteen.
Samoista asioista saanut hyviä keskusteluita naisten kanssa ja sille on syynsä, että naiset on vuodesta toiseen sinkkuna, kun ei niille kelpaa mikä vaan parisuhdemielessä. Miehen pitää "tuoda älyttömästi pöytään", jotta moni lähtee seurusteluun, koska "mä oon pärjännyt hyvin yksinkin ja jos mies ei tuo mitään lisäarvoa mulle" on niin perus fraasi naisen suusta. Joo se kikkeli on jonkinlainen lisäarvo, mutta kun siihen ei tosiaan tarvitse seurustelusuhdetta kaikkine seurustelun mahdollisine miinuspuolineen, niin ollaan mieluummin sinkkuna. Sama koskee toki osaa miehiäkin.
Mun mielestä seurustelu on aina kompromisseja. Saadakseen jotain pitää osata myös luopua jostain. Vaikeaa tässä on sen kultaisen keskitien löytäminen toisen ihmisen kanssa ja nimenomaan sen omankin vaatimustason nousun takia, mutta ei se naistenkaan vaatimustaso helpota yhtälöä yhtään.
Noista etäisyyksistä sen verran, että olis mullakin aika paljon enemmän vaihtoehtoja, jos minäkin alkaisin joustamaan näistä omista typeristä ~10-15km rajoistani.
Joku yli ton alkaa jo tuntua ihan etäsuhteilulta omassa kuplassani.