• Live: io-techin Tekniikkapodcast tänään perjantaina noin klo 15:00 alkaen. Keskustellaan viikon mielenkiintoisimmista tietotekniikka- ja mobiiliaiheista. Suora lähetys YouTubessa. Tule mukaan katselemaan ja keskustelemaan! Linkki lähetykseen >>

Nettitreffit + Tinder

Jos/Kun voidaan osoittaa, että laatikkoleuat ovat naisten mielestä hyvännäköisiä, niin mikä syytös tai katkeruus tässä on? Markkina-arvo puolestaan mittaa laatikkoleuan terävyyttä ja hypergamia on käytännön havainto, että kysyntä kasaantuu terävimpien laatikkoleukojen suuntaan.
Vähän puolustaisin ylläolevaa, vaikken ole mikään tasoteorioitsija (ja aika kaukana mistään incelistä jne.; en edes tiedä kuka tämä Laasanen on johon aina viitataan). Esimerkiksi hypergamia ei ole mikään incel-foorumien keksintö, vaan sille on aika vankka biologis-yhteiskuntatieteellinen perusta. Näillä tieteenaloilla on melko yleisesti hyväksytty käsitys, että hypergamia korostuu nimenomaan naisilla, pohjimmiltaan johtuen sukupuolten erilaisesta lisääntymisbiologiasta.

Korostaisin siis edelleen sitä, että puhutaan asioista asioina ja pyritään vastaamaan argumentteihin, sen sijaan että yksittäisten hypergamia-tyyppisten termien käyttäjä leimataan suoralta kädeltä inceliksi tai "laasastelijaksi". Minusta on tosi mielenkiintoista avoimin mielin vaihtaa ajatuksia näistä aiheista. Samalla korostuu aina kriittisen ajattelun merkitys. Täytyy pitää mielessä, että parinvalinta on todella monimutkainen yhtälö, eikä mikään yksittäinen teoria voi selittää siitä kokonaisuudesta kuin pienen osan.

Sinänsä allekirjoitan @AnnaKoo taannoisen viestin muut ajatukset liittyen incel-ajattelun ja siihen kytkeytyvän naisvihan haitallisuuteen. Mutta se että pariutumiseen liittyvistä asioista puhutaan jollain termeillä, ei vielä itsessään ole naisvihaa tai katkeruutta.
 
Joo tuo on se konkreettisin esimerkki, mutta on se muutakin, ei aihetta ole mitenkään rajattu "miesten juttuihin". Se on kaikkea sitä selittämistä, jota mies katsoo tarpeelliseksi tehdä, koska olettaa itsestäänselvästi naisen olevan itseään yksinkertaisempi tai vähemmän asiantunteva.
ongelma tuossa sukupuolittuneessa termissä on se, että sen sisältö ei ole yhtään sukupuolittunutta. naiset harrastaa tuota outoo selittämistä ihan yhtä paljon asioista mistä eivät hirveemmi mitään ymmärrä.

Naisten selityksessä omien kokemusten mukaan on vielä sellanenkin valta-ajatelma, että korkeekoulutettu on automaattisesti joka asiassa ja joka alalla fiksumpi mitä kouluttamaton. Tän saa tuotua esiin olemalla kertomatta omasta koulutuksesta ja käymällä keskusteluja vs. kertomalla koulutuksesta. Suhtautuminen samoihin juttuihin on ihan eri ja selitystä tulee "kun et tajua mitään". Sekavaksi homma meneekin siinä kohtaa kun kesken keskustelun kertoo koulutuksestaan...
 
Korostaisin siis edelleen sitä, että puhutaan asioista asioina ja pyritään vastaamaan argumentteihin, sen sijaan että yksittäisten hypergamia-tyyppisten termien käyttäjä leimataan suoralta kädeltä inceliksi tai "laasastelijaksi". Minusta on tosi mielenkiintoista avoimin mielin vaihtaa ajatuksia näistä aiheista. Samalla korostuu aina kriittisen ajattelun merkitys. Täytyy pitää mielessä, että parinvalinta on todella monimutkainen yhtälö, eikä mikään yksittäinen teoria voi selittää siitä kokonaisuudesta kuin pienen osan.

Pahasti mennyt nämä ketjut sekaisin, kun ainakin itse miellän tämän ketjun tämmöiseksi käytännön kokemusten paikaksi ja sitten ns. teoriaketjussa voitaisiin argumentoida markkina-arvosta ja sun muusta teoreettisesta mitä nyt ikinä seuranhakuun liittyy. Tuolla ihmettelin itsekin miksi nimenomaan markkina-arvoteorian vastustajat teroittavat leimakirveitään erittäin hanakasti ja aina kun faktapohjaiset argumentit loppuu, niin täyslaidallinen tulee syytöksiä.

Oikeastaan hupaisaa, kun mielestäni kaikki puhuu liki samasta asiasta, mutta jostain syystä kun huonolle menestykselle parisuhdemarkkinoilla annetaan edes jonkinlaiset termit niin menee niin pahasti osalla tunteisiin, että taitaa totuus sattua.

A) En löydä Tinderistä seuraa, en mieti miksi, vaan rupean ympäripyöreästi "kehittämään itseäni".
B) En löydä Tinderistä seuraa, mietin miksi ja päädyn lopputulokseen alhaisesta markkina-arvosta, joten rupean kehittämään itseäni niillä osa-alueilla, jotka analyysin jälkeen koen heikoimmiksi.
C) En löydä Tinderistä seuraa, en kehitä itseäni ja ainoastaan huutelen katkerana syyttäen naisia.

Ketjun perusteella A on ainoa oikea vaihtoehto ja B=C.
 
Vähän puolustaisin ylläolevaa, vaikken ole mikään tasoteorioitsija (ja aika kaukana mistään incelistä jne.; en edes tiedä kuka tämä Laasanen on johon aina viitataan). Esimerkiksi hypergamia ei ole mikään incel-foorumien keksintö, vaan sille on aika vankka biologis-yhteiskuntatieteellinen perusta. Näillä tieteenaloilla on melko yleisesti hyväksytty käsitys, että hypergamia korostuu nimenomaan naisilla, pohjimmiltaan johtuen sukupuolten erilaisesta lisääntymisbiologiasta.

Korostaisin siis edelleen sitä, että puhutaan asioista asioina ja pyritään vastaamaan argumentteihin, sen sijaan että yksittäisten hypergamia-tyyppisten termien käyttäjä leimataan suoralta kädeltä inceliksi tai "laasastelijaksi". Minusta on tosi mielenkiintoista avoimin mielin vaihtaa ajatuksia näistä aiheista. Samalla korostuu aina kriittisen ajattelun merkitys. Täytyy pitää mielessä, että parinvalinta on todella monimutkainen yhtälö, eikä mikään yksittäinen teoria voi selittää siitä kokonaisuudesta kuin pienen osan.

Sinänsä allekirjoitan @AnnaKoo taannoisen viestin muut ajatukset liittyen incel-ajattelun ja siihen kytkeytyvän naisvihan haitallisuuteen. Mutta se että pariutumiseen liittyvistä asioista puhutaan jollain termeillä, ei vielä itsessään ole naisvihaa tai katkeruutta.
Joo hypergamia on vähän harmaalla alueella. Ilmiö on jossain määrin todellinen, mutta termi on valjastettu kyseenalaiseen käyttöön (mikä ei tieteen omiin tarkoitusperiin valjastamisessa ja pseudotieteessä ole lainkaan harvinaista) ja saanut samalla vääristyneitä merkityksiä. Tarkoitan tällä mm. sitä, miten tasoteoreetikot ovat typistäneet hypergamiatermin lähinnä miljonäärikirurginarratiiviinsa. Mä toivoisin, että muistettaisiin miten paljon moniulotteisempia me naiset ja ylipäätään kaikki ihmiset ollaan pariutumisessa ja kaikessa muussakin. Meitä ohjaa aika monet muutkin tiedostetut ja tiedostamattomat tekijät kuin pelkkä biologia, ja biologiakin on paljon muutakin kuin hypergamiaa ja viehättymistä laatikkoleuoista. Ja news flash: kaikki ei edes viehäty niistä.

Edit. Hassua että juuri sinä toivot että keskusteltaisiin asioista eikä syyteltäisi ketään, kun kuitenkin itse pari viestiä sitten syytit nimenomaan ja yksin minua (oikein kursiivilla painottaen) keskustelun tason heikentämisestä.
 
Pahasti mennyt nämä ketjut sekaisin, kun ainakin itse miellän tämän ketjun tämmöiseksi käytännön kokemusten paikaksi ja sitten ns. teoriaketjussa voitaisiin argumentoida markkina-arvosta ja sun muusta teoreettisesta mitä nyt ikinä seuranhakuun liittyy. Tuolla ihmettelin itsekin miksi nimenomaan markkina-arvoteorian vastustajat teroittavat leimakirveitään erittäin hanakasti ja aina kun faktapohjaiset argumentit loppuu, niin täyslaidallinen tulee syytöksiä.

Oikeastaan hupaisaa, kun mielestäni kaikki puhuu liki samasta asiasta, mutta jostain syystä kun huonolle menestykselle parisuhdemarkkinoilla annetaan edes jonkinlaiset termit niin menee niin pahasti osalla tunteisiin, että taitaa totuus sattua.

A) En löydä Tinderistä seuraa, en mieti miksi, vaan rupean ympäripyöreästi "kehittämään itseäni".
B) En löydä Tinderistä seuraa, mietin miksi ja päädyn lopputulokseen alhaisesta markkina-arvosta, joten rupean kehittämään itseäni niillä osa-alueilla, jotka analyysin jälkeen koen heikoimmiksi.
C) En löydä Tinderistä seuraa, en kehitä itseäni ja ainoastaan huutelen katkerana syyttäen naisia.

Ketjun perusteella A on ainoa oikea vaihtoehto ja B=C.
Ei ainakaan mun mielestä B=C. Mutta hyvä olisi ehkä altistaa ne omat johtopäätökset kehittämiskohteista ulkopuoliselle arvioinnille. Ylilaudalta ja täältä olen saanut sen käsityksen, että yleensä johtopäätös on salitreenin aloittaminen ja uusien vaatteiden hankkiminen, eli pelkästään pinnallisiin asioihin keskittyminen. Henkinen puoli skipataan täysin, vaikka monesti se saattaisikin olla kipeämmin kehittämistä vaativa osa-alue. Näkisin, että tämä johtuu melko sokeasta uskosta markkina-arvoteoriaan, joka puolestaan keskittyy pelkästään ulkoisin asioihin ja sivuuttaa täysin henkisen puolen. Siksikin mielestäni oman "tason" määrittäminen ja itsen vertaileminen muihin pitäisi unohtaa, ja sen sijaan keskittyä aitoon itsetuntemukseen.
 
Ei ainakaan mun mielestä B=C. Mutta hyvä olisi ehkä altistaa ne omat johtopäätökset kehittämiskohteista ulkopuoliselle arvioinnille. Ylilaudalta ja täältä olen saanut sen käsityksen, että yleensä johtopäätös on salitreenin aloittaminen ja uusien vaatteiden hankkiminen, eli pelkästään pinnallisiin asioihin keskittyminen. Henkinen puoli skipataan täysin, vaikka monesti se saattaisikin olla kipeämmin kehittämistä vaativa osa-alue. Näkisin, että tämä johtuu melko sokeasta uskosta markkina-arvoteoriaan, joka puolestaan keskittyy pelkästään ulkoisin asioihin ja sivuuttaa täysin henkisen puolen. Siksikin mielestäni oman "tason" määrittäminen ja itsen vertaileminen muihin pitäisi unohtaa, ja sen sijaan keskittyä aitoon itsetuntemukseen.
Tinder on hyvin ulkonäkökeskeinen alusta, ja jossei ulkonäkö riitä, ei mies saa edes jalkaa ovenväliin. Silloin ei paljon auta vaikka olisi miten hyvät henkiset antimet.

Seuranhaku live-elämän puolella on sitten taas hieman eri asia. Tällöin on merkitystä sillä, että tekeekö mies kylmiä vai lämpimiä lähestymisiä. Kylmä lähestyminen tarkoittaa satunnaisten naisten iskemistä. Lämmin lähestyminen tarkoittaa (puoli-)tuttujen naisten iskemistä esimerkiksi työn, opiskelun tai ystäväpiirin viitekehyksessä. Jälkimmäisessä tapauksessa ulkonäöllä on vähemmän merkitystä kuin ensimmäisessä.
 
Monilla, kuten minulla, menee just toi henkinen yhteys ja sellainen syvä kumppanuus viimekädessä edelle. Siis siinä mielessä, että vaikka olisi hyvä seksielämä mutta henkinen yhteys puuttuisi, ei suhteesta lopulta tulisi mitään.

Harva mies tosiaan tajuaa tuota henkistä yhteyttä. Vaikea sitä on määritellä sen kummemmin, kuin että sen vaan tietää kun se on. Se on samalla aaltopituudella olemista ja myös näkymätön liima, joka pitää yhdessä silloinkin kun suhteessa on syystä tai toisesta kuivempi kausi. Joskus niitäkin pitkässä suhteessa väistämättä on. Nähdäkseni ne joilla ei henkistä yhteyttä ole ja suhteen ainut kulmakivi on hyvä seksielämä pistävätkin sitten helpommin lusikat jakoon tai vähintään hakevat seksiä muualta, kun kuiva kausi iskee.

Itellä tämä henkinen yhteys menee jopa niin pitkälle ettei seksi itsessään edes oikein kiinnosta mikäli ei ole edes alustavaa henkistä yhteyttä. Omasin tämän piirteen jo teininä ja toki "testasin joustamalla" tätä vähän (eli kuinka vahvan siteen oikeasti tarvitsen) käytännössäkin vasta pari vuotta sitten huonoin fiiliksin... Joten lienee turvallista sanoa, että tajuan todellakin tuon tärkeyden. Itselleni henkinen yhteys tarkoittaa että kokee toisen kanssa "ykseyttä" eli halua jakaa elämää toisen kanssa nauttien ja haluten tämän seuraa. Tämä omien kokemuksien mukaan sisältää mm. yhteisiä elämänarvoja ja riittävän samanlaista elämänfilosofiaa yleisestikin. Tällöin voi myös luottaa ettei toinen "ole tuuliviiri" ja hetken mielijohteesta ole "katoamassa maisemista" eikä myöskään sisällä pääasiassa mitään muuta kuin terveitä elementtejä eli puhutaan tällöin terveestä suhteesta. Toksisille piirteille ei silloin saa antaa milloinkaan paljoakaan jalansijaa. Näkymätön liima on ihan hyvä kuvaus myöskin mielestäni.
 
Enemmän tuntuu ainakin näiden keskustelujen perusteella miehille olevan ongelma naisen vihervassarius, kuin minulle snadisti oikealle kallellaan oleminen. Toki sanotte, ettei teitä parinvalinnassa kiinnosta naisen poliittinen suuntaus, mutta toisaalta miehet dissaa aivan älyttömän paljon vihervassareita yleisesti. En mä ainakaan haluaisi kumppania, joka dissaisi mun arvomaailmaa. Ei tartte olla yhtä vihreä eikä yhtä vasemmalla, mutta mieluusti kuitenkin vähän.

Tehdäänpä poikkeus "tilastoihin" eli täältä ei ainakaan tule dissaamista tai ole muutenkaan mikään ongelma. Asiahan on jopa niin, että on hyvinkin mahdollista, että täältä tippuu enemmänkin pisteitä kyseisestä piirteestä. Olen itsekin "omalla tavallani vihervassari" ja en todellakaan myöskään haluaisi kumppania joka dissaisi omaakaan arvomaailmaa tai ei muuten sitä alkuunkaan ymmärtäisi, puhumattakaan siitä ettei edes haluaisikaan ymmärtää. Mitä yhteistä silloin tämmöisen yksilön kanssa oikein olisi?
 
Itellä tämä henkinen yhteys menee jopa niin pitkälle ettei seksi itsessään edes oikein kiinnosta mikäli ei ole edes alustavaa henkistä yhteyttä. Omasin tämän piirteen jo teininä ja toki "testasin joustamalla" tätä vähän (eli kuinka vahvan siteen oikeasti tarvitsen) käytännössäkin vasta pari vuotta sitten huonoin fiiliksin... Joten lienee turvallista sanoa, että tajuan todellakin tuon tärkeyden. Itselleni henkinen yhteys tarkoittaa että kokee toisen kanssa "ykseyttä" eli halua jakaa elämää toisen kanssa nauttien ja haluten tämän seuraa. Tämä omien kokemuksien mukaan sisältää mm. yhteisiä elämänarvoja ja riittävän samanlaista elämänfilosofiaa yleisestikin. Tällöin voi myös luottaa ettei toinen "ole tuuliviiri" ja hetken mielijohteesta ole "katoamassa maisemista" eikä myöskään sisällä pääasiassa mitään muuta kuin terveitä elementtejä eli puhutaan tällöin terveestä suhteesta. Toksisille piirteille ei silloin saa antaa milloinkaan paljoakaan jalansijaa. Näkymätön liima on ihan hyvä kuvaus myöskin mielestäni.
Sanoitit tosi hyvin. Tällehän on nimikin: ollaan demiseksuaaleja. Myös mä olen joskus testannut, tai yrittänyt testata rajojani, ja voin todellakin sanoa ettei irtosuhteet sovi minulle sitten niin yhtään. Tarvitaan tosiaan ainakin tuo "alustava" henkinen yhteys. Tunne siitä, että tässä voisi olla jotain enemmän.

Täällähän minut on leimattu mm. estoiseksi, aseksuaaliksi ja ei-heteroksi tämän ominaisuuteni vuoksi :lol:
 
Sanoitit tosi hyvin. Tällehän on nimikin: ollaan demiseksuaaleja. Myös mä olen joskus testannut, tai yrittänyt testata rajojani, ja voin todellakin sanoa ettei irtosuhteet sovi minulle sitten niin yhtään. Tarvitaan tosiaan ainakin tuo "alustava" henkinen yhteys. Tunne siitä, että tässä voisi olla jotain enemmän.

Täällähän minut on leimattu mm. estoiseksi, aseksuaaliksi ja ei-heteroksi tämän ominaisuuteni vuoksi :lol:

Niin taidamme olla demiseksuaaleja. Tämä piirre on jopa jotain mitä toivoisin olevan paljon yleisempää kuin se on niin "maailma voisi olla kauniimpi paikka" eikä tarvitsisi mm. vastaaviakaan herjauksia kuulla niin paljoa kapeakatseisilta, ymmärtämättömiltä, vähemmän syvällisiltä ja "ei niin henkisiltä" ihmisiltä. Toivottavasti olet suhtautunut näiden lausujiin kuitenkin asenteella, että tämä herjat kertovat vain heistä itsestään eikä itseasiassa liity varsinaisesti sinuun ollenkaan eli toisinsanoen heillä on se ongelma, ei sinulla:) Onko turvallista olettaa, että myöskin rakastat usein/välillä jutella intiimeistä (henkisistä) asioista ja haluat oppia tuntemaan toisen psyykeen ns. perinpohjin hänen ajatusmaailmansa "syvimpiä onkaloita myöten" samalla kun välillä havahdut, että aikaa on mennyt esim. ~5t ja olette vain jutelleet ja samalla tuntuu, että olette vain "raapaisseet pintaa"?:)
 
Niin taidamme olla demiseksuaaleja. Tämä piirre on jopa jotain mitä toivoisin olevan paljon yleisempää kuin se on niin "maailma voisi olla kauniimpi paikka" eikä tarvitsisi mm. vastaaviakaan herjauksia kuulla niin paljoa kapeakatseisilta, ymmärtämättömiltä, vähemmän syvällisiltä ja "ei niin henkisiltä" ihmisiltä. Toivottavasti olet suhtautunut näiden lausujiin kuitenkin asenteella, että tämä herjat kertovat vain heistä itsestään eikä itseasiassa liity varsinaisesti sinuun ollenkaan eli toisinsanoen heillä on se ongelma, ei sinulla:) Onko turvallista olettaa, että myöskin rakastat usein/välillä jutella intiimeistä (henkisistä) asioista ja haluat oppia tuntemaan toisen psyykeen ns. perinpohjin hänen ajatusmaailmansa "syvimpiä onkaloita myöten" samalla kun välillä havahdut, että aikaa on mennyt esim. ~5t ja olette vain jutelleet ja samalla tuntuu, että olette vain "raapaisseet pintaa"?:)
Sellainenhan minä. Liitän tämän piirteen myös introversioon; pinnallinen jargon ei jaksa kauaa kiinnostaa, vaan mielenkiinnon sytyttämiseksi tarvitaan vähän syvällisempiä aiheita - jotain maailmanmenoon, muihin kiinnostaviin ilmiöihin tai omaan mielenmaisemaan liittyvää. Ja palauttaakseni keskustelun jälleen otsikon aiheeseen, niin näitä tyyppejä löytyi yllättävää kyllä myös Tinderistä. Yleensä he olivat niitä tyyppejä, jotka olivat käyttäneet profiilin tekstiosion viimeistä merkkiä myöten.
 
Tehdäänpä poikkeus "tilastoihin" eli täältä ei ainakaan tule dissaamista tai ole muutenkaan mikään ongelma. Asiahan on jopa niin, että on hyvinkin mahdollista, että täältä tippuu enemmänkin pisteitä kyseisestä piirteestä. Olen itsekin "omalla tavallani vihervassari" ja en todellakaan myöskään haluaisi kumppania joka dissaisi omaakaan arvomaailmaa tai ei muuten sitä alkuunkaan ymmärtäisi, puhumattakaan siitä ettei edes haluaisikaan ymmärtää. Mitä yhteistä silloin tämmöisen yksilön kanssa oikein olisi?
Tässä miesselitys kontekstissa...tää vihervasemmistolais- tapaus on yksi sellanen missä naiset kovasti alkaa miesselittämään asioita. Esim. jos itselläni vähän kaikki opiskelu ja työkuvioitakin on liittynyt yhteiskuntatieteisiin aika monipuolisiltakin kanteilta, niin naiset on kovin innokkaita miesselittämään asioita mulle, myös sellasia puhtaita faktoja (mitkä ei todellakaan ole mitään arvokysymyksiä), mitkä kuitenkin käsitellään jonain "arvokysymyksinä" ja selitetään että mun arvot on väärät "et vaan ymmärrä", vaikka kyse on totuusväittämästä.

Samaa miesselitystä saa toki myös kovan linjan oikeistolaismiehiltä eli täskään konteksissa ja kokemuksissani en näe sukupuolettuneisuutta. Politiikan ja erityisesti puoluepolitiikan suurkuluttajat sukupuolesta riippumatta on pahimpia. Arvot ja faktat sekottuu ja maailma on vaihtoehdottomuuden maailma, kun politiikan suurkulutus mun mielestäni korreloi aika vahvasti radikaaliajattelun kanssa.
 
Tässä miesselitys kontekstissa...tää vihervasemmistolais- tapaus on yksi sellanen missä naiset kovasti alkaa miesselittämään asioita. Esim. jos itselläni vähän kaikki opiskelu ja työkuvioitakin on liittynyt yhteiskuntatieteisiin aika monipuolisiltakin kanteilta, niin naiset on kovin innokkaita miesselittämään asioita mulle, myös sellasia puhtaita faktoja (mitkä ei todellakaan ole mitään arvokysymyksiä), mitkä kuitenkin käsitellään jonain "arvokysymyksinä" ja selitetään että mun arvot on väärät "et vaan ymmärrä", vaikka kyse on totuusväittämästä.

Samaa miesselitystä saa toki myös kovan linjan oikeistolaismiehiltä eli täskään konteksissa ja kokemuksissani en näe sukupuolettuneisuutta. Politiikan ja erityisesti puoluepolitiikan suurkuluttajat sukupuolesta riippumatta on pahimpia. Arvot ja faktat sekottuu ja maailma on vaihtoehdottomuuden maailma, kun politiikan suurkulutus mun mielestäni korreloi aika vahvasti radikaaliajattelun kanssa.
Mutta onko tämä enää miesselittämistä tai välttämättä besserwisseröintiä lainkaan? Voisiko kyse olla ihan vain oman näkemyksen tyrkyttämisestä ainoana oikeana? Mun mielestä ne on eri asioita, enkä koe että tuollainen ylimielinen omien mielipiteiden tyrkyttäminen ja toisten mielipiteiden lyttääminen väärinä tai typerinä olisi mansplainaamista. Lähinnä epäkypsä tapa väitellä.
 
Mutta onko tämä enää miesselittämistä tai välttämättä besserwisseröintiä lainkaan? Voisiko kyse olla ihan vain oman näkemyksen tyrkyttämisestä ainoana oikeana? Mun mielestä ne on eri asioita, enkä koe että tuollainen ylimielinen omien mielipiteiden tyrkyttäminen ja toisten mielipiteiden lyttääminen väärinä tai typerinä olisi mansplainaamista. Lähinnä epäkypsä tapa väitellä.
Se on naisspleimaamista. Naiset muutenkin höpöttää paljon enemmän tyhjänpäiväisiä asioita kuin miehet, usein ja yleensä aiheen vierestä tai kaukaa, joten naisilla toi typykkäspleinaus on ihan verissä. Tytöntylleröspleinaus.
 
Silloin, kun itse kävin baareissa/yökerhoissa, niin kyllä se sukupuolijakauma oli aikalailla 50:50. Nykyään ei ole hirveetä kiinnostusta lähteä, kun tietää mites paska olo tulee laskuhumalasta - jo parin kaljan jälkeen. Eikä baareissa/yökerhoissa käymisessä kyllä muutenkaan mitään iloa ja järkeä ole itselleni.
 
Kuka tämän ongelman on luonut ja kuka sitä ylläpitää?
aluepolitiikka lienee aika iso syy, perinteisesti julkinen sektori on tarjonnu naisille hyviäkin työpaikkoja erinäisissä virastoissa ja tämmäsissä, kuten taas miehille on tullu työpaikkoja teollistamispolitiikasta tehtaissa. Maaseudulta on hävitetty työkkäreitä, verotoimistoja, poliisilaitoksia (esim. sihteerit, "tiskin takana olevat"), kunnanvirastoja ja nyttemmin soteuudistuksen myötä terveyskeskuksia ja kaikkea siihen liittyvää. Pankkitätejäkään ei enää ole kun ei ole pankkeja mitkä mitään palvelua edes tarjoisi. Nää kaikki on aika naisvaltasia paikkoja ollu maaseudulla ja näillä (erityisesti julkisen sektorin työpaikoilla) on ollut historiassa iso rooli siinä että naiset ylipäätään on työllistyny eikä jääny vaan kotiin.

Jos "naisten työpaikat" siirretään kaupunkeihin ja miehet jää viljelemään maata tai sinne maalle johonki tehtaaseen töihin niin ei ihme ettei ihmiset kohtaa ja kaikki kuolee.
 
Sanoitit tosi hyvin. Tällehän on nimikin: ollaan demiseksuaaleja. Myös mä olen joskus testannut, tai yrittänyt testata rajojani, ja voin todellakin sanoa ettei irtosuhteet sovi minulle sitten niin yhtään. Tarvitaan tosiaan ainakin tuo "alustava" henkinen yhteys. Tunne siitä, että tässä voisi olla jotain enemmän.

Täällähän minut on leimattu mm. estoiseksi, aseksuaaliksi ja ei-heteroksi tämän ominaisuuteni vuoksi :lol:

Samoin itsekin omaan irtosuhdekokemukseni ja olo niiden jäljiltä oli kyllä kuin jotain todella keskeistä olisin itsestäni irrottanut ja meni aina hyvän aikaa palautua.

"Kauhukseni" olen huomannut myös, että taidan ainakin vähän omata myös vihervassaripiirteitä. Ehkä kosminen tasapaino vaatii, että ketjun sonnien rinnalla on myös meitä muita. :D
 
Mutta onko tämä enää miesselittämistä tai välttämättä besserwisseröintiä lainkaan? Voisiko kyse olla ihan vain oman näkemyksen tyrkyttämisestä ainoana oikeana? Mun mielestä ne on eri asioita, enkä koe että tuollainen ylimielinen omien mielipiteiden tyrkyttäminen ja toisten mielipiteiden lyttääminen väärinä tai typerinä olisi mansplainaamista. Lähinnä epäkypsä tapa väitellä.
mun mielestäni on pohjimmiltaan sama ilmiö. Kyse ei mun mielestäni ole sukupuolesta, vaan enemmänkin tiedosta tai sen puutteesta. "Naomi Klein"- naisia on ihan yhtälailla kuin jotain "Thomas Sowell"- miehiä, ketkä sillä tietämättömyyden tuomalla itsevarmuudella alkaa selittämään asioita ja viittaan noilla nimillä siihen, että nuo ovat aika ykspuolisia ja populääriteoksia, missä ei itsekritiikkiä erityisemmin esitetä.

Mun mielestäni on väärä lähtökohta se, että miehet ikäänkuin pitäisi itseään asiantuntevampana koska on mies. Se "asiantuntijuus" tulee enemmänkin siitä, että on päästy jollain kapeella alueella johonkin asiaan hyvin pinnallisesti sisään, minkä seurauksena sitte jos sanoo toisin mitä jossain entry-level teoksessa sanotaan niin asia pitää heti oikaista ja selittää oikeeksi, vaikka se toinen olisi perehtyny asiaan 10 vuotta. Tossa kohtaa ei mikään auta päällepuhumiseen. Mahdottomia aiheita mm. maahanmuutto, sosiaalipolitiikka, ilmastonmuutos yhteiskunnan kontekstissa...

Lopputuloksena on se, että se "lukeneempi" ottaa exitin keskustelusta, koska useimmiten aika ei riitä kaiken oikomiseen ja auki keskustelemiseen.

Se, mikä on sukupuolittunutta on mistä asioista aletaan selittämään ja millä tavalla. Vihervasemmistonaiset-oikeistopopulistimiehet- jako on kyllä selkee.
 
"Kauhukseni" olen huomannut myös, että taidan ainakin vähän omata myös vihervassaripiirteitä. Ehkä kosminen tasapaino vaatii, että ketjun sonnien rinnalla on myös meitä muita. :D
siinä ei ole mitään pahaa olla osallistumatta nykyiseen kahden standardin jakolinjaan missä olet joko vihervassari tai kokoomuspersu. Paljon on muutakin mitä voi ihminen olla ja tosiasiassa suurin osa ihmisistä onkin.
 
siinä ei ole mitään pahaa olla osallistumatta nykyiseen kahden standardin jakolinjaan missä olet joko vihervassari tai kokoomuspersu. Paljon on muutakin mitä voi ihminen olla ja tosiasiassa suurin osa ihmisistä onkin.

Kyllä ehdottomasti. :)

En niin tosissani ollut. Ihminen useimmiten seikkailee kovin monissa eri sävyissä. Kaikkea ei edes tiedosta.
 
Nämä surullisen kuuluisat incel-miehet pääsisivät incel-etuliitteestään jos naiset laskisivat hivenen korkeita standardejaan.
Se on liikaa pyydetty että naiset tekisivät ryhtiliikkeen. Mieluummin huutelevat norsunluutorneistaan.

Aika usein se menee suhteissa että nainen pihtaa ja mies juoksee porttoloissa. Prostituoitu on maailman vanhin ammatti.
 
Vielä 00-luvulla kun olin Italiassa työmatkalla siellä miespuoliset työntekijät avoimesti kähmivät naistyöntekijöitä (sihteereitä ym.) ja se aiheutti lähinnä naureskelua molemmissa. Nykyään saisi varmaan sielläkin potkut moisesta. Se ei nyt suoranaisesti ollut naisvihaa mutta alistamista ja osa macho-kulttuuria jota on vieläkin jossain päin maailmaa, esim. Meksikossa. Jotkut talibanit sitten ihan erikseen..

Italia on vieläkin monessa asiassa 50+ vuotta monia muita länsimaita jäljessä.
 
Mä en ole edes käynyt syömässä ulkona naisen kanssa vuosiin. Lähtökohtaisesti tuontyyppiset ensitreffit on huono idea. Mitä järkeä jäpittää ravintolassa ja katsella kun toinen syö, kun yhtä hyvin voidaan tehdä vaikka ulkona jotain? Tyttöystävän kanssa syöpöttely on sitten eri asia.

Kahvilassa istuskeluun pätee sama... Ei ole mun juttu, en ole näitä ikinä saanut toimimaan.

Mutta jokainen tyylillään.

Itse taas en muuta suosikaan kuin kahvittelua tmv eli se on lähtökohtaisesti oikein hyvä idea ja kohdallani on ollut hyvin tyypillistä, että nämä kahvittelut myöskin saattavat kestää sen ~6t> mikäli seura on riittävän samanhenkistä. Toki sitten "muutaman kymmenen tunnin" tutustumisen jälkeen käy jo hyvin muukin yhdessäolo. Aluksi todellakin haluan tutustua toiseen juuri jutellen (ja kehonkieltä sekä rivien välistä lukien) ja kaikenmaailman "aktiviteetit" vaan häiritsevät sitä tutustumista vielä siinä vaiheessa.

Mutta kuten sanoit niin kukin tyylillään.
 
On tosiaan joo, mutta se ei tarkoita, että se olisi välttämättä optimaalisin tapa tutustua toiseen ihmiseen, etenkin jos on tarkoitus saada jotain säpinää aikaan...

Voisiko mitenkään olla, että puhut vain tietyntyyppisistä ihmisistä tässä yleistyksessä? Kyllä sitä joidenkin kohdalla saa vaan ja ainoastaan "säpinää aikaan" juuri juttelemalla toisen kanssa ensin tuntitolkulla eli ns. sydämen kautta olemalla juuri avoin, lämmin ja haavoittuvainen.
 
Mitä mä nyt tässä yritän teille miehille sanoa on, että älkää ottako tuollaista asennetta ja ylitulkitko naisen varovaisuutta, älkääkä tehkö siitä tuollaisia johtopäätöksiä. Kyse ei ole SINUSTA, ei epäluottamuslauseesta juuri SINUA kohtaan vaan siitä, että Tinderissä on paljon kaikenlaista epämääräistä huohottelijaa, epävakaita ja muita mt-ongelmaisia, hulluja stalkkereita ja pervoja ja epätoivoisia dickpicien lähettelijöitä. Ette taida edes tajuta miten paljon, eivätkä kaikki naisetkaan kunnes sellainen osuu kohdalle. Fiksu varoo jo alusta alkaen. Ettekä taida tajuta sitäkään, miten monet miehistä ei osaa ottaa pakkeja hyvin, vaan pahimmassa tapauksessa pakit saaneesta miehestä saa todellisen vänkääjäriesan. Siksi numero vasta kun on edes nähty ja joku oikea syy numero antaa.

Miehistä, jotka ei ymmärrä tätä ja joilla oma ego ja omat halut menee edelle, tulee aika itsekäs ja epäempaattinen kuva. Ei jatkoon.

muoks. Puhun yleisesti syistä miksei numeroa kannattaisi heti antaa. Itse annoin usein, koska salainen = sillä ei irtoa minusta tietoa, ja sitten vain estin ne jotka rupesivat jotenkin hankaliksi tai epämiellyttäviksi. En olisi antanut jos numerollani saisi nimi- ja osoitetiedot.

Ymmärrän tämän täysin ja en tosiaankaan sitä koskaan ottanut henkilökohtaisesti. Kyseessä on mielestäni juuri enemmänkin terveestä järjen käytöstä. Juuri tämän takia olikin aina hyvä tavata ainakin ensimmäiset muutamat tunnit tai tapaamiskerrat ihan jossain julkisilla paikoilla. Vasta sitten voi miettiä mikäli neito on saanut jo riittävän hyvän kuvan kaikesta kehonkielestä ja muusta "tutkimisesta" mitä olen miehiäni, että uskaltaisiko hän nähdä muissakin merkeissä jo vaiko jatkettaisiinko seuraavakin kerta vielä samalla tyylillä vaiko ei :)
 
Nykyäänhän en siis enää etsikään mitään ja luulen, että todennäköisyys sille, että miespuolinen vastineeni teleporttautuisi olohuoneeseeni on melko pieni :think: Enkä ole ihan varma huolisinko enää häntäkään :smoke:

Kuulostaa siltä, että väsymys on vallannut mielen mikä on kyllä hyvin ymmärrettävää kun muistelen omaakin Tinderin käyttämistä:cautious: Uskon kuitenkin vahvasti, että mikäli riittävän oikea vastaan jostain tupsahtaisi niin ääni mahdollisesti muuttuisi kellossa. Vaikkakaan en tiedä sinusta, mutta itse en ainakaan haluaisi elää ilman sitä säännöllisen epäsäännöllistä hipsuttelua ja muuta intiimiyttä mitä hyvä parisuhde tuo parhaimmillaan tullessaan:giggle:
 
No kun ei ole tylsää eikä yksinäistä. Mun elämä on täydempää kuin koskaan, johtuen varmaan just siitä, että nyt se on 100 % itseni näköistä. Olen niin introverttikin, että tarviin valtavasti omaa aikaa. Vasta nyt sitä on riittävästi.
En siis ole tapaamassa sinua tai kaltaisiasi ;) Jännitykset haen ihan muualta, ja toisaalta näin vanhemmiten ja aika paljon kokeneena jännitystä ei enää niin kaipaakaan.

Sulla on kyllä hirveesti ennakkokäsityksiä ihmisistä. Yrität survoa minua väkisin johonkin stereotypiaan, johon en lainkaan istu. Ja joku toinenkin kirjoittelija oli tehnyt aika erikoisia johtopäätöksiä.

Kuulostaa tältä osin oikein hyvältä ja älä annakaan kenenkään muun sanoa muuta mikäli elät juuri omanlaista elämääsi:thumbsup:
 
Jos lukisi tätä keskustelua ja luovuttaisi sen takia, ei tapaisi naista varmaan koskaan.
Suosittelen ajattelemaan asiaa mahdollisuuksien kannalta.
Mitä enemmän tapaat lukuumäräisesti erilaisia naisia, sitä suurempi todennäköisyys on se että jonkun kanssa klikkaa.
Ja tapalilulla tarkoitan sitä, että kohtaat naisen ilman odotuksia ja ajatusta siitä että haluaisit pelkästään heti hänen pikkuhousuihinsa.
Tämä ei siltikään tarkoita, että sun pitää olla mikään soijapoika ja nostaa nainen jalustalle.

Tsemppiä laukauksiin!
 
En usko, että maailma paranisi, jos kaikki olisivat super draivin omaavia dominanttialfoja. Katsoo tätä maailmaa niin ei siellä sinun tai minun persoonatyypit sodi ja riehu.

Omasta mielestäni kunnianhimo usein yhdistetään pelkästään yksiulotteisesti uramaailmaan ja sen myötä materiaaliseen yltäkylläisyyteen. Minä olen kiinteistönhoitaja ja aiemminkin tehnyt vastaavia duunaritason töitä - deittimaailmassa tämä on yhdistetty matalaan sivistykseen ja/tai mainittuun kunnianhimon puutteeseen. Sitä draivia voi myös käyttää monenlaiseen, sen ei tarvitse olla extremeä, panoseikkailuja, urakiitoa tai salilla riuhtomista tms. Se voi olla yhtä hyvin sisäistä kontemplaatiota ja mitä työtä tekeekin niin sen tekemistä hyvin ilman tarvetta kiivetä ylös.

Pakkohan yhteiskunnassa on tehdä töitä ''alhaallakin''. Mutta ei tämä kovinkaan usein oikeasti ole ongelma, kun lukuisat naiset ovat virallisessa koulutuksessa samalla tasolla. Kuitenkin oman kokemukseni mukaan, jos työt tulevat heti deiteillä päällimmäiseksi keskusteluksi niin välttämättä kovin paljoa ei siitä eteenpäin mennä.

Pitkälti samaa mieltä. Mikäli minusta olisi myöskin kiinni niin maailma ei edes "tarvitsisi" armeijoita. Mikä voi olla egoistisempaa kuin sotiminen tai luoda tilanteita/asetelmia missä tuntuu ettei ole muuta mahdollisuutta kuin sotia? Mutta koska niin offtopic niin ei liene tästä tämän enempää.

Samaa mieltä myöskin tuosta kunnianhimosta. Itsellä tosin on ollut jossain määrin paljonkin draivia salia kohti, tosin ote on hellittänyt enemmän iän myötä. Kaikista suurin draivi kuitenkin on ollut itseni henkiseen kehittämiseen itsereflektion kautta ja muutenkin tunne-elämän säätelyyn ja yleiseen "henkistymiseen". Voisi siis sanoa, että olen halunnut kehittää itseäni henkisesti sekä fyysisesti.

Koen myöskin, että töistä sun muista asioista puhuminen ensimmäisten asioiden joukossa on vähän jopa outoa ja kertoo myöskin jotenkin siitä mitä hänellä on päällimmäisenä mielessä kun muita ihmisiä ajattelee. Mielestäni duunilla ei ole paljoakaan tekemistä siihen "kuka sinä olet" vaan sinut määrittelee huomattavasti enemmän miten ajattelet ja mitkä sinulle resonoivat, mitkä arvot ovat elämässäsi korkealla tärkeysjärjestyksessäsi sekä empatiakykysi ja muutenkin se mitä ajattelet ympäröivästä ekologiasta mitä osaltasi vääjäämättä olet.
 
Sulla on ollut paljon hyviä juttuja joista oon ollut kanssasi samaa mieltä, mutta nyt on pakko olla eri mieltä tästä. Lähtökohtaisesti jokaisen profiilin takana on ihminen, jos on tullut tarve poistaa match omasta toimestani, niin olen edes lyhyet perustelut toiselle osapuolelle antanut ja toivottanut hyvää jatkoa. Vaatii aikaa sen n. minuutin verran ja eihän koskaan tiedä tuleeko sama profiili vastaan tulevaisuudessa, jolloin olosuhteet ovat mahdollisesti erilaiset molemmille. Vaikka muut tekevät typeriä juttuja, ei se oikeuta omaa typerää käytöstä ja IMO ghostaus on juuri sitä.

Matchien roikottaminen on kans hanurista, vaikka ymmärrettävästi useamman kanssa keskustelu käy nopeasti työstä. Pick your poison. :lol:

Tästä samaa mieltä. Itse toivoisin kaikkien miettivän enemmän miltä mikäkin teko mitä on tekemässä mahtaa toisesta tuntua sekä sitä aikooko itsekin olla osa ongelmaa mitä "maailma kantaa" vaiko osaltaan mahdollisesti sitä ratkaisua tai muuten positiivista muutosta mitä maailmaan tarvitaan:)
 
Get a room.
Ei näitä jaksa kukaan lukea. Kolme sivua oli tullut... Tai jos saa jonkun teksti-TV pituisen kertauksen ala kuka voitti?
 
Ehkäpä isoin kynnys ja "turhautuminen" tässä Tinderöinnissä on aina aloittaa alusta.

Joo, säännöllisen epäsäännöllisesti menee päätyyn asti jonkun kanssa tai treffeille ylipäätään, vaikka mitään pysyvää ei ole löytynyt. Näissä ei voi sinällään valittaa, koska vastapuoleen on tutustuttu, ja nähty onko jatkoa vai ei.

Mut ko suurin osa tapauksista menee niin, että nainen ghostaa, piste. Toiset tapaukset ovat näitä jotka poistaa mätsistä aivan yhtäkkiä. Erään mimmin kanssa tuli juttuun oikein hyvin ja soviteltiin treffejä, sit oli kadonnut. Toki mahdollisuus, että mimmi lens pihalle tinderistä.

Mun mätsit ovat aina sellaisia joiden kanssa tulen keskustelemaan, teen jo haravoinnin ennakkoon tai sitten mä swaippaan vaa vasemmalle. Mä en siis likimain koskaan ghostaa ketään. Tapauksia juttu loppuu kuin seinään tapahtuu yleensä vain sen takia, että välimatkaa nyt onkin niin paljon, ettei vaan sit motivaatio riitä tutustumiseen - näille usein ottanut asian myös esille jonkun ajan päästä. Tai nainen on siirtynyt jo seuraavaan, koska juttu loppui, tiedä näistä aina. Toisille kerron suoraan mikä meininki. Pari viikkoa sitten kävin treffeillä ja kerroin mimmille suoraan, jos ei natsaa.

Summarum: Mä en jätä ihmisiä roikkumaan tai epätietoisuuteen. Naiset saa jokaisesta oikealle swaippaamisessa mätsin, ja miehet spämmää inboxin täyteen, joten ymmärrän täysin ettei kaikille ehdi vastaa ja supliikimmat sekä komeimmat vie muiden edestä huomion.

Game is tough, näillä mennään eteenpäin.

PS: Mä en edelleenkää oikee tiedä mitä pitäs tehdä jos oon kiinnostunut toisesta. Kiinnostuminen vie toisen pois ja jos sitä ei osoita ollenkaan, miten voi edes tutustua? Olisiko sitten niin että jos nyt sattumalta jonkun kanssa klikkaa molemmin puolin, annan naisen olla se joka esittää kiinnostuksensa ja sitten olen mukana niin, etten vaikuta liian kiinnostuneelta?

^ En yliajattele, vaan elän elämääni normaalisti. Täällä on sit kiva pohtia mitkä voisi toimia tai ei.

:hmm: Markun pohdintoja jälleen
 
Ehkäpä isoin kynnys ja "turhautuminen" tässä Tinderöinnissä on aina aloittaa alusta.

Joo, säännöllisen epäsäännöllisesti menee päätyyn asti jonkun kanssa tai treffeille ylipäätään, vaikka mitään pysyvää ei ole löytynyt. Näissä ei voi sinällään valittaa, koska vastapuoleen on tutustuttu, ja nähty onko jatkoa vai ei.

Mut ko suurin osa tapauksista menee niin, että nainen ghostaa, piste. Toiset tapaukset ovat näitä jotka poistaa mätsistä aivan yhtäkkiä. Erään mimmin kanssa tuli juttuun oikein hyvin ja soviteltiin treffejä, sit oli kadonnut. Toki mahdollisuus, että mimmi lens pihalle tinderistä.

Mun mätsit ovat aina sellaisia joiden kanssa tulen keskustelemaan, teen jo haravoinnin ennakkoon tai sitten mä swaippaan vaa vasemmalle. Mä en siis likimain koskaan ghostaa ketään. Tapauksia juttu loppuu kuin seinään tapahtuu yleensä vain sen takia, että välimatkaa nyt onkin niin paljon, ettei vaan sit motivaatio riitä tutustumiseen - näille usein ottanut asian myös esille jonkun ajan päästä. Tai nainen on siirtynyt jo seuraavaan, koska juttu loppui, tiedä näistä aina. Toisille kerron suoraan mikä meininki. Pari viikkoa sitten kävin treffeillä ja kerroin mimmille suoraan, jos ei natsaa.

Summarum: Mä en jätä ihmisiä roikkumaan tai epätietoisuuteen. Naiset saa jokaisesta oikealle swaippaamisessa mätsin, ja miehet spämmää inboxin täyteen, joten ymmärrän täysin ettei kaikille ehdi vastaa ja supliikimmat sekä komeimmat vie muiden edestä huomion.

Game is tough, näillä mennään eteenpäin.

PS: Mä en edelleenkää oikee tiedä mitä pitäs tehdä jos oon kiinnostunut toisesta. Kiinnostuminen vie toisen pois ja jos sitä ei osoita ollenkaan, miten voi edes tutustua? Olisiko sitten niin että jos nyt sattumalta jonkun kanssa klikkaa molemmin puolin, annan naisen olla se joka esittää kiinnostuksensa ja sitten olen mukana niin, etten vaikuta liian kiinnostuneelta?

^ En yliajattele, vaan elän elämääni normaalisti. Täällä on sit kiva pohtia mitkä voisi toimia tai ei.

:hmm: Markun pohdintoja jälleen
Täti-ihmisen kokemuksella: sen oikeanlaisen ihmisen kanssa kaikki vaan sujuu, helposti ja yliajattelematta.
 
Täti-ihmisen kokemuksella: sen oikeanlaisen ihmisen kanssa kaikki vaan sujuu, helposti ja yliajattelematta.

Kait se täytyy vaa hyväksyä, että 99% potentiaalisista kumppaneista on vaan epäsopivia :) Ja se aika tai vaiva minkä deittailuun käyttää on sit loppupeleissä sen väärti!

Vaikka ei mitää löytyiskään niin onhan se energisoivaa tavata mimmejä positiivisella energialla, kokemuksia!
 
Vaikka ei mitää löytyiskään niin onhan se energisoivaa tavata mimmejä positiivisella energialla, kokemuksia!
Joo ja jokainen lyhytkin suhde opettaa jotain susta itsestäsi ja muista ihmisistä, ja muuttaa sua jollain tavalla. Mulla tyssäsi just parin viikon intensiivinen tapailu, kun ei ajoitukset ja tavoitteet osuneet ihan yksiin. Vaikka vähän harmittaakin ettei se kiinnostava ja lupaava juttu lopulta edennyt pidemmälle, niin siltikin päällimmäisenä on kiitollisuus siitäkin kokemuksesta.
 
Täti-ihmisen kokemuksella: sen oikeanlaisen ihmisen kanssa kaikki vaan sujuu, helposti ja yliajattelematta.
Setä-ihmisenä komppaan. Ja lisää vielä oman, maskaukseen turhankin paljon kykenevän diplomaattisen introvertin, näkökulman. Se ettei toisen seurassa esitä mitään muuta kuin sitä mikä ihan aidon oikeasti on ja jos toinen vastaa saman tason rehellisyydellä, niin se on sitten menoa. On aika huumavan vapauttavaa huomata mihin kykeneekään kun häpeä, pelko ja muut rajoittavat tunteet on poissa. Lyhennettynä - jos joudut treffeillä miettimään hurjasti puheenaiheita niin mitäs jos kertoisit toiselle mitä sun päässä just sillä hetkellä liikkuu?
 
Niinpä. Ja kun kaiken lisäksi se ei ole edes totta, että korkeasti koulutetut ja kaikin puolin kivat miehet kuolaisivat parikymppisten perään. Toki osa kuolaa, mutta sepä tiputtaakin heidät pois sieltä kivojen ja fiksujen miesten kategoriasta.
<provo>Väittäisin että suurin osa miehistä kuolaa kaksikymppisten ulkonäön perään universaalisti sekä omasta mielestäni että tämän datan perusteella. Se että miehestä tulee sinulle tuollaisen preferenssin perusteella ns. ei-kiva tai ei-fiksu eli saat yök-efektin johtuu vain ehkä omasta näkökannastasi ja siitä ettei se hyödytä enää sinua kuten ennen - Miehestä tulee ihan kökkö kehdonryöstäjä ja naisvihaaja, jos hän pitää nuoren naisen ulkonäöstä enemmän? Me miehet olemme heti henkisiltä ominaisuuksiltamme siis ihan melkein peräkuraa, jos nuorempi nainen näyttää meidän silmiin fyysisesti vanhempaa naarasta paremmalta - miksi meidän miesten preferenssiä naisen fyysisestä kauneudesta yritetään demonisoida?</provo>
Totuus on, että me miehet kiinnitämme siihen naisen ulkonäköön ensimmäisenä huomiota sukupuolienvälisen kiinnostuksen vesiputousmallissa (sekä F2F kuten myös Tinderissä) ja jos se miellyttää niin sen jälkeen alamme vasta tutkimaan mitä siellä pääkopassa on -> tuon putkiprosessi-filtteröinnin (mitä muutakaan voi tehdä putkiaivolla?) jälkeen nainen on joko mahdollisesti a) vaimomatskua b) mahdollisesti vain huvikäyttöön vaikka tarkoitus olisikin hakea kumppania. Harva kahlitsematon mies kieltäytyy seksistä tutustuttuaan mukavan ja kauniin naisen kanssa, jos nainen antaa siihen mahdollisuuden.
***poistettu typoja***
 
Kait se täytyy vaa hyväksyä, että 99% potentiaalisista kumppaneista on vaan epäsopivia :) Ja se aika tai vaiva minkä deittailuun käyttää on sit loppupeleissä sen väärti!

Vaikka ei mitää löytyiskään niin onhan se energisoivaa tavata mimmejä positiivisella energialla, kokemuksia!


Sitäkin voi miettiä, että millaisiin ihmisiin itse kiinnittää huomiota ja ottaa yhteyttä Tinderissä. Jos nämä ovat 99 % epäsopivia, niin onko oma valikointi jotenkin vinossa?
 
Sitäkin voi miettiä, että millaisiin ihmisiin itse kiinnittää huomiota ja ottaa yhteyttä Tinderissä. Jos nämä ovat 99 % epäsopivia, niin onko oma valikointi jotenkin vinossa?

Vaikea sanoa. Ihan tavallisenoloisia mimmejä sieltä mätsäytyy (yleensä) täytetyllä profiililla sekä pitkäaikaisella kumppanihaulla. Joten ei tässä nyt ihan metsään ainakaan Tinderin perusteella ole tähän päivää mennyt. Toki joukkoon mahtuu myös muitakin.
 
Match Group voittaa ja nauraa matkalla pankkiin.

Ei muuten naura:

match.png

Terveisin Erkki-faktojen tarkastaja :)
 
data vs. yksilöt - Itsellä oman tyttärenkin jo tultua täysi-ikäiseksi ovat nuoremmat naiset yllättävän laajallakin ikähaitarilla(upto +40v) ruvenneet vaikuttaan jollain tasolla 'lapsellisilta' ja tunnen ihan selkeästi luontaisesti vetoa noin itseni ikäisiin naisiin (~50v). Ihan kauhean paljon ei ole kaveriporukassa tullut vertaistukea vastaan joten jo ihan uteliaisuudesta kiinnostaisi kuinka luonnotonta tämä tämmöinen on.
 
Sitäkin voi miettiä, että millaisiin ihmisiin itse kiinnittää huomiota ja ottaa yhteyttä Tinderissä. Jos nämä ovat 99 % epäsopivia, niin onko oma valikointi jotenkin vinossa?
:D
Sitähän ei voi etukäteen tietää pelkästään Tinderin kuvissa esitetyn ulkonäön ja melkeinpä aina olemattoman profiilitekstin perusteella? Me miehet emme ole valitettavasti selvännäkijöitä.
Ja @Markqq :lle en toivota tämän perusteella edes onnea, koska töitä ja peltoa on John Deeren perävetolaitteelle jäljellä - joka päivä joku uusi täyttää 18v. :cool::rofl:
 
Ei muuten naura:

match.png

Terveisin Erkki-faktojen tarkastaja :)

Kyllä ne vaan nauraa edelleen.

Match Group’s IPO
Match Group became a publicly traded company on 19 November 2015 on NASDAQ Global Select Market. Each share cost $12 at that time, and the company sold 33.3 million shares, generating $400 million. The stock’s price increased by over 20% on the same day it first became available for trading. Currently, each Match Group’s stock trades above $40.


Mitä itse viime aikaiseen keskusteluun tulee, niin on kyllä todella vaikea allekirjoittaa väitettä että Tinder on jotenkin paska paikka suht normaalille miehelle. Pidän itseäni aikalailla keskivertojamppana ulkoiselta habitukseltani, mutta kohta kahden vuoden sinkkuiluun näin nelikymppisenä mahtuu kolme parisuhdetta ja useampi lyhyempi tapailu. Sitä Erkin hehkuttamaa seksiäkin on ollut tarjolla vähintäänkin riittävästi, jos sen määrää nyt halutaan jonkunlaisena Tinder-menestyksen mittarina käyttää.

Kokemusteni mukaan naiset arvostaa ihmistä, joka on heistä aidosti kiinnostunut ja jonka kanssa on helppo olla, eikä vaan juokse pillun perässä. Siinä ehkä tärkein yksittäinen asia jolla omia osakkeitaan voi parantaa pariutumisen osalta.
 
data vs. yksilöt - Itsellä oman tyttärenkin jo tultua täysi-ikäiseksi ovat nuoremmat naiset yllättävän laajallakin ikähaitarilla(upto +40v) ruvenneet vaikuttaan jollain tasolla 'lapsellisilta' ja tunnen ihan selkeästi luontaisesti vetoa noin itseni ikäisiin naisiin (~50v). Ihan kauhean paljon ei ole kaveriporukassa tullut vertaistukea vastaan joten jo ihan uteliaisuudesta kiinnostaisi kuinka luonnotonta tämä tämmöinen on.

En osaa sanoa luonottomuudesta, muttet yksin ole. Itse olen seukannut 10v vanhemman ja parisuhteillut 5v vanhemman kanssa. Nuorin seurustelukumppani ollut n.2v nuorempi. En usko että jaksaisin 20v nuorempaa vaikka näyttäisi miltä, tosin jos 20vee olisi päänsisäisesti samaa ikää itseni (45v) kanssa niin sitten : )
 
Voihan sillä olla vaikka sydänsuruja tms.

Anyway, ihan omasta moraalista ja panetustilasta kiinni, miten matalalla kynnyksellä haluaa millaisiin tapauksiin sekaantua.

Henkilökohtaisesti olen käyttänyt tilanteet hyväkseni, jos se on ollut logistiikan puolesta mahdollista. Ei pillua niin paljon ole saatavilla, että olisi paljon varaa nirsoilla.

Tähän liittyen yksi hieman hassu juttu viime kesältä. Oli perjantaiksi sovittu treffit 300 kilometrin päähän erittäin innokkaan naisen luokse, se tuntui olevan melkein rakastunut muhun ennen kuin oltiin edes nähty. No, sitten torstaina yksi toinen muija ilmoittelikin, että olisi toosaa tarjolla 200 kilometrin päässä sinä iltana. Mä tietenkin otin tilaisuudesta vaarin ja lähdin sitten sinne. Naisella oli niin pieni suu, että hampaat höyläsi mun parrun aika tehokkaasti vereslihalle. Ei se siitä kunnolla parantunut yli viikkoon. Piti kuitenkin seuraavana päivänä siis lähteä tämän neiti A:n luokse 300 kilometrin päähän. Oli muuten ihan kivaa, mutta hemmetti kun oli vehje hellänä eikä pystynyt kunnolla nauttimaan...

Tarinan opetus on se, että... Olisi voinut jättää sen pienen suun hyödyntämättä tällä kertaa, tai viheltää pelin poikki hyvän sään aikana.

Samalla viikolla oli aiemmin kolmaskin muija. Mutta sitten sen viikon jälkeen ei mitään toimintaa 3 kuukauteen. Jännästi menee nämä jutut, ei millään yhtään tasaisemmin voisi jakautua... Kävin kyllä muutamilla treffeillä, mutta ne arvat ei voittaneet.

Mutta kaipa tässä nyt ensi vuoteen jo pärjäilee pikku hiljaa, olenhan sentään saanut tänäkin vuonna useita kertoja, härre guud sentään. Ensi vuonnakin jos muutaman kerran saisi. Ei kalenterivuotta ilman panoa tai paria, siinä motto... Kuten todettua, ei paljon ole varaa jättää tilaisuuksia käyttämättä ainakaan tällä herralla.

Mitä sinulle "kertoo" mm. seuraavat termit/käsitteet, hmm?:hmm:
  • Omahyväisyys
  • Pinnallisuus
  • Deflektointi
  • Mahtailevuus
  • Hyväksikäyttö
  • Katkeruus
  • Empatia
  • Putkinäkö
 
Tiedä mistä johtuu. Jotenkin hämärästi tuntuu että ala/yläasteella opittu tapa siellä mielen varjoissa kummittelee. Älä ole liian kiinnostunut mistään, älä varsinkaan vääristä asioista. Muuten olet outo. Piiloudu massaan, pidä turpasi kiinni. Sellaista saatoin oppia.
Paljon siellä sai korvaamattomia oppeja, mutta epäilen että paljon myös sellaista minkä takia olen nyt sellainen kuin olen.
Voi olla että analysoin kanssa liikaa mitä tulee sanottua ja pelkään lopputulosta. Pelko sitten hiljentää sen vähänkin mitä olisi sanottavaa. :dead:

Heh kun kuulostaa vastakkaiselta mitä itse kannatan varsinkin näinä päivinä:) Toki itsekin olin paljon herkempi vielä yläasteikäisenä, mutta hiljalleen sen jälkeen olen omaksunut elämänfilosofiakseni nimeeonomaan ole kiinnostunut kaikesta, kyseenalaista kaikki jo oppimasi, ole outo ja ylpeä siitä, älä ole lammas vaan rohkeasti oma itsesi ja mene omaa moraalista polkuasi välittämättä mitä muut siitä ajattelevat, pyri aina olemaan rehellinen ja mahdollisimman totuudenmukainen (toki järkeä käyttäen), älä mieti liikoja ja uskalla rohkeasti mennä mukavuusalueen ulkopuolelle säännöllisen epäsäännöllisesti ja ennenkaikkea, älä ikinä pelkää ilmaista itseäsi aidosti!:)
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
283 470
Viestejä
4 867 850
Jäsenet
78 667
Uusin jäsen
Tammte

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom