Tällainen naisviha ja naisten syyllistäminen omista pariutumisvaikeuksista on ainakin minulle aika tuore ilmiö, johon tutustuin ensimmäistä kertaa vasta joitain vuosia sitten. Pian mediakin alkoi nostaa sitä laajemmin esiin ja aiheesta alkoi ilmestyä myös laadukasta tieteellistä tutkimusta mm. sosiologian alalta. Seurailen aihetta jonkin verran, ja olen Ylilautaläksytkin lukenut. Tunnistan naisvihan ja incel-retoriikan, enkä epäröi tehdä sitä joka kerta näkyväksi kun sitä näen. Miksi teen niin?
Ilmiö on oikeasti todella vaarallinen ja haitaksi kaikille osapuolille, eikä vähiten niille miehille itselleen, joilla on vaikeuksia löytää kumppani. Incel-foorumeilla hengailu ja kaikenlainen tasoteorioiden pyörittely ja niillä oman itsetunnon pönkittäminen on pakkasella housuun kusemista. Hetken se lämmittää kun saa vertais"tukea" toisten katkeroiden vakuutellessa, ettei vika ole sinussa vaan niissä naisissa, jotka tavoittelevat enemmän kuin mitä markkina-arvollaan ansaitsisivat. Pitkässä juoksussa alkaa paleltaa, sillä katkeruus näkyy ja haisee kauas, ja karkottaa loputkin naiset. Tässä yksi lukemisen arvoinen juttu, jos pääsee maksumuurin taakse:
![]()
Elämä | 27-vuotias Juho Mäkinen oli nuorempana ”incel”, joka vihasi naisia – Yksi ainoa sosiaalinen kontakti muutti hänen elämänsä suunnan
Juho Mäkinen pettyi parikymppisenä naisiin ja päätyi osallistumaan naisvihamielisiin nettikeskusteluihin. Nyt hän kertoo, mikä voisi auttaa yksinäisyydestä kärsiviä miehiä.www.hs.fi
Laatikkoleuoista, tasoista, markkina-arvosta ja hypergamiasta yms. puhuminen kannattaa lopettaa kahdesta syystä: ensinnäkin siksi, että incel-retoriikan ja sitä kautta naisten syyllistämisen ja naisvihan normalisointi on yhteiskunnan tasolla vaarallinen ilmiö, ja toiseksi siksi, että katkeruus myrkyttää ensisijaisesti oman mielen, mikä taas edelleen vie loputkin edellytykset kumppanin ja parisuhteen löytämiseksi.
Siis otatko tuon kehotuksen kehittää itseä vittuiluna? Mutta kun se ihan oikeasti on paras tie. Tätähän jopa monet miehet, kuten @Markqq rummuttaa, koska sen lisäksi että se tekee susta kiinnostavamman ihmisenä, se parantaa myös omaa itsetuntoa ja fiiliksiä. Et voi muuttaa Tinderiä etkä naisia. Jäljelle jää vain sinä itse, johon voit vaikuttaa.
Kyllä mä tunnen myötätuntoa kaikkia heitä kohtaan, jotka eivät saa kumppania vaikka sellaista toivoisivat. Mun myötätunto kuitenkin laimenee huomattavasti, jos tilanteesta syytetään muita ja katkeroidutaan. Mä ihan mielelläni jaan täällä omaa näkökulmaani siihen, miten omia asemia voisi parantaa. Sitä ei vain aina haluta kuulla, koska ratkaisut eivät ole aina helppoja.
Tähän kommentoitava, että vaikka usein näen incelfoorumien opeissa sellaista mikä näyttää käyvän järkeen, mulle ei yleensä tule mieleen syyttää ketään siitä että tilanne on mikä on. Ei naisia eikä miehiä. Yhteiskunnassa ja kulttuurissa saatan nähdä jotain vikaa kyllä, mutta ei siitä oikein saa ketään tiettyä syytettyä. Se on mitä se on ja mitäs sille voisi tehdä. Valtamedia kyllä usein rummuttaa niiden mallien puolesta, joita joku voisi pitää syynä siihen, miksi nykyään useat varsinkin miehet kokevat pariutumisessa vaikeuksia.
Jos olisi pakko joku syytettävä väkisin keksiä niin esim. tinderin perustaja voisi olla yksi ehdokas.

Tosin juuri itseni kohdalla sekään ei kävisi selitykseksi, koska ei mulla sen paremmin naisten kanssa mennyt ennen tinderin olemassaoloakaan. Oma nuoruus, ja täysi-ikään tuleminen taisi olla vielä sitä aikaa jolloin Erkinkin mielestä mahdollisuuksia oli vielä olemassa.
Silloin, kun itse kävin baareissa/yökerhoissa, niin kyllä se sukupuolijakauma oli aikalailla 50:50. Nykyään ei ole hirveetä kiinnostusta lähteä, kun tietää mites paska olo tulee laskuhumalasta - jo parin kaljan jälkeen. Eikä baareissa/yökerhoissa käymisessä kyllä muutenkaan mitään iloa ja järkeä ole itselleni.
Juuh, muistelen kanssa että kyllä baareissa ja yökerhoissa on naisia aina ollut kun sinne on joskus päätynyt... Ne ei vain ole meikäläisestä kiinnostuneet, epäilen että olen jopa näkymätön niiden silmissä.

Kaikesta tämän foorumin negatiivisuudesta huolimatta, yksi onnistumistarina täällä.
Aika tarkaan vähän reilu puolivuotta tinderissä oltu eron jälkeen ja nyt joutuu (saa) laittaa pelit ja vehkeet kiinni.
Eilen kysäisin neitoselta yhdessä vietetyn viikonlopun päätteeksi, että miten olisi jos mietittäis tulevaisuutta pidemmällä tähtäimellä yhdessä
Ja kyllä se "yes!" sieltä tuli!
Hauskaa sinäänsä vaikka on onnesta soikeana, niin jotenkin tuli sellainen haikea fiilis tästä koetusta kesästä jne. Sinkkuilu on ollut hauskaa, mutta rakkauden tunne ja sen löytäminen on ollut vielä ihanampaa. Ehkä tavallaan "harmittaa" se että vannoi nyt tämän kerran että olisi antanut mennä vaan pidempään sinkkuna, koska en ole koskaan ollut pidempään tässä statuksessa.
Mutta kyllä "toivottavasti hyvä" parisuhde voittaa saalistamisen.
Mulla oli koko loppukevät ja kesä aikaa ainakin yrittää tehdä jotain aloitetta. En tehnyt, nyt taitaa olla taas kerran myöhäistä.

No siis tämän neidin kanssa tultiin juttuun noin yleisellä tasolla hyvin, muttei sykähdyttänyt "se jokin" kumpaakaan. Oli hyvä jutusteltutuokio tosin ja sai vaihdettua ajatuksia näppärästi. Heitinkin tuon lainausmerkkeihin sen takia, että mielestäni kyseessä oli aika perustason jantterit (ei mitään salikuvia, mutta geenilotto on kasvojen kohdalla onnistunut). Osa oli selkeästi itseäni komeampia näin vapaasti arvioiden ja osa selkeästi omaa tasoa alempia, toki mulla on mamuna se etu täällä, että tuon sitä kuuluisaa eksotiikkaa näihin asioihin. Joka tapauksessa, tuo väheksyvä ja suorastaan ilkeä käytös naisia kohtaan oli aika yleistä. Mitä näytti tekstejä, niin alussa oli yhden kanssa jutellut jotain ja todennut et nyt ei ole ihan kiinnostukset ja muut samat, ettei ole oikein yhteistä tekstin perusteella. Sieltä tulikin jo vastauksena, että "jäät huora sitten yksin". Silleen, et anteeksi mitä ihmettä? Aikuiset ihan oikeasti pistää tuollaisia viestejä? Ja tääki oli jantteri joka oli profiililtaan ainakin päällisinpuolin "ihan ok" ettei mikään jännämies. Onneksi tuli käytyä deiteillä, niin kivasti avartui naisten kokemukset näistä deittiappeista.
Tuo on sellainen juttu josta olen kanssa autuaan tietämätön mutta ilmeisesti sitä kuitenkin tapahtuu aikas paljon. Ja ihmetyttää että mistä se sikiää, kun en millään saa väännettyä itseäni sellaiseen tilanteeseen että itse menisin tuollaista tokaisemaan yhtään kenellekään.
Yhden ravintolassa duunia tehneen naisen juttuja kuuntelin joskus ja se meni vähän siihen tyyliin että sekä suomalaiset että ulkomaalaiset yrittävät lähestyä, mutta ulkomaalaiset tekee sen positiivisessa hengessä ja suomijuntit sitten juuri tuolla tavalla räkäisesti ja epäkunnioittavasti.
Että jotain vikaa on aika monen päässä ilmeisesti, mistä sitten johtuukaan. Itsetunnon puutteita vai mitä. Onhan tämä koko suomi yksi iso junttila.
Aika sekavasti kirjoitettu viesti taisi tulla, ehkä pitäis postata siihen toiseen ketjuun.
