Tottakai, jos itseltä jotain puuttuu, niin muidenhan on se järjestettävä yhteisillä rahoilla. Kaikissa meissä asuu pieni vasemmistolainen!
Yhteisillä rahoilla tätä koko ongelmaa on oltu luomassa ja ylläpitämässä, joten yhteisillä rahoilla sitä voidaan myös korjata.
Ei, vaan tiettyjä viallisia kulttuureja edellä. Tiedät kyllä mistä puhun.
Mä taas aika jyrkästi vastustan tätä mansplaining-termin yleistämistä. Ota huomioon, että se olet sinä, joka teit tässä todella ison oletuksen. Siis että "mies olettaa itsestäänselvästi" ja argumentoi kuten argumentoi vain siksi että vastapuoli on nainen. Mutta mitäpä jos mies ei tehnytkään tällaista sukupuolen perusteella, vaan asia oli vain sinun korviesi välissä?
Avaatko vähän millä tavalla nämä ovat edellä ja mitä kulttuureita? Millaisia ennakko-olettamuksia sulla on näistä maista tulevia puolisokandidaatteja kohtaan? Entä mikset itse hae vaimoa itsellesi sopivasta kulttuurista?
Kyse ei ole minusta vaan Suomesta.
Kuka tämän ongelman on luonut ja kuka sitä ylläpitää?
Tämä on pitkälti filosofinenkin kysymys, mutta vasemmistolais-feministinen hyvinvointiyhteiskunta varmasti tätä tilannetta ruokkii (suhteessa siihen, ettei oltaisi vasemmistolais-feministinen hyvinvointiyhteiskunta).
Jos/Kun voidaan osoittaa, että laatikkoleuat ovat naisten mielestä hyvännäköisiä, niin mikä syytös tai katkeruus tässä on? Markkina-arvo puolestaan mittaa laatikkoleuan terävyyttä ja hypergamia on käytännön havainto, että kysyntä kasaantuu terävimpien laatikkoleukojen suuntaan.
Tietysti tämäkin vähän riippuu. Jos oikeasti ei vaan ole kovin tunteellinen, eikä ole mitään varsinaisia traumoja niin ei noissa asioissa ole kovin paljoa keskusteltavaa. Toki voi silti kuunnella muiden kokemuksia, mut se on hieman eri asia. Esim. mulla on vähän tuollainen tilanne, toisaalta ei myöskään jaksa kiinnostaa perinteiset äijäpuheenaiheet kuten urheilu, autojen tunkkaus tai naisten pokaaminen.
Ilmeisesti paska käytös naisia kohtaan tosiaan on yllättävän yleistä. Mutta tietty tässäkin voi olla avainsanana "hyvännäköiset miehet", jos se siis tarkoittaa tyyliin salilla käyviä tjsp.
No siis tämän neidin kanssa tultiin juttuun noin yleisellä tasolla hyvin, muttei sykähdyttänyt "se jokin" kumpaakaan. Oli hyvä jutusteltutuokio tosin ja sai vaihdettua ajatuksia näppärästi. Heitinkin tuon lainausmerkkeihin sen takia, että mielestäni kyseessä oli aika perustason jantterit (ei mitään salikuvia, mutta geenilotto on kasvojen kohdalla onnistunut). Osa oli selkeästi itseäni komeampia näin vapaasti arvioiden ja osa selkeästi omaa tasoa alempia, toki mulla on mamuna se etu täällä, että tuon sitä kuuluisaa eksotiikkaa näihin asioihin. Joka tapauksessa, tuo väheksyvä ja suorastaan ilkeä käytös naisia kohtaan oli aika yleistä. Mitä näytti tekstejä, niin alussa oli yhden kanssa jutellut jotain ja todennut et nyt ei ole ihan kiinnostukset ja muut samat, ettei ole oikein yhteistä tekstin perusteella. Sieltä tulikin jo vastauksena, että "jäät huora sitten yksin". Silleen, et anteeksi mitä ihmettä? Aikuiset ihan oikeasti pistää tuollaisia viestejä? Ja tääki oli jantteri joka oli profiililtaan ainakin päällisinpuolin "ihan ok" ettei mikään jännämies. Onneksi tuli käytyä deiteillä, niin kivasti avartui naisten kokemukset näistä deittiappeista.Ilmeisesti paska käytös naisia kohtaan tosiaan on yllättävän yleistä. Mutta tietty tässäkin voi olla avainsanana "hyvännäköiset miehet", jos se siis tarkoittaa tyyliin salilla käyviä tjsp.
Joo en kanssa tajua että miks kukaan sanoisi tolleen... Päinvastoin juuri mukavampi jos sanotaan suoraan ettei nyt napannut kuin että ghostattaisiin.
Näitä riittää. Kuullut kanssa paljon tuota miten miehet käyttäytyy ja ei epäilystäkään miksi naiset ovat varpasillaan että kenelle antaa numeronsa ja ketä kutsuu mihinkin kylään jne.. Toiset jopa antaa numeronsa ettei mies suuttuisi ilman että on edes vastaamassa jälkikäteen, näitäkin käynyt omalla kohdalla.
Joiltaki oon kysynyt jossain kohtaa, että miten sä uskalsit kutsua mut suoraan kylään? Näistä on saatu hyviäkin keskusteluja!Eli onko nyt niin, että olet ehta sovinistipersu, muttet itsekään kehtaa sitä myöntää ja tiedät itsekin, ettei sun kaikki ajatukset oikein kestä päivänvaloa eikä varsinkaan kriittistä tarkastelua? Vai mistä moinen kiemurtelu, kun kysytään kuitenkin suht yksinkertaisia kysymyksiä?
Siis otatko tuon kehotuksen kehittää itseä vittuiluna? Mutta kun se ihan oikeasti on paras tie. Tätähän jopa monet miehet, kuten @Markqq rummuttaa, koska sen lisäksi että se tekee susta kiinnostavamman ihmisenä, se parantaa myös omaa itsetuntoa ja fiiliksiä. Et voi muuttaa Tinderiä etkä naisia. Jäljelle jää vain sinä itse, johon voit vaikuttaa.
Ehkä mulla on negatiivinen suhtautuminen "itsensä kehittämiseen" koska sillä yleensä tunnutaan viittaavan joko kaikenlaiseen käsienheilutteluun tai tavoitteelliseen elämäntyyliin, jossa ei tyydytä perussuorituksiin vaan tavoitellaan yleensä vähän ekstraa...
Uskaltaisin olla asiasta melko varma ihan jo tämän "vasemmistolais-feministinen hyvinvointiyhteiskunta" -sanavalinnan perusteella.Eli onko nyt niin, että olet ehta sovinistipersu, muttet itsekään kehtaa sitä myöntää ja tiedät itsekin, ettei sun kaikki ajatukset oikein kestä päivänvaloa eikä varsinkaan kriittistä tarkastelua? Vai mistä moinen kiemurtelu, kun kysytään kuitenkin suht yksinkertaisia kysymyksiä?
Ota se mahdollisuutena, eikä ainoastaan tuona "heilutan käsiä linkedinissä ja pidän mekkalaa sekä teen instastooreja huikeesta elämästä!" -tason juttuna. Tuo jälkimmäinen pintaliito on sellaista ettei sitä kukaan jaksa katsoa, ellei etsi jotain influencer matcheja.
Mielenkiintoinen pointti! Mun mielestä jokainen määrittelee sen itse, mitä sillä tarkoittaa. Mulle se tarkoittaa uteliaisuutta ja laaja-alaista kiinnostusta noin tsiljoonaa eri asiaa kohtaan, eli tiedollista itsensä kehittämistä. Olen opiskellut ja harrastanut vaikka mitä, ihan vain koska eteen tulee aina uusia asioita, jotka herättää kiinnostuksen ja halun oppia siitä lisää. Psyykkisen hyvinvoinnin ja sosiaalisten taitojen saralla olen puolestaan opetellut mm. tunnesäätelytaitoja ja kehittänyt resilienssiä ja itseni hyväksymistä. Motivaatio henkisen ja psyykkisen puolen kehittämiseen lähtee halusta olla parempi ihminen muille kanssaihmisille, ja ennenkaikkea itselle. Kun tykkää itsestä, niin elämä on hirveän paljon kivempaa eikä enää harmita niin paljon se, jos joku muu ei tykkääkään.
Osa siitä incel- retoriikasta tuntuu itselle totuudenmukaiselta ja omien kokemusten mukaisilta (esim. tuo kirjoittamani ettei naisia ollu oikeen missään), mutta taas johtopäätökset ja kaikki muu ideologia mitä siitä vedetään taas ei, esimerkiks koko homman panemiskeskeisyys. Tuo nyt kuitenkin on sellanen "syvä tarina" tietylle aika isollekkin ryhmälle tänäpäivänä ja toisille se on sitte kovempi pala nieltäväksi kuin toisille ja tämä tarttisi vaan hyväksyä, naisten vastaava tarina on se "kaikki miehet ovat sikoja". Itse ymmärrän kyllä kovankin katkeruuden jos esimerkiksi on koko elämän halunnut lapsia ja perheen, ja noinkin arkipäiväiset tavoitteet/haaveet eivät toteudu niin asiaa sitte valitetaan sivu tolkulla nettiin ja joka paikkaan, etsitään syyllisiä ja omaksutaan jotain outoja teorioita.Minusta on kurjaa, että tästäkin ketjusta paikoin puolet tai ylikin on nykyään tätä tällaista Ylilaudan muka-salonkikelpoistettua toisintoa. Ja vain muutamasta aktiivisesta laasastelijasta johtuen. Tässä kuitenkin huomaa huolestuttavan kehityksen, jossa jotkut perusfiksunkin oloiset keskustelijat alkavat - ilmeisesti huomaamattaan - viljellä yhä enemmän ja enemmän incel-retoriikkaa ja omaksuvat siitä palasia osaksi ajatteluaan. Näin se sitten leviää, ja siinä kehityskulussa häviävät kyllä kaikki
Vähän puolustaisin ylläolevaa, vaikken ole mikään tasoteorioitsija (ja aika kaukana mistään incelistä jne.; en edes tiedä kuka tämä Laasanen on johon aina viitataan). Esimerkiksi hypergamia ei ole mikään incel-foorumien keksintö, vaan sille on aika vankka biologis-yhteiskuntatieteellinen perusta. Näillä tieteenaloilla on melko yleisesti hyväksytty käsitys, että hypergamia korostuu nimenomaan naisilla, pohjimmiltaan johtuen sukupuolten erilaisesta lisääntymisbiologiasta.
ongelma tuossa sukupuolittuneessa termissä on se, että sen sisältö ei ole yhtään sukupuolittunutta. naiset harrastaa tuota outoo selittämistä ihan yhtä paljon asioista mistä eivät hirveemmi mitään ymmärrä.
Pahasti mennyt nämä ketjut sekaisin, kun ainakin itse miellän tämän ketjun tämmöiseksi käytännön kokemusten paikaksi ja sitten ns. teoriaketjussa voitaisiin argumentoida markkina-arvosta ja sun muusta teoreettisesta mitä nyt ikinä seuranhakuun liittyy. Tuolla ihmettelin itsekin miksi nimenomaan markkina-arvoteorian vastustajat teroittavat leimakirveitään erittäin hanakasti ja aina kun faktapohjaiset argumentit loppuu, niin täyslaidallinen tulee syytöksiä.
Joo hypergamia on vähän harmaalla alueella. Ilmiö on jossain määrin todellinen, mutta termi on valjastettu kyseenalaiseen käyttöön (mikä ei tieteen omiin tarkoitusperiin valjastamisessa ja pseudotieteessä ole lainkaan harvinaista) ja saanut samalla vääristyneitä merkityksiä. Tarkoitan tällä mm. sitä, miten tasoteoreetikot ovat typistäneet hypergamiatermin lähinnä miljonäärikirurginarratiiviinsa. Mä toivoisin, että muistettaisiin miten paljon moniulotteisempia me naiset ja ylipäätään kaikki ihmiset ollaan pariutumisessa ja kaikessa muussakin. Meitä ohjaa aika monet muutkin tiedostetut ja tiedostamattomat tekijät kuin pelkkä biologia, ja biologiakin on paljon muutakin kuin hypergamiaa ja viehättymistä laatikkoleuoista. Ja news flash: kaikki ei edes viehäty niistä.
Ei ainakaan mun mielestä B=C. Mutta hyvä olisi ehkä altistaa ne omat johtopäätökset kehittämiskohteista ulkopuoliselle arvioinnille. Ylilaudalta ja täältä olen saanut sen käsityksen, että yleensä johtopäätös on salitreenin aloittaminen ja uusien vaatteiden hankkiminen, eli pelkästään pinnallisiin asioihin keskittyminen. Henkinen puoli skipataan täysin, vaikka monesti se saattaisikin olla kipeämmin kehittämistä vaativa osa-alue. Näkisin, että tämä johtuu melko sokeasta uskosta markkina-arvoteoriaan, joka puolestaan keskittyy pelkästään ulkoisin asioihin ja sivuuttaa täysin henkisen puolen. Siksikin mielestäni oman "tason" määrittäminen ja itsen vertaileminen muihin pitäisi unohtaa, ja sen sijaan keskittyä aitoon itsetuntemukseen.
Tinder on hyvin ulkonäkökeskeinen alusta, ja jossei ulkonäkö riitä, ei mies saa edes jalkaa ovenväliin. Silloin ei paljon auta vaikka olisi miten hyvät henkiset antimet.
Itellä tämä henkinen yhteys menee jopa niin pitkälle ettei seksi itsessään edes oikein kiinnosta mikäli ei ole edes alustavaa henkistä yhteyttä. Omasin tämän piirteen jo teininä ja toki "testasin joustamalla" tätä vähän (eli kuinka vahvan siteen oikeasti tarvitsen) käytännössäkin vasta pari vuotta sitten huonoin fiiliksin... Joten lienee turvallista sanoa, että tajuan todellakin tuon tärkeyden. Itselleni henkinen yhteys tarkoittaa että kokee toisen kanssa "ykseyttä" eli halua jakaa elämää toisen kanssa nauttien ja haluten tämän seuraa. Tämä omien kokemuksien mukaan sisältää mm. yhteisiä elämänarvoja ja riittävän samanlaista elämänfilosofiaa yleisestikin. Tällöin voi myös luottaa ettei toinen "ole tuuliviiri" ja hetken mielijohteesta ole "katoamassa maisemista" eikä myöskään sisällä pääasiassa mitään muuta kuin terveitä elementtejä eli puhutaan tällöin terveestä suhteesta. Toksisille piirteille ei silloin saa antaa milloinkaan paljoakaan jalansijaa. Näkymätön liima on ihan hyvä kuvaus myöskin mielestäni.
Tehdäänpä poikkeus "tilastoihin" eli täältä ei ainakaan tule dissaamista tai ole muutenkaan mikään ongelma. Asiahan on jopa niin, että on hyvinkin mahdollista, että täältä tippuu enemmänkin pisteitä kyseisestä piirteestä. Olen itsekin "omalla tavallani vihervassari" ja en todellakaan myöskään haluaisi kumppania joka dissaisi omaakaan arvomaailmaa tai ei muuten sitä alkuunkaan ymmärtäisi, puhumattakaan siitä ettei edes haluaisikaan ymmärtää. Mitä yhteistä silloin tämmöisen yksilön kanssa oikein olisi?
Sanoitit tosi hyvin. Tällehän on nimikin: ollaan demiseksuaaleja. Myös mä olen joskus testannut, tai yrittänyt testata rajojani, ja voin todellakin sanoa ettei irtosuhteet sovi minulle sitten niin yhtään. Tarvitaan tosiaan ainakin tuo "alustava" henkinen yhteys. Tunne siitä, että tässä voisi olla jotain enemmän.
Niin taidamme olla demiseksuaaleja. Tämä piirre on jopa jotain mitä toivoisin olevan paljon yleisempää kuin se on niin "maailma voisi olla kauniimpi paikka" eikä tarvitsisi mm. vastaaviakaan herjauksia kuulla niin paljoa kapeakatseisilta, ymmärtämättömiltä, vähemmän syvällisiltä ja "ei niin henkisiltä" ihmisiltä. Toivottavasti olet suhtautunut näiden lausujiin kuitenkin asenteella, että tämä herjat kertovat vain heistä itsestään eikä itseasiassa liity varsinaisesti sinuun ollenkaan eli toisinsanoen heillä on se ongelma, ei sinullaSanoitit tosi hyvin. Tällehän on nimikin: ollaan demiseksuaaleja. Myös mä olen joskus testannut, tai yrittänyt testata rajojani, ja voin todellakin sanoa ettei irtosuhteet sovi minulle sitten niin yhtään. Tarvitaan tosiaan ainakin tuo "alustava" henkinen yhteys. Tunne siitä, että tässä voisi olla jotain enemmän.
Täällähän minut on leimattu mm. estoiseksi, aseksuaaliksi ja ei-heteroksi tämän ominaisuuteni vuoksi
Onko turvallista olettaa, että myöskin rakastat usein/välillä jutella intiimeistä (henkisistä) asioista ja haluat oppia tuntemaan toisen psyykeen ns. perinpohjin hänen ajatusmaailmansa "syvimpiä onkaloita myöten" samalla kun välillä havahdut, että aikaa on mennyt esim. ~5t ja olette vain jutelleet ja samalla tuntuu, että olette vain "raapaisseet pintaa"?Sellainenhan minä. Liitän tämän piirteen myös introversioon; pinnallinen jargon ei jaksa kauaa kiinnostaa, vaan mielenkiinnon sytyttämiseksi tarvitaan vähän syvällisempiä aiheita - jotain maailmanmenoon, muihin kiinnostaviin ilmiöihin tai omaan mielenmaisemaan liittyvää. Ja palauttaakseni keskustelun jälleen otsikon aiheeseen, niin näitä tyyppejä löytyi yllättävää kyllä myös Tinderistä. Yleensä he olivat niitä tyyppejä, jotka olivat käyttäneet profiilin tekstiosion viimeistä merkkiä myöten.Niin taidamme olla demiseksuaaleja. Tämä piirre on jopa jotain mitä toivoisin olevan paljon yleisempää kuin se on niin "maailma voisi olla kauniimpi paikka" eikä tarvitsisi mm. vastaaviakaan herjauksia kuulla niin paljoa kapeakatseisilta, ymmärtämättömiltä, vähemmän syvällisiltä ja "ei niin henkisiltä" ihmisiltä. Toivottavasti olet suhtautunut näiden lausujiin kuitenkin asenteella, että tämä herjat kertovat vain heistä itsestään eikä itseasiassa liity varsinaisesti sinuun ollenkaan eli toisinsanoen heillä on se ongelma, ei sinulla
Tässä miesselitys kontekstissa...tää vihervasemmistolais- tapaus on yksi sellanen missä naiset kovasti alkaa miesselittämään asioita. Esim. jos itselläni vähän kaikki opiskelu ja työkuvioitakin on liittynyt yhteiskuntatieteisiin aika monipuolisiltakin kanteilta, niin naiset on kovin innokkaita miesselittämään asioita mulle, myös sellasia puhtaita faktoja (mitkä ei todellakaan ole mitään arvokysymyksiä), mitkä kuitenkin käsitellään jonain "arvokysymyksinä" ja selitetään että mun arvot on väärät "et vaan ymmärrä", vaikka kyse on totuusväittämästä.
Mutta onko tämä enää miesselittämistä tai välttämättä besserwisseröintiä lainkaan? Voisiko kyse olla ihan vain oman näkemyksen tyrkyttämisestä ainoana oikeana? Mun mielestä ne on eri asioita, enkä koe että tuollainen ylimielinen omien mielipiteiden tyrkyttäminen ja toisten mielipiteiden lyttääminen väärinä tai typerinä olisi mansplainaamista. Lähinnä epäkypsä tapa väitellä.
Se on naisspleimaamista. Naiset muutenkin höpöttää paljon enemmän tyhjänpäiväisiä asioita kuin miehet, usein ja yleensä aiheen vierestä tai kaukaa, joten naisilla toi typykkäspleinaus on ihan verissä. Tytöntylleröspleinaus.
aluepolitiikka lienee aika iso syy, perinteisesti julkinen sektori on tarjonnu naisille hyviäkin työpaikkoja erinäisissä virastoissa ja tämmäsissä, kuten taas miehille on tullu työpaikkoja teollistamispolitiikasta tehtaissa. Maaseudulta on hävitetty työkkäreitä, verotoimistoja, poliisilaitoksia (esim. sihteerit, "tiskin takana olevat"), kunnanvirastoja ja nyttemmin soteuudistuksen myötä terveyskeskuksia ja kaikkea siihen liittyvää. Pankkitätejäkään ei enää ole kun ei ole pankkeja mitkä mitään palvelua edes tarjoisi. Nää kaikki on aika naisvaltasia paikkoja ollu maaseudulla ja näillä (erityisesti julkisen sektorin työpaikoilla) on ollut historiassa iso rooli siinä että naiset ylipäätään on työllistyny eikä jääny vaan kotiin.
Samoin itsekin omaan irtosuhdekokemukseni ja olo niiden jäljiltä oli kyllä kuin jotain todella keskeistä olisin itsestäni irrottanut ja meni aina hyvän aikaa palautua.Sanoitit tosi hyvin. Tällehän on nimikin: ollaan demiseksuaaleja. Myös mä olen joskus testannut, tai yrittänyt testata rajojani, ja voin todellakin sanoa ettei irtosuhteet sovi minulle sitten niin yhtään. Tarvitaan tosiaan ainakin tuo "alustava" henkinen yhteys. Tunne siitä, että tässä voisi olla jotain enemmän.
Täällähän minut on leimattu mm. estoiseksi, aseksuaaliksi ja ei-heteroksi tämän ominaisuuteni vuoksi
mun mielestäni on pohjimmiltaan sama ilmiö. Kyse ei mun mielestäni ole sukupuolesta, vaan enemmänkin tiedosta tai sen puutteesta. "Naomi Klein"- naisia on ihan yhtälailla kuin jotain "Thomas Sowell"- miehiä, ketkä sillä tietämättömyyden tuomalla itsevarmuudella alkaa selittämään asioita ja viittaan noilla nimillä siihen, että nuo ovat aika ykspuolisia ja populääriteoksia, missä ei itsekritiikkiä erityisemmin esitetä.
siinä ei ole mitään pahaa olla osallistumatta nykyiseen kahden standardin jakolinjaan missä olet joko vihervassari tai kokoomuspersu. Paljon on muutakin mitä voi ihminen olla ja tosiasiassa suurin osa ihmisistä onkin."Kauhukseni" olen huomannut myös, että taidan ainakin vähän omata myös vihervassaripiirteitä. Ehkä kosminen tasapaino vaatii, että ketjun sonnien rinnalla on myös meitä muita.
Kyllä ehdottomasti.
Italia on vieläkin monessa asiassa 50+ vuotta monia muita länsimaita jäljessä.
Itse taas en muuta suosikaan kuin kahvittelua tmv eli se on lähtökohtaisesti oikein hyvä idea ja kohdallani on ollut hyvin tyypillistä, että nämä kahvittelut myöskin saattavat kestää sen ~6t> mikäli seura on riittävän samanhenkistä. Toki sitten "muutaman kymmenen tunnin" tutustumisen jälkeen käy jo hyvin muukin yhdessäolo. Aluksi todellakin haluan tutustua toiseen juuri jutellen (ja kehonkieltä sekä rivien välistä lukien) ja kaikenmaailman "aktiviteetit" vaan häiritsevät sitä tutustumista vielä siinä vaiheessa.
Voisiko mitenkään olla, että puhut vain tietyntyyppisistä ihmisistä tässä yleistyksessä? Kyllä sitä joidenkin kohdalla saa vaan ja ainoastaan "säpinää aikaan" juuri juttelemalla toisen kanssa ensin tuntitolkulla eli ns. sydämen kautta olemalla juuri avoin, lämmin ja haavoittuvainen.
Ymmärrän tämän täysin ja en tosiaankaan sitä koskaan ottanut henkilökohtaisesti. Kyseessä on mielestäni juuri enemmänkin terveestä järjen käytöstä. Juuri tämän takia olikin aina hyvä tavata ainakin ensimmäiset muutamat tunnit tai tapaamiskerrat ihan jossain julkisilla paikoilla. Vasta sitten voi miettiä mikäli neito on saanut jo riittävän hyvän kuvan kaikesta kehonkielestä ja muusta "tutkimisesta" mitä olen miehiäni, että uskaltaisiko hän nähdä muissakin merkeissä jo vaiko jatkettaisiinko seuraavakin kerta vielä samalla tyylillä vaiko ei
Kuulostaa siltä, että väsymys on vallannut mielen mikä on kyllä hyvin ymmärrettävää kun muistelen omaakin Tinderin käyttämistäNykyäänhän en siis enää etsikään mitään ja luulen, että todennäköisyys sille, että miespuolinen vastineeni teleporttautuisi olohuoneeseeni on melko pieni
Uskon kuitenkin vahvasti, että mikäli riittävän oikea vastaan jostain tupsahtaisi niin ääni mahdollisesti muuttuisi kellossa. Vaikkakaan en tiedä sinusta, mutta itse en ainakaan haluaisi elää ilman sitä säännöllisen epäsäännöllistä hipsuttelua ja muuta intiimiyttä mitä hyvä parisuhde tuo parhaimmillaan tullessaan
Kuulostaa tältä osin oikein hyvältä ja älä annakaan kenenkään muun sanoa muuta mikäli elät juuri omanlaista elämääsiNo kun ei ole tylsää eikä yksinäistä. Mun elämä on täydempää kuin koskaan, johtuen varmaan just siitä, että nyt se on 100 % itseni näköistä. Olen niin introverttikin, että tarviin valtavasti omaa aikaa. Vasta nyt sitä on riittävästi.
En siis ole tapaamassa sinua tai kaltaisiasi
Sulla on kyllä hirveesti ennakkokäsityksiä ihmisistä. Yrität survoa minua väkisin johonkin stereotypiaan, johon en lainkaan istu. Ja joku toinenkin kirjoittelija oli tehnyt aika erikoisia johtopäätöksiä.
Pitkälti samaa mieltä. Mikäli minusta olisi myöskin kiinni niin maailma ei edes "tarvitsisi" armeijoita. Mikä voi olla egoistisempaa kuin sotiminen tai luoda tilanteita/asetelmia missä tuntuu ettei ole muuta mahdollisuutta kuin sotia? Mutta koska niin offtopic niin ei liene tästä tämän enempää.
Tästä samaa mieltä. Itse toivoisin kaikkien miettivän enemmän miltä mikäkin teko mitä on tekemässä mahtaa toisesta tuntua sekä sitä aikooko itsekin olla osa ongelmaa mitä "maailma kantaa" vaiko osaltaan mahdollisesti sitä ratkaisua tai muuten positiivista muutosta mitä maailmaan tarvitaanSulla on ollut paljon hyviä juttuja joista oon ollut kanssasi samaa mieltä, mutta nyt on pakko olla eri mieltä tästä. Lähtökohtaisesti jokaisen profiilin takana on ihminen, jos on tullut tarve poistaa match omasta toimestani, niin olen edes lyhyet perustelut toiselle osapuolelle antanut ja toivottanut hyvää jatkoa. Vaatii aikaa sen n. minuutin verran ja eihän koskaan tiedä tuleeko sama profiili vastaan tulevaisuudessa, jolloin olosuhteet ovat mahdollisesti erilaiset molemmille. Vaikka muut tekevät typeriä juttuja, ei se oikeuta omaa typerää käytöstä ja IMO ghostaus on juuri sitä.
Matchien roikottaminen on kans hanurista, vaikka ymmärrettävästi useamman kanssa keskustelu käy nopeasti työstä. Pick your poison.
