Nettitreffit + Tinder

Useampi nainen on sanonut, että jos eivät näe miehen profiilissa pituutta niin se on yhtäkuin mies on todennäköisesti joku 160-senttinen.

Suosittelisin kyllä kaikkia vain laittamaan sen pituuden rohkeasti profiiliin. Miksi tuhlata omaa ja muiden aikaa, jos se on toisessa päässä lähtökohtaisesti ongelma?

Ylipäätänsäkään omasta mielestä pituudella ei pidemmän kaavan mukaan saa mitään erityistä hyötyä. Sillä voi päästä treffeille naisten kanssa, jotka ovat asian suhteen tarkkoja, mutta ns. jatkoon pääsyssä se ei auta pätkän vertaa. Ihan samalla tavalla pakkeja tulee treffien jälkeen 190+ pituisille miehille kuin muillekin.

Laitoin kerran enkä huomannut silloin eroa tykkäysten määrissä. Ehkä laitan uudestaan tai sitten lähtee tinderi ns vessasta alas kohta, sen verta vähiin on tykkäykset käyneet viime aikoina. Voisi tuota Valo-deittiä ehkä kokeilla. Toisaalta nyt tuntuu taas siltä, että ei nettideittailusta mitään tule. Pitäisi tutustua jossain livenä. Mielellään niin että lähtökohtana ei edes ole deittailu.

Miksi naiset ei voi laittaa sitä painoaan suoraan profiiliin? Helpottaisi kaikkien elämää jollei sitä piiloteltaisi. Kyllä se siellä treffeillä tulee esiin jos se paino on esim. +90 kg. Tämä siis tuohon miesten pituusihmettelyyn. Eli jos painoa ei ole ilmoitettu ja profiilissa vain kasvokuvia niin voidaan suoraan olettaa että painoa on melkoisesti?

Juuh, olen samaa mieltä tästä kaksinaismoralismista johon varmaan viittaat, toisaalta se lihavuus paljastuu yleensä kyllä kuvista. Joko suoraan, tai sitten on niitä pelkkiä epäselviä kasvokuvia.

Ihan aikuisten vinkkinä, kannattaa se yksi kuukausi (usein saa jotain tarjouksia) nyt ainakin maksaa ettei tarvii ihmetellä ketä ne tykkäykset siellä piilossa on. Säästää aikaa, vaivaa, hermoja ja vaikka mitä.

Jos haluaa ajaa miesten etua yleisesti niin ei kannata missään tapauksessa maksaa. Ei yhtään rahaa algoritmille. Noh jokainenhan toki pohtii lähinnä omia mahdollisuuksiaan, paha sitä on mennä tuomitsemaan.

Miksi incel käsitetään nykyään tyyppinä, joka ei ole koskaan naiseen koskenutkaan?

Sitten, kun otetaan "involuntarily celibate" sen oikean merkityksen mukaan, ainakin joka toinen naimisissa oleva mies on ajautunut incel-tilaan. Erittäin moni sellainen mies, joka on ollut parisuhteessa tai jopa edelleen parisuhteessa jää pillutta vonkaamisesta huolimattakin.

Kirjaimellisesti se tarkoittaa sitä että ei saa seksiä vaikka haluaisi. Laajassa merkityksessä sisältää jopa ne parisuhteessa olevat. Ja naiset tottakai. Termin keksijäkin taisi olla itse asiassa nainen.

Kapeammassa merkityksessä se tarkoittaa niitä vihaisia miehiä jotka syyttävät yhteiskuntaa ja naisia puutteestaan. Tämä on valtamedian/normisomen rummuttama määritelmä. Ja toisaalta incel-foorumeilla on kyllä sisäänpääsykriteerit, niihin kuuluu tietenkin sukupuoli (mies) ja ei siellä hyvällä katsota jos on flaksi käynyt edes joskus.

Jos on yli kolmekymppinen neitsyt, niin hälytyskellot soi ihan kohtuullisesti.

Jos vastaan tulisi 30v neitsytnainen niin ehkä se ajatuksia herättäisi. Jos ei näe kuvaa/livenä, olettaisin että ulkonäössä on jotain pielessä. Jos ulkonäkö olisi kunnossa, epäilisin jotain muuta mutta ei se mikään kynnyskysymys olisi tutustumiselle.

Helpommin vetäisin vasemmalle naisen jolla on esim 30 tai 100 partneria takana. Mutta varmaan tässä asiassa näkemykset seuraavat kertojansa tilannetta.

Kuinka monella vastentahtoisessa selibaatissa elävälle miehelle kelpaisi nainen kuin nainen? Tuo vielä neitsyt eli ei ole saanut kertaakaan.

incel-nainen ja kelpuuttaa miehen kuin miehen

tai

incel-mies ja kelpuuttaa naisen kuin naisen


Ensimmäisiä on varmaan olemassa muttao len melko varma että jälkimmäisiä on paljon enemmän. Vielä jos tuohon laittaa "melkein naisen kuin naisen" niitä vasta paljon onkin.
 
Vauhtiviikot menossa. Huomaa että on kevät ja tuuli ei tuule, ja vaikka kuka tarjoaa salmiakkia ja vaikka mitä.

Viime viikolla tuntiin 11 matchiä Match Groupin toisesta sovelluksesta kuin Tinder. Eilen 4. Osalle laitoin viestin, mutta enimmäkseen hymiöitä tai "funny" tullut takaisin, enpä itsekään jaksa panostaa Vietnamissa tai Turkissa asuville naiselle viestittelyyn.

Suomalaisesta sovelluksesta tammikuiselta matchilta avausviesti (vasta toinen koko sovelluksesta 8 kuukauden aikana).

Valosta eka päivänä tulleiden 3 Liken lisäksi 3 Likeä ja eka Superlike (tässä tapauksessa näkee naisen profiilin ja voi laittaa Liken, en ole vielä laittanut koska en kerkeäisi viestitellä). Yksi laittoi avausviestin "Mpi" ja heti perään "Moi" - vaikutti "älykkäältä botilta", mutta jatkoviestit osoittuvat todelliseksi ihmiseksi: bottien viestintä on siirappista kun taas harva bot alkaa sitruunaiseksi.

Tinderissä 7 viikkoon 0 Likeä ja 0 viestiä, laitan tähän vain kontrastiksi - eli edelliset noin 1000-1500 Likeäni johtaneet 0 matchiin, isoin kuiva kausi Tinderissä 103 kuukauden käyttöni aikana).

FB Datingissä "kaveripyyntö" uudenvuodenaaton matchilta joka poisti sekä matchin että 04:30 laittamansa FB-kaveripyynnön, kun en ollut noin 24 tuntiin reagoinut. FB Dating paljastaa että tuskin olivat laskuhumala/krapula-toimenpiteitä, koska nainen paljastuu absolutistiksi.

Hiki tulee ihan pelkästä raportoinnista. Nyt kuitenkin vedän henkeä ja pyyhin suutani vienosta vaahdosta.

Ovatko muut havainneet naisten aktivoitumista talveen verrattuna?
 
Aloitin eilen illalla Tinderin pelailun alusta. Montakohan bottia laittoi likeä, kun profiilia vasta tehdessä tuli jo seitsemän likeä. Siis siinä vaiheessa, kun vasta kuvia lisäilin ja täydentelin profiilia+tekstejä.
Nyt aamulla 18 likeä ja 1 match. Yhtään "Hups, jäit osumasta paitsi" ei osunut kohdalle.
Katellaan taas vähän aikaa jaksaako laittaa tikkua ristiin asioiden eteen.
 
Tinder ei enää anna sitä ilmoitusta "Hups, jäit osumasta paitsi". Tai ainakaan mä en ole about joulukuun jälkeen nähnyt sitä, vaikka Likejen määrä tippui 14 -> 9.

Eilen tuli yks Like, eli eka noin seitsemään viikkoon. Otin puolet kuvista pois (8 -> 4), ja profiilitekstistäkin pari lausetta.

Boost-mainos tuli, vai olikohan Superboost, 0,99e olisi maksanut. "10-kertaista näkyvyys 30 minuutiksi!" Eli näkyvyyttä lisää 270 minuutin edestä. 7 viikossa olen saanut yhden Liken, eli Like per 1200 tuntia. Tuntia kohden siis 0,001 Likeä. 4,5 tuntia kohden siis 0,0045 Likeä. Eli melkein puoli prosenttia Likestä. 220 Boostilla siis saisin keskimäärin Liken. Liken hinta siis pauttiarallalleisson 218 euroa. Jostain syystä passasin.

Koskaan ennen ei ole Boostia minulle mainostettu. Ehkä ne mainokset laitetaan vaan niille ketkä eivät ole yli kuukauteen saaneet yhtään Likeä. Harvoin silloin se näkyvyys isoin ongelma on, vaan joku kuva tai profiilitekstin lause.

Botit muuten kadonneet kokonaan FB Datingista. Ja Tinderissä 2-3 tulee kuussa vastaan. Aiemmin jo matcheja bottien kanssa tuli ton verran.
 
Tinder ei enää anna sitä ilmoitusta "Hups, jäit osumasta paitsi". Tai ainakaan mä en ole about joulukuun jälkeen nähnyt sitä, vaikka Likejen määrä tippui 14 -> 9.
Kyllä se edelleenkin tulee, jos vedät vasuriin jonkun sieltä like-listalta. Jostain syystä se ei välttämättä edes poista sitä sieltä listasta. Vedin ainakin yhden (jonka nimi näkyi ja sutatusta kuvasta pystyi päättelemään samaksi henkilöksi) vasuriin ja tuli ilmoitus hetken päästä menetetystä matchista, mutta liket ei vähentynyt.
Kyllä ne liket aikaisemmin mullakin väheni hiljalleen, kun ei tullut selailtua vähään aikaan ollenkaan. Osa varmaan tilinsä poistaneita tms.
 
Joo tänään tuli mullekin (on saattanut tulla 1-2 kertaa aiemmin tänä vuonna mutten vaan muista). Vartti selailun jälkeen. Ennen tuli 2-4 minsaa raksittamisen jälkeen.

Luku pysyi 10:ssä.

Saattaa olla että ennen ne ilmoitukset oli aitoja, ja nyt vaan jekutusta yrittää saada maksamaan käytöstä.

Oletan että useimmilla Likejä näkyy ainakin tuo 10. Oletan että vasta kymmenen päälle olevat on oikeita Likejä, ja 10 on vain Tinderien omien feikkien tai bottien "pohjakassa".
 
Tässä tein analyysia treffailuista. Edellisen suhteen ero tuli siis 12/2020. Sen jälkeen vielä jonku aikaa tavattiin panemisen merkeissä, joka oli siis huono asia oman henkisen hyvinvoinnin kannalta.
Ei mennyt kauaa ku lähdin hakemaan irtareita jostai maaliskuun lopulta ja tää jatku sinne lokakuun loppuun asti. Petikumppanien laskemisen lopetin jossain kohtaan, kai niitä toistakymmentä oli, lähemmäs ainakin. Parin kanssa näki enemmän kuin kerran. Ihastumisiakin tuli matkalla. Deittailin myös ihmisiä ihan parisuhdemielessäkin. Silloin marraskuu-joulukuu akselilla kun tärähti ja kovaa yhden mimmin kanssa, synkkas niin että voiko edes olla näin hyvä ollakseen totta, joka sitten pakitti sen enempää siihen paneutumatta. Tajusin, että pakko ottaa huilia tästä touhusta. Samalla tajusin, että tuo seksin hakeminen oli tavallaan myös kokemus. Mulla ei ollut koskaan ollut aikaisemmin kokemusta seksistä muualla kuin kumppanin kanssa, kyllästyin siihen.

Nyt on housut pysyny jalassa sieltä loka-marras vaihteesta asti kun tajusin, että kuinka tyhjä olo mulle jää aina irtareiden jälkeen. Nyt onkin ollut iha helvetisti parempi fiilis yleisesti. Omat elämäntavoitteet ovat saaneet paremmin tulta alleen ja maanantaina alkaa myös uusi työ PK-seudulla, joten ehkä sinnekin muutettava :)

Mä oon tässä treffaillut jonkun verran ja kivoja mimmejä tullu vastaan, mut kenenkään kanssa ei ole tullut vielä ihastumista ja/tai wow fiilistä. Hyvinkin mahdollista, että housut pysyy jalassa siihen asti kun löytyy se jonka kanssa asioita tulee viemään jo pikkusen pidemmälle.

Vasta vähä yli vuoden ollut sinkkuna, joten mihinkä tässä kiire. Oma arki rullaa mainiosti nykyään!
 
Tuossa exän kanssa panemisessa täytyy todellakin kummallakin olla se mindsetti että tämä on pelkkää panemista. Jos siinä vähänkään alkaa miettimään päivää pidemmälle ja on vielä tunteita pelissä niin alkaa kyllä mielenterveys olemaan koetuksella.
Sama pätee toki kaikenlaisiin FWB juttuihin.
Empiirinen tutkimus osoittaa että varsinkin FWB jutuissa kummallakin on eri tunteet ja harvoin ne kohtaa täysin. Onkin normaalia että toinen alkaa maalailemaan pilvilinnoja toista enemmän joka saattaa satuttaa loppupelissä aivan vitusti.
 
Tuossa exän kanssa panemisessa täytyy todellakin kummallakin olla se mindsetti että tämä on pelkkää panemista. Jos siinä vähänkään alkaa miettimään päivää pidemmälle ja on vielä tunteita pelissä niin alkaa kyllä mielenterveys olemaan koetuksella.
Sama pätee toki kaikenlaisiin FWB juttuihin.
Empiirinen tutkimus osoittaa että varsinkin FWB jutuissa kummallakin on eri tunteet ja harvoin ne kohtaa täysin. Onkin normaalia että toinen alkaa maalailemaan pilvilinnoja toista enemmän joka saattaa satuttaa loppupelissä aivan vitusti.

Siis se oli semmosta sekaisen erotuskan ja nautinnon kiellettyä hedelmää. Aivan helvetin hyvältä tuntui panna siinä exää, varmaa koki samaa, mut ei se voinu jatkua. Ei sitä eroa päässy käsittelemään. Kyllä, MT alkoi olemaan koetuksella.

Ja mitä näihin FWB juttuihin tulee, tai yhden-illan-tapaamis-panemisiin, niin se oli vaihe elämässä. Onpaha koettu. Ei jaksanut sitä henkistä vuoristorataa sen pidempää mitä ylempänä mainitsin. On aika iso kynnys nykyään siis lähteä yhden illan juttuu viettää, todennäköisesti en, siitä ei jää mitää käteen. Pysyvämpää haussa :) Taino voin mä viettää sitä iltaa muuten, paitsi panohommissa, toki jos asiat siihen vie vahvan seksuaalisen energian voimasta, en kieltäydy, mut enpähä ole itseäni niin paljo likoon edes laittanut.
 
Tuossa exän kanssa panemisessa täytyy todellakin kummallakin olla se mindsetti että tämä on pelkkää panemista. Jos siinä vähänkään alkaa miettimään päivää pidemmälle ja on vielä tunteita pelissä niin alkaa kyllä mielenterveys olemaan koetuksella.
Sama pätee toki kaikenlaisiin FWB juttuihin.
Empiirinen tutkimus osoittaa että varsinkin FWB jutuissa kummallakin on eri tunteet ja harvoin ne kohtaa täysin. Onkin normaalia että toinen alkaa maalailemaan pilvilinnoja toista enemmän joka saattaa satuttaa loppupelissä aivan vitusti.
Omakin empiirinen havaintoni on, että tämä on aika yleistä. Minä itse ja kaverinikin on pannut exäänsä eron jälkeen. Huomannut kyllä, että sen jälkeen tullut törkeän huono olo ja morkkis. Tietenkin sitä on hakenut panetukseen apua ja läheisyyden tunteen puutteen täyttämistä. Kaverini on vienyt tämän vielä pidemmälle tietyllä tavalla, että pystyvät puhumaan todella avoimesti exän kanssa seksi kokemuksista muiden ihmisten kanssa ja yleisesti eron jälkeisestä elämästä. Kaverini pohtinutkin, että pystyisikö luomaan todella avoimen kaverillisen suhteen exään ilman tunteita. Oma eroprosessini on tältä osin huomattavasti enempi alkutekijöissä. Emme ole exäni kanssa käsitelleet kunnolla eroa oikeastaan ollenkaan. Toisaalta se on tuntunut vielä liian aikaiselta. Eihän kaikki välttämättä käsittele ollenkaan. Jokaisen ero, parisuhde ja sen taustat on tietenkin erilaiset.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä hetken aikaa tullut tapailtua yhtä ihmistä. Nyt enemmän tutustuneenä hänen perheeseensä esiin on tullut se, että oma poliittinen ajatusmaailma suhteessä hänen perheeseensä on aika lailla erilainen. Lisäksi ehkä oman, sekä tapailemani henkilön perheen välillä on havaittavissa enemmän tai vähemmän suuri luokkaero.

Jotenkin olen aikoinaan välttynyt näiltä ajatuksilta ja siltä, että kyseiset asiat eivät sinällään vaikuttaisi omaan ajatusmaailmaan, mutta nyt viime aikoina nämä ovat alkaneet pyörimään omissa ajatuksissa enemmän ja enemmän nimenomaa negatiivisessä mielessä.
 
Jos itse ajattelee että kaikkeen voi itse vaikuttaa, kaikki hyvä elämässä tulee töiden ja rahan kautta ja toinen kitisee päivät pitkät sohvalla kun ei tuet riitä kun töitä ei viitsi tehdä, niin kyllä siinä kohtaa on yhtälö ihan toivoton.

Samaten joku vihreiden, sdp:n tai vasemmiston ajatusmaailma on jotenkin omaan katsantokantaan nähden aivan älytön joten aika vaikeaa olisi tällaisen ihmisen kanssa tulla toimeen.
 
Jos itse ajattelee että kaikkeen voi itse vaikuttaa, kaikki hyvä elämässä tulee töiden ja rahan kautta ja toinen kitisee päivät pitkät sohvalla kun ei tuet riitä kun töitä ei viitsi tehdä, niin kyllä siinä kohtaa on yhtälö ihan toivoton.

Samaten joku vihreiden, sdp:n tai vasemmiston ajatusmaailma on jotenkin omaan katsantokantaan nähden aivan älytön joten aika vaikeaa olisi tällaisen ihmisen kanssa tulla toimeen.

Niin. Ehkä tarkemmin mietittynä haasteita itselle tulee siinä, että oma elämä ei ole ollut se kaikista helpoin ja on sisältänyt haasteita matkan varrella, josta sitten oma maailmankuva on muodostunut. Tähän peilaten vastapuolen elämä tuntuu jotenkin todella kaukaiselta ja sitä luonnollisesti siivittää myös vastapuolen poliittinen näkökanta ja muu ajatusmaailma.

Sinällään kyse ei ole siitä, että hyvä tulisi rahan ja työnteon kautta vs. lorviminen sohvalla, vaan enemmänkin siitä, että vaikka kuinka tekisi asioita täysin oikein, välttämättä elämä ei kohtele kaikkia samalla tavalla.
 
Juu, eikä tule minullakaan. Tuo nyt oli esimerkki täysistä vastakohdista jotka harvoin täydentää toisiaan.
 
Aloitin eilen illalla Tinderin pelailun alusta. Montakohan bottia laittoi likeä, kun profiilia vasta tehdessä tuli jo seitsemän likeä. Siis siinä vaiheessa, kun vasta kuvia lisäilin ja täydentelin profiilia+tekstejä.
Nyt aamulla 18 likeä ja 1 match. Yhtään "Hups, jäit osumasta paitsi" ei osunut kohdalle.
Katellaan taas vähän aikaa jaksaako laittaa tikkua ristiin asioiden eteen.

Alkuun annetaan näitä täkyjä ja sitten niitä tykkäyksiä pihdataan että ostaisi goldin. :tdown: En ole ostanut enkä osta.

Yks mätsi tuli taas, mitähän sille kirjoittaisi. Lähinnä thaimaalaisten kanssa olen saanut juttua aikaiseksi, suomalaiset harvemmin viitsii edes vastata. Thaikkujen kanssa taas on vaikeeta päästä eteenpäin kun asuvat yleensä myös Thaimaassa.
 
Huomaa kyllä viikonlopun vaikutuksen, ku oisko nyt 11 matchia viikonlopun saldo. Hyvä jos ees parin kanssa saa enemmän keskustelua. Match-keskustelu rate on yleensäkin aika heikko.
Yksi bottikin jopa vastasi, ku ihan vaan algoritmien takia heitin botti-kuittailua.... siis jopa bottikin voi olla suomineitoa puheliaampi
 
Tässä hetken aikaa tullut tapailtua yhtä ihmistä. Nyt enemmän tutustuneenä hänen perheeseensä esiin on tullut se, että oma poliittinen ajatusmaailma suhteessä hänen perheeseensä on aika lailla erilainen. Lisäksi ehkä oman, sekä tapailemani henkilön perheen välillä on havaittavissa enemmän tai vähemmän suuri luokkaero.

Jotenkin olen aikoinaan välttynyt näiltä ajatuksilta ja siltä, että kyseiset asiat eivät sinällään vaikuttaisi omaan ajatusmaailmaan, mutta nyt viime aikoina nämä ovat alkaneet pyörimään omissa ajatuksissa enemmän ja enemmän nimenomaa negatiivisessä mielessä.

Millaista ajatusmaailmaa tai luokkaeroa siis tarkoitat tässä tapauksessa, jos saa kysyä?
 
Millaista ajatusmaailmaa tai luokkaeroa siis tarkoitat tässä tapauksessa, jos saa kysyä?

Mitenhän asian sanoisi sopivan yleisluontoisesti.

Poliittinen ero on yksi. Toinen on se, että vaikka rahaa löytyy ja sitä käytetään, niin ei ymmärretä, että kaikilla sitä ei ole. Tietyllä tapaa sellainen omassa kuplassa eläminen ymmärtämättä mitä kuplan ulkopuolella tapahtuu.
 
Mitenhän asian sanoisi sopivan yleisluontoisesti.

Poliittinen ero on yksi. Toinen on se, että vaikka rahaa löytyy ja sitä käytetään, niin ei ymmärretä, että kaikilla sitä ei ole. Tietyllä tapaa sellainen omassa kuplassa eläminen ymmärtämättä mitä kuplan ulkopuolella tapahtuu.

Ilmeisesti siis tarkoitat tuolla poliittisella erolla stereotyyppisen kokoomushenkistä "jokainen on oman onnensa seppä" -juttua?
 
Mitenhän asian sanoisi sopivan yleisluontoisesti.

Poliittinen ero on yksi. Toinen on se, että vaikka rahaa löytyy ja sitä käytetään, niin ei ymmärretä, että kaikilla sitä ei ole. Tietyllä tapaa sellainen omassa kuplassa eläminen ymmärtämättä mitä kuplan ulkopuolella tapahtuu.

Politiikka on muutenkin mistä ei pitäisi jutella ikinä kenenkään kanssa. Jos rahaa löytyy ja sitä käytetään niin eikös se ole vain hyvä juttu... Mitä enemmän rahaa käytetään sitä enemmän sitä valuu myös sinne köyhemmille.
 
Politiikka on muutenkin mistä ei pitäisi jutella ikinä kenenkään kanssa. Jos rahaa löytyy ja sitä käytetään niin eikös se ole vain hyvä juttu... Mitä enemmän rahaa käytetään sitä enemmän sitä valuu myös sinne köyhemmille.

Kyse ei ole siitä, että käyttäisi rahaa, vaan se, että ei ymmärretä, että kaikilla sitä rahaa ei ole.

Noh, tämä tästä. Paljon tästä ongelmasta on myös omassa päässä ja tunnistan myös sen, että sitä voi olla hyvä käydä läpi.
 
Kyse ei ole siitä, että käyttäisi rahaa, vaan se, että ei ymmärretä, että kaikilla sitä rahaa ei ole.

No nää on vähän näitä. Kun on tottunut elämään omaa elämäänsä jollakin tapaa ja käynyt läpi tietynlaisen elämänpolun, niin eipä sitä kukaan pysty kaikissa tilanteissa ajattelemaan kaikkia muita mahdollisia tapoja elää elämäänsä. Toisin sanoen, ihan yhtä kuplassa me kaikki eletään, irrallaan radikaalisti omasta elämästämme poikkeavien ihmisten arkitodellisuudesta, eikä kukaan niitä oman kuplansa rajoja hahmota jos ei aktiivisesti niitä ala etsimään.

Mutta jos nyt pysytään tässä pariutumisteemassa, niin vaikka monesti puhutaan siitä kuinka "vastakohdat viehättää" jne., niin kyllä todellisuus on kuitenkin se, että pitkän ja onnellisen parisuhteen pohjalla on oikeasti edes suurinpiirtein päälinjoiltaan yhteneväiset maailmankuvat. Toista ihmistä ei voi muuttaa ja jos lähtökohta parisuhteeseen on se, että ristiriitaiset maailmankuvat ovat koko ajan törmäyskurssilla ja molemmat yrittää jollakin tavalla toista käännyttää omaan maailmankuvaansa, niin edessä on pelkästään tarpeetonta kitkaa ennen savuavaa romua.
 
Viimeksi muokattu:
Jaah, tuli mätsi johon en muista edes törmänneeni. :confused: Näitä on kyllä tullut ennenkin mutta silloin ne olivat yleensä aasialaisia feikkejä.

Sitten on toinen mätsi jolle laitoin viestiä. No nyt sen profiili ei enää avaudu. Mikähän vittu? Ilmeisesti yleinen ongelma kuitenkin.

Vähän yllätyin positiivisesti kun muutama aika nätti tullut mätsiksi. Vähän sellaisia taiteilija/hippityttöjä kaikki. Ei ehkä mun tyyppiäni, tai sitten ovatkin, mutta olenko minä niiden tyyppiä? Treffeille kun vielä pääsis. :lonely:
 
Samaten joku vihreiden, sdp:n tai vasemmiston ajatusmaailma on jotenkin omaan katsantokantaan nähden aivan älytön joten aika vaikeaa olisi tällaisen ihmisen kanssa tulla toimeen.

Eli haluat naisen joka on persu (yöks), kokoomuslainen (varakas nirppanokka joka haluaa eliittikumppanin), keskustalainen (en keksi mitään stereotypiaa tästä, maaseutu lähellä sydäntä?) tai sellaisen jota ei politiikka kiinnosta (yleensä sitten joku elämänkoululainen)?

Good luck sir!
 
Lisäksi ehkä oman, sekä tapailemani henkilön perheen välillä on havaittavissa enemmän tai vähemmän suuri luokkaero.

Kuulin kerran, että joku, olisiko ollut Norjan prinssi, olisi ottanut vaimokseen siivoojan tai vastaavan tavallisen ammatin omaavan naisen, joten eipä näitä kannata liikaa pohtia.
Ja itselle tässä nyt sattuikin niin, että nainen onkin tällä kertaa köyhempi johtuen opiskelusta, mutta sen jälkeenhän voi asia taas kääntyä toisinpäin.
Lähinnä sitä on tullut pohdittua, että mitä keksisi kirjoitella, kun toinen on hiljainen ja kertoo vain, että opiskelee. Aika hyvin silti on kirjoittelu edennyt ja saa nähdä jos sitä joskus taas pääsisi treffeillekkin.
 
Kuulin kerran, että joku, olisiko ollut Norjan prinssi, olisi ottanut vaimokseen siivoojan tai vastaavan tavallisen ammatin omaavan naisen, joten eipä näitä kannata liikaa pohtia.
Ja itselle tässä nyt sattuikin niin, että nainen onkin tällä kertaa köyhempi johtuen opiskelusta, mutta sen jälkeenhän voi asia taas kääntyä toisinpäin.
Lähinnä sitä on tullut pohdittua, että mitä keksisi kirjoitella, kun toinen on hiljainen ja kertoo vain, että opiskelee. Aika hyvin silti on kirjoittelu edennyt ja saa nähdä jos sitä joskus taas pääsisi treffeillekkin.
Erot koulutuksessa ja palkkatuloissa on yleensä ongelma lähinnä naiselle, silloin kun hän on "ylempänä"... Naiset haluaa tyypillisesti vähintään "tasoisensa" miehen tässä suhteessa.

Miehille taas asialla ei ole niin väliä. Perus duunarinainen voi olla suorastaan parempi vaihtoehto kumppaniksi kuin uraputkinainen...
 
Lähinnä sitä on tullut pohdittua, että mitä keksisi kirjoitella, kun toinen on hiljainen ja kertoo vain, että opiskelee. Aika hyvin silti on kirjoittelu edennyt ja saa nähdä jos sitä joskus taas pääsisi treffeillekkin.

Kannattaako laittaa paukkuja naiseen, joka on kovin hiljainen eikä kerro oikein mitään itsestään ja treffeille lähteminenkin tuntuu haasteelliselta? Äkkiseltään tulee mieleen, että aika saattaa kulua kirjoitteluun ja treffailuun mielenkiintoisempien kumppaniehdokkaiden kanssa ja sitten on niitä "varamiehiä", jotka voi pitää kiinnostuneina hyvin pienellä vaivalla. Eikö homman pitäisi edetä niin, että ensin muutama viesti, sitten soitellaan pari kertaa ja treffeille? Olettaen siis, että molemmat osapuolet on kiinnostuneita viemään hommaa eteenpäin?
 
Miksi helvetissä haluaisin miehenä jonkun köyhän elätettävän sen sijaan että voisi hyvinkin tienata paljonkin enemmän mitä itse?

No, tähän on varmaan niin montaa näkemystä kuin on ihmisiäkin, mutta sanotaan näin, että jos on kiinnostunut vaikka vähän isomman perheen perustamisesta, niin se on todennäköisesti vähän yksinkertaisempaa jonkun ei-niin-uratykki-naisen kanssa. Toki tekeehän ne uratykitkin lapsia, mutta todennäköisesti määrä jää aika pieneksi, kun ensin pitää tehdä sitä uraa sinne pitkälle yli kolmekymppiseksi ja sittenkin on kiire päästä takaisin grindaamaan. Tämä on tietenkin aivan törkeä yleistys ja onhan se nykyään suoranaista naisvihaa edes ajatella jonkun suosivan sellaista perinteisempää perhemallia, jossa nainen on enemmän lasten kanssa kotona ja mies tienaa leijonanosan perheen elannosta, ainakin sen aikaa kun lapset ovat pieniä. Eihän sellaista nyt kukaan voi haluta, nainen varsinkaan!
 
Miksi helvetissä haluaisin miehenä jonkun köyhän elätettävän sen sijaan että voisi hyvinkin tienata paljonkin enemmän mitä itse?
Ei miestä lähtökohtaisesti kiinnosta naisen rahat, tai ei se ainakaan ole naisessa mikään tärkein juttu.

Ehkä joku Matti Nykänen oli poikkeus makkaraperijättärensä kanssa, mutta se mies kyllä sai nuorta ja nättiäkin pyllätintä enemmän kuin riittävästi.
 
Ei miestä lähtökohtaisesti kiinnosta naisen rahat, tai ei se ainakaan ole naisessa mikään tärkein juttu.

Ehkä joku Matti Nykänen oli poikkeus makkaraperijättärensä kanssa, mutta se mies kyllä sai nuorta ja nättiäkin pyllätintä enemmän kuin riittävästi.

Miestä ei lähtökohtaisesti myöskään kiinnosta elättää ketään.
 
Miestä ei lähtökohtaisesti myöskään kiinnosta elättää ketään.

Puhu vain omasta puolestasi. Kyllä minä ainakin ihan mielelläni olen kustantanut absoluuttisesti suurimman osan kaikista perheen menoista koko sen ajan kun puoliso on ollut lasten kanssa kotona. Minusta se on lähinnä reilua, koska hän luopuu tuloistaan perheen yhteisen edun nimissä.

Jos ei olisi lapsia, niin tilanne olisi toki eri, enkä todellakaan lähtisi mitään sugar babea elättämään.
 
Tuloeroilla ei niinkään väliä, mutta omien havaintojen ja tilastojenkin mukaan koulutustaustalla on väliä puhetyyliin ja harrastuksiin. Ala-aste kavereista ne jotka kävi pelkän amiksen on pääasiassa niitä jotka viettää illat tv:n ääressä oluen kanssa ja kavereiden kanssa muistellaan kännijuttuja.
 
Tuossa illalla menin pitkäst aikaa suoraa jonku naisen kylään, siinä leffaa katteltiin ja sillee. Mä lähdin sit joskus yöllä pois ilman että mittää ehti tapahtua, tosin hyviä keskusteluja ja sillee mut ei fyysisempää. Tajusin siinä samalla että ei nää nopeat illanvietot anna mulle enää mitää. Muutinkin nyt täysin strategiaa. Tinderiin suoraan pidempiaikaista kumppania ja otan reaalimaailmassa enemmän kontaktia. Harvemmin sitä lähtee random mimmejä esim. rupattelee salilla mutta tänään otin härkää sarvista, treffejä ei syntynyt, mutta näillä eväillä eteenpäin :)

Mutta juu, eiköhä viime vuoteen jäänyt tämä experimentaali irtosuhteista. On se aika pysyvämmälle.
 
Onkohan Tinder oikeasti käyttökelpoinen vain pk-seudulla? Jouduin työn vuoksi muuttamaan pk-seudulta pienempään yliopistokaupunkiin, ja aikaisempaan verrattuna deittikulttuuri vaikuttaa todella nihkeältä. Tarjontaa naisista on paljon vähemmän, mikä oli toki odotettavissakin, mutta keskustelut tuntuvat kuolevan koko ajan, kun vastaukset vain loppuvat kuin seinään. Pk-seudulla oli hyvin helppoa saada koulutettuja ja mukavia naisia treffeille ja jutut etenivät myös pidemmiksi tapailuiksi, mutta onko meno muualla Suomessa todellakin tällaista? Alan ymmärtää ihan eri tavalla miehiä, jotka valittavat sitä, että Tinderistä ei löydä seuraa. Kyse on varmaankin juuri siitä, että jokaista naista kohti on täällä vähintään viisi miestä tms., niin jokaiselle ei viitsi viestitellä, mutta kontrasti on aika suuri pk-seutuun, jossa naiset usein valittelivat, että miehet eivät vastaa heidän viesteihinsä.
 
Onkohan Tinder oikeasti käyttökelpoinen vain pk-seudulla? Jouduin työn vuoksi muuttamaan pk-seudulta pienempään yliopistokaupunkiin, ja aikaisempaan verrattuna deittikulttuuri vaikuttaa todella nihkeältä. Tarjontaa naisista on paljon vähemmän, mikä oli toki odotettavissakin, mutta keskustelut tuntuvat kuolevan koko ajan, kun vastaukset vain loppuvat kuin seinään. Pk-seudulla oli hyvin helppoa saada koulutettuja ja mukavia naisia treffeille ja jutut etenivät myös pidemmiksi tapailuiksi, mutta onko meno muualla Suomessa todellakin tällaista? Alan ymmärtää ihan eri tavalla miehiä, jotka valittavat sitä, että Tinderistä ei löydä seuraa. Kyse on varmaankin juuri siitä, että jokaista naista kohti on täällä vähintään viisi miestä tms., niin jokaiselle ei viitsi viestitellä, mutta kontrasti on aika suuri pk-seutuun, jossa naiset usein valittelivat, että miehet eivät vastaa heidän viesteihinsä.
Paskaa se on joka paikassa, mutta PK-seudulla varmaan hieman vähemmän paskaa kuin muualla, ihan volyymeistä johtuen.

Tosin mun takavuosien kokemusten perusteella nimenomaan Helsinki oli hyvin nihkeä jotenkin. Sovitaan, että vika on naamassa. Tosin samalla naamalla menestyi hieman paremmin jossain muualla kuin Helsingissä.
 
Onkohan Tinder oikeasti käyttökelpoinen vain pk-seudulla? Jouduin työn vuoksi muuttamaan pk-seudulta pienempään yliopistokaupunkiin, ja aikaisempaan verrattuna deittikulttuuri vaikuttaa todella nihkeältä. Tarjontaa naisista on paljon vähemmän, mikä oli toki odotettavissakin, mutta keskustelut tuntuvat kuolevan koko ajan, kun vastaukset vain loppuvat kuin seinään. Pk-seudulla oli hyvin helppoa saada koulutettuja ja mukavia naisia treffeille ja jutut etenivät myös pidemmiksi tapailuiksi, mutta onko meno muualla Suomessa todellakin tällaista? Alan ymmärtää ihan eri tavalla miehiä, jotka valittavat sitä, että Tinderistä ei löydä seuraa. Kyse on varmaankin juuri siitä, että jokaista naista kohti on täällä vähintään viisi miestä tms., niin jokaiselle ei viitsi viestitellä, mutta kontrasti on aika suuri pk-seutuun, jossa naiset usein valittelivat, että miehet eivät vastaa heidän viesteihinsä.

Kuulostaa aika tutulta menolta PK-seudun ulkopuolella. Muistelen kanssa että kun joskus kävi Helsingissä, niin Tinderiin sai helpommin mätsejä kuin muualla.
 
Mulla on karsimisen jälkeen nyt 128 gold tykkäystä Tinderissä. Toki voisin vielä karsiakin tuolta, koska osa ei osu "kriteereihin". Muutaman kanssa tuossa ylläpitänyt keskusteluita. Eipä noiden tykkäyksien määrä ole muuttanut mun asennetta tätä hommaa kohtaan. Samalla mindsetilla olen liikenteessä, eli parisuhde. Tosin aivan varmasti tuo runsas tykkäyksien määrä on nostanut jopa entisestään mun standardeja, joka sinänsä on hyvä, koska haluan vain asettua sen "oikean" kohdalla, mut sitten on kans turha valittaa sinkkuna olemista :D

Perjantaina kyl kävin pitkästä aikaa kyllä mukavilla treffeillä ja daami vaikutti ihan kivalta, katson nyt miten tämän kanssa etenisi.

Samalla huomannut kuinka standardit nousseet siinä että kenen kanssa sitä ylipäätän ryhtyy petipuuhiin. Mielummin tutustun kunnolla ekana, mut sit taas ajatus kun on parisuhde niinniinn eikait sitä tarviikaan rueta hätiköimään.

No oma elämä on ihan kivvoo joten mihinkä tässä kiire. Se yks hyvä riittää kun joskus kolahtakoon :)

Tosin reaalimaailmassa tutustuminen ilman nettideittiä avaa suuremmat mahdollisuudet. Nyt ymmärrän miksi moni nainen on vain "nirso". Se johtuu tästä mätsien määrästä mitä saavat ja nyt miehenä ymmärrän tämän. Tosin, kuinka paljon on all-around hyviä miehiä saatavilla jotka ei vain ole sen pimpsan perässä?
 
Viimeksi muokattu:
Kannattaako laittaa paukkuja naiseen, joka on kovin hiljainen eikä kerro oikein mitään itsestään ja treffeille lähteminenkin tuntuu haasteelliselta? Äkkiseltään tulee mieleen, että aika saattaa kulua kirjoitteluun ja treffailuun mielenkiintoisempien kumppaniehdokkaiden kanssa ja sitten on niitä "varamiehiä", jotka voi pitää kiinnostuneina hyvin pienellä vaivalla. Eikö homman pitäisi edetä niin, että ensin muutama viesti, sitten soitellaan pari kertaa ja treffeille? Olettaen siis, että molemmat osapuolet on kiinnostuneita viemään hommaa eteenpäin?

Oikeassa olet, mutta ainahan sitä toivoo, että jos nyt olisi toisin eikä olisi aina vain se varamies.
 
Viimeksi muokattu:
Lähtökohtaisesti hyvin harva mätsi sinänsä mihinkään johtaa. Edes treffeihin. Ja kaipa se aika pian selviää että onko jotain potentiaalia. Jos toista ei oikein tunnu nappaavan, niin sitten ei kai nappaa.
 
Jos tuntuu ettei tinderissä natsaa, kokeilkaa facebookin dating -appia. Tuli matcheja ihan eri tahtiin ja tuntu jengiäkin enemmän olevan tinderiin verrattuna. Laskee kynnystä lähtä markkinoille, facebook ku tuntuu löytyvän lähes kaikilta.
 
Jos tuntuu ettei tinderissä natsaa, kokeilkaa facebookin dating -appia. Tuli matcheja ihan eri tahtiin ja tuntu jengiäkin enemmän olevan tinderiin verrattuna. Laskee kynnystä lähtä markkinoille, facebook ku tuntuu löytyvän lähes kaikilta.

Voisin kokeilla, mut mulla ei koko FB datingia ole edes olemassa enkä tiedä miksi.
 

Liitteet

  • Screenshot_20230328_193236_Firefox.jpg
    Screenshot_20230328_193236_Firefox.jpg
    69,4 KB · Luettu: 134
Facebook dating kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta täytyy vielä tämä kaikkein haasteellisimmalle tapaukselle vaikuttava jaksaa, koska kuulemma mihinkään ei saisi ehkä vastausta, mutta ei silti kiellä yrittämistä ja tällaista ei ole ennen ollutkaan ja siksi juuri alkoikin kiinnostamaan.
 
Täällä aiemmin kirosin Tinderin, mutta sieltä löytyikin nainen jonka kanssa olen nyt alkanut seurustelemaan. Pari tämmöistä oneliner-vastaus tai ghostaus matchia oli sitä ennen joka oli jo viedä innon koko hommasta, mutta sitten löytyikin yksi jonka kanssa keskustelu sujui ja aidosti myös oli kiinnostunut minusta. Enpä olisi uskonut että näin nopeasti löytyi kenties loppuelämän kumppani, lupaavalta vaikuttaa (tai sitten on vaan alkuhuumaa vielä...).

Facebook datingissa tuli myös pari matchia, joten sitäkään vaihtoehtoa ei kannata tyrmätä jos FB:n käyttäminen ei aiheuta pahaa oloa.
 
vajaa 10v. parisuhde meni viimekeväänä nurin, ja aika raskaan itsereflektoinnin jälkeen päätin sit lopettaa pääni sisällä vellomisen ja palata ns. geenialtaaseen.
Kerkesin olla eron jälkeen kuukauden tinderissä (erosta toki jo vuosi) kun tuli vastaan nainen, jonka kanssa vaan kaikki toimii, ja nyt on katsottava tämä kortti loppuun asti.
Aikanaan mulla ei ollut mitään vaikeuksia saada naisseuraa, vaikka olen ihan suht tavallisen näköinen, karvan alle 180cm pitkä pienen vatsakummun omistava rokkarinrenttu. Tinder sitten taas, noh, ne kiinnostavat matchit saattoi ghostata, ja epäaidon oloiset profiilit/ihmiset eivät ole ikinä kiinnostaneet edes yhden illan juttuina.
Sama homma toimi silloinkin, kuten nyt myös tinderissä; unohtakaa ne iskurepliikit, youtubet ja oppaat, ja olkaa omia aitoja itsejänne. Jokainen tapaamani nainen on arvostanut aitoutta ja suoruutta, ne paskapuheet paljastuu ennenpitkää jos homma menee niitä yhdenillanjuttuja pidemmälle.
 
Facebook dating kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta täytyy vielä tämä kaikkein haasteellisimmalle tapaukselle vaikuttava jaksaa, koska kuulemma mihinkään ei saisi ehkä vastausta, mutta ei silti kiellä yrittämistä ja tällaista ei ole ennen ollutkaan ja siksi juuri alkoikin kiinnostamaan.

Siinä mielessä tykkäsin fbn jutskasta koska löyty samat ominaisuudet ku tinder goldissa. Taisiis näki jos joku susta tykkäs ja niihin tykkäyksiin pystyy vastaamaan suoraan, tarvi selailla ja yrittää löytää.

Ei muuta ku matoa koukkuun :)
 
Näyttää toimivan myös pelkästään se kun laittaa FB profiiliin SINKKU statuksen ja pyörii siellä FB:ssä aktiivisesti. Pari naarasta jo ottanut yhteyttä yv:nä että mentäskö kahville tai jotain.
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
302 108
Viestejä
5 143 500
Jäsenet
82 095
Uusin jäsen
JoonasJok

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom