On tää kyl.
Mikäköhän siinä on, että vaikka on jo mukavasti yli 30-vuotias niin silti sen tosi kiinnostavan naisen tavatessa pasmat menevät kuitenkin helposti sekaisin ja treffeistä tulee teinimäistä yliyrittämistä?
Kokemusta on parisuhteista ja vastakkaisesta sukupuolesta mielestäni hyvinkin, ja heidän kanssa on mielestäni helppo jutella about koska vain, yöelämässäkään ei ole valittamista viimekään aikoina ollut.
Mutta sitten kun vastaan tulee nainen, josta fiilikseksi nousee "Oho, tässä on sitä jotakin" niin ei pysty pitämään kasassa sitä normaalia chilliä asennetta ja settiä, jolla pystyy keskustelemaan ja vitsailemaan jonkun toisen kanssa helposti kuin kala ui vedessä (ja jolta usein tulee treffien jälkeen suora tai epäsuora pyyntö tavata uudestaan).
Pariin otteeseen on saanut kotiin kävellessä sadatella itselleen kuinka tuhannen taalan paikassa ei saanut pysymään sitä pakkaa kasassa, mikä muutoin onnistuu lähes aina.
Näiltä keisseiltä ei tosiaan takaisin kuulu tai epäsuora "kiitos mutta ei kiitos" on lopputulema, mutta pakostakin miettii, että rennommalla pääkopalla tilanne olisi voinut olla toinen.
Ehkä tämä vieläkin vaatii tehotoistoa, mutta luulisi hyvin monien treffien ja naissuhteiden jälkeen tämän olevan piece of cake. Mutta ei ole.