Täällä on näemmä sitten viime käyntini ollut tilanteestani vielä keskustelua, niin laitetaas vielä kerran tilannepäivitystä. Kaikki on muuttunut täysin päälaelleen ihan ensimmäisestä viestistäni. Juttuun on tullut avoimuutta, mimmi on hyvin aktiivinen laittelemaan viestejä ja aloittamaan päivän ensimmäisiä keskusteluja, nykyään nähdään jo paljon useammin (tai no, sikäli kuin se on kummankin osapuolen kolmivuorotyön myötä mahdollista), ja hän kertoo useasti ikävöivänsä. Kovista suojamuureistaan totesi, että ne on laskeutuneet, ja vaikkei pedin puolella häntä vieläkään voi erityisen aloitteelliseksi kehua, niin on touhussa kyllä kympillä mukana, kun vain itse vien sitä eteenpäin. Koko hänen lähipiirinsä tietää musta, niin kaverit kuin perhe. Muutaman näistä kavereista olen tavannutkin. Ja koska homma alkoi todella luistamaan tuossa pari, kolme viikkoa sitten, niin päätin antaa hommalle vielä mahdollisuuden: ja nykyään seurustellaan. Vielä tässä on toki työtä tehtävänä, ja onhan se parisuhde sitä kaiken aikaa muutenkin, mutta enää ei kyllä vituta tai ole lohduton olo. Oliko se sitten lopulta se kevyt passivoituminen mihin täälläkin kannustettiin, joka lopulta kelkan käänsi ympäri - ehkäpä. Jälkikäteen ajateltuna oli kuitenkin todella hyvä, etten luovuttanut homman suhteen kokonaan; vaihdoin vain hieman taktiikkaa. Ja tässä on kyllä nainen, johon voi luottaa kuin kiveen.
