Nettitreffit + Tinder

[joku]

Anteeksi tietämättömyyteni tai jos loukkaan, mutta onko tämä @joku jokin hahmo vai oikea henkilö?

Olen ihan oikea henkilö. Ainakin luulen olevani. Ja Yulia on mun tuleva vaimo, joka haluaa mun kanssa 3 lasta.

 

[yberkurko]

Parodiaakin mailmaan mahtuu, mutta nykyään kiireisessä elämässä ja varsinkin hieman valtavirrasta poikkeaville nettitreffailu saattaa jopa olla yksi potentiaalisimmista väylistä löytää sopiva kumppani

 

[joku]

Parodiaakin mailmaan mahtuu, mutta nykyään kiireisessä elämässä ja varsinkin hieman valtavirrasta poikkeaville nettitreffailu saattaa jopa olla yksi potentiaalisimmista väylistä löytää sopiva kumppani

Uskon tuon. Ei 32-vuotiasta 47-vuotias helpolla saa reaalimaailmassa. Mutta Tinderissä onnistuin. Napakymppi.

 

[Niamu]

Miksi?

Suurinosa vuokralla asujista on itse sössinyt omat raha-asiansa. Toki joukkoon mahtuu myös äärimmäisen pieni joukko niitä jotka eivät ole sössinyt raha-asioitaan. Omasta mielestäni kertoo myös ihmisestä todella paljon jos hän ei itse osaa hoitaa omaa talouttaan. En myöskään alkaisi seurustelemaan työttömän tai opiskelijan kanssa (toki suurinosa opiskelijoista on liian nuoriakin jo). Itse en näe vakituisesti vuoralla asumista millään tapaa järkevänä. Ehkä tilapäisesti vähän aikaa mutta muuten ei. Itse en näe siinä mitään järkeä että maksat vuokraa enemmän kuin vaikka lyhentäisit lainaa ja maksaisit vastikkeen.

Toki arvostan vuokralla asuvia koska he kartuttavat omaisuuttani.

En itse ainakaan peppukipeyttä tunne mutta vaan ihmetyttää. Jos annan helpon esimerkin:

1. Valitsen vain varakkaita, koulutettuja ja hyvätuloisia naisia.
- Hyviä perusteita, kuulostaa ihan järkevältä.

2. Valitsen vain omistusasuvia naisia, naisella täytyy olla BMW-merkkinen auto tai naisella tarvitsee olla Nokian osakkeita.
- Nämä herättävät oman mielenkiintoni että miksi nyt näin.


Ja toki jokainen voi preferoida vaikka punahiuksisia, Adidas-merkkisiä kenkiä käyttäviä tms. Nämä on jokaisen henk-koht -juttuja. Jengi voi ihmetellä mutta dissaaminen on vähän väärin.

Miten voit päätellä ihmisen varakkuuden siitä onko hänellä omistusasunto vai ei? Tuskin kovinkaan monella on kovinkaan ylhäällä parinvalintakriteerinä kuinka paljon henkilöllä on rahaa.

 

[meridian]

Suurinosa vuokralla asujista on itse sössinyt omat raha-asiansa. Toki joukkoon mahtuu myös äärimmäisen pieni joukko niitä jotka eivät ole sössinyt raha-asioitaan.

Okei. Tuohon varmaan vaikuttaa aika paljon se minkä ikäistä kumppania etsii, ehkä tuo väittämä pitääkin paikkansa esim +35v ikäluokassa.

Nuoremmilla on monesti koulutus-, työ- ja perhekuviot sen verran auki, että mun kokemuksen mukaan monet asuu vuokralla ja ostaa siinä n. 30v tienoilla ensiasuntonsa kun on esimerkiksi koulut käyty ja vakituinen työpaikka hankittu siitä kaupungista missä haluaa asua, vaikkei mitään elämänhallinnan tai taloudenpidon ongelmia olisikaan.

 

[yberkurko]

Okei. Tuohon varmaan vaikuttaa aika paljon se minkä ikäistä kumppania etsii, ehkä tuo väittämä pitääkin paikkansa esim +35v ikäluokassa.

Nuoremmilla on monesti koulutus-, työ- ja perhekuviot sen verran auki, että mun kokemuksen mukaan monet asuu vuokralla ja ostaa siinä n. 30v tienoilla ensiasuntonsa kun on esimerkiksi koulut käyty ja vakituinen työpaikka hankittu siitä kaupungista missä haluaa asua, vaikkei mitään elämänhallinnan tai taloudenpidon ongelmia olisikaan.

Ite olen joskus jutellessa huomannut, että monet naiset ajattelevat asunnon oston olevan ajankohtainen sitten kun on kumppani. Itse jos sitä oottelisin kävis kalliiksi.
... Niin taas tuli märkää rättiä. Se tavallinen: olet hyvä tyyppi ja teet jonkun varmasti onnelliseksi, mutta en tunne kipinää (tai millä nimellä kukin sen ilmoittaa...)
Tulee näinä hetkinä aina välillä mieleen kuinka narsistinen paska tai juopporenttu pitäisi olla, jos "hyvän tyypin" osa on tää.

 

[JaySon]

Tavallaan olis mukava laittaa Tinder tulille tälleen ehkä neljän vuoden tauon jälkeen ja katsoa olisko siellä vielä vientiä. Mutta ei nyt ole oikein mitään syytä kun parisuhde on voimissaan kirjoitushetkellä. Kokeiluun siitä syystä että voisin todeta onko siellä mikään muuttunut ja pystyisinkö yhtymään tähän "algoritmi on perseestä" ja "ne vie meidän naiset" -mantraan. Ei ainakaan aikoinaan näin ollut, tiedä sit mikä nykyään on tilanne. Tosin olenhan toki 4 vuotta karismaattisempi kuin tuolloin jos se jotain kompensoi. Tosiasiassa kuitenkin menis niin ettei mätsin mätsiä vaikka pelais millä vipvip-tilillä.

 

[joku]

Oon saanut parhaat matchit käyttämällä boostia. Silloin nouset enemmän näkyviin ja tykkäyksiä satelee. Ei kuitenkaan kannata tehdä liian usein.

 

[Mestaritonttu]

Anteeksi tietämättömyyteni tai jos loukkaan, mutta onko tämä @joku jokin hahmo vai oikea henkilö?

Räbä vuotaa taas.

 

[joku]

Montako kertaa toi on sanottava, että oon oikea henkilö ja asun Helsingissä.

 

[Mestaritonttu]

oon oikea henkilö ja asun Helsingissä.

Jokin meni solmuun aivoissa nyt

 

[honor-käyttäjä]

Tullut tätä io-techiä jo tovi seurailtua sivusta, niin kai tässä voisi vihdoin luoda tunnuksenkin, kun jonnekin täytyy päästä kirjoittamaan omasta treffailun tilasta tällä hetkellä. Ei oikein tänhetkinen tilanne ole se itselle miellyttävin... tulee varmaan aikamoinen wall of text.

Tuli mätsättyä toukokuun lopulla yhden mimmin kanssa, joka opiskeli aikanaan samaa alaa kuin minä tällä hetkellä. Jutustelut lähti ihan kivasti liikkeelle, ja puhelinnumeron sain käytännössä heti. Jatkettu siitä saakka juttua Whatsappissa. Mimmi on tosi urakeskeinen, niin aika paljon puhuttiin varsinkin alussa (ja kyllä edelleenkin) töistä ja töissä jaksamisesta, mutta aina välillä sieltä on aukeillut pikkupätkiä myös mimmin siviiliminästä. Long story short, se on tässä kuukausien aikana kertonut että rakastuminen tai edes minkäänlainen fyysisten aloitteiden tekeminen on hankalaa, koska perhesuhteet on olleet aika vaikeita eikä koe, että olisi saanut lapsena rakkautta. Tänä päivänä tämä näkyy mm. siinä, ettei se anna poskipusuja - siis ollenkaan - eikä muutenkaan tee minkäänlaisia fyysisiä aloitteita, vaikka kyllä suutelee mielellään jos teen itse aloitteen.

No, ei tässä mitään, mutta luulen että olen itse paljon ihastuneempi häneen kuin hän minuun. Molemmilla (lienee) tavoitteena kunnollinen seurustelusuhde, mutta tutustumista vaikeuttaa se, kun nähdään omasta mielestäni liian harvoin, suunnilleen kerran viikkoon. Viestitellään kyllä päivittäin ja välillä soitellaankin, mutta ei se ole sama asia. Ja se fyysinen puoli... kunnolla ei ole sekstailtu kertaakaan, mutta pari kertaa olen sentään looraa päässyt sormin näpelöimään. Vastapalveluksia ei ole tullut, varmaan samasta syystä kuin tuon poskipusujen välttelyn kanssakin. En ole halunnut häntä painostaa missään asiassa, ja kärsivällisyydestä onkin tullut useampaan kertaan kiitosta. Ja se nyt on vielä ihan ookoo, ei se madon uittaminen mulle se maailman tärkein juttu ole, pääasia että saan viettää hänen kanssaan aikaa ja ees rämplätä sitä vaginaa. Mutta kun siitäkin tapaamisten järjestelystä on tullut viime aikoina aika haasteellista - tai oikeastaan se on aina ollut sitä. Aikataulut menee usein ristiin, jolloin viikonloput jää melkein ainoiksi mahdollisiksi tapaamispäiviksi. Paitsi jos se on ollut viikolla yövuorossa, kun se ainakin hänen mukaansa vie ihan kaikki mehut, ja vaikka keskellä viikkoa tehty yövuoro jotenkin vaikuttaa kai sitten vielä lauantaina ja sunnuntainakin. Ja koska sen suhteet vanhempiin on melko olemattomat, niin se pitää ystäviä niiden tilalla, ja ne on sille tosi tärkeitä. Niin tärkeitä, että se toisinaan näkee mieluummin niitä, vaikka se tarkoittaisi ettei me kaks sillä viikolla nähtäisi ollenkaan. Se on toisaalta vähän jopa outoa, koska ainakin itselläni suhteiden alkuvaiheissa on aina käynyt (ja nytkin) niin, että tekisi koko ajan mieli kyhnyttää lusikassa ja tavata vaikka joka päivä - ja tässä suhteenalussa ei näytä olevan sentapaista intohimoa: vaikka silloin kun sitten lopulta satutaan näkemään, niin tapaamiset menee lähes poikkeuksetta aamuyölle kun saatetaan suudella huomaamattamme tunteja. En vaan ymmärrä että miksi se "oli niin ihanaa!" -muisto jotenkin karkaa siltä vuorokaudessa, eikä se tunnu tuntevan että olisi kiva se uusia mahdollisimman pian.

Eilen, kun aamulla ehdottamani tapaaminen vaihtui siihen että se oli mennyt tapaamaan koko illaksi parasta ystäväänsä (aamulla sanoi mulle, että meiän tapaaminen riippuu kuinka väsynyt on illalla, koska tulossa aamu-ilta -siirtymä), ja muutenkin päivän aikana ei ollut viestitellyt ollenkaan mikä siis ei ole sen tapaista, niin menin sitten siitä kehittelemään jotkut teoriat päässä että se on alkanut harkitsemaan koko suhteen lopettamista (esim. sillä perusteella että ei pysty tarjoamaan mulle sellaista fyysisyyttä mitä ehkä odottaisin tai mitä ikinä; masentuneen mieli keksii kaikenlaista). Tätä siis on edeltänyt kolme peräkkäistä kieltäytymistä yökylästä n. kuukauden aikana ja kaksi peruttua tapaamista. Laitoin melko pitkän viestin, jossa ehdotin että jos se ehdottaisi jatkossa tapaamiset, enkä mä (sekä muuta kaikkea sekalaista pöljää) ja jotenkin vielä siinä korostin sitä että kun mun tekis mieli vaan koko ajan tavata mutta että pitäis itsellä opetella paremmin sopeutumaan kerta-viikkoon -rytmiin. Eli tuli jostain syystä käännettyä vielä omaksi viaksi. Se kyllä vastasi ettei halua pahoittaa mun mieltä ja että tasapainoilu työn, kaverisuhteiden, oman elämän ja mun välillä on välillä tosi haastavaa. No ei mitään, vaihdettiin normaaliin tapaan pusu-emojit (joo, lapsellista tiedän) ja hyvänyöntoivotukset. Tänään ei ole kuitenkaan taas viestejä kuulunut ja mietin, annoinko itsestäni jotenkin epätoivoisen, alistuneen kuvan eilisillä viesteilläni - no varmaan annoin. Se nyt on kuitenkin varmaan pienin paha tässä tunteiden sekamelskassa.

Jos tätä nyt koittais jotenkin tiivistää vaikka plussilla ja miinuksilla:
+Samanhenkinen mimmi kun on samalla alallakin
+Yhdessä tosi hauskaa, saa nauraa paljon, älyllisiä keskusteluita
+Etenkin kesällä oli niin kiihkeitä suutelusessioita että tunnelmaa olisi voinut leikata veitsellä, eli kemiaa on
+Samanlaiset elämäntavoitteet
+Takuulla, siis aivan satavarmasti uskollinen eikä pyöritä useampaa jannua samaan aikaan ja/tai harrasta seksisuhteita tai edes yhden illan juttuja
+Päivittäistä viestittelyä jo kuukausia, sekä soitteluita
+Tunnustanut ihastuksensa (aina sen jälkeen kun olen sen itse sanonut ensin)
+Hiton upeat tissit

-Helvetin hankalaa sopia tapaamisia, ja jo sovitutkin voivat peruuntua yllättäen
-Ei ilmeisesti koe samaa tunnetta kuin minä, että haluaisi nähdä aina tilaisuuden tullen
-Ei tee fyysisiä aloitteita, pihtaa myös seksiä. Ensimmäistä hipelöintiäkin ehti edeltää ajatus että lasketaanko tämä seksuaaliseksi ahdisteluksi, kunnes lopulta napit aukesi
-Tosi vaikea ennustaa, millä vauhdilla juttu etenee, jos ylipäätään etenee, kun aina välillä tuntuu että on yhtäkkiä saatettu ottaa jopa takapakkia
-Keskustelut Whatsappissa ja naamatustenkin pyörii aika pitkälti töiden ympärillä
-Pitää mua varmaankin itsestäänselvyytenä, varsinkin mun typerien eilisten viestien jälkeen.

En oikein tiedä mitä tämän kanssa täytyisi tehdä. Tykkään tästä mimmistä ihan helkkaristi, ja haluaisin olla todella paljon hänen kanssaan, mutta vaikeata se on kun tuntuu etten ole vielä kovin korkealla prioriteetilla hänen elämässään. Tähän väliin "ootte tunteneet vasta neljä kuukautta" -kommentit yms mutta aiemmissa suhteissa siinä ajassa on kerinnyt tapahtua vaikka ja vallan mitä. Tietysti jos sössin itse oman tilanteeni eilen, niin tavallaanhan ongelma on ratkaissut sitten itse itsensä. Vituttaisi kyllä vain aloittaa kaikki taas ihan alusta, kun etenkin alussa suoraan sanoen vihaan deittailua; se alun tutustumisvaihe on ihan perseestä. Eikä sillä että niitä deittejä ihan jonoksi asti olisikaan... tämän ja eksän välillä meni joku viisi kuukautta. Sinä aikana (kuin myös edelleen) seksuaalinen tyydytys ollut kirjaimellisesti omissa käsissä. Ainakin ensin täytynee passivoitua, ja odottaa että sieltä päästä tulee seuraava viestittelynaloitus, kun tulee. Oon ihan liikaa varmasti puskenut päälle, ja nyt siellä on kaikessa hiljaisuudessa alettu lyömään liinat kiinni. Ehkä se pari päivää hiljaiseloa saattaisikin näyttää, että mitä siellä toisessa päässä todella ajatellaan.

No joo, tämmöinen vuodatus, mutta pakko oli jonnekin kirjoittaa anonyymisti. Tinderiä tulee aina pahimpien yksinäisyyden hetkien aikana yhäkin näplättyä, vissiin jotenkin siinä toivossa että sieltä tulisi yhtäkkiä vastaan joku heittäytyvämpi, mutta kun ei sieltä tule. Se on tällä hetkellä tää tai ei mitään. Ja yksin en haluaisi olla, mikä vielä varmasti edesauttaa sitä et se saattaa ajatella mut jopa takertuvaksi, kun viestit on välillä sen mukaisia. Oon nostanut sen ihan liian korkealle korokkeelle. Jälkiviisaana, jos joku sanoo, että esitä välinpitämätöntä - niin jumalauta sitä neuvoa kannattaa kuunnella. Itsestäänselvyytenä oleminen on paskin mahdollinen tilanne. En tiedä mitä haen tällä viestillä: ehkä tää pelkkä ajatusten tekstiksi laittaminen jo auttaa. Ehkä joku osaa tsempata. Ehkä jopa neuvoa.

 

[Jurppii]

@honor-käyttäjä

Ootko tuota asioiden perinpohjaista keskustelua miettinyt? Aka. kissan pöydälle nostamista.

 

[petepeluri]

Onko järkeä olla ihmisen kanssa miltä ei saa haluamaansa? Ihmeen kauan olet jaksanut tuota

 

[honor-käyttäjä]

@honor-käyttäjä

Ootko tuota asioiden perinpohjaista keskustelua miettinyt? Aka. kissan pöydälle nostamista.

Mietin sitä viikottain. Miksen tee sitä, on pelko että se säikähtää ja lähtee vetämään. Elänyt sen verran tässä jo yksin ja kuitenkin aiemmin tottunut elämään parisuhteessa, että oon nyt vaan pyrkinyt miellyttämään sitä ja menemään täsmälleen sen tahdilla.

Onko järkeä olla ihmisen kanssa miltä ei saa haluamaansa? Ihmeen kauan olet jaksanut tuota

Ei ole. Tässä on vaan se, että sitten kun sitä haluamaansa alkaisi saada, niin tässä muutoin on ihminen jonka kanssa hyvin voisi kuvitella olevansa lopun ikäänsä niin ettei tarvitsisi muita edes vilkuilla. Niin vahvasti sitä kohtaan tunnen.

 

[joku]

Kannattaa vann miehenä tehdä aloite. Mäkin olin nuorempana tuollainen. Mutta nyt on asenteet oikeat. BTW löysin Tinderistä kivan 26v tytön. Asuu Kouvolassa.

Nyt on oltava varovainen, kun on se mun oma countrygirl Venäjältä.

 

[Jurppii]

Kannattaa vann miehenä tehdä aloite. Mäkin olin nuorempana tuollainen. Mutta nyt on asenteet oikeat. BTW löysin Tinderistä kivan 26v tytön. Asuu Kouvolassa.

Nyt on oltava varovainen, kun on se mun oma countrygirl Venäjältä.

Missä sosiaalityöntekijä? Entä "Yulia" "32v" "Lontoosta"?

 

[joku]

Yulia on sieltä Venäjältä. Moskovan ulkopuolelta. Sosiaalityöntekijä on Lontoossa asuva Puolasta kotoisin oleva Joanna ja mun kaveri. Ja varanainen. Tää Kouvolalainen on Jasmina.

On minulla sitten Tallinnasta, Riikasta ja Liettuastakin naisia.

 

[Mittubisi]

Olen syvästi hämmentynyt.

 

[wanderer_]

Yulia on sieltä Venäjältä. Moskovan ulkopuolelta. Sosiaalityöntekijä on Lontoossa asuva Puolasta kotoisin oleva Joanna ja mun kaveri. Ja varanainen. Tää Kouvolalainen on Jasmina.

On minulla sitten Tallinnasta, Riikasta ja Liettuastakin naisia.

Oletko tavannut ketään tosielämässä?

 

[wanderer_]

@honor-käyttäjä , minusta tuossa valitettavasti käy ilmi jonkinasteinen haluttomuus sen naisen puolelta. Jos ette ole harrastaneet seksiä (no yhdyntää) koko aikana, niin onhan se nyt outoa. Onko kyseinen nainen seurustellut monta kertaa? Jollain tosi nuorella ja kokemattomalla voi tietysti olla pahojakin estoja.

 

[dude86]

Kemiaa löytyy nykyisin jo liikaa monien naisien kohdalla, mutta miksi se pitää hakea rautakaupasta ja käyttää sitä tuuheinta pensseliä tai dipata pää kokonaan maalipurkkiin?

 

[B-Kasetti]

@honor-käyttäjä

Nainen kuulostaa kertomasi perusteella aseksuaalilta.

 

[honor-käyttäjä]

@honor-käyttäjä , minusta tuossa valitettavasti käy ilmi jonkinasteinen haluttomuus sen naisen puolelta. Jos ette ole harrastaneet seksiä (no yhdyntää) koko aikana, niin onhan se nyt outoa. Onko kyseinen nainen seurustellut monta kertaa? Jollain tosi nuorella ja kokemattomalla voi tietysti olla pahojakin estoja.

Hyvä pointti ja yksi mitä en muistanut mainita. Se on kertonut että ei sillä ole aiempia suhteita, ei pitkiä eikä lyhyitä. Lisäksi "karvat nousee pystyyn jos siltä tuntuu että sitä halutaan vain sen kehon takia". Ois kysyntää kuulemma ollut (oletettavasti siis baareissa sen opiskeluaikoina, ja sittemmin Tinderissä), mutta se ei sille riitä. Jos totta puhutaan, en voi sanoa satavarmaksi onko se harrastanut ees sitä yhdyntää koskaan aiemmin. Tavallaan ei yllättäis, vaikkei oliskaan kun ne sen fyysiset estot on ton tasosia.
muokkaus: nuori se nyt ei kylläkään oo, vajaa kolmikymppinen.

@honor-käyttäjä

Nainen kuulostaa kertomasi perusteella aseksuaalilta.

Oon tätäkin miettinyt aiemmin, mutta en usko tähän kuitenkaan. On se kuitenkin kliimaksit saanut joka räpläyskerralla. Seuraavalla kerralla on toki taas vaatinut hyvin pitkän lämmittelyn että housut laskee, eli ei ole sellaista "kyl me molemmat tiedetään miksi täällä ollaan joten eiköhän heti ruveta hommiin", muttei myöskään sellaista totaalista "lopeta äläkä tee enää tuota". Luulen että siellä on vaan ne estot niin voimakkaat taustalla.

Noh, tässä viestien välillä se kyseli jälleen Whatsappissa että miten meni päivä, jonka jälkeen löpistiin tunnin puhelu sen aloitteesta. Työjuttuja kylläkin sataprosenttisesti, plus loppuun hyvänyöntoivotukset (sanoin myös olevan ikävä, se vastas jotenkin mmmm). Mutta että näköjään se puheyhteys edelleen kuitenkin on. Kai tässä täytyy vaan seurailla tilannetta ja katsoa, josko ne suojamuurit jossain vaiheessa laskis. Onhan noita tarinoita mammapalstalla, että siellä on annettu ensin vuosikin ymmärtää, ennen kuin on ymmärretty antaa. Paskaahan se olisi joutua niin pitkään odottelemaan, mutta toisaalta tässä ei ole räpläilystä enää pitkä matka siihen seuraavaan vaiheeseen. Kun vaan sais sen tapaamisen johonkin päivään taas sovittua niin että se toteutuisikin...menee varmaan lauantaille, huonossa lykyssä sunnuntaille. Jos nyt silloinkaan siis, kun ei oo mikään varmaa tässä jutussa.

 

[Manual]

@honor-käyttäjä , minusta tuossa valitettavasti käy ilmi jonkinasteinen haluttomuus sen naisen puolelta. Jos ette ole harrastaneet seksiä (no yhdyntää) koko aikana, niin onhan se nyt outoa. Onko kyseinen nainen seurustellut monta kertaa? Jollain tosi nuorella ja kokemattomalla voi tietysti olla pahojakin estoja.

Tähän vielä lisätäkseni vanhan viisauden, joka on ainakin omissa naiskuvioissa pitänyt aina paikkansa: miehen ei tarvitse arpoa, kiinnostaako naista vai ei - nainen näyttää sen kyllä. Jos miehellä tulee kuitenkin asian suhteen epäilyjä, kuten tässä keississä, niin silloin ollaan jo suistumassa väärille raiteille ellei olla jo niillä.

Ehdottaisin, että passivoidut hieman, eli ei mitään konkreettisia aloitteita puoleltasi. Jos naista kiinnostaa, hän kyllä alkaa aktivoitumaan kun aistii, että pallo alkaa karkaamaan. Jos ei ala, niin peli on selvä ja ei muutaku seuraavan kimppuun.

 

[joku]

Oletko tavannut ketään tosielämässä?

Oi kyllä oon tavannut. Elämää on sen verran takana.

 

[B-Kasetti]

Luulen että siellä on vaan ne estot niin voimakkaat taustalla.

Kannattaisi mielestäni ihan vaan ottaa asia puheeksi kunnolla. Jos se pohja suhteelle on kunnossa niin en usko että homma siihen kaatuu. Toimiiko käsipeli molempiin suuntiin?

 

[elmo]

... pääasia että saan viettää hänen kanssaan aikaa ja ees rämplätä sitä vaginaa...

löpistiin tunnin puhelu sen aloitteesta. Työjuttuja kylläkin sataprosenttisesti

Jätkä on kyllä niin pahasti koukussa. Toivottavasti tilanne ei oikeasti ole niin epätoivoinen miltä kirjoitettuna näyttää.


Ei tuo kuvailemasi alku ainakaan kuulosta siltä, että sieltä kumpuaisi hedelmällinen suhde. Kuulostaa vähän samalta kuin pitkään kestänyt avioliitto. Seksiä ei tipu ja toimit sylkukuppina jolle voi oksentaa kuinka töissä työkaveri/esimies/asiakas/alainen/työpaikka on sitä ja tätä. Kuuntelet kiltisti toivoen joskos joskus tästä tulisi jotain. Tosin kun avioliitossa sitä ei jaksa enää kuunella noita toisen työ jorinoita.

Jollain tasolla ymmärtää jos sulla on ollut jotain forever alone kompleksia ja nyt tuntuu, että siellä on mahikset elämänsä typyyn.

Seuraavaksi kun räpellät jalkojen välissä eikä tule mitään elettä vastapalveluksista niin huikkaa lopuksi, että haittaako jos käyn tuolla vessassa heittämässä pojat veteen (tai jotain muuta järkevää).

 

[joku]

Jos kukaan ihmettelee, miksi tuo venäläinen Yulia kiinnostaa mua kerron tämän.

Näin kuvia ja olen myöhemmin nähnyt videoita Yulian toiminnasta. Hän on iloinen ihminen ja sitä nyt juuri tarvitsen. Aina hymyilee, tunteet saavat hänet jopa tanssimaan tietyissä tilanteissa. Ja kolmantena ikä. Hän on 32v eikä ole kysynyt mun ikää lainkaan. Ja Tinderissä sitä ei ole. Ja hän haluaa kanssani kolme lasta.

Siinä pinnallisia asioita. Muuten venäläinen keittiö on hurja. Hän laittoi mulle kuvia ja videoita ruoanlaitosta ja ruokapöydästä. Kasviksia ja kalaa oli isot annokset.

 

[Mestaritonttu]

Tullut tätä io-techiä jo tovi seurailtua sivusta, niin kai tässä voisi vihdoin luoda tunnuksenkin, kun jonnekin täytyy päästä kirjoittamaan omasta treffailun tilasta tällä hetkellä. Ei oikein tänhetkinen tilanne ole se itselle miellyttävin... tulee varmaan aikamoinen wall of text.

Tuli mätsättyä toukokuun lopulla yhden mimmin kanssa, joka opiskeli aikanaan samaa alaa kuin minä tällä hetkellä. Jutustelut lähti ihan kivasti liikkeelle, ja puhelinnumeron sain käytännössä heti. Jatkettu siitä saakka juttua Whatsappissa. Mimmi on tosi urakeskeinen, niin aika paljon puhuttiin varsinkin alussa (ja kyllä edelleenkin) töistä ja töissä jaksamisesta, mutta aina välillä sieltä on aukeillut pikkupätkiä myös mimmin siviiliminästä. Long story short, se on tässä kuukausien aikana kertonut että rakastuminen tai edes minkäänlainen fyysisten aloitteiden tekeminen on hankalaa, koska perhesuhteet on olleet aika vaikeita eikä koe, että olisi saanut lapsena rakkautta. Tänä päivänä tämä näkyy mm. siinä, ettei se anna poskipusuja - siis ollenkaan - eikä muutenkaan tee minkäänlaisia fyysisiä aloitteita, vaikka kyllä suutelee mielellään jos teen itse aloitteen.

No, ei tässä mitään, mutta luulen että olen itse paljon ihastuneempi häneen kuin hän minuun. Molemmilla (lienee) tavoitteena kunnollinen seurustelusuhde, mutta tutustumista vaikeuttaa se, kun nähdään omasta mielestäni liian harvoin, suunnilleen kerran viikkoon. Viestitellään kyllä päivittäin ja välillä soitellaankin, mutta ei se ole sama asia. Ja se fyysinen puoli... kunnolla ei ole sekstailtu kertaakaan, mutta pari kertaa olen sentään looraa päässyt sormin näpelöimään. Vastapalveluksia ei ole tullut, varmaan samasta syystä kuin tuon poskipusujen välttelyn kanssakin. En ole halunnut häntä painostaa missään asiassa, ja kärsivällisyydestä onkin tullut useampaan kertaan kiitosta. Ja se nyt on vielä ihan ookoo, ei se madon uittaminen mulle se maailman tärkein juttu ole, pääasia että saan viettää hänen kanssaan aikaa ja ees rämplätä sitä vaginaa. Mutta kun siitäkin tapaamisten järjestelystä on tullut viime aikoina aika haasteellista - tai oikeastaan se on aina ollut sitä. Aikataulut menee usein ristiin, jolloin viikonloput jää melkein ainoiksi mahdollisiksi tapaamispäiviksi. Paitsi jos se on ollut viikolla yövuorossa, kun se ainakin hänen mukaansa vie ihan kaikki mehut, ja vaikka keskellä viikkoa tehty yövuoro jotenkin vaikuttaa kai sitten vielä lauantaina ja sunnuntainakin. Ja koska sen suhteet vanhempiin on melko olemattomat, niin se pitää ystäviä niiden tilalla, ja ne on sille tosi tärkeitä. Niin tärkeitä, että se toisinaan näkee mieluummin niitä, vaikka se tarkoittaisi ettei me kaks sillä viikolla nähtäisi ollenkaan. Se on toisaalta vähän jopa outoa, koska ainakin itselläni suhteiden alkuvaiheissa on aina käynyt (ja nytkin) niin, että tekisi koko ajan mieli kyhnyttää lusikassa ja tavata vaikka joka päivä - ja tässä suhteenalussa ei näytä olevan sentapaista intohimoa: vaikka silloin kun sitten lopulta satutaan näkemään, niin tapaamiset menee lähes poikkeuksetta aamuyölle kun saatetaan suudella huomaamattamme tunteja. En vaan ymmärrä että miksi se "oli niin ihanaa!" -muisto jotenkin karkaa siltä vuorokaudessa, eikä se tunnu tuntevan että olisi kiva se uusia mahdollisimman pian.

Eilen, kun aamulla ehdottamani tapaaminen vaihtui siihen että se oli mennyt tapaamaan koko illaksi parasta ystäväänsä (aamulla sanoi mulle, että meiän tapaaminen riippuu kuinka väsynyt on illalla, koska tulossa aamu-ilta -siirtymä), ja muutenkin päivän aikana ei ollut viestitellyt ollenkaan mikä siis ei ole sen tapaista, niin menin sitten siitä kehittelemään jotkut teoriat päässä että se on alkanut harkitsemaan koko suhteen lopettamista (esim. sillä perusteella että ei pysty tarjoamaan mulle sellaista fyysisyyttä mitä ehkä odottaisin tai mitä ikinä; masentuneen mieli keksii kaikenlaista). Tätä siis on edeltänyt kolme peräkkäistä kieltäytymistä yökylästä n. kuukauden aikana ja kaksi peruttua tapaamista. Laitoin melko pitkän viestin, jossa ehdotin että jos se ehdottaisi jatkossa tapaamiset, enkä mä (sekä muuta kaikkea sekalaista pöljää) ja jotenkin vielä siinä korostin sitä että kun mun tekis mieli vaan koko ajan tavata mutta että pitäis itsellä opetella paremmin sopeutumaan kerta-viikkoon -rytmiin. Eli tuli jostain syystä käännettyä vielä omaksi viaksi. Se kyllä vastasi ettei halua pahoittaa mun mieltä ja että tasapainoilu työn, kaverisuhteiden, oman elämän ja mun välillä on välillä tosi haastavaa. No ei mitään, vaihdettiin normaaliin tapaan pusu-emojit (joo, lapsellista tiedän) ja hyvänyöntoivotukset. Tänään ei ole kuitenkaan taas viestejä kuulunut ja mietin, annoinko itsestäni jotenkin epätoivoisen, alistuneen kuvan eilisillä viesteilläni - no varmaan annoin. Se nyt on kuitenkin varmaan pienin paha tässä tunteiden sekamelskassa.

Jos tätä nyt koittais jotenkin tiivistää vaikka plussilla ja miinuksilla:
+Samanhenkinen mimmi kun on samalla alallakin
+Yhdessä tosi hauskaa, saa nauraa paljon, älyllisiä keskusteluita
+Etenkin kesällä oli niin kiihkeitä suutelusessioita että tunnelmaa olisi voinut leikata veitsellä, eli kemiaa on
+Samanlaiset elämäntavoitteet
+Takuulla, siis aivan satavarmasti uskollinen eikä pyöritä useampaa jannua samaan aikaan ja/tai harrasta seksisuhteita tai edes yhden illan juttuja
+Päivittäistä viestittelyä jo kuukausia, sekä soitteluita
+Tunnustanut ihastuksensa (aina sen jälkeen kun olen sen itse sanonut ensin)
+Hiton upeat tissit

-Helvetin hankalaa sopia tapaamisia, ja jo sovitutkin voivat peruuntua yllättäen
-Ei ilmeisesti koe samaa tunnetta kuin minä, että haluaisi nähdä aina tilaisuuden tullen
-Ei tee fyysisiä aloitteita, pihtaa myös seksiä. Ensimmäistä hipelöintiäkin ehti edeltää ajatus että lasketaanko tämä seksuaaliseksi ahdisteluksi, kunnes lopulta napit aukesi
-Tosi vaikea ennustaa, millä vauhdilla juttu etenee, jos ylipäätään etenee, kun aina välillä tuntuu että on yhtäkkiä saatettu ottaa jopa takapakkia
-Keskustelut Whatsappissa ja naamatustenkin pyörii aika pitkälti töiden ympärillä
-Pitää mua varmaankin itsestäänselvyytenä, varsinkin mun typerien eilisten viestien jälkeen.

En oikein tiedä mitä tämän kanssa täytyisi tehdä. Tykkään tästä mimmistä ihan helkkaristi, ja haluaisin olla todella paljon hänen kanssaan, mutta vaikeata se on kun tuntuu etten ole vielä kovin korkealla prioriteetilla hänen elämässään. Tähän väliin "ootte tunteneet vasta neljä kuukautta" -kommentit yms mutta aiemmissa suhteissa siinä ajassa on kerinnyt tapahtua vaikka ja vallan mitä. Tietysti jos sössin itse oman tilanteeni eilen, niin tavallaanhan ongelma on ratkaissut sitten itse itsensä. Vituttaisi kyllä vain aloittaa kaikki taas ihan alusta, kun etenkin alussa suoraan sanoen vihaan deittailua; se alun tutustumisvaihe on ihan perseestä. Eikä sillä että niitä deittejä ihan jonoksi asti olisikaan... tämän ja eksän välillä meni joku viisi kuukautta. Sinä aikana (kuin myös edelleen) seksuaalinen tyydytys ollut kirjaimellisesti omissa käsissä. Ainakin ensin täytynee passivoitua, ja odottaa että sieltä päästä tulee seuraava viestittelynaloitus, kun tulee. Oon ihan liikaa varmasti puskenut päälle, ja nyt siellä on kaikessa hiljaisuudessa alettu lyömään liinat kiinni. Ehkä se pari päivää hiljaiseloa saattaisikin näyttää, että mitä siellä toisessa päässä todella ajatellaan.

No joo, tämmöinen vuodatus, mutta pakko oli jonnekin kirjoittaa anonyymisti. Tinderiä tulee aina pahimpien yksinäisyyden hetkien aikana yhäkin näplättyä, vissiin jotenkin siinä toivossa että sieltä tulisi yhtäkkiä vastaan joku heittäytyvämpi, mutta kun ei sieltä tule. Se on tällä hetkellä tää tai ei mitään. Ja yksin en haluaisi olla, mikä vielä varmasti edesauttaa sitä et se saattaa ajatella mut jopa takertuvaksi, kun viestit on välillä sen mukaisia. Oon nostanut sen ihan liian korkealle korokkeelle. Jälkiviisaana, jos joku sanoo, että esitä välinpitämätöntä - niin jumalauta sitä neuvoa kannattaa kuunnella. Itsestäänselvyytenä oleminen on paskin mahdollinen tilanne. En tiedä mitä haen tällä viestillä: ehkä tää pelkkä ajatusten tekstiksi laittaminen jo auttaa. Ehkä joku osaa tsempata. Ehkä jopa neuvoa.

Oletko kokeillut käänteistä lähestymistä, eli lopetat fyysiset lähestymisyritykset kokonaan ja seuraat tilannetta? Turhauttavaahan se varmaan on, mutta joskus se piste tulee jolloin fyysistä läheisyyttä kammoavakin tekee aloitteen. Tai sitten ei, voi olla että romanttiset tunteet ovat kumppanillasi jo hiipuneet päätellen siitä että intohimo on yksipuolista. Mutta missään nimessä asia ei välttämättä ole niin yksinkertainen, joillekkin fyysinen läheisyys on vaikeata koska monet syyt vaikka olisikin rakastunut. Tälle naiselle nimenomaan yhdyntä näytää olevan ongelma koska olette näemmä tehneet jo kaikkea muuta.

 

[Dr. Who]

@honor-käyttäjä koitappa juuri mitä ehdoteltu, kun tapaatte ei mitään fyysistä ja anna naisen tehdä aloitetta. Menkää vaikka syömään tms. missä tulee jotain erilaista ja ei pääse tulemaan sitä tilannetta että istutaan vaivautuneena sohvalla ja sua panettaa ja naista ei.

 

[Jurppii]

Oi kyllä oon tavannut. Elämää on sen verran takana.

Kysymys koski varmaan näitä tinderistä bongattuja ulkomaan ihmeitä.

 

[honor-käyttäjä]

Tähän vielä lisätäkseni vanhan viisauden, joka on ainakin omissa naiskuvioissa pitänyt aina paikkansa: miehen ei tarvitse arpoa, kiinnostaako naista vai ei - nainen näyttää sen kyllä. Jos miehellä tulee kuitenkin asian suhteen epäilyjä, kuten tässä keississä, niin silloin ollaan jo suistumassa väärille raiteille ellei olla jo niillä.

Ehdottaisin, että passivoidut hieman, eli ei mitään konkreettisia aloitteita puoleltasi. Jos naista kiinnostaa, hän kyllä alkaa aktivoitumaan kun aistii, että pallo alkaa karkaamaan. Jos ei ala, niin peli on selvä ja ei muutaku seuraavan kimppuun.

Kiinnostan mä sitä varmaankin jollain tasolla, kun se on noinkin kauan jo roikkunut mukana ja joka päivä pitää yhteyttä. Sitten että kiinnostanko seksikumppanina, niin sen kanssa onkin juuri niitä eri tason epäilyjä joista tässä on ollut jo puhettakin. Varmaan se myöskin toivoo (kai) seurustelusuhdetta, mutta vois se kyllä tehdä itsekin sen eteen töitä ja siirtää esimerkiksi osan kaverimenoistaan. En ole varma mitä näistä tasoista tarkoitit tuolla kiinnostamisella ja minkä osalta pallon karkaamisen aistimiselta, mutta oikeastaan kaikkien kohdalla tuo neuvo passivoitua on kyllä hyvä. Itsekin olen sitä jo monena viikkona yrittänyt toitottaa itselle mutta ei vaan onnistu; jos nyt onnistuis. Puheeksi näitä asioita en osaa (tai uskalla) ottaa, niin täytyy ainakin nyt ensin toivoa että se alkaisi itse omassa päässäänkin pohtia, mitä oikein haluaa ja mikä on tärkeää. Tosi paljon kiitoksia sun kommentista!

Kannattaisi mielestäni ihan vaan ottaa asia puheeksi kunnolla. Jos se pohja suhteelle on kunnossa niin en usko että homma siihen kaatuu. Toimiiko käsipeli molempiin suuntiin?

Mä mietin jo maanantaina sitä, että jos ei viikonloppunakaan tuu tapaamista, niin sitten nostaisi sen kuuluisan kissan pöydälle ja sanoa, että en minä mitään kirjekaveria sieltä Tinderistä lähtenyt etsimään. Toivon ettei tarvitsisi, mutta katsotaan. Käsipeli siis toimii vaan yhteen suuntaan: mä räplään, lopuksi se kiittää, ja pistää reidet (ja napit) kii. Osin tarkoituksellakin olen tyytynyt tähän, ettei ole tullut kerralla liian isoa palaa sille haukattavaksi, kun muutenkin oon vienyt hommaa eteenpäin selkeesti asteittain. Ensi kerralla sitä voisi ehdottaa jo muutakin puuhaa, vaikka vastauksen tiedänkin 99% varmuudella; mutta silloin sekin viimeistään tietää myös mun toiveista.

Jätkä on kyllä niin pahasti koukussa. Toivottavasti tilanne ei oikeasti ole niin epätoivoinen miltä kirjoitettuna näyttää.


Ei tuo kuvailemasi alku ainakaan kuulosta siltä, että sieltä kumpuaisi hedelmällinen suhde. Kuulostaa vähän samalta kuin pitkään kestänyt avioliitto. Seksiä ei tipu ja toimit sylkukuppina jolle voi oksentaa kuinka töissä työkaveri/esimies/asiakas/alainen/työpaikka on sitä ja tätä. Kuuntelet kiltisti toivoen joskos joskus tästä tulisi jotain. Tosin kun avioliitossa sitä ei jaksa enää kuunella noita toisen työ jorinoita.

Jollain tasolla ymmärtää jos sulla on ollut jotain forever alone kompleksia ja nyt tuntuu, että siellä on mahikset elämänsä typyyn.

Seuraavaksi kun räpellät jalkojen välissä eikä tule mitään elettä vastapalveluksista niin huikkaa lopuksi, että haittaako jos käyn tuolla vessassa heittämässä pojat veteen (tai jotain muuta järkevää).

Joo, olen todellakin koukussa ja siksi homman kaatuminen totaalisesti siihen että se alkaisi vaikka kokea painostusta on asia, mitä olen parhaani mukaan vältellyt. Tiiän ja myönnän että tässä on munattomuutta reippaalla kädellä. Tiiän myös sen että jos se lähtis syystä tai toisesta, niin se olis masennus ja psykakäynti tiedossa just sillä sekunnilla.

Hahah, tuollainen loppuhuikkaus olis kyllä melko jäätävää tunnelmalle D En taida ehkä ihan tota tehdä, mutta kiitos aamun nauruista kuitenkin. Noin muuten oot viestissäsi ihan oikeassa, tää on paikoitellen tosi, tosi turhauttavaa - mutta kun kuitenkin kytee se toivo että vielä se siitä syttyy ja muuttuu oma-aloitteisemmaksi ja halukkaammaksi, jos ei viikoissa niin edes kuukausissa. Riippuvuutta, takertuvuutta, näitä kaikkia joo. Koitan kuitenkin koko ajan kamppailla ja tasapainotella päässäni sen estojen sekä sen suhteen, missä asioissa ollaan jo edetty ensitapaamisesta, välillä.

@Mestaritonttu ja @Luukkonen Neuvo fyysisestä aloitteesta pidättäytymisestä on hyvä, mut ei onnistu käytännössä, tiiän sen itestäni. Kun nähdään niin ei pysty pitään näppejä ollenkaan kurissa. Ja Mestaritontulle siis tarkennus, että kyllä se suutelee takaisin (suulle) eli on sillä tavalla mukana, mutta ei kaulalle, ei poskelle, ei minnekään, eikä suullekaan oma-aloitteisesti. Se on ollut näin ihan ensitreffeistä asti.

Kiitti kaikille kommenteistanne! Näitä on ollut mukava lukea ja sitä kautta selventää omia ajatuksiakin ja toimintatapoja.

 

[Dr. Who]

Kiinnostan mä sitä varmaankin jollain tasolla, kun se on noinkin kauan jo roikkunut mukana ja joka päivä pitää yhteyttä. Sitten että kiinnostanko seksikumppanina, niin sen kanssa onkin juuri niitä eri tason epäilyjä joista tässä on ollut jo puhettakin. Varmaan se myöskin toivoo (kai) seurustelusuhdetta, mutta vois se kyllä tehdä itsekin sen eteen töitä ja siirtää esimerkiksi osan kaverimenoistaan. En ole varma mitä näistä tasoista tarkoitit tuolla kiinnostamisella ja minkä osalta pallon karkaamisen aistimiselta, mutta oikeastaan kaikkien kohdalla tuo neuvo passivoitua on kyllä hyvä. Itsekin olen sitä jo monena viikkona yrittänyt toitottaa itselle mutta ei vaan onnistu; jos nyt onnistuis. Puheeksi näitä asioita en osaa (tai uskalla) ottaa, niin täytyy ainakin nyt ensin toivoa että se alkaisi itse omassa päässäänkin pohtia, mitä oikein haluaa ja mikä on tärkeää. Tosi paljon kiitoksia sun kommentista!


Mä mietin jo maanantaina sitä, että jos ei viikonloppunakaan tuu tapaamista, niin sitten nostaisi sen kuuluisan kissan pöydälle ja sanoa, että en minä mitään kirjekaveria sieltä Tinderistä lähtenyt etsimään. Toivon ettei tarvitsisi, mutta katsotaan. Käsipeli siis toimii vaan yhteen suuntaan: mä räplään, lopuksi se kiittää, ja pistää reidet (ja napit) kii. Osin tarkoituksellakin olen tyytynyt tähän, ettei ole tullut kerralla liian isoa palaa sille haukattavaksi, kun muutenkin oon vienyt hommaa eteenpäin selkeesti asteittain. Ensi kerralla sitä voisi ehdottaa jo muutakin puuhaa, vaikka vastauksen tiedänkin 99% varmuudella; mutta silloin sekin viimeistään tietää myös mun toiveista.



Joo, olen todellakin koukussa ja siksi homman kaatuminen totaalisesti siihen että se alkaisi vaikka kokea painostusta on asia, mitä olen parhaani mukaan vältellyt. Tiiän ja myönnän että tässä on munattomuutta reippaalla kädellä. Tiiän myös sen että jos se lähtis syystä tai toisesta, niin se olis masennus ja psykakäynti tiedossa just sillä sekunnilla.

Hahah, tuollainen loppuhuikkaus olis kyllä melko jäätävää tunnelmalle D En taida ehkä ihan tota tehdä, mutta kiitos aamun nauruista kuitenkin. Noin muuten oot viestissäsi ihan oikeassa, tää on paikoitellen tosi, tosi turhauttavaa - mutta kun kuitenkin kytee se toivo että vielä se siitä syttyy ja muuttuu oma-aloitteisemmaksi ja halukkaammaksi, jos ei viikoissa niin edes kuukausissa. Riippuvuutta, takertuvuutta, näitä kaikkia joo. Koitan kuitenkin koko ajan kamppailla ja tasapainotella päässäni sen estojen sekä sen suhteen, missä asioissa ollaan jo edetty ensitapaamisesta, välillä.

@Mestaritonttu ja @Luukkonen Neuvo fyysisestä aloitteesta pidättäytymisestä on hyvä, mut ei onnistu käytännössä, tiiän sen itestäni. Kun nähdään niin ei pysty pitään näppejä ollenkaan kurissa. Ja Mestaritontulle siis tarkennus, että kyllä se suutelee takaisin (suulle) eli on sillä tavalla mukana, mutta ei kaulalle, ei poskelle, ei minnekään, eikä suullekaan oma-aloitteisesti. Se on ollut näin ihan ensitreffeistä asti.

Kiitti kaikille kommenteistanne! Näitä on ollut mukava lukea ja sitä kautta selventää omia ajatuksiakin ja toimintatapoja.

Kannattaa harjotella, saatat yllättyä.

 

[JSoi]

@honor-käyttäjä Kyllä tuo touhu omaankin korvaan aika huonolta kuulostaa. Jos fyysiset tarpeet/halut ovat noin reippaasti eri taajuuksilla niin en itse ainakaan tuollaista touhua jaksaisi, etenkään tuossa vaiheessa kun mitään suhdetta ei edes ole. Tinder tulille ja uusia naisia deittailemaan. Jatka tuon vanhan tapailua siinä sivussa ja katso eteneekö se ikinä mihinkään. Luulen, että ehdit rakastumaan toiseen naiseen jonka kanssa hommat natsaa paremmin, ennen kuin tuo nykyinen säätö alkaa kantamaan mitään hedelmää.

 

[Jurppii]

@honor-käyttäjä

Jos sä jotain tuollaisesta kärvistelystä saat niin antaa mennä vaan. Mutta puhumatta tuo ei ratkea eikä sen puhumisen panttaaminen paranna lopputulemaa.

Unohda noi etäisen leikkimiset ja muut jos vastaus kiinnostaa.

 

[Gadus morhua]

@honor-käyttäjä Ei sinulta ainakaan kärsivällisyyttä tai tilannetajua puutu. Se taas on tuon naisen onni ja tietenkin myös sinun. Moni täällä kirjoittavista olisi jo laittanut uutta kiertoon. Pitkät hermot auttavat elämässä muutenkin, ellei ole ns. kultalusikka perseessä syntynyt.

"Teorioiden" laatiminen omassa mielessä on petollista, niitä alat nopeasti pitämään totena. Onhan niistä se yksi monista oikein, mutta entäpä ne monet ihan v#%&n väärässä olevat. Ei pitäisi koskaan olettaa mitään toisen puolesta: ei tunnetiloja, ei toiveita, ei tavoitteita, ei haluja. Joillakin on vielä se huono tapa, että tällainen oletettu halu- ja tunnetila (esim. "ei se edes koskaan tule haluamaan penetraatioseksiä @honor-käyttäjän kanssa"*) istutetaan tilanteeseen ja väkisin toisen päähän. No, sitten tuo tuntuukin jo todelta ja olet vain tuon asian ympärillä.

Puhuminen toimii, vaikka niin epäsuomalaista onkin. Kuunteleminen pitäisi meille olla tutumpaa, kun ei aina sitä sanottavaa ole, mutta pari vinkkiä kuuntelemiseen: ei oletuksia, ei painostusta, ei alistusta, ei oivalluksia. Eikä miehistä ratkaisukeskeisyyttä. Kuuntele ja anna tilaa puhua. Anna puhua vaikka niistä töistä. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää tai hyväksyä, mutta yritä saada kiinni siitä miksi hän niin sanoo.

Vuorovaikutuksesta vielä sekin, että kaikki olemme yksilöitä. Meillä kaikilla on ne omat nyanssit, miten ympäröivän maailman näemme ja olemme siihen vuorovaikutuksessa. Sitten on vielä muita tähän vaikuttavia (etenkin täällä useasti käsiteltäviä) tekijöitä, esimerkiksi aspergerin oireyhtymä ja muuta autisminkirjoa, joko diagnoosilla tai ilman. Vääränlaiset oletukset toisen tavasta nähdä maailma ja toimia vuorovaikutuksessa sen kanssa johtavat ristiriitoihin.

* Seksi ja etenkin sen melaa mekkoon -ilmentymä on tässä saanut niin suuren painoarvon, etten sitä itsekään voi ohittaa. Jos ja mitä ilmeisimmin kun hänellä on se jokin esto päällä, kannattaa vältellä mitään oman turhautumisen merkkejä. Totta kai voit pyytää vastavuoroisesti jotain kosketusta, kun kerran itse sukeltelet jo hänen alakerrassaan. Omia seksuaalisia haluja ei tarvitse eikä pidä peitellä kunhan kunnioitat toista pyrkimyksissäsi. Älä jätä epäselväksi, että haluat häntä. Ei toki tarkoita mitään esineellistävää kerjäämistä tai painostamista.

Jotenkin itselleni noista yökylän välttelyistä tuli mieleen (virhe!) jokin yhteys pidättyväisyyteen tai kokemattomuuteen pidemmälle menevän seksin osalta. Ihan yhdentekevää pohdintaa toki sekin. Lapsuus vaikuttaa kasvuun ja kehitykseen. Jos halaaminen ja muu turvallinen kosketus on sivuutettu lapsuudessa, voi siihen oppiminen olla hankalampaa. Voi myös olla, ettei sellaista osaa edes kaivata. Voi myös olla, että sinä itse tunnet asian juuri sieltä skaalan toisesta päästä.

TL;DR Kuuntele oikeasti. Puhu oikeasti. Myös haluistasi. Tee nämä kaikki turvallisesti teille kummallekin. Täällä internetissä me ollaan vielä huonompia arvailemaan deittisi mielenliikkeitä.

 

[Mehtikkö]

@honor-käyttäjä ,

luuletko ihan oikeasti, että naisen estot/traumat/lukot/aseksuaalisuus katoaisivat mihinkään kuin taika-iskusta, jos kerrankin sänkyyn saakka päädytte?

Nuo estot tulevat olemaan mahdollisessa suhteessakin aina läsnä, ellei jopa ihan siinä keskiössä möllöttämässä ahdistusta luomassa kummallekin(!). Hän kuulostaa oikein hyvältä kalakaverilta, mutta seurustelukumppaniksi ei, ellet tahdo pitää platonista suhdetta.

 

[Jurppii]

@Gadus morhua

No tuskin kukaan tässä on kärsivällisyyden hyvettä kiistämässä. Veikkaisin, että moni on itsekin ollut NUORENA oneitis-nimisen sairauden vaivaama ja tietää, ettei siitä oikein pääse yli kuin kovan kautta tai ihastumalla toiseen. Kuitenkaan meille ei kenellekään ole luotu mitään yhtä oikeaa, jonka missaamista kannattaisi pähkäillä lopun ikäänsä.

Koska meillä ei ole mitään henkilökohtaista tunnesidettä tai muuta pelissä niin voimme tarkastella asiaa objektiivisesti ja siinä valossa kyllä valitettavasti "seuraavaa kehiin" on ihan hyvä idea jos ei homma sillä määrällä puhumista ratkea, mihin itse pystyy. Ei naiset tuohon lopu ja suurin osa ei ole noin haastavia tapauksia. Vanha viisaus siitä, miten nainen tuskin on kiinnostunut, jos ei sitä osoita, pitää yleensä paikkansa. Etenkin kun ollaan jo ihan aikuisten iässä eikä mitään epävarmoja teinejä, jotka miettiin, että onko seksi hyvä vai paha juttu.

 

[wanderer_]

@honor-käyttäjä ,

luuletko ihan oikeasti, että naisen estot/traumat/lukot/aseksuaalisuus katoaisivat mihinkään kuin taika-iskusta, jos kerrankin sänkyyn saakka päädytte?

Nuo estot tulevat olemaan mahdollisessa suhteessakin aina läsnä, ellei jopa ihan siinä keskiössä möllöttämässä ahdistusta luomassa kummallekin(!). Hän kuulostaa oikein hyvältä kalakaverilta, mutta seurustelukumppaniksi ei, ellet tahdo pitää platonista suhdetta.

On myös vähän huono merkki, että nainen ottaa vastaan seksuaalisia palveluksia, mutta ei tee itse vapaaehtoisesti mitään vastaan. Jos jostakusta ihmisestä tykkää ja tämä kiinnostaa seksuaalisesti, niin kyllähän sitä haluaa silloin tuottaa toiselle nautintoa. En tiedä, miten pahasti traumoittunut pitäisi olla, että muuttuisi täysin itsekkääksi seksiasioissa.

 

[Xabrad]

Itse huomannut kyllä sen tinderissä, että siellä naiset ei tiedä yhtikäs mitään mitä haluavat. Omalla pärstäkertoimella ei tunnu kans tulevan mätsejä joita haluaisi.

Puheliaana, urheilullisena ja kaikkien kanssa toimeen tulevana kyllä saa livenä paljon paremmin keskustelua aikaiseksi. Ehkä se on vain keskityttävä hoitamaan opiskelut loppuun ja miehistyttävä. Itselle tuli murrosikä niin myöhään, että nyt 26-vuotiaana moni olettaa mua about 21-22 vuotiaaksi.

 

[Jurppii]

Itse huomannut kyllä sen tinderissä, että siellä naiset ei tiedä yhtikäs mitään mitä haluavat. Omalla pärstäkertoimella ei tunnu kans tulevan mätsejä joita haluaisi.

Puheliaana, urheilullisena ja kaikkien kanssa toimeen tulevana kyllä saa livenä paljon paremmin keskustelua aikaiseksi. Ehkä se on vain keskityttävä hoitamaan opiskelut loppuun ja miehistyttävä. Itselle tuli murrosikä niin myöhään, että nyt 26-vuotiaana moni olettaa mua about 21-22 vuotiaaksi.

Kaikki arpominen ja "ei tiedä mitä haluavat" voi olla ihan vaan kiemurtelua kun ei ole kiinnostunut. Tai sitten se ei ole kiemurtelua mutta kuitenkin selkeä merkki siitä, että ei kiinnosta ja toiselle aika siirtyä seuraavaan.

Jos ihmiset olisivat aina ottaneet pakit siististi ja kohteliaasti, annettaisiin niitä ehkä vähän suoremmin nykysinkin.

 

[Elspeth]

Kaikki arpominen ja "ei tiedä mitä haluavat" voi olla ihan vaan kiemurtelua kun ei ole kiinnostunut. Tai sitten se ei ole kiemurtelua mutta kuitenkin selkeä merkki siitä, että ei kiinnosta ja toiselle aika siirtyä seuraavaan.

^ Vahva veikkaus itseltäni tälle myös @honor-käyttäjä :n tapaukseen.

Passiivisuus, fyysisyyden välttely, "mmm"-vastaus siihen kun toinen toteaa olevan ikävä, ym pienet ja suuremmat jutut, ovat mielestäni voimakas merkki siihen suuntaan, että naista ei vain nappaile. Voi olla, että nappaa jonkin verran, mutta arpoo kannattaisiko tähän mieheen panostaa vai ei.

Jos olet aktiivinen ja selvästi innostuneempi osapuoli, tulet uppoamaan syvemmin sinne "ei nappaa" -sektoriin.

Mun mielestäni tässä vaiheessa ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin heittäytyä kylmemmäksi ja etäämmäksi - se on nyt oman arvonsa kohottamista. Nainen joko ryhdistäytyy ja päättääkin, että haluaa seukkailla kanssasi, tai sitten ei. Joka tapauksessa asia selkeytyy.

Kokemattomuudella, lapsuuden 'traumoilla' jne voi olla jotakin tekemistä asioiden kanssa, mutta niille kannattaa antaa pienet tsäänssit. Suuret tsäänssit taas sille, että mies on naisen silmissä alentunut kuhnuriksi, ja kauniimpi osapuoli aktiivisesti miettimässä, että löytyisköhän helposti parempi mies kuitenkin.

Nyt pusket, @honor-käyttäjä, sen joko-tai -tilanteen, etkä tyydy enää keskitiehen.

 

[Gadus morhua]

Koska meillä ei ole mitään henkilökohtaista tunnesidettä tai muuta pelissä niin voimme tarkastella asiaa objektiivisesti ja siinä valossa kyllä valitettavasti "seuraavaa kehiin" on ihan hyvä idea jos ei homma sillä määrällä puhumista ratkea, mihin itse pystyy. Ei naiset tuohon lopu ja suurin osa ei ole noin haastavia tapauksia.

Toteaisin "amen, brother!" jos olisin jeesukseen taipuvainen. Noinhan se juuri menee. Haastavaksi vaan meille sen tarkastelun tekee se välissä oleva henkilö, joka ei tässä tapauksessa vielä selvästi ole samalla aaltopituudella naisen kanssa. Mutta kuten totesit, niitä naisia on lisää ja niistä varmasti monet ovat jo lähtökohtaisesti lähempänä samaa aaltopituutta.

 

[█ █ █ █ █]

Joo, olen vahvasti sitä mieltä, että fantasiaan rakastuminen on pahinta, mitä voit tehdä. Tässä vaiheessa sinun on vielä helppo irtaantua, mutta vuoden päästä se sattuu paljon enemmän. Voihan se olla, että henkilön käsitys sitoutumisesta on tämä, mutta todennäköisempää on kuitenkin mitä täälläkin on mainittu. Itse en ole push-pull/kylmä-kuuma -taktiikan ystävä ja pidän sitä turhana parisuhdepelinä (toki se on melko luonnollista pareilla, jotka eivät osaa kommunikoida), joten mielestäni asioista suoraan puhuminen olisi paras vaihtoehto. Aseta itsellesi ja suhteellesi rajat, koska ne ovat toimivan parisuhteen yksi perusta. Ei ole väärin haluta fyysistä kontaktia tai syvempää parisuhdetta tuossa vaiheessa, joten älä vähättele omia tarpeitasi. Puhuminen kasvattaa sinua ja se on valitettavasti taito mikä kannattaa opetella, vaikka se sattuisi tai mielestäsi lopputulos olisi väärä.

 

[CafeRacer]

Vieläkö Tinder kertoo matchille tai muille, että kuinka monta yhteistä kaveria teillä on? Ja voiko sen estää?

 

[Mehtikkö]

On myös vähän huono merkki, että nainen ottaa vastaan seksuaalisia palveluksia, mutta ei tee itse vapaaehtoisesti mitään vastaan. Jos jostakusta ihmisestä tykkää ja tämä kiinnostaa seksuaalisesti, niin kyllähän sitä haluaa silloin tuottaa toiselle nautintoa. En tiedä, miten pahasti traumoittunut pitäisi olla, että muuttuisi täysin itsekkääksi seksiasioissa.

Veikkaisin, että nainen on suostunut räplättäväksi, koska toinen on tahtonut häntä koskea, ts. alistunut. Uumoilisin näin, koska honor on tässä ollut se aktiivinen osapuoli (nainen ei ole vaatinut sitä).

 

[LovelyWhore]

Ai tinderi lähettelee nykyään emailejakin. Kävi tänään vähän nolosti. Nykyinen tinderlöytö katseli vierestä kun gmailista ruudulle pompsahti ilmoitus että mulla on 22 uutta matchia

Neiti tietää kyllä että en poistanut tindertiliä mutta rehellisyyden nimissä en ole käyttänyt appsia aikoihin. Taktiikka jossa pyyhkäsin aikoinani jokaisen kohdalla oikealle kostautuu näköjään näin jälkikäteen hassusti. Nyt melkein kuumottaisi asentaa appsi takasin ja kattoa minkälaisia mörköjä siellä on matchautunut

 

[honor-käyttäjä]

Tilannepäivitystä, ehkä viimeisen kerran. Juteltiin taas puhelimessa hetki, kun kyselin haluaisko se soitella sen jälkeen, kun oli laittanut viestin että tuli juuri kotiin töistä. Vaihdettiin taas perustyökuulumiset ensin. Kysyin sitten, haluaisiko se jostain muustakin puhua välillä kuin töistä...no ei sieltä ensin meinannut tulla mitään, mutta sitten sanoi odottavansa perjantaita kun se lähtee parin työkaverin kanssa illanistujaisiin, mitä ne on suunnitelleet yhdessä jo useamman viikon. Siitä se hetken jaaritteli. Kysyin että mitä viikonloppuna, ja vastaus oli että lauantai menee ainakin toipuessa. Sunnuntaista ei puhunut mitään. Sitten jotenkin keskustelu meni taas työjuttuihin, ja itse en siinä vaiheessa jaksanut enää oikein edes kuunnellakaan. Jokin vähänkin tunneälyinen varmaan olisi bongannut, että kalastelin epäsuorasti tapaamista, ja olisihan joku "toivottavasti silloin nähdään" -heitto ollut ihan toivottu. Mutta eei, eipä tullut. Ei tässä varmaan kannata liiemmin enää tähän juttuun panostaa, ei tää etene mihinkään; jos nyt ei satu aktivoitumaan kun itse passivoidun. Sanoin puhelun lopuksi pelkät hyvää yötä. Vähän sen jälkeen se vielä viestillä kysyi tiedänkö jo ens viikon työvuoroni - en tiiä mitä se sillä tiedolla tekee, tuskin ainakaan tapaamisia silmällä pitäen. Ainakin sellainen tunne tällä hetkellä. Tosi turhautunut, ja väsynyt. Laitoin etten tiedä muuta kuin tiistain toistaiseksi.

Kiitti kaikista kommenteistanne. Seuraava työvaihe on että vieköön mimmi juttua sen mitä vie, ja ollaan sitten vaikka kavereita vaan. Jatkan samalla Tinderin näpläämistä, vaikka matchit kiven alla onkin. En tiedä vielä kysynkö vai enkö sunnuntain jälkeen, että mikä tää juttu oikein on olevinaan. Riippunee siitä että tuleeko sieltä se tapaamispyyntö oma-aloitteisesti sitä ennen vai nuokkuuko se senkin päivän.

 

[sisilis]

Ite olen joskus jutellessa huomannut, että monet naiset ajattelevat asunnon oston olevan ajankohtainen sitten kun on kumppani. Itse jos sitä oottelisin kävis kalliiksi.
... Niin taas tuli märkää rättiä. Se tavallinen: olet hyvä tyyppi ja teet jonkun varmasti onnelliseksi, mutta en tunne kipinää (tai millä nimellä kukin sen ilmoittaa...)
Tulee näinä hetkinä aina välillä mieleen kuinka narsistinen paska tai juopporenttu pitäisi olla, jos "hyvän tyypin" osa on tää.

Hiukan tähän liittyen, tätä miehet ei varmaan koskaan tule tajuamaan, mutta ei ne naiset ole pahojen poikien/renttujen tms. kanssa heidän huonojen ominaisuuksiensa takia, vaan niistä huolimatta.. Se väkivaltainen paha poika on turvallinen (alfauros ominaisuus), jos vaikka kadulla sattuu joku vaaratilanne eteen, niin kumpi sitä naista jää puolustamaan todennäköisemmin, paha poika vai kiltti poika? Nää on alitajuisia tunnejuttuja, jotka menee yleensä logiikan kanssa just päinvastoin, mut näihin niillä naisilla ne tunteet ja se kipinä muodostuu, koska biologia.

Mutta esim. itseluottamus on sellainen (alfauros) ominaisuus jota voi kuka tahansa kehittää ja se todellakin aiheuttaa kiintymystä naisissa. Ei tarvi olla paha, eikä kiltti poika kun voi olla hyvä mies!