Niin no monelle toi "itsensä kehittäminen" voi tulla myös iha luonnostaan mikäli elämä, kasuvympäristö ja tekijät ovat siihen kannustaneet. Lapsuus vaikuttaa merkittävästi kaikkeen miten me tullaan kokemaan elämä, mut onneks asioita voi aina kehittää ja muuttaa aikuisiässä. Että sun ei tarvi olla just sitä mitä sä oot nyt vaan voit muuttaa asioita.
Ja onko pätevä ilman itsensä kehittämistä? Vaikee kysymys. Aina jos oot pätevä jossain niin tavallaan kehityt siinä asiassa ja opiskelet sitä, tavalla tai toisella.
Mut pohjimmiltaan ihminen on luotu menemään eteenpäin ja rakentaa jotain, eli jos ei nyt neljän seisän sisällä vedä jotai kehittymätöntä looppia, eikä tee mitään, niin tavalla tai toisella kehityt elämässä ainakin jollain osa-alueella. Ehkäpä yksi tärkeimmistä on nöyryys eli kyseenalaistaa omia oppeja ja katsoo aina eri näkökulmista asioita.
Mut mikä mielletään itsensä kehittämiseksi tai mikä on se raja? Tarkoittaako se sitä että arjen kuluttaa jatkuvaan oppimiseen ja leikkaa täysin viihteen pois josta ei opi mitää uutta? Miellän ite "kasvun mindsetiksi" itsensä kehittämisen.
--
Nyt on Tinderin suhteen jarru päällä kun tämän yhden daamin kohdalla tutustunut, vaikka hiljaista ollut muutama päivä, ennen seuraavaa treffipäivää ko tietää sit missä mennään ja mitä.
Yhdestä ku kiinnostun niin se on aikalailla hanat kiinni. On tuol pari joiden kanssa parin viikon päästä sovittu alustava näkeminen.
Jos asiat ei etene, on usein iso kynnys uudelleenaktivoitua lähtöpisteeseen ko joutuu käymää saman työn ja rumban läpi
Vaikka tykkäyksiä 178, muutama jonossa oleva mätsi ja nykyset viestittelyt. Suurin osa tykkäykksistä tuntuu olevan kyllä kauempana kuin oma jalka enää taittuu. Jaksa ajella naisten perässä enää.