Taas yksi viikko takana päin ja HKI-TRE väliä sahattu ja pyöritty PK seudun ja Tampereen liikenteessä. Nyt kun on ollut sateita niin voi jumalauta se on kumma, että autolla ei voi sitä suurinta sallittua edes ajaa vaikka keli sen sallisi aivan täysin hyvin. Muutenkin ihan järkyttävän jäykkää liikennekäyttäytymistä, toisten ajamiseen puuttumista ja kouluttamista.
Voi että sentään kun liikenteessä liikkuvilla olisi kollektiivinen mieli, niin olisi tämäkin elo helpompaa. Orjallinen sääntöjen noudattaminen ei tarkoita sujuvaa liikennettä. Tietyissä tilanteissa dynaaminen ja aktiivinen ajotapa voi olla paljon tehokkaampaa ja turvallisempaa.
Etelä-Euroopassa paljon ajaneena (esim italia, espanja tai kreikka), liikennekulttuuri perustuu ennakointiin ja keskinäiseen ymmärrykseen ja tilannetajuun. Ulkopuolisen silmään nämä ajosuoritteet näytää kaaosmaisen pelottavilta, mutta kyllä se käytännössä vain on paljon toimivampaa jos liikennettä vähänkään enemmän. Jos esim Rooman liikennemäärät lyötäisiin Helsinkiin ja sen lähialueille, ei Suomalaisella ajotyylillä kukaan pääsisi enää mihinkään, kun täällä jo pieni sadekuurokin saa autojonon matelemaan. Etelämmässä kuskit on jatkuvasti valppaina ja ihan äärimmäisen kohteliaita toisilleen, tilaa löytyy aina jos tarvitaan.
Pohjoismaiden ulkopuolella huomaa ihan selvästi että kuljettaja ennakoi toistensa aikeita aivan eri tavalla ja reagoivat muuttuviin tilanteisiin. Täällä Jorma 50v:llä menee pasmat ihan sekaisin kun joku ohittaa vähänkään suuremmalla nopeuserolla, kun tilanne tulee täytenä yllätyksenä kuskille joka ei tarkkaile peilejä ollenkaan. Kun jokainen kuski ottaisi vastuun omasta toiminnastaan eikä piiloutuisi sinne "lakien" taakse, lopputulos vaikuttaisi aika paljon sujuvammalta.
Tampereella kun Ratinassa on tietyömaata, niin viinikan sekoittajasta keskustaan päin on "vetoketju" tyylinen kaistojen yhdistyminen. Joka ikinen kerta siinä toisella kaistalla on järkyttävä jono ja toinen kaista aivan tyhjä. Sitten joku kyrpä minillään änkeää ihan väkisin siihen viereen nytkyttelemään kun ajoin sen toisen tyhjän kaistan loppuun ja yritin siihen jonoon liittyä.
Tekisi mieli kirjoittaa kirja "mikä vituttaa kanssa-autoilijoissa".
Kylläpä helpotti purkaa tuntoja. Onkohan olemassa mitään liikenneterapeutteja joille voisi voivotella näitä asioita?
