Mielestäni pyöräilijöiden "kouluttaminen" on tarpeellista, mutta en tee hätäjarrutuksia asiassa kylläkään. Olen useamman kerran kuitenkin veivannut (painanut namikkaa siis) sivuikkunan alas ja huudahtanut perään "Säännöt!". Käsimerkkejä on tullut vastauksina monta kertaa, mutta ehkä sääntöjen googlaustakin on sittemmin tapahtunut.
"Tienkäyttäjän on luottamusperiaatteestakin huolimatta otettava huomioon se, etteivät kaikki tienkäyttäjät tunne tai noudata liikennesääntöjä. Erityisesti tämä on otettava huomioon liikenteessä liikkuvien lasten, vanhusten, näkövammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden kohdalla. Heikoimpien tienkäyttäjäryhmien erityissuojelu kuuluu tieliikenteen yleisiin periaatteisiin. Tienkäyttäjän on noudatettava erityistä varovaisuutta silloin, kun toisen tienkäyttäjän toiminnasta on pääteltävissä, ettei hän tunne tai tule noudattamaan liikennesääntöjä."
"Luottamusperiaatetta ei voida soveltaa puhtaasti silloin, kun on kyse lasten, ikääntyneiden tai vammaisten asemasta tienkäyttäjinä. Moottoriajoneuvon kuljettajan on tällaisen tienkäyttäjän havaitessaan otettava huomioon liikennesääntöjen vastaisen käyttäytymisen mahdollisuus. Jos kuljettaja ei pysty varmistumaan, kuuluuko hänen havaitsemansa jalankulkija tai polkupyöräilijä mainittuihin ryhmiin, hänen on oikeuskirjallisuuden mukaan sovitettava toimintansa sen vaihtoehdon mukaan, johon sisältyy suurin riski."
(HE 180/2017)
Tuota periaatetta ei juuri laissa taida olla, mutta oikeuskäytännössä ymmärtääkseni on. Kannattanee varoa pyöräilijöitä, vaikka heillä ei ole mitään oikeuksia oletuksena.