Masennus

[Memory]

Itsellä ehkä taas jotain masennusta iskemässä päälle. Tai lähinnä toivottomuutta. Muutama vuosi sitten kärsin burniksen, unettomuuden yms ja silloin ei mikään asia tuottanut iloa eikä mitään mitä ei ollut pakko jaksanut tehdä. Nyt taas pääasiassa nautin päivistä, kirjoista, leffoista, opiskelusta, liikunnasta jne. Silti, kun töitä ei ole, ja tuntuu niin mahdottomalta niitä saada, niin itsari on taas alkanut pyöriä mielessä rationaalisena vaihtoehtona. Tuntuu, että olen paskaa ja ulkona yhteiskunnasta.

Pitkään olen vältellyt vanhoja kavereita, kun oma tilanne on hävettänyt. Eipä nekään ole olleet yhteyksissä. Vähän mulkku tosin olen ihmisiä kohtaan usein ollutkin. Nyt olen taas koittanut viritellä yhteyksiä ja olla muutenkin kiltti ja mukava ihmisille, ja ihan hyvin vanhat kaverit ainakin ottaneet vastaan ja ehkä jotain uusia kavereitakin saamassa. En ruikuta paskaani, vaan koitan tuottaa jotain iloa kanssaihmisten elämään. Ei se nyt elämäntarkoitukseksi riitä ja silti olo tuntuu ulkopuoliselta, mutta ehkä catching the bus ei ole ainakaan ihan heti ajankohtaista. Lippu kyllä jo hommattu.

Nukkumaan 01, näin oikein uniakin kunnolla, sitten koiro herätteli ulos 08:n maissa, siitä 11:taan oltiin sitten ylös, olisin vielä nukkunut pidempäänkin.
ihan jäässä reppana, tärisee kun sisälle päästiin, meinasin jo että kuoleeko se hemmetti käsiin, mutta lämppärin kanssa se piristyi sitten.
eilenkin oli tosi masista kun pelkäsin että se kuolee nyt

Toivottomuus on ilkeetä, sitä tuntee itsensä avuttomaksi, ei voi tehdä mitään.
pelkään monesti jotain asiaa jolle en voi mitään mutta se masentaa sekä koskee sydämeen.

Mä haavelin viiltelystä, en ole kertaakaan sitä tehnyt, mutta se meni ohitse kun koira raapaisi kynnellä käden verinaarmulle.
kipua kaipasin tähän tylsään elämään näemmä.

Mulla tuntuu pahasti että olen robotti, teen vapaa-ehtoisduunit tuosta vaan en edes aina muista että olenko tehnyt ja mitä kun se maistuu puulta, tehnyt sitä jo vuoden virallisesti ja sitä ennen 10vuotta, menee liikaa rutiinilla.
Mä olen perseennuolija ehkä jonkunlainen hyväntekijä, kavereille ostelen juttuja mihin niillä itsellä ei ole varaa, kuten sukkia, tyynyjä jne. tosin vain joulu ja synttärilahjaksi.
Kyllä sullakin on olemista meidän kanssa, ajattele, muuten ei olisi tullut juttua tännekkään, tämä olisi muutenkin niin tylsä paikka ilman Sinua.
ei täällä paljon porukkaa näy, kaikki ovat tervetulleita.

Eikä tämä ole sitä varten että kehutaan uutta bemaria.

"Lippu kyllä jo hommattu" huolettaa vähäsen, älä tee mitään hätiköityjä johtopäätöksiä.
ajattele että mitän sen jälkeen.
älä ajattele kuten useimmat vetoaa "ajattele mitä muut miettii sinusta, sinä olet heille rakas" ei tuota jaksa kukaan kuunnella.
jokainen elää omaa elämäänsä.

Päivittele tänne fiilareita jos kiinnostaa.
Hyvää viikonloppua <3

 

[Memory]

@barralien mites sää jaksat?
olen kerholla, saa vähäsen muuta ajateltavaa.
kerro jos sulla on vaikeeta kautta huolia, me jaksetaan kuunnella.
@jm82 :sta ei ole kuulunut herran aikaa mitään.
onkohan hengissä
@santsikuppi tules helpottamaan elämäämme räbä <3

 

[santsikuppi]

Muistakaa ihmiset liikkua ulkona vaikka se ei nappaisi. Ite selvinnyt masennuksesta ja ahdistuksesta, liikunta oli iso osa parantumista.

 

[jm82]

@jm82 :sta ei ole kuulunut herran aikaa mitään.
onkohan hengissä

Tänään taisi olla vähän kehnompi olo ja nostin siksi Venlafaxinin 150 -> 300mg. Illalla päiväunet 40 minuuttia. En ole yleensä lepäillyt, mutta nyt ehkä tuo lääkekin vaikutti.

10.5v sakemanni nartulla on ollut korvatulehdusta. Eläinlääkärillä korvat putsattiin toiseen kertaan ja nyt sai korviin lääkkeen mikä vaikuttaa yhden kuukauden. Korvista otettiin joku näyte labraan ja tulokset tulee joskus.

En nyt taas muista minkäs ikäinen sun koira on? Tuo saku kyllä tarkenee aika hyvin pihallakin lyhyellä lenkillä. Vielä pitää antaa koiralle ruokaa ja käyttää sitä lyhyesti pihalla. Sitten saakin mennä jo nukkumaan.

 

[jm82]

Muistakaa ihmiset liikkua ulkona vaikka se ei nappaisi. Ite selvinnyt masennuksesta ja ahdistuksesta, liikunta oli iso osa parantumista.

Joo. Tuo koiran ulkoilutus ja lumen kolaus on ihan kivoja juttuja. Kesällä sitten saa olla muuten vaan pihalla, kun on lämmintäkin.

 

[barralien]

@barralien mites sää jaksat?
olen kerholla, saa vähäsen muuta ajateltavaa.
kerro jos sulla on vaikeeta kautta huolia, me jaksetaan kuunnella.

Ei tässä paskempaa, kiitos kysymästä. En ihmeempiä saanut aikaiseksi tänä päivänä. Tunnin kävely ja vähän chattailyä kavereiden kanssa. Heiltä iloisia uutisia. Vähän sitä toki miettii, että oma elämäkin vois olla tuollaista, mutta ei kateutta vaan aidosti onnellinen heidän puolestaan. Tuntuvat vielä ihan ihmisenä pitävän. Tänään tuli myös odotettu viesti duunipaikasta jota hain, että ei. Ei tullut yllätyksenä, niin eipä tuo jaksanut vituttaakaan. Tossa olin kuitenkin 2. kierroksen haastatteluun päässyt ja olisi ollut unelmaduuni tähän paikkaan. Ei nyt oikein motia uusia hakuja taas tehdä, van näkkyypähän. Ei siis akuuttia hätää, mutta long term näkymät kyllä huolettaa.

 

[Memory]

En nyt taas muista minkäs ikäinen sun koira on? Tuo saku kyllä tarkenee aika hyvin pihallakin lyhyellä lenkillä. Vielä pitää antaa koiralle ruokaa ja käyttää sitä lyhyesti pihalla. Sitten saakin mennä jo nukkumaan.

Toukokuussa tulee 13veetä, ei enää jaksa hypätä mun sänkyyn hih.
kunhan hengissä pysyy.

Joo. Tuo koiran ulkoilutus ja lumen kolaus on ihan kivoja juttuja. Kesällä sitten saa olla muuten vaan pihalla, kun on lämmintäkin.

Mun koiro herätti 08 ulos kakille, sitten takaisin koisimaan 11:sta sitten ylös taas.
mukavaa kun on viikonloppu ja saa levätä kunnolla

Ei tässä paskempaa, kiitos kysymästä. En ihmeempiä saanut aikaiseksi tänä päivänä. Tunnin kävely ja vähän chattailyä kavereiden kanssa. Heiltä iloisia uutisia. Vähän sitä toki miettii, että oma elämäkin vois olla tuollaista, mutta ei kateutta vaan aidosti onnellinen heidän puolestaan. Tuntuvat vielä ihan ihmisenä pitävän. Tänään tuli myös odotettu viesti duunipaikasta jota hain, että ei. Ei tullut yllätyksenä, niin eipä tuo jaksanut vituttaakaan. Tossa olin kuitenkin 2. kierroksen haastatteluun päässyt ja olisi ollut unelmaduuni tähän paikkaan. Ei nyt oikein motia uusia hakuja taas tehdä, van näkkyypähän. Ei siis akuuttia hätää, mutta long term näkymät kyllä huolettaa.

Sullahan menee sitten paremmin, mulla kaikki aina valittaa että menee huonosti, meinaan sukulaiset .
saan korjailla autoja veljellä on autokorjaamo ja tietsikalla aina katsomaan vikoja mitä se ei hokase itse, siitä sitten riittää duunia että mikä on kun auto käy kylmänä mutta ei lämpöisenä, mää käväsen tänään lidissä hakemassa juustoa sekä minitomaatteja ihan vaan että saan raitista ilmaa.
Oletkos sää ajatellut perillisiä? mää joskus ajattelin että adoptio poika voisi olla kiva, olisi joku jatkamassa sukua sitten.
naisten kanssa en ala seikkailee, sen verran harmia niistä on aina ollut.

Kyllä se sulle duunia löytyy kunhan toyota corollat paranee.
Sulla vielä elämä edessä, mulla jo takana täytin 53vuotta niin se on sitten soronoo.
Koita jaksaa ja muista levät kun on viikonloppu.

<3
Rakkautta ja rispektii.

 

[Purjake]

Itsellä ehkä taas jotain masennusta iskemässä päälle. Tai lähinnä toivottomuutta. Muutama vuosi sitten kärsin burniksen, unettomuuden yms ja silloin ei mikään asia tuottanut iloa eikä mitään mitä ei ollut pakko jaksanut tehdä. Nyt taas pääasiassa nautin päivistä, kirjoista, leffoista, opiskelusta, liikunnasta jne. Silti, kun töitä ei ole, ja tuntuu niin mahdottomalta niitä saada, niin itsari on taas alkanut pyöriä mielessä rationaalisena vaihtoehtona. Tuntuu, että olen paskaa ja ulkona yhteiskunnasta.

EIkö tuo nyt ole aika pahasti liioittelua? Ei kai joku työ ole hengen riistämisen arvoinen asia miltään kantilta ajateltuna. Muutenkin tuntuu, että siirrymme yhä enemmän yhteiskuntaan, jossa työnteko on vain yksi monista mahdollisista poluista elämässä. Elämä voi olla mielekästä muutenkin. Mieti, että oletko ehkä liian orjallisesti sisäistänyt ajatuksen, että jos et ole töissä, olet kelvoton? Koronatilanteenkin luulisi olevan kohdallasi helpotus koska hyvin moni muukin on samassa tilanteessa eikä silloin tunne olevansa marginaalissa niin paljon kuin normaalioloissa.

 

[Memory]

@Purjake se on sitä samaa, tuntuu elämä toivottomalta kun ei ole mitään päämäärää, vaan sitä samaa, aamulla ylös, aamupalaa, lehden luku, ulkoilua, netti, kattoo kattoo taikka telkkaa ja sitten syömään ja nukkumaan taas , sitten uusi rumba alusta lähtien.
eikä itse voi vaikuttaa siihen, nukkuminen on ainoa rauhallinen asia, sitä kaipaa kuolemaa kun saa "levätä" rauhassa ikuisesti eikä ole masista eikä sontaa niskassa.
siitä se itsarijuttu johtuu, ei kukaan välitä eikä ole millään mitään merkitystä, kuitenkin kuollaan veke,.
sitä hän varmaankin tarkoitti,

 

[Purjake]

@Purjake se on sitä samaa, tuntuu elämä toivottomalta kun ei ole mitään päämäärää, vaan sitä samaa, aamulla ylös, aamupalaa, lehden luku, ulkoilua, netti, kattoo kattoo taikka telkkaa ja sitten syömään ja nukkumaan taas , sitten uusi rumba alusta lähtien.
eikä itse voi vaikuttaa siihen, nukkuminen on ainoa rauhallinen asia, sitä kaipaa kuolemaa kun saa "levätä" rauhassa ikuisesti eikä ole masista eikä sontaa niskassa.
siitä se itsarijuttu johtuu, ei kukaan välitä eikä ole millään mitään merkitystä, kuitenkin kuollaan veke,.
sitä hän varmaankin tarkoitti,

Joo tiedän kyllä, olen itsekin kokenut saman tunteen. Mutta onko työ ainoa asia mistä sen päämäärän voi saada? Tuollainen ihan samanlainen päämäärätön olo voi olla vaikka kävisi rutiinilla töissäkin.

 

[Memory]

Joo tiedän kyllä, olen itsekin kokenut saman tunteen. Mutta onko työ ainoa asia mistä sen päämäärän voi saada? Tuollainen ihan samanlainen päämäärätön olo voi olla vaikka kävisi rutiinilla töissäkin.

Juuh, sitä vaan ajautuu sellaiseen umpikujaan ettei millään ole mitään väliä.
elämästä katoaa se ainoa valopilkku, ei mukavaa.

 

[Djeep8]

Itsellä varmaan liian nopeasti kaikki tapahtunut, perhe, lapset, asunnot autot yms. Lasten ongelmat, auto ja asuntokaupoissa ollut vilppiä niin hyvä ettei oikeuteen tarvinnut haastaa. Työpaikalla valtava painostus.

Ikää vielä alta 30 niin kyllä tuossa välissä tuntui että onko se tässä, ikuista oravanpyörää.

Itselle auttanut vähän harrastustavoitteet. Jos nyt tuosta aloittaisi että saisi kitaran ja basson soittokuntoon kun lähdin niitä modaamaan niin +2v taitaneet olla soittokelvottomia
Sitten yrittäs omaa musiikkia duunata kun mieli alkas helpottaa (bänditoimintaa joskus ollut mutta kuopattu aikaa sitten ja ei oikeastaan koskaan ole sellaista ollut mitä ITSE halunnut).

 

[Memory]

Itsellä varmaan liian nopeasti kaikki tapahtunut, perhe, lapset, asunnot autot yms. Lasten ongelmat, auto ja asuntokaupoissa ollut vilppiä niin hyvä ettei oikeuteen tarvinnut haastaa. Työpaikalla valtava painostus.

Ikää vielä alta 30 niin kyllä tuossa välissä tuntui että onko se tässä, ikuista oravanpyörää.

Itselle auttanut vähän harrastustavoitteet. Jos nyt tuosta aloittaisi että saisi kitaran ja basson soittokuntoon kun lähdin niitä modaamaan niin +2v taitaneet olla soittokelvottomia
Sitten yrittäs omaa musiikkia duunata kun mieli alkas helpottaa (bänditoimintaa joskus ollut mutta kuopattu aikaa sitten ja ei oikeastaan koskaan ole sellaista ollut mitä ITSE halunnut).

Oravanpyörää just, pitää (helppo sanoa) ajatella aikaa jana käsitteenä eikä ympyränä, se on välillä melko usein että kun kyselee psykalta
"onko tämä koko elämä yhtä helvetin oravanpyörää"
niin vastaa "ihmisen on pakko käydä töissä ja sopeutua yhteiskuntaa

fitut vain kuolema ja syntymä on pakko mihin ei voi itse vaikuttaa.

 

[Djeep8]

Noniin saimpahan kitaran pedaalilautaa vähän hiottua. Puutyöharrastuksen aloittamiseksi hankkinut läjän työkaluja ja nyt 5kk jälkeen tulee edes testailtua epäkesko hiomakonetta, loput laitteet kokeilematta

 

[Memory]

Noniin saimpahan kitaran pedaalilautaa vähän hiottua. Puutyöharrastuksen aloittamiseksi hankkinut läjän työkaluja ja nyt 5kk jälkeen tulee edes testailtua epäkesko hiomakonetta, loput laitteet kokeilematta

Hyvä, mää nukuin aivan sikana, nukkumaan 02, ylös 09 koiraa viemään ulos, sitten aamupalan jälkeen 10-15 nukkuen nätisti.
viikonloppuna autoja korjailin, yx kiva vika pitäisi mitata hmmm... muuten menee auto romuksi,
hitsin vitsi
höh-

Koita jaksaa ja onneksi on Viikon alku ja Maanantai <3

 

[Memory]

Keskiviikko, kohta taas perjantai ja kerholla elokuva-ilta, äkkiä se menee.
sitten ensi viikko ja sitten jo helmikuun puolivälissä kivat sullensa.
aurinko paistelee kivasti, pakkasta liikaa -20c, ei mukavaa ja lievä tuuli ja silmät jäässänsä
Kohta ruokaa laittamaan.
Luojalle kiitos koira on terve, viime viikolla näytti jo pahalta.
nyt pitää taas odotella ja soitella rivatrilista, ne meinaa kait taas että syön vain 1½ tablettia vrk:ssa,
vaikka meneekin 2tablettia, siitä sitten soittamaan, lupasi automaatti "soitamme takaisin 11:20", eipä näy eikä kuulu.
viimeksi valiteltiin että heillä on jonossa 400 puhelua, olkoot, palkatkoot lisää duunareita sinne.
työkkäri on täynnä porukkaa, 9e/vrk hinnalla vaan hihnalle.
on se sitten kylmää kyytiä.
nykyään pakotetaan töihin 9e/vrk ja sitten haetaan loput manit soskusta.
ei kivaa.

edit 19:15

Ei anna sossu terapiakoiran mania, Jyväskylässä kyllä tulee, mutta mulla onkin skitso nuori 15v sossu-ämmä joka tahtoo päteä.
hoitsu soitti "lekuri määrää sut psykan hoitajalle jos tahdot uuden lausunnon terapiakoiran tarpeellisuudesta, viimeisin on 2011"
Olin niin kuitti väsy että sanoin suoraan "ei sieltä kuitenkaan mitään tule, unohda koko juttu, annetaan aika jollekkin tarpeellisemmalle viiltelijälle"
palaan astialle jos tulee ispistä, ei mitään saa, suomi on ihme paikka, aina on VELVOLLISUUKSIA, mutta _oikeuksista_ ei kukaan kerro koskaan missään, se on kuin joku pythagooraan miekka tms. ihme härdelli, "ei saa, emme tiedä, voi ollla, en usko" taikka oikein kusipää "et varmana saa" vaikka on täysi oikeus.

mää jaksa psykalle lähtee juttelee, se kirjaa vaan "itsetuhoinen, mielenterveyskuntoutuja piste"
miten mun elämä siitä muuttuu?!

Mites muilla menee?

 

[Djeep8]

Hyvinhän nuo lapsivapaat meni. Vuokramökin saunassa rymytty silmäkulma auki että ambulanssi kävi paikkaamassa eikä hoksaa mihin olisi lyönyt. Alkoholilla mahdollisesti vaikutusta asiaan. Kohta takasin arkeen.

 

[Memory]

Hyvinhän nuo lapsivapaat meni. Vuokramökin saunassa rymytty silmäkulma auki että ambulanssi kävi paikkaamassa eikä hoksaa mihin olisi lyönyt. Alkoholilla mahdollisesti vaikutusta asiaan. Kohta takasin arkeen.

Hauskaa, että oikein lanssi paikkasi ?
mää mietin eilen että on toiset ihmiset itsepäisiä, eivät tulleet kerholle koska siellä oli kyseinen nainen.
mikä hemmetti vaivaa ihmisten ennakkoluuloissa?
ainoa paikka meidän kerho joka on auki niin ei voida tulla kun siellä on määrätty henkilö!
minä katson että tuo on jo sairasta.
minä en oikein melkein koskaan osoita mieltäni tuolleen että jos joku tulee samaan huoneeseen niin mielenosoituksena lähden pihalle.
nooh, meitä on moneen junaan..

mites @barralien sie jakselet? olen vähäsen huolissani.

 

[Djeep8]

Hauskaa, että oikein lanssi paikkasi ?

Joo ei. 3 päivää saunailua/paljuilua kaksistaan vaimon kanssa.

 

[wzu]

Yhdeksän TMS-hoitokertaa takana 20 sarjasta, ei muutosta suuntaan eikä toiseen. Päivittäiset kuolemantoiveet edelleen läsnä, näinköhän tuostakaan on mitään apua.
Kivana bonuksena myös tuo Vastaamon konkurssi, jossa siis käynyt psykoterapiassa (vältyin onneksi tietomurrolta), toivottavasti tuosta ei tule mitään lisäbyrokratiaa..

 

[Memory]

Yhdeksän TMS-hoitokertaa takana 20 sarjasta, ei muutosta suuntaan eikä toiseen. Päivittäiset kuolemantoiveet edelleen läsnä, näinköhän tuostakaan on mitään apua.
Kivana bonuksena myös tuo Vastaamon konkurssi, jossa siis käynyt psykoterapiassa (vältyin onneksi tietomurrolta), toivottavasti tuosta ei tule mitään lisäbyrokratiaa..

Kaikkea sitä kannattaa kokeilla.
itse olen vähäsen "naiivi" kun lekuri meinasi väkisin ajaa 30vuotta olleet Rivatrilit alas, sanoin että ei käy, mä tahdon nähdä verta, tappaa kaikki, viillellä itseäni.
niin kirjoitti epiin että tarvittaessa heti psykalle, onneksi ottavat vakavasti ja sain pitää rivani

Välillä törmää ihme pörröpäihin "jokainen täältä kuolee, turhaan sitä itseään tappamaan" tms. fiksua
tuleeko sulle pahoja masiksia aaltoina?
onko edes yhtään hyvää fiilistä edes koskaan?
mulla onneksi kynsinauhat verillä niin vähäsen on kunnon herkkää kipua,
tahdon tuntea edes jotain, masis+ikä+lääkkeet vievät tunteet, tahtoo edes tuntea _jotain_.

sumennan pahaa oloani parilla lonkerolla päivittäin, olkoot sitten paha juttu, en ole juoppo, kait.
mutta en tahdo vetää narkoottisia aineita, ne ovat keinotekoisia ja maksa sanoo box, mutta gini ja greippilimu menee paremmin maksasta läpi.
onko sulla joku erityinen toive elämältä?
minkälainen koulutus jne.
tahtoisin niin vertaistuki-henkilönä olla mukana ja kuulua elämääsi tämän ketjun kautta bro.

Minun elämän tarinani voit lukea ketusta, mm. kiväärin hankinta itsaria varten jne.
Toivottavasti minulla olisi jotain tekemistä ja voisin jutskata Sinun kanssasi bro.
<3
voimia, turhan tyhmä klisee.
kuten ehdottoman tyhmää mennä sanomaan itsetuhoiselle (jollainen itsekin välillä olen) "ajattele jäljelle jääviä edes, jollet itseäsi" ei helvetti

 

[Memory]

Mietin simppeleitä ihmisiä, tunnen itseni "huoraksi"
"minä soitan sinulle kun tarvitsen jotain"
sitten kun minä soitan heille ja tarvitsen juttelukaveria niin ei, ei tule kysymykseen, olen heidän oma perso-terapeutti.
nooh maksetaan potut pottuina, pidetään kk:n tauko, sitten kun en vastaile ja itke heidän kanssaan
niin sitten kun tulee tekstarii että mikä on niin sanon että olen kyllästynyt.
eiköhän usko.
mikä helvetti on kun kaikki menee niin yksipuolisesti?
täällä kuunnellaan kun on paska olla,
mutta ns. "ystävät" ovat perseestä, ihme touhua
sitten ihmettelen muutaman ns. ystävän elämää, "minä olen käynyt psykalla 30vuotta, ja nyt vasta alkaa asiat selkeytyy"
minä olen avolla, soitan vain päivystävälle papille taikka kirkon auttavaan puhelimeen ja pitää vaan mennä jokeltaa.
on se nyt helvettiä kun huoraaminen sentään on rahalla toimimista, mutta minä toimin ilmaiseksi

 

[wzu]

Kaikkea sitä kannattaa kokeilla.
itse olen vähäsen "naiivi" kun lekuri meinasi väkisin ajaa 30vuotta olleet Rivatrilit alas, sanoin että ei käy, mä tahdon nähdä verta, tappaa kaikki, viillellä itseäni.
niin kirjoitti epiin että tarvittaessa heti psykalle, onneksi ottavat vakavasti ja sain pitää rivani

Välillä törmää ihme pörröpäihin "jokainen täältä kuolee, turhaan sitä itseään tappamaan" tms. fiksua
tuleeko sulle pahoja masiksia aaltoina?
onko edes yhtään hyvää fiilistä edes koskaan?
mulla onneksi kynsinauhat verillä niin vähäsen on kunnon herkkää kipua,
tahdon tuntea edes jotain, masis+ikä+lääkkeet vievät tunteet, tahtoo edes tuntea _jotain_.

sumennan pahaa oloani parilla lonkerolla päivittäin, olkoot sitten paha juttu, en ole juoppo, kait.
mutta en tahdo vetää narkoottisia aineita, ne ovat keinotekoisia ja maksa sanoo box, mutta gini ja greippilimu menee paremmin maksasta läpi.
onko sulla joku erityinen toive elämältä?
minkälainen koulutus jne.
tahtoisin niin vertaistuki-henkilönä olla mukana ja kuulua elämääsi tämän ketjun kautta bro.

Minun elämän tarinani voit lukea ketusta, mm. kiväärin hankinta itsaria varten jne.
Toivottavasti minulla olisi jotain tekemistä ja voisin jutskata Sinun kanssasi bro.
<3
voimia, turhan tyhmä klisee.
kuten ehdottoman tyhmää mennä sanomaan itsetuhoiselle (jollainen itsekin välillä olen) "ajattele jäljelle jääviä edes, jollet itseäsi" ei helvetti

Niin, olen kyllä aina ollut suht avoin eri hoito- ja lääkekokeiluille, ajatuksena ettei tästä voi ainakaan huonommaksi enää mennä..

Mulla on enemmän semmosta tasasta pimeyttä ollut nyt varsinkin pari viime vuotta. Fiilistä ei oikeen ole, ja aika moni asia menee automaationa. Tietyt rutiinit pitävät vielä ainakin toistaiseksi paketin jotenkin kasassa.

Ei sitä oikeen enää osaa toivoa tai unelmoida mistään. Insinöörin paperit löytyy 10 vuoden takaa, eli toisinsanoen niillä ei tee enää mitään (noh, ei kyllä tehnyt silloin valmistuessakaan..). Olen hakenut uudelleen opiskelemaan huonoin tuloksin.

Vertaistuki on jees, jos on ihmisiä joihin voi samaistua. En itse saa oikeen mitään irti, jos juttelen jonkun 30 vuotta vanhemman henkilön kanssa. Harmillisesti nuo paikat tuppaa olemaan vanhempaa porukkaa, niin sielläkin helposti tuntee itsensä ulkopuoliseksi.

Ja mitä elämään tulee, niin en pidä sitä minään itseisarvona. On olemassa huonoa ja hyvää elämää, jokainen tietty itse määrittelee ne raamit.

 

[Memory]

Niin, olen kyllä aina ollut suht avoin eri hoito- ja lääkekokeiluille, ajatuksena ettei tästä voi ainakaan huonommaksi enää mennä..

Mulla on enemmän semmosta tasasta pimeyttä ollut nyt varsinkin pari viime vuotta. Fiilistä ei oikeen ole, ja aika moni asia menee automaationa. Tietyt rutiinit pitävät vielä ainakin toistaiseksi paketin jotenkin kasassa.

Ei sitä oikeen enää osaa toivoa tai unelmoida mistään. Insinöörin paperit löytyy 10 vuoden takaa, eli toisinsanoen niillä ei tee enää mitään (noh, ei kyllä tehnyt silloin valmistuessakaan..). Olen hakenut uudelleen opiskelemaan huonoin tuloksin.

Vertaistuki on jees, jos on ihmisiä joihin voi samaistua. En itse saa oikeen mitään irti, jos juttelen jonkun 30 vuotta vanhemman henkilön kanssa. Harmillisesti nuo paikat tuppaa olemaan vanhempaa porukkaa, niin sielläkin helposti tuntee itsensä ulkopuoliseksi.

Ja mitä elämään tulee, niin en pidä sitä minään itseisarvona. On olemassa huonoa ja hyvää elämää, jokainen tietty itse määrittelee ne raamit.

Mulla on yksi ystävä-pariskunta, ei oteta lääkkeitä, "ne saastuuttaa kehon"
jos on selkä kipeänä niin buranaa otetaan vasta kun lääkäri määrää,
tosin muutenkin pakosta käyttää lääkkeitä enemmän mitä minä.

Mä sain tarpeeksi lääkekokeiluista 88-> 10vuoden ajan kun kokeiltiin masennus ja paniikkikohtauslääkkeitä kaikkea .

Se on hyvä että on jotain "rutiinia", samaa mulla, tylsistyy kun kohta on taas Marraskuu, ensin on maanantai sitten keskiviikko sitten pari päivää ja perjantai, siitä sitten ½kk:ta sitten seuraava kuukausi ja sitten kesä ihan soopaa menoa, en tykkää.
tosin laivareissut ovat mun suola, saan niistä paljon voimaa, mennä muitten ihmisten luokse ja matkustaa tutuilla laivoilla, tulee heti kihelmöivä jännitys kun ajattelenkin että "kesällä matkustetaan sitten taas vaikka Tukholmaan", pelkkä matka ikkunahytissä 40e. tykkään relata vieraitten ihmisten kanssa.

Mulla on tunteet perseestä, en tunne mitään, en rakkautta, en sääliä, melkein aina vaan vihaa ja suuttumusta.
Kyllä kait sitä menee automaationa jos samat rutiinit ovat 50vuotta kuten mulla, se menee ihan kuin strömssössä ettei edes ajattele, sinänsä hyvä niin ei ota paineita siitä "taas pitää pakosti ottaa nämäkin lääkkeet", sinänsä mulle hyvä että uskallan kokeilla esim. lääkkeittein pois jättämistä, mutta en pahemmin sitä tee, muuten pitää olla lääkkeet mukana koska yleensä tuo check-list ei täyty kun tulee "hullu" olo, siinä on tärkeäätä "lääkkeet otettu"..

Opiskelu on mahtavaa, mä luin itselleni ammatin 84-87 sitten sen jälkeen kursseja ja uudestaan lukee 3 ammattia samaan skoleen eri osastolle 93-> oli todella mahtavaa. ei koulutus ole koskaan turhaa...

Meillä on kerhotila jossa käy n.36kävijää viikossa,mä keittelen siellä kaffet avaan ovet jne. nuorin on 35, vanhin 65, hyvin tullaan juttuun, jopa 65:kin ymmärtää alapää huumorin Tosin kaksipiippuinen juttu, aina uudelle ihmiselle avautumaan ja kertomaan koko elämäntarina joka onkin sitten pitkä, sitten taas toinen ihminen ja alusta,
ja kun meitä on niin moneen junaan, toisaalta tuppisuuna istuminen ei ole oikein kivaa, mutta aina ei jaksa, välillä kerholla vaan istun hiljaa ja keitän kaffetta, enkä sano kellekkään mitään, välillä tulee adhd fiilis ja laulelen menemään.

Mulle oli lottovoitto saada syöpä 2017, samana vuonna kun täytin 50v, opin arvostamaan elämää, "älä fittu aina valita, nyt on syytä valittaa kun menee 3 viikkoa eikä tiedä että kuoleeko syöpään vaiko mitä".

Tuli matkustettua ja oltua Tampreellakin pitkästä aikaa sairaalassa 2 viikkoa, ihan mukavaa, tosin sen potilas-hotellin ilmapiirin tuhosi pahat ajatukset, en voisi mennä siihen kivaan huoneeseen enää toistamiseen, kun on niin pahat ja vahvat tunnesiteet, kaikki negatiivisia, ei sitten yhtään kivaa..

Toiset tykkää auringosta, minä en oikein,saan siitä halogeenipallosta migreeniä.
mutta vähäsen piristää tummien päivien välissä.
<3

 

[Memory]

Heippa, mites teillä menee?
kohta jo maaliskuu.
saan kuulemma syksyllä vapaa-ehtoisduunia seurakunnilta, tekemään joulu-aaton ruokailua taikka ruoka-kassien kokoamista.
mukavaa, saa olla paska kerho miten vaan.
vaikka tänään oli koko ajan (1vuoden) ennätys, 14 kävijää 2h:ssa.
ihmettelen että kyllä me ollaan sitten sairaita ja erinlaisia
yx mainostaa vaan eduskunnan kyselytunnin katselemista taikka urheilua.
toinen on sitten kaksissuuntainen ja vakava, ensin nauraa räkättää sitten itkee kun elämä on kamalaa.
pahimmat mitä olen katsonut ovat "kultalusikka suussa syntyneet" ne valittaa kun aurinko ei paista, eivät tiedä mistään vakavista asioista mitään.
sitten ei oteta mitään vakavasti kun ollaan edelleenkin 35veenä 5vuotiaan tasolla!

"ei koronasta mitään väliä ole, kuitenkin kuollaaan kun seurakunnassa niin sanotaan, siksi en pidä maskia"
ei helvetti!

sitten hemmot jotka eivät osaa olla sosiaalisia, eivät ole nääs käyneet pakko-inttiä.
ei ollut pakko olla 8-11kk:tta samassa tuvassa väkisin, taikka sitten vankilaan.
nämä ovat aivan oma lukunsa, heille on maailmassa tärkein vain uima-halli.

sitten yx mamma, soitan sille, niin itkee että ei kykene auttamaan "soitellaan sitten VASTA joka toinen päivä"
nooh sitten kun pidän ämmästä taukoa niin soittaa mulle ja tekstaa "oletkos suuttunut"
eli olen kuin ilmainen huora, kaikki soittavat VAIN kun itse tarvitsevat jotain, on tämä nyt helvettiä.
pitää kait ensi kerralla laittaa messua "en ole ilmainen huora, hanki itsellesi psykiatri"

Sitten kun ne väheksyy ja niitten elämän-asenteet ovat "kieroja"
niitä porukoita kerholla kyllä pitää kuunnella, mutta kun mä jotain sanon niin evvk.
"mä menen pelaa korttia, en ole pitkään aikaan pelannut" sanoo kaveri kesken mun lauseen.
tämä on ainoa järkevä paikka missä saa apua ja purkautua.

soitin siis päivystävälle pastorille ja syyskuussa alkaa joulu-aaton ruoka-kassien keräily, kivaa että saa vaihtelua ja uusia ihmisiä.
eikä aina samoja itkijä paskapäitä kerholla.

Soitin keskussairaalan vaihteeseen
"yleislekuri hokasi että mulla on yliliikkuvat nivelet, että tiedoksi vanhemmiten"
kyselin infoa että miten se vaikuttaa mun elämään muuten kuin että polvet natisee ja suu jää haukotellessa auki ja pitää väkisin rusauttaa se kämmenellä kiinni.
nooh keskuksenhoitaja laittoi fiksusti omalle terveys-asemalle, se ei pidä koskaan paikkaansa.
jätin soittopyynnön, automaatti ilmoitti "soitamme takaisin kymmentä vaille 3 iltapäivällä"
nyt kello 20:00 eikä mitään kuulu.
Tervetuloa vaan Lahteen, meillä on kauniit toriparkit ja kalliit hyppyrimäet, mutta sairaus-potitiikka ei pelaa edes promillen luokkaa.

Olen puhelin-neurootikko, pitää soittaa kaveri läpi kerran vrk:ssa, jos oikein yritän niin saan pidettyä taukoa.
yxkin ämmän kanssa laitoin välit poikki, kohta 6kk ollut ilman mitään, enkä vastaa sen numeroon.
etsikööt palvelunsa muualta.

rahaa tuli kivasti , tuli takuu-eläke ja sitten kaveri toi maksua 50e 4h:n atk-duunista, vaikka olisin ottanut vain 20e....

olen yrittänyt lukea filosofiaa, ilman tulosta.
olen yrittänyt referoida erinlaisia ihmisiä, miksi toimivat kuten toimivat.
olen tullut johtopäätökseen että intti (jota ei ole monet käyneet) vaikuttaa huomattavasti sosiaaliseen taitoon elää.
sitten toiset, joiden suurin ongelma elämässä on että kaksisuuntainen häiritsee niin pahasti että niitten paikka olisi laitoksessa, mutta vanhemmat ovat ökyrikkaita niin eivät myönnä että poikansa on seinähullu..

Olen monesti yrittänyt chekata miksi joku on tollanen ja miksi se reagoit tuolleen ja käyttätyy tuolla tavalla, mutta siinä on niin paljon muuttujia kuten tunteet, mieli-alat jne.
sitten räbääjät, jeesus maaria, "mä en nyt kerkee mää pelaan grouppi changer-manger roolipeliä, se antaa minulle seksuaalisen tyydytyksen"

olenkohan liian vanha nuorison joukkoon.

mites muilla, meneekö yhtä "kivasti" päin persettä?

saa avautua tänne <3

 

[Djeep8]

Ei kait siinä vaimo ja lapset juuri lähti "isolle kirkolle" juuri ottamaan aivokuvat kohta 3v tyttäreltä kun harvinaiislaatuisempi kasvain takaraivolla etteivät osaa vuodenkaan jälkeen sanoa että mistä on kyse, sentään vain tarkkailukuvat nyt ja itse jään etätöihin.
Aina tiiä ollaanko yhdessä vai eroamassa niin ollaan nyt toistaiseksi kimpassa.

 

[Memory]

Ei kait siinä vaimo ja lapset juuri lähti "isolle kirkolle" juuri ottamaan aivokuvat kohta 3v tyttäreltä kun harvinaiislaatuisempi kasvain takaraivolla etteivät osaa vuodenkaan jälkeen sanoa että mistä on kyse, sentään vain tarkkailukuvat nyt ja itse jään etätöihin.
Aina tiiä ollaanko yhdessä vai eroamassa niin ollaan nyt toistaiseksi kimpassa.

Kasvaimet ovat peestä, minulta lävähti kerralla, ensin tuli 2016 issias lokakuussa sitten 2017 helmikuussa iltatorkkujen ja suihkun jälkeen alapää tunnoton, siitä alkoi rumba joka kesti koko vuoden, 2*(5*5*3cm) kasvaimet keuhkossa sekä ristiselässä.

itselle teki hyvää, opetti mua miettimään että "älä jätkä aina valita, nyt kun mietit 2viikkoa että kuoletko huomenna vaiko 100vuoden päästä niin siinä sulle valittamista"
olen tyytyväinen tuohon opetukseen, mulle aivan oikein, en enää pyöri itsesäälissä nukkuen 12h pitkin päiviä...

Tuo on hankalaa, mä en tykkää eukoista jotka neuvoo
"sä olet fiksu, hanki itsellesi nainen, minä en kykene sinua neuvomaan"
eli rivien välissä "fittuakos mulle soitat mä en jaksa kuunnella sun valitustas"

sitten kun jätän ton "kaverin" oman onnensa nojaan niin 2vrk:tta ja se sitten soittelee ja tekstailee "oletko suuttunut kun et vastaa"
eli ei "kaveri" helvetti tiedä "saa soittaa-ei saa soittaa" yms. paskaa..

kerran yhtä kaveria yritin tsempata ja erehdyin neuvomaan eukosta jotain
niin tuli lopputili "fittu sä arvostele mun suhdetta"
itse haukkui eukon sitten sanoin että jollei luista niin lusikat jakoon.
eli tämä kaveri halusi vaan säälipisteitä, sitten kun joku heitti faktaa niin tuli paskat niskaan.

siksi en enää ala neuvomaan ketään naisten kanssa.
ja itse en voi sietää naisia, ne eivät osaa olla esim. sosiaalisia.

tämäkin "kaveri" ihmetteli "miten naiset eivät tule toimeen keskenään"
selitin sille että miehet ovat pakotettu inttiin, intti taikka linna.
siellä on pakko on 20 jätkää samassa tuvassa, naisilla ei ole tuota sosiaalista pakkokoulua.
saman huomaa jos kaveri saanut C/T paprut intistä niin on epäsosiaalinen tyyppi.

mua vaan fituttaa suunnattomasti kun eilenkin yritin itse alkaa jutskaa omiani niin ei , ei sitte.
mutta muitten paskaa kyllä pitää kuunnella.
meinasin jo että lähden fittu himaan sieltä ja poltan käämit.

mutta nukkuminen auttoi vähäsen paskaan oloon.

Tsemppiä Siulle <3

 

[Djeep8]

Kyllähän siellä kuvissa jotain oli, hankalassa paikassa ettei oikein voi leikata (riskit vissiin kovat) Sytostaattihoitoja ilmeisemmin jossain välin mutta aikasemmin sanottiin ettei ne tehoa tuohon että morjes.

 

[Memory]

Kyllähän siellä kuvissa jotain oli, hankalassa paikassa ettei oikein voi leikata (riskit vissiin kovat) Sytostaattihoitoja ilmeisemmin jossain välin mutta aikasemmin sanottiin ettei ne tehoa tuohon että morjes.

kaverilla samaa, vatsassa vasemmalla karmeat kivut, syöpä vasen munuainen, veke, sydämeen keinokuituja, sytostaatit, leikkaus, nyt ok. MUTTA, uusi pesäke kiveksessä, terve vaan ja elämää..
Puhun nyt vain omasta puolestani, minulle oli ihan oikein että tuli syöpä, narisin yksinäisyydestä ja masennuksesta 30vuotta, sitten tuli stoppi
"tässä syöpä, voit kuolla huomenna, valita nyt jätkä"
se opetti minua, mutta viattomille lapsille en ymmärrä tuota..

Minusta lekurit eivät oikein snaijaa aivoja kovinkaan hyvin, ne vaan tuumaa "kun tökin tuohon niin vasen käsi liikkuu" jne.
"kun tökin tuohon niin puhe sopertaa eli on puhe-keskus" aikas aatamisen aikuista touhua, tosin vuosi on _vain_ 2021, mutta tekniikat 1800-luvun tasoa
sytostaatitkin keksittiin vasta 2000 luvulla, että moro vaan, 21vuotta vanha keksintö vasta

 

[Memory]

Mitäs porukat jakselee?
meillä kerholla ollut kivasti väkeä, huominen vielä ja sitten viikonloppu.
käväsin broidin kanssa katsomassa auto kun ei lähde käyntiin, tietsikka kiinni ja siten löytyi vika.
ihmettelen monien rahankäyttöä, miten tulla toimeen tuosta vaan ilman että laskisi budjettia, elävät kun ellun kanat.
mun on pakko pitää budjettia, kaveri ihmettelee "ei ole rahaa ruokaan" ja tili tulee 3vrk:n päästä, en minä tuollaista kestäisi.
asunto ja ruokaa pitää aina olla mahdollisuus ja pitää ne kunnossa.
meinasin onkia paniikkia mutta ei tullut sitten, hyvin sain relattua yhdellä lonkerolla ja paniikit pysyi poiss, en toki juopoksi rupea.
Täällä aikas hiljaista, en usko että kaikilla nyt näin hyvin menee?

<3

 

[Kubbih]

Jaaha kyllähän tähän triidiin olis postattavaa ja vaikka ja kuinka paljon. Ikävä vain, että olen tätä nickiä käyttänyt lapsuudesta asti. Toisaalta, eipä niitä hyvänpäivän tuttujen yhteydenottopyyntöjä ole näkynyt. Oon tätä triidia katsellut jo jonkin vuoden, että pitäsköhän postata. Nyt on viimeset 3vkoa paska ja paine (+univelka) kasvaneet niin nopeasti, että tässä horjun jo ulkoisen paineen alla. Olis mahollisuus mennä yksityiseen/julkiseen/kriisiterapiaan, ei se rahasta ole kiinni eikä ole milloinkaan ollut. Aivan kuin kirahvi koettas kannatella selkänsä päällä liian suurta painoa. 3vkoa sitten ajattelin, että kyllähän mies kestää mitä vaan. Nyt tiedän, että romahdus on tulossa. Vaikea vain nähdä mille viikolle se osuu. Toisinaan tuntuu, että kantaahan tätä kuormaa eikä tunnu missään ja toisinaan taas joutuu tosissaan púremaan hampaat yhteen ja katsomaan maahan ettei repeä. En pysty katsomaan enää tuttuja silmiin siinä pelossa että ne tietää. Sitten jos tietävät, niin tulee kysymyksiä. Paljon kysymyksiä joihin mulla ei itelläkään ole vastauksia. En halua kysymyksiä. Haluan vain juosta karkuun. Jätän vaikka täyden ostoskärryn siihen ja juoksen kaupasta. Kuoleeko siihen jos romahtaa? Missä sitä on silloin kun se tapahtuu ja pystyykö siinä tilanteessa auttamaan ettei henki lähde? En minä kuolla halua kuitenkaan.

 

[jm82]

Itsekin joutuu aika paljon lääkkeitä syömään. Muistaisi vaan mitä ne edes oli. Nukkumiseen 50mg triptyl, 25mg ketipinor, 7.5mg mirtazapin. Sitten herään vielä yleensä ihan aina yöllä ja otan toisen 7.5mg mirtazapinin. "Pahaan oloon" sitten aamusta 300mg venlafaxin ja 15mg abilify.

Tuossa just tänään muistelin, että hyvä kun ei ole ollut paniikkia enää (paniikkihäiriötä).

Itse pääsin kokemusasiantuntija koulutukseen sairauksien puolelta. Olikin jo yksi etäluento. Yksi luento kestää 3.5 tuntia, että ei ole mahdottoman paha pituus onneksi. Nyt viikonloppuna saakin seurata rallia.

 

[Memory]

Jaaha kyllähän tähän triidiin olis postattavaa ja vaikka ja kuinka paljon. Ikävä vain, että olen tätä nickiä käyttänyt lapsuudesta asti. Toisaalta, eipä niitä hyvänpäivän tuttujen yhteydenottopyyntöjä ole näkynyt. Oon tätä triidia katsellut jo jonkin vuoden, että pitäsköhän postata. Nyt on viimeset 3vkoa paska ja paine (+univelka) kasvaneet niin nopeasti, että tässä horjun jo ulkoisen paineen alla. Olis mahollisuus mennä yksityiseen/julkiseen/kriisiterapiaan, ei se rahasta ole kiinni eikä ole milloinkaan ollut. Aivan kuin kirahvi koettas kannatella selkänsä päällä liian suurta painoa. 3vkoa sitten ajattelin, että kyllähän mies kestää mitä vaan. Nyt tiedän, että romahdus on tulossa. Vaikea vain nähdä mille viikolle se osuu. Toisinaan tuntuu, että kantaahan tätä kuormaa eikä tunnu missään ja toisinaan taas joutuu tosissaan púremaan hampaat yhteen ja katsomaan maahan ettei repeä. En pysty katsomaan enää tuttuja silmiin siinä pelossa että ne tietää. Sitten jos tietävät, niin tulee kysymyksiä. Paljon kysymyksiä joihin mulla ei itelläkään ole vastauksia. En halua kysymyksiä. Haluan vain juosta karkuun. Jätän vaikka täyden ostoskärryn siihen ja juoksen kaupasta. Kuoleeko siihen jos romahtaa? Missä sitä on silloin kun se tapahtuu ja pystyykö siinä tilanteessa auttamaan ettei henki lähde? En minä kuolla halua kuitenkaan.

samat minulla, oli lempinimi ja siitä nicci, evvk.
ei enää jaksa välittää 53veenä, jos joku katsoo että "oih, sää kirjoitit sinne, oletkos sää homo ja hullu? ei kait" ei voisi vähempää kiinnostaa toisten ajatukset.
toiset ovat mieltä "älä kuluta nimeäsi, se tahraantuu ja suvun maine menee" mun suku päättyy tähän minun olemiseeni.

univelan on karmeita, mä joskus ilman mirtzaa unilääkettä menin nukkumaan ja pelkäsin nukahtaa kun tuli pelkäävä levoton oli
"taju menee, enkä tunne mitään, en tahdo olla tajuttomana" kauhea paniikki tuli ennen nukkumaan menoa, nyt sitten mennään lääkkeillä.
olkoot sitten vaikka lumetta, mutta jotain boosteria pitää olla, ei muuten jaksa.
kerran kaverin kanssa valvottiin 3vrk:tta, ja oli kauhean kiva ja pirteä olo, me naurettiin hirveästi kaikelle, kaikki nauratti vaan sikana

Onko siulla siis paniikkikohtauksia että jättää ostokset kesken vai mitenkä?

itsensä hyväksyminen, se kesti minulla todella kauan.
ja se että elän itseäni varten enkä kiillotellen toisten kuvia kauniimmaksi, minun elämäni ja teen mitä tahansa.
just kaverille sanoin kun se skitsoo koronasta että kuules, 100vuotta on ihmisen ikä sitten game over, älä kuoli koronasta, kuitenkin jokainen täältä lähtee.
surullista että iltiksessä on uutinen että 13v ottanut henkensä poies kun ei kestänyt kiusaamista.
minua suuttuttaa äärettömästi-sanoin kuvaamattomasti armeija, sinne on pakko mennä, joko armeijaan taikka linnaan.
sitten näitä saa lukea "ampui itsensä kellarissa kun toiset olivat kirkossa"
on se nyt hemmetti että ihmisen hinnaksi oli joku potilas-vahinkolautakunta määritellyt 50e.

Onneksi elämä on tasa-arvoinen, ei bill Gateskaan elä pidempää vaikka on mania, onneksi.
elämää ei saa ostettua rahalla.

Jos joku kysyy Sinulta jotain niin sanot vaan
a) en tiedä vastauksia vielä tässä vaiheessa
b) on tasan tarkkaan liian henkilökohtainen kysymys
c) ei kuulu sinulle minun asiani

Kerro lisää jos jaksat, niin autetaan miten voidaan.
minun kasettini on aikas hyvällä tolalla.
itse asiassa, menen aikas varmasti seurakunnan vapareihin duuniin syyskuussa
kun jouluaattona jaetaan ruoka-kasseja isolla kirkolla.
näkee muita ihmisiä ja tykkään vapaa-ehtoisduunista.

<3

 

[Memory]

Itsekin joutuu aika paljon lääkkeitä syömään. Muistaisi vaan mitä ne edes oli. Nukkumiseen 50mg triptyl, 25mg ketipinor, 7.5mg mirtazapin. Sitten herään vielä yleensä ihan aina yöllä ja otan toisen 7.5mg mirtazapinin. "Pahaan oloon" sitten aamusta 300mg venlafaxin ja 15mg abilify.

Tuossa just tänään muistelin, että hyvä kun ei ole ollut paniikkia enää (paniikkihäiriötä).

Itse pääsin kokemusasiantuntija koulutukseen sairauksien puolelta. Olikin jo yksi etäluento. Yksi luento kestää 3.5 tuntia, että ei ole mahdottoman paha pituus onneksi. Nyt viikonloppuna saakin seurata rallia.

Minulla menee vain ½ mirtsa, taitaa olla ootas tarkistan...
juuh puolet 15mg:sta illalla ja sitten 2*15mg opaaa nukun kauniisti.
voi olla lumelääkkeitä mutta se tepsii minuun.
kerran lääkärille sanoin "määrää mitä tahansa vaikka sokeri-tabuja lumeena mutta jotain tartten itsetunnon tueksi"
ihmisen mieli on niin kavala ettei tosikaan.
jos on nukkumassa ja unta ei tule, niin kun mietit "lääkkeet, otinko mirtzan ja opan? en ottanut=en nuku. Otin ok. nyt nukun hyvin"

 

[finWeazel]

Jaaha kyllähän tähän triidiin olis postattavaa ja vaikka ja kuinka paljon. Ikävä vain, että olen tätä nickiä käyttänyt lapsuudesta asti. Toisaalta, eipä niitä hyvänpäivän tuttujen yhteydenottopyyntöjä ole näkynyt. Oon tätä triidia katsellut jo jonkin vuoden, että pitäsköhän postata. Nyt on viimeset 3vkoa paska ja paine (+univelka) kasvaneet niin nopeasti, että tässä horjun jo ulkoisen paineen alla. Olis mahollisuus mennä yksityiseen/julkiseen/kriisiterapiaan, ei se rahasta ole kiinni eikä ole milloinkaan ollut. Aivan kuin kirahvi koettas kannatella selkänsä päällä liian suurta painoa. 3vkoa sitten ajattelin, että kyllähän mies kestää mitä vaan. Nyt tiedän, että romahdus on tulossa. Vaikea vain nähdä mille viikolle se osuu. Toisinaan tuntuu, että kantaahan tätä kuormaa eikä tunnu missään ja toisinaan taas joutuu tosissaan púremaan hampaat yhteen ja katsomaan maahan ettei repeä. En pysty katsomaan enää tuttuja silmiin siinä pelossa että ne tietää. Sitten jos tietävät, niin tulee kysymyksiä. Paljon kysymyksiä joihin mulla ei itelläkään ole vastauksia. En halua kysymyksiä. Haluan vain juosta karkuun. Jätän vaikka täyden ostoskärryn siihen ja juoksen kaupasta. Kuoleeko siihen jos romahtaa? Missä sitä on silloin kun se tapahtuu ja pystyykö siinä tilanteessa auttamaan ettei henki lähde? En minä kuolla halua kuitenkaan.

Ammattiauttaja on varmasti paras tie. Meditaatio/hengitysharjoitukset voi auttaa, mutta vaatinee pitkän ja vaikean prosessin kuntoutua. Kokeile miltä tuntuu olo, jos teet alla olevan 10 minuutin hengitysharjoituksen. Sisäänhengitys nenän kautta, uloshengitys suun kautta. Tuo resetoi elimistöä fight&flight moodista kohti rest/digest:ia. Jos tuo auttaa niin kävellessä voi samaa hengitysharjoitusta tehdä. Jollekin muulle voi toimia esim. 6s sisään, 6s ulos hengitystä. Mieluusti nenän kautta. Kannattaa kokeilla, ei menetä kuin 10 minuuttia aikaa. Mulle kesti about viikon, että toi alkoi toimimaan niin, että olotilassa huomasi pientä parannusta harjoitteen jälkeen. Toki se paska sitten valuu takaisin ja hetken päästä takaisin pohjalla. Hyvä harjoite esim. ennen nukkumaanmenoa niin saa helpommin unesta kiinni.



Mua auttoi burn out:ssa työtilanteen helpottaminen, käveleminen, hengitys ja meditaatioharjoitukset ja unen kuntoonlaittaminen. Mulle se oli vuoden prosessi. Sun tilanne kuulostaa paljon vaikeammalta paikalta kuin missä itse olin. Uneen voi auttaa tämä threadi: Unen laadun optimointi Tässä threadissä voi olla myös jotain hyödyllistä: Itsestään huolehtiminen ja mikään ei kiinnosta

 

[Kubbih]

samat minulla, oli lempinimi ja siitä nicci, evvk.
ei enää jaksa välittää 53veenä, jos joku katsoo että "oih, sää kirjoitit sinne, oletkos sää homo ja hullu? ei kait" ei voisi vähempää kiinnostaa toisten ajatukset.
toiset ovat mieltä "älä kuluta nimeäsi, se tahraantuu ja suvun maine menee" mun suku päättyy tähän minun olemiseeni.

Onko siulla siis paniikkikohtauksia että jättää ostokset kesken vai mitenkä?


Kerro lisää jos jaksat, niin autetaan miten voidaan.
minun kasettini on aikas hyvällä tolalla.<3

Voi hyvä jumala. Toivoin että jonnet haukkuis mut pystyyn tai yleensä sitä "lähe vaikka lenkille - se auttaa" -tyyppisiä juttuja. Tuntuu että mitä enemmän kirjotan tänne sitä pienemmäksi taakkani painuu. Paitsi että vedet valuu silmistä... En ole julkisuuden henkilö. Olen tietoisesti rajoittanut kaikkien ihmisten puuttumista elämääni. Minulla ei ole/eikä tule olemaan mitään somen palveluista. Kun töissä sattui ja teini MELKEIN kuoli, niin työpäivä meni mustissa eikä kukaan huomannut. Kotia päästessä tuli pitkät itkut itkettyä vaikkei mitään käynyt. Nyt se musta on kotona.

 

[finWeazel]

Voi hyvä jumala. Toivoin että jonnet haukkuis mut pystyyn tai yleensä sitä "lähe vaikka lenkille - se auttaa" -tyyppisiä juttuja. Tuntuu että mitä enemmän kirjotan tänne sitä pienemmäksi taakkani painuu. Paitsi että vedet valuu silmistä... En ole julkisuuden henkilö. Olen tietoisesti rajoittanut kaikkien ihmisten puuttumista elämääni. Minulla ei ole/eikä tule olemaan mitään somen palveluista. Kun töissä sattui ja teini MELKEIN kuoli, niin työpäivä meni mustissa eikä kukaan huomannut. Kotia päästessä tuli pitkät itkut itkettyä vaikkei mitään käynyt. Nyt se musta on kotona.

Rankka tilanne. Toivon sulle voimia jaksaa löytää keinoja parantaa olotilaa. Tänne kirjoittaminen on iso askel oikeaan suuntaan. Pisteet siitä sinulle!

 

[Memory]

Ei täällä kukaan tuomitse toista
ja ne ovat eri ihmiset jotka manailee "ota c-vitaa ja mene salille niin tulet terveeksi ja halvautuneet kävelee jälleen"
tsemppiä brot.

 

[Memory]

En nukkunut nyt ollenkaan, korjasin kaverin auton mittaria, revin sen irti kädet verillä ja aikaa meni 20-22.
sitten koiroo ulos, ja katsomaan vikoja mistä voisi löytyä kun ei toimi ja siitä sitten vara-osaa katsomaan, meni 02:een siitä koisimaan
ja pyörin 03:een sitten ylös ja koiran kanssa leikkimään pitkästä aikaa, 05 suihkuun ja kaffet aamiaiselle leipien kanssa.
en nukkunut vaikka oli ½ mirtza ja 2*opaa.
08 lähdetään uudestaan liikkeelle, mulla on aina jos joku asia painaa taikka jännittää niin tulee adrenaliinia enkä saa nukuttua, pitää aina auttaa muista tai SAAN auttaa muita tykkään siitä kun on atk ja autot hallinnassa.
saa nähdä miten alkaa silmiä painaa kun on maanantai ja kerhoa 16-18 välisen ajan.
vähän on jo unihiekkaa silmien alla

Hyvää alkavaa viikkoa, kohta jo tiistai ja sitten taas kerran perjantai.
<3

 

[?..]

En nukkunut nyt ollenkaan, korjasin kaverin auton mittaria, revin sen irti kädet verillä ja aikaa meni 20-22.
sitten koiroo ulos, ja katsomaan vikoja mistä voisi löytyä kun ei toimi ja siitä sitten vara-osaa katsomaan, meni 02:een siitä koisimaan
ja pyörin 03:een sitten ylös ja koiran kanssa leikkimään pitkästä aikaa, 05 suihkuun ja kaffet aamiaiselle leipien kanssa.
en nukkunut vaikka oli ½ mirtza ja 2*opaa.
08 lähdetään uudestaan liikkeelle, mulla on aina jos joku asia painaa taikka jännittää niin tulee adrenaliinia enkä saa nukuttua, pitää aina auttaa muista tai SAAN auttaa muita tykkään siitä kun on atk ja autot hallinnassa.
saa nähdä miten alkaa silmiä painaa kun on maanantai ja kerhoa 16-18 välisen ajan.
vähän on jo unihiekkaa silmien alla

Hyvää alkavaa viikkoa, kohta jo tiistai ja sitten taas kerran perjantai.
<3

Kannattaa varmaan perustaa joku päiväkirja ketju noille jutuille. Aika vähän tekemistä ketjun aiheen kanssa, vaikka masennuksesta ehkä kärsitkin.

 

[Memory]

Kannattaa varmaan perustaa joku päiväkirja ketju noille jutuille. Aika vähän tekemistä ketjun aiheen kanssa, vaikka masennuksesta ehkä kärsitkin.

On jo olemassa, mietin vaan että niin monet masislaiset vetävät itsensä hirteen eikä tule tänne kertomaan mikä elämässä mättää.
ihan vaan muillekkin masennuslaisille tiedoksi.

 

[?..]

On jo olemassa, mietin vaan että niin monet masislaiset vetävät itsensä hirteen eikä tule tänne kertomaan mikä elämässä mättää.
ihan vaan muillekkin masennuslaisille tiedoksi.

Ilman muuta. Siksi kannattaakin nuo koiran ulkoiluttamiset, autojen varaosashoppailut ja muut laittaa sinne päiväkirjaketjuun. Pidetään tämä aiheessa. Se, että sinulla on masennus, ei tarkoita, että kaikki mitä elämässäsi tapahtuu kuuluisi tähän ketjuun.

 

[Memory]

meinasi tulla tänään paha paniikkikohtaus kun oli epätodellinen olo kun en nukkunut yöllä tippaakaa.
onneksi olin niin väsy etten jaksanut panikoida, osasyynä oli 100:lla varmuudella otetut lääkkeet, jos olisi ollut pienikin mahis
ettenkö olisi muistanut ottaa niin olisi ollut helvetti irti.
En tiedä tuliko lääkkeiden viekkarit ensin vaiko masis-paniikkikohtaukset, välillä sitä funtsii että onko kaikki
psyykkiset oireet vaan korvien sisällä ja itse keksittyjä, sitä kun alkaa funtsimaan omaa itseään
ja filosofioimaan niin ei oikein tule mitään muuta kuin sanomista

 

[jm82]

Nyt on viimeset 3vkoa paska ja paine (+univelka) kasvaneet niin nopeasti, että tässä horjun jo ulkoisen paineen alla. Olis mahollisuus mennä yksityiseen/julkiseen/kriisiterapiaan, ei se rahasta ole kiinni eikä ole milloinkaan ollut. Aivan kuin kirahvi koettas kannatella selkänsä päällä liian suurta painoa. 3vkoa sitten ajattelin, että kyllähän mies kestää mitä vaan. Nyt tiedän, että romahdus on tulossa. Vaikea vain nähdä mille viikolle se osuu. Toisinaan tuntuu, että kantaahan tätä kuormaa eikä tunnu missään ja toisinaan taas joutuu tosissaan púremaan hampaat yhteen ja katsomaan maahan ettei repeä. En pysty katsomaan enää tuttuja silmiin siinä pelossa että ne tietää. Sitten jos tietävät, niin tulee kysymyksiä. Paljon kysymyksiä joihin mulla ei itelläkään ole vastauksia. En halua kysymyksiä. Haluan vain juosta karkuun. Jätän vaikka täyden ostoskärryn siihen ja juoksen kaupasta. Kuoleeko siihen jos romahtaa? Missä sitä on silloin kun se tapahtuu ja pystyykö siinä tilanteessa auttamaan ettei henki lähde? En minä kuolla halua kuitenkaan.

Mulla oli jotain paniikkihäiriötä, enkä tiennyt itse että se oli sitä. Joskus kesällä täytyi nukkua ovi auki, että sai yöllä raitista ilmaa. Ja hautajaisten muistotilaisuudessa oli muka niin huonoa ilmaa (sekä itketti), että täytyi lähteä vetämään sieltä ja tilanne helpotti. Oon ollut kolmessa työkykyarviossa ja keskimmäisessä se psykologi ja minä hoksattiin, että paniikkihäiriötä se voisi olla. Sitten olo on siitä vähäsen helpottunut, kun huomasi, että siitä paniikista se "vaan" olisi kyse.

Se on kyllä tosiaan aika raskasta, jos ei saa unta tarpeeksi. Täytyy itsekin harjoitella sitä rentoutumista, kun ei ole tullut kiinnitettyä siihen huomiota. Lepokin varmaan auttaa, mutta josssain vaiheessa voi alkaa tarvitsemaan jotain mielekästä tekemistäkin. Ja toivottavasti vaikka lääkäri osaisi neuvoa, että mikä voisi auttaa. Mulla itsellä on taas vaihteeksi aika sosiaalityöntekijälle, joka on yrittänyt keksiä jotain tekemistä. Lisäksi lääkärin hoitosuhde varmaan loppuu pian, kun oon ollut niin pitkään siellä listoilla. Yksi koulutus olisi menossa, mutta koronan takia ei voida kokoontua. Varmaan tuo sosiaalityöntekijä yrittäisi keksiä sitten jotain muuta.

 

[jm82]

Minulla menee vain ½ mirtsa, taitaa olla ootas tarkistan...
juuh puolet 15mg:sta illalla ja sitten 2*15mg opaaa nukun kauniisti.
voi olla lumelääkkeitä mutta se tepsii minuun.
kerran lääkärille sanoin "määrää mitä tahansa vaikka sokeri-tabuja lumeena mutta jotain tartten itsetunnon tueksi"
ihmisen mieli on niin kavala ettei tosikaan.
jos on nukkumassa ja unta ei tule, niin kun mietit "lääkkeet, otinko mirtzan ja opan? en ottanut=en nuku. Otin ok. nyt nukun hyvin"

Mulla on vielä tämän kuukauden se lääkekorvaus ja sitten se varmaankin loppuu. Ajattelin itse pyytää masennuslääkkeen vaihtoa, kun muistaakseni 2x150mg Venlafaxin olisi aika kallis. Pärjäisi varmaan 20mg Escitalopramilla tai jollain muulla, jota en ole edes kokeillut.

Jossain vaiheessa en edes käyttänyt Venlafaxinia ja Abilifyä ja olo oli ihan hyvä. Sitten vaan taisi alkaa masentamaan olo uudelleen ja täytyi aloittaakin nuo lääkkeet uudelleen ohjeen mukaan. Täytyisi jotenkin muistaa ihan se lääkkeiden lume vaikutuskin. Kun muistaa, että nyt otin tabletin, niin olo voi vaan parantua nopeastikin.

Triptyl ainakin loppuu piakkoin, enkä hae sitä ainakaan. Itse toivoma lääke, mutta eipä juuri auta.

Abilify taas on lääke mitä en oikein tiedä mihin vaivaan se itsellä on. Sitä on 15mg, mutta uskoisin että 7.5mg auttaisi myös. Kai tuo lääke sitten rauhoittaa oloa, vaikka kyllä pystyin olla ilmankin tuota lääkettä jotain viikkoja, eikä kukaan huomannut mitään. Aamut vaan on hankalia, kun pitäisi ottaa lääkkeet dosetista ja jos jätän jotain ottamatta, niin tulee otettua se puuttuva kumminkin myöhemmin. Ja uskoisin tosiaan että on lumetta, koska nuo lääkkeet vaikuttaa tosi hitaasti.

Se että jos olisi oikein mielekästä tekemistä ja toisaalta riittävästi lepoa omiin vaivoihinkin, niin itse varmaan pystyisin vähentämään lääkkeitä. Paitsi 25mg ketipinor on ollut oikein hyvä ja 7.5mg mirtazapin kahdesti yössä. Lisäksi jotain masennuslääkettä olisi myös hyvä olla. Sekä varmaan muuttaa omaa ajattelua ja osata kieltäytyäkin tarvittaessa.

 

[Memory]

kun huomasi, että siitä paniikista se "vaan" olisi kyse.

Tuokin on että "vaan" muistan koulu-aikana paljon syrjintää erikoisruokavalioiden takia, mutte ei siitä sen enempää.
Joskus öisin oli niin paha että piti avata ikkuna taikka partsin ovi, tuntui että happi loppuu, kaikki muut käy mutta tukehtumiskuolema on karmea

Se on kyllä tosiaan aika raskasta, jos ei saa unta tarpeeksi. Täytyy itsekin harjoitella sitä rentoutumista

Se on ihan karmeeta, ei ihminen elä ilman unta, tai sitten tulee tosi pahat olotilat.
välillä kun menee nukkumaan niin pelottaa nukahtaminen kuten aiemmin kerroin että ei sen enempää.

vaihteeksi aika sosiaalityöntekijälle, joka on yrittänyt keksiä jotain tekemistä

miun sossu on paha, entiset eläkkeellä olevat olivat fiksuja.
soskut ovat niin kauan "kivoja" kun et sano että se maksaa jotain, muuten ne juttelee lämpimäkseen.
sama kuin päivystävä pastorikin

Lisäksi lääkärin hoitosuhde varmaan loppuu pian, kun oon ollut niin pitkään siellä listoilla. Yksi koulutus olisi menossa, mutta koronan takia ei voida kokoontua. Varmaan tuo sosiaalityöntekijä yrittäisi keksiä sitten jotain muuta.

Sitä se, mutkin laitettiin "pihalle", uusi lääkkeesi terveys-asemalla meillä on pahempia psykoosi-potilaita, koita pärjätä, moro.
sossu keksii sulle "vapaa-ehtoisduunia" menet vaikka wanhainkoteihin siivoomaan taikka juttu-seuraksi yksinäisille.
se on kanssa kivaa touhua, on ammattitutkinnot ja sitten saat 9e/vrk palkkaa kun käyt eläkeläisille kaupassa.
itse en käy, mutta muuta vapaa-ehtoisduunia olen tehnyt ja teen. ihan kivaa, mutta meinaa leipääntyä, joka vuoden päivä sitä samaa huokaus.

Täytyisi jotenkin muistaa ihan se lääkkeiden lume vaikutuskin. Kun muistaa, että nyt otin tabletin, niin olo voi vaan parantua nopeastikin.

miulla samaa, kerroin lääkärille että määrää vaikka disperiniä tms. kalkkia mutta mun mieli tarttee jotain, olkoot lumetta mutta ihmisen mieli on mikä on.

7.5mg mirtazapin kahdesti yössä.

mulla riittää "lumeena" 1*7.5mg ja kaksi opaa.

 

[jm82]

sossu keksii sulle "vapaa-ehtoisduunia" menet vaikka wanhainkoteihin siivoomaan taikka juttu-seuraksi yksinäisille.
se on kanssa kivaa touhua, on ammattitutkinnot ja sitten saat 9e/vrk palkkaa kun käyt eläkeläisille kaupassa.
itse en käy, mutta muuta vapaa-ehtoisduunia olen tehnyt ja teen. ihan kivaa, mutta meinaa leipääntyä, joka vuoden päivä sitä samaa huokaus.

Jotain tullaista harrastetta tosiaan. Paitsi että oli myös sellaista työtä, josta kunta joutuisi maksamaan ja itse ei saisi kumminkaan mitään palkkaa. Jotenkin ei se itseä kiinnostaisi.

Yksi luento on nyt ollut siitä kokemusasiantuntijakoulutuksesta. Jos tuo koulutus saadaan vietyä läpi ja itse myös suoriutuu siitä, niin saattaisi tulla aina silloin tällöin pikku töitäkin johonkin paikkoihin. Itse oon siellä sairauksien puolella fibromyalgiasta ja muita opiskelijoita en ole koronan takia vielä tavannut, enkä varmaan tapaakaan hetkeen aikaan. Olisi saattanut päästä myös esim masennuksen puolelta koulutukseen, mutta sinne olisi ollut paljon enemmän hakijoita ja luultavasti en olisi päässyt.

Tänään ei olekaan kummasti juuri masentanut. Yöllä tuli nukuttua hyvin. Aamulla vähensin 300->150 sitä masennuslääkettä ja psykoosilääkettä 15->7.5 huomisesta eteenpäin. Mutta saa nähdä milloin taas retkahdan käyttämään lääkkeitä ohjeen mukaan.

Pitäisi kai keksiä kovasti jotain ajatustyötä, että masennus pysyisi edes vähän poissa? Heti aamusta pitäisi keksiä jotain. Musiikin kuuntelukin ainakin joskus auttaa masikseen ja ahdistukseen. Pitäisi kuunnella enemmän. Ja kun jalat tahtoo olla vähän kipeät, niin sekin joskus lisää noita epämiellyttäviä oloja (masentaa ja ahdistaa).

Eikä keksi oikein mitään kirjoitettavaakaan itselle, kun se kirjoittaminenkin auttaisi. Tässä kun puhelinta näppäilee, niin täytyy keskittyä ja se vie masista ja ahdistusta pois.

Se kokemusasiantuntija juttu voisi tuoda jotain, että saisi autettua joitakin vähän ja auttaisi sitten mahdollisesti itseäkin. Itsellä masennusta lievittää myös autoilu ja olenkin huviajellut, mikä taas on vähän helpottanut masista. Mulla menee jotenkin niin että 2 tuntia päivässä autoilua ja loppua aika vaatii sitten jo lepoa. Eli en oikein jaksa kunnolla ja siksi varmaan oonkin kuntoutustuella ja viimeksi sain sitä 2 vuotta. Täytyy kyllä vähentää tuota liikkumista nyt, koska ei enää keksi minne mennä.

Oon tavannut noin kymmentä kokemusasiantuntijaa ja osa on käynyt tai on vieläkin jossain terapiassa. Mulle ei tosiaan lääkärin mukaan terapia auta. Itse en oikein tiedä, ei kai sitten jos lääkäri niin ehdottaa. Toki se juttelu varmaan auttaisikin, jos ei olisi siellä liian ahdistunut.

Kaksi 3kk jaksoa olin viime vuonna ryhmäkuntoutuksessa. Meni niin hyvin että sain kaksi jaksoa putkeen. Yleensä saa vaan tuon 3kk. Muistelin vielä noita diagnooseja. Masennus, yleistynyt ahdistuneisuustäiriö, eristäytyvä persoonallisuushäiriö, fibromyalgia. Eli ei mitään pahoja ja nuo ne minusta oli. Eristäytyvä persoonallisuushäiriö (skitsoidi) on tavallaan aika jännä juttu. Kun toisaalta kyllä ihan viihdyn muitten seurassakin. Paitsi nytkin on ihan kiva vaan maata sohvalla ja koira makoilee toisella sohvalla. Sitten toisaalta mulle on tullut migreeniä joskus jossain seurassa, kun jännitän varmaan niitä tilanteita. Toki nuo lääkkeet auttaa vähän, että ei niin jännitä, mutta siis ennen lääkkeitä oli joskus vähän hankalaa. Psykologihan nuo häiriöt arvioi. Ei ole kavereita, paitsi avopuoliso ja sukulaiset ja naapureita. Ymmärrettävästi siis laitettu tuollainen persoonallisuushäiriö.

No, saa nähdä taas että miten huomenna masentaa, kun uusi päivä.

 

[Memory]

Heippa, minä taidan pitää paussia lonkeron juomisesta.
olen ottanut aina purkin pari päivässä, tehoaa paremmin kuin opamox eikä väsytä,
saa nähdä mitä vieroitus-oireita tulee, en tunnusta olevani alkoholisisti, mutta jotain pitää aina olla tekemässä.

Jotain tullaista harrastetta tosiaan. Paitsi että oli myös sellaista työtä, josta kunta joutuisi maksamaan ja itse ei saisi kumminkaan mitään palkkaa. Jotenkin ei se itseä kiinnostaisi.

Miulla oli työkokeilu 90-luvun alussa kiva, olin onnellinen kun kaupunki maksoi ½-palkasta ja firma ½:t.
ihmettelin että 6000mk jäi käteen kk:ssa, olin todella onnellisen huoleton elämästä, tosin annoin tietty suurimman osan äidilleni, joka sitten tunki ne ray:n peleihin
vasta myöhemmin sain tietää siitä..

itse teen vapari duunia vanhuksille ja vähävaraisille atk-duuneja, telkkojen-digijuttujen asennusta, tosin hankaloittaa kun ei ole omaa autoa, mutta monet tulevat hakemaan kotoa.
sitten kerholla joka arkipäivä päihde ja mielenterveyskuntoujien parissa duunaan kaffetta jne.
on mielekästä jotain päämäärää tekemistä elämässä.

Tänään ei olekaan kummasti juuri masentanut. Yöllä tuli nukuttua hyvin. Aamulla vähensin 300->150 sitä masennuslääkettä ja psykoosilääkettä 15->7.5 huomisesta eteenpäin. Mutta saa nähdä milloin taas retkahdan käyttämään lääkkeitä ohjeen mukaan.

meillä yksi kävijä käväisi tuon vertais-kokemus-asiantuntija kurssin, piti sitten meillä yhden paikko-hetken keskiviikkona, aivan kivasti osasi hoitaa kun on muutenkin sosiaalinen ihminen.
huomenna tulee sitten vakkari-rouva, pitäisi kuulemma tehdä onnellisuus-karttaa, leikkaa ja liimaa periaatteella, onneksi olen siellä "töissä" niin ei koske minua
minua masensi kun systeri tuli herättämään 07, onneksi menin nukkumaan jo 22, pitäisi antaa enemmän aikaa terapiakoiralleni, rapsutella ja muuta kivaa.
olisi hyvä hetki mennä veljeä auttamaan mutta en todellakaan jaksa nousta 07 ylös kun ei ole pakko, ehkä sitten 18-22 välisenä aikana jos hälle sopii.

Pitäisi kai keksiä kovasti jotain ajatustyötä, että masennus pysyisi edes vähän poissa? Heti aamusta pitäisi keksiä jotain. Musiikin kuuntelukin ainakin joskus auttaa masikseen ja ahdistukseen. Pitäisi kuunnella enemmän. Ja kun jalat tahtoo olla vähän kipeät, niin sekin joskus lisää noita epämiellyttäviä oloja (masentaa ja ahdistaa).

Just tuo, nyt 03-04 päivät käyn kaupassa ruokaa hakemassa ½kk:ksi, siinä menee ajatellen, sitten pitää muistaa aamupalan jälkeen ottaa kaikki lääkkeet.
muuten meneekin ajatellessa itsekseen ja io-techissä seikkaillessa, on hyvä paikka jossa purkaa ilman että maristaan kaikesta.
tuo ajatustyö on mukavaa, ei jää aikaa haaveilla turhanpäiväisiä asioita, eikä tule masennusta.
musiikki on todistetusti terapeuttista sen olen itsekin huomannut.

Eikä keksi oikein mitään kirjoitettavaakaan itselle, kun se kirjoittaminenkin auttaisi. Tässä kun puhelinta näppäilee, niin täytyy keskittyä ja se vie masista ja ahdistusta pois.

Hyvinhän se sujuu
täällä oli vähäsen juttua että pitäisi olla vain masista, mutta ihmisen kokonaisuus vaikuttaa masennukseen sekä psyykeeseen, täällä minusta saa olla muutakin tekstiä kuin viiltelykuvia jne. kuten tuossa aiemmin torpattiin että ei tätä vaan tätä!

mulla syöpä vei kirjoituskäden niin en enää kykene kirjoittamaan kynällä kuin nimmarit, sääli, aiemmin kirjoitin kirjeitäkin monille.
kunnollinen omakätinen kirje on harvinaisuus jo, en tykkää atk:sta enkä sähköposteista oikein yhtään, liikaa digiä

Se kokemusasiantuntija juttu voisi tuoda jotain, että saisi autettua joitakin vähän ja auttaisi sitten mahdollisesti itseäkin. Itsellä masennusta lievittää myös autoilu ja olenkin

Meillä kerhossa mä olen vertaistukena muiden kanssa, vähäsen vedän touhua.
se on nyt koronan kanssa ainoa paikka mikä on auki, kaikki muut mestat ovat kiinni
monet ovat onnellisia ja kiittävät aina kun käyvät että ihanaa että jaksat pitää auki, kiva tuntea olevansa tärkeä ja että elämällä on tarkoitus.

Täytyy kyllä vähentää tuota liikkumista nyt, koska ei enää keksi minne mennä.

Minä kävin ennen usein "ikkuna-ostoksilla" ne olivat kivoja, että "mitähän kivaa nyt on tarjolla", ei ole pakko ostaa kautta saada mutta näkee ihmisiä ja uusia asioita.
tämä ruutu-aika on aikas masentavaa, sitten vielä kun vastine on minimaalinen
Makaaberilta kuulostaa mutta jatka liikkumista vaikka uusissa paikoissa.
varo koronaa mutta älä pelkää sitä.
kukaan ihminen ei ole elänyt yli 120vuotiaaksi.

Toki se juttelu varmaan auttaisikin, jos ei olisi siellä liian ahdistunut.

Tiedän, sitä menin itsekin aina lukkoon psykan juttusilla, muiden kanssa menee hyvin.
tosin on näitä päälle-päsmäreitä jotka sitten eivät kuuntele minua kerholla, mutta minulle kyllä kerrotaan itkien tarinaa.
sitä ei aina jaksa olla vastaanottavana tuolla kerhollakaan, ei sitä johtajan roolia kukaan tahdo jaksaa.

Kaksi 3kk jaksoa olin viime vuonna ryhmäkuntoutuksessa. Meni niin hyvin että sain kaksi jaksoa putkeen. Yleensä saa vaan tuon 3kk. Muistelin vielä noita diagnooseja. Masennus, yleistynyt ahdistuneisuustäiriö, eristäytyvä persoonallisuushäiriö, fibromyalgia. Eli ei mitään pahoja ja nuo ne minusta oli. Eristäytyvä persoonallisuushäiriö (skitsoidi) on tavallaan aika jännä juttu. Kun toisaalta kyllä ihan viihdyn muitten seurassakin. Paitsi nytkin on ihan kiva vaan maata sohvalla ja koira makoilee toisella sohvalla.

Ihmettelin samaa, minulla diagnosoitiin 89 masennus, paniikkikohtaukset, skitsoidi.
ei tuohon aikaa ollut mitään mielenterveystoimistossa tarkempaa määritelmää, ei silloin vielä osattu,
nyt on kaikki ihmeellistä kaksisuuntaista yms.
mulla porukat sanoivat että osaan olla jo sosiaalinen niin että skitsoidi ei enää pitäisi minun kohdallani paikkaansa, tiedä sitten.

Sitten toisaalta mulle on tullut migreeniä joskus jossain seurassa, kun jännitän varmaan niitä tilanteita. Toki nuo lääkkeet auttaa vähän, että ei niin jännitä, mutta siis ennen

oho, en tiennytkään että migreeni voi tulla jännityksestäkin. hyvä tietää, minä ajattelin että se on vain auringon aikaa-saamaa.
yleensä kun joutuu ilman lippistä kulkemaan auringossa niin tulee karmea migreeni.

No, saa nähdä taas että miten huomenna masentaa, kun uusi päivä.

Hyvin se sujuu, päivä toisten seurassa.
minäkin katson että tiistai iltana ollaan jo viikonlopun kynnyksellä.
tsemppiä bro
<3

 

[jm82]

Kirjoitin taas pätkän tekstiä. Nyt menee 150mg venlafaxin ja 7.5mg abilify, eli vähän vähemmän. Mutta tuonhan sitten näkee vasta myöhemmin miten sopii. Helpottaa kun saa keskittyä johonkin mikä olisi omasta mielestä suht mielekästä tekemistä.

Spoileri

Aloin lukemaan kirjaa Miltä musta tuntuu? Masennus ja siitä toipuminen.

Siitä tulikin mieleen kertoa oma historia vielä uudelleen todella lyhyesti. Työt alkoi 2003. Siitä 11 vuotta myöhemmin tuo kolmivuorotyö alkoi olla vaikeampaa, koska aamuvuorossa tuli nukuttua liian vähän. Ilta- ja yövuorossa sai nukuttua paremmin riittävästi. Lisäksi migreeniä alkoi tulla aina viikonloppuisin, kun unirytmi muuttui ja saikin nukkua pitempään. Migreeniä saattoi kestää se viikonlopun pari päivää. Töissä en enää oikein pärjännyt ja työkavereilta alkoi tulla nimittelyä ja vähän riitaisaa. Lisäksi yksi työkaveri huomasi, että en näe kunnolla. Työterveyslääkäri ehdotti vapaaehtoista työkykyarviota. Suostuin siihen ja vastasin kaikkiin kysymyksiin positiivisesti. Masennusta ei huomattu, mutta muisti ei oikein kunnolla toiminut. Suositeltiin että ei mihinkään uuteen työhön, koska muisti toimi normaalia huonommin. Itse olin maininnut vuorotteluvapaasta ja lääkäri ehdotti että aikaistettaisiin syksyn suunnitelmia, että vuoden vuorotteluvapaa alkaisi jo heti keväällä. Suostuin tähän.

Vuorotteluvapaan ensimmäinen 6 kuukautta meni ihan hyvin. Sitten alkoi tulla masennusta, enkä jaksanut enää touhuta oikein mitään. Työt alkoi uudelleen kesällä ja työpistekin oli vaihtunut helpompaan ja vähemmän tärkeään. Lisäksi myös turvallisempaan. Työ oli silti samaa kolmivuorotyötä. Töistä olin paljon pois eri kipujen takia. Sitten nukkumisen kanssa tuli hankaluuksia ja jäin kotiin nukkumaan. Ilmoitin toki pomolle tekstiviestillä. Mutta sitten töissä pomo alkoi kyselemään, että periaatteessa tuolle poissaololle pitäisi olla lääkärin lupa. Että ei saa jäädä kotiin nukkumaan omalla ilmoituksella. Oma olo huononi heti pomon lähdettyä pois ja soittelin useamman kerran työterveyteen. Lopuksi käskettiin heti ajamaan sinne työterveyteen. Siinä ajaessa kuulin kahden eri äänen kommentoivan ajamista ja vielä kahteen eri otteeseen. Välillä myös pomo soitti ja kyseli, että paljonko niitä eri poissaoloja oli jo ollut ja minne lähdin.

Samalle päivälle oli työterveyslääkäri laittanut jo aiemmin käynnin psykiatriselle sairaanhoitajalle ja lääkärin mukaan syynä oli toinen työkykyarvio. Mutta myöhemmin minulle selvisi, että noilla työkykyarvioilla pitää olla vähintään 2 vuotta väliä ja oli kulunut vasta vuosi. Tuo uusi sairaanhoitaja pyysi sitten psykiatrisen lääkärin paikalle ja sain ketipinoria 25-200mg ja kuukauden sairauslomaa. Tuo loma oli onneksi helpotus, kun ennen sain vain työterveyslääkäriltä 1-3 päivän sairauslomia. Myöhemmin sain lääkäriltä myös masennuslääkettä. Sitten myöhemmin sain uudelta psykiatrilta myös psykoosilääkettä helpottamaan vähän oloa.

Yhdellä ahdistuksenhallintakurssilla olen ollut, mutta en oikein kunnolla muista siitä mitään, kun aikaa on kulunut. Viime vuonna olin ryhmäkuntoutuksessa ja sen muistan paljon paremmin.

Muuta en nyt oikein osaa masennuksesta avautua. Musiikin kuuntelu ja lukeminen on tänään auttanut. Jaksamisia vaan kaikille jos on masennusta tai ahdistavaa oloa!

@Memory :stä tuli mieleen, että joo, on sanottu että se vertaistukena oleminen on aika raskasta. Itse en toki vielä tiedä, kun en ole minään vertaistukena ollutkaan.

 

[Memory]

Kirjoitin taas pätkän tekstiä. Nyt menee 150mg venlafaxin ja 7.5mg abilify, eli vähän vähemmän. Mutta tuonhan sitten näkee vasta myöhemmin miten sopii. Helpottaa kun saa keskittyä johonkin mikä olisi omasta mielestä suht mielekästä tekemistä.

Spoileri

Aloin lukemaan kirjaa Miltä musta tuntuu? Masennus ja siitä toipuminen.

Siitä tulikin mieleen kertoa oma historia vielä uudelleen todella lyhyesti. Työt alkoi 2003. Siitä 11 vuotta myöhemmin tuo kolmivuorotyö alkoi olla vaikeampaa, koska aamuvuorossa tuli nukuttua liian vähän. Ilta- ja yövuorossa sai nukuttua paremmin riittävästi. Lisäksi migreeniä alkoi tulla aina viikonloppuisin, kun unirytmi muuttui ja saikin nukkua pitempään. Migreeniä saattoi kestää se viikonlopun pari päivää. Töissä en enää oikein pärjännyt ja työkavereilta alkoi tulla nimittelyä ja vähän riitaisaa. Lisäksi yksi työkaveri huomasi, että en näe kunnolla. Työterveyslääkäri ehdotti vapaaehtoista työkykyarviota. Suostuin siihen ja vastasin kaikkiin kysymyksiin positiivisesti. Masennusta ei huomattu, mutta muisti ei oikein kunnolla toiminut. Suositeltiin että ei mihinkään uuteen työhön, koska muisti toimi normaalia huonommin. Itse olin maininnut vuorotteluvapaasta ja lääkäri ehdotti että aikaistettaisiin syksyn suunnitelmia, että vuoden vuorotteluvapaa alkaisi jo heti keväällä. Suostuin tähän.

Vuorotteluvapaan ensimmäinen 6 kuukautta meni ihan hyvin. Sitten alkoi tulla masennusta, enkä jaksanut enää touhuta oikein mitään. Työt alkoi uudelleen kesällä ja työpistekin oli vaihtunut helpompaan ja vähemmän tärkeään. Lisäksi myös turvallisempaan. Työ oli silti samaa kolmivuorotyötä. Töistä olin paljon pois eri kipujen takia. Sitten nukkumisen kanssa tuli hankaluuksia ja jäin kotiin nukkumaan. Ilmoitin toki pomolle tekstiviestillä. Mutta sitten töissä pomo alkoi kyselemään, että periaatteessa tuolle poissaololle pitäisi olla lääkärin lupa. Että ei saa jäädä kotiin nukkumaan omalla ilmoituksella. Oma olo huononi heti pomon lähdettyä pois ja soittelin useamman kerran työterveyteen. Lopuksi käskettiin heti ajamaan sinne työterveyteen. Siinä ajaessa kuulin kahden eri äänen kommentoivan ajamista ja vielä kahteen eri otteeseen. Välillä myös pomo soitti ja kyseli, että paljonko niitä eri poissaoloja oli jo ollut ja minne lähdin.

Samalle päivälle oli työterveyslääkäri laittanut jo aiemmin käynnin psykiatriselle sairaanhoitajalle ja lääkärin mukaan syynä oli toinen työkykyarvio. Mutta myöhemmin minulle selvisi, että noilla työkykyarvioilla pitää olla vähintään 2 vuotta väliä ja oli kulunut vasta vuosi. Tuo uusi sairaanhoitaja pyysi sitten psykiatrisen lääkärin paikalle ja sain ketipinoria 25-200mg ja kuukauden sairauslomaa. Tuo loma oli onneksi helpotus, kun ennen sain vain työterveyslääkäriltä 1-3 päivän sairauslomia. Myöhemmin sain lääkäriltä myös masennuslääkettä. Sitten myöhemmin sain uudelta psykiatrilta myös psykoosilääkettä helpottamaan vähän oloa.

Yhdellä ahdistuksenhallintakurssilla olen ollut, mutta en oikein kunnolla muista siitä mitään, kun aikaa on kulunut. Viime vuonna olin ryhmäkuntoutuksessa ja sen muistan paljon paremmin.

Muuta en nyt oikein osaa masennuksesta avautua. Musiikin kuuntelu ja lukeminen on tänään auttanut. Jaksamisia vaan kaikille jos on masennusta tai ahdistavaa oloa!

@Memory :stä tuli mieleen, että joo, on sanottu että se vertaistukena oleminen on aika raskasta. Itse en toki vielä tiedä, kun en ole minään vertaistukena ollutkaan.

Vertaistuki pitää olla molemminpuolista, ei ole oikein että sinä kannat kaikki sonnat niskassasi, vaan että muutkin kuuntelevat Sinua!
ei esim. minä kuuntelen, sitten kun minä puhun niin kaveri tokasee "ai korttipeliä näemmä, minä menen sinne" KESKEN LAUSEEN TÖRKEÄÄ!

Sitten hermoja riepoo viranomaiset, ne tekee koko ajan mun kohdalla kuten muidenkin törkeitä virheitä, se laittaa veren kiehumaan, on sikamaista
että tavallinen matti meikäläinen tekee virheen niin se on kavallus, viranhaltijalla on virkasuoja, se on aina "inhimillinen erehdys"
vaikka se tulisi sinulle maksamaan 200e ja luottotietojen menetykset.

Sitten porukat ihmettelee 2021:n suomessa "miksi meillä on niin paljon mielentervey-potilaita" miksihän.
Voih, Kekkonen on jo haudassa, hän olisi laittanut asiat kuntoon.
sitten ihmetellään "miten sinulla nyt pinna paloi" just niin
rauhoittavat, missä on mun rauhoittavat huokaus