joskus alkuvuodesta tuli tähän topiciin jotain kirjoiteltua. Lähinnä kai, että muuten ei isompaa mt-ongelmaa, mutta työttömyys ja työnsaannin vaikeus alkoi syödä miestä ja aiheuttaa toivottomuutta. No, nyt kuun alusta aloitin sitten työt. Yllättävän hyvin on maistunut, vaikka lähtökohtaisesti homman rankkuus (henkisesti) arvelutti ja jotain kepeämpää pääasiassa hain. Hyvin kuitenkin jaksanut, oikeastaan hauskaakin ollut ja nyt elämä tuntuu mielekkäältä ja hyvältä.
Työhöntulotarkastus vähän arveluttaa. Periaatteessa kondis ihan jees, mutta rankka tauti takana ja ainakaan kaikkea siitä ei voi salata. En tiedä voiko työterveyshuolto todeta, että tämä ukko voi tulla liian kalliiksi ja antaa lausunnon että ei sovellu työhön. Kyse siis ihan fyysisestä vakavasta sairaudesta, joka aika lailla selätetty mutta uusimisriskiä on.
minä en nykyään tiedä 30vuoden lääkkeiden jälkeen olenko lintu vaiko kala ja sitten vielä iän tuomat "kriisit"
samaa oli jo nuorena, kun piti tehdä työsoppari niin tuntui pahalta, "tännekkö nyt jään loppu-iäksi"?
sain armeijasta tarpeeksi tuollaisesta pakottamisesta , veti psyykeen kakki kuntoon.
työttömyys ja päivien samanlaisuus syö äijää, tosin teen vain 2h/vrk arkisin vapari-hommia niin sekin meinaa välillä stressata, ei muuten mutta tulee paniikkia
"mitä hemmettiä? loppu elämänsä hautaan saakka tätä duunia? ei helvetti apua"
Monilla on kamalat ennakkoluulot "minulla oli masennusta kautta mielenterveys-ongelmia"
Ahaa, täysi itseviiltelijä-hattelmala kamaa moottorisahamurhaaja, ei kiitos.
En ikinä voi antaa anteeksi ihmisille pääosin läheisille jotka ovat niin "Pentuja-kehittymättömiä" että kehtaavat pokkana oikein huutaa korvaan
jos olen kertonut että minulla on masennus "paska sulla mitään ole" tekisi mieli vähän tasottaa heidän nenäänsä luu-5:ssa länää.
mitä hemmettiä, millä oikeudella? nooh sen ymmärtää jos on liian isot ennakkoluulot ja liian pienet aivot.
Taas tippui yksi ns. ystävä veke listoilta, on se hauskaa tippuu tippuu, koskahan tulee raja vastaan?
ei tule, aina tulee uusia "parempia" ystäviä.
yhden ex-ystävän kanssa oli autokorjaushomma sovittu, sitten soitin hälle
"oletkos kuinka väsynyt"
- nooh naapuri soitti että lähdetään KÄVELEMÄÄN ulos.
"kiva, mulla on sen verran pitkä matka ja homma on pieni niin tuletkos nopsaa autolla mun luona käymään"?
- en tule, on JALAT NIIN KIPEINÄ
Etsi kolme virhettä, ei hemmetin hemmetti.
laitoin, oli pakko laittaa selventävä txt-messu että kiitos vaan, minulle voi suoraankin sanoa ÄLÄ HÄIRITSE MEITÄ ENÄÄ KOSKAAN.
Tuttavasi pyytää kävelemään jaloillasi ja kuitenkin ET VOI tulla autolla minun luokseni koska JALAT ovat kipeinä, hyvästi, jätän teidät rauhaan.
Minulle on 53veenä tullut vittumainen luonne, minun kanssasi ei paljoa kokeilla kepillä jäätä, kannattaa miettiä livenä TOSI tarkkaan mitä minulle sanoo, muuten tulee soronoo.
Se erossa olo minulle ei ole ongelma, päinvastoin, monet muut ns. ystävät tarvivat jotain ja AINA HE ottavat minuun ekaksi yhteyttä, menkööt sitten tunti taikka vuosi.
Elämä on kivaa mutta ilman kivaa ei ole elämää.
Onnea Sulle bro duunin vuoksi.
Kyllä simppeli duunikin voi olla ressaavaa, että älä ihmettele jos tulee masista/pahaa oloa duunissa.
mä aikoinaan tein atk-hommia ja hokasin "ei hemmetti, joka päivä-joka tunti tätä samaa arkkuun saakka, ei tässä oikein ole mitään järkeä"
Tsemppiä Siulle
<3