Masennus

Nyt parempi olo, otin opamoxia 15mg*2 ja nukuin kauniisti 15-18.
aamupäivällä pakotin itseni ruokakauppaan vettä tuli kuin aisaa.
sitten tuttavalle kaffelle ja korjasin sen iphonet (päivitin) ja tietisikan myöskin.
20e tienattu.
huomenna ehkä tokmannille hakemaan 3*suklaakonvehtia namia :)
 
Otin iltikset ja tietty nukutti vasta 03, nooh sitten koisittiin 12:Taan ihan hyvä tase.
huomenna soitan lekurille että vaikka valvira suosittaa että rivatrilit pitää kaiklta ottaa poies niin ei multa.
hoitsu sanoi että on tavista että viekkareina tulee sähköshokkeja jne.
mutta kun helvetti kukaan ei tiedä kauanko noi kestää.
onko perkele niin paha asia että syö rivoja?
mielummin ei syö ja on maansa myynyt, tahtoo puukottaa kaikki, nähdä verta, on äkäinen kuin talvikarhu ja saa säkäreitä? NOT.
sanon tämän psykan lääkärille huomenna hemmetti.
Nyt mennään ojasta allikoon.

Ensin 88 alettiin kokeilee lääkkeitä, sitten saatiin 10vuodessa hyvät, nyt 30vuoden päästä lyricat ja rivat vittuun, ei kiitos, liikaa kamaa menee veke.
Hyvää alkuviikkoa kaikille <3
 
Onneksi lekuri soitti ja oli fiksu, jatketaan sitten 2*0.5mg:lla kokeillen menemään eikä aleta vähentää ollenkaan.
siitä sitten katsotaan miten olo muuttuu, nykyään olen ottanut 4*0.5mg.
 
Ei kuulosta @Memory tuo sinun meininki masennukselta. Mielenterveyshäiriö kylläkin. Onko muita diagnooseja annettu?
 
Ei kuulosta @Memory tuo sinun meininki masennukselta. Mielenterveyshäiriö kylläkin. Onko muita diagnooseja annettu?

Tässähän näitä on vara mistä valita.
diagnoosit.JPG


Pelkkää "Määrittämätön, määrittämätön" :(
 
Tässähän näitä on vara mistä valita.

...

Pelkkää "Määrittämätön, määrittämätön" :(
Iso peukku, että kuitenkin jaksat painaa eteenpäin:thumbsup: Itse olen huomannut, että ulkoilu piristää kummasti. Ei tule esim pää kipeäksi niin helposti.
 
Iso peukku, että kuitenkin jaksat painaa eteenpäin:thumbsup: Itse olen huomannut, että ulkoilu piristää kummasti. Ei tule esim pää kipeäksi niin helposti.


Kiitos, miulla hauveli joka käyttää ulkona useasti. lisäksi teen vapaa-ehtoisduunia joka arkipäivä 2-3h.
 
Itse aion kysyä lääkäriltä, jos saisi vähän muutettua juttuja ja kysyä miten saattaisi vaikuttaa. Eli vaihtaa Abilify 15mg -> Ketipinor Depot 400-800mg? Koska nyt menee 2x25mg päivän aikana ja 50mg illalla normaalia Ketipinoria, joka on lyhytvaikutteista. Joskus on mennyt 200mg Ketipinoria unettomuuteen.

Saa nähdä mitä lääkäri on mieltä. Nyt kun ottaa päivällä ketipinoria, niin olo on suht normaali. Jos en taas ota, niin on ahdistavaa oloa ja ei pysty keskittymään niin tarkasti. Nyt oon käyttänyt myös Venlafaxin 150mg.

Kiitos, miulla hauveli joka käyttää ulkona useasti. lisäksi teen vapaa-ehtoisduunia joka arkipäivä 2-3h.
Hyvä juttu.
 
Hyvää viikonloppua kaikille mielenterveys-kuntoujille enää 27 yötä jouluun, saa nähdä meneekö masennuksen parissa sitten.
nyt ottanut relaa lonkeroo 7.5% ruuan kanssa yhden, elämä on elämää.
katsonut areenasta 1985:n sisko ja sen veli pätkiä, neil hardwickin tekeleitä, tampere huumoria tosi kiva kun saa kunnolla nauraa.
Mitenkäs muut?

ottanut kohta kaikki ihmisten numerot veke kännystä paitsi sisko ja broidi, muut saa mennä helvettiin
kun on niin vaikeeta sitten jutella olevinaan "jaah, mää katson mäkihyppyä, se on tärkeä"
no kato sitten, tulen hautajaisiis kusee kukkasille .
vituttaa että ne ihmiset jotka tahtoo olla tekemisssä VAIN kun tarttee jotain!

Pitää ensi kerralla kun ne tarvii jotain sanoa "hommaa huorasi muualta, mulle riitti"

Anoin ja ehkä saan diakonilta jouluruokaa varten 50e, ensi viikolla.
normisti lämmin ateria maksaa 2.10e/vrk.
jouluna 8e/vrk.

nooh kerran täällä eletään.
että silleen sitten.

Koittakaas jaksaa brot
 
Kaikki menee päin persettä. Koko syksyn on ollu yleistynyt ahdistushäiriö ja viimeiset pari viikkoa on ollut vielä ahdistuskin. Koulu jäi kesken kun loppui motivaatio koko hommaan ja kun ei löytynyt työharjoittelupaikkaa joka olisi kestänyt kevääseen asti. Hammaslääkärin peruin kun ahdistus oli niin voimakasta etten jaksanut edes lähteä kotoa...

Naapuri paikkakunnalla yksinäisten hoitola meni kiinni koronan takia että ei tarvi mennä enää sinnekään. Mutta nyt sitten selvitetään olisiko mulla mahdollista päästä terapiaan tai edes johonkin masentuneiden hoitolaitokseen.

Viime viikolla pelasin yksinäisten hoitolassa kimbleä, tulin finaalissa 4 sijalle mikä oli odotuksiin nähden pirun hyvä. Ja hyvältä tuntui myös kun työharjoittelija oli aamulla sanonut mulle että tulithan sää, mää jo odotinkin sua.

Tämä viikko on sitten siivottua ja pelattu Wreckfestiä, mitäpä tässä muutakaan tekisi.
 
Kaikki menee päin persettä. Koko syksyn on ollu yleistynyt ahdistushäiriö ja viimeiset pari viikkoa on ollut vielä ahdistuskin. Koulu jäi kesken kun loppui motivaatio koko hommaan ja kun ei löytynyt työharjoittelupaikkaa joka olisi kestänyt kevääseen asti. Hammaslääkärin peruin kun ahdistus oli niin voimakasta etten jaksanut edes lähteä kotoa...

Naapuri paikkakunnalla yksinäisten hoitola meni kiinni koronan takia että ei tarvi mennä enää sinnekään. Mutta nyt sitten selvitetään olisiko mulla mahdollista päästä terapiaan tai edes johonkin masentuneiden hoitolaitokseen.

Viime viikolla pelasin yksinäisten hoitolassa kimbleä, tulin finaalissa 4 sijalle mikä oli odotuksiin nähden pirun hyvä. Ja hyvältä tuntui myös kun työharjoittelija oli aamulla sanonut mulle että tulithan sää, mää jo odotinkin sua.

Tämä viikko on sitten siivottua ja pelattu Wreckfestiä, mitäpä tässä muutakaan tekisi.

koulun kanssa on välillä vaikeeta, mäkin ekan amiksen vuoden aikana mietin että hemmetti mitä asioita, ei osaa mitään. peruskoulussa matikka 5:n niin ei oikein taidot riittäneet, muutaman kerran ajattelin että nyt saa luvan loppua, en vaa kykene.

nyt tuli tiukat korona jutut, r-kioskillakin väki joi kahvinsa ulkona kun sisä-oleskelu on kielletty, ja ostareissa ei saa enää hengailla, eli ikkunaostokset jää väliin.

kiva että työharjoittelija oli sentään positiivinen, mua käytettiin monessa duunipaikassa hyväksi, burouttia, sukulainen tuli mun sijalle, mä sain fudut, sitten toisessa duunissa samaa juttua, sit ihmetellään "miksi sinä ole katkera elämälle" :(

mä pitelen kerhoa pystyssä, eilen oli vain 5 kävijää, mutta ei se mitään, paikan pitää olla auki perjantaisin 16-19 niin siellä mää kattelin leffoja videotykiltä, ja kuten arvata saattoi yksi neiti tule 15 vaille vielä kaffelle.
en mä ole siellä itseäni varten vaan muita varten.
nukkumaan 02 systeri tuli herättää 10:ltä, nyt ihan kääk olo, nukkumaan heti.

en jaksele laitella kavereiden numeroita takaisin phonee, tulee vaan soiteltua ja ne inisee että on kiire ja kiire, sitten kun niille sopii niin ei ole kiire.
soittavat "mitäs sulle kuuluu?"
vastaan alkaen "aikas.." -kesketys-
"niin minä vaan kun poika on paha ja minä hajoan tänne kotiin ja jna..."

aina sitä perkeleen levyä, minä ja monet muut pärjää ilman terapiaa, mutta nämä , käy terapiassa toistakymmentä vuotta ja vielä niin samaa levyä jankkaa,
en ymmärrä :(

eilen tuli tekstari että olenko loukannut sinua kun et vastaa? laitoin replyn että "et ole, olen väsy :("
ei siis aina jaksa!
 
Eilen oli pinna tiukalla, opamoxia 2*15mg ja sitten unilääke ja koisimaan kauniisti 21, koiran jätin käyttämättä 23:n lenkillä, 18:n aikaan käytiin jo pitkä.
sitten se herätti jo 07:ltä, mutta tulihan tarpeeksi nukuttua, pitää vaan ottaa rennosti.
huokaus..
 
Kaks viikkoa töitä, sitten on kuntoutusviikko jonka perään viikko talvilomaa. Onneksi kuitenkin oma läppäri päätti eilen seota updaten yhteydessä. Vittu.
 
Kaks viikkoa töitä, sitten on kuntoutusviikko jonka perään viikko talvilomaa. Onneksi kuitenkin oma läppäri päätti eilen seota updaten yhteydessä. Vittu.


Et ole ainoa, monilla muillakin sekosi kone.
six en otakaan mitään 10:ä koneeseen koska tulee pakkopäivitykset :(
menee vaan hermot ja toiset menee heti giganttii ostaa uutta masiinaa höh
Hyvää alkavaa viikkoa <3
 
Eilen päivittelin SSD:n vaihdon yhteydessä erästä läppäriä niin toimii ihan ok.

Muutamat sika päivitykset ovat riettaita esim. Intelin koneille ja toiset vain läppäreille, mutta pääasiassa intelin prosareiden kanssa ongelmat
mm. äänet häviää=jää superhiljaisex, netti katoaa, screeni freesaa, asensin win7:n ja toimii upeasti, muuten hemmot olisi ostanut uutta konetta.

edit
Osaan jo kuunnella kavereita ilman että otan niitten jutuista paineita, kuten ennnen.
on tärkeetä että kuuntelee ja kommentoi mutta ei saa ottaa siitä itselleen paineita ja menettää yöuniaan.
 
Viimeksi muokattu:
Huokaus, nukuin hyvin 01-12, ensin pirteämpi olo tila.
Nyt kokeilin soitella kavereita ja tuttavia läpitte, eivät vastaa,
sitten jos vastaa niin omat murheet kerrrotaan sitten "nooh nähdään taas".
Masentaa, pelottaa sikana minlälainen joulu tulee, paniikkia on kohta päällänsä.

Kerhonkin pitäminen tuntuu yhdentekevältä, kaikki alkaa tuntua yhden tekevältä.
kaipa se siitä sitten joskus iloksi muuttuu, viimeistään hautajaisissa.

aina päivät ovat ns. samanlaisia, vaikka kerhon väki tuleeekin eriaikaan ja tekee mun elämän suolasta syötävää kiitos heille.
Olenkin kiittänyt heitä monesti, he kiittävät minua joka kerta että kiitos että jaksat pitää tätä, ilman sua ei tätä olisi enää olemassa
ja koronan vuoksi kaikki muut paikat mm. uimahallit ovat suljettu.

Eilen Lahti oli 4:nä listalla, aina kärjessä, nyt mustana kartassa.
Onneksi ihmiset ymmärtää pukea maskin naamaan,
ei se välttämättä mikään siunaus ole, äsken just radiosta tuli että Black Friday jonossa 24 oli ollut kaveri maskin kanssa ja sillä todettu tauti.
nyt etsitään että onko muita ketkä oli sen lähellä.
en jaksa edes mainita tuon kakka-taudin nimeä, olkoon sitten vaan tauti.

Näyttää että siitä tulee kansallinen riesa, ja siihen auttaa vain rokote, kuten polio ja tuhkarokko jne.
Sääli vaan että tulee meikän elinaikana, kait se sitten piti tulla.
En edes katso masentavia dokkareita telkasta "maailma hukkuu muoviin, jeesus tulee helvetti on irti, kaikki tuhoutuu" jessus.

Johan aspat ovat sanoneet että lopettakaa toi paskan jauhaminen, se tulee mikä tulee.
ei sitä tartte kylvää tyyliin "AI, sinä olet iloinen kuules tätä dataa, maailma tuhoutuu ja sinäkin kuolet 100vuoden päästä, itke mielummin"

Ihme touhua, pakko kirjoittaa jonnekkin muuten pää hajoaa.

Voi olla että liika nukkuminenkin sekoittaa päätä ja tekee pahaa oloa, kun nukkuu 11h, mutta jos on pakko (kuten tammikuussa syövän kontrolli) herätä 07-08 niin olen ihan tööt, turha lekurin kysellä mitään, olen nukkumassa ja vastaan vaan että "jooh, kaipa niin".
sitten olen fitsin kiukkunen jos on pakko nousta aamulla 07:n pintaan, toki jos koiro herättää niin on asia erikseen.

Onkos muilla samanlaista oireilua, että on ilta-yö-virkkuinen ihminen.
mä tykkään yöstä on hiljaista ja saa olla omassa rauhassa.
en tykkää katsella iltapäivällä telkkaa ollenkaan se painottuu vain 18-01:n välille..

Pelkään usein että tulen hulluksi, joku hiton psykoosi tulee päällensä ja sekoan kuin käkikello.
psyka sanoi 30vuotta sitten että niin kauan kuin itse tiedostaa olevansa hullu ei voi olla hullu,
toikin hullu sana on kokenut inflaation, eli sitä ei enää pahemmin sanota kenestäkään....

Sitten tulee uusivuosi, ja pommit, sitten koiran kanssa ollaan verhojen takana, se pelkää sikana niitä paukkuja,
meillä on pyörätie 7m:n päässä, eli ihan ikkunan takana pommitellaan.

Lääkitys on kunnossa niin se on vahva turva, ettei ole mitään hätää.
opamoxia en ota päivisin koska se alkaa väsyttää, vaikka on paniikkikohtauksiin ja masikseen sekä unilääkkeeksi.

Koittakaas työ sitten voida paremmin :(
 
Terve, masis vähäsen helpotti kun kaveri keksi atk-auto duunia.
toissapäivänä KARMEA migreerikohtaus kun hitto, onneksi meni ennen nukkumaan menoa ohitse.
käytin dogin ulkona pimeällä ja kaikki valopylväät kävi kirkkaudella silmiin aivan sikana.
nyt mennään kivasti, tuetaan toisiamme.

Kertokaas miten teidän päivänne menee.

Enää 21yötä jouluun <3
 
Parempi olo jälleen viikonlopun akkujen lataamisen jälkeen.
luojalle lykkyä että saan jatkaa rivarilin syöntiä 2*0.5mg eikä oteta veke.
vähäsen tilanne rauhoittunut, systeri ottaa päähän, se taaskin syötti koiraani
sikana "ota nami, ota puruluuta, ota purkkiruokaa"
kohta sanon sille että vien sen sitten saman tien piikille kun meinaat tappaa sen yli-lihavuuteen :(

Ei oikein ole sillä kaikki kotona.
kerholla on paljon ja paljon mielenterveyskuntoujia, kyllä siellä sitten näkee meitä moneen junaan mahtuvia, ei hyvää päivää huh huh.
tuntui ihmeelliseltä itsepäisyyspäivä, se oli pyhäpäivä ja nyt normaali arki.
Aurinko paistelee ja kirkas pakkas-sää, vähäsen tuo positiivisuutta elämään.

Koittakaas jaksaa veljekset ja siskokset <3
 
Meinaa lähteä viinan kanssa läträys taas käsistä, onneks ensi viikolla on Kelan kuntoutusviikko, jos sieltä sais imettyä sen verran hyviä viboja että sais vähän nenänvalkaisua aikaan.
 
Meinaa lähteä viinan kanssa läträys taas käsistä, onneks ensi viikolla on Kelan kuntoutusviikko, jos sieltä sais imettyä sen verran hyviä viboja että sais vähän nenänvalkaisua aikaan.


Mulla vähäsen samaa, kaveri tuo virusta lonkeroo 20e/case, suomessa maksaa 60e/case, välillä otan 1-2 relaksia varten, ei masenna niin pahasti.
jokaisella pitää olla pienet paheensa, ei siitä muuten mitään tule <3

edit: nyt kerholta himaan, pelottaa aivan sikana miten pää kestää joulun.
kuten kerroin, viime joulu oli karmeeta masista, pitää koettaa ottaa rennosti.
viime jouluna ei ollut iptv:tä, eli ei kunnon katseltavaa telkasta.
 
Viimeksi muokattu:
Masentuneet yms.

Miten on koronasulku vaikuttanut arkeenne, onko ollut enemmän masennusta kun nyt uimahallit, leffateatterit kiinni, kuntosalitkin ?

Tehän ette toki aina jaksa muutenkaan noihin lähteä, mutta nyt ei voikaan, vaikka olisi hyväkin lähtöfiilis niinä yksittäisinä päivinä...
Mitä tässä voi enää tehdä jos ne ainoatkin nautinnot viedään pois eli esim. uinti hallissa ?

Toinen kysymys olenko mahdollisesti skitsoidi, jos minulla ei ole yhtäkään kaveria, en halua kavereita, ja nautin yksinolosta?

Minkälaiset kriteerit skitsoidille, diagnoosiin ? Pystyn kommunikoimaan ihmisten kanssa, mutta en mielellään joukoissa, vaan kahdestaan.
 
Masentuneet yms.

Miten on koronasulku vaikuttanut arkeenne, onko ollut enemmän masennusta kun nyt uimahallit, leffateatterit kiinni, kuntosalitkin ?

Tehän ette toki aina jaksa muutenkaan noihin lähteä, mutta nyt ei voikaan, vaikka olisi hyväkin lähtöfiilis niinä yksittäisinä päivinä...
Mitä tässä voi enää tehdä jos ne ainoatkin nautinnot viedään pois eli esim. uinti hallissa ?

Toinen kysymys olenko mahdollisesti skitsoidi, jos minulla ei ole yhtäkään kaveria, en halua kavereita, ja nautin yksinolosta?

Minkälaiset kriteerit skitsoidille, diagnoosiin ? Pystyn kommunikoimaan ihmisten kanssa, mutta en mielellään joukoissa, vaan kahdestaan.


Ei vaikuta minnuun, toki ikkuna-ostokset ovat vähentyneet kun ovat ostareiden penkit viety veke.
Aikoinaan kävin kuntosalilla 06 aamulla jo, mutta sain niistä nahkasista välineistä sieni-infektion ja sen jälkeen loppu lyhyeen, kun kaikki eivät pesseet välineitä ennen ja jälkeen :(
meillä onneksi kerho on auki, se on sosialinen kuntoutus ei harrastustoiminta.

Samaa minulla, todettiin skitsoidi persoonaallisuus, siinä taustana muutto-aalto peruskoulun aikana ja sama intissä, nyt olen enemmän sosiaalinen ja lekuri sanoi että voitaisiin ottaa skitsoidi diagnoosi veke, mutta olen parhaimillani yksinään, ei tartte näytellä mitään missään..

Minä en halua kavereita koska menetän ne kuitenkin kun kuolen joskus, ihan hullu ajatus.
mulla diagnoosi "viihtyy sairaalloisen hyvin yksin"
yksinäinen duunikin on parasta mitä tiedän.
tosin nyt johdan päihde ja mielenterveyskuntoujien kerhotoimintaa, pakosta, koska kukaan muu ei sitä vastuuta ottanut :)
onpahan jotain kivaa tekemistä.
 
Masentuneet yms.

Miten on koronasulku vaikuttanut arkeenne, onko ollut enemmän masennusta kun nyt uimahallit, leffateatterit kiinni, kuntosalitkin ?

Tehän ette toki aina jaksa muutenkaan noihin lähteä, mutta nyt ei voikaan, vaikka olisi hyväkin lähtöfiilis niinä yksittäisinä päivinä...
Mitä tässä voi enää tehdä jos ne ainoatkin nautinnot viedään pois eli esim. uinti hallissa ?

Toinen kysymys olenko mahdollisesti skitsoidi, jos minulla ei ole yhtäkään kaveria, en halua kavereita, ja nautin yksinolosta?

Minkälaiset kriteerit skitsoidille, diagnoosiin ? Pystyn kommunikoimaan ihmisten kanssa, mutta en mielellään joukoissa, vaan kahdestaan.
1. Ei juuri mitenkään, koska olen asosiaalinen syrjäänvetäytyjä. Kirjastojen kiinniolo vähän vitutti, mutta kotonakin on about sata lukematontakin kirjaa.

1b. Pakkaa termariin kuumaa keittoa/teetä/kovaa teetä/tms. ja lähde pitkälle kävelylle luontoon. Lue kirjaa. Pelaa Skyrimiä. Meditoi. Tee mitä tahansa millä onnistut harhauttamaan itseäsi siitä kuinka paskoja aikoja nämä ovat.

2. Et ole (luulen). Taudinkuvaan yleisestikin liittyy syrjäänvetäytyminen koska se on turvallista jne. Mutta mielenterveyttä koskee sama kuin ruumiinkin teveyttä: jos epäilet että jokin on vialla ja se alkaa haitata sinua, mene lääkäriin. Teet vaikka lista epäilyistäsi etukäteen jos puhuminen tuntuu vaikealta (tätä kun osaisin itse noudattaa...).
 
Mites muilla menee?
pahasti meinaa tulla masennusta ja paniikkia kun joulu lähenee.
huokaus. maskit päällänsä aina muualla kuin kotona, ulkona ja kaupoissa lähinnä.
nukuin vähäsen huonosti, 22-04, sitten kelaan hakemusta tekemään.
sitten nukkumaan 08:30-13:00 että sain vähäsen akkuja ladattua.
mulla ollut välillä pahaa huimausta aamulla, en tykkää siitä yhtään.
mietin että onko asento-huimausta vaiko sitten mirtzapin ja opamoxin yhdistelmä jos nukun huonosti.

Koittakaas pärjäillä.
minä jännitän uutta vuotta, taas paukutellaan ja koira on säikkynä.
<3
 
Hedaria, en tiedä mistä johtuu.
varmaankin kun eräs rouva valitteli eilen puhelimessa tunnin verran.
sitten muisti "sinäkin saat soittaa hänelle ja purkaa oloasi jos tahdot"
soitin sitten tänään ja kerroin kuulumisia niin 5min:n päästä "kuules, nyt pitää mennä" :)

eli ei oikein pelaa tämä tasa-arvoisuuden jutut joka paikassa.
kerhossa kaveria autettiin toisen kanssa ja juteltiin mm. joulun masennuksesta, jotain hyvää saatiin aikaiseksi.
mutta juuri nämä hyväksikäyttäjät ovat sitten pahimpia.

Aina sitä helvetin samaa levyä:"mitä teen kun leipä on pyöreä ja reikä on soikea? mitä minä teen, auta minua"
sitten vaikka kakkosnelosesta ja harjateräksestä vääntää niin "juuh, asia taitaa tosiaankin olla näin, kiitos neuvoista"

Sitten menee 30minsaa ja taas soi "mitä minä teen kun leipä on edelleenkin pyöreä ja reikä on soikea? minä tässä mietin tätä asiaa koko yön"

ei hyvää päivää, minä en käy psykiatrilla, mutta nämä valittelijat "minä olen käynyt 20 vuotta VAIN psykalla käyn terapoimassa"

Mitä helve..... minulle oli vain viitisen vuotta, sitten psyka totesi "täällä on pahemmin sairaita, uusi lääkkeesi terppa-asemalla ja koita pärjätä, soronoo"
fittu, siinä se oli se menetys, sitten toiset itkee "Minä olen käynyt vasta elämääni lävitse 20vuotta ja vielä on asiat kesken"
kait ne perkele on kesken kun aina aloitetaan aakkosten ensimmäisestä kirjaimesta, eikä uskota mitä terppa sanoo.
aina vaan jauhetaa samaa kakkaa, terapiat ovat "kasvamista" eikä sitä että jauhetaa samaa kakkaa 100:lla 20vuoden ajan.
Hankkisi kuuron kissan ja terapoisi sen kanssa sitten :(

Tekopyhyyttä "jos sulla on vaikeeta niin vuoroin vieraissa sitten" NOT NEVER!
Pitäiskö jaksaa mennä suihkuun, kun hikoilen talvitakki päällänsä ulkona kävellessä.
huomenna alan tekee torttuja, perjantaina pikkujoulut kerholla 16-19 välisen ajan..

En viitsi ottaa opamoxia nyt, kun se alkaa väsyttää ja pitää viedä dogi ulos vielä 23:n maissa.
koittakaas pärjätä brot. kertokaa jotain miten teilllä menee, onko teillä tällaisia ristejä kannettavana.

<3
 
Olenkohan masentunut nykyään ?

Teen kolmatta vuotta työtä 40h vko ja nykyään tuntuu ettei jaksa enää. On niin mahdottoman tylsää edes mietitä työn tekemistä. Otan toki asioita itselleni, mutta niiden tekemisessä voi kestää, jos ylipäätään jaksaa kaikkea ottaa. Vapaa-ajalla tuntuu että ne vähätkin jutut mitkä kiinnosti vietiin pois eli mahdollisuus uida ja käydä leffoissa. Musiikkia kuuntelen ja se onkin rutiini elämässäni ilman ystäviä.

Mulla on myös henkilökohtaisia asioita tehdä, eli kirjoitan esim. tekstejä ja niitäkin useita, joita pitäisi kehitellä mutta ei vaan jaksa.

Seksi sinänsä kiinnostaa, mutta sitäkään ei ole ollut aikoihin. Itsemurha-ajatuksia ei ole, mutta nukkuisin nykyistä pidempään.

Viikonloppuna nukun arjen univelat pois ainakin 9-10h. Arkena on unet ollut Fitin mukaan 6.5-7.5h.

Mä kerroin viime viikolla esimiehelle että toivoisin ettei työsoppariani jatkettaisi enää neljännelle vuodelle.

Kyseenalaistan osaamistani, vaikka minua kehutaan että teen työt hyvin, minkä osaan.

En tunne olevani ahdistunut, vaan pystyn elämään hyvin ilman järeitä ajatuksia. Tuntuu kuitenkin että ei enää jaksaisi muuta tehdä kuin pakolliset.

Ei ole itsemurha-ajatuksia enkä millään tavalla satuta itseäni (ei viiltelyä, en pidä itseäni tyhmänä yms). Itsetunto ei ole hauras, vaan sanoisin olevani vahva.

Mieliala on sellaiset 6/10 ollut, vaikuttaako se koronasulku ja se talvipimeys myös mielialaan? Millä selität, että viime talvena jaksoin tehdä töitä hyvin?

Eli se kaupassa käynti, lenkkeily ja kunnosta pitäminen, koneella istun joskus puoliväkisin. Siivota pystyn kerran viikossa.

Eiliseltä en muista otinko vitamiinit d ja omega. Mun ajatukset tällä hetkellä on, että loppuispa työ niin voisi kerätä itsensä taas.
 
Nukkumaan 23, sitten 08 koiraa kakille ja takaisin nukkumaan 12:Taan saakka.
jotenkin olen poissa olevan tuntuinen, reagoin ulkoympäristöön mutta pää tuntuu sumealta.
ihan kuin en olisi oma itseni taikka sitten vaan mietin liikoja, lisätään tämä vanhuuden tauteihin.

@kntkvtknt Moro, masennusta voi olla monisäikeistä ja eri-asteista,
Se on hyvä että nukut viikonloppuisin akut täyteen ja univelat veke.
mä stressaan sillä että näen tosi tarkkoja ja stressaavia unia, välillä olen väsyneempi herätessä kuin nukkumaan menessä.
Juuhh, kaikki paikat ovat nyt kiinni. Musiikki on mukavaa, sillä on todistetusti rentouttava ja stressiä vapauttava vaikutus.

Mä nukuin masiksena ilman koiraa 20h/vkr:ssa, sitten kyllästyin siihen.
Sä nukut hyvin, mä eläkeläisenä nukun 12h yleensä.
Ettei sitten duunissasi tule burnouttia? mulla meni harrastus ja duuni sekaisin ja se teki pahan burnoutin?

Sitä se on, minäkin ennen nautin joulun ajasta, nyt pelkään ja masennun, sitä oli jo viime jouluna, en pidä tästä tavasta.

Se voipi olla että tarvitset pidemmän loman kuin viikonlopun että saat relattua kunnolla.
välillä viikonloppuina vaan laskee aikaa että kohta taas se duunirumba alkaa, ei kivaa...

Kuulostaa minulta lievältä masennukselta, stressiltä, mieli-alan vaihteluilta.
mites muut sanoo?
<3
 
Nukkumaan 23, sitten 08 koiraa kakille ja takaisin nukkumaan 12:Taan saakka.
jotenkin olen poissa olevan tuntuinen, reagoin ulkoympäristöön mutta pää tuntuu sumealta.
ihan kuin en olisi oma itseni taikka sitten vaan mietin liikoja, lisätään tämä vanhuuden tauteihin.

@kntkvtknt Moro, masennusta voi olla monisäikeistä ja eri-asteista,
Se on hyvä että nukut viikonloppuisin akut täyteen ja univelat veke.
mä stressaan sillä että näen tosi tarkkoja ja stressaavia unia, välillä olen väsyneempi herätessä kuin nukkumaan menessä.
Juuhh, kaikki paikat ovat nyt kiinni. Musiikki on mukavaa, sillä on todistetusti rentouttava ja stressiä vapauttava vaikutus.

Mä nukuin masiksena ilman koiraa 20h/vkr:ssa, sitten kyllästyin siihen.
Sä nukut hyvin, mä eläkeläisenä nukun 12h yleensä.
Ettei sitten duunissasi tule burnouttia? mulla meni harrastus ja duuni sekaisin ja se teki pahan burnoutin?

Sitä se on, minäkin ennen nautin joulun ajasta, nyt pelkään ja masennun, sitä oli jo viime jouluna, en pidä tästä tavasta.

Se voipi olla että tarvitset pidemmän loman kuin viikonlopun että saat relattua kunnolla.
välillä viikonloppuina vaan laskee aikaa että kohta taas se duunirumba alkaa, ei kivaa...

Kuulostaa minulta lievältä masennukselta, stressiltä, mieli-alan vaihteluilta.
mites muut sanoo?
<3
Kiitos, mä vaan toivon että joskus voisit elää normaalia elämää.

Minulla se saattaakin olla tosiaan stressiä työstä. Kovaa suorituspainetta harjoittelijana. Odotetaan liikaa ja neuvoja en saa niin paljoa kuin pitäisi. Jos kysyn, pientiimissä kaikilla aina jotain palaveria, tai muuta työtä, etteivät ehdi aina neuvoa. En voi tulla asiantuntijaksi, jos ei ensin joku näytä asiat. Ne asiat mitkä osaan, ovat vähentyneet, koska palvelutapahtumia on ulkoisettu muille firmoille esim. laitehankinnat.

Ennen sentään asentelin käyttäjille työvälineitä, nyt tulee ulkopuolinen firma asennuksiin. Kumma kun on ei oma henkilöstö kelpaa?

Firman työntekijät laittavat niissä asioissa yhteyttä meihin, joita ei muiden firmojen kautta hoideta, ja nekin on vähentyneet. Vaativia pyyntöjä en osaa hoitaa.

Vapaa-ajallakin oli vaikeuksia tarttua oman elämän tehtäviin. Harrastaa ei ehdi 40h työviikon takia. Työterveyspsykologi epäili, että olisin uupunut tilanteeseen. Suositti, että jätän sopparin uusimatta.

Työttömänä suositteli sitten menemään kuntouttavaan työtoimintaan joka ei olisi niin raskasta minulle 4 h päivässä 2-4 päivää viikossa.

Epäili etten pystyisi jatkamaan tässä kuitenkaan, tai saattaisin jopa masentua, jos tilanne säilyy samana. Esimies on tietoinen asiasta, että en itsekään haluaisi jatkaa.

Myönsi kyllä virheensä, että oli ehkä huono juttu siirtää osan tehtävistä ulkopuolisille, kun olisin ne itsekin pystynyt hoitamaan paljon edullisemmin firmalle.

Jotenkin vaan tuntuu että kun tilanne on nyt ollut kuukausia tämä, että sitä vaan odottaa viikonloppua, ja silloin on ihan ok fiilis, jaksaa jotain tehdäkin. Mutta sitten taas maanantai.

Nykyään ei muuta osaa miettiä kuin työasioita ja ettei osastomme oikein toimi siellä. Palaverit venyvät 30 minuutista pariin tuntiin, tuntuu että aikaa menee kamalasti hukkaan turhuuksiin.

Mutta sitten apua ei saa kuitenkaan, että osaisi jotain muutakin tehdä kuin noita jo opittuja perusasioita.

On se vaikeaa tämä 40h työviikko. Ehkä pitäisi katsoa alanvaihtoa myös.

Stressaavia unia en ole nähnyt, mutta paljon on painajaismaisia unia ollut. On sekin tietysti kurjaa, jos joudut stressaamaan kaikesta.

Ei ole helppoa tämä elämä... en ymmärrä miten jotkut jaksaa vielä ylitöitä tehdä ja olla päivystäjinä osastollamme. Mä oon aina kieltäytynyt niistä, kun jo se normipanos tuottaa tarpeeksi...
Rahakaan ei motivoi minua, lisäksi olen huomannut että tosi hiljaisesti puhun välillä kun ei ole se paras fiilis päällä. Ja kehossa muutenkin outoja tuntemuksia välillä.

Välillä ei edes kuuntele mitä sanotaan kun just ne työasiat vie sen huomion. Parasta olisi tosiaan varmaan olla uusimatta sopparia, ei ole hyvä työpaikka enää...
 
Viimeksi muokattu:
Huokaus, nyt alkoi helpottaa elämä.
Ensiksi aamulla heräsin pirteänä, iloisena, otin tuossa "lähdenpäs kauppaan kun on joulumieltä"
pääsin kauppaan maskin kanssa, siellä on karmeasti väkeä ja ahtaat välit, siitä se helvetti alkoi, mummot , paapat, pariskunnat tukki 50cm:n väylät kokonaan, olisi pitänyt kiertää koko puulaaki että olisin päässyt niiden ohitse ottamaan viereiseltä hyllyltä kinkkua :(

Nooh, katselin ja sain 700g:n joululaatikot jokaista makua 3kpl. 3.15e/kpl pvm 30.12 riittää minulle.
Sitten kinkkusiivuja paketti 1kg suomalainen 12e, otanpa niitä kaksi pakettia.
Sitten vähäsen joulua, otanpa siitä 3:n hyasintin paketin vitosella.
sitten yx pappa, joka ei kuule eikä näe, meni luukulle "minä lähettäisin nämä, kyllä pitäisi ehtiä ennen joulua" ojensi kirjeet sekä 5e:n setelin huokaus.
pleksi välissä kaikilla maskit, kukaan ei kuule mitään missään, myyjä huutaa "PITÄÄKÖ KERITÄ ENNEN JOULUA"
paappa "kyllä pitää"
myyjä:" SITTEN PITÄÄ LAITTAA PLUSSA MERKIT MUKAAN" (alkaa hieromaan laatikoita ja kello käy) sanoo lopulta 6.50e, "TARVITAAN LISÄÄ RAHAA"
Pappa kuuntelee, ojentaa 20e:n setelin ottaa 5e:sen takaisin.

Sitten menen maitohyllylle, siis YRITÄN, kulmassa idiootti laittanut -30%:n alehyllyn kylmä sellaisen, nooh, siinä pari mummua synnyttää jotain.
mulkaisen pahasti "niin että tota pitäisi päästä kärryjen ohitte, jos alan kiertämään niin menee koko kaupan kiertämiseksi että saan neljä viiliä teitin takaa 2e:lla"
lopulta mummu säästää 20c ja ottaa yhden vispipuuron, meinasin ärähtää "tarviiiko rouva vielä kolehtirahaa? mulla on ylimääräinen kymppi taskussa perkele"

Siis aivan helvettiä koko kauppareissu, oli kuin perseeseen ammuttu karhu kun pääsin himaan :sfacepalm:

pakko oli ottaa opamoxia ja kattoa iptv:stä smitshonian channelilta risteilijä-eurooppa dokkaria, nukun yön ylitse ja ehkä sitten elämä taas näyttää "kivalta" :(

Minä kun "niin viattomana läksin kauppaan, dimppa dimppa, minä hyräilen joululauluja ja olen onnellinen, haukkaan raitista ilmaa ja menen iloisesti shoppailee"

Ehkä olen jotenkin skitsomaaninen ja ikääntyessäni pinna tosi tiukalla, tahdon mätkiä kaikki nyrkillä naamaa...
kerran rivatrilia vähennettäessä tuli oireita,ja sanoin sitten ea-polin rouvalle puhelimessa "mun lääkkeiden alas-ajo ei oikein pelaa, kirjaa nämä viekkarit ylös, mä tahdon vaan tappaa kaikki maailman ihmiset"

Vastasi puhelimessa:"hyvä luoja sentään, sitten sinun on parasta heti tulla osastolle"
mää siihen "en kykene , mulla on terapiakoira jolle ei ole hoitajaa, kyllä se tästä lutviutuu kun otan normaali annoksen lääkkeitä"
niinkuin (ehkä ) lutviutuikin, vielä en ole ketään tappanut, pinna on kyllä välillä sika kireellä.
Onkos muilla sellaisia aikoja että kaikki fituttaa ja menee päin helvettiä??

Nyt sain vähäsen hyvää mieltä, sain duunipalkaksi hyvän pöytäkoneen, en saanut sitä kaupaksi 90e:lla.
laitoin sitten sen Lahjoitetaan osastolle, kun yleensä laitan ruokapaketin avun tarvisevalle Jouluksi, nyt ei ole varaa, mutta 150e:n arvoinen tietokonepaketti on kiva.
pystyy jopa pelaamaan eikä vaan nettailee :)
 
Kiitos, mä vaan toivon että joskus voisit elää normaalia elämää.

Minulla se saattaakin olla tosiaan stressiä työstä. Kovaa suorituspainetta harjoittelijana. Odotetaan liikaa ja neuvoja en saa niin paljoa kuin pitäisi. Jos kysyn, pientiimissä kaikilla aina jotain palaveria, tai muuta työtä, etteivät ehdi aina neuvoa. En voi tulla asiantuntijaksi, jos ei ensin joku näytä asiat. Ne asiat mitkä osaan, ovat vähentyneet, koska palvelutapahtumia on ulkoisettu muille firmoille esim. laitehankinnat.

Minä olen masentunut.
Minä mietin nykyään kun olen wanha kääkkä, 53veetä että onkohan näin; ettei mulla olekaan masista?
että intin 87-88 aikana ja sen jälkeen tuli kakka-olot, kun tuli Tenoxin viekkarit (lopetin ne seinään ilman valvontaan kotiuttamispäivänä), sitten tuli keliakia ja laktoosi-intoleranssi, eikä 88 tiedetty keliakiasta mitään, vasta 1990 se tuli suomeen tiedoksi, olin varmaan ruumiillisestikin niin paskana, ehkä en ollutkaan masis.

nykyään tahdon monesti vaan kuolla, hankin äitini eläissä mustasta-pörssistä kiväärin ja meinasin tappaa itteni, oli vain 22:n eikä googletuksen mukaan sillä saanut kuin jäämään itsensä vihannekseksi, luovuin siitä ja toimitin paketin jepari-asemalle "muka löysin ne" ..

mietin monesti, että luojalle kiitos en saanut haluamaani käsi-asetta, se olisi liian helppoa, en osaa jotenkin ajatella tuota, mutta liipasimen painallus poistaisi kaikki ongelmat,
en vaan varmaankaan ymmärrä seuraamuksia, toivoisin että pääsisin kokeilemaan miltä kuoleminen tuntuu ja sitten vielä takaisin ja osaisin arvostaa elämääni suuremmin.
mutta kun se itsari on sitten virallinen menolippu, ei palautus-oikeutta eikä takuuta :(

Minä kaipaan hirveästi kuolemaa, tykkään nukkua, mutta en liikaa, siinä ollaan toimettomassa tiedottomassa tilassa.
Minä en rakasta ketään enkä mitään, en edes maailmaa.
Kerran sanoin pastorille "rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi, mites sitten jos vihaan itseäni"?
oli pappi hiljaa :(

Harjoittelu-jutut ovat kovia, paljon näyttämisen paineita.
Sitten kaikki on "harjoittelijan syytä".
minä kerran olin kuorma-auto kuskin harjoittelijana ja wanhat kääkät potki päähän, syytti ja huuteli
minä reppana junnuna yritin "en minä kun ..." sitten oli muu wanha jengi ja työkaverit heti toppuuttelemassa "älä nyt sano enää yhtään enempää, pahemmat vaan tilannetta" :(

Työttömänä suositteli sitten menemään kuntouttavaan työtoimintaan joka ei olisi niin raskasta minulle 4 h päivässä 2-4 päivää viikossa.

Tuo on todella hyvä, liian monet polttaa itsensä loppuu.
Tiesitkö esim. sitä, että mikrotukihenkilöt ja ohjelmoijat aloittavat uran varhain ja ovat polttaneet itsensä työkyvyttömyys-eläkkeelle 30veenä jo !

Ei ole helppoa tämä elämä... en ymmärrä miten jotkut jaksaa vielä ylitöitä tehdä ja olla päivystäjinä osastollamme. Mä oon aina kieltäytynyt niistä, kun jo se normipanos tuottaa tarpeeksi...
Rahakaan ei motivoi minua, lisäksi olen huomannut että tosi hiljaisesti puhun välillä kun ei ole se paras fiilis päällä. Ja kehossa muutenkin outoja tuntemuksia välillä.

Ei ole veliseni, minulla todettu skitsoidi persoonallisuus, viihdyn sairaalloisen hyvin yksin.
välillä hain vartijan uralle, koska olisin tykännyt yksin tehdä yötöitä joissain partioissa firmoissa ja laitoksissa.
en päässyt, sanottiin että kaikki aloittaa kaupan vartijoina, evvk.
nyt voi olla tilanne toinen 20vuoden jälkeen, nyt näin vanhana en jaksaisi tuota, jalat muutenkin huonot.

Minäkään en tykkää rahasta, roomalaiset jo teki siiitä helvetin, kaikki tapettiin rahojen takia, sitä saa olla että saa ruokaa, mutta ei liikaa, ei pidä liiasta rahasta.

Hyvä että ajattelet itseäsi, terveyttä ei rahalla korvata millään.

Kauniita unia, enää 5 yötä jouluun <3
:shug:
 
Oma työterveyslääkäri ehdotteli työpaikan vaihtoa vastaavista syistä. Joulukalenteria avaan 3-6 pv välein kun lapset huomauttelee etten oo aukaissut. Melkein 2v siinä meni kun itse teetettyyn kylppäriin sai jonkunlaisen mono vahvistimen tilattua niin pitäs alkaa kaiutinpaikkaa merkkaamaan ja poraamaan (parempaa laatua ois halunnut mutta hinta tuntui moninkertaistuvan niin kokeillaan nyt tolla edukkaalla ensin että kunhan toimii ja JBL Extreme 2 tuli välissä hankittua)
Uudesta lumilingosta meni heittotorven korkeussäätö irti niin sekin vielä.

E: uutena tilattuun pösöön joku meni klommon kohauttaa meni vastapuolen vakuutusten kautta maalautettavaksi yksi paneeli ja lumiste jäi kiinnittämättä kesän jäljiltä 100% oma moka niin katotaan kohta paljonko kattopeltiä raapinut :beye:
Vaikuttaisi olevan harvinaista mallia, käytännössä melkein täysillä varusteilla 5008 ja ainoastaan - 18 vissiin vain tumman sininen metalliväri + vaalea puolinahkasisusta ollut specsattavissa katalogin mukaan. Olivat siirtyneet +10k€ GT varustetasoon.

Positiivista, PS5 onni sattui kohdalleen ensimmäisten joukossa sen sai mutta posti onnistui sen alunperin lähettää eri paikkakunnalle +500km päähän niin sai vasta 4pv päästä kuin olisi julkaisussa pitänyt.

Blackfridaysta hankittu tarjous Philips Ambilight TV 58" käy takuukeikan vantaalla

Osaa se vastustaa.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo oli hyvä tieto tuo että vartijaksi ei pääse vartioimaan heti jotain vähemmän ihmispaljoista paikkaa.

Vaikka en ilmeisesti skitsoidi olekaan, mä en pidä ihmisjoukoista. Mun on parempi yksin ja töissäkin tykkäisin eniten työstä jossa en saisi keltään puhelinsoittoja tai sähköposteja.

Tein kuntouttavana juuri tätä työtä ja oli energiaa täysin eri tavalla. Tänä yönä nukuin 9t33m.

Ystäviä minulla ei ole, pakkokin tässä on jättää se soppari uusimatta kolmannelle vuodelle kun ei vain enää nappaa se työn tekeminen.

Rasittaa edes koko ajatus mikrotukihenkilönä oleminen eläkkeeseen asti. Varsinkin jos joutuu tosi useasti ulkomaan koneisiin olemaan yhteydessä firmassa. Kysyvät että printteri ei toimi, niin aika hankala sanoa siihen mitään, jos kukaan osastoltani ei kerro edes mikä printteri siinä on, ja vielä se ekstraba ettei paikan päällä ole auttamassa. Todella vetää koville ja joka päivä samoja kysymyksiä ihmisillä.

Pahintahan just se että olen harjoittelija ja esimies odottaa ehkä liikaa, samalla mun työtä on ulkoistettu muualle eli vähän niin kuin istun kädet taskussa töissä... kun ei vain tiedä miten tehdä asioita.

Ja ne joita vähänkin osas, niin ulkoistettu muualle tai tiketteinä vähentynyt tosi paljon (voi olla joulu syyn), mutta vähemmän tulee niitä jotka voin tehdä, jo kuukauden parin ajan.

Kukaan ei neuvo, sulta vaan oletetaan että kolmessa vuodessa sä jo osaat... jos haluaisin ottaa mitä en osaa työn alle.

Suosittelen kaikille, kuunnelkaa itseänne. Te tiedätte mikä on parasta teille. Työn ei saisi uuvuttaa tai viedä masikseen.
 
Viimeksi muokattu:
@kntkvtknt juuh tietokonehommat ovat perseestä, niitä itse 30v tehneenä tiedän niistä jotain, spesial softista en mitään, mutta minusta kaikki atk joutaisi laivaan ja upottaa ahvenanmaalle, ne vie ihmisiltä duunit, ovat kakkoja, ennen oli lähettejä, sisälähetit jne. nyt epostia.
sitten mummuille ja paapoille sanotaan kun tulee setelin ja laskun kanssa pankkiin:
"varaa aika netistä, hanki atk:ta ja tunnusluvut ja korttia ja maksa 8e/kk palvelumaksua ja mene atk-kurssille, hanki nettti ja muuta shittiä"
mummo-paappa vaan "minä kun tahtoisin maksaa tämän 5e:n laskun joka on paperilla a4:lla"
ei käy, osta koko paletti ja pilaa elämäsi, hanki pasketta atk:ta nurkkaa mätänee, sitten koneet kaatuu ja ihmettelet ja soitat atk-tukeen, sieltä tulee hemmo näppäimistöä vähäsen hakkaa ja kuittaa siitä 50e:n laskun, mitään ei kerro missä vika :(

muille atk:n opettaminen on välillä, VÄLILLÄ kivaaa mutta usein tuskaa, tiedän kokemuksesta.
amiksessa olin sijaisopena Ruotsin kielen kurssilla ja matikassa, fittu että oli hauskaa, sitten viikon työsalipuolella auto-asentaja linjalla, oli hiton kivaa
30veenä olla 17-18 vee kakaroiden kanssa katsamassa.
Mites sulla, sä olet sen verran nuori että menee tuolleen?
'

Itse tykkään kun olen jo 53 niin tehdä nuorten viattomien "lasten" kanssa duunia, ne eivät kiroile ja se kunnioitus sinua kohtaa on pyyteetöntä. <3
 
@kntkvtknt juuh tietokonehommat ovat perseestä, niitä itse 30v tehneenä tiedän niistä jotain, spesial softista en mitään, mutta minusta kaikki atk joutaisi laivaan ja upottaa ahvenanmaalle, ne vie ihmisiltä duunit, ovat kakkoja, ennen oli lähettejä, sisälähetit jne. nyt epostia.
sitten mummuille ja paapoille sanotaan kun tulee setelin ja laskun kanssa pankkiin:
"varaa aika netistä, hanki atk:ta ja tunnusluvut ja korttia ja maksa 8e/kk palvelumaksua ja mene atk-kurssille, hanki nettti ja muuta shittiä"
mummo-paappa vaan "minä kun tahtoisin maksaa tämän 5e:n laskun joka on paperilla a4:lla"
ei käy, osta koko paletti ja pilaa elämäsi, hanki pasketta atk:ta nurkkaa mätänee, sitten koneet kaatuu ja ihmettelet ja soitat atk-tukeen, sieltä tulee hemmo näppäimistöä vähäsen hakkaa ja kuittaa siitä 50e:n laskun, mitään ei kerro missä vika :(

muille atk:n opettaminen on välillä, VÄLILLÄ kivaaa mutta usein tuskaa, tiedän kokemuksesta.
amiksessa olin sijaisopena Ruotsin kielen kurssilla ja matikassa, fittu että oli hauskaa, sitten viikon työsalipuolella auto-asentaja linjalla, oli hiton kivaa
30veenä olla 17-18 vee kakaroiden kanssa katsamassa.
Mites sulla, sä olet sen verran nuori että menee tuolleen?
'

Itse tykkään kun olen jo 53 niin tehdä nuorten viattomien "lasten" kanssa duunia, ne eivät kiroile ja se kunnioitus sinua kohtaa on pyyteetöntä. <3
Joo ei voi kyllä mitään atk hommia suositella. Meillä talossa pisimmät 20 vuotta atk-hommissa, en tiedä kuinka jaksaa se rouva.

Hän jää ylitöihinkin jos tulee joku palvelinrikko, koska muuten tuotanto seis... minä sanonut aina että minuuttiakaan en ylityötä tee. Mun aika on se liukuvasti 8h ja sitten pois... päivystää en aio.

Mä olen kohta 30, niin varmaan se tässä rasittanut eniten, että vuosia vaan vierii ja mitään mitä haluaisi tehdä ei työn takia ehdi... niinkin yksinkertainen asia kuin Jopo jäänyt tosi vähälle käytölle.

Ei ole aikaa tai ei ole energiaa. Olen nuori, mutta kaipa tämä ajanpuute iskee ja se työilmapiiri, vaikkei ole edes phimmasta päästä.

Tätä ketjua kun lukee, niin aika monella asiat on todellakin pahemmin kuin minulla. Oikein itkettää miten huonosti asiat voikaan mennä toisille.

Nostan hattua kaikille, jotka jaksatte tässä maailmassa kulkea.
 
Joo ei voi kyllä mitään atk hommia suositella. Meillä talossa pisimmät 20 vuotta atk-hommissa, en tiedä kuinka jaksaa se rouva.

Hän jää ylitöihinkin jos tulee joku palvelinrikko, koska muuten tuotanto seis... minä sanonut aina että minuuttiakaan en ylityötä tee. Mun aika on se liukuvasti 8h ja sitten pois... päivystää en aio.

Mä olen kohta 30, niin varmaan se tässä rasittanut eniten, että vuosia vaan vierii ja mitään mitä haluaisi tehdä ei työn takia ehdi... niinkin yksinkertainen asia kuin Jopo jäänyt tosi vähälle käytölle.

Ei ole aikaa tai ei ole energiaa. Olen nuori, mutta kaipa tämä ajanpuute iskee ja se työilmapiiri, vaikkei ole edes phimmasta päästä.

Tätä ketjua kun lukee, niin aika monella asiat on todellakin pahemmin kuin minulla. Oikein itkettää miten huonosti asiat voikaan mennä toisille.

Nostan hattua kaikille, jotka jaksatte tässä maailmassa kulkea.


Mä tein ylitöitä, niin kateelliset katsoivat ja manailivat pomoille "toi tekee varmaankin omia duuneja meidän laitteilla, koska EI kukaan JÄRKEVÄ tee ilmaiseksi ylitöitä"
mä siis tein ilmases 16:n jälkeen jopa 19:taan saakka ylitöitä, ei voinut lähteä noin vain kotia, kun paikat levällään.

Ajanpuute on paha, sitä oppii monet sitten wanhana että "olisinpa nuorempana ollut fiksu ja ja..."
turha sitten arkun ääressä enää suunnitella tulevaa :(

Kiitos, me olemme täällä keskutelemassa asioista jotka ovat arkoja, täällä voi kertoa kaikki ilman että tulee tuomioita.
ei kuules olekaan pientä ongelmaa , älä vaan vähättele itseäsi <3

Olisi mukavaa että muutkin kertoisivat täällä vertaistukena ongelmistaan ja ratkaisuistaan.

Jaksuja Sinulle, kertoile miten sitten etenet elämässä, älä unohda meitä <3
 
Nukkumaan vasta 01,koska otin iltikset.
näen joka iltis ja yö kunnolla kivoja kurssi-unia.
en tiedä, kun toiset sanoo että jos näkee unta niin ei ole syvässä unessa joka on se tarpeellinen, tiedä sitten.
Nyt on aikas positiivinen mieli.

Sydämiä kaikille herroille , rouville, neideille ja luoduille. <3
 
Vituttaa.
Tajusin että mulla ei ole koskaan ollut mitään virallista masennusdiagnoosia. Ennen 2011 syksyä voin hyvin, lukuunottamatta yksinäisyyttä jota sitten menin valittamaan mielenterveyslääkärille. Tämä käynti sattui vielä kaamosmasennuksen aikaan joten mieliala ei ollut kovin hyvä. Ja tuon takia sitten sain masennuslääkkeet, lääkärin pikadiagnoosin mukaan olin masentunut. Ja siitä alkoi helvetti.


Tuli masennusoireet, ahdistusoireet, yleistynyt ahdistushäiriöt ja ties mitä joista ei ollut tietoakaan ennen 2011 syksyä. 2016 lopulla lopetin lääkkeet ja voin tosi hyvin 2018 alkuun jolloin hammaslääkärissä tuli aika karuja uutisia. Tuo sitten laukaisi yleistyneen ahdistushäiriön. En kuitenkaan ymmärtänyt että kyseessä olisi ollut ihan itse ilman lääkkeitä hoidettava asia vaan menin taas mielenterveyslääkärille joka määräsi lääkkeitä. Ja lopputuloksen voi lukea tästä ketjusta.

Nyt sitten kadun sitä että menin koskaan koskemaan masennuslääkkeisiin. Ties kuinka monta ongelmaa olisi vältetty jos olisin jättänyt lääkkeet ottamatta.
Yleistynyt ahdistushäiriö tulee taas joulun alla mieleen mutta se korvautuu onneksi vitutuksella kun ajattelen että olen vuosia syönyt lääkkeitä turhaan.

Kunhan tuo nykyinen lääkäri tulee lomilta niin se saa sitten kertoa miten nuo lääkkeet ajetaan alas. On tässä 9 vuoden aikana opittu jo aika hyvin erottamaan yleistynyt ahdistushäiriö ja kaamosmasennus ahdistuksesta ja "oikeasta" masennuksesta.

Harmi vain että tuo lääkäri oli myös portti yksinäisten hoitolaitokseen. Ja tuolloin luulin että kun lääkäri jotain lääkkeitä määrää niin ne on sitten otettava.
 
@cl0 lääkkeet ovat ylimääräistä kamaa elimistöön, ei yhtään hyvää.
mutta pienempi paha on se monille pienempi paha.
jos lääkkeet auttaa niin ei tarvitse ottaa viinaa tms. relaxantteja.

Minäkin mietin nykyään että olinko todellakin masentunut intin jälkeen vaiko pelkästään viekkareita tenoxista ja keliakia + laktoosi-intoleranssi jotka olivat hoitamatta.
 
@cl0 lääkkeet ovat ylimääräistä kamaa elimistöön, ei yhtään hyvää.
mutta pienempi paha on se monille pienempi paha.
jos lääkkeet auttaa niin ei tarvitse ottaa viinaa tms. relaxantteja.

Minäkin mietin nykyään että olinko todellakin masentunut intin jälkeen vaiko pelkästään viekkareita tenoxista ja keliakia + laktoosi-intoleranssi jotka olivat hoitamatta.
Joo joillekin ne lääkkeet auttavat. Mutta joillekin nuo masennuslääkkeet taas eivät auta mitään, kuulun siihen jälkimmäiseen ryhmään.
 
Hyvää stooria. Vaimolla oli vuoden käytössä lääkkeet myös mutta vaikutukset ei positiivisia olleet. :thumbsup:
 
Hyvää stooria. Vaimolla oli vuoden käytössä lääkkeet myös mutta vaikutukset ei positiivisia olleet. :thumbsup:


Harvoin on, yleensä kun elimistöön tungetaan vierasta kamaa niin ei se tykkää hyvää.
tosin aina pitää valita pienempi paha, ottaako sitten esim. nitroja kun sydän temppuilee :hmm:
 
Hyvää sekä Rauhallista joulua masennuksenkin keskellä.
Koettaa jaksaa, autetaan toisiamme <3
 
Jaksaa jaksaa (y)


Luojalle kiitos ei tullut masista ja paniikkia jouluna.
ihmeen iloinen olin, ei edes sukulaiset saaneet päästä pimahtamaan kuten viimejouluna oli fitutus korkealla.
Nyt tulee lunta Lahdessa ja jouluruokia on vaikka kuinka, riittää kivasti ensi viikkoon saakka, 30.12 saakka on päiväykset.
Vielä viimeinen pahennus, tulee uusivuosi ja koira pelkää paukkuja, sen kun vielä kestää.

:shug:


edit: vihulaisen ihmiset.
soitin kaverille "hmmm gmmm hymmmm gmmmm... olet sää siellä"
eli puhun hänelle , mutta hän kuulee mitä haluaa, eli ns. vanhojen ihmisten valikoiva kuulo.
sitten toinen rouva.
"minulla on tiukkaa, menee tupakka-asti vrk:ssa 8e, ostin viiniä uudeksi vuodeksi, nyt on tiukkaa"
meinasin vähäsen sanoa:
"niin sinulla tiukkaa? sinä saat eläkettä kunnolla, minä olen toimeentulotuki-asiakas, kummalla on tiukempaa"? jätin kuitenkin joulun kunniaksi sanomatta.

sitten menen sen luokse sunnuntaina atk-keikalle, sen se kyllä kuuli että tulen,. mutta muuta ei sitten kuullutkaan, eikä tahdonut kuunnella.
tekee aina ruuat 20:00 .00 tasan, nyt alkoi tekemään 19:20 "on nälkä"
no jooh, sitten yleensä aina nukkumaan 01 ja saa unen päästä kiinni 03.
eilen sanoi:"minua väsyttää käyn kun 23 nukkumaan" paskat.
tänään kysyin miten jaksat?
" väsyttää nukkumaan 03" TÄH, justhan se sanoi että 23 nukkumaan kun helvetti on väsynyt, eli on väsynyt juttelee minun kanssani, mutta ei muitten???!!!

Sitten kolmas sivari
"mää tartten sun apua, jooh niih... en jaksa kuunnella enempää lopetellaan nyt kun kerran JO sain sulta apua"

Anteeksi nyt vaan mutta tulee maksullinen henkilö lue:huora, mieleeni näistä tapauksista, paitsi että teen ilmaiseksi.

Mitä näitten kanssa oikein tekisi?
puhelinnumerot blokkiin ikuisesti, sanon vaan seuraavan kerran kun näen "jooh, sori etten vastaa, mulla on nälkä ja alan nyt syömään"
eli vedän hatusta aivan tolkutonta paskaa.

tämä on sitä lähimmäisen rakkautta herran vuonna 2020 :sfacepalm:
 
Viimeksi muokattu:
Mitens sulla on joulu mennyt? @Memory


Kiitos hyvin, pää vaan hajoaa kun ei ole kerhoa kun vasta 11.01, huokaus, oli sentään jotain tekemistä kun arkisin 16-18 keittelin kaffetta porukoille ja availin ovia.
lahjoja en antanut enkä saanut tasan meni.
psyykkisesti tasapaksua, ei pahempia ongelmia.
herään vaan öisin kun en hengitä, toi voi ollakkin paha juttu, ei kivaa.
mitään uniapnea konetta en tahro.
 
Mitä vittua, olen nyt havahtunut parin viikon sisään tunne-elämäni melkein täydelliseen katoamiseen. Mikään ei tunnu miltään, edellisen parisuhteen päätyttyä meni jonkin aikaa, löysin uuden naisen. En kuitenkaan tunne enää kuin vahvaa kiintymystä, mahasta kutkuttava ihastuminen ja lällyyttely ei vaan tule silloin, kun sen pitäisi. Olen erakoitunut kokonaan, kenenkään kanssa keskusteleminen ei tunnu erityisen kiinnostavalta, vaikka se onnistuu, kun täytyy. Päivästä toiseen ajatus kiertää samaa kehää, perinteiset "en halua kuolla mutta en halua ollakkaan" jne. Olen yrittänyt harrastaa mieluisia aktiviteetteja, mutta sekään ei auta. Ihmisten kanssa sosiaalinen kanssakäyminen ei anna juuri mitään, vaikka sitäkin olen yrittänyt. Ehkä paras vertailukohta tähän tilanteeseen on J. Leskinen. (Viiltävää sanansäilää myöten, olen suorastaan vittumainen välillä, vaikka en varsinaisesti mikään paha ihminen ole, joku voisi haukkua pasifistiksi, mutta a: en ole kokonaan sen määreisiin sopiva ja b: en aio seota ismeihin, ne ovat ihmisiä varten, jotka eivät muuten osaa itseään ilmaista.)

Kohtalotovereita. Auttaa se tieto vähän, että ei meistä kukaan ole yksin omituisuukisemme kanssa.
Itsellänikin vaihteeksi suht vaikea syksy ollut. Alkuvuosi ja kesä oli mukavaa aikaa vielä, olin päässyt irti eksästä ja jakosin käydä kiertelemässä luontokohteissa ja tapailin jopa hameväkeä joista kesällä yksi sitten päätyi parisuhteeseen asti. Oli tarmoja ja intoa touhuilla, kunnes koitti syksy.

Se oli se ensimmäinen flunssa alkusyksyllä, joka taas kerran päätyi flunssakierteeseen ja koronatestien kautta jonkinasteiseen kaamosdepikseen. Poissa oli se into tehdä mitään, ei vaan huvittanut lähteä mihinkään tai nähdä ketään.. ainut mikä nyt kiinnosti oli omat harrastukset kotona (elektroniikka, audiotekniikka ym tekninen näpertely). Olo oli silti kurja, jatkuvasti jotenkin fyysisesti epämiellyttävä fiilis, olisi tehnyt mieli vaan päästä tästä kipeästä kropasta irti - ihan kuin jokin olisi syönyt sisältäpäin. Pienetkin tuntemukset ahdisti ihan helvetisti. Tunne-elämä, mikä se on?

Ei huvittanut hemmetti edes ryypätä tms siinä toivossa että hetkellisesti helpottaisi. Vaikka parina iltana oloani päihdyttämällä kevensinkin, sillä hetkellä olo tuntui toki paremmalta ja vielä seuraava päiväkin selvinpäin tuntui ihan kivalta mutta parin päivän päästä taas kurjuusolot iski eikä todellakaan tullut mieleenkään korkata pulloa toistamiseen. Mietin mielessäni, miten jotkut edes jaksaa ryypätä kurjuuteensa? No onneksi toisaalta on paljon mieluisia harrastuksia jotka pesee päihteet 10-0 joten mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia päihdeaddiktioita vaikka tietoinen niiden oloa helpottavista ominaisuuksista olenkin. Olenhan saanut ihan reseptillä opiaattikipulääkkeitä sekä ahdistuneisuushäiriöön bentsoja ja toki nuoruudessa kokeillut sitä sun tätä ihan mielenkiinnosta, opiskellut lääketiedettä ihan koulutuksenikin puolesta. Ainut päihde/lääke mikä itseasiassa näihin oloihin on koskaan auttanut, on ollut bentsot mutta niiden riippuvuuspotentiaali on sitä luokkaa ettei niitä viitsi kuuriluontoisesti kiskoa.. päätyisi pian ojasta allikkoon. Koskaan en ole itsetuhoinenkaan ollut milläänlailla, vaikka miten olisi kurja olla niin kyllä sitä tiedostaa jotta edessä voi olla vielä paljon terveitä hyviäkin aikoja. Kyllä ne mielellään haluaa kokea :)

No hiljattain kuoli lemmikkikissa vanhuuttaan, työkkäristä pamahti 60pv karenssi koska unohdin hakea muuan koulutukseen flunssan kourissa, tuli vieläpä ero koska en vaan jaksanut parisuhdetta kuten kuuluisi. Ero ei tuntunut missään, lähinnä helpottavalta.. kissan kuolema (ell kävi antamassa piikin koska kissa alkoi voida huonosti, kasvain) nyt vähän kirpaisi eli jotain tunteita sentään on. Jännä tuo psyyke, välillä on ihan hyviäkin päiviä jopa useita putkeen tässä ollut - olo ollut aivan normaali ja tullut fiilis tavata ihmisiäkin ym aktiviteettia muutakin kuin kotona näpertely. Vointi voi jopa vuorokauden sisällä tehdä täyskäännöksiä.

No eiköhän tää tästä taas, ei ole ensimmäinen vaikea loppuvuosi. Masennuslääkkeisiin en ole koskaan koskenut enkä hevin koske, en halua sotkea aivokemioitani jatkuvalla lääkityksellä (ja vituttaa kaikki sivuvaikutukset) koska luotan jälleen siihen että pian taas osaa nauttia asioista erilailla - no toivonmukaan ainakin. Koronaepidemia vei tosiaan keväällä työtkin alta, kyllä töihin tekisi mieli takaisin mutta ihan tässä kunnossa en vielä siihen ehkä kykene - toisaalta se työarki saattaa olla myös masennuksen katkaiseva tekijä, siitäkin on kokemusta. On tässä jo erilaisia haaveitakin taas, keväällä vois lähteä kiertelemään luontokohteita yksin ympäri suomea. Talven aikana voisi rääkätä itseään metsätöillä jahka tää nuha helpottaa. Ehkä tuo vastakkainen sukupuolikin alkaa taas kiinnostella :D

Tsemppiä muillekin depiksen kourissa kärvisteleville muroille! Ne jotka ei tällaisia ole kokeneet, eivät voi ymmärtää. En ymmärtänyt itsekään ennenkuin joskus reilu kolmekymppisenä alkoi depiksen oireita satunnaisesti tulla.
 
Kohtalotovereita. Auttaa se tieto vähän, että ei meistä kukaan ole yksin omituisuukisemme kanssa.
Itsellänikin vaihteeksi suht vaikea syksy ollut. Alkuvuosi ja kesä oli mukavaa aikaa vielä, olin päässyt irti eksästä ja jakosin käydä kiertelemässä luontokohteissa ja tapailin jopa hameväkeä joista kesällä yksi sitten päätyi parisuhteeseen asti. Oli tarmoja ja intoa touhuilla, kunnes koitti syksy.

Se oli se ensimmäinen flunssa alkusyksyllä, joka taas kerran päätyi flunssakierteeseen ja koronatestien kautta jonkinasteiseen kaamosdepikseen. Poissa oli se into tehdä mitään, ei vaan huvittanut lähteä mihinkään tai nähdä ketään.. ainut mikä nyt kiinnosti oli omat harrastukset kotona (elektroniikka, audiotekniikka ym tekninen näpertely). Olo oli silti kurja, jatkuvasti jotenkin fyysisesti epämiellyttävä fiilis, olisi tehnyt mieli vaan päästä tästä kipeästä kropasta irti - ihan kuin jokin olisi syönyt sisältäpäin. Pienetkin tuntemukset ahdisti ihan helvetisti. Tunne-elämä, mikä se on?

Ei huvittanut hemmetti edes ryypätä tms siinä toivossa että hetkellisesti helpottaisi. Vaikka parina iltana oloani päihdyttämällä kevensinkin, sillä hetkellä olo tuntui toki paremmalta ja vielä seuraava päiväkin selvinpäin tuntui ihan kivalta mutta parin päivän päästä taas kurjuusolot iski eikä todellakaan tullut mieleenkään korkata pulloa toistamiseen. Mietin mielessäni, miten jotkut edes jaksaa ryypätä kurjuuteensa? No onneksi toisaalta on paljon mieluisia harrastuksia jotka pesee päihteet 10-0 joten mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia päihdeaddiktioita vaikka tietoinen niiden oloa helpottavista ominaisuuksista olenkin. Olenhan saanut ihan reseptillä opiaattikipulääkkeitä sekä ahdistuneisuushäiriöön bentsoja ja toki nuoruudessa kokeillut sitä sun tätä ihan mielenkiinnosta, opiskellut lääketiedettä ihan koulutuksenikin puolesta. Ainut päihde/lääke mikä itseasiassa näihin oloihin on koskaan auttanut, on ollut bentsot mutta niiden riippuvuuspotentiaali on sitä luokkaa ettei niitä viitsi kuuriluontoisesti kiskoa.. päätyisi pian ojasta allikkoon. Koskaan en ole itsetuhoinenkaan ollut milläänlailla, vaikka miten olisi kurja olla niin kyllä sitä tiedostaa jotta edessä voi olla vielä paljon terveitä hyviäkin aikoja. Kyllä ne mielellään haluaa kokea :)

No hiljattain kuoli lemmikkikissa vanhuuttaan, työkkäristä pamahti 60pv karenssi koska unohdin hakea muuan koulutukseen flunssan kourissa, tuli vieläpä ero koska en vaan jaksanut parisuhdetta kuten kuuluisi. Ero ei tuntunut missään, lähinnä helpottavalta.. kissan kuolema (ell kävi antamassa piikin koska kissa alkoi voida huonosti, kasvain) nyt vähän kirpaisi eli jotain tunteita sentään on. Jännä tuo psyyke, välillä on ihan hyviäkin päiviä jopa useita putkeen tässä ollut - olo ollut aivan normaali ja tullut fiilis tavata ihmisiäkin ym aktiviteettia muutakin kuin kotona näpertely. Vointi voi jopa vuorokauden sisällä tehdä täyskäännöksiä.

No eiköhän tää tästä taas, ei ole ensimmäinen vaikea loppuvuosi. Masennuslääkkeisiin en ole koskaan koskenut enkä hevin koske, en halua sotkea aivokemioitani jatkuvalla lääkityksellä (ja vituttaa kaikki sivuvaikutukset) koska luotan jälleen siihen että pian taas osaa nauttia asioista erilailla - no toivonmukaan ainakin. Koronaepidemia vei tosiaan keväällä työtkin alta, kyllä töihin tekisi mieli takaisin mutta ihan tässä kunnossa en vielä siihen ehkä kykene - toisaalta se työarki saattaa olla myös masennuksen katkaiseva tekijä, siitäkin on kokemusta. On tässä jo erilaisia haaveitakin taas, keväällä vois lähteä kiertelemään luontokohteita yksin ympäri suomea. Talven aikana voisi rääkätä itseään metsätöillä jahka tää nuha helpottaa. Ehkä tuo vastakkainen sukupuolikin alkaa taas kiinnostella :D

Tsemppiä muillekin depiksen kourissa kärvisteleville muroille! Ne jotka ei tällaisia ole kokeneet, eivät voi ymmärtää. En ymmärtänyt itsekään ennenkuin joskus reilu kolmekymppisenä alkoi depiksen oireita satunnaisesti tulla.
Osittain tutun kuuloista, en viitsi lähteä sörkkimään tai vastailemaan kovin paljoa, ei se sua hyödyttäisi. Allekirjoitan kyllä täysin tuntemukset exästä, tai sitä ylipääsemisestä, vittu mitä skeidaa. Uudenkin saa niin sitten sitä ei jaksa kuitenkaan. Juuri hetki sitten kelailin Göstan kylvämää sananpartta "kuinka tahtoisinkaan sua halata". Tekisi mieli halata edellistä naista, se vaan oli niin saatanan ihana, kun aika nyt on kullannut muistot. Toisaalta myös tekisi mieli etsiä sitä "oikeaa", joku jonka halaaminen toisi sisäisen rauhan, se mitä nykyinen nainen ei halatessa anna. Voi hyvinkin olla että depressio on tämän tunteen syynä, eikä väärä kumppani, ken tietää? Minä en.

Itse asiassa mun depistely loppu kuin seinään joku aika sitten, mutta tyhjyys jäi. Se vittumainen tyhjyyden tunne joka tuntuu siltä että vain uusi ihminen voisi sen paikata. Tuo vanhempi vuodatukseni, jossa mainitsin ystäväni erkaantuneen, käytännössä löi välit poikki joku aika sitten, sekin syö miestä.

No, tässäpä tärkeimmät rapulaiset aatokset, jotka viitsi kirjoittaa näin keskellä yötä heränneenä.
 
Moro, luin edelliset.
lääkitys ei ole se "oikea" minustakaan.
mielummin jos tahdon relata ja saada adhd-paniikkia-pienemmäksi niin lonkero riittää, ei väsytä mutta vie arjen "terävät" inhottavat "järkyttävät" särmät veke.
mielummin lotraan maksani kautta gini-greippimehua kun keinotekoisesti tehtyjä vahvoja kamoja.

Nyt on todella kova myrskytuuli, kylmetin pääni ja vasen tinnityksestä kärsivän korvani kuulo hävisi kokonaan, yön kun nukkuu panadolin kera niin on uusi päivä.
mielenkiintoista ettei ihmisestä oikein voi kukaan muu tietää kuin itse ihminen.

Tosin luotan siksi omiin 30vuotta kestäneisiin lääkkeisiin koska ei viitsi aina olla lonkeron kanssa tekemissä, siksi toisekseen olen kokenut niin pahoja viekkareita ja paniikkia että viittä vaille shokkia etten enää tahdo ikinä kokea näitä, jos vain joku mc gyver pilleri sen suojan antaa.
kuten edelliset sanoivat, ei sitä tahdo tieten tahtoen kokea mitään karmeuksia uudestaan.

itselle muutamat pitkän ajan lääkkeet ovat varmaankin jo lumetta, mutta ihmisen psyyke on täysin hullu, jos meinaa tulla paniikki-shokki-kuolema niin JOS
on datatietoissa että "lääkkeet otettu Check" ei hätää, niin tuo on tuon arvoista.
turhaa minä ainakaan itseäni alan kiusaamaan tässä iässä enää.

Luojalle kiitos saan syödä lopun ikääni 2*0.5mg rivaa, sanoin omalle lekurilleni että kokeilin laskea sitä hallitusti mutta tahdoin vain nähdä verta, viiltää kaikki paikat auki ja tappaa kaikki elolliset maailmassa, se hokasi heti että toi kaveri on ihan pimee heppu.

Muutamat sanovat että käyttivät rivatrilia 0.5mg nukahtamiseen, nyt kokeilee muutamat saada sitä, niin ei yleiset lekurit enää kirjoita rivaa, nauravat vaan että turha toivo.
Tänään sain täydennystä apteekista mirtzaa sekä opamoxia, ihmettelen tuota opamoxia, itse sain sitä ekaa kertaa 2008 äidin kuoleman jälkeiseen "suruun/adhd"-fiilikseen.
toiset ottaa sitä säännöllisesti nukahtamiseen, toiset popsii jopa keskellä päivää, sitten ne haukottelee että väsyttää ja menevät nukkumaan.

Itse harrastan melko tarkkaan lääkkeitteni itsekontrollia, toiset eivät, nooh jokainen tyylillään :/

@jm82 mitäs sulle kuuluu? et ole ollut täällä pitkään aikaa....

Kaikkia lääkkeitä olen kokeillut ajaa lääkärin valvonnassa hallitusti alas, ei tule mitään niin olkoot sitten.
Onneksi ei mene kuin Rivatril 2*0.5mg aamulla, suprium aamu-ilta, seronil 2kpl. aamulla. nukkumaan mennessä 2*15mg opaa sekä ½mirtza.
siinä mun lääkkeet, ei ole edes puolta kourallista...

Ihmissuhteet; huokaus... eräs ex bestis ei tahdo olla mun kanssa missään tekemisissä, koskee todella paljon kun ajattelen asiaa.
laitoin hälle sms:n hyvää joulua, viimeksi se laittoi mulle, ei yleensä harrasta textareita, vain silloin kun on sillä päällä.
en viitsi kiusata itseäni sillä että rakastaa eikä rakasta, olkoot, minähän ne välit pistin poikki....

Masis ihmisellä ei ole vaan paljoa "ystäviä" sitten kerholla on vertaistukena kivoja ihmisiä, mutta yleensä niillä on niin pahat traumat ym. että ne tahtoo väkisin purkaa omia tuntojaan ja minähän kuuntelen , tosin nyt olen oppinut wanhana että kuuntelen mutten ota niitä sanoja sydämmelle, eli toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, mutta kuuntelen kyllä, enkä niinkuin jotkut ihmiset "jooh, niih, kyllä...Ai mitä sinä kysyitkään, en kuunnellut" ...

Tämä on ainoa paikkani purkaa oloani, se riittääkin minulle...

Ihmisen minuus, olen välillä miettinyt sitä itsekseni, sitten tulee paha ruumiista-irtautumis fiilis että hetkinen, minä mietin itse itseäni ja teen sitä omalle minuudelleni, kuka minä oikeastaan olen ja mikä määrittelee että minä olen oikeasti tässä enkä joku toinen muualla. ei kivaa, siksi en enää jaksa harrastaa tuota juttua.
se on mikä on ja sillä selvä, pitää oppia taas ajattelemaan simppelisti, lego-tasolla.

pärjätkäähän <3
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
297 600
Viestejä
5 075 798
Jäsenet
81 336
Uusin jäsen
jamero

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom