Lääkäri kyllä vihjailikin, että Mirtazapinin jättäisin pois, mutta se ei oikein itselle sovi, kun auttaa nukkumiseen.
Mulla samat, vaikka olisi mitä lumeena niin paras tuo ettei koko yön pelkää että henki loppuu ja kuolee
Mulla onneksi fiksu lekuri, antoi rivatril 2*0.5mg/vrk:ssa mennä loppu elämän, tosin laittoi epikriisiin textin että
jos tulee muutoksia psyykeesiin niin heti psykiatrin vastaanotolle.
meinasi vaan lopettaa koko lääkkeen
Välillä vaikeaa pitää kurissa tota osteluvimmaa, mutta onneksi pysynyt melko hyvin kurissa enkä ole esim. ulosottoihin ym. joutunut kuten yksi bipoa sairastava kaveri...
Miulla vähäsen samaa, vaikeeta jos on mania taskussa. onneksi budjetoin aina että varmasti 100:lla saan laskut maksettua sekä ruokaa hankittua.
onneksi en ostele paljoa turhia, en tykkää maallisesta mammonasta.
Välillä jos on ylimääräistä mania niin herkuttelen.
yleensä säästän, aamupalaksi 2*gluteeniton leipäviipale ja juustoa + kahvia, sitten iltapalaksi samaa, yksi lämmin ateria vrk:ssa maksaa 2.50e.
joskus herkuttelen ja ostan lidin hernesoppaa 800g liemineen 90c, ei paha, itse olen jo 53 ja kyllästynyt väsäämään mitään perunajuttuja puhumattakaan itse kuorimaan
pottuja, olen sen verran mukavuuden haluinen.
Kaikki ok. lääkitys ok. ja saan muuttaen sitä jos tahdon, hoitsu vaan säikähti kun rivaa ajettiin alas ja sanoin etten tykkää tuosta vähennyksestä.
ennen meni 7mg/vrk nyt 2*0.5mg ja tuntuu että tahdon nähdä verta, tappaa kaikki ihmiset ja olen väkivaltainen, tahdon tuntea kipua ja viillellä itseäni.
sairaanhoitaja sanoi heti että jos nuo tunteet palaa niin heti akuuttiin.
Onneksi sain rempassa kädet haavoille niin sain tuntea edes kipua pitkästä aikaa, minä tarviin tuntea kipua joskus, masislääkkeet turruttaa aistit ja olo on kuin hemmetin
robotti, tekee aamusta iltaa samat kuviot ja samat tavat, sanoo samat toisille eikä mikään muutu
sen verran älli pelaa etten viiltele ranteita auki, pelkään kun mulla on systerin tuomat terävät veitset, monesti tahtoisin ne pois kämpästä etten sekoa ja vedä ranteita auki, ei se mitään auta, se on vain yksisuuntainen menolippu.
Onko muilla samaa että lääkkeet turruttaa tunteet, eikä tunnet iloa/surua?
Voisin joskus taas kokeilla Seronilin alas ajoa, se tekee että tulee sähkö-shokkeja kehoon (ei kiva) mutta se antaa myöskin tunteet takaisin, eli itken kun katson telkasta vaikka kympin uutisia, on ihanaa saada tuntea ja olla, tuntea vaikka rakkautta taikka surua, siinä oikein vastanväänteitä saa.
Miten teillä muilla on masislääkityksen ja tunteiden sekamelska?
Outoa kun ei voi soittaa kellekkään, kukaan ei kuuntele, kaikki valittaa "minä en jaksa kuunnella sinun elämääsi"
mutta sitten kun HE tarvitsevat niin kyllä soittavat, osaan siten olla pitkävihainen, en enää vastaa heille ja sanon suoraan
että tulee häirintä-ilmoitus jos vielä otat yhteyttä kännyyn
Kaksi kivaa ystävää olikin "väärässä" ja heivasin heidät veke, poistin kännystä kaikki heidän viestit ja numerot etten vaan lipsu ja soittele heille, taikka muuten häiritse heitä.
kun kerran sanovat etteivät kestä minua, muuten kuin että silloin kun HE tarvitsevat minulta jotain apua tms.
tulee ihan "huoramainen" olo, ei kivaa.