- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 538
Itsellä paino heilunut viimeisen 15 vuoden aikana lukemissa 82kg - 105kg. Pituutta 189cm.
Omalla kohdalla huomaan että olen todella tunnepohjainen syöjä ja jään helposti koukkuun herkkuihin. Saattaa olla jaksoja jossa esim kuukauden ajan joka päivä menee karkkia ja pullaa ym ja sit taas toisessa kohtaa lasketaan makroja tarkasti ym. Kylläisyyden tunne on vaikea saavuttaa ja pystyn yhdeltä istumalta syömään todella paljon. Toisaalta syön mieluummin yhden ison aterian kuin monta pientä päivän aikana. Aamupalaa en ole vuosiin syönyt ja viime kesän jälkeen kun vaaka näytti 102kg niin aloitin taas syömään OMAD tyylillä ja tätä noudatan noin 80% ajasta.
Tuli vaan taas huomattua että herkuttelu on astunut liikaa kuvaan. Tällä hetkellä paino on 95kg. Nyt on pari päivää paastoa takana ja tarkoitus on jatkaa niin pitkään että saan itseni irroitettua tuosta sokeriaddiktiosta. Paastoaminen on itselle se mikä toimii parhaiten koska en halua itseltäni kieltää mitään silloin kun syön tai rajoittaa ateriakokoja.
Ruokaan voi olla ihan samalla lailla addiktoitunut kuin tupakkaan/viinaan/huumeisiin. Rasvaa on kehossa sen verran että jopa parin kuukauden paaston voisi helposti tehdä ilman ongelmia.
Ja teen tämän oman mielenterveyden ja yleisen hyvinvoinnin takia. Esim exän isä vetää verenpainelääkkeitä ja insuliinia diabeteksen takia ja käytännössä Buranaa kuurina jatkuvasti kun ylipaino rasittaa selkää. Kaikista lääkkeistä ja ongelmista pääsisi eroon jos laihduttaisi 40kg mut paino vaan jatkaa nousua vuosi vuodelta.
Kuvastaa hyvin miten vaikeasta ”addiktiosta” väärin syömisessä on kyse, vaikka kuolema kolkuttelee ovella niin silti ihmiset ei pysty tekemään elämäntapoihin muutosta.
Omalla kohdalla huomaan että olen todella tunnepohjainen syöjä ja jään helposti koukkuun herkkuihin. Saattaa olla jaksoja jossa esim kuukauden ajan joka päivä menee karkkia ja pullaa ym ja sit taas toisessa kohtaa lasketaan makroja tarkasti ym. Kylläisyyden tunne on vaikea saavuttaa ja pystyn yhdeltä istumalta syömään todella paljon. Toisaalta syön mieluummin yhden ison aterian kuin monta pientä päivän aikana. Aamupalaa en ole vuosiin syönyt ja viime kesän jälkeen kun vaaka näytti 102kg niin aloitin taas syömään OMAD tyylillä ja tätä noudatan noin 80% ajasta.
Tuli vaan taas huomattua että herkuttelu on astunut liikaa kuvaan. Tällä hetkellä paino on 95kg. Nyt on pari päivää paastoa takana ja tarkoitus on jatkaa niin pitkään että saan itseni irroitettua tuosta sokeriaddiktiosta. Paastoaminen on itselle se mikä toimii parhaiten koska en halua itseltäni kieltää mitään silloin kun syön tai rajoittaa ateriakokoja.
Ruokaan voi olla ihan samalla lailla addiktoitunut kuin tupakkaan/viinaan/huumeisiin. Rasvaa on kehossa sen verran että jopa parin kuukauden paaston voisi helposti tehdä ilman ongelmia.
Ja teen tämän oman mielenterveyden ja yleisen hyvinvoinnin takia. Esim exän isä vetää verenpainelääkkeitä ja insuliinia diabeteksen takia ja käytännössä Buranaa kuurina jatkuvasti kun ylipaino rasittaa selkää. Kaikista lääkkeistä ja ongelmista pääsisi eroon jos laihduttaisi 40kg mut paino vaan jatkaa nousua vuosi vuodelta.
Kuvastaa hyvin miten vaikeasta ”addiktiosta” väärin syömisessä on kyse, vaikka kuolema kolkuttelee ovella niin silti ihmiset ei pysty tekemään elämäntapoihin muutosta.