Laihdutin jo ennen inttiä (10-vuotta sitten) jonkun verran tosin olin edelleen huonossa kunnossa. Kuntosalikärpänen puraisi joskus tosin ruokavalio oli hyvinkin pitkään retuperällä. Kuitenkin se yleinen huonovointisuus ja väsymys sekä aivokemian epätasapaino (tuli kausittain hyvinkin sekavia olotiloja) aiheutti sen, että tuli kerrankin ostettua valmennus jossa keskityttiin ruokavalioon. Ennen sitä en edes tiennyt syöväni ja voivani sen takia huonosti, joka monen kohdalla varmasti onkin se ongelma. Jo heti alkuun muutos tuntui hyvältä joka motivoi jatkamaan. Sanotaanko näin, että puoli vuotta siinä meni ennenkuin aloin näkemään oikeasti ne ruokavalion hyödyt ja pääsin pois siitä "huono syömisen kierteestä". Kroppa boikotoi ties kuinka, mutta kaikkineen vieroitusoireineen oli sen arvoista.
En oikeasti tiedä mikä sisimmässäni laukaisi muutoksen halut. Varmastikin ajatus tulevaisuudesta ja oman markkina-arvon kohottamisesta. Haluan olla vanhana oikeasti hyvässä kunnossa enkä haudassa 60-vuotiaana.
Yksi asia mikä on edesauttanut elämätapamuutosta on se, että minun on helppo päästä ulos addiktioista. Ei ole sellaista geeniperimää, että elämä olisi yhtä helkuttia jos jättää jonkun aivoja addiktoivan aineen pois. Enkä yhtään vähättele näitä ihmisiä joilla se muutos on ihan oikeasti vaikea toteuttaa, se aivan varmasti on. Olen muutenkin tälläinen tasapaksu mieleltäni. Välillä tuntuu siltä, että kaipaisin suurempia dopamiiniannoksia.
Olen nykyiselle puolisolleni jopa paasannut näistä kun olen huomannut kuinka positiivisesti olen muutoksen kokenut. Hänella on toki lihaksia ja semi-hyvässä kunnossa, mutta kuitenkin ylipainoa ja ruokailut voisi olla paremmin. Ollaan tilanteessa jossa olen enemmänkin ottanut sen asenteen, että hän saa syödä ja tehdä juuri niin kuin haluaa ja hyväksyn hänet sellaisenaan. Jos miun tavoitteellisuus treenien kohdalla puree häntäkin niin tulkoot mukaan
Nykyään offi tai bulkkikautena syön aivan kaikkea "normaalia" kotiruokaa makroineen - hiilari/rasva/protsku tasapaino. Dieetillä ketoosi päälle.
Suvussa on diabetes ja verisuonisairaudet läsnä. Olen antanut vinkkejä syömiseen ja mm. ketogeenisen ruokavalion tärkeyteen diabeteksen kanssa. Kyllä joitain neuvoja mennyt perille, ja toki syövät ihan hyvin, mutta aina voi parantaa mm. jättämällä ne viljat pois ja rasvojen laadun pistämällä priimaksi.
Eräs nimeltämainitsema henkilö jopa hyökkäsi minun ketodieettiäni vastaan, kuulostaen siltä että sillä vain tappaa itsensä. Oikeasti en sanonut sanaakaan takaisin, ei ollut energian ja vaivan arvoista. Toki on näitä ihmisiä jotka ovat tyytyväisiä siihen miten heidän elämänsä on - mutta älkää nyt oikeasti hyökätkö niitä vastaan joita se terveys kiinnostaa. En minäkään rupea muita arvostelemaan heidän valintojensa perusteella vaan kohtelen kaikkia tasapuolisesti. Minua välillä katsotaan oikein tuomitsevasti jos kieltäydyn pullasta tms. Miksi? Ei ihme, että ahdistaa välillä tiettyjen ihmisten seura
Eikä se pullasta kieltäytyminen ole mikään hammat irvessä sokeria välttäen, vaan se pulla ei vain kiinnosta. Se kanasalaatti vaan maistuu vähintään yhtä hyvältä. Toki pidän myös herkkupäiviä, en ole mikään absolutisti asian suhteen.
Viimeksi muokattu:
