Keskustan puoluekokousväki teki sen taas. Puolueen johtoon valittiin uusi kasvo ja tulevaisuus. Tällä kertaa uusi kasvo on Katri Kulmuni.
- Keskusta tarvitsee uudet kasvot. Katri on tuore kuin saunavihta. Lisätään löylyä, sanaili eräs kannatuspuheenvuoron pitäjä.
Urho Kekkosen valtakauden jälkeen vastaavaan rooliin on löydetty milloin Paavo Väyrynen ja Esko Aho, milloin Anneli Jäätteenmäki, Mari Kiviniemi tai Juha Sipilä.
Vaikka Kulmuni on keskustan varapuheenjohtajana jo toista kautta, hänet oli helpompi nähdä uutena kasvona kuin Antti Kaikkonen, joka ehti olla liian pitkään keskustan virallinen nuori ja kultapoika.
Kaikkosen mukana olisi tullut samassa paketissa vanhaa tekemisen tapaa ja poliittinen kulttuuri, josta puolue on pyristellyt pitkään irti. Lue: vaalirahakohu ja Kaikkosen siihen liittyvä tuomio luottamusaseman väärinkäytöstä.
Kaikkonen oli kyllä monen nuoren julkinen valinta ja esimerkiksi puheenjohtajakisan alkuperäisen ennakkosuosikin, Annika Saarikon tukema ehdokas. Kaikkonen ei kuitenkaan ollut yhdistelmä uusia kasvoja ja vanhaa retoriikkaa, kuten Kulmuni.
Kulmunin tukena puheenjohtajakisassa oli keskustan vanha kaarti Mauri Pekkarisesta Seppo Kääriäiseen, Tapani Tölliin ja Sirkka-Liisa Anttilaan. Kaikki vakaita keskusta-aatteen vaalijoita.
Perinteisen keskustalaisuuden korostaminen ja sopivien avainsanojen pudottelu puheisiin olikin yksi Kulmunin voiton avaimista. Hän on uusvanha keskustapoliitikko.
Naispuolinen Paavo Väyrynen
Kulmunin voi nähdä myönteisessä mielessä jopa naispuolisena Paavo Väyrysenä, joka oli ennen viime vuosikymmenten kiemuroitaan ensisijaisesti keskustalaisen tahtopolitiikan ja puolueen 1980-luvun nousun ruumiillistuma.
Kulmuni on päättäväinen tahtoihminen ja hänen julkilausuttu tahtonsa on esimerkiksi se, että keskusta palaa johtavaksi aluepolitiikkapuolueeksi. Useampi Kulmunin viime aikojen avauksista on alleviivannut hänen haluaan vireyttää alueita, joita uhkaa näivettyminen. Pohjoiset juuret lisäsivät Kulmunin puheiden uskottavuutta keskustalaisten keskuudessa.
Kääntöpuolensa kaikella, keskustan puheenjohtajana Kulmuni ei voi olla enää niin leimallisesti pohjoisen puolustaja kuin on tähän asti ollut.
Kulmuni ei ehkä itse viihdy kilpakumppaninsa Kaikkosen tavoin hyvin kabineteissa mutta hänellä on lähipiirissä riittävästi ihmisiä, jotka viihtyvät ja pärjäävät niissäkin peleissä.
Sukupuolella on väliä, vaan ei ratkaisevasti
Sukupuolesta ei tullut keskustan puheenjohtajakisassa missään vaiheessa isoa kysymystä, vaikka Kulmunin kannattajat asiaa jonkin verran esillä pitivätkin. Keskustalaisilla onkin aidosti vara olla sitä mieltä, ettei sukupuolella ole enää merkitystä juuri heidän puheenjohtajaansa valitessa.
Aikoinaan selkeänä Sipilän seuraajana pidetty Saarikko on nainen, keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen on nainen ja esimerkiksi Kaikkosen tukijaksi julkisesti ryhtynyt Anneli Jäätteenmäki oli keskustan ensimmäinen naispuheenjohtaja ja Suomen ensimmäinen naispääministeri. Jäättenmäen jälkeen keskustaa ja pääministerinä Suomea on johtanut myös Mari Kiviniemi.
Vaikka sukupuoli ei ollut keskustan puheenjohtajakisassa merkittävässä roolissa, tilanne ei ole sama puheenjohtajakisan ulkopuolella. Sukupuolella on politiikassa väliä.
Ei siitä ole vieläkään kauaa, kun Jutta Urpilaisen verkkosukkahousuihin pukeutuminen iltapäivälehden kuvassa varjosti pitkään hänen poliittista uraansa. Urpilainen on tällä hetkellä komissaariehdokas ja täysin ansaitusti yksi maan arvostetuimpia poliitikkoja. Hänen reittinsä nykyiseen oli kuitenkin haastavampi, koska hän oli nainen.
Me too -liike ja muu viime vuosien tasa-arvokeskustelu on osaltaan neutralisoinut sukupuolen vaikutusta politiikassa. Nuori nainen voi nykyään nousta poliittisella uralla jopa nopeampaa kuin nuori mies mutta huipulla tuulee yhä kovempaa. Puoluejohtajiksi nouseville naisille sukupuoli ei tuo ainakaan etulyöntiasemaa.
Keskustan naisjohtajien lyhyt taival
Anneli Jäätteenmäki oli Suomen ensimmäinen naispääministeri mutta ei pitkäaikainen pääministeri. Niin kutsuttu Irak-gate johti Jäätteenmäen eroon, kun selvisi, että hänelle oli vuodettu ulkoministeriön salaisiksi luokiteltuja asiakirjoja eivätkä ne olleetkaan tulleet yllättäen ja pyytämättä.
- Tässä on se ero miesten ja naisten välillä, että jos minä olisin ollut mies, olisin saanut tiedonjulkistuspalkinnon. Mutta minä olen nainen, niin sain lähteä, Jäätteenmäki itse kommentoi Ylen haastattelussa.
Keskustan toiselle pääministerille Mari Kiviniemelle ei käynyt yhtä ohraisesti. Hän oli pätkäpääministerinä kautensa loppuun asti mutta ei pyrkinyt heikosti menneiden eduskuntavaalien jälkeen enää jatkokaudelle. Ja oli selvästi harmissaan siitä, että keskustakonkarit Pekkarinen ja Paavo Väyrynen lähtivät haastamaan hänet, vaikka hänen puheenjohtajuuttaan oli vasta tovi takana. Suomen toisen naispääministerin kaudeltakin muistetaan episodi, jossa sukupuoli oli pääroolissa. Keskon silloinen pääjohtaja Matti Halmesmäki viittasi Kivinimeen kokovartaloministerinä.
Kiviniemi on nykyään Kaupan liiton toimitusjohtaja ja Jäätteenmäki meritoitui Euroopan parlamentissa. Heille kävi lopulta hyvin. Vaan keskustan ja Suomen johdossa ei kovinkaan hyvin.
Urpilaisen vai Jäätteemäen tie?
Nainen eduskuntapuolueen puheenjohtajana on tällä hetkellä niin tavanomainen asia, ettei sillä erotu edes puheenjohtajapaneeleissa. Se ei silti tarkoita, että äänestäjät eivät arvioisi nais- ja miespuheenjohtajia paikoin eri kriteereillä.
Vasta aika näyttää, käykö Kulmunin kulku lähempää Jäätteenmäen ja Kiviniemen viitoittamaa pikapätkää vai pidempiaikaisten naispuheenjohtajien, kuten Urpilaisen pidempää tietä.
Urpilainen aloitti SDP:n johdossa vielä kokemattomampana kuin Kulmuni mutta hän oppi "pomppuisella" puheenjohtajataipaleellaan erittäin nopeasti, hitaimmillaankin riittävän nopeasti.
Kulmunin on pystyttävä vielä parempaan, koska keskusta on hallituksessa, puolueen kannatus on historiallisen heikolla tasolla ja keskustan seuraava puoluekokous on edessä jo ensi kesänä.
