Työttömiä on hyvin monenlaisia. Osa ei todellakaan ole laiskuuttaan, mutta osa luultavasti on. Osa ei saa duunia vaikka kuinka yrittää ja osa voisi saada muttei halua. Osa voisi kouluttautua tai muuttaa työn perässä mutta ei halua. Osa voisi hakea muuta kuin oman alansa työtä, mutta ei halua. Kaikille ryhmille pitäisi keksiä samat kannustimet ja kepit saada heidät takaisin töihin, tai minimoida kulut jos eivät töihin palaa. Ei toi mikään helppo tehtävä ole, en sitä väitä. Nyt kokeillaan vähän keppiä kun sosiaaliturvaa hiukan leikataan ja ansiosidonnaista porrastetaan. Ja 10v sitten sitä hiukan myös lyhennettiin. Kaikki hyviä muutoksia, joita vasemmistohallitukset eivät ole tehneet.
Työstä kieltäytyviä on käsittääkseni jo antiikin ajoista kohdannut karenssi. Eli jos on työkykyinen töiden välttelijä, kyllä jo nykyisin pitäisi olla keinot ettei hän ainakaan mitään maksimitukia saa.
En ole KELAssa tai työkkärissä töissä joten en tiedä mikä on todellisuus, onko mahdotonta massojen kohdalla soveltaa tuota ja siksi työn välttely on helppoa, mutta on siihen kaikenlaista nyt päälle keksitty kuten että pitää lähettää työhakemuksia ja käydä työhaastatteluissa jne. Mutta joka tapauksessa pyrkimys on siihen että jos töitä on tarjolla, työkykyiset työttömät myös oikeasti ottavat niitä töitä vastaan.
Ja tietty on rajatapauksiakin. Tunnen erään nuorehkon naisen jolla ei ole oikein työura lähtenyt käyntiin, kärsii syvästä masennuksesta jne. Hän oli esim. päiväkodissa aluksi osa-aikatöissä ja periaatteessa tykkää alasta ja lapsien parissa toimimisesta, mutta alkoi saada siellä paniikkikohtauksia ja pakeni välillä tyhjään huoneeseen piiloon. Lopulta päiväkodin johtajakin, joka oli mielellään ottanut hänet töihin, tuli siihen tulokseen ettei tämä taida toimia.
Kuitenkaan häntä ei ole todettu työkyvyttömäksi, ja ehkä hän ei ihan sellainen olekaan, en osaa varmaksi sanoa. Ehkä hän voisi jotain työtä tehdä vaikka selviä haasteita on, terapiasta ja mielialalääkityksistä huolimatta. En koe että hänellä työttömyys johtuisi laiskuudesta, mutta eräällä tavalla hän välttelee ainakin joitakin töitä koska pelkää henkistä selviämistään siellä.
Tällä hetkellä hän kyllä on taas jossain osa-aikaisessa työkokeilussa (jotain puutarhahommia) josta KELA maksaa korotettua tukea, katsotaan tuleeko siitä mitään.
Eli musta työntekijän työllistyminen pitäisi nostaa korkeammaksi prioriteetiksi kuin tämän palkan nostaminen.
Tuosta olen jokseenkin samaa mieltä, ja karsastan esim. sairaanhoitajien ja päiväkotien työntekijöiden palkankorotusvaatimuksia, tai miksei vaikka sataman ahtaajienkin vaatimuksia.
Minullakin lähti palkasta 34% pois vaihtaessani työpaikkaa (sama IT-ala ja suunnilleen yhtä vaativaa työtä), enkä valita. Pääasia että sain töitä ja saan laskut maksettua, vaikka ennen kyllä jäi enemmän ns. löysää rahaa mitä tuhlata kaikenlaiseen.
Kantasuomalaisella työnhakijalla on aina aika iso etulyöntiasema työnhaussa. Eli jos sitä samaa työpaikkaa hakee Muhammed ja Pertti, niin Pertti sen työn saa jos muuten ovat tasavahvoja. Siksi mä en näe mitään erityistä tarvetta vielä helpottaa sen Pertin työllistymistä. Muutoin jättäisin sen palkkauksen yritykselle, joka saa ottaa työntekijän mistä saa.
Painopiste tulisi edelleen olla Pertin saamisessa tai pakottamisessa töihin, ennenkuin Muhametteja alettaisiin tuottaa Suomeen, varsinkin kun on pelko että Muhamettista tulee Pertin kaltainen työnvälttelijä, heti sen jälkeen kun on saanut pysyvän oleskeluluvan. Sitä ennen kyllä voi paahtaa useaa vuoroa siivoojana ja yliahkerana Wolt-kuskina.
Tuosta viimeisestä lauseesta voisin olla samaa mieltä vain jos ko. yrityksellä olisi myös taloudellinen vastuu siitä Muhametista jos hän tippuu työttömyyteen jossain vaiheessa. Nykyisin poliitikkojen ja virkamiesten on pakko puuttua tuohon sirkukseen esim. saatavuusharkinnalla tai tulorajoilla tai tai tai, koska paskaakos se yritystä kiinnostaa miten paljon heidän aikoinaan Suomeen tuottamansa työtön maahanmuuttaja kuormittaa suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää. Ei ole heidän ongelmansa, eiku uutta halpatyöntekijää tilalle EU-alueen ulkopuolelta.
Joten ei, asiaa ei todellakaan pitäisi jättää vain työnantajien päätettäväksi, ellei sitten päätettäisi romuttaa koko suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä. Tai vaihtoehtoisesti, pistettäisiin työnantajat maksumiehiksi työttömille maahanmuuttajille.
Lisäksi, ei se saatavuusharkinta pitäisi mikään suuri este olla muutenkaan ulkomaalaisen palkkaamiselle (asiantuntijatöihin yms. saatavuusharkintaa ei käsittääkseni edes sovelleta). Muistaakseni siinä vain tarvitsi laittaa avoin työpaikkailmoitus esille yleisesti joksikin aikaa, ja jos Pertti tai Martti ei siihen ilmoittaudu vapaaehtoisesti tietyssä ajassa, sitten voi palkata sen EU-alueen ulkopuolisen henkilön tekemään neljää siivousvuoroa peräkkäin paskapalkalla, tasan niin kauan kunnes hän saa pysyvän oleskeluluvan eikä suostu enää orjan rooliin.
Enkä jättäisi poliitikolle tai virkamiehelle mitään roolia tähän päätökseen (saatavuusharkinta). Jos ei perttejä ole tarjolla, niin ottakoon Güntherin tai Wangin.
Tuo on mahdollista jo nyt, ei saatavuusharkinta sitä estä. Jos Pertti ei tartu avoimeen työpaikkailmoitukseesi, saat palkata siihen Gyntterin tai Wangin tai molemmat yhden hinnalla. Lisäksi jos Gynter on (nimestä päätellen) saksalainen eli EU/ETA-alueen kansalainen, ei häneen saatavuusharkinta edes päde. Sitä sovelletaan vain EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevaan työväkeen, ja siinäkin vain alemman tason duuneihin.
Musta ei ole järkevää lyödä yhä lisää kapuloita yritysten rattaisiin vaikeuttamalla palkkaamista tässä taloustilanteessa.
Minusta on, jos on pelko että pidemmällä tähtäimellä sillä tuotetaan Suomeen vain lisää pitkäaikaistyöttömiä ulkomailta, sosiaaliturvajärjestelmää kuormittamaan.
Sosiaaliturvan heikennykset kyllä lisäävät intoa ottaa työtä vastaan, eli pidän sitä itsekin hyvänä asiana. Se vähentää niin kantiksen kuin maahanmuuttajan halua jäädä sohvalle.
Tietyssä määrin kyllä (kuten on tehty esim. ansiosidonnaisen suhteen), mutta äärimmilleen vietynä se voi ajaa ihmisiä myös rikoksen polulle ja aiheuttaa muunlaista sekasortoa yhteiskunnalle. Asioita joista toki maksimaalista voittoa tavoitteleva yritys ei välttämättä niin paljoa välitä, ei ole heidän ongelmansa.
