- Liittynyt
- 02.11.2016
- Viestejä
- 3 281
Joo. Sarkastisesti voisi tietysti kysyä että miten moni kansa ei ole kokenut paljon vääryyksiä aikoinaan. Vähän vastaavaa tapahtui myös Ruotsissa esim. meänkielisille ja syytkin olivat todennäköisesti hyvin samankaltaiset - pelättiin että kun rajanveto ei mennyt kielirajojen mukaan, niin Venäjä saisi siitä syyn vaatia lisää alueita. Meidän tapauksessa taas ajateltiin, että vain yhtenäinen kansa pystyy vastustamaan venäläisten imperialistisia tavoitteita, mistä oli karvaita kokemuksia jo isovihan ajoilta. Mutta yleensä kun aktivistit lähtevät vaatimaan menneiden vääryyksien "korjaamista" niin se puoli asioista jää yleensä aika vähälle huomiolle, koska ainoa hyväksytty vastaus niille on lähinnä että "joo anteeksi, me ollaan aina oltu ihan perseestä, paljonko me maksetaan teille ja montako sataa vuotta pokkuroidaan" ja sekään ei saa aktivisteja tyytyväiseksi. Sinänsä saamelaiskulttuurin elvyttämistä ei tietääkseni kukaan ole vastustanut, vaan sille on ennemmin paljon tukea. Mutta riittääkö se, jää nähtäväksi - oma lukunsa on sitten se, että saamelaisilla tuntuu keskenkään olevan aika paljon kinaa siitä, kuka on ja ei ole saamelainen, eikä se riita näytä ihan siltä että saamelaiset olisivat täysin syrjinnästä vapaita edes keskenään.Saamelaiset on kokeneet todella paljon vääryyksiä aikoinaan. Jokainen voi miettiä miltä tuntuisi, jos sinun lapset laitetaan pitkäksi aikaa kouluun pois vanhempien tyköä ja lapsia kielletään käyttämästä omaa äidinkieltä ja systemaattinen ruumiillinen kuritus opettajan toimesta, jos näin erehtyy tekemään(kesympi versio, mitä jenkeissä ja Kanadassa tapahtui, mutta myöhemmin). Lisätään vielä mukaan kuvioon epäreilu tilanne, jossa kielitaidoton lapsi laitetaan opiskelemaan koulussa kielellä, mitä ei ymmärrä. Koulukiusaaminen oli täysin normaalia ja tyhmäksi haukkumisen(kielitaidottomuuden takia oppiminen vaikeaa) seurauksena henkiset traumat oli todella merkittävät. Alkoholisoituminen, huumausaineiden käyttäminen ja muut käyttäytymishaitat ovat hyvin tavallisia akuperäisväestössä. Nämä saamelaisaktivistit ja muut äänekkäät ovat harvoin itse kokeneet näitä pahimpia vääryyksiä, mutta se trauma ja katkeruus yltävät sukupolvelta toiselle ja näkyy heissä. Omalta osalta tämä näkyy sillä , että isoäitini ei halunnut opettaa saamea lapsilleen ja tämän osalta kulttuurillinen vahinko on jo tapahtunut. Osalla näillä äänekkäillä aktiiveilla on vähän sellainen kostomentaliteetti, että korjaus tilanteeseen halutaan korkojen kera. Saamelaisilla ei myöskään ole mitään ylimääräisiä oikeuksia, jos eivät asu Inarin, Utsjoen tai Enontekiön alueella(lisäksi pikkualue Sodankylästä). Poronhoito ei myöskään koske kaikkia saamelaisia, eikä voida vetää suoraan johtopäätöksiä, että kaikki ovat sidoksissa poronhoitoon. Elinalueet ovat paljon määritelleet, mitä paikalliseen saamelaiskulttuuriin kuuluu. Kalastus, metsästys ja marjastus, ehkä parhaiten kuvaa saamelaisuutta. Poronhoito nykyisellään on sellainen irvikuva nykyisellään siittä, mitä se aikoinaan on ollut(harva enään vaeltaa lauman mukana nomadimaisesti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Saamelaisessa politiikassa on tapahtumassa pikkuhiljaa jonkinlainen reformi ja sinne päättäjiin halutaan järkeviä ihmisiä, eikä fanaatikkoja. Pitkäänhän siellä on ajettu pienen porukan etuja lyhytnäköisesti, eikä se nyt ole johtanut mihinkään hyvään.
Hassuna yksityiskohtana myös Laiti on kasvanut ihan muualla kuin saamelaisalueella ja on olevinaan enemmän saamelainen kuin saamelaiset itse...