Yksi syy suomalaisen kansantalouden heikkoon kehitykseen onkin juuri siinä, että kasvun kannalta ihmiset pitäisi nimenomaan saada elämään yli varojensa ja sitten ponnistelemaan ekstraa jotta tulotaso nousee kuittaamaan ne kulut jne.Ymmärrän tämän näkökulman enkä itsekään haluaisi lähtökohtaisesti yksinhuoltajan päätyvän kauas tukiverkostostaan. Toisaalta jos olisin poliitikko, en haluaisi ajaa tukijärjestelmää mahdollistamaan ihmisten elämistä yli varojensa. Siinä missä opiskelija, työnhakija tai eläkeläinen joutuu muuttamaan opiskelupaikan, työpaikan tai halvemman asunnon perässä en näkisi oikeudenmukaiseksi eriarvoistaa ihmisiä tässä suhteessa tukemalla toisia enemmän kuin toisia.
Periaatetasolla haluaisin nähdä sellaisia sosiaalietuuksia, jotka ovat mahdollisimman samat ympäri maata ja jokainen olisi itse vastuussa siitä riittääkö se tuki elämiseen vai ei. Toki realistisesti ajateltuna tässä täytyisi varmaan pieni kerroin olla vaikuttimena, sillä sanomattakin on selvää että uudellamaalla sivummassakin asunto on kalliimpi kuin Kihniöllä. Toisaalta tarvitsisimme myös kannustimia asuttaa muutakin maata kuin kasvukeskuksia, sen toteutuessa myös palvelut saattaisivat pysyä pienissä taajamissa ja työllistää ihmisiä sielläkin. Tämähän voisi jopa hitusen vähentää pitkien ajomatkojen tarvetta (matkakulukorvaukset verotuksessa, polttoaineen kulutus, ympäristövaikutukset ja vaikutus ihmisten ostovoimaan).
Tämä on minusta erittäin terve merkki. Olen aina pyrkinyt pitämään sellaisen nöyryyden mielessä, että koska tahansa voi käydä hupsis pankkilainalle, työpaikalle tai vaikka omalle terveydelle ja silloin voi joutua karsimaan kaikista mukavuuksista, jopa osasta välttämättömyyksiä myös. Pidän hyvänä sitä, mitä enemmän ihmiset ovat edes jollain tasolla valmiita tällaisiin skenaarioihin.
Suomalaisilla on markkinoiden dynamiikan kannalta ikävä tapa elää suhteellisen vaatimattomasti ja välttää riskejä. Siis välttää velkaa, toisaalta myös sijoittamista. Elää säästäväisesti ja säästää tehottomalla tavalla pankkitalletuksiin, maahan ja metsään. Varautua pahan päivän varalle. Arvostaa vapaa-aikaa ja mökkeilyä.