Kyllä se on aika todellisuudesta vieraantumista, jos tukien varassa elää alueella/asunnossa johon ei yksinkertaisesti ole varaa. Jos ei ole varaa asua kyseisellä alueella, eli käytännössä vuokrat on niin suuria, että käteen jäävä osuus on liian pieni elääkseen, niin voi katsoa ihan peiliin ja miettiä, pitäisikö tehdä asian eteen jotain. Perustuslaissamme tuskin on asetusta, että asua voi missä tahansa kustannuksista riippumatta. (tällöin on turha valittaa, että asumiskustannuksien jälkeen ei jää mitään käteen)
Perustuslaki ei tosiaan sano, että kustannuksista riippumatta. Se kuitenkin sanoo tuon asian epäsuorasti siten, että jos ihmiselle taataan aito ja oikea mahdollisuus valita asuinkaupunkinsa, niin tämän perustuslain turvaaman oikeuden toteutumiseksi yhteiskunnan tulee maksaa hänelle asumiskulut siinä kaupungissa, jossa hän haluaa asua.
Suomeksi sanottuna asumistuki + toimeentulotuen pitäisi kattaa asumismenot myös ”ylikalliissa” asunnossa, mutta tähän tulkintaan on annettu uusi linjaus perustuslakivaliokunnan osalta. Nykyisen hallituksen enemmistöllä perustuslakivaliokunta katsoi, ettei avointa shekkiä ole ja myöskään sosiaalitoimisto ei maksa ylikallista asuntoa kaupungissa, jossa ei ole saatavilla halvempia asuntoja, joihin voisi muuttaa.
Ennen Orpon hallitusta tulkinta oli se, että sosiaalitoimisto maksaa kaikki asumismenot tarvittaessa niin kauan, kunnes uusi halvempi asunto kaupungista löytyy. Mielestäni tuo vanhempi linjaus oli inhimillisempi ja reilumpi kuin tämä uusi perustuslakivaliokunnan linjaus, koska jos ihmisellä on aktiivinen hakemus kaupungin asuntojonossa, eli on valmis muuttamaan halvempaan asuntoon, on kohtuullista, että odotusajan aikana yhteiskunta maksaa ylikalliin asunnon kulut.
Pidätkö siis enemmän uudesta, Orpon hallituksen aikana syntyneestä perustuslakivaliokunnan linjauksesta vai vanhasta, inhimillisemmästä linjauksesta, jossa myös velvoitettiin ihmistä hakeutumaan edullisempaan asumiseen saman kunnan sisällä?