Keski- ja Etelä-Euroopan maat ovat täysin eri asemassa kuin Suomi. Ne ovat paljon enemmän riippuvaisia fossiilisesta energiasta, ja niiden kohdalla tuo riippuvuus on paljon vaikeampi korjata.
Niillä on paljon vähemmän ydinvoimaa (Ranskaa lukuunottamatta) kuin Suomessa. Niillä ei ole merkittävää määrää metsäteollisuutta, joka generoi biopolttoaineita. Niillä ei ole sitä massiivista määrää vesivoimaa, joka löytyy Pohjoismaista. Ne ovat tiheään asuttuja maita, joka vähentää tuulivoiman potentiaalia. Ja vaikka ne lisäävät tuulivoimaa, niiltä puuttuu se hiilineutraali säätövoima.
Suomi taaskin on mainiossa asemassa hiilineutraalisuuden osalta. Meidän sähköntuotanto on jo hyvin pitkälle hiilineutraalia, ja me ollaan vasta aloiteltu sitä tuulivoimapotentiaalin hyödyntämistä. Tuulivoimapotentaalin jolla on, kiitos Ruotsin vesivoiman ja hyvien Ruotsi <-> Suomi siirtoyhteyksien, erittäin paljon hiilineutraalia säätövoimaa odottamassa hyödyntämistä. Tuon tuulivoimapotentiaalin hyödyntäminen taaskin auttaa meitä paremmin kohdistamaan sen metsäteollisuuden biovoiman (tuulisella säällä ei tarvi polttaa haketta lämmöksi), vähentäen tarvetta käyttää fossiilisia lämmöntuotannossa.
Halpa sähkö myös auttaa merkittävästi siinä liikenteen hiilivapaudessa, niin suoraan sähkökäyttöissä ajoneuvoissa kuin myös erilaisten e-polttoaineiden tuotannon kautta.
Eli ympäri Eurooppaa ei oteta sitä 2035:ta tavoitteeksi, koska niillä ei ole kykyä siihen. Se olisi joko täysin mahdotonta tai erittäin kallista. Suomessa taaskin se on mahdollista, eikä se edes olisi hirveän kallista. Pikemminkin päinvastoin, se voi merkittävästi parantaa Suomen kilpailukykyä sitä mukaa kun päästöjen hinnat (niin suorat kuin epäsuorat) jatkavat nousemistaan.
