Nyt hyppäisit jo kolmannekseen.
Vaikka tuossahan oli kysymys valkoisten brittien osuuden putoamisesta juuri alle puolen. Siihen päälle 20 prosenttia (toisessa projektiossa vain 16) mixed british. Sitten siihen päälle kymmenen prosenttia muita valkoisia kuin brittejä - jos ne haluaa ottaa mukaan.
Kyllä mä ymmärrän, että jotkut etnonasut tai muut valkosen ylivallan lumoissa olevat on innoissaan tuosta paperista - meille muille se tosin taitaa kertoa, että Briteissä on kaksituhattakuusikymmentäluvullakin vielä se 70 pinnaan etnisesti brittejä ja vielä 10 pinnaa päälle muita valkoisiksi identifioituja - siis vain 20 pinnaa niitä pelottavia ”muita”. Vaikka maahan on tullut väkeä siirtomaista sun muista satojen vuosien ajan.
Hesari tosiaan debunkkasi 2019 Ranskan tilanteen, siellähän maahanmuutto on ollut pitkään Euroopan kärkeä. Ja siinä sivussa Suomenkin, tosin vain Helsingin osalta.
”Ranskan tilastokeskuksen raportti vuodelta 2017 ei tue väitettä valloituksesta. Sen tuoreimmat tiedot ovat vuodelta 2014:
Ranskassa oli kuusi miljoonaa maahanmuuttajaa, mikä vastaa noin yhdeksää prosenttia väestöstä. Maahanmuuttajien jälkeläisiä oli seitsemän miljoonaa, mikä vastaa 11 prosenttia väestöstä.
Puolella näistä ”toisen polven maahanmuuttajista” oli kumpanakin vanhempana maahanmuuttaja, ja 54 prosenttia näistä maahanmuuttajien jälkeläisistä oli alle 30-vuotiaita.
20 prosenttia Ranskan väestöstä on siis maahanmuuttajia tai maahanmuuttajien jälkeläisiä. Lukua voi pitää joko suurena tai pienenä, näkökannasta riippuen.
Kuitenkin väestönvaihdossa on Camus’lle ja internetin kaatopaikoille kyse nimenomaan ei-eurooppalaisista maahanmuuttajista.
Vuonna 2014 Ranskan maahanmuuttajista 64 prosenttia oli muita kuin eurooppalaisia. Maahanmuuttajien jälkeläisistä ei-eurooppalaisia oli 53 prosenttia.
Yhteensä siis noin 7,5 miljoonaa maahanmuuttajaa tai maahanmuuttajien jälkeläistä Ranskassa on ei-eurooppalaista alkuperää. Se vastaa noin 12 prosenttia koko Ranskan väestöstä.
Jälleen, onko tämä liikaa, sopivasti vai liian vähän, tai onko tällä yhtään mitään väliä, on kysymys, josta voi perustellusti olla useaa eri mieltä. Aivan rauhassa voi myös kyseenalaistaa, onko Pariisi hoitanut maahanmuuttoa ja maahanmuuttajien sopeutumista kunnolla.
Mutta väestönvaihto tällainen lukema ei ole. Ranskan kansa ei ole muuttumassa toiseksi kansaksi sukupolvessa tai kahdessa.
Entä sitten Suomi?
On ennustettu, että ”vieraskielisen väestön” määrä kasvaa Helsingin seudulla niin, että vuonna 2035 joka neljäs pääkaupunkiseudulla asuva on vieraskielinen.
”Vieraskielisyys” ei tarkoita, etteikö puhuja osaisi suomea tai ruotsia. Se tarkoittaa vain väestörekisteriin merkittyä äidinkieltä, eikä huomioi esimerkiksi kaksikielisyyttä.
Ja jälleen, väestönvaihtosalaliittoteoreetikoiden mukaan ongelma on nimenomaan ei-eurooppalainen väestö. Kyllä, ei-eurooppalaisia kieliä puhuvien määrä kasvaa ennusteiden mukaan vuoteen 2035 mennessä, mutta samalla kasvaa länsieurooppalaisia kieliä ja venäjää puhuvien määrä, ei tosin aivan yhtä nopeasti.
Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien ennusteen mukaan ei-eurooppalaisia kieliä puhuu äidinkielenään vuonna 2035 Helsingin seudulla 8,5 prosenttia väestöstä.
Tällainen ennuste ei ole väestönvaihtoa nähnytkään, ei salonkikelpoista eikä salaliittoteoriamaista.
Lisäksi se on ennuste. Edellinen, vuonna 2015 tehty ennuste meni jo kolmen vuoden aikana hieman yläkanttiin.
Entäpä jos joskus hamassa tulevaisuudessa kävisi niin, että etniset suomalaiset vastaisivat alle puolta Suomessa asuvista ihmisistä? (HUOMIO! Näin ei välttämättä koskaan käy, tulevaisuus on tuntematon ja maahanmuuttopykäliä kiristettiin jo viime hallituksen aikana tuntuvasti.)
Olisivatko etniset suomalaiset tuolloin vähemmistö omassa maassaan?
Eivät olisi, he (käytän sanaa he, koska minä tuskin olen tällöin enää hengissä) eivät vain olisi absoluuttinen enemmistö. He olisivat edelleen selvästi suurin yksittäinen etninen ryhmä, ja mitä todennäköisimmin myös poliittisesti ja kulttuurisesti ylivoimaisesti vahvin. Suomalaisten kulttuuri, mitä se sitten ikinä tarkoittakaan, eläisi edelleen valtiossa nimeltä Suomi.
Niin, mitä kulttuuri tarkoittaa? Väestönvaihdosta puhuvat näyttävät keskittyvän jatkuvasti etnisyyteen, mutta onko etnisillä suomalaisilla jotain yhtä kulttuuria, jonka he jakavat?
Tämä on muuten aihe, josta ranskalaisilla oikeistoajattelijoilla on muutakin sanottavaa kuin väestönvaihtohuutelua.
Yksi kuuluisimmista Ranskan 1970-luvulla syntyneen ”uuden oikeiston” ajattelijoista on Alain de Benoist. Hän on muun muassa kehoittanut oikeistoa ottamaan oppia Antonio Gramscista, italialaisesta marxistifilosofista.
Benoist’n mukaan oikeistolainen gramscismi on Hollywoodin kulttuuriteollisuuden ja kansainvälisten suuryhtiöiden vastustamista. Ranskalaisten olisi pidettävä kiinni ainutlaatuisista perinteistään eikä vaihdettava hampurilaisiin ja Coca-Colaan.
Benoist’lle maahanmuutto on ongelma, mutta hänen vihollisiaan eivät ole maahanmuuttajat, vaan ihmisten ainutlaatuisten identiteettien tuhoajat, modernismi ja nykyinen globaali kapitalistinen järjestelmä. Se tuhoaa kaikki erot ja sekoittaa kansat.
”Tämä järjestelmä on vihollinen, ei Toinen”, Benoist sanoi vuonna 2013 amerikkalaiselle valkoista ylivaltaa kannattavalle American Renaissance -lehdelle.
Suomen ainutlaatuisen kulttuurin osalta saattaa olla jo myöhäistä, kun kansallisruoka oli ensin pizza ja nykyisin se on kebab.
Väestönvaihto sen sijaan on valhetta. Suomi on muuttunut ja muuttumassa etnisesti moninaisemmaksi, mutta etniset suomalaiset eivät ole katoamassa mihinkään.”
Ranskassa oli kuusi miljoonaa maahanmuuttajaa, mikä vastaa noin yhdeksää prosenttia väestöstä. Maahanmuuttajien jälkeläisiä oli seitsemän miljoonaa, mikä vastaa 11 prosenttia väestöstä.
Puolella näistä ”toisen polven maahanmuuttajista” oli kumpanakin vanhempana maahanmuuttaja, ja 54 prosenttia näistä maahanmuuttajien jälkeläisistä oli alle 30-vuotiaita.
20 prosenttia Ranskan väestöstä on siis maahanmuuttajia tai maahanmuuttajien jälkeläisiä. Lukua voi pitää joko suurena tai pienenä, näkökannasta riippuen.
Kuitenkin väestönvaihdossa on Camus’lle ja internetin kaatopaikoille kyse nimenomaan ei-eurooppalaisista maahanmuuttajista.
Vuonna 2014 Ranskan maahanmuuttajista 64 prosenttia oli muita kuin eurooppalaisia. Maahanmuuttajien jälkeläisistä ei-eurooppalaisia oli 53 prosenttia.
Yhteensä siis noin 7,5 miljoonaa maahanmuuttajaa tai maahanmuuttajien jälkeläistä Ranskassa on ei-eurooppalaista alkuperää. Se vastaa noin 12 prosenttia koko Ranskan väestöstä.
Jälleen, onko tämä liikaa, sopivasti vai liian vähän, tai onko tällä yhtään mitään väliä, on kysymys, josta voi perustellusti olla useaa eri mieltä. Aivan rauhassa voi myös kyseenalaistaa, onko Pariisi hoitanut maahanmuuttoa ja maahanmuuttajien sopeutumista kunnolla.
Mutta väestönvaihto tällainen lukema ei ole. Ranskan kansa ei ole muuttumassa toiseksi kansaksi sukupolvessa tai kahdessa.
Entä sitten Suomi?
On ennustettu, että ”vieraskielisen väestön” määrä kasvaa Helsingin seudulla niin, että vuonna 2035 joka neljäs pääkaupunkiseudulla asuva on vieraskielinen.
”Vieraskielisyys” ei tarkoita, etteikö puhuja osaisi suomea tai ruotsia. Se tarkoittaa vain väestörekisteriin merkittyä äidinkieltä, eikä huomioi esimerkiksi kaksikielisyyttä.
Ja jälleen, väestönvaihtosalaliittoteoreetikoiden mukaan ongelma on nimenomaan ei-eurooppalainen väestö. Kyllä, ei-eurooppalaisia kieliä puhuvien määrä kasvaa ennusteiden mukaan vuoteen 2035 mennessä, mutta samalla kasvaa länsieurooppalaisia kieliä ja venäjää puhuvien määrä, ei tosin aivan yhtä nopeasti.
Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien ennusteen mukaan ei-eurooppalaisia kieliä puhuu äidinkielenään vuonna 2035 Helsingin seudulla 8,5 prosenttia väestöstä.
Tällainen ennuste ei ole väestönvaihtoa nähnytkään, ei salonkikelpoista eikä salaliittoteoriamaista.
Lisäksi se on ennuste. Edellinen, vuonna 2015 tehty ennuste meni jo kolmen vuoden aikana hieman yläkanttiin.
Entäpä jos joskus hamassa tulevaisuudessa kävisi niin, että etniset suomalaiset vastaisivat alle puolta Suomessa asuvista ihmisistä? (HUOMIO! Näin ei välttämättä koskaan käy, tulevaisuus on tuntematon ja maahanmuuttopykäliä kiristettiin jo viime hallituksen aikana tuntuvasti.)
Olisivatko etniset suomalaiset tuolloin vähemmistö omassa maassaan?
Eivät olisi, he (käytän sanaa he, koska minä tuskin olen tällöin enää hengissä) eivät vain olisi absoluuttinen enemmistö. He olisivat edelleen selvästi suurin yksittäinen etninen ryhmä, ja mitä todennäköisimmin myös poliittisesti ja kulttuurisesti ylivoimaisesti vahvin. Suomalaisten kulttuuri, mitä se sitten ikinä tarkoittakaan, eläisi edelleen valtiossa nimeltä Suomi.
Niin, mitä kulttuuri tarkoittaa? Väestönvaihdosta puhuvat näyttävät keskittyvän jatkuvasti etnisyyteen, mutta onko etnisillä suomalaisilla jotain yhtä kulttuuria, jonka he jakavat?
Tämä on muuten aihe, josta ranskalaisilla oikeistoajattelijoilla on muutakin sanottavaa kuin väestönvaihtohuutelua.
Yksi kuuluisimmista Ranskan 1970-luvulla syntyneen ”uuden oikeiston” ajattelijoista on Alain de Benoist. Hän on muun muassa kehoittanut oikeistoa ottamaan oppia Antonio Gramscista, italialaisesta marxistifilosofista.
Benoist’n mukaan oikeistolainen gramscismi on Hollywoodin kulttuuriteollisuuden ja kansainvälisten suuryhtiöiden vastustamista. Ranskalaisten olisi pidettävä kiinni ainutlaatuisista perinteistään eikä vaihdettava hampurilaisiin ja Coca-Colaan.
Benoist’lle maahanmuutto on ongelma, mutta hänen vihollisiaan eivät ole maahanmuuttajat, vaan ihmisten ainutlaatuisten identiteettien tuhoajat, modernismi ja nykyinen globaali kapitalistinen järjestelmä. Se tuhoaa kaikki erot ja sekoittaa kansat.
”Tämä järjestelmä on vihollinen, ei Toinen”, Benoist sanoi vuonna 2013 amerikkalaiselle valkoista ylivaltaa kannattavalle American Renaissance -lehdelle.
Suomen ainutlaatuisen kulttuurin osalta saattaa olla jo myöhäistä, kun kansallisruoka oli ensin pizza ja nykyisin se on kebab.
Väestönvaihto sen sijaan on valhetta. Suomi on muuttunut ja muuttumassa etnisesti moninaisemmaksi, mutta etniset suomalaiset eivät ole katoamassa mihinkään.”
