- Liittynyt
- 16.10.2016
- Viestejä
- 19 047
Varmaan tässä ajatuksessa on takana toive siitä, että kun vaalien jälkeen jaetaan hallituspuolueille ministerisalkkuja niin nämä sitoutuisivat asettamaan ministereiksi henkilöitä joilla olisi myös jonkinlaista substanssiosaamista ko. alalta. Esim. oikeusministerin olisi hyvä olla opiskellut oikeustiedettä ja omata jotakin työkokemusta alalta, SOTE-ministerillä olisi hyvä olla jotakin taustaa terveys/hoitoalalta, opetusministerin olisi hyvä olla jonkun verran kouluttautunut ja mieluusti omata työkokemusta opetustehtävistä, jne. Nyt ministerinimitykset tehdään puoluiden nokkimisjärjestyksen mukaan ja nimitysperusteena ei näytä olevan "pätevyys ja ymmärrys ministeriön alalta" vaan pelkät poliittiset meriitit ja tuo 'sopivuus'. Kyllähän ne ministeriön virkamiehet tietenkin tämän substanssiosaamisen tuottavat valmisteluihin mutta minusta ainakin olisi ihan hyvä että ministeri ei tulisi ns. umpimetsästä pelkästään jakamaan poliittista ohjausta vaan siellä olisi myös jonkun verran osaamista ja ymmärrystä takana. Eihän tämä meriittivaade takaa laatua päätöksiin ja politiikkaan mutta voisi olla askel fiksumpaan suuntaan...
No siis noinhan nykyään toimitaankin. Joo, puolueiden PJ:t saavat aina ne 3 merkittävintä salkkua, eli yleensä pääministeri, valtiovarainministeri ja ulkoministeri. Tosin nyt meidän ulkoministeri ei ole puolueen PJ (oli sitä silloin kun tuli ulkoministeriksi), koska Vihreät totesivat, että Peksin substanssiosaaminen on etenkin sieltä ulkopolitiikasta. Joten jättivät hänet siihen pestiin, varmaan osittain myös kiitoksena siitä, että suostui hoitaan tuon pätkä PJ-homman. Oikeusministerinä on myös PJ joka on opiskellut oikeustieteitä.
Sitten kun lähdetään katsomaan niitä muita ministerin pestejä, niin kyllä siinä suht nopeasti huomaa, että kyllä niiltä ministereiltä yleensä löytyy kokemusta juurikin siltä kyseiseltä alalta. Joko eduskunnan ja politiikan ulko- tai sisäpuolelta. Ministereillä tuppaa olemaan pitkä kokemus juuri kyseisten aihepiirien valiokunnista, eli heitä ei kiskota noihin tehtäviin pystymetsästä (tai siis, ei yleensä kiskota, Persuillahan oli aikanaan se ongelma, että ei ollut väkeä joilla olisi ollut kokemusta). Ja yleensä kansanedustajat päätyvät niihin valiokuntiin, mitkä heitä kiinnostaa ja mistä heillä on jo kokemusta, joko opinnoista tai työelämästä.