Tämä. Olin aikeissa vastata että voisihan sitäkin tutkia kuinka suuren yleisön suhtautuminen Vasemmistoliittoon ja sen pormestariehdokkaaseen on muuttunut ehdokkaan rikosten paljastuttua, ja suurella todennäköisyydellä saada julkaistua sen jossakin. Paremmin tehty (IMHO) tutkimus vertaisi esim. onko rikoksiin syyllistyneiden puolueilla ja suuren yleisön käyttäytymisellä yhteyttä.
Persuilla on toki myös määrällisesti eniten tuomion saaneita kansanedustajia eduskuntapuolueista. Tai no. Jos katsotaan suhteellisesti, niin VKK:lla on 100%.
Mutta. Mennäänpä itse tutkimukseen.
Artikkelissa on avattu hyvin tutkimuksen tavoite, tutkimuskysymykset, teoreettinen tausta, aiempi tutkimus (artsu sisältää kirjallisuuskatsauksen) ja käytetty tutkimusmetodiikka sekä aineiston käsittely. Tulokset, pohdinta ja luotettavuuden arviointi eli sisäinen itsekritiikki on esillä.
Omiin silmiini tutkimuksen päälöydökset näyttäisi olevan
- Twitter on myös vihapuhealusta (yllätys - no ei).
- Marinin hallitukselle kohdistuvasta vihapuheesta n. 90% näyttäisi olevan peräisin perussuomalaisten seuraajilta. (muiden oppositiopuolueiden osuus siis häviävän pieni)
- Vihapuheen esiintyvyys kasvaa viikonloppuisin (jokainen voi itse varmaan päätellä, mitä sen takana saattaisi olla, tutkimus ei ota kantaa muuhun kuin siihen, että määrällisesti vihapuhe kasvaa perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin taas sen osuus kasvaa kun muita twiittejä on vähemmän).
- Puolueiden puheenjohtajat kohtaavat vihapuhetta vähemmän kuin muut ministerit (olen itse kuvitellut aiemmin asian olevan toisin).
- Lisäksi vihapuhe on ainakin jossain määrin keskittynyttä: 20 prosenttia vihapuhetta viestineistä lähettää noin 40 prosenttia vihapuheesta ja näiden aktiivisin desiili eli kymmenys lähettää vajaat 30 prosenttia niistä vihamielisistä twiiteistä.
En oikein ymmärrä, mitä dumattavaa tai närkästyttävää noissa löydöksissä on. Eihän noissa ole edes mitään kovin yllättävää tai uutta, paitsi tuo puoluejohtajien osuus.
Yhtenä jatkotutkimusaiheena tutkija itse nostaa esille nimenomaan tutkimusastelman toistamisen.
Tämä lieneekin hyvä idea sitten seuraavilla hallituskokoonpanoilla. Nyt kun hallituspuolueiden puheenjohtajat on kaikki naisia, jää tämän tutkimuksen osalta esim. avoimeksi, suojaako puolueen puheenjohtajuus vihapuheelta, vai suojaako naissukupuoli puolueen puheenjohtajaa vihapuheelta.
Lisäksi hän näkee jatkotutkimusaiheeksi vihatwiittien laadullisen tutkimisen. Esim. miten eroaa sisällöllisesti naisiin ja miehiin kohdistuva vihapuhe.
Pohdinnan loppusanoina on, että Halla-Aholla ja Purralla olisi halutessaan mahdollisuus arvojohtajina vaikuttaa vihapuheeseen. Se on loogisesti ihan ehjä toteamus, kun muistaa, että yksi tutkimuksen löydöksistä oli, että hallitukseen kohdistuvasta Twitter-vihapuheesta 90% tuli perussuomalaisten seuraajilta.
Se ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö kaikkien puolueiden puheenjohtajilla ja muilla merkittävimmillä poliitikoilla olisi. Nyt vain tämän tutkimuksen ajankohtana PS:n seuraajien ja tykkäävien osuus näyttäytyi murskaavan suurena.