moni skippaa tuon perinnän kokonaan kun se maksaa rahaa ja mitään sieltä ei saa. Ja hakee suoraan valtion konttorista jonkun 10% niistä korvauksista, mitä on oikeudessa määrätty.
Ihan aidosti, moni kyllä myös saa korvauksensa perittyä. Toki rikoksesta tuomituista iso osa on stereotypian mukaisesti varattomiakin, mutta paljon on myös ihan uhrin naapureita ja sukulaisia, joilla sitten taas on maksukykyä tai realisoitavaa omaisuutta. Yleisimmän, eli päihderiippuvaisten keskinäisen kähinämunkin jälkeen perheväkivalta, tuttu pahoinpitelijä tai raiskaaja (tai pahempaa), humalatila ja nyrkit, tai leipäveitsi ja humalatila, sekä humalatila ja auto (jolloin liikennevakuutuksen kautta vakuutusyhtiö on maksaja) on edelleen kaksituhattakaksikymmentäluvullakin se yleisimmän pään kombo, valitettavasti.
Monessa tapauksessa perittäviä tuloja tai omaisuutta siis on. Mutta ongelmasi taisi koskea vain ja ainoastaan niitä tilanteita missä syyllinen on varaton.
Kun yhteiskunnan järjestelmä on, että uhri hakee korvaukset valtionkonttorilta (vaikka saisikin vähemmän) minun on vaikea ymmärtää sellaista logiikkaa, missä mahdollisesti toimeentulotuella olevan tuista niitä perittäisiin (asia, jonka nykyisin estää sekä suojaosa että se, että toimeentulotuesta ei saa ulosmitata).
Ensinnäkin, siinä yhteiskunta sen kriminaalin sijaan maksaisi valtionkonttorin päätöksen päälle vielä lisää sille uhrille (koska valtiohan sen perustoimeentulotuen rahoittaa) tai perisi sen vaan Valtionkonttorille (jos se on jo maksanut uhrille) riippuen siitä, millainen järjestelmä rakennettaisiin. Tuskinpa Suomessa kuitenkaan sellaista, missä maksettaisiin uhrille vielä lisää, ennemmin meillä valtio vaan keräisi osan rahaa takaisin.
Toiseksi se olisi hyvin kallista ja tuottaisi uhrille vähän, sillä ulosotto kuittaa jokaisesta perimästään erästä kiinteän + prosentuaalisen palkkion ja se ulosottovelkojen kasvaa korkoa. Jos perintä on kymppejä kuussa, velka ei pääse lyhenemään, ja uhrille päätyisi hyvin vähän tuloutusta.
Uhrin asema ei tosiaan meillä liene paras mahdollinen, eikä rikollisen sanktiotkaan ole kuin EU-keskitasoa. Mutta meillä ei kostaminen ole tavoitteena ja oikeusjärjestelmään on sisäänrakennettu malli siitä, että rikosuhrikorvaukset tulee olla määrätä niin pieninä, ettei sillä ainakaan pääse tienaamaan. Se on epäloogista enkä oikein tiedä mikä sen historiallinen peruste on.
Itse ajattelisin, että esittämääsi parempi ratkaisu olisi yksinkertaisesti nostaa rikosuhrimaksuja ja sitä kautta niitä valtiokonttorin maksamia korvauksia.