Idea on kylläkin etsiä sellainen paikka, mihin on edes jonkin verran hinkua. Jos ei ole mihinkään, sitten mennään valmistavaan koulutukseen ja koetetaan sitä kautta etsiä suuntaa. Näitä on sitten erilaisia.Miten ihmeessä se, että kaverille X määrätään paikka koulusta, jonne hän ei halua, auttaa yhtään mitään? Ei siitä nyt varsinaisesti haittaakaan ole, mutta en näe hyötyjäkään.
Koulupudokkaisiin pitäisi puuttua jo ennen kuin sellaista pääsee tapahtumaan. Mielellään siis ala-asteella (tai siis ala-koulussa, jos nyt halutaan nykyinen termi) ja tarvittaessa jättämällä luokalle, jos se herättäisi riittävän motivaation, kun kaverit jatkavat eteenpäin ja itse jää istumaan paikalleen.
Varhaisesta puuttumisesta olen samaa mieltä, ja mulla on käsitys, että myös sinne on tarkoitus panostaa.
On tarkoitus myös kokeilla kaksivuotista esikoulua, josko se antaisi nykyistä parempia lähtövalmiuksia.
Luokalle jättäminen on nykyisin kunnille ja rehtoreille kovin vaikeaa. En tunne yhtään opetusalan ihmistä, joka ei olisi samaa mieltä siitä, etteikö se olisi joskus hyvä ratkaisu. Enkä yhtään poliitikkoa, joka ei olisi sitä mieltä. Silti monista syistä se on nykyään hyvin harvoin aidossa keinovalikoimassa (muutenkin kuin ”paperilla”), oikeastaan vain jos koulun lisäksi myös vanhemmat ja koulu-psykologi ovat samaa mieltä asiasta.
Mutta kyllä tietysti aina ensin pitäisi tunnistaa, voisiko jeesata tehostetun tai erityisen tuen keinoin.
Viimeksi muokattu: