Totuus ei pala tulessakaan. Vanha suomalainen sananlasku osoitti jälleen pitävyytensä, kun kansanedustaja Hussein al-Taee (sd) joutui vapun alla myöntämään vanhat blogikirjoituksensa aidoiksi.
Julkisuudessa on kiertänyt Facebook-kuvakaappauksia al-Taeen muun muassa juutalaisia ja homoja halventavista teksteistä vuosilta 2011 ja 2012. Al-Taee katui kirjoituksiaan ja pyysi niitä anteeksi.
Sitä ennen tuore kansanedustaja ehti tehdä kaikki kriisiviestinnän alkeellisimmatkin mokat. Anteeksipyyntö on tietenkin enemmän kuin paikallaan, tai ehkä asian voisi muotoilla myös niin, että se on nyt vähintä, mitä kansanedustajan pitää tässä tilanteessa tehdä. Kansanedustaja al-Taee valehteli kuukausia entiselle työnantajalleen konfliktinratkaisujärjestö CMI:lle, Sdp:lle ja medialle.
Al-Taee varmasti ymmärsi, että kirjoitusten tunnustaminen omiksi ennen vaaleja pysäyttäisi hänen uransa poliitikkona Sdp:ssä ja kansanedustajan paikka jäisi haaveeksi. Siksi hän valitsi valehtelun totuuden sijaan, ja juuri tämä tekee hänen toiminnastaan erityisen raskauttavaa. Äänestäjällä on oikeus tietää äänestämästään kansanedustajasta kaikki oleellinen. Viime aikoina on puhuttu äänestäjän kuluttajansuojasta tulevissa eurovaaleissa: ehdolla on kansanedustajia, jotka eivät aio ottaa paikkaa vastaan. Samalla tavalla al-Taeen valehtelun takia moni häntä äänestänyt kokee tulleensa petetyksi eduskuntavaaleissa.
Myös median pitää katsoa peiliin. Uskottiinko mieluummin arvostetun tutkijan trollausväitteitä kuin kirjoitusten aitoutta. Al-Taee on vienyt myös mediaa kuin litran mittaa.
Sdp:n ryhmälle al-Taeen tapaus on hankala. Puolue johtaa hallitusneuvotteluja ja puhuu ihmisyyden ja suvaitsevaisuuden puolesta ja omissa riveissä on mies, joka on edustanut blogikirjoituksissaan kaikkea muuta kuin juuri näitä arvoja.
Se, että puolue vetäytyy vastuusta sillä, että al-Taee kirjoitti juutalaisia ja homoja halventavat tekstinsä ennen kansanedustajan uraansa on käsien pesua itse ongelmasta. Ongelman ydin ei kansanedustajan työn kannalta ole kirjoituksissa vaan siinä, että hän on valehdellut – pitkään ja järjestelmällisesti. Henkiset paineet ovat tietenkin kovat, ja on ymmärrettävää, että al-Taee
jäi sairauslomalle kansanedustajan työstään.
Sdp:n ryhmä palaa asiaan, kun sairausloma päättyy. Siellä odottaa kysymys, voiko al-Taee hoitaa edustajan työtään, jos hänet muistetaan miehenä, joka ei kertonut totuutta. Onko kaapissa vielä muita luurankoja? Verkko kansanedustajan ympärillä voi jopa kiristyä: poliisi selvittää, pitääkö al-Taeen blogikirjoituksista aloittaa esitutkinta.
Al-Taeen itsensä, Sdp:n ja koko eduskunnan toiminnan kannalta olisi suotavaa, että al-Taee tunnustaisi tosiasiat, kuten äänestäjien pettymyksen, ja ymmärtäisi itse harkita eroa kansanedustajan toimestaan. Se voisi tässä tilanteessa olla suoraselkäistä toimintaa, ja näin hän ottaisi vastuun kirjoituksistaan – mutta myös kuukausia kestäneestä valehtelustaan.
