Jälkeenjääneisyys ja hyvinvointi sopivat huonosti toistensa kanssa yhteen. Suomessa mennään jälkijunassa, mitä uusiin teknologioiden tulee. Kannattaisi lopettaa laiskanpulskeus ja alkaa tekemään.
Voin yrittää hahmottaa miksi asiat tuntuu joltain, mutta kannusta etsimään valoa. Ehkä se ympäristö ei olekkaan ihan niin epätoivoinen, ehkä siellä kuplan ulkopuolella on myös hyvää.
Meillä on ongelmamme ja haasteemme, mutta meillä on pohjaa millä mahdollisuus myös parantaa. Jos me viimevuosisadalla oltiin kehittyva maa, niin siitä on harpottu hurjasti, kopioivasta, halpatyömaasta tullut ihan kehittynet maa, jossa ihan kärkiosaamistakin. Vaikka pääomamme, resurssimmet ovat edelleen pienet, niin silti esim patentti tilastoissa ollaan siellä isojen joukoissa, vaikka luvut nyt kaikkea kerro, niin tuskin olemme se maa joka vain patenttoimisen vuoksi tehtailee, vaan päinvastoin. Meillä täytyy olla sitä tiukkaa osaamista , ei me olla maantieteellisesti se piste mihin kansainväliset isot organisaatiot keskittää osaamiskeskuksia, vaan enemmän täältäpäin lähtöistä.
Jos päästää otsikkoon, vuosien saatossa on tehty töitä että ollaan houkutteleva myös muutenkin, säälle emme voi mitään, olemme pikkuhiljaa oppineet arvostamaan säätämme ja sitä kehumaan, olemme oppineet havaitsemaan että meille itsestään selvät asiat eivät ole muualla itsestään selviä. ja oppineet niitä kehumaan.
Silti aina voi parantaa, usein mainittu lupaprosessia aina voi tehostaa, mutta viimeaikoina tuotu esille, arjen asioiden aloittamisen helpottamista, ihan ne tilit, liittymät, ym. samoin tärkeää on se että lapsille päivähoito, koulut, ja puolisille myös töitä. jne. Nyt on pinnalla ollut työluvan/maassaolon katkolle joutuminen jos työt loppuu, siinä vähän haastetta mielikuvissakin. se työnloppuminen, vs se tieto että työtloppuu. Yksi haaste myös se miten koulutetut, valmistuneet saa pysymään maassa, ei ainakaan kannata tuuppia pois, vaan päinvastoin.
/img-s3.ilcdn.fi/fe1f628389697a529816607b5f9e8dc15c6a449fc165332405b80d2c1d327316.jpg)
