No tämmöinen uutinen löytyy, että oikeasti ei uskota tuohon aikatauluun. Kansalle viestitään, mitä tehdään jos asiat sujuvat hyvin ja kansa "jaksaa jaksaa vielä". Nyt jo tiedetään, että ei suju "riittävän" hyvin ja sitten voidaan kertoa, että oma vika, ette olleet kiltisti ja nyt valitettavasti jäätte ilman karkkia. Tapahtumajärjestäjille tämä lisää epävarmuutta. pitäisi palkata henkilökunta ja varata ja maksaa esiintyjät ym. Nyt on 50/60 pystyykö mitään järjestämään, vaikka olis mikä exit-suunnitelma ja aikataulu. Käytännössä tuo julkaistu aikataulu on best case ja siihen ei varmasti tulla pääsemään.
Hallituksen salainen muistio: Paluu normaaliin lykkääntyy heinäkuun loppuun – syynä rokotusten viivästyminen
Hallituksen salaisen korona-exit-muistion mukaan Suomi pystyy ”palaamaan normaaliin” vasta heinäkuun lopussa. Suurimpana syynä tähän on työikäisen väestön rokotusten myöhästyminen.
Vai hallituksen salainen muistio...
Halutaanko tässä elää vaan päivä kerrallaan ja annetaan kaikkien laukata mihin tahansa? Eiköhän hallitus kuten kaikki muutkin ryhdy katselemaan aina tilannetta koko ajan eikä laiteta hanskat naulakkoon?
Totta hitossa minäkin katselisin tilannetta ja en lähtisi mihinkään lomalle näinä aikoina. Ihan sama kuin kuvittelisi, että lähtisi lomalle suunnittelematta mitään etukäteen ja lomalla sattuu jotakin odottamatonta.
Minulla sattui kuurojen lomaporukalla kaksi tapausta. Ensimmäinen oli kuuron naisen väärin hyppäämä ajoitus isosta laivasta laiturille ja putosi veteen ja päännahka halki. Onneksi turistioppaamme osasi puhua vaikka oli kuuro (muokkaus: hän varmasti oli huonokuuloinen mutta ei kuule enää hyvin samalla tasolla kuin minä) thaimaalainen. Parin tunnin kuluttua hänet tuotiin takaisin ehjänä. Sitä en ole ottanut huomioon matkanjärjestäjänä.
Toinen tapaus oli passin katoaminen ja kysyimme muutamaan kertaan uudestaan toiselta naiselta, että missä hän säilytti, käsilaukussaan ja joka oli aivan päivänpistävä houkutus hakea sieltä matkamuistoiksi. Pariin kertaan myllättiin koko huoneisto, hyvä ettei edes mattoja tai seiniä ruvettu repimään pois. Pakko oli ottaa yhteyttä Suomen suurlähetystöön. Joku vartijan apina yritti vastailla radiollisen lähettimen avulla turvalasin kautta ja pyysin yksinkertaisesti: "Kynä ja paperia". Sitten käskin pyytämään suurlähettilään paikalle, Sieltähän hän piipahtikin ja puhui kotimaisesti suomea. Selostin kaiken, että mitä oli tapahtunut ja hän alkoi järjestelmään kaiken ja pahoitteli, että näin nopea järjestely vaatii hinnan.
Meidän porukan piti jakaa hänelle rahaa 200 dollaria väliaikaisen passin saamiseksi, joka valmistuu vuorokaudessa. Matkaan meni yhteen suuntaan 5 tuntia. Sama homma seuraavana päivänä. Asialla oli todella kiire, koska oli 2 päivää jäljellä ennen kotimatkaa.
Kokemuksesta viisaastuneena en ole jälkeenpäin antanut tapahtua, kun suunniteltiin mitä jos ja tehdään mitä voidaan. Ei niitä etukäteen voinut kertoa, että joo, jos lentokoneemme reitille purkautuu tulivuori ja sankka rikkipilvi tuhkehduttaa, niin ainoa keino on panna pää jalkovälien väliin ja toivoa parasta...?
Ei sellaisia kerrota etukäteen vaan ne on varuilta olevia asioita, että osattaisiin vauhdilla tehdä asiat heti kuntoon.
Tämä tilanne tapahtui Thaimaassa Pattayassa ja Bangkokissa piti käydä. Ajatelkaa, kuinka vaikeaa olisi ollut mennä kaupungissa ilman sitä avuliasta thaikuuroa naista, joka tunsi hyvin alueensa. Hän oli se nopea avustaja sairaanhoitajien seurassa sen kuuromme kanssa.
Annoimme hänelle sitten yhteisesti reilusti rahaa hänelle jäähyväisiksi.
Jälkeenpäin sain tietää, että joku nuori suomalaisistamme oli rakastunut häneen ja hän matkusteli itse yksinään moneen kertaan ja hän kiitti, että ilman meitä hän ei olisi koskaan uskaltanut matkustella ja hänellä on lapsia sen saman naisen kanssa. Näin positiivisilla näkökulmissa.