Laattaprofiilit ovat ymmärtääkseni valmistajakohtaisia, mutta lähinnä niissä on haettu hieman valmistajohtaista optimointia ontelon muodon suhteen, ei välttämättä niinkään ala- ja ylälaipan paksuuksissa. Ohessa on kuvakaappaus Parman, erään Suomen suurimman ontelolaattatoimittajan, suunnitteluohjeesta. Laatan jännevälistä riippuen näkisin todennäköisimmiksi rivitalon välipohjan ontelolaattakooksi joko P20 tai P27. Huomionarvoista on, että ontelomäärä muuttuu laattakoon mukaan. Jos sinulla on rakenneilmaisin, voit koittaa haarukoida ontelomäärää (ja laatan paksuutta) sen avulla. En osaa sanoa, kuinka hyvin tavanomainen kotikäyttölaite löytää jännepunokset betonista, mutta ainakin sitä voi koittaa, jos laattakoko ei selviä talon rakennekuvista. Kun laattakoko on selvillä, voit arvioida sen kanssa ontelon alalaipan paksuutta.
Alla olevassa kuvassa on esitetty (Parman) ontelolaattojen sallitut rei'itysalueet, joilla varmistetaan, että reikä, tai tässä tapauksessa kiinnike, ei osu kannakseen ja riko jännepunoksia. Käyttäisin näitä sijaintimittoja kiinnitysalueen valintaan. Huomioithan myös kiinnikevalmistajan ohjeet.
Betoniruuvina käyttäisin joko Sormat S-CSA 6 tai Hiltin HUS4-H -betoniruuveja. Hiltillä on laajempi valikoima erilaisia hyväksyttyjä ruuvikokoja, mutta Hiltin tuotteita ei taideta kuluttajapuolella myydä. Myös kotimaisella Sormatilla on hyvät ruuvit ja niillä saa varmasti tähän käyttötarkoitukseen riittävät kapasiteetit. Sormat on osa EJOT-konsernia (teknisen tuen yhteystiedot viestin lopussa).
Sormatin kiinnitysohjeesta sivulta 7 löytyvät kiinnityskapasiteetit ontelolaatastolle.
Käytetään suunnitteluarvoja, joilla valmistaja takaa kiinnityksen kestävyyden, kun käytetään valmistajan työohjeita (ks. sivu 8 (tärkeimpänä reiän puhdistaminen porauspölystä, ylikiristämisen välttäminen ja reunaetäisyydet)).
Punaisella on korostettu alalaipan paksuus, sinisellä kiinnikkeen kuormitettavuuden suunnitteluarvo kilonewtoneissa ja vihreällä kahden kiinnikkeen välinen etäisyys käytettäessä useaa kiinnikettä. Kilonewtonit muutetaan kilogrammoiksi kertomalla luku 100:lla.
Voit siis hetkellisesti kuormittaa kiinnikettä, joka on kiinni min. 25 mm alalaipassa 170 kg kuormalla ilman, että kiinnike pettää. Rakennesuunnittelussa ominaiskuorma (tavoiteltu pitkäaikainen kuorma) pitää kuitenkin kertoa osavarmuuskertoimella 1,5, jolloin päästään mitoituskuormaan. Mitoituskuormaa ja suunnittelukapasiteettia verrataan toisiinsa. Toisin kääntäen, kiinnikkeen suunnittelukapasiteetti pitää vielä jakaa kuorman osavarmuuskertoimella 1,5, jotta saadaan ominaiskuorma, jolla kiinnikettä voidaan pysyväiskäytössä rasittaa.
170 kg / 1,5 = 113,3 kg.
Pääset siis yhdellä, halkaisijaltaan 6 mm;n betoniruuvilla, joka on vähintään 25 mm paksussa alalaipassa kiinni 113 kg jatkuvaan kuormitukseen. Jos renkaissa keinutaan tai tehdään muuta liikettä, niin liikkeen aiheuttama kuormitus voi olla hetkellisesti puolitoistakertainen (170 kg = 1,7 kN) ilman, että kiinnike pettää ontelolaatan alapinnasta. Betonilaipan ollessa paksumpi, pääset parempiin kiinnityskapasiteettiarvoihin. Kuitenkaan ankkurikoon kasvattaminen ei auta asiaan, sillä Sormat ei ole testauttanut ja hyväksyttänyt suurempia kiinnikepaksuuksia ontelolaattakiinnityksiin.
Ruuvipituus määräytyy kiinnitettävän ainepaksuuden mukaan. Käytännössä 60 mm kiinnike kattaa varmastikin sen kiinnitysainepaksuusvälin, mitä tarvitset.
Mikäli tarvitset vielä lisäohjeita betoniruuvin ontelolaattakiinnitykseen, kannattaa kysyä suoraan valmistajan teknisestä tuesta. Siellä on asiantuntijat neuvomassa ja ohjeistamassa, millaisiin kuormiin heidän kiinnikkeillään päästään missäkin olosuhteissa. Heiltä saatat saada myös lisätietoja, mikäli ontelolaatan alalaipan paksuus ei riitä taulukossa esitettyyn minimipaksuuteen.
P.S. En ole minkään viestissä mainitun firman edustaja eikä minulla ole mitään henkilökohtaisia kytköksiä yhteenkään mainittuun yritykseen.
