Tuli tänä vuonna tehtyä salaojaremppa kellarilliseen rintamamiestaloon. Viime syksynä kellariin nousi vettä runsaitten sateiden vuoksi, vanha salaojajärjestemä ei enää toiminut. Sama toistui keväällä sulamisvesien kohdalla. Ensiavuksi tein kaivon laatan alle josta pumpattiinkin melkoinen määrä vettä laatan alta pois. Rempan jälkeen ei ole ollut ongelmia, itse remppa oli melkoinen ponnistus työn ohella mutta kannatti ja oikeastaan pakollinenkin, ennen kuin rakenteille tapahtuu enempää vahinkoa. Tein samalla joitakin korjauksia perusmuuriin kaivantojen ollessa auki, pääosin rakenteet olivat hyvässä kunnossa. Koska luonnollisia korkeuseroja ei tontilla ole, niin salaojat purkautuvat nyt pumppaamoon josta vesi pumpataan tontilta pois. Kellarin betonisten rakenteiden kuivaminen on ollut hyvässä vauhdissa, mutta luulen, että kestää ensi vuoteen ennen kuin rakenteet kuivavat syvemmältä. Täysin kuivaksihan niitä ei koskaan saa, koska laatan alla ei ole kapillaarikatkoa. Mutta koska kellarissa ei oleskella, niin tuntuisi melko turhalta ja kalliilta työltä alkaa kapillaarikatkoja asentamaan. Täytyy ensi vuonna sitten tuumata, ehostaisiko kellarin lattiaa ja seiniä. Aikoinaan kellarin lattiaan on osittain laitettu epoksipinnoite, mikä on ollut aikoinaan kyllä hieman tyhmä ratkaisu sillä se hidastaa kosteuden pääsyä laatasta huoneilmaan ja näin ollen kuivumista. Käytännössä tuo epoksikerros pitäisi piikata tai jyrsiä koneella pois jonka päälle uusi valu. Maksaako vaivaa, on vähän siinä ja siinä.
Pitääpä tutkia tummosta kipsipintaista tai sitten olla laittamatta, kun noin pieni tila.
