Kitaran soittaminen

[Markqq]

EDIT:Näkyy olevan tämän vuoden kakkostilauksen toivelistalla tavaraa jo 9288,23€:n edestä. Siinä saakin sitten miettiä, että minkä murenan siitä läjästä oikeasti tilailee.

Joo ei tämä halpa harrastus.. Siksi lähinnä haluan ainaki johonkin pisteeseen asti pysyä minimissä.. Takuuvarmasti taitojen lisääntyessä homma tulee karkaamaan käsistä.
Laitan tuon vehkeen tilaukseen niin kerron sitten mielipiteitä!

 

[Markqq]

Nyt kun tuli aikasemmin puheeksi nuo mikrofoonit. Siis en ole vielä nauhoittanut koneelle, ehkä olis fiksua, mut Thomannilta kun yritän nyt saada kaikkea jännää ostoskoriin ettei tartte postikuluja maksaa, niin ajaisko tälläne mikrofoni asiaa? Superlux HI 10 – Thomann Suomi <- Jos mä tuon mikin ostan niin kannattaa varmaa joku ständi myös ostaa? Ja tarviin myös kaapelin. Eli tuon kanssa pitäis sit vissii tietokoneelle joku ohjelma ladata mihin äänittää? Puhelin olisi sitten vain videokuvaamistea varten.

Kyllä tuo varmaan puhelimen oman mikrofonin voittaa eikä hinnallakaan pilattu. Arvostelut näyttää ihan ok.

Tuli noista plekuista vielä mieleen. Nyt on ollut käytössä Mustia Dunlopin 1.0, todennäköisesti näitä Dunlop Nylon Max Grip 1.0 Player Pack – Thomann Suomi
Joskus tuli ostettua pienempiä plektroja ja ne on jääneet kyllä kaapin pohjalle, en tykännyt yhtää. Eli tuo koko on hyvä, mutta kannattaisko mun kokeilla eri paksuutta, vaikka 0.88 tai 0.73? Olen likimain aina soittanut tuolla 1.0 paksuudella.

E: No tää alkaa lähtee jo käsistä

 

[pappatech]

Tuli noista plekuista vielä mieleen. Nyt on ollut käytössä Mustia Dunlopin 1.0, todennäköisesti näitä Dunlop Nylon Max Grip 1.0 Player Pack – Thomann Suomi
Joskus tuli ostettua pienempiä plektroja ja ne on jääneet kyllä kaapin pohjalle, en tykännyt yhtää. Eli tuo koko on hyvä, mutta kannattaisko mun kokeilla eri paksuutta, vaikka 0.88 tai 0.73? Olen likimain aina soittanut tuolla 1.0 paksuudella.

Emmää tiedä osaako tuohon kukaan oikein sanoa muuta kuin että testaa, miltä tuntuu ja kuulostaa. Itelläkin tuossa pöydällä varmaan neljää, viittä erilaista, joista saattaa paria kolmea erilaista pyöriä näpeissä vähän fiiliksestä ja soitetusta matskusta riippuen. Ja siis kun soittelen ristiin rastiin akkarilla ja sähkökitaralla, niin sekin vaikuttaa.

Jos sulla on joku semmonen malli, jonka koko ja kärjen muoto natsaa ja joka pysyy käsissä, niin ei muuta kuin eri paksuuksia vaan testiin ja varmaan selviää, mikä on paras. Ostin ite huvikseni jotain Petruccin Jazz III -signature -plekuja, vaikuttavat ihan asiallisilta, mutta ihan yhtä lailla minä soittaisin jollain noilla Dunlopin perusplekuilla jossain tuolla 1.0mm nurkilla tai vähän alle.

Hirveen ohkaiset ja lörpöt ei sovi ainakaan itelle kuin korkeintaan akkarihommiin.

muoksista. ja siis tosiaan plekussa kantsii kiinnittää huomiota paksuuden lisäksi kärjen muotoon ja plektran pintaan, että pysyykö mikäkin pleku miten hyvin käsissä, mutta ite se on testattava, mikä itelle toimii parhaiten.

 

[Randomizer]

Nyt kun tuli aikasemmin puheeksi nuo mikrofoonit. Siis en ole vielä nauhoittanut koneelle, ehkä olis fiksua, mut Thomannilta kun yritän nyt saada kaikkea jännää ostoskoriin ettei tartte postikuluja maksaa, niin ajaisko tälläne mikrofoni asiaa? Superlux HI 10 – Thomann Suomi <- Jos mä tuon mikin ostan niin kannattaa varmaa joku ständi myös ostaa? Ja tarviin myös kaapelin. Eli tuon kanssa pitäis sit vissii tietokoneelle joku ohjelma ladata mihin äänittää? Puhelin olisi sitten vain videokuvaamistea varten.

Kyllä tuo varmaan puhelimen oman mikrofonin voittaa eikä hinnallakaan pilattu. Arvostelut näyttää ihan ok.

Tuli noista plekuista vielä mieleen. Nyt on ollut käytössä Mustia Dunlopin 1.0, todennäköisesti näitä Dunlop Nylon Max Grip 1.0 Player Pack – Thomann Suomi
Joskus tuli ostettua pienempiä plektroja ja ne on jääneet kyllä kaapin pohjalle, en tykännyt yhtää. Eli tuo koko on hyvä, mutta kannattaisko mun kokeilla eri paksuutta, vaikka 0.88 tai 0.73? Olen likimain aina soittanut tuolla 1.0 paksuudella.

E: No tää alkaa lähtee jo käsistä

Muista vielä se lainalaisuus ettei kamala määrä gearia saa soittoa kuulostamaan sen paremmalta jos taidot ei riitä.

 

[Myocyte]

No ei se ole sen kummempaa kuin jos on olemassa vain oikea ja väärä tapa näihin hommiin. Jos koskaan ei kukaan mitään muuta yrittäisi ja tekisi virheitä mitkä luo jotain uutta, niin oltaisiin vielä kivikaudella.
Eiköhän silloin kun vahvarit alkoi vahingossa hajoilemaan ja tuottamaan epätoivottua säröä, kuorossa puristit vastustivat sitä vääränä

Itekin kuuntelen kanssa mieluummin hyviä soittajia kun huonoja, mutta tollainen karrikointi on mielestäni aika vajukkitouhua. Miksi ihmeessä ei voisi olla esim. molempia?

Laajasti käsitettynähän soittotekniikka on kaikki se, mikä mahdollistaa sen musiikin muuntamisen omassa päässä soivasta muiden kuultavaksi instrumentin kautta, ja siinä mielessä ihmettelen miksi kukaan ei haluaisi itselleen mahdollisimman hyvää tekniikkaa, koska silloin on vähiten raja-aitoja omassa soitossa. Lisäyksenä ehkä se, että ei täydellistä soittotekniikkaa luultavasti ole olemassa, tai jos onkin niin sitä tuskin kukaan tulee saavuttamaan - on vain tekniikoita, jotka eivät enää rajoita soittajan itseilmaisua, ja siihenhän jokainen luultavasti omassa soitossaan pyrkiikin.

 

[pappatech]

Laajasti käsitettynähän soittotekniikka on kaikki se, mikä mahdollistaa sen musiikin muuntamisen omassa päässä soivasta muiden kuultavaksi instrumentin kautta, ja siinä mielessä ihmettelen miksi kukaan ei haluaisi itselleen mahdollisimman hyvää tekniikkaa, koska silloin on vähiten raja-aitoja omassa soitossa.

Aika lailla justiinsa näin taisi Vai tai joku toinen näistä saman aikakauden kitarasankareista kuvata suhtautumistaan soittotekniikkaan. Eli että sen tarvii olla juuri niin hyvä, että saa toistetuksi päässään soivan kaman.

Kun nyt rupesin kirjoittamaan vielä tästä, niin tuo lahjakkuudesta edellä väitetty on kyllä ihan puhdasta soopaa. Näkeehän sen lajissa kuin lajissa, että joku toinen saa hakata päätään seinään viikkotolkulla saman asian kanssa, minkä joku toinen hanskaa joko suunnilleen selkärangasta tai hyvin pienellä vaivalla. Eikä lienee hirveä yllätys, kumpi näistä kahdesta kehittyy paremmaksi, jos viitsii käyttää saman ajan systemaattiseen reeniin. Mikä on kyllä yhden sorttista lahjakkuutta sekin, että pystyy keskittyneeseen ja systemaattiseen harjoitteluun.

Tuo vika oli nuorena meikäläisen plussia. En liene mikään ihan älyttömän lahjakas soittaja, en tosin mikään kauhean lahjatonkaan, mutta oon aina tykännyt pohtia asioita ja reenata, mikä on pitkässä juoksussa sitten tuottanut myös tulosta.

 

[Ad_Astra]

Itekin kuuntelen kanssa mieluummin hyviä soittajia kun huonoja, mutta tollainen karrikointi on mielestäni aika vajukkitouhua. Miksi ihmeessä ei voisi olla esim. molempia?

Edelleen, onko niin vaikea ymmärtää että kyse oli lähtökohtaisesti soittamisesta. Niin kauan kuin saat ääntä aikaan tavalla tai toisella niin se on instrumentin soittamista. Se, onko soitto hyvää vai ei - tai onko tehokasta - siinä vaiheessa, on ihan eri asia.
Mutta oli se tapa mikä tahansa, niin jos ei ole fyysisesti vajavainen tai ei ole kipuja niin mikäs siinä jatkaessa. Kuuhun sillä ei päästä, mutta se on soittamista. Vai oletko eri mieltä?

Kyllä tämäkin on soittamista, vaikkei ole teknisesti ehkä sieltä parhaimmasta päästä:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Myocyte]

Edelleen, onko niin vaikea ymmärtää että kyse oli lähtökohtaisesti soittamisesta. Niin kauan kuin saat ääntä aikaan tavalla tai toisella niin se on instrumentin soittamista. Se, onko soitto hyvää vai ei - tai onko tehokasta - siinä vaiheessa, on ihan eri asia.
Mutta oli se tapa mikä tahansa, niin jos ei ole fyysisesti vajavainen tai ei ole kipuja niin mikäs siinä jatkaessa. Kuuhun sillä ei päästä, mutta se on soittamista. Vai oletko eri mieltä?

En ole siitä ollut eri mieltä, kuten varmaan hyvällä sisälukutaidollasi ymmärrät. Alunperin lainaamani viesti oli joku mnet -tason kulunut vastakkainasettelu, jonka relevanssia en ymmärtänyt. Valinta kun ei kuitenkaan ole ääripäiden paska tekniikka + tyylitaju ja

millilleen optimoitua tekniikkahirmua, jolle kitaransoitto on vain lottokuponkia

välillä. Jos soittotekniikka ei rajoita omaa ilmaisua, eikä pistä soittajaa käsikirurgin konsultaatioon, niin sittenhän se on sille soittajalle se oikea ja luonnollinen. Muuta en käsittääkseni olekaan väittänyt.

 

[Ad_Astra]

Kun nyt rupesin kirjoittamaan vielä tästä, niin tuo lahjakkuudesta edellä väitetty on kyllä ihan puhdasta soopaa. Näkeehän sen lajissa kuin lajissa, että joku toinen saa hakata päätään seinään viikkotolkulla saman asian kanssa, minkä joku toinen hanskaa joko suunnilleen selkärangasta tai hyvin pienellä vaivalla. Eikä lienee hirveä yllätys, kumpi näistä kahdesta kehittyy paremmaksi, jos viitsii käyttää saman ajan systemaattiseen reeniin. Mikä on kyllä yhden sorttista lahjakkuutta sekin, että pystyy keskittyneeseen ja systemaattiseen harjoitteluun.

Tosi elämän X-men, eli synnytään supervoiman kanssa ja ollaan siis parempia kuin toiset tietyissä asioissa? Jos kaikki olisi helppoa niin kaikki olisi hyviä. Vaikka lähtökohdat olisi huonot ja tekniikka huonoa niin heikot lopettaa ja toiset jatkaa. Niinkuin tuossa joku höpötti että on edelleen nuoruusvaiheen tekniikkavirheitä. Niistä pääsee pois opettelemalla uudelleen. Se vie aikaa. Helvetisti. Siinä taas yksi kynnys mikä erottaa taviksen ja "lahjakkuuden".

Ne Polgarin shakkitytöt on edelleen hyvä esimerkki siitä että kaikki on opittavissa kun on asiat kohdallaan. Iskä päätti ottaa tytöistään parhaat puolet irti ja opettaa niille shakkia hyvillä seurauksilla

Koko juttu täällä: The Astonishing Success Story of the Genius Polgar Sisters

Somewhere in the 1960s, Laszlo Polgar presented a theory that great performers are made and not born. He believed that he could raise a genius himself. When he tried to present his intentions, the local government asked him to see a psychiatrist. But Laszlo remained undeterred, stood by his opinion and made it his lifetime goal to confirm his theory.

Laszlo Polgar managed to prove his theory right after many decades of effort, both his own and that of his daughters’. His effort is called as one of the most amazing experiments in the history of human education. He believes that when a child is born healthy, it is a potential genius. Whether that happens or not depends on the upbringing and the effort put in.

 

[Eman Resu]

Mietin tälläsen ostamista: Harley Benton DNAfx GiT

YouTube:sta löytyy videoita, mistä saa (kuulo)kuvan siitä, miltä kuulostaa. Aina voi maksaa 4 € extraa ja ottaa tämän, jos se Harley Benton nimi haittaa liikaa (= vaikuttaa samalta, vain erivärisenä). Valitettavasti hintaero ei ole samaa, kuin oli aikoinaan oman HB:n viritysmittarin (12,95€) ja aidon (30€) Cherub:in välillä. Se että ovat identtisiä & kummassakin lukee takana "Cherub WMT-555" oli vain sattumaa. Köh köh.

 

[Ad_Astra]

En ole siitä ollut eri mieltä, kuten varmaan hyvällä sisälukutaidollasi ymmärrät. Alunperin lainaamani viesti oli joku mnet -tason kulunut vastakkainasettelu, jonka relevanssia en ymmärtänyt. Valinta kun ei kuitenkaan ole ääripäiden paska tekniikka + tyylitaju ja
välillä. Jos soittotekniikka ei rajoita omaa ilmaisua, eikä pistä soittajaa käsikirurgin konsultaatioon, niin sittenhän se on sille soittajalle se oikea ja luonnollinen. Muuta en käsittääkseni olekaan väittänyt.

Niin, laitoin

Loppupeleissä kokonaisuus mikä ratkaisee. Mieluummin katselen/kuuntelen (tai olisin itse) huonolla tekniikalla olevaa tyylitajuista musiikkia kokonaisvaltaisesti hahmottavaa ihmistä kuin millilleen optimoitua tekniikkahirmua, jolle kitaransoitto on vain lottokuponkia.

Siinä se pääpointti tuossa ekassa lauseessa. Tyyli vapaa kun haluttu lopputulos saadaan. Jos karrikointi aiheuttaa ahdistusta niin ymmärtänet että on kivempi katsella ja kuunnella vaikka jotain Gary Mooren liveä kuin 6v korealaistyttö vetelemässä Paul Gilbertiä. Vaikka molemmat vetää oikein, niin on niissä pieni ero.
Pahoittelut nyt kuitenkin omista mielipiteistä

 

[Myocyte]

Semmonen anything goes -lähestymistapa on vaan käsittääkseni aika riskialtis sen suhteen, että voit kehittää itsellesi huomaamatta soittoa rajoittavat tavat, joista on hankala päästä eroon. Ei mahdotonta missään nimessä, mutta kaiketi helpompaa jopa mielestäsikin se, ettei koskaan olisi niitä poisopittavia tapoja itselleen opettanut. Niin kauan kun soittotekniikasta puhutaan, siis.

 

[pappatech]

Tosi elämän X-men, eli synnytään supervoiman kanssa ja ollaan siis parempia kuin toiset tietyissä asioissa? Jos kaikki olisi helppoa niin kaikki olisi hyviä. Vaikka lähtökohdat olisi huonot ja tekniikka huonoa niin heikot lopettaa ja toiset jatkaa. Niinkuin tuossa joku höpötti että on edelleen nuoruusvaiheen tekniikkavirheitä. Niistä pääsee pois opettelemalla uudelleen. Se vie aikaa. Helvetisti. Siinä taas yksi kynnys mikä erottaa taviksen ja "lahjakkuuden".

Enemmänkin vaan niin, että joidenkin yksilölliset ominaisuudet sopii paremmin johonkin juttuun kuin joidenkin toisten. On ammattiurheilijoita tai ammattiurheilijoiksi tähtääviä, jotka pystyy treenaamaan täysipäiväisesti ja silti siellä on joukko urheilijoita, jotka on muiden yläpuolella. Samaten on ammattimuusikoita, jotka treenaa täysipäiväisesti, mutta aina sieltä osa joutuu nöyrtymään, kun joku parempi nappaa sinfoniaorkesteripaikan.

Voit reenauttaa jotain junioria shakissa niin paljon kuin sielu sietää, mutta todennäköisyys sille, että se kengittää Magnus Carlssenin on jotain nollan ja häviävän pienen välillä. Samaten voit reenauttaa jotain seiväshyppääjää maailman parhaissa olosuhteissa, mutta voit olla melko varma, että se ei tule hyppäämään kuin Duplantis. Ja mikä tuon edellisen selittää, niin jotkut on vaan jossain hommassa parempia kuin toiset (ja nämät mainitut vielä hyvin poikkeuksellisia yksilöitä). En tiedä, mikä tuossa on niin vaikeaa ymmärtää tai hyväksyä

Saahan sitä tietty saivarrella, että kaikki ois kaikessa yhtä hyviä, kun ois vaan riittävästi aikaa reenata, mutta kyllä siinä käy vaan niin, että loppuu päivästä tunnit ja viikosta päivät, ennen kuin joku vähän heikompi pääsee samalle tasolle jonkun riittävän lahjakkaan kanssa.

Ja noista nuoruuden mokista, niin jos vuosikausien tai -kymmenten soittamisen jälkeen lähtee repimään jotain aivan perusjuttuja auki ja uusiksi, niin ei siitä välttämättä oikein tiedä, tuleeko lopputuloksesta parempaa. Ainakin noi pitäs tehdä sit kunnon ohjauksessa. Eikä noi tietyn pisteen jälkeen jaksa vaan suurinta osaa kiinnostaa, jos soitto on muuten antoisaa. Mistä syystä monet sit kehittää mieluummin vahvuuksiaan (tai jatkaa soittelua omaksi huvikseen) kuin lähtee käyttämään aikaa koko paketin auki repimiseen.

 

[pappatech]

Vielä tuosta lahjakkuudesta, niin monestako tuntuu siltä, että menis Metallican Master of Puppets pelkillä downstrokeilla ja originaalitempoon (ja tietty puhtaasti)? Vähän kun reenailee. Tuossa tulee vaan monella fysiologia vastaan. Saa tietty laulaa vielä päälle, jos tuntuu muuten liian helpolta

 

[Tenebrae Aeternae]

Mä tajusin jo siinä kohtaa kun kiellettiin sellaiset "hieman" tutkitut jutut kuin genetiikka ja evoluutio että nyt muuten menee jarnaksi tämä ketju.

Niinkuin tuossa joku höpötti että on edelleen nuoruusvaiheen tekniikkavirheitä. Niistä pääsee pois opettelemalla uudelleen. Se vie aikaa. Helvetisti. Siinä taas yksi kynnys mikä erottaa taviksen ja "lahjakkuuden".

Tässä oli koko homman juoni. Tuo on todella epähedelmällistä ajankäyttöä ja perse edellä puuhun menemistä. Parempi tehdä heti oikein kuin korjata tuplavaivalla myöhemmin.

 

[Ad_Astra]

Enemmänkin vaan niin, että joidenkin yksilölliset ominaisuudet sopii paremmin johonkin juttuun kuin joidenkin toisten. On ammattiurheilijoita tai ammattiurheilijoiksi tähtääviä, jotka pystyy treenaamaan täysipäiväisesti ja silti siellä on joukko urheilijoita, jotka on muiden yläpuolella. Samaten on ammattimuusikoita, jotka treenaa täysipäiväisesti, mutta aina sieltä osa joutuu nöyrtymään, kun joku parempi nappaa sinfoniaorkesteripaikan.

Voit reenauttaa jotain junioria shakissa niin paljon kuin sielu sietää, mutta todennäköisyys sille, että se kengittää Magnus Carlssenin on jotain nollan ja häviävän pienen välillä. Samaten voit reenauttaa jotain seiväshyppääjää maailman parhaissa olosuhteissa, mutta voit olla melko varma, että se ei tule hyppäämään kuin Duplantis. Ja mikä tuon edellisen selittää, niin jotkut on vaan jossain hommassa parempia kuin toiset (ja nämät mainitut vielä hyvin poikkeuksellisia yksilöitä). En tiedä, mikä tuossa on niin vaikeaa ymmärtää tai hyväksyä

Saahan sitä tietty saivarrella, että kaikki ois kaikessa yhtä hyviä, kun ois vaan riittävästi aikaa reenata, mutta kyllä siinä käy vaan niin, että loppuu päivästä tunnit ja viikosta päivät, ennen kuin joku vähän heikompi pääsee samalle tasolle jonkun riittävän lahjakkaan kanssa.

Ja noista nuoruuden mokista, niin jos vuosikausien tai -kymmenten soittamisen jälkeen lähtee repimään jotain aivan perusjuttuja auki ja uusiksi, niin ei siitä välttämättä oikein tiedä, tuleeko lopputuloksesta parempaa. Ainakin noi pitäs tehdä sit kunnon ohjauksessa. Eikä noi tietyn pisteen jälkeen jaksa vaan suurinta osaa kiinnostaa, jos soitto on muuten antoisaa. Mistä syystä monet sit kehittää mieluummin vahvuuksiaan (tai jatkaa soittelua omaksi huvikseen) kuin lähtee käyttämään aikaa koko paketin auki repimiseen.

Miksi sitten alkaa ylipäpätänsä tekemään mitään jos lähtökohtainen oletus on että ei tästä mitään tule?

Vielä tuosta lahjakkuudesta, niin monestako tuntuu siltä, että menis Metallican Master of Puppets pelkillä downstrokeilla ja originaalitempoon (ja tietty puhtaasti)? Vähän kun reenailee. Tuossa tulee vaan monella fysiologia vastaan. Saa tietty laulaa vielä päälle, jos tuntuu muuten liian helpolta

Miksei? Treeniä ja toistoa niin kyllä se sieltä hiljalleen alkaa soljumaan. Itsellä Metallican Battery oli pitkään mörkö niin rytmityksen kuin kestävyyden vuoksi. Sitten kun tajusi miten se riffi soitetaan ja tätä toisteli, niin johan meni. Tällä hetkellä ei varmaan menisi koko biisi, mutta viikon päästä menisi varmaan taas. Hetfieldin ranne on omaa luokkaansa kyllä, mutta sekin on muutaman kerran toistanut omaa juttuaan, mutta kyllähän niidenkin livepätkiä on alusta asti kun oiotaan monissa kohdissa. Hammett taas useasti vetää semmoista puoli-alternativea.

Jonkin aikaa jouduin hinkkaamaan Technical Difficultiesia että sain sen omalla tyylillä menemään vaikka economylla meni pitkälti mutta sama se minulle.Tyyli vapaa kunhan menee tunnistettavasti.

Ja sillä ei ole merkitystä saatko ne vanhat tekniikkamokat oiottua oikeiksi. Jos yhtäkkiä alatkin soittamaan sen 3h/päivä enemmän, niin väkisinkin kehityt parempaan suuntaan. Kyllä se Puppetskin sieltä lähtee sitten jonkun ajan päästä. Tuskin kukaan työmatkakävelijäkään kertaalaakista maratonia juoksee.

 

[Ad_Astra]

Tässä oli koko homman juoni. Tuo on todella epähedelmällistä ajankäyttöä ja perse edellä puuhun menemistä. Parempi tehdä heti oikein kuin korjata tuplavaivalla myöhemmin.

Kuten yllä kirjoitin "Ja sillä ei ole merkitystä saatko ne vanhat tekniikkamokat oiottua oikeiksi. Jos yhtäkkiä alatkin soittamaan sen 3h/päivä enemmän, niin väkisinkin kehityt parempaan suuntaan."
Treenaaminen ja soittaminen enemmän on harvoin epähedelmällistä.

Enkä tosiaan tuudittaudu siihen että muut ovat lahjakkaampia. Tiedän että itse olen laiska enkä viitsi ja syy saamattomuuteen löytyy peilistä. Mulla soittelut tosi vähäistä ollut monta vuotta.
Kitara ehkä 15min kourassa päivässä. Kerran tai kaksi kuukaudessa on hieman enemmän aikaa niin silloin pystyy oikeasti soittelemaan ja nauhoittelemaan. Tällöin tulee istuttua aika pitkälti koko
päivä kitara kädessä. Eka tunti menee siihen että kaikki menee päin hittoa mutta sitten alkaa palautua asiat muistiin. Ja lopulta saa ihan aikaankin. Uskon vahvasti että jos viimeiset 10 vuotta olisi
ollut mahdollisuus soitella se 3h/päivä, niin ihan eri tasolla oltaisiin.

Joku vuosi sitten kun bändin kanssa tehtiin pari levyä niin oma elämäntilanne oli se että lapsi oli pari vuotias. Aikaa ei todellakaan ollut. Piti saada kaikki tehtyä kuitenkin, niin aloin heräämään pari
tuntia aikaisemmin ja siinä ennen aamutoimia sitten nauhoitteli ja soitteli niin että tulos kelpasi itselle. Olihan tuo rankkaa mutta lopputulos kannatti. Tuli omasta mielestä hyvää jälkeä ja kehitystä
tapahtui.

Treenaamisen opettelukin on treenaamista. Jos vain noodlailee kitaran kourassa tunnin verran, se on tehottomampaa kuin vaikka vartti klikin kanssa nauhoittamista.

 

[pappatech]

Miksi sitten alkaa ylipäpätänsä tekemään mitään jos lähtökohtainen oletus on että ei tästä mitään tule?

Öö, ei aavistustakaan, mihin ihmeeseen tämä liittyi ja kuka tämmöstä on väittänyt

Miksei? Treeniä ja toistoa niin kyllä se sieltä hiljalleen alkaa soljumaan. Itsellä Metallican Battery oli pitkään mörkö niin rytmityksen kuin kestävyyden vuoksi. Sitten kun tajusi miten se riffi soitetaan ja tätä toisteli, niin johan meni. Tällä hetkellä ei varmaan menisi koko biisi, mutta viikon päästä menisi varmaan taas. Hetfieldin ranne on omaa luokkaansa kyllä, mutta sekin on muutaman kerran toistanut omaa juttuaan, mutta kyllähän niidenkin livepätkiä on alusta asti kun oiotaan monissa kohdissa. Hammett taas useasti vetää semmoista puoli-alternativea.

No siksi ei, kun se ei vaan suurimmalta osalta luonnistu. Hetfield on / oli tossa omassa jutussaan aika guru. Kokeile, että loppuuko mielenkiinto ja aika ennen kuin menee. Pullo Islay Mistia sille, kuka vetää videolle Puppetsin pelkillä downstrokeilla tempoon ja tarkasti.

Minäkin soittelen kyllä alternatella nuo molemmat, eikä ne Batteryn jutut oo itelle mitään erityisen haastavia ollu. Disposable Heroes jostain syystä hapottaa helpommin kättä, mutta kohtuulliselle tasolle päässen kyllä staminan kanssa kohtuu pienellä vaivalla, koska noita tuli sahattua aikanaan ihan samperisti.

Batterysta tuli mieleen Decapitated - Homo Sum. Siinä on vähän jo veemäinen pikata tuo pääriffi.

 

[Randomizer]

Kitaransoitossa varmasti pelkkää tekniikkaa reenaamalla pääsee teknisesti "Laihon" tai "Vain" tasolle jos vaan reenaa ja reenaa isoja määriä ja vuosikausia. Mutta se musikaalisuus, tunteiden ilmaisu ja yleinen tyylitaju kyllä monesti vaatinee ihan henkilökohtaisia ominaisuuksia (lahjakkuutta kenties?). Hyvä esimerkki esimerkiksi David Gilmour, ei varmasti teknisiltä taidoiltansa edes perus Tubetiluttajaa parempi mutta muilta ominaisuuksiltaan kyllä maailman kovimpia kitaristeja.

Eri asia on sitten fyysiset harrastukset/lajit jossa fysiologilla on isompi merkitys(eli "lahjakkuus"). Esimerkiksi kenestäkään jolla on perus suomalaiset geenit ei tule Usain Bolttia tai edes Maurice Greeniä vaikka reenaisi enemmän kuin kukaan muu.

 

[_banaani_]

Poisoppiminen huonosta tekniikasta on todella työlästä, aikaavievää, tylsää ja saattaa viedä kaiken soittomotivaation. Osa kitaraopettajista sanoo mieluummin opettavansa totaalisia vasta-alkajia kuin edistyneempiä soittajia, joiden kanssa pitää lähinnä poisoppia huonoa tekniikkaa.

Kaikki esimerkit keppisankareista, jotka pystyvät soittamaan hyvin vaikka tekniikka ei ole kummoinen, ei tarkoita että niin kannattaa itse tehdä. Lähes jokaisesta lajista löytyy yksittäisiä esimerkkejä, missä ammattilaiset ovat huomanneet oman fysiologiansa sallivan poikkeamisen ns. oppikirjatekniikasta ja saavat siitä hyötyä. Perus harrastelijalla ei ole riittävää tietotaitoa tehdä tällaista poikkeamaa turvallisesti.

 

[pappatech]

^ ihanaa järjen ääntä <3

Kitaransoitossa varmasti pelkkää tekniikkaa reenaamalla pääsee teknisesti "Laihon" tai "Vain" tasolle jos vaan reenaa ja reenaa. Mutta se musikaalisuus, tunteiden ilmaisu ja yleinen tyylitaju kyllä monesti vaatinee ihan henkilökohtaisia ominaisuuksia (lahjakkuutta kenties?). Hyvä esimerkki esimerkiksi David Gilmour, ei varmasti teknisiltä taidoiltansa edes perus Tubetiluttajaa parempi mutta muilta ominaisuuksiltaan kyllä maailman kovimpia kitaristeja.

Vai on siitä kyllä hyvä esimerkki, että sillä on myös tosi tunnistettava, oma tyylinsä. Samat nuotit voi soittaa, mutta tuskin kuulostaa Vailta Mut oon kyllä tuosta tekniikkapuolesta siinä mielessä eri mieltä, että ei kaikki vaan yksinkertaisesti jaksa tai pysty treenaamaan niin paljon, että tekniikka olis koskaan näiden huipputeknisten soittajien tasolla. Onko kyse sit siitä, ettei henkilökohtaiset ominaisuudet (hermosto, motoriikka, musikaalisuus) riitä vai siitä, että ei ole vaan motivaatiota tai aikaa, niin vaikea sanoa.

Nykyään on kyllä opettelukin helpompaa, kun kaikenlaista materiaalia on saatavilla aivan rajattomasti. Myö jouduttiin fillaroimaan kirjastoon lainaamaan nuottikirjoja tai opettelemaan korvalla (mikä on kyllä taito, mitä pitäs ehdottomasti muistaa pitää yllä).

Ja siis pitää todeta, että minäkin olen kyllä kaikesta huolimatta asenteeltani enemmän sitä "kaikki on tehtävissä" tyyppiä noista edellisistä huolimatta. 25+ soittovuoden jälkeen on vaan huomannut omat rajoitteensa ja mihin tässä on realistiset mahikset kehittyä käytössä olevan ajan puitteissa.

 

[Markqq]

YouTube:sta löytyy videoita, mistä saa (kuulo)kuvan siitä, miltä kuulostaa. Aina voi maksaa 4 € extraa ja ottaa tämän, jos se Harley Benton nimi haittaa liikaa (= vaikuttaa samalta, vain erivärisenä). Valitettavasti hintaero ei ole samaa, kuin oli aikoinaan oman HB:n viritysmittarin (12,95€) ja aidon (30€) Cherub:in välillä. Se että ovat identtisiä & kummassakin lukee takana "Cherub WMT-555" oli vain sattumaa. Köh köh.

Onkoha nuo nyt täysin samoja? Voisin pelkästään tuon tumman värin takia ostaa linkkaamasi

Fear of The Dark ois kiva taltioida. Se ku menee aikalailla ilman sooloa. Last Resort on sit sellasena nopeusharjotustreeninä. House of Sleep.
Ongelma tässä tekemisessä on, että on varmaa nyt 100 biisiä mitä haluaisin soitella ja kuvata, aika ja taidot ei vaa riitä xD

 

[pappatech]

Musikaalisuudesta ja ilmaisusta, kun oli puhe, niin jos mun pitäs yksi kitaristi nimetä parhaaksi tai suosikikseni, niin kallistuisin varmaan Tommy Emmanueliin. Teknisesti jollain tavalla parempia kitaristeja löytyy pilvin pimein, mutta kun kuuntelee tuota sen ilmaisua ja minkälaisia melodioita ja biisejä mies säveltää, niin alkaa olemaan hiljaisempaa. On TE toki ihan käsittämätön myös siinä, miten monipuolisesti se pystyy hyppimään tyylilajista toiseen. Suosittelen kyllä kattomaan miehen soolo- ja collab-videoita Youtubesta.

Mut tää on itelle vähän semmonen roska silmään veto:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Randomizer]

Nykyään on kyllä opettelukin helpompaa, kun kaikenlaista materiaalia on saatavilla aivan rajattomasti. Myö jouduttiin fillaroimaan kirjastoon lainaamaan nuottikirjoja tai opettelemaan korvalla (mikä on kyllä taito, mitä pitäs ehdottomasti muistaa pitää yllä).

Juu esimerkiksi ite ei oo koskaan jaksanut mitään varsinaisia tekniikkareenejä harjoittaa.

Nykyisin enemmän "reenaa" just tuota musikaalista puolta ja boldattua kohtaa mielummin. Mun motivaatio ei riitä alkaa jotakin hämähäkkisormireenejä tai sweeppien hinkkaamista edes takaisin. Ei minusta ole hauskaa eikä ajan käytön väärtiä. Mielummin soittaa teknisesti sitä mitä osaa ja kehittää niitä kohteita jotka tuntuvat itselle mielyttävimmältä. Joskus n. 10v sitten aloin tosissaan opiskelemaan musikaalisuutta, korvakuuloa, sekä teoriaa tukemaan niitä. Tuonut ehdottomasti enemmän soittoon kuin mikään tekniikkareeni ikinä. Ja vaivihkaa se tekniikkakin kehittyy kun tuosta näkökulmasta on reenaillut. Nykyään valtaosa soitosta onkin vaan jotakin seikkailevaa melodian hakemista, moodien kokeiluja tjms. omia juttuja. Harvemmin tulee enää soiteltua ja opeteltua muiden biisejä. Joskus tosin kitara kädessä kun kuuntelee musaa niin alkaa tablailemaan korvakuulolla mukana (esimerkiksi pelimuusiikkia ja/tai leffamusiikkia kitaraan sovittamista), se jos joku on hauskaa ja kehittävää. Tuo myös inspiraatiota omaan soittoon ja sävelkorvaan.

Nuottien lukeminen olisi kyllä yksi opeteltava asia vielä, ei ole vielä tähän mennessä riittänyt motivaatio tarpeeksi siihen. Unelmoin taidosta jossa pystyy kirjoittamaan musiikkia ilman mitään instrumenttia, pelkästään nuotteja kirjoittamalla ja niitä lukemalla.

 

[Ad_Astra]

Öö, ei aavistustakaan, mihin ihmeeseen tämä liittyi ja kuka tämmöstä on väittänyt

Määränpäänä olla parempi kuin muut. Jos heti alkuun nöyrtyy niin peli on jo menetetty.

No siksi ei, kun se ei vaan suurimmalta osalta luonnistu. Hetfield on / oli tossa omassa jutussaan aika guru. Kokeile, että loppuuko mielenkiinto ja aika ennen kuin menee. Pullo Islay Mistia sille, kuka vetää videolle Puppetsin pelkillä downstrokeilla tempoon ja tarkasti.

Hetfieldkin muutaman vuoden vedellyt omaa juttuaan omalla tyylillä niin ei ihmekään että sujuu. Eikös silläkin ole väärä plektratekniikka kun pitää kolmella sormella?

Jos olisi oma juttu, niin miksei. Joskus kun rässiä väännettiin niin tuli aika veemäisiä biisejä tehtyä. Pätkissä tottakai nauhalle ja sitten menikin sormi suuhun kun piti kokonaan vedellä biisejä. Kun oli 10 biisiä valmiina niin ei muutakuin soittelemaan päälle. Hiljalleen tuli edettyä niin että alkuun jaksoi vain tiettyyn pisteeseen asti mutta sitten alkoi pääsemään loppuun asti.

Mutta samaa juttuahan nämä on niinkuin joillain pelien pelaaminen. Toisen juttu on se että hakataan tuntitolkulla jotain Dark Souls bossia ja opetellaan comboja lihasmuistiin, tutkitaan, ihmetellään ja koitetaan kymmeniä eri strategioita. Toiset koittaa kerran ja lopettaa siihen kun kuolo korjaa ekan kerran. Sama se on soittamisessa. Vai onko toiset synnynnäisesti lahjakkaita tietokonepelaajia?

 

[Ad_Astra]

Nuottien lukeminen olisi kyllä yksi opeteltava asia vielä, ei ole vielä tähän mennessä riittänyt motivaatio tarpeeksi siihen. Unelmoin taidosta jossa pystyy kirjoittamaan musiikkia ilman mitään instrumenttia, pelkästään nuotteja kirjoittamalla ja niitä lukemalla.

Unelmoi taidosta mutta ei ole sen opetteluun motivaatiota. Just näin

 

[Randomizer]

Unelmoi taidosta mutta ei ole sen opetteluun motivaatiota. Just näin

Justhan mää kirjoitin että se on vielä yksi opeteltava taito. Mutta se että sen oppii, siitä on vielä pitempi matka tuohon jälkimmäiseen. Unelmoinnistahan se motivaatio lähtee. Ton opettelu ei vaadi mitään erityislahjakkuutta.

 

[Omicron]

Kotisoitteluun varmasti vähintäänkin kelvollinen ja paljon hauskuutta sisältävä huokean hintainen multiefekti. Thomannin käyttäjä-arvioita lukemalla ja sieltä omaan silmään pätevimmät huomioiden pääsee todella pitkälle yleensä. Taidan laittaa itsekin toivelistalle kun tarttis kitaran kanssa päästä joskus vaikka sohvalle soittelemaan kuulokkeet päässä. Fender mustang micro ollut harkinnassa tuohon tarkoitukseen, mutta vaatisi kaveriksi BT-Kuulokkeet joita ei löydy niitäkään, ja kovasti pyrin välttämään kaikkea akullista/patterilla toimivaa kun vain suinkin mahdollista.

Mustang microssahan on kuulokeliitäntä kyllä, eli ei tarvi BT-kuulokkeita välttämättä.

 

[Omicron]

Nyt kun tuli aikasemmin puheeksi nuo mikrofoonit. Siis en ole vielä nauhoittanut koneelle, ehkä olis fiksua, mut Thomannilta kun yritän nyt saada kaikkea jännää ostoskoriin ettei tartte postikuluja maksaa, niin ajaisko tälläne mikrofoni asiaa? Superlux HI 10 – Thomann Suomi <- Jos mä tuon mikin ostan niin kannattaa varmaa joku ständi myös ostaa? Ja tarviin myös kaapelin. Eli tuon kanssa pitäis sit vissii tietokoneelle joku ohjelma ladata mihin äänittää? Puhelin olisi sitten vain videokuvaamistea varten.

Täällä on ollut aiemmin paljon hyvää juttua plugareista, jos et ole jo tutustunut niin suosittelen lukemaan ja testaamaan. Itse soittelin aiemmin bossin multiefektihässäkällä, mutta jäänyt käyttö kokonaan pois. Normaalisoittelut kotona hoidan mac+plugareilla, ja matkoilla tms. mustang microlla. Oma soitto siis rämpyttelyä kotona omaksi iloksi, ei tarvetta pedaaleille tai vahvareille.

Käytännössä tarvit siis vain jonkun audio interfacen jolla saat kitaran kiinni tietokoneeseen, ja softilla loput (mallinnukset, äänitykset, editoinnit). Veikkaan että helpottaa elämää kun ei tarvi haalia mikkejä jne. turhaan. Toki uudet kamat voi aina innostaa, joten ei sekään väärin ole

Esimerkkinä itsellä käytössä:
Audient id4 interface
Bias FX 2 + Neural DSP plugareita
Reaper nauhoitteluun
Kuulokkeet (aktiivikaiuttimet harkinnassa lisäksi)
Lisäksi ehkä laitan jonkun midipedaalin jossain vaiheessa, jos haluan reaperin looperin tms. käyttöön pedaalilla...

 

[pappatech]

Mää ostin Adam Audion T7v monitorit tähän duunipöydälle ja Neuralin Quad Cortexin kaveriksi, mutta oon kyllä harkinnu paluuta Geneihin. Nää Adamit ei vaan pärjää Genen resoluutiolle ja miten tasaisesti Genet soi, vaikkei olis ihan spotissa. Esim. särökitaran säröstä jää vaan puuttumaan sellaista särmää, joka on ihan toisella tavalla läsnä, jos luureilla soittaa. Ei ois pitäny myydä 8330A -paria veks..

Meikäläisen oheisrompepuoli on muuten kohtuu hyvin hanskassa. Reaperiin aloin minäkin tutustumaan joku kuukausi sitten, mutta on jäänyt vähän nyt taas vähälle. Pitäs jatkaa. Paljon kuitenkin pyörii päässä kaikenlaista, jota vois olla ihan hauskaa saada talteen.

Pitäs vielä katella joku rumpusofta ja opettella auttavasti käyttämään, niin sais kompinkin taustalle. Joku EZ Drummer taitaa olla suht asiallinen vai onko noita jotain vastaavia ilmaisia?

 

[Ad_Astra]

Pitäs vielä katella joku rumpusofta ja opettella auttavasti käyttämään, niin sais kompinkin taustalle. Joku EZ Drummer taitaa olla suht asiallinen vai onko noita jotain vastaavia ilmaisia?

EZ Drummer on kyllä hyvä. Helppo, kevyt ja hyvän kuuloinen. Kannattaa ostella joku bundle kun niitä tulee tarjolle, eli itse softa + pari kolme lisäriä. Itse pärjään ihan noilla, en ole katsonut tarpeelliseksi siirtyä Superior Drummeriin. Ottaa vain muutaman erilaisen paketin. Dark Matter on kova, kuten myös Rock Solid (kasari). Sitten mulla taitaa olla Rock sekä joku Snares & Bass Drums tai vastaava. IK:n group buysta tuli MODO Drum mutta ei oikein vakuuttanut. XLN audion tuotteet ihan hyviä kait myös. Eiköhän kaikilla hyvää saa aikaan, tottumiskysymys vain.

Pääosin nakuttelen biisit Guitar Prolle ja sitä kautta DAWiin jossa sitten muokkailee mieleisekseen. Joskus soittelen synalla noita.

Mä taas erehdyin päivittelemään Eventiden plugareita Anthology XII:iin kun tuli hyvä diili. On ne kyllä hyviä. Ei kaikkien kuppi teetä, mutta itse tykkään. Saakelin hienoja äänimaisemia saa tehtyä.

 

[Markqq]

Täällä on ollut aiemmin paljon hyvää juttua plugareista, jos et ole jo tutustunut niin suosittelen lukemaan ja testaamaan. Itse soittelin aiemmin bossin multiefektihässäkällä, mutta jäänyt käyttö kokonaan pois. Normaalisoittelut kotona hoidan mac+plugareilla, ja matkoilla tms. mustang microlla. Oma soitto siis rämpyttelyä kotona omaksi iloksi, ei tarvetta pedaaleille tai vahvareille.

Käytännössä tarvit siis vain jonkun audio interfacen jolla saat kitaran kiinni tietokoneeseen, ja softilla loput (mallinnukset, äänitykset, editoinnit). Veikkaan että helpottaa elämää kun ei tarvi haalia mikkejä jne. turhaan. Toki uudet kamat voi aina innostaa, joten ei sekään väärin ole

Esimerkkinä itsellä käytössä:
Audient id4 interface
Bias FX 2 + Neural DSP plugareita
Reaper nauhoitteluun
Kuulokkeet (aktiivikaiuttimet harkinnassa lisäksi)
Lisäksi ehkä laitan jonkun midipedaalin jossain vaiheessa, jos haluan reaperin looperin tms. käyttöön pedaalilla...

Jos mä tuon Superlux HI10 ostan, niin tarviin varmaanki tälläsen kaapelin että saan suoraa koneelle äänitettyä? Eurolite DMX-Adapter Out Jack 3,5/XLR

 

[Tenebrae Aeternae]

Mustang microssahan on kuulokeliitäntä kyllä, eli ei tarvi BT-kuulokkeita välttämättä.

No näköjään, mitenköhän hemmetissä tuollainenkin on mennyt ohi.

 

[Tenebrae Aeternae]

Nykyään on kyllä opettelukin helpompaa, kun kaikenlaista materiaalia on saatavilla aivan rajattomasti. Myö jouduttiin fillaroimaan kirjastoon lainaamaan nuottikirjoja tai opettelemaan korvalla (mikä on kyllä taito, mitä pitäs ehdottomasti muistaa pitää yllä).

Hei, oli siinä puolensakin. Pysyi focus paremmin kun kaikki kerrallaan käytössä oleva materiaali oli pari muutaman biisin sisältävää kirjaa.

Vai onko toiset synnynnäisesti lahjakkaita tietokonepelaajia?

On. Sulla on nyt pari juttua aika pahasti hukassa. Ensinnäkin kovan treenaamisen arvo ja lahjakkuus eivät ole toisiaan poissulkevia juttuja, toiseksi tuo sana "lahjakkuus" on ehkä joskus huono ilmaisu ja ehkä siksi tartut siihen niin pirusti. Kyseessähän on yksinkertaisesti evoluution ja genetiikan aiheuttamista yksilö-ominaisuuksista, joista todella rajatussa kontekstissa käytetään termiä "lahjakkuus". Tämähän ei tarkoita suoraan että tietyt fyysiset ominaisuudet tai kognitiivinen kyky olisivat juuri tuota yhtä taitoa ajatellen se lahjakkuus, vaan niinpäin että juuri nämä ominaisuudet saavat sinut otollisemmaksi maaperäksi suorittamaan tiettyä asiaa kuin monet muut. Nämä täsmälleen samat ominaisuudet ovat yhtälailla "lahjakkuus" joissain muussakin asiassa mihin ne soveltuvat. Tämä nyt on aika perus-settiä asioista mitkä on tiedetty iät ja ajat, enkä oikein pysty edes ymmärtämään miksi se on niin vaikea hahmottaa. Ehkä olet nyt vain liian paatoksessasi että hahmottaisit hommaa ihan kokonaisuutena? Anyhow, eiköhän mun kontribuutioni tähän jarnaan ala riittämään, juostaan ympyrää niin maan perkeleesti.

 

[Omicron]

Jos mä tuon Superlux HI10 ostan, niin tarviin varmaanki tälläsen kaapelin että saan suoraa koneelle äänitettyä? Eurolite DMX-Adapter Out Jack 3,5/XLR

En ihan hahmota mihin tarkalleen tuota superluxin mikkiä olit käyttämässä, oliko akustista kitaraa mukana vai pelkkä sähkökitara? Mutta yleisesti ottaen tarvit tuon mikin ja kaapelin lisäksi jonkun boksin jonka kautta signaalin saat tietokoneelle. Esim tuo audient tai focusrite tai vastaava. Voi olla jokin muukin tapa (jollain mikserillä itsekin joskus tallennellu aikoinaan), mutta mikittelyt ei ole itselle tuttua hommaa, joten joku osaavampi voi varmaan neuvoa niissä.

Tuo oma pointti plugareista oli se, että voi skipata vahvarit ja mikit, ja saa suoraan kitarasta signaalin koneelle ja plugineilla mallintaa lähes mitä tahansa vahvistinta. Vähemmän fyysistä tavaraa nurkissa, ja paljon helpommin korvattavissa ja laajennettavissa setup tarpeen mukaan. Signaali siis menee silloin näin: sähkökitara -> audio interface -> tietokone. Ja audio interfacessa kiinni joko kuulokkeet tai aktiivikaiuttimet. Muuta fyysistä tavaraa ei tarvi, jos ei muuta tarkoitusta ole kuin tallentaa omaa soittoa, eli ei tarvi pedaaleja, kaappeja, mikkejä...

 

[Omicron]

No näköjään, mitenköhän hemmetissä tuollainenkin on mennyt ohi.

Tais itselläkin aluksi hämätä se että BT voi käyttää yhdistään puhelimen tms millä voi soitella taustat jne...

 

[pappatech]

Nykyään valtaosa soitosta onkin vaan jotakin seikkailevaa melodian hakemista, moodien kokeiluja tjms. omia juttuja. Harvemmin tulee enää soiteltua ja opeteltua muiden biisejä. Joskus tosin kitara kädessä kun kuuntelee musaa niin alkaa tablailemaan korvakuulolla mukana (esimerkiksi pelimuusiikkia ja/tai leffamusiikkia kitaraan sovittamista), se jos joku on hauskaa ja kehittävää. Tuo myös inspiraatiota omaan soittoon ja sävelkorvaan.

Nuottien lukeminen olisi kyllä yksi opeteltava asia vielä, ei ole vielä tähän mennessä riittänyt motivaatio tarpeeksi siihen. Unelmoin taidosta jossa pystyy kirjoittamaan musiikkia ilman mitään instrumenttia, pelkästään nuotteja kirjoittamalla ja niitä lukemalla.

Tuohon ekaan kappaleeseen, niin joo, tommosta se oli tai on vähän edelleen itelläkin. Minusta tuo vaan saa oman soiton junnaamaan paikallaan ja minä näen fiksumpana sen, että opettelee säännöllisesti uutta materiaalia. Siitä tarttuu aina sit juttuja omaankin työkalupakkiin, mikä taas tekee siitä omasta päästä läräämisestä monipuolisempaa jne. Taisit tuossa kyllä viitatakin ihan samaan kuin edellä.

Nuottien luvusta, niin mulla on tosiaan taskussa nelisen vuotta musiikin teorioita klassiselta puolelta lapsuudesta, että nuotteja luen edelleen suht sujuvasti, mutta kyllä mun mielellään ois kuultava soitettava kama, että menee oikeasti niin kuin pitää. Lähinnä siis korvalla paljon helpompi hiffata rytmitys ja fraseeraus.

 

[Markqq]

En ihan hahmota mihin tarkalleen tuota superluxin mikkiä olit käyttämässä, oliko akustista kitaraa mukana vai pelkkä sähkökitara? Mutta yleisesti ottaen tarvit tuon mikin ja kaapelin lisäksi jonkun boksin jonka kautta signaalin saat tietokoneelle. Esim tuo audient tai focusrite tai vastaava. Voi olla jokin muukin tapa (jollain mikserillä itsekin joskus tallennellu aikoinaan), mutta mikittelyt ei ole itselle tuttua hommaa, joten joku osaavampi voi varmaan neuvoa niissä.

Tuo oma pointti plugareista oli se, että voi skipata vahvarit ja mikit, ja saa suoraan kitarasta signaalin koneelle ja plugineilla mallintaa lähes mitä tahansa vahvistinta. Vähemmän fyysistä tavaraa nurkissa, ja paljon helpommin korvattavissa ja laajennettavissa setup tarpeen mukaan. Signaali siis menee silloin näin: sähkökitara -> audio interface -> tietokone. Ja audio interfacessa kiinni joko kuulokkeet tai aktiivikaiuttimet. Muuta fyysistä tavaraa ei tarvi, jos ei muuta tarkoitusta ole kuin tallentaa omaa soittoa, eli ei tarvi pedaaleja, kaappeja, mikkejä...

Siis akustinen ja sähkökitara. Ja tarkotus oli äänittää tuolla soittelua kun puhelimen kajarin laatu on mikä on.

Ja monihan sanoo samaa, että kitara kiinni koneeseen ja tietokoneen kautta siten ei tarvita muuta kuin tietokone ohjelmistoineen.
Mä oon jotenki vielä niin vanha luokan tekijä, että tykkään perus vahvareista ja vehkeistä. En mä sitten tiedä milloin mä siirryn nykyaikaan

Joten tarvitsisin jonku audio interfacen tuohon väliin sitten. Kannattaako kuinka halpaa lähteä ostamaan? Toisaalta jos mulla olis tuo mikki ja audio interface, saisin ääntä koneelle ja moisen avulla sitten mahdollisesti tulevaisuudessa päivittäisin erillisestä vahvarista tietokoneen puolella kajareineen.

En nyt tässä kohtaa tahtoisi liikaa miettiä tätä laite -ja tekniikkapuolta, koska haluan pitää focuksen kitaran soittelussa.

 

[pappatech]

Vaikka oon ihan nöösi näissä asioissa, niin mikillä sähkökitaran nauhoittaminen tuo sit mukaan hirveästi semmoisia muuttujia, joiden kanssa en ite ainakaan kotinauhoittelussa viittis alkaa painimaan. Miten kaappi on mikitetty, miltä etäisyydeltä, mistä kohtaa, millä mikillä, millainen on huoneen akustiikka kaikuineen yms yms. Ja oon aika varma, että piuhalla suoraan koneelle tulee ylipäätään vaan helpommin parempi lopputulos.

Akkarit sit erikseen. Hauska ois testata tota omaakin Martinia, että miltä soundaa mikrofonilla otettuna ja nauhoiteltuna.

muoksista. hmm, vai pääseekö tuossa huone hirveästi vaikuttamaan, jos kappi otetaan sopivalla suuntakuviolla riittävän läheltä.. ehkä ei ja huonekaiut pitäs ottaa varmaan sit toisella mikillä.. Mut siis oon silti vakuuttunut, että mikin kanssa kun alkaisin säätämään, niin kuuloistais vaan paskalta, kun taas suoraan piuhalla Reaperiin on soundannu ihan hyvältä (jos on osannu soittaa )

 

[Tenebrae Aeternae]

Ja monihan sanoo samaa, että kitara kiinni koneeseen ja tietokoneen kautta siten ei tarvita muuta kuin tietokone ohjelmistoineen.
Mä oon jotenki vielä niin vanha luokan tekijä, että tykkään perus vahvareista ja vehkeistä. En mä sitten tiedä milloin mä siirryn nykyaikaan

Hommailee sen audiointerfacen ja siihen mikin kaveriksi, niin sillähän sitä väkisinkin tulee molempi vaihtoehto mahdolliseksi.

Joten tarvitsisin jonku audio interfacen tuohon väliin sitten. Kannattaako kuinka halpaa lähteä ostamaan? Toisaalta jos mulla olis tuo mikki ja audio interface, saisin ääntä koneelle ja moisen avulla sitten mahdollisesti tulevaisuudessa päivittäisin erillisestä vahvarista tietokoneen puolella kajareineen.

Nykyajan halpakin musakama on pääosin hämmentävän hyvää. Sun tapauksessa esimerkiksi Focusrite Scarlett Solo, tai jopa Solo studio pack missä tulee ok mikki mukana menisi ihan passelisti. Jos haluaa päästä vieläkin halvemmalla, niin ei kun lukemaan Thomannista arvosteluja ja katselemaan youtubea. Mulla ei ole mitään omaa kokemusta esim. noista Behkun U-Phoria vermeistä, mutta kyllä niitäkin monet tuntuvat käyttävän ihan tyytyväisinä.

EDIT:Näköjään tuo Solo studio pack maksaa nykyään niin ehmetisti verrattuna pelkkään Soloon, että mä hommaisin siihen hintaan sitten Scarlett Solon ja vaikka Shure SM57:n sille kaveriksi.
EDIT2:Shureakin saa bundlena niin ei tarvi murehtia muiden tarvittavien lirpakkeiden valikoinnista erikseen.

🎤 Shure SM57LC Bundle II

Bundle offer comprising Shure SM57 LC Dynamic Instrument Microphone Polar pattern: Cardioid, Contoured frequency response for clear instrumental and rich vocal recordings, Recording of drums, percussion and instrument amplifiers in professional...

www.thomann.de

Focusrite Scarlett Solo 3rd Gen

2-Channel USB2.0 Audio Interface with USB-C Connection 24 bit / 192 kHz, 1x Scarlett microphone preamp, +48 V phantom power, Switchable air function, 1 Mic input: XLR, 1 Line/instrument input: 6.3 mm jack, 2 Line outputs: 6.3 mm jack balanced,...

www.thomann.de

En nyt tässä kohtaa tahtoisi liikaa miettiä tätä laite -ja tekniikkapuolta, koska haluan pitää focuksen kitaran soittelussa.

Hah! Selvästi on käynyt jo niin, että pikkusormi on jäänyt kiinni jo GAS-silppuriin. Siitä ei sitten enää irti pääsekään niin vaan. Tervetuloa pimeälle puolelle.

 

[Markqq]

Voi luoja. Noiden kanssa ostoskori on n. 380€. Eihä tässä näin pitäny käydä

Mutta siis. Mikki -> Focusrite -> RCA - 3.5mm tietokoneeseen, jolloin saan ääntä kaapattua esim Audacityyn? Saan myös tuon Focusriten kautta kiinni erilliset kajarit tai kuulokkeet. Myös kitaran saan tuohon kiinni jolloin käytännössä saan kaiken ohjelmoitua tietokoneelle?

Tai sitten kiinnitän vain tuon mikin Focusriteen, josta johto tietokoneeseen. Sitten erikseen on kitaralle vahvistin ja tuo Harley Benton DNAfx GiT . Paitsi että saan tuonkin ilmeisesti yhdistettyä mukaan vaikka tietokoneen kautta soittaisin.

Taidan tarvita lisää johtoja.. Ei löydy kuin kahtena 6.3mm - 6.3mm johtoja.

Noh, mä nyt mietin vielä tuota kokonaisuutta.

E: Okei mitäs sitten kun/jos mä heitän erillisen vahvistimen ikkunan raosta ja siirryn tietokoneelle:

1. Mitä ohjelmia tarvitsen? Maksaako ne hunajaa? Lähinnä mikin kaappaamiseen omansa ja sitten kitaralle joku vahvistinohjelmisto tms..
2. Minkälaiset kajarit täytys olla? Löytyy jostain 10vuoden takaa pienet Genelecit.

 

[Tenebrae Aeternae]

Ei kun Focusrite toimii äänikorttina, ja ääni kulkee usbilla koneeseen. Focusritella on omat Asio ajurit joilla saa soiteltua viiveettömästi.

Kitaran ja mikin saa molemmat siihen kiinni, vaikka samaan aikaan.

Samoin saa sekä kajarit että kuulokkeet saa kiinni Focusriteen, ja sitä kautta saa sit kaikki äänet koneelta, sun kitaroinnin ja muut. Kuulostaa mutkikkaammalta kuin on. Linkkaan jonkun tutoriaalin sulle illemmalla jos muistan.

 

[Markqq]

Ei kun Focusrite toimii äänikorttina, ja ääni kulkee usbilla koneeseen. Focusritella on omat Asio ajurit joilla saa soiteltua viiveettömästi.

Kitaran ja mikin saa molemmat siihen kiinni, vaikka samaan aikaan.

Samoin saa sekä kajarit että kuulokkeet saa kiinni Focusriteen, ja sitä kautta saa sit kaikki äänet koneelta, sun kitaroinnin ja muut. Kuulostaa mutkikkaammalta kuin on. Linkkaan jonkun tutoriaalin sulle illemmalla jos muistan.

Tutoriaali olis jeba.

Ilmeisesti vahvistinta ei saa tuohon kiinni eli mä lyön kajarit/kuulokkeet (nauhotustapauksessa todennäköisesti kuulokkeet) + mikin + kitaran kiinni tuohon Focusriteen. Focusritellä USB-johdolla tietokoneeseen, jolloin tietokone kaappaa äänet. Kitaran kohdalla vaatinee jonku vahvistinohjelmiston jotta saan haluttua soundia pihalle kajareihin/kuulokkeihin, sekä äänitettyä tottakai?

Jos mä kaipaan tuota mun erillistä vahvistinta, niin siinä tapauksessa vain yhdistän mikin focusriteen (ja tietenkin USB-johto koneeseen), jolloin se kaappaa koneelle vahvistimesta soitetut äänet suoraan jollekkin ohjelmistolle, joka nauhoittaa? Tähänkin voisin ottaa vinkkejä vastaan, että onko joku parempi kuin toinen. Ekana tulee mieleen Audacity ja ei mulla noista oo oikein kokemusta. Voin mä maksaakin siitä jos edullinen.

Tajusinko mä nyt oikein tän kuvion

 

[Randomizer]

Focusriten mukana tulee muistaakseni lisenssi johonkin DAW:iin (en muista nimeä). Eli välttis ei tartte erillistä DAW:ia hommata. Ilmaisista Reaper lienee yleisin/parhaaksi todettu.

 

[Tenebrae Aeternae]

Tajusinko mä nyt oikein tän kuvion

Juu aikalailla. Jos vahvarissa on line out, niin sen pitäis kyllä kelvata Focusritelle mukisematta. Kantsii lukasta netistä manuaali, valottaa hitokseen juttuja. Reaperille ääni täältä kanssa, kaikkea kokeillut ja vuodesta toiseen säilyy luottotyökaluna.

 

[Omicron]

Kitaran kohdalla vaatinee jonku vahvistinohjelmiston jotta saan haluttua soundia pihalle kajareihin/kuulokkeihin, sekä äänitettyä tottakai?

Näissä on kai vaihtoehtoja vaikka kuinka, itse kokeillut Amplitubea, Bias FX 2, ja sitten Neural DSP plugineja. Kaikista noista oli ainakin aiemmin ilmaiset trialit saatavilla, joten sikaa ei tarvitse ostaa säkissä. Ilmaisiakin plugareita löytyy, mutta itsellä ei niistä ole kokemusta, täällä ketjussa taisi jotain suosituksia olla aiemmin... Itsellä ei ole oikein aikaa ja hermoja säätää soundeja loputtomasti, pääasia että pääsee helposti soitteleen. Siihen on itsellä esim tuo bias FX toiminut hyvin, mutta soundillisesti silti esim noi neuralin pluginit kuitenkin kuulostaa omaan korvaan paremmilta...

 

[Tenebrae Aeternae]

Tutoriaali olis jeba.

Tämä vaikuttais olevan suht kattava ja siinä käydään tuota Focusritenkin kontrollisoftaa läpi. Käyttelee tuossa Pro toolsia, mutta ei sillä ole sinänsä mitään väliä kun kaikki DAWit toimii aikalailla samalla periaatteella.
Älä anna sen hämätä että vähän eri interface. Kaikki Scarletit on käytössä muuten samanlaisia, mutta liitäntöjen määrässä ne suurimmat erot.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Markqq]

Tällei lennosta toiseen huomasin tuossa soitellessa että jotai ihme resonanssii tapahtuu kitarassa. Soitan voimasointui niin tuolta ylemmät kielet rupee ittestää viheltää. Milläs nuo ylimääräset äänet saisi pois?

 

[Weega666]

Kuten varmaa voi arvata profiilikuvasta että tämmönen ketju kiinnostaa Kitaroita on tullut soitettua jo yli 40-vuotta välillä ihan ammatikseen mutta nykyään lähinnä omaksi iloksi ja naapureiden kiusaksi Kitaroita on kertynyt vuosien varrella aika monelaista mutta pahin kiima niiden keräilyn osalta on onneksi ohi. Olen jättänyt vain ne millä oikeasti soitan ja loput meni kiertoon.

-91 Fender Stratogaster lievästi modattuna,
-18 PRS Custom SE,
-72 Fender Stratogaster
-00 Fender Squier Strato täysin modattuna sähköjen ja mikkien osalta,
-20 HB PRS copio joka on kyllä ihmellisen hyvä ja laadukas kitara(ostin kokeeksi Thomannilta ja en kyllä pettynyt)
-99 Fender Squier Affinity Stratogaster ilaman modauksia,
Yksi sikakallis nailonkielien konserttikitara,
-87 Gibson SG,
-17Fenderin Akkari joka missä lie kiinassa valmistettu; ihan ok. soittonen ja piezomikitetty.
-75 Fender Telegaster custom ihan orkkis kuosissa: tätä kitaraa on käytetty useilla levyillä ja se on kiertänyt lainassa milloin kelläkin: eli aika vitun rosonen peli mutta toimii ja pysyy vireessä vaikka seinään paiskais.

Styrkkaripuolella on seuraavaa:

-1968 VoX AC30 uudelleen johdotettuna(Valkoinen alakaapilla) Näiden hinta taitaa hipoa pilviä jo
- 2000 Vox AC30
- 2018 Vox VT 100 ja 30
- Boss Katana mallintava äänitykseen ja fiilistelyyn.

Bedaalit:

Madprofessorin Blue dual delay: Ostin lapsuuden kaverilta CMX:n Halmqronan Jannelta tämän parivuotta sitten kun hain semmosta David Gilmore kaikua
Tube Screamer ja muita säröjä joitain kappaleita
Akustinen mallintaja, compresorlimiitteri ja joitain muita vemputtimia joita en kaikkea edes käytä mutta ei raski luopua kun aina tarvii heti semmosta jos meet myymään

Tascamin 24 tallentava mikseri(aivan helvetin hyvä laite äänittämiseen)
Mikkejä ja telineitä millä voi akustista mikittää jne.
Rolandin Octabad jotta saa rytmitkin itse hakkatua narulle

Ja paljon muuta...

Tyylilaji on Proge: Lähinnä Rush, Pink Floyd, Yes, Genesis. Toki joskus pitää sitä poppiakin soittaa kun muut vaatii

 

[Tenebrae Aeternae]

Tällei lennosta toiseen huomasin tuossa soitellessa että jotai ihme resonanssii tapahtuu kitarassa. Soitan voimasointui niin tuolta ylemmät kielet rupee ittestää viheltää. Milläs nuo ylimääräset äänet saisi pois?

Villi veikkaus että demppaamalla jollakin satulan ja virittimien välistä. Teipinpalakin käy jos ei parempaa ole käsillä.