Kitaran soittaminen

[Myocyte]

Mieluummin katselen/kuuntelen (tai olisin itse) huonolla tekniikalla olevaa tyylitajuista musiikkia kokonaisvaltaisesti hahmottavaa ihmistä kuin millilleen optimoitua tekniikkahirmua, jolle kitaransoitto on vain lottokuponkia.

Kiva, ei edes etäisesti ummehtunut vastakkainasettelu, vanha tuttu jokaikiseltä kitarafoorumilta

 

[pappatech]

Taas sitä ahdasmielistä ajattelua. Jos alusta asti vetää peukkuplekulla jostain syystä niin sitten näkökulma on täysin vastainen.

En tiiä, näkyy menevän jo ihan älyttömyyksiin, mutta kysyn nyt kuitenkin: minkä ihmeen takia jonkun aloittelevan soittajan pitäs alkaa soittamaan peukkuplekulla juttuja, mihin se ei kunnolla sovellu? Täälläkin tuntuu olevan enimmäkseen rokki- ja metallikitaristeja ja jos niitä juttuja lähdetään veivailemaan peukkuplekulla, niin ei voi kyllä hirveesti enempää perse edellä puuhun kiivetä

Mullon noita Dunlopin largeja. Niissä on semmonen vammanen loiva viiste toisella puolella, eikä mitään terävämpää kärkeä. Tosi vammainen tatsi normiplekuun verrattuna. Mediumit ois sidettävämpiä kärjen suhteen, mutta loppuu verenkierto peukusta minuutissa. Ja on mikä tahansa malli, niin siitä pikkauksesta tulee otteen puolesta ihan erilaista, että jos haluaa pikkausta harjoitella, niin ei helvetissä mitään peukkuplekuja sotkemaan, ellei nimenomaan sen kanssa halua jatkaa.

 

[Ad_Astra]

En tiiä, näkyy menevän jo ihan älyttömyyksiin, mutta kysyn nyt kuitenkin: minkä ihmeen takia jonkun aloittelevan soittajan pitäs alkaa soittamaan peukkuplekulla juttuja, mihin se ei kunnolla sovellu? Täälläkin tuntuu olevan enimmäkseen rokki- ja metallikitaristeja ja jos niitä juttuja lähdetään veivailemaan peukkuplekulla, niin ei voi kyllä hirveesti enempää perse edellä puuhun kiivetä

No ei pitäisikään mutta jos semmoinen sattumoisin on ensimmäisenä tarjolla. Tai jos joku nappaa kitaran ja alkaa suoraan sormilla veivaamaan ja pari vuotta menee sillä kunnes joku kitarapalstalainen alkaa ulista että väärin soittamista vaikka kyseiselle henkilölle se on täysin luontaista jo siinä vaiheessa ja luo sillä omaa juttuaan.

 

[Ad_Astra]

Kiva, ei edes etäisesti ummehtunut vastakkainasettelu, vanha tuttu jokaikiseltä kitarafoorumilta

No ei se ole sen kummempaa kuin jos on olemassa vain oikea ja väärä tapa näihin hommiin. Jos koskaan ei kukaan mitään muuta yrittäisi ja tekisi virheitä mitkä luo jotain uutta, niin oltaisiin vielä kivikaudella.
Eiköhän silloin kun vahvarit alkoi vahingossa hajoilemaan ja tuottamaan epätoivottua säröä, kuorossa puristit vastustivat sitä vääränä

 

[pappatech]

Tai jos joku nappaa kitaran ja alkaa suoraan sormilla veivaamaan ja pari vuotta menee sillä kunnes joku kitarapalstalainen alkaa ulista että väärin soittamista vaikka kyseiselle henkilölle se on täysin luontaista jo siinä vaiheessa ja luo sillä omaa juttuaan.

Kummallinen analogia. Näppäilemällähän on ihan hyvä aloittaa ja kai jokaisen kitaristin tulis vähän osata näppäilläkin on sitten aloittanu millä hyvänsä.

Mut siis sikäli, kun nyt hahmotan, mitä sää pohjimmiltaan haet, niin jokaista jollain erikoisella tyylillä huipulle noussutta lahjakkuutta kohtaan on tuhat ja kaksisataa muuta, joiden edistymistä jarruttaa se, että tekniikka on perseellään. Ts. kannattaa mieluummin opetella soittamaan teknisesti oikein kuin tehdä asioita itelleen liian hankalaksi. Mitä enemmän tervanjuontia soitto alussa on, niin sitä suurempi myös riski, että jää jossain kohtaa sikseen.

Tuosta särökitarasta, niin jonkun tarinan mukaan kitaristia nimeltään Link Wray pidettiin särökitaran esi-isänä. Keksi puhkoa vahvarinsa kartioihin reikiä, jolla sai äänen särkemään tjsp.

 

[tietokonerikki]

Joo, tää on tosi monitahoinen juttu, kun itekin rupesin tätä pari iltaa sitten selaamaan laajemmin. Tuo ankkurointi tosiaan jakaa mielipiteitä ja varmaan löytyy esimerkkejä molempiin suuntiin. Lähtisin ehkä ite siitä, että jos pääasiallinen soittotyyli on akustista thumb and fingerstyleä, niin aloittaisin kokeilemaan ankkuroimalla. Jos ei toimi, niin sitten ei. Tuossa tyylissä tuntuu olevan enemmän konsensusta sen suhteen, että nimekkäät huippusoittajat niin tekevät ja siis kyllähän se minusta sitä kuitenkin indikoi, että tekniikassa on jotain toimivaa.

Sähkökitaramaailma on paljon sekalaisempaa ja tuo ankkurointikin on monella soittajalla juttu, jota käytetään joissain jutuissa, silloin kun se hyödyttää, mutta ei tosiaan kaikkialla. Tosi vaikea sanoa mitään muuta ohjetta kuin tuo jo mainittu, että jos tuntuu olevan hyötyä, niin käyttää ja jos ei, niin sitten ei käytä. Itse "ankkurointikin" voi olla sähkökitaran kanssa vähän eri asia kuin akkarilla, ts. monella soittajalla pikkurilli vaan lähinnä laahaa kevyesti kannessa ja voi antaa jotain referenssipistettä tai tukea, mutta pikkurilliä ei paineta samalla tavalla kanteen kuin akkarilla ja fingerstylessä.

Vielä tuohon ekaan kappaleeseen liittyen, niin ite kyllä kannustan apinoimaan teknisesti hyviä ja itteään inspiroivia kitaristeja. Jos niillä on matskua, joka inspiroi soittamaan, niin siinä on jo yksi hyvä juttu ja yleensä teknisesti hyvät soittajat tekee paljon asioita oikein, joten niistä on senkin puolesta hyvä ottaa mallia.

Mutta siitä tietystikin ihan samaa mieltä, että aina paras tilanne on, jos on asiantunteva opettaja ja liveopetusta. Sillai on kaikkein vähiten mahiksia omaksua mitään typeryyksiä. Kuten myös tuosta rentoudesta, mikä ois kokonaan oma keskustelunsakin, jos siihen lähtis pureutumaan.

Vaikea kirjoitella foorumilla tästä. Hirvittävän laaja aihe.


On kai noita kaikenlaisia härveleitäkin nykyään, joilla vois venyttää sormia, mutta minusta kaikkein luonnollisin tapa "venyttää" sormia on soittaa matskua, jossa sormet joutuu työskentelemään uusissa asennoissa. Siinä ne venyy samalla. Lähinnä kai tuossa pitää tajuta kuunnella kroppaansa (käsiään), koska voi tulla ihan kunnon jomotuksiakin aluksi.

Soittamallahan ne tietenkin ajan kanssa venyvät ja sitä pitää vaan koettaa venyttää, mutta mun pointti tossa oli, että niitä sormia voi treena/venyttää muuallakin kuin kitaran kanssa. Esim. kun katselee TV:tä yms ja tämä sitten varmasti nopeuttaa sitä sormien työskentelyä siellä otelaudallakin. Aikoinaan sovelsin tota vas. käden nimettömän kanssa.

"Kaikki sormet tasonpäälle (tuolin käsinoja /pöytä jne) ja sitten nostaa vain sen nimettömän. Minulta se ei alussa onnistunut vaan joku muistakin sormista nousi." Nyt sitä voin nostaa ihan kivasti.

Minusta tää on ihan hyvä aihe keskustella laita vaan vinkkejä/ huomioita lisää. Ihan kiva tarkistaa miten omatyyli niihin sitten suhtautuu ja voisko niistä jotain muutoksia soittoonsa mietiskellä.

Sehän on aivan selvää, että jokainen voi sitten kohdallaan ottaa tai olla ottamatta ohjeet käyttöön. Pitkään jo soittaneet eivät useinkaan edes tarvitse muuttaa tyyliään, koska se sujuu jo hänelle riittävän hyvin.

 

[Tenebrae Aeternae]

Jos on todellinen intohimoinen superlahjakkuus ja taiteellisesti erityinen, löytää kyllä tien haluttuun lopputulokseen teki sitten mitä hyvänsä. Suurin osa kitaristeista ei ole, ja aiheuttaa PELKÄSTÄÄN haittaa itselleen ja vaikeuttaa soittoaan sillä että tekee juttuja todellakin ns.väärin. Kitara on monimutkainen soitin, ja sen soittotekniikkaa on hiottu ja kehitetty lukemattomien lahjakkaiden pioneerien toimesta vuosia ja vuosia. Silkkaa hulluutta ettei hyötyisi näistä hedelmistä sillä perusteella että on taiteellisesti niin uniikki. Jos todellakin on, on sitä edelleen vaikka saisikin lisää tekniikkaoppia. Toisin kuin luullaan, oppi ei tapa aitoa lahjakkuutta.

 

[Markqq]

Nyt kun Thomannilta tilaan vähä tarvikkeita, plekua ym.. Niin rupesin tässä funtsii että olisko jotain hyödyllistä lisäpalikkaa nyykseen Roland Cube 40XL + Ibanez RGA42 + Halppis EQ-Pedaali? Nää kyllä riittää mulle, mut ainaki yhdella kaverilla oli eräs laite, jossa oli valmiiksi paljo äänitettyi soundei ja sai nauhotettuu omaa kitaraa looppiin ja soitettua sen päälle. Iha mielenkiintoinen kapistus.

 

[Tenebrae Aeternae]

Nyt kun Thomannilta tilaan vähä tarvikkeita, plekua ym.. Niin rupesin tässä funtsii että olisko jotain hyödyllistä lisäpalikkaa nyykseen Roland Cube 40XL + Ibanez RGA42 + Halppis EQ-Pedaali? Nää kyllä riittää mulle, mut ainaki yhdella kaverilla oli eräs laite, jossa oli valmiiksi paljo äänitettyi soundei ja sai nauhotettuu omaa kitaraa looppiin ja soitettua sen päälle. Iha mielenkiintoinen kapistus.

Jos joku lirpake kutkuttaa niin eikun ostoon, ei kannata ihan liikaa miettiä onko tarpeellista hankittavaa. Se tulee helposti hauskan tielle ja kaikki uusi kama antaa yleensä lisäintoa harrastukseen.
Musarojua saa suhteellisen helposti laitettua eteenpäin, joten pahinta mitä sattuu on että menetät hiukan rahaa. Toki käänteisesti uusi musaromu ei ole tie onneen.

 

[pappatech]

Soittamallahan ne tietenkin ajan kanssa venyvät ja sitä pitää vaan koettaa venyttää, mutta mun pointti tossa oli, että niitä sormia voi treena/venyttää muuallakin kuin kitaran kanssa. Esim. kun katselee TV:tä yms ja tämä sitten varmasti nopeuttaa sitä sormien työskentelyä siellä otelaudallakin. Aikoinaan sovelsin tota vas. käden nimettömän kanssa.

"Kaikki sormet tasonpäälle (tuolin käsinoja /pöytä jne) ja sitten nostaa vain sen nimettömän. Minulta se ei alussa onnistunut vaan joku muistakin sormista nousi." Nyt sitä voin nostaa ihan kivasti.

Minusta tää on ihan hyvä aihe keskustella laita vaan vinkkejä/ huomioita lisää. Ihan kiva tarkistaa miten omatyyli niihin sitten suhtautuu ja voisko niistä jotain muutoksia soittoonsa mietiskellä.

Tuohon tummennettuun, niin minusta ongelma on lähinnä siinä, että sormet ja käden lihakset joutuu työskentelemään otteissa ja otelaudalla sen verran spesifillä tavalla ja tietyissä kulmissa, etten tiedä kuinka hyvin moista sohvalla saa simuloitua ja kuinka hyödyllistä tuollainen "oheisharjoittelu" on. Toki jos on jotain tutkittuja juttuja, jotka oikeasti tukee kitaransoittoa ja oikeasti siirtyykin varsinaiseen soittamiseen niin sitten mikä jottei. Muuten minusta on vaan hyödyllisempää reenauttaa näppejään siellä, missä niitä tosiasiassa käytetäänkin ts. kitaran otelaudalla

Mulla nousee kyllä molempien käsien nimettömät muista sormista riippumatta. Ihan ekalla yrityksellä pikkurilli koitti vähän lähteä mukaan, mutta kun tavallaan hiffas sen jälkeen mekaniikan, niin ei ongelmaa. Spider-harjoitteissa olin alkuun aika kuutamolla. Vastaavissa huomaa aina, miten hermosto rupeaa olemaan kovilla, kun käsi rupeaa tärisemään.

Ja on joo ihan hauska aihe keskustella. Minäkin oon kyllä toisen soittimen musaopistossa opiskeluja lukuunottamatta aika pitkälle vaan itse oppinut, vaikka kohtuullisen puhtaaksi tuo tekniikka on saattanut siitä huolimatta muodostua. Mut kaukana oon mistään youtuben tiluvelhoista

muoks. selvennys tuohon kulma-asiaan, niin uskoisin, että käden lihaksetkin noudattaa suht samaa kaavaa kropan muun voiman tuoton kanssa, ts. jos haluaa treenata vaikka näppivoimia soittoa varten, niin niitä pitäisi treenata samoissa kulmissa, missä voimaa soittaessa oikeasti tarvitaan.

Sama juttu tuon venymisen kanssa. Jos joku ote tuottaa ongelmia, niin sormia pitäs venyttää sillä tavalla, miten niiden pitäs kyseisessä otteessa venyä ja toisaalta näppivoimien pitäs riittää painamaan siinä asennossa, missä kyseisessä otteessa tarvii painaa. Tämmösiä on minusta aika vaikea reenata muuten kuin totuttelemalla näppejään olemaan otteessa.

 

[Randomizer]

Meikäläisen ikuisuus ongelma on pikkurillin ja nimettömän yhteispeli. Eli en pysty tekemään esim. Spock-käsimerkkiä, joka tuo tiettyihin juttuihin hieman rajoittuneisuutta. Toki reenaamalla pikkurilliä on saanut paremmaksi mutta en usko että se koskaan menee hyväksi koska mun fysiologia estää sen.

 

[pappatech]

Joo, ei tulis vulkanuslaista minustakaan Ei oo koskaan onnistunut kunnolla tuo. Varmaan rajoittaa jotain omallakin kohdalla, mutta noi hämähäkkiharjoitteet varmaan jeesaa tässä asiassa aikas hyvin. Pitäs jaksaa vaan enemmän jauhaa itekin.

Vähän kääntyi itellä katse taas akkarihommiin, kun tuli tilattua tuo Martinin 00-18. Ensin oli vähän meh-fiilis, kun eihän tuo yhtä isosti soi, mitä D-koppaiset yms. jumbo-koppaiset, joita itellä on aina ollut, mutta on tuossa vaan näppäilyyn tosi hieno soundi ja soi tosi tasaisesti pitkin otelautaa, mihin esim. toi meikäläisen vanha Yammun LL6 ei oikein pääse, vaikka on muuten hintaluokassaan todella pätevä peli.

Vähän arvuuttelin, että laittasko kumminkin takas, kun verkkokauppaostos, mutta eiköhän tuo ny tänne jää. Voi olla, ettei oo vielä edes kunnolla auki soitettu. Kuulostaa, että vähän tukehtuis ääni plektralla soitettaessa. Ja saatan vielä säädättää viimeisen päälle, niin paranee vielä entisestään kanssa.

 

[Eman Resu]

Näppäilemällähän on ihan hyvä aloittaa

Onneksi kukaan ei tullut silloin heti sanomaan, että sillä aloittaminen voi olla "vähän" hankalaa. Ainoa, kun mihin oli 1 lappu oli "House of the Rising Sun." No, tulihan samalla heti opeteltua, miten otetaan F-barre. Ja se opittua huomattua, että aina kun vaihtoi plekusta sormiin, se pleku pysyi luontevimmin & varmimmin keskisormessa. Eli peukalolla & etusormella 99% siitä sorminäppäilystä, tapahtui aina oikeasti.

No, ensin täytyy opetella jokin juttu, että sitten voi myöhemmin heivata siitä sen osan pois, mitä ei itse enää tarvitse.

 

[Ad_Astra]

Mut siis sikäli, kun nyt hahmotan, mitä sää pohjimmiltaan haet, niin jokaista jollain erikoisella tyylillä huipulle noussutta lahjakkuutta kohtaan on tuhat ja kaksisataa muuta, joiden edistymistä jarruttaa se, että tekniikka on perseellään. Ts. kannattaa mieluummin opetella soittamaan teknisesti oikein kuin tehdä asioita itelleen liian hankalaksi. Mitä enemmän tervanjuontia soitto alussa on, niin sitä suurempi myös riski, että jää jossain kohtaa sikseen.

Lahjakkuutta ei ole olemassa. Oli erikoinen tyyli tai ei, niin se mikä erottaa huipulle nousijat niistä muista korreloi suoraan siihen käytetyn ajan kanssa. Ei kellään ole geeneissä paremmat mahdollisuudet kehittyä paremmaksi kuin joku toinen. Toisille ympäristö on edullisempi mutta muuten samoista lähtökohdista aloitetaan. Toki sen oman laiskuuden voi piilottaa sen hokeman taakse että toinen on vain lahjakkaampi. Ei se ole, se vain jaksaa käyttää aikaa. Siis monta tuntia kerrallaan, päivittäin, vuodesta toiseen.

Mutta edelleen se pointti meni ohi, eli ihan sama miten sitä soitinta soitat kunhan tulee ääntä ulos, niin olet onnistunut. Silloin soitat. Vaikka kyynärpäällä vispaa avoimia kieliä, niin soitat nothing else mattersin intron. Toki tuollainen tyyli voi tuottaa hankaluuksia muuten, mutta se on soittamista. Onko järkevää? Ei. Onko soittamista? On. Ja vahva veikkaus, että jos sillä kyynärpäällä soittaa 8h päivässä 15 vuoden ajan niin ihan hyvin tulee vetämään kuitenkin loppupeleissä jos vaan paikat kestää. Sitten voidaan taas sanoa että se nyt on vaan lahjakkuus.

Mutta joo. Olkoot tämä vääntö nyt tässä

 

[Markqq]

Mietin tälläsen ostamista: Harley Benton DNAfx GiT . Kokemuksia, mielipiteitä?

Spoileri: Jälleen kuvasin biisin

^ Virheitä siellä täällä mutta ei se menoa haittaa Kehitysideoita otan aina vastaan. Omille taidoille oli sopivasti haastetta tässä. Jopa ehkä aavistuksen liikaa, koska tietenkin yritys oli alusta loppuun kunnialla.

 

[pappatech]

Mietin tälläsen ostamista: Harley Benton DNAfx GiT . Kokemuksia, mielipiteitä?

Jaa, merkki on vähän sellainen, etten ite koske pitkällä tikullakaan, mutta siis ihan hyviä revikoita näyttää saaneen ja ominaisuuksien puolestahan tuossa näkyy olevan osapuilleen kaikki, mitä keksisin itekään tarvita.

Eli minun mielestäni mikä jottei. Tuossahan on tosiaan suunnilleen kaikki mahdollinen reenailuun, nauhoitteluun, kuulokeliitäntää jne jne., että varmaan ihan asiavehjes kotisoittelun tueksi.

 

[Tenebrae Aeternae]

Mietin tälläsen ostamista: Harley Benton DNAfx GiT . Kokemuksia, mielipiteitä?

Kotisoitteluun varmasti vähintäänkin kelvollinen ja paljon hauskuutta sisältävä huokean hintainen multiefekti. Thomannin käyttäjä-arvioita lukemalla ja sieltä omaan silmään pätevimmät huomioiden pääsee todella pitkälle yleensä. Taidan laittaa itsekin toivelistalle kun tarttis kitaran kanssa päästä joskus vaikka sohvalle soittelemaan kuulokkeet päässä. Fender mustang micro ollut harkinnassa tuohon tarkoitukseen, mutta vaatisi kaveriksi BT-Kuulokkeet joita ei löydy niitäkään, ja kovasti pyrin välttämään kaikkea akullista/patterilla toimivaa kun vain suinkin mahdollista.

Harley Benton kärsii edelleen tuosta vuosia sitten kerätystä kyseenalaisesta halpiksen maineesta, ovat jo tovi sitten ottaneet askeleen selvästi laadukkaampaan suuntaan. Nykyään olen jo itse niiden tuotoksia harkinnut ihan varteenotettavana vaihtoehtona hankintoja tehdessä.

EDIT:Näkyy olevan tämän vuoden kakkostilauksen toivelistalla tavaraa jo 9288,23€:n edestä. Siinä saakin sitten miettiä, että minkä murenan siitä läjästä oikeasti tilailee.

 

[Markqq]

EDIT:Näkyy olevan tämän vuoden kakkostilauksen toivelistalla tavaraa jo 9288,23€:n edestä. Siinä saakin sitten miettiä, että minkä murenan siitä läjästä oikeasti tilailee.

Joo ei tämä halpa harrastus.. Siksi lähinnä haluan ainaki johonkin pisteeseen asti pysyä minimissä.. Takuuvarmasti taitojen lisääntyessä homma tulee karkaamaan käsistä.
Laitan tuon vehkeen tilaukseen niin kerron sitten mielipiteitä!

 

[Markqq]

Nyt kun tuli aikasemmin puheeksi nuo mikrofoonit. Siis en ole vielä nauhoittanut koneelle, ehkä olis fiksua, mut Thomannilta kun yritän nyt saada kaikkea jännää ostoskoriin ettei tartte postikuluja maksaa, niin ajaisko tälläne mikrofoni asiaa? Superlux HI 10 – Thomann Suomi <- Jos mä tuon mikin ostan niin kannattaa varmaa joku ständi myös ostaa? Ja tarviin myös kaapelin. Eli tuon kanssa pitäis sit vissii tietokoneelle joku ohjelma ladata mihin äänittää? Puhelin olisi sitten vain videokuvaamistea varten.

Kyllä tuo varmaan puhelimen oman mikrofonin voittaa eikä hinnallakaan pilattu. Arvostelut näyttää ihan ok.

Tuli noista plekuista vielä mieleen. Nyt on ollut käytössä Mustia Dunlopin 1.0, todennäköisesti näitä Dunlop Nylon Max Grip 1.0 Player Pack – Thomann Suomi
Joskus tuli ostettua pienempiä plektroja ja ne on jääneet kyllä kaapin pohjalle, en tykännyt yhtää. Eli tuo koko on hyvä, mutta kannattaisko mun kokeilla eri paksuutta, vaikka 0.88 tai 0.73? Olen likimain aina soittanut tuolla 1.0 paksuudella.

E: No tää alkaa lähtee jo käsistä

 

[pappatech]

Tuli noista plekuista vielä mieleen. Nyt on ollut käytössä Mustia Dunlopin 1.0, todennäköisesti näitä Dunlop Nylon Max Grip 1.0 Player Pack – Thomann Suomi
Joskus tuli ostettua pienempiä plektroja ja ne on jääneet kyllä kaapin pohjalle, en tykännyt yhtää. Eli tuo koko on hyvä, mutta kannattaisko mun kokeilla eri paksuutta, vaikka 0.88 tai 0.73? Olen likimain aina soittanut tuolla 1.0 paksuudella.

Emmää tiedä osaako tuohon kukaan oikein sanoa muuta kuin että testaa, miltä tuntuu ja kuulostaa. Itelläkin tuossa pöydällä varmaan neljää, viittä erilaista, joista saattaa paria kolmea erilaista pyöriä näpeissä vähän fiiliksestä ja soitetusta matskusta riippuen. Ja siis kun soittelen ristiin rastiin akkarilla ja sähkökitaralla, niin sekin vaikuttaa.

Jos sulla on joku semmonen malli, jonka koko ja kärjen muoto natsaa ja joka pysyy käsissä, niin ei muuta kuin eri paksuuksia vaan testiin ja varmaan selviää, mikä on paras. Ostin ite huvikseni jotain Petruccin Jazz III -signature -plekuja, vaikuttavat ihan asiallisilta, mutta ihan yhtä lailla minä soittaisin jollain noilla Dunlopin perusplekuilla jossain tuolla 1.0mm nurkilla tai vähän alle.

Hirveen ohkaiset ja lörpöt ei sovi ainakaan itelle kuin korkeintaan akkarihommiin.

muoksista. ja siis tosiaan plekussa kantsii kiinnittää huomiota paksuuden lisäksi kärjen muotoon ja plektran pintaan, että pysyykö mikäkin pleku miten hyvin käsissä, mutta ite se on testattava, mikä itelle toimii parhaiten.

 

[Randomizer]

Nyt kun tuli aikasemmin puheeksi nuo mikrofoonit. Siis en ole vielä nauhoittanut koneelle, ehkä olis fiksua, mut Thomannilta kun yritän nyt saada kaikkea jännää ostoskoriin ettei tartte postikuluja maksaa, niin ajaisko tälläne mikrofoni asiaa? Superlux HI 10 – Thomann Suomi <- Jos mä tuon mikin ostan niin kannattaa varmaa joku ständi myös ostaa? Ja tarviin myös kaapelin. Eli tuon kanssa pitäis sit vissii tietokoneelle joku ohjelma ladata mihin äänittää? Puhelin olisi sitten vain videokuvaamistea varten.

Kyllä tuo varmaan puhelimen oman mikrofonin voittaa eikä hinnallakaan pilattu. Arvostelut näyttää ihan ok.

Tuli noista plekuista vielä mieleen. Nyt on ollut käytössä Mustia Dunlopin 1.0, todennäköisesti näitä Dunlop Nylon Max Grip 1.0 Player Pack – Thomann Suomi
Joskus tuli ostettua pienempiä plektroja ja ne on jääneet kyllä kaapin pohjalle, en tykännyt yhtää. Eli tuo koko on hyvä, mutta kannattaisko mun kokeilla eri paksuutta, vaikka 0.88 tai 0.73? Olen likimain aina soittanut tuolla 1.0 paksuudella.

E: No tää alkaa lähtee jo käsistä

Muista vielä se lainalaisuus ettei kamala määrä gearia saa soittoa kuulostamaan sen paremmalta jos taidot ei riitä.

 

[Myocyte]

No ei se ole sen kummempaa kuin jos on olemassa vain oikea ja väärä tapa näihin hommiin. Jos koskaan ei kukaan mitään muuta yrittäisi ja tekisi virheitä mitkä luo jotain uutta, niin oltaisiin vielä kivikaudella.
Eiköhän silloin kun vahvarit alkoi vahingossa hajoilemaan ja tuottamaan epätoivottua säröä, kuorossa puristit vastustivat sitä vääränä

Itekin kuuntelen kanssa mieluummin hyviä soittajia kun huonoja, mutta tollainen karrikointi on mielestäni aika vajukkitouhua. Miksi ihmeessä ei voisi olla esim. molempia?

Laajasti käsitettynähän soittotekniikka on kaikki se, mikä mahdollistaa sen musiikin muuntamisen omassa päässä soivasta muiden kuultavaksi instrumentin kautta, ja siinä mielessä ihmettelen miksi kukaan ei haluaisi itselleen mahdollisimman hyvää tekniikkaa, koska silloin on vähiten raja-aitoja omassa soitossa. Lisäyksenä ehkä se, että ei täydellistä soittotekniikkaa luultavasti ole olemassa, tai jos onkin niin sitä tuskin kukaan tulee saavuttamaan - on vain tekniikoita, jotka eivät enää rajoita soittajan itseilmaisua, ja siihenhän jokainen luultavasti omassa soitossaan pyrkiikin.

 

[pappatech]

Laajasti käsitettynähän soittotekniikka on kaikki se, mikä mahdollistaa sen musiikin muuntamisen omassa päässä soivasta muiden kuultavaksi instrumentin kautta, ja siinä mielessä ihmettelen miksi kukaan ei haluaisi itselleen mahdollisimman hyvää tekniikkaa, koska silloin on vähiten raja-aitoja omassa soitossa.

Aika lailla justiinsa näin taisi Vai tai joku toinen näistä saman aikakauden kitarasankareista kuvata suhtautumistaan soittotekniikkaan. Eli että sen tarvii olla juuri niin hyvä, että saa toistetuksi päässään soivan kaman.

Kun nyt rupesin kirjoittamaan vielä tästä, niin tuo lahjakkuudesta edellä väitetty on kyllä ihan puhdasta soopaa. Näkeehän sen lajissa kuin lajissa, että joku toinen saa hakata päätään seinään viikkotolkulla saman asian kanssa, minkä joku toinen hanskaa joko suunnilleen selkärangasta tai hyvin pienellä vaivalla. Eikä lienee hirveä yllätys, kumpi näistä kahdesta kehittyy paremmaksi, jos viitsii käyttää saman ajan systemaattiseen reeniin. Mikä on kyllä yhden sorttista lahjakkuutta sekin, että pystyy keskittyneeseen ja systemaattiseen harjoitteluun.

Tuo vika oli nuorena meikäläisen plussia. En liene mikään ihan älyttömän lahjakas soittaja, en tosin mikään kauhean lahjatonkaan, mutta oon aina tykännyt pohtia asioita ja reenata, mikä on pitkässä juoksussa sitten tuottanut myös tulosta.

 

[Ad_Astra]

Itekin kuuntelen kanssa mieluummin hyviä soittajia kun huonoja, mutta tollainen karrikointi on mielestäni aika vajukkitouhua. Miksi ihmeessä ei voisi olla esim. molempia?

Edelleen, onko niin vaikea ymmärtää että kyse oli lähtökohtaisesti soittamisesta. Niin kauan kuin saat ääntä aikaan tavalla tai toisella niin se on instrumentin soittamista. Se, onko soitto hyvää vai ei - tai onko tehokasta - siinä vaiheessa, on ihan eri asia.
Mutta oli se tapa mikä tahansa, niin jos ei ole fyysisesti vajavainen tai ei ole kipuja niin mikäs siinä jatkaessa. Kuuhun sillä ei päästä, mutta se on soittamista. Vai oletko eri mieltä?

Kyllä tämäkin on soittamista, vaikkei ole teknisesti ehkä sieltä parhaimmasta päästä:

 

[Myocyte]

Edelleen, onko niin vaikea ymmärtää että kyse oli lähtökohtaisesti soittamisesta. Niin kauan kuin saat ääntä aikaan tavalla tai toisella niin se on instrumentin soittamista. Se, onko soitto hyvää vai ei - tai onko tehokasta - siinä vaiheessa, on ihan eri asia.
Mutta oli se tapa mikä tahansa, niin jos ei ole fyysisesti vajavainen tai ei ole kipuja niin mikäs siinä jatkaessa. Kuuhun sillä ei päästä, mutta se on soittamista. Vai oletko eri mieltä?

En ole siitä ollut eri mieltä, kuten varmaan hyvällä sisälukutaidollasi ymmärrät. Alunperin lainaamani viesti oli joku mnet -tason kulunut vastakkainasettelu, jonka relevanssia en ymmärtänyt. Valinta kun ei kuitenkaan ole ääripäiden paska tekniikka + tyylitaju ja

millilleen optimoitua tekniikkahirmua, jolle kitaransoitto on vain lottokuponkia

välillä. Jos soittotekniikka ei rajoita omaa ilmaisua, eikä pistä soittajaa käsikirurgin konsultaatioon, niin sittenhän se on sille soittajalle se oikea ja luonnollinen. Muuta en käsittääkseni olekaan väittänyt.

 

[Ad_Astra]

Kun nyt rupesin kirjoittamaan vielä tästä, niin tuo lahjakkuudesta edellä väitetty on kyllä ihan puhdasta soopaa. Näkeehän sen lajissa kuin lajissa, että joku toinen saa hakata päätään seinään viikkotolkulla saman asian kanssa, minkä joku toinen hanskaa joko suunnilleen selkärangasta tai hyvin pienellä vaivalla. Eikä lienee hirveä yllätys, kumpi näistä kahdesta kehittyy paremmaksi, jos viitsii käyttää saman ajan systemaattiseen reeniin. Mikä on kyllä yhden sorttista lahjakkuutta sekin, että pystyy keskittyneeseen ja systemaattiseen harjoitteluun.

Tosi elämän X-men, eli synnytään supervoiman kanssa ja ollaan siis parempia kuin toiset tietyissä asioissa? Jos kaikki olisi helppoa niin kaikki olisi hyviä. Vaikka lähtökohdat olisi huonot ja tekniikka huonoa niin heikot lopettaa ja toiset jatkaa. Niinkuin tuossa joku höpötti että on edelleen nuoruusvaiheen tekniikkavirheitä. Niistä pääsee pois opettelemalla uudelleen. Se vie aikaa. Helvetisti. Siinä taas yksi kynnys mikä erottaa taviksen ja "lahjakkuuden".

Ne Polgarin shakkitytöt on edelleen hyvä esimerkki siitä että kaikki on opittavissa kun on asiat kohdallaan. Iskä päätti ottaa tytöistään parhaat puolet irti ja opettaa niille shakkia hyvillä seurauksilla

Koko juttu täällä: The Astonishing Success Story of the Genius Polgar Sisters

Somewhere in the 1960s, Laszlo Polgar presented a theory that great performers are made and not born. He believed that he could raise a genius himself. When he tried to present his intentions, the local government asked him to see a psychiatrist. But Laszlo remained undeterred, stood by his opinion and made it his lifetime goal to confirm his theory.

Laszlo Polgar managed to prove his theory right after many decades of effort, both his own and that of his daughters’. His effort is called as one of the most amazing experiments in the history of human education. He believes that when a child is born healthy, it is a potential genius. Whether that happens or not depends on the upbringing and the effort put in.

 

[Eman Resu]

Mietin tälläsen ostamista: Harley Benton DNAfx GiT

YouTube:sta löytyy videoita, mistä saa (kuulo)kuvan siitä, miltä kuulostaa. Aina voi maksaa 4 € extraa ja ottaa tämän, jos se Harley Benton nimi haittaa liikaa (= vaikuttaa samalta, vain erivärisenä). Valitettavasti hintaero ei ole samaa, kuin oli aikoinaan oman HB:n viritysmittarin (12,95€) ja aidon (30€) Cherub:in välillä. Se että ovat identtisiä & kummassakin lukee takana "Cherub WMT-555" oli vain sattumaa. Köh köh.

 

[Ad_Astra]

En ole siitä ollut eri mieltä, kuten varmaan hyvällä sisälukutaidollasi ymmärrät. Alunperin lainaamani viesti oli joku mnet -tason kulunut vastakkainasettelu, jonka relevanssia en ymmärtänyt. Valinta kun ei kuitenkaan ole ääripäiden paska tekniikka + tyylitaju ja
välillä. Jos soittotekniikka ei rajoita omaa ilmaisua, eikä pistä soittajaa käsikirurgin konsultaatioon, niin sittenhän se on sille soittajalle se oikea ja luonnollinen. Muuta en käsittääkseni olekaan väittänyt.

Niin, laitoin

Loppupeleissä kokonaisuus mikä ratkaisee. Mieluummin katselen/kuuntelen (tai olisin itse) huonolla tekniikalla olevaa tyylitajuista musiikkia kokonaisvaltaisesti hahmottavaa ihmistä kuin millilleen optimoitua tekniikkahirmua, jolle kitaransoitto on vain lottokuponkia.

Siinä se pääpointti tuossa ekassa lauseessa. Tyyli vapaa kun haluttu lopputulos saadaan. Jos karrikointi aiheuttaa ahdistusta niin ymmärtänet että on kivempi katsella ja kuunnella vaikka jotain Gary Mooren liveä kuin 6v korealaistyttö vetelemässä Paul Gilbertiä. Vaikka molemmat vetää oikein, niin on niissä pieni ero.
Pahoittelut nyt kuitenkin omista mielipiteistä

 

[Myocyte]

Semmonen anything goes -lähestymistapa on vaan käsittääkseni aika riskialtis sen suhteen, että voit kehittää itsellesi huomaamatta soittoa rajoittavat tavat, joista on hankala päästä eroon. Ei mahdotonta missään nimessä, mutta kaiketi helpompaa jopa mielestäsikin se, ettei koskaan olisi niitä poisopittavia tapoja itselleen opettanut. Niin kauan kun soittotekniikasta puhutaan, siis.

 

[pappatech]

Tosi elämän X-men, eli synnytään supervoiman kanssa ja ollaan siis parempia kuin toiset tietyissä asioissa? Jos kaikki olisi helppoa niin kaikki olisi hyviä. Vaikka lähtökohdat olisi huonot ja tekniikka huonoa niin heikot lopettaa ja toiset jatkaa. Niinkuin tuossa joku höpötti että on edelleen nuoruusvaiheen tekniikkavirheitä. Niistä pääsee pois opettelemalla uudelleen. Se vie aikaa. Helvetisti. Siinä taas yksi kynnys mikä erottaa taviksen ja "lahjakkuuden".

Enemmänkin vaan niin, että joidenkin yksilölliset ominaisuudet sopii paremmin johonkin juttuun kuin joidenkin toisten. On ammattiurheilijoita tai ammattiurheilijoiksi tähtääviä, jotka pystyy treenaamaan täysipäiväisesti ja silti siellä on joukko urheilijoita, jotka on muiden yläpuolella. Samaten on ammattimuusikoita, jotka treenaa täysipäiväisesti, mutta aina sieltä osa joutuu nöyrtymään, kun joku parempi nappaa sinfoniaorkesteripaikan.

Voit reenauttaa jotain junioria shakissa niin paljon kuin sielu sietää, mutta todennäköisyys sille, että se kengittää Magnus Carlssenin on jotain nollan ja häviävän pienen välillä. Samaten voit reenauttaa jotain seiväshyppääjää maailman parhaissa olosuhteissa, mutta voit olla melko varma, että se ei tule hyppäämään kuin Duplantis. Ja mikä tuon edellisen selittää, niin jotkut on vaan jossain hommassa parempia kuin toiset (ja nämät mainitut vielä hyvin poikkeuksellisia yksilöitä). En tiedä, mikä tuossa on niin vaikeaa ymmärtää tai hyväksyä

Saahan sitä tietty saivarrella, että kaikki ois kaikessa yhtä hyviä, kun ois vaan riittävästi aikaa reenata, mutta kyllä siinä käy vaan niin, että loppuu päivästä tunnit ja viikosta päivät, ennen kuin joku vähän heikompi pääsee samalle tasolle jonkun riittävän lahjakkaan kanssa.

Ja noista nuoruuden mokista, niin jos vuosikausien tai -kymmenten soittamisen jälkeen lähtee repimään jotain aivan perusjuttuja auki ja uusiksi, niin ei siitä välttämättä oikein tiedä, tuleeko lopputuloksesta parempaa. Ainakin noi pitäs tehdä sit kunnon ohjauksessa. Eikä noi tietyn pisteen jälkeen jaksa vaan suurinta osaa kiinnostaa, jos soitto on muuten antoisaa. Mistä syystä monet sit kehittää mieluummin vahvuuksiaan (tai jatkaa soittelua omaksi huvikseen) kuin lähtee käyttämään aikaa koko paketin auki repimiseen.

 

[pappatech]

Vielä tuosta lahjakkuudesta, niin monestako tuntuu siltä, että menis Metallican Master of Puppets pelkillä downstrokeilla ja originaalitempoon (ja tietty puhtaasti)? Vähän kun reenailee. Tuossa tulee vaan monella fysiologia vastaan. Saa tietty laulaa vielä päälle, jos tuntuu muuten liian helpolta

 

[Tenebrae Aeternae]

Mä tajusin jo siinä kohtaa kun kiellettiin sellaiset "hieman" tutkitut jutut kuin genetiikka ja evoluutio että nyt muuten menee jarnaksi tämä ketju.

Niinkuin tuossa joku höpötti että on edelleen nuoruusvaiheen tekniikkavirheitä. Niistä pääsee pois opettelemalla uudelleen. Se vie aikaa. Helvetisti. Siinä taas yksi kynnys mikä erottaa taviksen ja "lahjakkuuden".

Tässä oli koko homman juoni. Tuo on todella epähedelmällistä ajankäyttöä ja perse edellä puuhun menemistä. Parempi tehdä heti oikein kuin korjata tuplavaivalla myöhemmin.

 

[Ad_Astra]

Enemmänkin vaan niin, että joidenkin yksilölliset ominaisuudet sopii paremmin johonkin juttuun kuin joidenkin toisten. On ammattiurheilijoita tai ammattiurheilijoiksi tähtääviä, jotka pystyy treenaamaan täysipäiväisesti ja silti siellä on joukko urheilijoita, jotka on muiden yläpuolella. Samaten on ammattimuusikoita, jotka treenaa täysipäiväisesti, mutta aina sieltä osa joutuu nöyrtymään, kun joku parempi nappaa sinfoniaorkesteripaikan.

Voit reenauttaa jotain junioria shakissa niin paljon kuin sielu sietää, mutta todennäköisyys sille, että se kengittää Magnus Carlssenin on jotain nollan ja häviävän pienen välillä. Samaten voit reenauttaa jotain seiväshyppääjää maailman parhaissa olosuhteissa, mutta voit olla melko varma, että se ei tule hyppäämään kuin Duplantis. Ja mikä tuon edellisen selittää, niin jotkut on vaan jossain hommassa parempia kuin toiset (ja nämät mainitut vielä hyvin poikkeuksellisia yksilöitä). En tiedä, mikä tuossa on niin vaikeaa ymmärtää tai hyväksyä

Saahan sitä tietty saivarrella, että kaikki ois kaikessa yhtä hyviä, kun ois vaan riittävästi aikaa reenata, mutta kyllä siinä käy vaan niin, että loppuu päivästä tunnit ja viikosta päivät, ennen kuin joku vähän heikompi pääsee samalle tasolle jonkun riittävän lahjakkaan kanssa.

Ja noista nuoruuden mokista, niin jos vuosikausien tai -kymmenten soittamisen jälkeen lähtee repimään jotain aivan perusjuttuja auki ja uusiksi, niin ei siitä välttämättä oikein tiedä, tuleeko lopputuloksesta parempaa. Ainakin noi pitäs tehdä sit kunnon ohjauksessa. Eikä noi tietyn pisteen jälkeen jaksa vaan suurinta osaa kiinnostaa, jos soitto on muuten antoisaa. Mistä syystä monet sit kehittää mieluummin vahvuuksiaan (tai jatkaa soittelua omaksi huvikseen) kuin lähtee käyttämään aikaa koko paketin auki repimiseen.

Miksi sitten alkaa ylipäpätänsä tekemään mitään jos lähtökohtainen oletus on että ei tästä mitään tule?

Vielä tuosta lahjakkuudesta, niin monestako tuntuu siltä, että menis Metallican Master of Puppets pelkillä downstrokeilla ja originaalitempoon (ja tietty puhtaasti)? Vähän kun reenailee. Tuossa tulee vaan monella fysiologia vastaan. Saa tietty laulaa vielä päälle, jos tuntuu muuten liian helpolta

Miksei? Treeniä ja toistoa niin kyllä se sieltä hiljalleen alkaa soljumaan. Itsellä Metallican Battery oli pitkään mörkö niin rytmityksen kuin kestävyyden vuoksi. Sitten kun tajusi miten se riffi soitetaan ja tätä toisteli, niin johan meni. Tällä hetkellä ei varmaan menisi koko biisi, mutta viikon päästä menisi varmaan taas. Hetfieldin ranne on omaa luokkaansa kyllä, mutta sekin on muutaman kerran toistanut omaa juttuaan, mutta kyllähän niidenkin livepätkiä on alusta asti kun oiotaan monissa kohdissa. Hammett taas useasti vetää semmoista puoli-alternativea.

Jonkin aikaa jouduin hinkkaamaan Technical Difficultiesia että sain sen omalla tyylillä menemään vaikka economylla meni pitkälti mutta sama se minulle.Tyyli vapaa kunhan menee tunnistettavasti.

Ja sillä ei ole merkitystä saatko ne vanhat tekniikkamokat oiottua oikeiksi. Jos yhtäkkiä alatkin soittamaan sen 3h/päivä enemmän, niin väkisinkin kehityt parempaan suuntaan. Kyllä se Puppetskin sieltä lähtee sitten jonkun ajan päästä. Tuskin kukaan työmatkakävelijäkään kertaalaakista maratonia juoksee.

 

[Ad_Astra]

Tässä oli koko homman juoni. Tuo on todella epähedelmällistä ajankäyttöä ja perse edellä puuhun menemistä. Parempi tehdä heti oikein kuin korjata tuplavaivalla myöhemmin.

Kuten yllä kirjoitin "Ja sillä ei ole merkitystä saatko ne vanhat tekniikkamokat oiottua oikeiksi. Jos yhtäkkiä alatkin soittamaan sen 3h/päivä enemmän, niin väkisinkin kehityt parempaan suuntaan."
Treenaaminen ja soittaminen enemmän on harvoin epähedelmällistä.

Enkä tosiaan tuudittaudu siihen että muut ovat lahjakkaampia. Tiedän että itse olen laiska enkä viitsi ja syy saamattomuuteen löytyy peilistä. Mulla soittelut tosi vähäistä ollut monta vuotta.
Kitara ehkä 15min kourassa päivässä. Kerran tai kaksi kuukaudessa on hieman enemmän aikaa niin silloin pystyy oikeasti soittelemaan ja nauhoittelemaan. Tällöin tulee istuttua aika pitkälti koko
päivä kitara kädessä. Eka tunti menee siihen että kaikki menee päin hittoa mutta sitten alkaa palautua asiat muistiin. Ja lopulta saa ihan aikaankin. Uskon vahvasti että jos viimeiset 10 vuotta olisi
ollut mahdollisuus soitella se 3h/päivä, niin ihan eri tasolla oltaisiin.

Joku vuosi sitten kun bändin kanssa tehtiin pari levyä niin oma elämäntilanne oli se että lapsi oli pari vuotias. Aikaa ei todellakaan ollut. Piti saada kaikki tehtyä kuitenkin, niin aloin heräämään pari
tuntia aikaisemmin ja siinä ennen aamutoimia sitten nauhoitteli ja soitteli niin että tulos kelpasi itselle. Olihan tuo rankkaa mutta lopputulos kannatti. Tuli omasta mielestä hyvää jälkeä ja kehitystä
tapahtui.

Treenaamisen opettelukin on treenaamista. Jos vain noodlailee kitaran kourassa tunnin verran, se on tehottomampaa kuin vaikka vartti klikin kanssa nauhoittamista.

 

[pappatech]

Miksi sitten alkaa ylipäpätänsä tekemään mitään jos lähtökohtainen oletus on että ei tästä mitään tule?

Öö, ei aavistustakaan, mihin ihmeeseen tämä liittyi ja kuka tämmöstä on väittänyt

Miksei? Treeniä ja toistoa niin kyllä se sieltä hiljalleen alkaa soljumaan. Itsellä Metallican Battery oli pitkään mörkö niin rytmityksen kuin kestävyyden vuoksi. Sitten kun tajusi miten se riffi soitetaan ja tätä toisteli, niin johan meni. Tällä hetkellä ei varmaan menisi koko biisi, mutta viikon päästä menisi varmaan taas. Hetfieldin ranne on omaa luokkaansa kyllä, mutta sekin on muutaman kerran toistanut omaa juttuaan, mutta kyllähän niidenkin livepätkiä on alusta asti kun oiotaan monissa kohdissa. Hammett taas useasti vetää semmoista puoli-alternativea.

No siksi ei, kun se ei vaan suurimmalta osalta luonnistu. Hetfield on / oli tossa omassa jutussaan aika guru. Kokeile, että loppuuko mielenkiinto ja aika ennen kuin menee. Pullo Islay Mistia sille, kuka vetää videolle Puppetsin pelkillä downstrokeilla tempoon ja tarkasti.

Minäkin soittelen kyllä alternatella nuo molemmat, eikä ne Batteryn jutut oo itelle mitään erityisen haastavia ollu. Disposable Heroes jostain syystä hapottaa helpommin kättä, mutta kohtuulliselle tasolle päässen kyllä staminan kanssa kohtuu pienellä vaivalla, koska noita tuli sahattua aikanaan ihan samperisti.

Batterysta tuli mieleen Decapitated - Homo Sum. Siinä on vähän jo veemäinen pikata tuo pääriffi.

 

[Randomizer]

Kitaransoitossa varmasti pelkkää tekniikkaa reenaamalla pääsee teknisesti "Laihon" tai "Vain" tasolle jos vaan reenaa ja reenaa isoja määriä ja vuosikausia. Mutta se musikaalisuus, tunteiden ilmaisu ja yleinen tyylitaju kyllä monesti vaatinee ihan henkilökohtaisia ominaisuuksia (lahjakkuutta kenties?). Hyvä esimerkki esimerkiksi David Gilmour, ei varmasti teknisiltä taidoiltansa edes perus Tubetiluttajaa parempi mutta muilta ominaisuuksiltaan kyllä maailman kovimpia kitaristeja.

Eri asia on sitten fyysiset harrastukset/lajit jossa fysiologilla on isompi merkitys(eli "lahjakkuus"). Esimerkiksi kenestäkään jolla on perus suomalaiset geenit ei tule Usain Bolttia tai edes Maurice Greeniä vaikka reenaisi enemmän kuin kukaan muu.

 

[_banaani_]

Poisoppiminen huonosta tekniikasta on todella työlästä, aikaavievää, tylsää ja saattaa viedä kaiken soittomotivaation. Osa kitaraopettajista sanoo mieluummin opettavansa totaalisia vasta-alkajia kuin edistyneempiä soittajia, joiden kanssa pitää lähinnä poisoppia huonoa tekniikkaa.

Kaikki esimerkit keppisankareista, jotka pystyvät soittamaan hyvin vaikka tekniikka ei ole kummoinen, ei tarkoita että niin kannattaa itse tehdä. Lähes jokaisesta lajista löytyy yksittäisiä esimerkkejä, missä ammattilaiset ovat huomanneet oman fysiologiansa sallivan poikkeamisen ns. oppikirjatekniikasta ja saavat siitä hyötyä. Perus harrastelijalla ei ole riittävää tietotaitoa tehdä tällaista poikkeamaa turvallisesti.

 

[pappatech]

^ ihanaa järjen ääntä <3

Kitaransoitossa varmasti pelkkää tekniikkaa reenaamalla pääsee teknisesti "Laihon" tai "Vain" tasolle jos vaan reenaa ja reenaa. Mutta se musikaalisuus, tunteiden ilmaisu ja yleinen tyylitaju kyllä monesti vaatinee ihan henkilökohtaisia ominaisuuksia (lahjakkuutta kenties?). Hyvä esimerkki esimerkiksi David Gilmour, ei varmasti teknisiltä taidoiltansa edes perus Tubetiluttajaa parempi mutta muilta ominaisuuksiltaan kyllä maailman kovimpia kitaristeja.

Vai on siitä kyllä hyvä esimerkki, että sillä on myös tosi tunnistettava, oma tyylinsä. Samat nuotit voi soittaa, mutta tuskin kuulostaa Vailta Mut oon kyllä tuosta tekniikkapuolesta siinä mielessä eri mieltä, että ei kaikki vaan yksinkertaisesti jaksa tai pysty treenaamaan niin paljon, että tekniikka olis koskaan näiden huipputeknisten soittajien tasolla. Onko kyse sit siitä, ettei henkilökohtaiset ominaisuudet (hermosto, motoriikka, musikaalisuus) riitä vai siitä, että ei ole vaan motivaatiota tai aikaa, niin vaikea sanoa.

Nykyään on kyllä opettelukin helpompaa, kun kaikenlaista materiaalia on saatavilla aivan rajattomasti. Myö jouduttiin fillaroimaan kirjastoon lainaamaan nuottikirjoja tai opettelemaan korvalla (mikä on kyllä taito, mitä pitäs ehdottomasti muistaa pitää yllä).

Ja siis pitää todeta, että minäkin olen kyllä kaikesta huolimatta asenteeltani enemmän sitä "kaikki on tehtävissä" tyyppiä noista edellisistä huolimatta. 25+ soittovuoden jälkeen on vaan huomannut omat rajoitteensa ja mihin tässä on realistiset mahikset kehittyä käytössä olevan ajan puitteissa.

 

[Markqq]

YouTube:sta löytyy videoita, mistä saa (kuulo)kuvan siitä, miltä kuulostaa. Aina voi maksaa 4 € extraa ja ottaa tämän, jos se Harley Benton nimi haittaa liikaa (= vaikuttaa samalta, vain erivärisenä). Valitettavasti hintaero ei ole samaa, kuin oli aikoinaan oman HB:n viritysmittarin (12,95€) ja aidon (30€) Cherub:in välillä. Se että ovat identtisiä & kummassakin lukee takana "Cherub WMT-555" oli vain sattumaa. Köh köh.

Onkoha nuo nyt täysin samoja? Voisin pelkästään tuon tumman värin takia ostaa linkkaamasi

Fear of The Dark ois kiva taltioida. Se ku menee aikalailla ilman sooloa. Last Resort on sit sellasena nopeusharjotustreeninä. House of Sleep.
Ongelma tässä tekemisessä on, että on varmaa nyt 100 biisiä mitä haluaisin soitella ja kuvata, aika ja taidot ei vaa riitä xD

 

[pappatech]

Musikaalisuudesta ja ilmaisusta, kun oli puhe, niin jos mun pitäs yksi kitaristi nimetä parhaaksi tai suosikikseni, niin kallistuisin varmaan Tommy Emmanueliin. Teknisesti jollain tavalla parempia kitaristeja löytyy pilvin pimein, mutta kun kuuntelee tuota sen ilmaisua ja minkälaisia melodioita ja biisejä mies säveltää, niin alkaa olemaan hiljaisempaa. On TE toki ihan käsittämätön myös siinä, miten monipuolisesti se pystyy hyppimään tyylilajista toiseen. Suosittelen kyllä kattomaan miehen soolo- ja collab-videoita Youtubesta.

Mut tää on itelle vähän semmonen roska silmään veto:

 

[Randomizer]

Nykyään on kyllä opettelukin helpompaa, kun kaikenlaista materiaalia on saatavilla aivan rajattomasti. Myö jouduttiin fillaroimaan kirjastoon lainaamaan nuottikirjoja tai opettelemaan korvalla (mikä on kyllä taito, mitä pitäs ehdottomasti muistaa pitää yllä).

Juu esimerkiksi ite ei oo koskaan jaksanut mitään varsinaisia tekniikkareenejä harjoittaa.

Nykyisin enemmän "reenaa" just tuota musikaalista puolta ja boldattua kohtaa mielummin. Mun motivaatio ei riitä alkaa jotakin hämähäkkisormireenejä tai sweeppien hinkkaamista edes takaisin. Ei minusta ole hauskaa eikä ajan käytön väärtiä. Mielummin soittaa teknisesti sitä mitä osaa ja kehittää niitä kohteita jotka tuntuvat itselle mielyttävimmältä. Joskus n. 10v sitten aloin tosissaan opiskelemaan musikaalisuutta, korvakuuloa, sekä teoriaa tukemaan niitä. Tuonut ehdottomasti enemmän soittoon kuin mikään tekniikkareeni ikinä. Ja vaivihkaa se tekniikkakin kehittyy kun tuosta näkökulmasta on reenaillut. Nykyään valtaosa soitosta onkin vaan jotakin seikkailevaa melodian hakemista, moodien kokeiluja tjms. omia juttuja. Harvemmin tulee enää soiteltua ja opeteltua muiden biisejä. Joskus tosin kitara kädessä kun kuuntelee musaa niin alkaa tablailemaan korvakuulolla mukana (esimerkiksi pelimuusiikkia ja/tai leffamusiikkia kitaraan sovittamista), se jos joku on hauskaa ja kehittävää. Tuo myös inspiraatiota omaan soittoon ja sävelkorvaan.

Nuottien lukeminen olisi kyllä yksi opeteltava asia vielä, ei ole vielä tähän mennessä riittänyt motivaatio tarpeeksi siihen. Unelmoin taidosta jossa pystyy kirjoittamaan musiikkia ilman mitään instrumenttia, pelkästään nuotteja kirjoittamalla ja niitä lukemalla.

 

[Ad_Astra]

Öö, ei aavistustakaan, mihin ihmeeseen tämä liittyi ja kuka tämmöstä on väittänyt

Määränpäänä olla parempi kuin muut. Jos heti alkuun nöyrtyy niin peli on jo menetetty.

No siksi ei, kun se ei vaan suurimmalta osalta luonnistu. Hetfield on / oli tossa omassa jutussaan aika guru. Kokeile, että loppuuko mielenkiinto ja aika ennen kuin menee. Pullo Islay Mistia sille, kuka vetää videolle Puppetsin pelkillä downstrokeilla tempoon ja tarkasti.

Hetfieldkin muutaman vuoden vedellyt omaa juttuaan omalla tyylillä niin ei ihmekään että sujuu. Eikös silläkin ole väärä plektratekniikka kun pitää kolmella sormella?

Jos olisi oma juttu, niin miksei. Joskus kun rässiä väännettiin niin tuli aika veemäisiä biisejä tehtyä. Pätkissä tottakai nauhalle ja sitten menikin sormi suuhun kun piti kokonaan vedellä biisejä. Kun oli 10 biisiä valmiina niin ei muutakuin soittelemaan päälle. Hiljalleen tuli edettyä niin että alkuun jaksoi vain tiettyyn pisteeseen asti mutta sitten alkoi pääsemään loppuun asti.

Mutta samaa juttuahan nämä on niinkuin joillain pelien pelaaminen. Toisen juttu on se että hakataan tuntitolkulla jotain Dark Souls bossia ja opetellaan comboja lihasmuistiin, tutkitaan, ihmetellään ja koitetaan kymmeniä eri strategioita. Toiset koittaa kerran ja lopettaa siihen kun kuolo korjaa ekan kerran. Sama se on soittamisessa. Vai onko toiset synnynnäisesti lahjakkaita tietokonepelaajia?

 

[Ad_Astra]

Nuottien lukeminen olisi kyllä yksi opeteltava asia vielä, ei ole vielä tähän mennessä riittänyt motivaatio tarpeeksi siihen. Unelmoin taidosta jossa pystyy kirjoittamaan musiikkia ilman mitään instrumenttia, pelkästään nuotteja kirjoittamalla ja niitä lukemalla.

Unelmoi taidosta mutta ei ole sen opetteluun motivaatiota. Just näin

 

[Randomizer]

Unelmoi taidosta mutta ei ole sen opetteluun motivaatiota. Just näin

Justhan mää kirjoitin että se on vielä yksi opeteltava taito. Mutta se että sen oppii, siitä on vielä pitempi matka tuohon jälkimmäiseen. Unelmoinnistahan se motivaatio lähtee. Ton opettelu ei vaadi mitään erityislahjakkuutta.

 

[Omicron]

Kotisoitteluun varmasti vähintäänkin kelvollinen ja paljon hauskuutta sisältävä huokean hintainen multiefekti. Thomannin käyttäjä-arvioita lukemalla ja sieltä omaan silmään pätevimmät huomioiden pääsee todella pitkälle yleensä. Taidan laittaa itsekin toivelistalle kun tarttis kitaran kanssa päästä joskus vaikka sohvalle soittelemaan kuulokkeet päässä. Fender mustang micro ollut harkinnassa tuohon tarkoitukseen, mutta vaatisi kaveriksi BT-Kuulokkeet joita ei löydy niitäkään, ja kovasti pyrin välttämään kaikkea akullista/patterilla toimivaa kun vain suinkin mahdollista.

Mustang microssahan on kuulokeliitäntä kyllä, eli ei tarvi BT-kuulokkeita välttämättä.

 

[Omicron]

Nyt kun tuli aikasemmin puheeksi nuo mikrofoonit. Siis en ole vielä nauhoittanut koneelle, ehkä olis fiksua, mut Thomannilta kun yritän nyt saada kaikkea jännää ostoskoriin ettei tartte postikuluja maksaa, niin ajaisko tälläne mikrofoni asiaa? Superlux HI 10 – Thomann Suomi <- Jos mä tuon mikin ostan niin kannattaa varmaa joku ständi myös ostaa? Ja tarviin myös kaapelin. Eli tuon kanssa pitäis sit vissii tietokoneelle joku ohjelma ladata mihin äänittää? Puhelin olisi sitten vain videokuvaamistea varten.

Täällä on ollut aiemmin paljon hyvää juttua plugareista, jos et ole jo tutustunut niin suosittelen lukemaan ja testaamaan. Itse soittelin aiemmin bossin multiefektihässäkällä, mutta jäänyt käyttö kokonaan pois. Normaalisoittelut kotona hoidan mac+plugareilla, ja matkoilla tms. mustang microlla. Oma soitto siis rämpyttelyä kotona omaksi iloksi, ei tarvetta pedaaleille tai vahvareille.

Käytännössä tarvit siis vain jonkun audio interfacen jolla saat kitaran kiinni tietokoneeseen, ja softilla loput (mallinnukset, äänitykset, editoinnit). Veikkaan että helpottaa elämää kun ei tarvi haalia mikkejä jne. turhaan. Toki uudet kamat voi aina innostaa, joten ei sekään väärin ole

Esimerkkinä itsellä käytössä:
Audient id4 interface
Bias FX 2 + Neural DSP plugareita
Reaper nauhoitteluun
Kuulokkeet (aktiivikaiuttimet harkinnassa lisäksi)
Lisäksi ehkä laitan jonkun midipedaalin jossain vaiheessa, jos haluan reaperin looperin tms. käyttöön pedaalilla...

 

[pappatech]

Mää ostin Adam Audion T7v monitorit tähän duunipöydälle ja Neuralin Quad Cortexin kaveriksi, mutta oon kyllä harkinnu paluuta Geneihin. Nää Adamit ei vaan pärjää Genen resoluutiolle ja miten tasaisesti Genet soi, vaikkei olis ihan spotissa. Esim. särökitaran säröstä jää vaan puuttumaan sellaista särmää, joka on ihan toisella tavalla läsnä, jos luureilla soittaa. Ei ois pitäny myydä 8330A -paria veks..

Meikäläisen oheisrompepuoli on muuten kohtuu hyvin hanskassa. Reaperiin aloin minäkin tutustumaan joku kuukausi sitten, mutta on jäänyt vähän nyt taas vähälle. Pitäs jatkaa. Paljon kuitenkin pyörii päässä kaikenlaista, jota vois olla ihan hauskaa saada talteen.

Pitäs vielä katella joku rumpusofta ja opettella auttavasti käyttämään, niin sais kompinkin taustalle. Joku EZ Drummer taitaa olla suht asiallinen vai onko noita jotain vastaavia ilmaisia?

 

[Ad_Astra]

Pitäs vielä katella joku rumpusofta ja opettella auttavasti käyttämään, niin sais kompinkin taustalle. Joku EZ Drummer taitaa olla suht asiallinen vai onko noita jotain vastaavia ilmaisia?

EZ Drummer on kyllä hyvä. Helppo, kevyt ja hyvän kuuloinen. Kannattaa ostella joku bundle kun niitä tulee tarjolle, eli itse softa + pari kolme lisäriä. Itse pärjään ihan noilla, en ole katsonut tarpeelliseksi siirtyä Superior Drummeriin. Ottaa vain muutaman erilaisen paketin. Dark Matter on kova, kuten myös Rock Solid (kasari). Sitten mulla taitaa olla Rock sekä joku Snares & Bass Drums tai vastaava. IK:n group buysta tuli MODO Drum mutta ei oikein vakuuttanut. XLN audion tuotteet ihan hyviä kait myös. Eiköhän kaikilla hyvää saa aikaan, tottumiskysymys vain.

Pääosin nakuttelen biisit Guitar Prolle ja sitä kautta DAWiin jossa sitten muokkailee mieleisekseen. Joskus soittelen synalla noita.

Mä taas erehdyin päivittelemään Eventiden plugareita Anthology XII:iin kun tuli hyvä diili. On ne kyllä hyviä. Ei kaikkien kuppi teetä, mutta itse tykkään. Saakelin hienoja äänimaisemia saa tehtyä.

 

[Markqq]

Täällä on ollut aiemmin paljon hyvää juttua plugareista, jos et ole jo tutustunut niin suosittelen lukemaan ja testaamaan. Itse soittelin aiemmin bossin multiefektihässäkällä, mutta jäänyt käyttö kokonaan pois. Normaalisoittelut kotona hoidan mac+plugareilla, ja matkoilla tms. mustang microlla. Oma soitto siis rämpyttelyä kotona omaksi iloksi, ei tarvetta pedaaleille tai vahvareille.

Käytännössä tarvit siis vain jonkun audio interfacen jolla saat kitaran kiinni tietokoneeseen, ja softilla loput (mallinnukset, äänitykset, editoinnit). Veikkaan että helpottaa elämää kun ei tarvi haalia mikkejä jne. turhaan. Toki uudet kamat voi aina innostaa, joten ei sekään väärin ole

Esimerkkinä itsellä käytössä:
Audient id4 interface
Bias FX 2 + Neural DSP plugareita
Reaper nauhoitteluun
Kuulokkeet (aktiivikaiuttimet harkinnassa lisäksi)
Lisäksi ehkä laitan jonkun midipedaalin jossain vaiheessa, jos haluan reaperin looperin tms. käyttöön pedaalilla...

Jos mä tuon Superlux HI10 ostan, niin tarviin varmaanki tälläsen kaapelin että saan suoraa koneelle äänitettyä? Eurolite DMX-Adapter Out Jack 3,5/XLR

 

[Tenebrae Aeternae]

Mustang microssahan on kuulokeliitäntä kyllä, eli ei tarvi BT-kuulokkeita välttämättä.

No näköjään, mitenköhän hemmetissä tuollainenkin on mennyt ohi.