Onko nykyinen aktiivimalli se miten tuo tehdään niin siihen en ota kantaa, mutta fakta on että vanha malli tutkitusti sai ihmiset passivoitumaan, ja työnhaun aktiivisuus laski mitä pidempään työttömyys kesti.
kysytäänpä sulta näin: muistat varmaan vanhan tuolileikin lapsuudesta? eli musiikki soi, X määrä ihmisiä pyörii piirissä tuolien ympärillä ja tuoleja on aina 1 vähemmän kuin ihmisiä, ja musiikin lakatessa kaikki yrittävät päästä istumaan. häviäjä eli vitunmoinen luuseri on se, joka ei saa sitä tuolia.
nyt kysyn sulta, että miltä tuntuisi olla
pakotettuna leikkimään
joka päivä tuota samaa tuolileikkiä
toimeentulon eli ruoan ja katon pään päältä
menettämisen uhalla, ja j
oka päivä hävitä ja tulla leimatuksi luuseriksi, nollaksi, mitättömäksi häviäjäksi,
"oma vikas kun oot niin vtun paska ja huono!"..?
tilanne nyt vain on sellainen, että
1. työpaikkoja ei riitä kaikille SADOILLETUHANSILLE työttömille, ja
2. työnhaun pitkittyessä onko ihme että hakumotivaatio kärsii, kun jatkuvasti tulee hylsyjä, "valitettavasti valintamme ei kohdistunut Sinuun" (monesta paikasta ei tule edes niitä, hakua seuraa vain ikuinen haudanhiljaisuus)...
eli summa summarum: työttömyys
EI kirkkaasti suurimmassa osassa tapauksia ole se haluttu vaihtoehto, vaan niitä
työpaikkoja nyt vain ei riitä kaikille - vai onko kukaan kuullut kenestäkään joka jo päiväkodista saakka on unelmoinut "pääsevänsä" "ammattityöttömäksi"? niinPÄ.
ja nyt jos niitä, joilla menee huonosti jo ennestään vaikka ovatkin hankkineet useampia tutkintoja, omaavat aiempaa työkokemusta, mutta ovat syystä tai kolmannestatoista jääneet YT-neuvotteluissa työttömiksi, ja eivät (ensimmäisen X:n työttömyysvuoden) kovasta hakemisesta huolimatta ole enää päässeet takaisin työmarkkinoille, aletaan pakottamaan jatkuvasti (päivittäin/viikoittain) hakkaamaan päätään seinään ja sitä kautta saamaan jatkuvaa muistutusta miten he eivät enää kelpaa mihinkään, niin eikö kyseessä ole jonkinlainen sadismi?
ja ei. tämä EI tarkoita sitä, että työttömien ei tulisi lainkaan hakea töitä - ja vielä vähemmän sitä että olisi oikeutettua jättää tarjottu työ vastaanottamatta (HUOM. työkkärin "työtarjoukset"
eivät ole oikeita työtarjouksia, vaan harhaanjohtavasti nimettyjä hakumääräyksiä joihin hakee vtusti muitakin samaan paikkaan samanlaisen määräyksen saaneita), mutta mä näkisin kyllä niin, että aktiivisuudesta tulisi pikemminkin
palkita sen sijaan että rangaistaan siitä että on menettänyt toivonsa eikä enää jaksa jatkuvasti olla "haku päällä".
esimerkiksi: mikäli pitkäaikaistyötön suostuu osoittamaan sinnikkyyttä ja tehdä jatkuvaa työnhakua vuosikymmenien ajan, vaikkei enää mm ikärasismin ja yleisen työpaikkapulan vuoksi saakaan kuulla kuin tylyjä hylsyjä, niin niistä voisi saada vaikka yhden työttömien ruokalan ruokalipukkeen per jokainen viikko kun on jaksanut hakea ja ottaa vastaan taas yhden masentavan hylätyksi tulemisen. paljon parempi lähestymistapa ja suhteellisen kustannustehokaskin kuin pelkkä armoton ja tunteeton sanktiointi että epäonnistuu jossain missä jo lähtöjään onnettomat mahdollisuudet suoriutua.
lisäksi yksi erittäin hyvä konsti mitä ainakin joissain kaupungeissa/kunnissa on jossain vaiheessa pitkäaikaistyöttömille käytetty on se, että heidät palkataan esim 6+2 kuukaudeksi ihan
TES-palkalla kaupungin hommiin, eli ei mitään väkisin väännettyä 9e/pvä harjoitteluskeidaa. ja näissä on tosiaan otettu huomioon kunnan tarpeet + työttömän osaaminen, eli esim teknikkotaustainen ja esimieskokemusta omaava työtön on päässyt (avustaviin) työnjohtotehtäviin. näitä voisi huoletta lisätä, eli tämä on siis "työn jakamista". palkattomat pakkoharjoittelut ja -työkokeilut ovat sen sijaan vittuilua vittuilun päälle ja vääristävät työmarkkinoita, kun taas tuollainen palkkatyö sen sijaan voikin jo oikeasti kuntouttaa ja motivoida väkeä sekä tuoda uutta puhtia ja lohtua.
lopuksi; jos kuitenkin halutaan vain ehdottomasti pysyä rangaistuslinjalla, niin eikö olisi sitten reilumpaa tarjota suoraan sitä kuulaa kalloon vähäosaisille työttömille vapaaehtoisten porvariteloituspartioiden toimesta? ihan siis sen sijaan, että aletaan vain vähentää rahoja tai vähentämisen uhalla pakotetaan tekemään vaikka vuosikymmenten turhaa työnhakua ja kuulla kelpaamattomuudestaan aina vain uudestaan ja uudestaan, kunnes jossain kohtaa nurkkaan ahdistetun terveys/mielenterveys pettää lopullisesti ja sekä yksilölle että yhteiskunnalle kallein vaihtoehto toteutuu ja tyyppi joutuu joko:
1. kalliiseen osastohoitoon kenties loppuiäkseen, tai
2. pahimmassa tapauksessa puukottaa jonkun viattoman sivullisen ja päätyy vankimielisairaalaan (osastoakin kalliimpi vaihtoehto + viattoman henki/terveys, ja näitähän on suomessa jo sattunutkin eli ikävä kyllä ei mitään fiktiota)
toistan, että omasta mielestäni tämä rangaistuslinja kaikkine mahdollisine variaatioineen ja jälkiseuraamuksineen on takuuvarmasti kalleimmaksi käyvä ja joka tavalla muutoinkin huonoin vaihtoehto, mutta
ilmeisesti sille kuitenkin tilausta piisaa kun kaikenmaailman syyllistäviä "aktivointi"toimenpiteitä tuputetaan ja tehdään valtakunnanlaajuista ihmiskoetta missä kohtaa kenenkin pinna palaa ja käämit käryää.. osanottoni jo nyt kaikille tämän kylmän politiikan tuleville uhreille; "aktivoijien" käsissä tulee olemaan vielä verta - ja paljon.
sosiaaliturva passivoi turhan paljon suomalaisia, ensin saadaan rahat kuin manulle illallinen ja sen perään vielä järjestelmän pitäisi hommata töitä. piilotyöpaikkoja on aivan saatanasti kun ottaa puhelimen käteen, huomattavasti vähemmän mollissa.
