- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 5 894
Hei nyt vähän valoja päälle, on tietysti hienoa, jos löytää opiskelupaikan 600km päästä, valmistuu ja ilmeiseisti löytää vielä työpaikan Espoosta.. Samaan aikaan mies, sekä perhe asustaa Sotmamossa, kunnes edellämainittu työtön(nyt työllistynyt) löytää työnpaikan Sotkamosta?Minulla on vähän ristiriitaisia tunteita aktiivimallin vastustamisesta.
Naispuolinen serkkuni +40v asui Sotkamossa miehensä kanssa ja oli itse työtön. Hän lähti kuitenkin opiskelemaan Kotkaan ammattikorkeaan neljäksi vuodeksi, valmistui ja sai Espoosta työpaikan. Espoossa hetken töitä tehneenä avautui koulutusta vastaava työpaikka lähellä Sotkamoa. Nykyään asuu jälleen Sotkamossa siinä samassa talossa.
Kannattiko opiskelu ja yrittäminen työllistymiseen? Kyllä.
Oma äitini joutui lopettamaan työnsä laskennassa, kun hän sai aivoinfarktin ja menetti kykynsä siinä hommassa. Lähti kuitenkin vielä 50-vuotiaana opiskelemaan 350km päähän kotoaan kolmeksi vuodeksi. Ei ole saanut sen alan töitä, mutta on pysynyt virkeänä ja toimeliaana.
Kannattiko yrittää työllistyä? Ehdottomasti.
Sitten seuraan vierestä ulinaa, kun osa parhaissa iässään olevia työttömiä miehiä tai naisia itkeskelevät yhtenä kuorona siitä, että joutuvat lähettämään kerran viikossa työhakemuksen. Vetäkää käteen.
Jäikö mulla nyt jotain ymmärtämättä..
Mun Äiti sai aikoinaan aivoinfarktin, teki 40 vuotta samaa duunia ja sen jälkeen oli vihannes, ikää oli 59v.