Viha ja suvaitsemattomuus ovat subjektiivisia määrittelemättömiä termejä. Ei ole sattumaa, ettei vihapuhetta löydy rikoslaista.
Kaikki faktat voidaan kokea ja tuntea vihaksi, jos niin päätetään. Tämä tekee asiasta täysin mielivaltaisen. Tällöin "vihapuhetta" mahdollisesti suorittava henkilö ei voi etukäteen tietää, onko menettely vihapuhetta vai ei.
Pankkiryöstön tekijä yleensä tietää syyllistyvänsä rikokseen.
Toisen näkökulma on se, että on vihapuhetta. Toisen mielestä ei.
Syrjintää toteutetaan jatkuvasti, kuten vaikkapa siinä, ettei kaikki maailman köyhiä päästetä Suomeen eikä kaikki saa turvapaikkaa. Vihamielisyyttä osoitetaan vaikkapa Oulun tapauksessa. Mitään tuomittavaa siinä ei käsittääkseni ole. Pitäisin tuomittavampana sitä, jos minkäänlaista vihamielisyyttä ei esiintyisi.
Kaikki minun, sinun ja kaikkien muidenkin viestit voidaan tulkita vihapuheeksi, mikäli niin vain päätetään.
Jos joku vihastuu faktoista, on se hänen ongelmansa.
Tuosta kannattaa lukea lisää
Jukka Hankamäki: Miksi vihapuheen käsite on vaarallinen?