Kyse on nyt yksinkertaisesti vain siitä, että Shellenberger väittää ettei ihminen aiheuta tätä kuudetta massasukupuuttoa, mutta samalla kuitenkin on sitä mieltä, että elinalueiden väheneminen on yksi suurin syy lajien katoamiseen. Tässä on ristiriita, josta en oikein saa enempää selkoa sinunkaan kauttasi. Siksi odotankin mielenkiinnolla löytyykö yhtäkään tutkimusta jossa todetaan, että ihminen EI aiheuta tätä massasukupuuttoa omilla toimillaan. Olkoon sitten tuon uusimman tutkimuksen tehnyt Erlich tai joku muu, se päätyy samaan johtopäätökseen kuin muutkin joihin olen törmännyt.
Väitteet ihmisen aiheuttamasta
massasukupuutosta ovat pötyä. Massasukupuutot johtuvat radikaaleista muutoksista, kuten esim. jääkausista tai luonnonmullistuksista, joita voi aiheuttaa esimerkiksi meteoriitit. Se, että ihminen on aiheuttanut joidenkin lajien sukupuuton ei tarkoita että sanaa massasukupuutto pitäisi väärinkäyttää tällä tavoin.
Jos tutkitaan ilman mitään agendaa luetteloa sukupuuttoon kuolleista lajeista tai hyvin uhanalaisista lajeista, luetteloissa on suuri määrä lajeja jotka kuolivat/kuolisivat sukupuuttoon ilman ihmisen vaikutusta. Niitä ovat mm. lajit, jotka elävät yhdessä ainoassa paikassa ja joita ei koskaan ole ollut merkittävää määrää. Esim. joku yhden ainoan pienen lammen sammakko, joka luokitellaan omaksi lajikseen.
Kaiken lisäksi sukupuuttoalarmismia ajaa kyseenalainen mallinnus, jolla yritetään saada aikaan isoja ja pelottavia lukuja. Nämä perustuvat siihen faktaan, että jatkuvasti ihminen löytää 15-18
tuhatta uutta lajia
joka vuosi. Joten nämä käyttävät tätä hyväkseen spekuloidakseen että kuinkakohan monta lajia on kuollut sukupuuttoon ilman että niitä on koskaan edes löydetty. Kun todelliset sukupuuttoluvut ovat erittäin pieniä, voi spekuloimalla jopa häviävän pienellä prosenttiluvulla moninkertaistaa tai monikymmenkertaistaa todelliset luvut. Tämä kerrottuna tarpeeksi monella vuodella saa aikaan ns. tulevan massasukupuuton, jota ei edes ole olemassa.
Alarmismi aiheuttaa sen, että ihmiset eivät keskity olennaiseen. Luonnonsuojelun tulee keskittyä juuri niihin lajeihin, jotka ovat uhanalaisia ja joita tulee suojella. Tästä hyvä esimerkki on Suomessa merikotka ja Saimaan norppa. Nimeämällä nämä ja tekemällä konkreettista työtä niiden eteen tehdään luonnonsuojelua.
Lisäksi alarmismin myötä todellisten uhanalaisten eläinten sijaan vouhotetaan esim. jääkarhuista, jotka ilmastonmuutoksen varjolla luokiteltiin uhanalaisiksi.