Sattuipa silmiin varsin hyvä kirjoitus, jossa oiotaan mm. Hesarissa esitettyjä harhakäsityksiä ilmastonmuutoksen torjunnan vaikutuksesta talouteen.
Heikki Pursiaisen nimi saattaa nostaa niskakarvat pystyyn edistyksellisimmissä piireissä, mutta kannattaa silti lukea. Kopioin tähän yhden pätkän niitä varten, jotka kuvittelevat itseruoskinnan, katumusharjoituksien ja omaan jalkaan ampumisen olevan jollakin tavalla avuksi ilmastonmuutoksen torjumisessa.
-----------------------------
Heikki Pursiainen: Ilmastonmuutos ei tarkoita, että talouden perusperiaatteet olisivat lakanneet pätemästä
Tavoite on tinkiä mahdollisimman vähästä
Ilmastonmuutos on pyrittävä torjumaan mahdollisimman kustannustehokkaasti. Tämä kuulostaa kuivakalta ja itsestäänselvältä, mutta itse asiassa siitä seuraa aika monta asiaa, joihin läheskään kaikki ilmastotaloudesta puhuvat eivät ole lainkaan sitoutuneet.
Kustannustehokkuus nimittäin tarkoittaa sitä, että pyrimme luopumaan ilmastonmuutoksen vuoksi mahdollisimman vähästä. Tavoite ei ole kilvoitella siitä, kuka tinkii eniten, vaan siitä, miten voisimme kaikki tinkiä niin vähästä kuin suinkin mahdollista.
Ilmastonmuutos ei myöskään pakota meitä muuttamaan arvojärjestystämme. Voimme edelleen pitää hyvinä ja arvokkaina kaikkia samoja asioita, joita olemme tähän asti tavoitelleet ja pitäneet hyvinä ja arvokkaina. Kuten sanottua, ilmastonmuutos tarkoittaa, että olemme köyhempiä kuin luulimme. Osa niistä resursseista, joita olemme käyttäneet kulutukseen ja muuhun tärkeään, joudutaan käyttämään ilmastonmuutoksen torjuntaan.
Mutta tämä tarkoittaa vain, että voimme kenties saada lähitulevaisuudessa vähän vähemmän niitä asioita joita haluamme, ei sitä että meidän täytyy yhtäkkiä ruveta haluamaan eri asioita. Ilmastomuutos ei ole moraalinen ilmiö, joka jollakin tavalla tuomitsee nykyiset toiveemme ja pyrkimyksemme. Se on vain rajoite, joka rajoittaa sitä missä määrin voimme saavuttaa niitä.
Lyhyesti sanottuna tavoitteena on vähentää päästöjä muuttamalla elämäntapaamme mahdollisimman vähän. Päämääränä on elinkelpoinen ilmasto, ei asioiden tärkeysjärjestyksen täydellinen muuttaminen.
Kuluttaminen ja pyrkimys oman elintason kasvattamiseen eivät siis ole moraalisesti väärin myöskään ilmastonmuutoksen aikakaudella. Voi olla, että niiden saavuttamisesta tulee vaikeampaa, mutta tämä ei tee niistä silti yhtään vähemmän tavoiteltavia asioita. Päästöhinnoittelun iskiessä jokainen voi myös itse valita, mistä tinkii ensimmäisenä, siihen ei tarvita moraalinvartijoiden apua.
Jos siis, hyvä lukija, olet sitä mieltä, että elämäntapasi kaipaa perinpohjaista muuttamista, anna mennä ja muuta sitä. Jos sinusta olet keskittynyt liikaa kulutukseen elämän merkityksellisyyden sijasta, jos haluat lähentää luontosuhdettasi, tehdä töitä käsilläsi tai henkistyä, niin tee toki niin. Jos suuri osa siitä, mitä olet tähän asti pitänyt oikeana ja hyvänä onkin sinusta nyt väärin ja pahaa, pistä ihmeessä tärkeysjärjestyksesi uusiksi. Mutta syynä ei tällöin ole ilmastonmuutos, vaan tyytymättömyytesi tähänastiseen elämääsi ja etiikkaasi.
Sen vuoksi sinulla ei myöskään ole syytä vaatia meiltä muilta, jotka olemme etiikkaamme, tärkeysjärjestykseemme ja elämäntapaamme ihan tyytyväisiä, kiitos vain kysymästä, perinpohjaisia muutoksia niihin. Se ei estä vaatimasta meitä kannattamaan ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävää politiikkaa.
Mutta vaatimusten tulee perustua siihen, että ilmastonmuutos uhkaa meidän tärkeinä pitämiämme asioita, ei siihen, että meidän täytyy muuttaa sitä, mitä pidämme tärkeänä.
-----------------------------
Suosittelen lukemaan
koko artikkelin (maksumuurin takana, mutta rekisteröitymällä saa ilmaisjakson). Erityisen suositeltavaa se on heille, joiden mielestä CO2-päästöjen vähentämiseksi täytyisi palata menneisyyden luontaistalouteen tai murskata kapitalismi ja siirtyä "talousdemokratiaan" tms. utopistisosialistiseen haihatteluun.
