Ennustus:
Vaalien tuloksen selvittyä ja perusuomalaisten saatua 28% kannatuksen koko Suomi hiljenee...
Olohuoneissa ympäri maan ihmiset istuvat hämmentyneenä sohvillaan, osan alkaessa ymmärtää mitä on juuri nyt tapahtunut.
"Historiaa, historiaa on tapahtunut!" Halla-Aho toteaa ruudussa ääni liikutuksesta käheänä.
Haastattelijan pitelemä mikrofoni tärisee selvästi, jokainen suoraa lähetystä seuraava voi huomata että ylen toimittajana esiintyvän naama käy selvästi vihertämään. Onkohan sieltä oksennus tulossa?
Ihmisten hiljalleen ymmärtäessä että vihdoin saa sanoa ääneen mitä sielussa on myllertänyt pitkästä aikaa, alkaa kireys helpottaa.
Monen hartiat laskeutuvat, ilmeet lientyvät. Ehkä tämä sittenkin tästä. Hulluille suitset suuhun ja tervettä järkeä, vihdoinkin.
Lapset kysyvät vanhemmiltaan että merkitseekö tämä sitä sukupuolia onkin oikeasti vain kaksi, suvivirressä ei ole mitään pahaa, mökkisaunaa lämmitetään myös ensivuonna?
Isä nousee liikuttuneena sohvaltaan, kävelee tietokoneelle ja laittaa Maammelaulun soimaan kaiuttimista. Nyt sen voi tehdä ilman pelkoa. Ilman pelkoa että joku kenties huomaa tai kuulee ja leimaa vaikkapa
natsiksi ja fasistiksi.
Samaan aikaan monessa toimistossa käy kuhina, korkataan vapisevin käsin jallupullo ja revitään huolestuneena huikkaa. Jospa ne käy penkomaan nyt... Penkomaan näitä asioita.. Kuka on hyötynyt, kenelle on verovarat valuneet maahanmuuttokiiman pyörteissä..?
Muutama kypsyneempi vihreiden edustaja saa suorastaan sydänkohtauksen, niin koville nyt ottaa. Ambulanssin vaikertava ääni kiirii viileässä kevät-illassa.
Osa vanhemman kaartin poliitikoista pakkaa jo laukkuaan. Lähdettävä on, se on selvää. Vaikka valtakunnanoikeuteen laittavat, miettii monikin.
Oikein käy kohahdus kun metsätkin, salotkin suoristaisivat ruotoaan!
Saa jälleen olla ylpeä kansastaan, maastaan. Enään ei tarvitse hävetä kulttuuriaan, kieltään, tapojaan. Ei tarvitse pyydellä anteeksi sukupuoltaan, uskoaan, rakkauttaan jylhiin saloihin sekä kuulaaseen ilmaan. Suomeen ja suomalaisiin.
Nyt ne jotka tänne tulevat joutuvat taipumaan tapoihimme, lakeihimme. Me päätämme kuka saa tulla maailman parhaaseen maahan asumaan.
Lattioille pudonneet vanhukset nostetaan jatkossa yöksi omaan sänkyynsä.
Lastemme raiskaajat laitetaan vankilaan, sieltä ei lähdetä muualle kun hautaan tai sinne mistä on tullutkin. Muuta tietä ei ole.
Enää ei tulla tänne puukottamaan, pahoinpitelemään, sanomaan miten meidän pitää omassa maassamme elää, käyttämään hyväksi vieraanvaraisuuttamme. Ollaan asiallisesti tai olla ollenkaan.
Näistä asiosta eivät jatkossa päätä pellenaamareihin pukeutuneet juipit, ylimieliset laulelijat, naamioutuneet rumpujen paukuttajat, maailmanparantaja-toimittajat tai etuoikeutetut vapaaehtois-vihertäjät.
Ihmiset lähtevät spontaanisti kadulle, mukaan otetaan kaikki kynttilät ja soihdut mitä kaapeista löytyykään.
Liikuttuneena ja hiljaisinakin valuvat tulikäärmeet pimenevässä illassa.
Ylilyöntejäkin sattuu. Rastatukkainen hippityttö on herännyt kannabis-uniltaan kun hän verhottomasta ikkunastaan näkee juhlavan soihtumarssin kulkevan kadulla. Kadulle syöksyen ja suunniltaan sylkien hän yrittää riistää soihdun kulkijan kädestä. "Hiili! Dioksiiiidi! Saasta!!" , hän huutaa, ei vielä ymmärrä mitä on tapahtunut.
Joku tönäisee hippitytön tylysti ojaan. Enää ei päälle syljetä.
Taaempana jonosta ojennetaan käsi, tyttö epäröi, tarttuu vihdoin käteen ja liittyy marssijoihin.
Omien joukkoon. Suomalaisten joukkoon.
Joku virittää laulun, jylhä Finlandia raikaa kun sadat ihmiset laulavat:
Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa
Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppelöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sa että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sa sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa