Ankea 90-luku

[kurkimies]

Kyllä se oli ihan pien paudien aikaan ja analoogisella puhelimella ko lähes koko päivän oli varattuna.. isdn tuli paljon myöhemmin ja silloin myös tupla linjat jolloin vois käyttää vaan toista ja nähdä soittajan numeron

ISDN-linjaa mainostettiin sillä, että sen pitäisi osata sammuttaa automaattisest toinen linja jos soitti tai vastaanotti puhelua.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mä maksoin puhelinmodeemin käytöstä aika paljon kun paikallisen puhelinyhtiön hinnoittelu ei ollut kovin kuluttajaystävällistä, mutta "kostoksi" pääsin käsiksi kohtuuhintaiseen laajakaistaan 90-luvun lopulla.. Yli neljännesvuosisata siis surffailtu jo laajakaistalla.

 

[oongee]

Tähän liittyen, muistan vieläkin mun oman Fido-pointin osoitteen ulkoa. Kaikenlaista turhaa sitä päähän jääkin tilaa viemään

Ite aloitin 2400bps modeemilla joskus '90 tai '91. Parin vuoden päästä päivitin V.34:ään. ISDN tuli sitten 90-luvun puolivälin nurkilla, kun muutin omilleni asumaan.

Kyllä siinä 90-luvun bbs- ja fido-kulttuurissa oli jotakin hienoa

FidoNet mainittu. Muistan myös omat entiset FidoNet-osoitteeni sekä nodeni puhelinnumeron.

FidoNetissä oli Suomessa aluksi käytössä verkot 504 ja 515, jotka olivat kaksi erillistä kuppikuntaansa, joissa oli kummassakin jäseniä ympäri maan, mutta jossain vaiheessa ylhäältä päin "pakotettiin" maa organisoitumaan uudelleen teleliikennealueiden mukaisiin verkkoihin, joiden numerot olivat 220-229. 220 oli pääkaupunkiseutu.

Osoitteet olivat muotoa ZONE:NET/NODE.POINT jossa kaikki kentät olivat numeroita (ja .POINT -osuus jätettiin pois jos vastaanottaja sijaitsi nodella). Esim. 2:220/111. Zone 2 oli Eurooppa. Suomi oli Region 22, mutta sillä ei ollut osoitteiden kannalta merkitystä.

FidoNetin nodelistojen historiasta voi tehdä hakuja seuraavassa linkissä: Nodelist history search

Itse tilasin USA:sta asti SysOp-alennuksella US Roboticsin V.32bis ja HST -modeemin. Ai että oli nopea. Olin sikäli onnellisessa asemassa, että sain käyttööni erillisen puhelinliittymän dataliikennettä varten, joten modeemi vastasi linjalla 24x7.

Tosin osa edellä kerrotusta oli ehkä jo 80-luvun lopussa. Sori siitä.

Pian 90-luvun edetessä aloin löytää pääsyn internetin ihmeelliseen maailmaan ja FidoNet-hommat unohtui siinä vaiheessa.

 

[Miksuu]

ISDN-linjaa mainostettiin sillä, että sen pitäisi osata sammuttaa automaattisest toinen linja jos soitti tai vastaanotti puhelua.

juuh jos halusit niin. periatteessahan siinä oli siksi kolme "linjaa" kaksi oikeaa mutta kolmas kykeni toimittamaan puhelutiedon tms.. kaksi vaan liikenteeseen toki

 

[kilroy1]

Ysärin paremmalta puoliskolta jäänyt mieleen City- ja Image lehdet. Ja kun ysärin lopussa sain bettiyhreyden niin Cityn chatit olivat takuuvarmoja paikkoja löytää seuraa.

 

[j1m2]

Mielestäni 80-90 luku oli hyvää aikaa ,naiset olivat hoikkia ja nättejä luonnollisella tavalla,eikä ollut somea ja deittipalveluja sotkemassa pariutumista vaan se tapahtui kasvotuksin ihan omien kykyjen mukaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mielestäni 80-90 luku oli hyvää aikaa ,naiset olivat hoikkia ja nättejä luonnollisella tavalla,eikä ollut somea ja deittipalveluja sotkemassa pariutumista vaan se tapahtui kasvotuksin ihan omien kykyjen mukaan.

Mun näkökulma on toki hyvin biasoitunut, kenenpä ei tässä asiassa olisi, mutta sanoisin että optimi-aika naisen vonkauksen saralla oli noin 1998-2005, jolloin toimi vehtauskumppanin haku sekä reaalimaailmasta että bittimaailmasta yhtä lailla. Yöelämä oli täynnään hoikkaa pimua, mutta samanlaista hoikkaa pimua löytyi myös Netistä - se toki saattoi vaatia hyvää verbaaliakrobatiaa koska kuvia ei välttämättä vaihdettu lainkaan tai se oli ihan sivujuonne koko jutussa. Nykyään tosin vaaditaan hyvien kuvien LISÄKSI sitä verbaaliakrobatiaa myös, ja kaikki on kaikin puolin nihkeämpää. Enkä usko, että se on nihkeämpää ainoastaan minulle vaan ihan kautta linjan ylipäätään, hyvin tunnetuista syistä johtuen.

Ja voi pojat kun olisi ollut edes puolet siitä tiedosta ja pelistä mitä nykyään on! Ihan nörttinä haahuillenkin sitä pimua sai, kun vaan osasi vähän runoilla.

 

[Tonnin Seteli]

Yli neljännesvuosisata siis surffailtu jo laajakaistalla.

Ai että miten nostalginen termi. Melkein kuin "käsipuhelin". Mikä tekniikka oli kyseessä aluksi?

 

[takomo]

Varmaankin nicheä vielä tuolloin, mutta pelitarjontahan sinänsä oli juuri räjähtämässä noihin aikoihin eli ei ollut siitä kiinni etteikö mielenkiintoisia pelejä olisi ollut jo runsaasti tarjolla, ja etenkin vielä verrattuna Commodore 64:ään oli tarjonta tietysti kehittyneempää ja aikuisempaa. Mainittakoon esimerkiksi graafiset seikkailupelit ja lentosimulaattorit.

80-90-luvun vaihteessa aika oli jo jättänyt 64:stä pelikoneena mutta Amiga 500 oli voimissaan varsinkin Euroopassa. 80-luvun lopun pelikonsolit (Nintendo, ym?) myivät kuin häkä. Ei, PC ei ollut pelaamiseen houkutteleva alusta. Soundblasterkin taisi tulla vasta 1990. Jo 64:lla soitettiin polyfonista musiikkia mutta PC pystyi piippailemaan.

Koneessa on näköjään ollut 5,25" lerppu-asema, joten pikemminkin kokoonpano on ollut mennyttä aikaa kuin sitä päivää. Tuohon aikaan lerput oli jo vahvasti hiipuva media. (IBM taisi tuoda korput omiin PS/2 -kokoonpanoihinsa alunperin noin vuonna 1987.)

Mä ostin saman vuoden keväällä... Vaikka olikin DD-asema eikä HD.

Riippuu taas kovasti siitä, missä ympäristössä itse kukin toimi. Jos oli yhtään legacyä käsillä, niin lerppu oli välttämätön 90-luvun alussa, eikä korpusta ollut juuri mitään hyötyä. HD-lerppu oli 1.2 MB ja korppu 1.44 MB, ja omien kokemusten mukaan lerput toimivat kuin junan vessa mutta korppujen kanssa oli aina jotain saikkaamista. DD-korppu taas oli jotain todellista nicheä PC-maailmassa.

Mutta eipä silti, jostain pitäisi vielä löytyä OS/2 Warpin asennuskorput. Oli muuten aika kasa. Future-proof.

1990 -luvun alussahan Suomi oli terveydenhuollon tietojärjestelmissä aivan maailman kärkeä.. Sittemmin on mennyt heikommin. Olisiko ollut yhteydessä paikallisen terveyskeskuksen järjestelmiin, siellähän ne oppilaiden tiedot ovat olleet.

Suomi oli vähän joka saralla oikeasti edistyksellinen 80-90-luvun vaihteen tietotekniikassa. Mm. pankki-IT, pankkisiirrot ja -kortit.

Pelkän osaamisen ohella tässä lienee vaikuttanut se, että pienen valtion IT-asioiden toteuttamiseen riitti tavallinen IT-infra mutta 10 kertaa suuremmissa maissa ei riittänyt. Pohjaakin oli meillä luotu jo 60-luvulta alkaen.

Jos puhutaan digitalisaatiosta tämän päivän asiana, niin mennään pahasti metsään. Valtaosa isoista rutiiniprosesseista digitalisoitiin jo 80-90-luvulla. 90-luvulle tultaessa jo uudistettiin vanhoja järjestelmiä paremmiksi.

 

[takomo]

"Yli neljännesvuosisata siis surffailtu jo laajakaistalla."
Ai että miten nostalginen termi. Melkein kuin "käsipuhelin". Mikä tekniikka oli kyseessä aluksi?

Taisipa alkuun olla teekkarikylän keskusradionetti. Siis 9600-38400 bps RS232 johonkin porttikeskittimeen ja siitä sitten IP:llä eteenpäin.

"Eteenpäin" oli jonkinmoinen haaste. Usenet-nyysseistä löytyi ulkomaisten palvelinten nimiä, joiden domaineja pääsi tonkimaan nslookupilla. Sieltä sitten löytyi ftp-palvelimia ym. Netin suojaukset eivät olleet järin kehittyneitä. "finger <IP-ausseissa>" toimi, kuin myös "talk <user@IP-ausseissa>", vaikka nimiselvitys ei ehkä lokaalisti vielä toiminutkaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

80-90-luvun vaihteessa aika oli jo jättänyt 64:stä pelikoneena mutta Amiga 500 oli voimissaan varsinkin Euroopassa. 80-luvun lopun pelikonsolit (Nintendo, ym?) myivät kuin häkä. Ei, PC ei ollut pelaamiseen houkutteleva alusta. Soundblasterkin taisi tulla vasta 1990. Jo 64:lla soitettiin polyfonista musiikkia mutta PC pystyi piippailemaan.

Kannattaa ottaa huomioon, että esimerkiksi sellaisella "pienellä markkina-alueella" kuin Amerikan Yhdysvallat eivät Amiga (tai Atari ST) olleet koskaan mikään juttu paitsi jossain hyvin nichessä käyttötarkoituksessa (Video Toaster, MIDI musisointi yms).

Toisin sanoen Commodore 64:n ja Apple II:n (ja kenties konsolien) ohella ja niiden jälkeen amerikkalainen peliteollisuus teki pelejä etenkin PC:lle.

Mä vaan elin elämääni kuin amerikkalainen, ja jätin eurooppaaliset 16-bittiset kotitietokonehapatukset kokonaan väliin.

Vuonna 1990 oli PC:n pelitarjonta jo ihan hyvää. Ei sitä konetta ehkä pelikoneeksi kannattanut vielä sinä vuonna ostaa, mutta jos tietokonetta tarvitsi muuhunkin kuin pelaamiseen, niin ei se pelikoneena enää ihan huono ollut. Riippuu tietysti millaisista peleistä tykkää. Jos tykkää jostain 2D-tasohyppelyistä tms. skrollaavista räiskintäpeleistä, niin PC ei varmasti ollut paras valinta siihen silloin tai myöhemminkään. PC:n pelivalikoima painottui enemmän uuden ajan peleihin.

Vuonna 1990 muuten julkaistiin esimerkiksi sellainen ikoninen klassikko kuin Wing Commander.. Ja nimenomaan PC:lle. Ilmeisesti se portattiin joillekin muillekin alustoille myöhemmin, mutta tuskinpa on tehot riittäneet kovin hyvin jossain Amigassa, luulenpa. PC oli ihan omiaan tämäntyylisissä (3D tai pseudo-3D) peleissä ja se oli tulevaisuutta. Wolfenstein 3D räjäytti pankin 1992, mutta tosiaan jo aiemminkin näistä saatiin esimakua. Lentosimulaattoreissa PC oli "edelläkävijä" jo vuodesta kivi ja kirves. Silloin kun raakaa tehoa tarvitaan, on PC mies paikallaan...

AdLib ja Roland MT-32 julkaistiin vuonna 1987, joten teknisesti ottaen PC:hen sai kyllä hyvät äänet jo varhain, mutta harva käyttäjä tai softakaan tätä mahdollisuutta vielä silloin tietysti hyödynsi. Tandy 1000 PC-kloonissa oli kunnon äänet jo 1984, ja sen verran oli mainstream USA:ssa että aika hyvin softatkin sitä kai tuki vuosia myöhemminkin. Sama juttu Tandyn grafiikan kanssa.

Riippuu taas kovasti siitä, missä ympäristössä itse kukin toimi. Jos oli yhtään legacyä käsillä, niin lerppu oli välttämätön 90-luvun alussa, eikä korpusta ollut juuri mitään hyötyä. HD-lerppu oli 1.2 MB ja korppu 1.44 MB, ja omien kokemusten mukaan lerput toimivat kuin junan vessa mutta korppujen kanssa oli aina jotain saikkaamista. DD-korppu taas oli jotain todellista nicheä PC-maailmassa.

Mutta eipä silti, jostain pitäisi vielä löytyä OS/2 Warpin asennuskorput. Oli muuten aika kasa. Future-proof.

5,25" oli nimenomaan legacya ja 3,5" tulevaisuutta. Pitkäänhän näitä käytettiin kyllä rinta-rinnan. IBM näytti PS/2 -sarjallaan (1987) esimerkkiä siihen suuntaan, että 286-koneissa olisi jo syytä suosia 3,5" tuumakokoa (HD). Eihän kaikki valmistajat tähän kelkkaan heti lähteneet. Mutta kun tässä oli aiemmin puhetta joulukuussa 1990 ostetusta 286-koneesta, jossa oli vielä 5,25" levykeasema, niin ei se nyt ihan maailman modernein konepaketti enää ole ollut.

3,5 DD -asemia oli lähinnä joissain 8086-koneissa kuten mun koneessa. Mutta ei DD-korppu sinänsä kovin nicheä voinut olla PC-maailmassa, koska juuri vuoden 1990 aikoihin ostamissani PC-peleissä ja softissa nimenomaan tuli DD-korput. Sai niitä varmaan lerppuversioinakin. Mutta korpuissa käytössä oli DD-formaatti eikä HD, koska tällä tavalla oltiin yhteensopivia kaikkien niiden koneiden kanssa, joiden kanssa softa muutenkin on yhteensopiva. Lisäksi siihen aikaan DD:n kapasiteetti oli aika riittävää moneen tarkoitukseen.

Ai että miten nostalginen termi. Melkein kuin "käsipuhelin". Mikä tekniikka oli kyseessä aluksi?

Eikös laajakaista ole ihan kurantti termi yhä tänä päivänä?

Mulla oli vuosituhannen vaihteessa parhaimmillaan kaksikin laajakaistaa yhtä aikaa, yliopiston laajakaista opiskelijakämppään ja kaapeli-TV-yhtiön kaapelimodeemi... Ensimmäinen ei maksanut kai mitään ja toisenkin taisin saada johonkin pilkkahintaan, joten miksei olisi molemmat? Vai oliko siinä sellainenkin juttu, että opiskelijanettiä oli jollain tavalla rajoitettu eli waretus ei ollut ihan sujuvaa tai jotain. Ei jaksa muistaa.