Ankea 90-luku

[takomo]

.

 

[Erkki_erikeepperi]

80-90-luvun vaihteessa aika oli jo jättänyt 64:stä pelikoneena mutta Amiga 500 oli voimissaan varsinkin Euroopassa. 80-luvun lopun pelikonsolit (Nintendo, ym?) myivät kuin häkä. Ei, PC ei ollut pelaamiseen houkutteleva alusta. Soundblasterkin taisi tulla vasta 1990. Jo 64:lla soitettiin polyfonista musiikkia mutta PC pystyi piippailemaan.

Kannattaa ottaa huomioon, että esimerkiksi sellaisella "pienellä markkina-alueella" kuin Amerikan Yhdysvallat eivät Amiga (tai Atari ST) olleet koskaan mikään juttu paitsi jossain hyvin nichessä käyttötarkoituksessa (Video Toaster, MIDI musisointi yms).

Toisin sanoen Commodore 64:n ja Apple II:n (ja kenties konsolien) ohella ja niiden jälkeen amerikkalainen peliteollisuus teki pelejä etenkin PC:lle.

Mä vaan elin elämääni kuin amerikkalainen, ja jätin eurooppalaiset 16-bittiset kotitietokonehapatukset kokonaan väliin.

Vuonna 1990 oli PC:n pelitarjonta jo ihan hyvää. Ei sitä konetta ehkä pelikoneeksi kannattanut vielä sinä vuonna ostaa, mutta jos tietokonetta tarvitsi muuhunkin kuin pelaamiseen, niin ei se pelikoneena enää ihan huono ollut. Riippuu tietysti millaisista peleistä tykkää. Jos tykkää jostain 2D-tasohyppelyistä tms. skrollaavista räiskintäpeleistä, niin PC ei varmasti ollut paras valinta siihen silloin tai myöhemminkään. PC:n pelivalikoima painottui enemmän uuden ajan peleihin.

Vuonna 1990 muuten julkaistiin esimerkiksi sellainen ikoninen klassikko kuin Wing Commander.. Ja nimenomaan PC:lle. Ilmeisesti se portattiin joillekin muillekin alustoille myöhemmin, mutta tuskinpa on tehot riittäneet kovin hyvin jossain Amigassa, luulenpa. PC oli ihan omiaan tämäntyylisissä (3D tai pseudo-3D) peleissä ja se oli tulevaisuutta. Wolfenstein 3D räjäytti pankin 1992, mutta tosiaan jo aiemminkin näistä saatiin esimakua. Lentosimulaattoreissa PC oli "edelläkävijä" jo vuodesta kivi ja kirves. Silloin kun raakaa tehoa tarvitaan, on PC mies paikallaan...

AdLib ja Roland MT-32 julkaistiin vuonna 1987, joten teknisesti ottaen PC:hen sai kyllä hyvät äänet jo varhain, mutta harva käyttäjä tai softakaan tätä mahdollisuutta vielä silloin tietysti hyödynsi. Tandy 1000 PC-kloonissa oli kunnon äänet jo 1984, ja sen verran oli mainstream USA:ssa että aika hyvin softatkin sitä kai tuki vuosia myöhemminkin. Sama juttu Tandyn grafiikan kanssa.

Riippuu taas kovasti siitä, missä ympäristössä itse kukin toimi. Jos oli yhtään legacyä käsillä, niin lerppu oli välttämätön 90-luvun alussa, eikä korpusta ollut juuri mitään hyötyä. HD-lerppu oli 1.2 MB ja korppu 1.44 MB, ja omien kokemusten mukaan lerput toimivat kuin junan vessa mutta korppujen kanssa oli aina jotain saikkaamista. DD-korppu taas oli jotain todellista nicheä PC-maailmassa.

Mutta eipä silti, jostain pitäisi vielä löytyä OS/2 Warpin asennuskorput. Oli muuten aika kasa. Future-proof.

5,25" oli nimenomaan legacya ja 3,5" tulevaisuutta. Pitkäänhän näitä käytettiin kyllä rinta-rinnan. IBM näytti PS/2 -sarjallaan (1987) esimerkkiä siihen suuntaan, että 286-koneissa olisi jo syytä suosia 3,5" tuumakokoa (HD). Eihän kaikki valmistajat tähän kelkkaan heti lähteneet. Mutta kun tässä oli aiemmin puhetta joulukuussa 1990 ostetusta 286-koneesta, jossa oli vielä 5,25" levykeasema, niin ei se nyt ihan maailman modernein konepaketti enää ole ollut.

3,5 DD -asemia oli lähinnä joissain 8086-koneissa kuten mun koneessa. Mutta ei DD-korppu sinänsä kovin nicheä voinut olla PC-maailmassa, koska juuri vuoden 1990 aikoihin ostamissani PC-peleissä ja softissa nimenomaan tuli DD-korput. Sai niitä varmaan lerppuversioinakin. Mutta korpuissa käytössä oli DD-formaatti eikä HD, koska tällä tavalla oltiin yhteensopivia kaikkien niiden koneiden kanssa, joiden kanssa softa muutenkin on yhteensopiva. Lisäksi siihen aikaan DD:n kapasiteetti oli aika riittävää moneen tarkoitukseen.

Ai että miten nostalginen termi. Melkein kuin "käsipuhelin". Mikä tekniikka oli kyseessä aluksi?

Eikös laajakaista ole ihan kurantti termi yhä tänä päivänä?

Mulla oli vuosituhannen vaihteessa parhaimmillaan kaksikin laajakaistaa yhtä aikaa, yliopiston laajakaista opiskelijakämppään ja kaapeli-TV-yhtiön kaapelimodeemi... Ensimmäinen ei maksanut kai mitään ja toisenkin taisin saada johonkin pilkkahintaan, joten miksei olisi molemmat? Vai oliko siinä sellainenkin juttu, että opiskelijanettiä oli jollain tavalla rajoitettu eli waretus ei ollut ihan sujuvaa tai jotain. Ei jaksa muistaa.

 

[PornReindeer]

Ai että mä muistan kun naapurissa pelattiin yöt läpeensä Diabloa ISDN:llä kahdella kaistalla, kun yhdellä oli "liian laginen".
En muista paljonko se puhelinlasku oli, mutta yli 1000mk kuitenkin...

Vanhemmilla on erillisrakennus, se oli joskus hetken äitini työnantajalla vuokralla. Siinä oli jokin outo kuvio, teollisuusyrityksellä oli kuitenkin omat tilat ja toimisto, mutta tuossa oli muistaakseni jotain alasajoa/toiminnan myyntiä menossa ja perustivat väliaikaisen toimiston tuonne.

Itsehän kanssa asuin teininä samassa rakennuksessa niin hakkasin Counterstrikea firman tuplalinjoilla kaikki vapaa-ajat. Vähän tuli äidiltä kommenttia puhelinlaskusta, mutta firman piikkiin

Silloin tuli juuri 0.6 beta. Ei ollut steamia silloin niin en tiedä mitkä oli tunnit, mutta veikkaan että tunteja on jonnekin 1.0:aan asti paljon enemmän kuin myöhemmissä versioissa mukaanlukien GO:t, sourcet CS2:t jne. Eli vuosituhannen vaihteessa ja silloin oli ekat kokemukset kunnon nettipelaamisesta, laneja toki oli ollut, mutta kotona modeemilla ei juurikaan tullut pelattua vaikka nettiä tulikin selattua...

 

[Tonnin Seteli]

Eikös laajakaista ole ihan kurantti termi yhä tänä päivänä?

Osaltaan on. Mutta että määritellään onko käytössä laajakaista vai ei, ensimmäisen ollessa maininnan arvoista. Siinä retroa kerrakseen. Nykyäänhän poikkeus tästä on lähinnä GPRS-yhteyden käyttö jostain maastosta.

 

[Rullakebab]

Pienin laajakaista taisi jossain -00 olla 256
Nykypäivänä se olis joku vika verkossa

 

[Antw]

Pienin laajakaista taisi jossain -00 olla 256
Nykypäivänä se olis joku vika verkossa

ADSL 256 oli ihan tyypillinen liittymä jota meilläpäin myytiin. Tuohon aikaan modeemit oli yleisiä ja tommonen ADSL luksusta. Muistan kun eräs retosteli ladanneensa 40Kt/s tuolla, ja olihan se uskomaton ero 56K modeemiin verrattuna.

 

[asddsa]

Aika hurjan nopeaa on ollut tietotekniikan kehitys tuolloin 80-, 90- ja 00-luvuilla. 2010 eteenpäin onkin sitten ollut pääasiassa hitaampaa.

 

[china]

ADSL 256 oli ihan tyypillinen liittymä jota meilläpäin myytiin. Tuohon aikaan modeemit oli yleisiä ja tommonen ADSL luksusta. Muistan kun eräs retosteli ladanneensa 40Kt/s tuolla, ja olihan se uskomaton ero 56K modeemiin verrattuna.

Näinpä, minä sain 256 ADSL:n joskus 99 tai 00 ja se oli aika kallis palvelu, 250mk tms. Yliopisto tarjosi paikallisen operaattorin ADSL-liittymiä, jotka reititettiin yliopiston verkon kautta. Liittymällä pääsi siis sen aikaisiin yliopiston sähköisiin materiaaleihin (lehdet, kirjat) käsiksi kotoa. Kun kuulin tällaisesta mahdollisuudesta, kinusin sitä atk-tiimiltä (huom, atk) ja minulla oli sitten liittymä nro 1.

 

[Janiautomation]

Aika hurjan nopeaa on ollut tietotekniikan kehitys tuolloin 80-, 90- ja 00-luvuilla. 2010 eteenpäin onkin sitten ollut pääasiassa hitaampaa.

Samaa mieltä että 2010 jälkeen kehitys juuri PC puolella oli jäässä mutta 2020 paikkeilla hypättiin onneksi taas loikkaa eteenpäin kun viivanleveys saatiin atomitasolle, arkkitehtuuriin tuli isoja muutoksia mobiilipuolelta sekä paketointitekniikka mahdollistaa SOC ajattelun tuomisen PC puolellekin.

Aiheeseen liittyen itsellä ei ole juuri mitään negatiivista ysäristä. Silloin kävin peruskoulut ja aloitin ammatilliset opinnot ja vaikka ei kaikkia hienouksia ollut mitä nykyään niin todella tyytyväinen että saanut opit analogiajalta ja seurannut internet murroksen jo kouluaikana.

 

[hkultala]

Samaa mieltä että 2010 jälkeen kehitys juuri PC puolella oli jäässä mutta 2020 paikkeilla hypättiin onneksi taas loikkaa eteenpäin kun viivanleveys saatiin atomitasolle,

Ei, valmistustekniikoissa ei ole oikeasti mitään "viivanleveyttä" eikä sitä ole saatu "atomitasolle" eikä siinä ole tapahtunut mitään "loikkaa". Valmistustekniikoiden kehitys on vaan viime vuosina hidastunut selvästi, ja uusista valmistustekniikoista saadaan aina vaan vähenmmän hyötyjä.

Valmistustekniikoiden "nanometrilukemat" on puhdasta huuhaata, eikä niillä ole mitään yhteyttä valmistustekniikan todellisiin mittoihin. Uudelle prosessille vaan aina annetaan nimi, joka on n. 07x siitä mitä edellisen prosessin nimi oli, vaikka mitat ovat pienentyneet paljon vähemmän.
Jotkut johtokerrosten välit yms. kriittiset mitat on uusimilla valmistustekniikoilla jossain 20-30nm välillä eli johdon paksuus on luokkaa 15-20nm, ei mitään 3-5nm.

Ainoa "loikka" on tullut siitä, että maailmassa on nykyään enemmän kuin yksi firma joka osaa ja haluaa kuluttajille suunnitella kohtalaisen järeitä ja päteviä out-of-order-ytimiä joissa PRF-tyyppinen käskyjen uudelleenjärjestely ja ja järkevänmittainen liukuhihna eikä mitään typeryyksiä.

(AMD sai zenin aikaiseksi ja jatkoi heti sen parantelua ja sen seuraajien kehittämistä täydellä höyryllä, Apple alkoi itse suunnitella prossujaan, ARMkin on alkanut suunnitella järeämpiä ytimiä kuin mitä se teki kymmenisen vuotta sitten, ja lisäksi qualcomm/nuvia alkoi myös kisata ARMilla x86-prossuja vastaan)

Kun oli vain yksi firma jolla oli markkinoilla hyviä prossuytimiä, se pystyi rahastamaan niillä ja cripplaamaan omia tuotteitaan markkinointisegmentointisyistä yms. jolloin hyödyt ei näkynyt kuluttajilla asti.

arkkitehtuuriin tuli isoja muutoksia mobiilipuolelta sekä paketointitekniikka mahdollistaa SOC ajattelun tuomisen PC puolellekin.

Paketointitekniikalla on melko vähän tekemistä sen kanssa että tehdään SoC:eja. Cyrix teki mediaGX-prossunsa (joka oli SoC) joskus 1997, Ja AMD:llä nimenomaan SoC:t on harvemmin MCMää("chiplettejä") kuin piirit jotka eivät ole SoC:ja.

SoC:ja tehdään koska valmistustekniikoiden kehitys on pienentynyt ytimiä ja samalle piirille mahtuu nykyään paljon muutakin vaikka ydin olisi tehokaskin ja niitä olisi useampia. MediaGX:ssä vuonna 1997 se prossuydin oli mopo.

 

[takomo]

Valmistustekniikoiden "nanometrilukemat" on puhdasta huuhaata, eikä niillä ole mitään yhteyttä valmistustekniikan todellisiin mittoihin. Uudelle prosessille vaan aina annetaan nimi, joka on n. 07x siitä mitä edellisen prosessin nimi oli, vaikka mitat ovat pienentyneet paljon vähemmän.
Jotkut johtokerrosten välit yms. kriittiset mitat on uusimilla valmistustekniikoilla jossain 20-30nm välillä eli johdon paksuus on luokkaa 15-20nm, ei mitään 3-5nm.

Ainoa "loikka" on tullut siitä, että maailmassa on nykyään enemmän kuin yksi firma joka osaa ja haluaa kuluttajille suunnitella kohtalaisen järeitä ja päteviä out-of-order-ytimiä joissa PRF-tyyppinen käskyjen uudelleenjärjestely ja ja järkevänmittainen liukuhihna eikä mitään typeryyksiä.

(AMD sai zenin aikaiseksi ja jatkoi heti sen parantelua ja sen seuraajien kehittämistä täydellä höyryllä, Apple alkoi itse suunnitella prossujaan, ARMkin on alkanut suunnitella järeämpiä ytimiä kuin mitä se teki kymmenisen vuotta sitten, ja lisäksi qualcomm/nuvia alkoi myös kisata ARMilla x86-prossuja vastaan)

Kun oli vain yksi firma jolla oli markkinoilla hyviä prossuytimiä, se pystyi rahastamaan niillä ja cripplaamaan omia tuotteitaan markkinointisegmentointisyistä yms. jolloin hyödyt ei näkynyt kuluttajilla asti.

AMD rupesi kilpailemaan Intelin kanssa tosissaan 90-luvulla. Kun AMD oli ollut 80-luvulla Intelin "2nd source"-lisenssivalmistaja, niin 90-luvulla se alkoi tuottaa omia CPU-designeja, jotka olivat alkuun lähinnä me-too-tasoa, mutta 90-luvun lopulla AMD meni lopulta Intelin ohi K7-Athlon prosessoreillaan. Athlon oli ensimmäinen, joka saavutti 1000 MHz kellotaajuuden ...mutta se meni muutaman kuukauden seuraavalle vuosikymmenelle.
Athlon - Wikipedia

Oikea kurapesu Intelille tuli muutamaa vuotta myöhemmin, kun AMD pääsi määrittämään 64-bittisten työpöytäprosessorien ohjelmistoarkkitehtuurin Athlon 64:lla.

Mikä litografian kehityksessä oikein ahdisti 90-luvulla? 248 nm KrF-eksimeerilaserit kehitettiin 80-luvulla mutta silti 80486 ja ensimmäiset Pentiumit tehtiin 0,8 µm -litografialla ja alle 0,5 µm päästiin vasta 90-luvun lopulla ja AMD Athlon oli alkuun 250 nm teknologiaa.

KrF:lla kai pitäisi päästä ~100 nm todellisiin detaljeihin ilman ihmeempiä temppuja.

 

[Tonnin Seteli]

Mikä litografian kehityksessä oikein ahdisti 90-luvulla? 248 nm KrF-eksimeerilaserit kehitettiin 80-luvulla mutta silti 80486 ja ensimmäiset Pentiumit tehtiin 0,8 µm -litografialla ja alle 0,5 µm päästiin vasta 90-luvun lopulla ja AMD Athlon oli alkuun 250 nm teknologiaa.

Lentokoneteknologiaa katsoen on selvästikin pitkään ajateltu, että kilpailijaa ei kannata liikaa ärsyttää ja etenkin pitää välttää paradigman vaihtoa. Kunhan esittelee tuotteen joka antaa 5%, 10% tai 15% edun, saa lisää myyntiä. Jos julkaisee jotain mullistavaa, on vaarana että kilpailija menee nurin tai itselle tulee vakava haaste. Siispä ei kannata aidosti kehittyä, kunhan neppailee kiveksiä. Omat kulutkin pysyvät maltillisina kun tarjoilee vain armopaloja eikä yritä oikeasti mennä tulevaisuuteen. Riskit eivät mahdollista sitä.

Mahtaako mikropiirien suunnittelussa ja tuotannossa olla tiettyinä historiallisina kausina samaa ilmiötä minkä takia edelleen lennetään samanlaisilla vessoilla kuin 1960-luvulla pienin parannuksin tai miksi henkilöautot jäivät 50-luvun amerikkaan? Tietysti kivien osalta nämä kaudet lienevät moninaisia ja jo päättyneitä, mutta ehkä juuri 90-lukua voisi selittää tällä tavalla.

 

[Erkki_erikeepperi]

Mua on aina ihmetyttänyt, että miksei massamuistin (kapasiteetin) kehityksessä ole tapahtunut mitään jättiharppauksia, vaikka esim. "hologrammimuistista" ja moniulotteisista optisista levyistä tms. on puhuttu jo ainakin 90-luvulta lähtien.

Kiintolevyihinkin liittyen on aina uutisoitu uusista läpimurroista, mutta silti kapasiteetti kasvaa hitaasti.

Ehkä kyseessä on suuri salaliitto, tai sitten kehitys vaan on hidasta eikä kaikki innovaatiot etene tuotantoon...

 

[Erkki_erikeepperi]

Mua on aina ihmetyttänyt, että miksei massamuistin (kapasiteetin) kehityksessä ole tapahtunut mitään jättiharppauksia, vaikka esim. hologrammimuistista ja moniulotteisista optisista levyistä tms. on puhuttu jo ainakin 90-luvulta lähtien..

Tavallisiin kiintolevyihinkin liittyen on usein uutisoitu uusista teknisistä läpimurroista, mutta silti kapasiteetti kasvaa hitaasti.

Ja sitten taas toisaalta sormen kynnen kokoisten micro-SD muistikorttien kapasiteetti kasvaa ilman mitään tolkkua, nyt menee ainakin jo 2 teraa!

Ehkä kyseessä on suuri salaliitto, tai sitten kehitys vaan kehittyy hitaasti ja oudosti.

 

[takomo]

Mua on aina ihmetyttänyt, että miksei massamuistin (kapasiteetin) kehityksessä ole tapahtunut mitään jättiharppauksia, vaikka esim. "hologrammimuistista" ja moniulotteisista optisista levyistä tms. on puhuttu jo ainakin 90-luvulta lähtien.

Kiintolevyihinkin liittyen on aina uutisoitu uusista läpimurroista, mutta silti kapasiteetti kasvaa hitaasti.

Jos jossain tapahtui veret seisauttavaa kehitystä nimenomaan 90-luvulla, niin se oli juuri kovalevyissä. Kymmenistä, ehkä sadasta MB siirryttiin vuosikymmenen kuluessa 75 GB Deathstar'iin.

Tässä oli kai taustalla yksi kaikkien aikojen nopeimmista fysiikasta-kauppaan -kehityskuluista. "Giant magnetoresitance" havaittiin 1988, se palkittiin Nobelilla 1997 ja ysärin lopun kovalevyjen paisuminen perustui juuri ko. ilmiön soveltamiseen.

Giant magnetoresistance - Wikipedia

en.wikipedia.org

Odotukset oli, että optinen tallennus tulee jollain tekniikalla jyräämään antiikkisen magneettitallennuksen. Vaikka optinen tallennus eteni CD->DVD->Bluray, magneettinen tallennus pyyhki lopulta optisella lattiaa.

[EDIT]
Tämä oli nimenomaan 90-luvun kehitystä. 10-luvun alkaessa meillä ei ollut 75 TB kiekkoja eikä 20-luvun alkaessa 75 PB.

 

[Erkki_erikeepperi]

Jos jossain tapahtui veret seisauttavaa kehitystä nimenomaan 90-luvulla, niin se oli juuri kovalevyissä. Kymmenistä, ehkä sadasta MB siirryttiin vuosikymmenen kuluessa 75 GB Deathstar'iin.

Tässä oli kai taustalla yksi kaikkien aikojen nopeimmista fysiikasta-kauppaan -kehityskuluista. "Giant magnetoresitance" havaittiin 1988, se palkittiin Nobelilla 1997 ja ysärin lopun kovalevyjen paisuminen perustui juuri ko. ilmiön soveltamiseen.

Giant magnetoresistance - Wikipedia

en.wikipedia.org

Odotukset oli, että optinen tallennus tulee jollain tekniikalla jyräämään antiikkisen magneettitallennuksen. Vaikka optinen tallennus eteni CD->DVD->Bluray, magneettinen tallennus pyyhki lopulta optisella lattiaa.

[EDIT]
Tämä oli nimenomaan 90-luvun kehitystä. 10-luvun alkaessa meillä ei ollut 75 TB kiekkoja eikä 20-luvun alkaessa 75 PB.

Jo vuonna 1991 julkaistiin gigatavun kovalevy.

75 gigan Deskstar julkaistiin 2001.

Kymmenessä vuodessa siis 75 kertaa lisää kapasiteettia.

Tosin aika vastaavaa tahtia kehitys kehittyi sitten edellisenä vuosikymmenenäkin, jos sillä tavalla ajatellaan. Vuonna 1981 suurin PC-kovalevy tuskin oli kovin montaakymmentä megaa.

Toisaalta fyysisesti isompia, isojen tietokoneiden isoja levyjä kyllä oli olemassa jo 1981 ja aiemmin, joten se on vähän apples to oranges sitten. Näköjään gigainen levykin on ollut jo 1981, mutta se on painanut kymmeniä kiloja...

PS. Ja tosiaan Deskstarin lempinimi oli Deathstar epäluotettavuutensa vuoksi. Joten kapasiteetin kehitys tapahtui siis luotettavuuden kustannuksella tässä tapauksessa.

PS2. Ja tietenkin CD-ROM oli olemassa 650 MB kapasiteetillaan jo 1985. Kirjoittava CD-R julkaistiin ilmeisesti 1990.

 

[PornReindeer]

Jo vuonna 1991 julkaistiin gigatavun kovalevy.

75 gigan Deskstar julkaistiin 2001.

Kymmenessä vuodessa siis 75 kertaa lisää kapasiteettia.

Tosin aika vastaavaa tahtia kehitys kehittyi sitten edellisenä vuosikymmenenäkin, jos sillä tavalla ajatellaan. Vuonna 1981 suurin PC-kovalevy tuskin oli kovin montaakymmentä megaa.

Toisaalta fyysisesti isompia, isojen tietokoneiden isoja levyjä kyllä oli olemassa jo 1981 ja aiemmin, joten se on vähän apples to oranges sitten. Näköjään gigainen levykin on ollut jo 1981, mutta se on painanut kymmeniä kiloja...

PS. Ja tosiaan Deskstarin lempinimi oli Deathstar epäluotettavuutensa vuoksi. Joten kapasiteetin kehitys tapahtui siis luotettavuuden kustannuksella tässä tapauksessa.

PS2. Ja tietenkin CD-ROM oli olemassa 650 MB kapasiteetillaan jo 1985. Kirjoittava CD-R julkaistiin ilmeisesti 1990.

Toisaalta eka Deskstar oli ~500 megaa ja noita myytiin joskus ysärin puolivälissä niin tuollaisilla luvuilla tulee aika erilaiset kertoimet. Joku varmaan kaivaa tarkat luvut

Itse ostin 10 gigaisen Seagaten 2002, sitä odotti tyyliin parin sadan ja 500 megan levyt. Ja olihan mulla gigainen 5,25” kiekko, kai se vielä tuossa vaiheessa hengissä oli kun muuten tilaa olisi ollut naurettavan vähän. Mutta CD:iden myötä pelien koko hyppäsi loppupuoliskolla älyttömästi. Kun pelit eivät enää mahtuneet yhdelle korpulle niin "yhtäkkiä" CD:iden yleistymisen myötä warepelit olivatkin satoja megoja ja niitä ei mahtunut koneelle montaa kerrallaan

 

[hkultala]

Mua on aina ihmetyttänyt, että miksei massamuistin (kapasiteetin) kehityksessä ole tapahtunut mitään jättiharppauksia, vaikka esim. hologrammimuistista ja moniulotteisista optisista levyistä tms. on puhuttu jo ainakin 90-luvulta lähtien..

Tavallisiin kiintolevyihinkin liittyen on usein uutisoitu uusista teknisistä läpimurroista, mutta silti kapasiteetti kasvaa hitaasti.

Kapasiteetti kovalevyissä on kasvanut todella nopeasti, ei hitaasti.

1994 maksoin n. 2000 mk 340 megan levystä.

Pari vuotta myöhemmin halvemmalla sai 1.2-gigaisen levyn, 4x kehitys parissa vuodessa.

Eikä tästä mennyt kuin reilut 10 vuotta kun oltiin jo teratavussa.

Eli tuossa 1990-luvulla ja 200x-luvulla kovalevyjen koko tuplaantui reilussa vuodessa.

Tämä on paljon nopeampaa kehitystä kuin mikään CMOS-valmistustekniikoiden kehitys on ollut.


Ja se, että pyörivät magneettiset kovalevyt melkeion kaikkialla korvattiin NAND-flash-pohjaisilla SSD:illä on nimenomaan jättiharppaus.

Ja sitten taas toisaalta sormen kynnen kokoisten micro-SD muistikorttien kapasiteetti kasvaa ilman mitään tolkkua, nyt menee ainakin jo 2 teraa!

Ehkä kyseessä on suuri salaliitto, tai sitten kehitys vaan kehittyy hitaasti ja oudosti.

Muistikortit on myös massamuistia.

 

[Bigfoot007]

Muistelen huvittuneena videopelien hintoja 90-luvun alkupuolella. 8 bittisen Nintendon pelit 300 - 500 markkaa, 16 bittisen Super Nintendon pelit 500 - 700 markkaa, nykyrahassa puhutaan jopa 100 - 200 euron hintahaarukassa, pahimmillaan yksinkertaisista tasopompuista, jotka oli hypitty lävitse yhdessä tunnissa. Köyhillä ei ollut luonnollisesti näihin varaa, joten käytiin kavereiden luona pelaamassa tai jossain kerhossa, josta löytyi Segan Mega Drive kahdella ohjaimella, ja legendaarinen NHL 94, Sunset Riders ja ToeJam & Earl. Siellä sitten vedettiin kovia matseja kaksinpelinä, ja yleisöä sekä hotseatille jonottajia riitti. Eräästä sinisestä siilistä ei ollut kukaan kuullutkaan

 

[Mariini]

Silloin oli pelivuokraamoita, toki kavereilta sai myös lainaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Muistelen huvittuneena videopelien hintoja 90-luvun alkupuolella. 8 bittisen Nintendon pelit 300 - 500 markkaa, 16 bittisen Super Nintendon pelit 500 - 700 markkaa, nykyrahassa puhutaan jopa 100 - 200 euron hintahaarukassa, pahimmillaan yksinkertaisista tasopompuista, jotka oli hypitty lävitse yhdessä tunnissa. Köyhillä ei ollut luonnollisesti näihin varaa, joten käytiin kavereiden luona pelaamassa tai jossain kerhossa, josta löytyi Segan Mega Drive kahdella ohjaimella, ja legendaarinen NHL 94, Sunset Riders ja ToeJam & Earl. Siellä sitten vedettiin kovia matseja kaksinpelinä, ja yleisöä sekä hotseatille jonottajia riitti. Eräästä sinisestä siilistä ei ollut kukaan kuullutkaan

Käytännössä tietokoneet oli konsoleita suositumpia peli-alustoja tästä ja muista syistä. Toki puhutaan osittain ihan eri genren peleistäkin ja eri kohderyhmistä. Konsolit oli pikkulasten leluja ja niihin oli saatavilla pikkulasten pelejä, ja olivat siis yksinkertaisia käyttää.

Konsolit sai "tasoitettua pelikenttää" vasta joskus PlayStationin ja Xboxin myötä tämän vuosituhannen puolella, mutta täysin ne ei ole kiinni saaneet PC:tä vieläkään.

Mutta jotkut Nintendot ja Sega Megadrivet oli ihan lelukoneita verrattuna PC:hen tai jopa Amigaankin. Mitään ekstraa ne ei tarjonneet paitsi helppokäyttöisyyttä. Ja se tuli siis hyvin kalliiksi se helppokäyttöisyys.

 

[poskiholisti]

Käytännössä tietokoneet oli konsoleita suositumpia peli-alustoja tästä ja muista syistä. Toki puhutaan osittain ihan eri genren peleistäkin ja eri kohderyhmistä. Konsolit oli pikkulasten leluja ja niihin oli saatavilla pikkulasten pelejä, ja olivat siis yksinkertaisia käyttää.

Konsolit sai "tasoitettua pelikenttää" vasta joskus PlayStationin ja Xboxin myötä tämän vuosituhannen puolella, mutta täysin ne ei ole kiinni saaneet PC:tä vieläkään.

Mutta jotkut Nintendot ja Sega Megadrivet oli ihan lelukoneita verrattuna PC:hen tai jopa Amigaankin. Mitään ekstraa ne ei tarjonneet paitsi helppokäyttöisyyttä. Ja se tuli siis hyvin kalliiksi se helppokäyttöisyys.

Käytännössä raskaan sarjan strategiapelit, realistiset simulaattorit ja muut HC-pelit ovat olleet aina tietokoneiden yksinoikeus.

 

[MI7]

Vuonna 1995 normaali PC oli 133Mhz Pentium prosessorilla varustettu nuhapumppu kun konsolipelaajat käyttivät PS 1, Sega Saturnia tai Nintendo 64. Konsolit olivat tuohon aikaan paljon tehokkaampia kuin PC.t.

 

[Erkki_erikeepperi]

Vuonna 1995 normaali PC oli 133Mhz Pentium prosessorilla varustettu nuhapumppu kun konsolipelaajat käyttivät PS 1, Sega Saturnia tai Nintendo 64. Konsolit olivat tuohon aikaan paljon tehokkaampia kuin PC.t.

Ei PlayStation 1 ollut mikään juttu vielä vuonna 1995 paitsi ehkä Japanissa. Sanoisin, että Suomessa alkoi olla enemmän juttu vasta tämän vuosituhannen puolella.

Sega Saturn oli ihan niche laite meillä ja muualla. Muistaakseni siinä oli kaiken lisäksi aika heikot 3D-ominaisuudet. Ei pärjännyt esimerkiksi juuri edellä mainitulle PlayStationille.

Nintendo 64 julkaistiin Euroopassa vuonna 1997. Tuohon aikaan PC-koneissa oli jo 3D-kiihdyttimet. Mutta vertaus on joka tapauksessa ihan apples ja oranges, koska pelivalikoima oli ihan erilainen.

Eikä sillä ole mitään väliä, jos joku konsoli on julkaisuhetkellään teknisesti edellä sen ajan keskiverto-PC:tä. PC:t kehittyi nopeasti tuohon aikaan ja konsolit puolestaan pysyi paikallaan, kunnes tuli uusi sukupolvi. Mutta hardware on vain yksi palanen yhtälöstä joka tapauksessa. Uusi konsoli joutui aina aloittamaan "nollasta", ja tosiaan pelit oli siis kalliita.

Ehkä juuri tekniikan nopea kehitys olikin konsoleiden turmio 1990-luvulla. Vanhenivat ihan käsiin. Piratismistakaan ei ollut piristysruiskeeksi koska se oli hankalaa tai mahdotonta. PlayStation 1 oli vähiten huono konsoli ja siksipä onnistui selviämään näistä karikoista kunnialla seuraavalle vuosituhannelle asti.

 

[PornReindeer]

Vuonna 1995 normaali PC oli 133Mhz Pentium prosessorilla varustettu nuhapumppu kun konsolipelaajat käyttivät PS 1, Sega Saturnia tai Nintendo 64. Konsolit olivat tuohon aikaan paljon tehokkaampia kuin PC.t.

Ja se PC pyöritti esim. Quakea, joka julkaistiin -96 kun esim. N64 tuli vasta seuraavana vuonna ja ei ollut mitenkään häikäisevä graffoiltaan...

 

[MI7]

Playstationin tulo oli lähtölaukaus PC:n laitteistokiihdytykseen, jota seurasi PC puolelle tulevat 3dfx Voodoo ja Riva TNT. Ilman pleikkaria oltaisiin odoteltu vielä tovin kehitystä PC puolelle.

 

[Erkki_erikeepperi]

Playstationin tulo oli lähtölaukaus PC:n laitteistokiihdytykseen, jota seurasi PC puolelle tulevat 3dfx Voodoo ja Riva TNT. Ilman pleikkaria oltaisiin odoteltu vielä tovin kehitystä PC puolelle.

Mistäs näin päättelet?

3D-kiihdytys oli jokapojan tätä päivää ainakin vuodesta 1994 lähtien arcade-pelien muodossa. Kukapa ei olisi pelannut sellaisia pelejä kuin esimerkiksi Daytona USA ja Sega Rally esim. huolto-asemalla tai laivalla. (Esim. Virtua Racing julkaistiin jo 1992, mutta siinä ei ollut teksturoitua vektorigrafiikkaa, joten en laske sitä samaan kategoriaan em. pelien kanssa.)

Joten kyllä tämän alan tekniikka varmasti kehittyi ihan Sonystä ja LeikkiAsemasta riippumatta.

 

[MI7]

Mistäs näin päättelet?

3D-kiihdytys oli jokapojan tätä päivää ainakin vuodesta 1994 lähtien arcade-pelien muodossa. Kukapa ei olisi pelannut sellaisia pelejä kuin esimerkiksi Daytona USA ja Sega Rally esim. huolto-asemalla tai laivalla. (Esim. Virtua Racing julkaistiin jo 1992, mutta siinä ei ollut teksturoitua vektorigrafiikkaa, joten en laske sitä samaan kategoriaan em. pelien kanssa.)

Joten kyllä tämän alan tekniikka varmasti kehittyi ihan Sonystä ja LeikkiAsemasta riippumatta.

TM:ssä oli aikoinaan artikkeli asiaan liittyen jossa asiasta mainittiin.

 

[Erkki_erikeepperi]

TM:ssä oli aikoinaan artikkeli asiaan liittyen jossa asiasta mainittiin.

Tottakai kaikenlainen kilpailu edistää tekniikan kehitystä, mutta tosiaan 3D-kiihdytys alkoi olla juttu muutenkin noina aikoina.

 

[PornReindeer]

Tottakai kaikenlainen kilpailu edistää tekniikan kehitystä, mutta tosiaan 3D-kiihdytys alkoi olla juttu muutenkin noina aikoina.

Joo esim. 3dfx (Voodoo-kortit) perustettiin ennen Playstationin julkaisua ja juuret ovat konsoleissa ja arcade-kaapeissa. Olisiko PC:n 3D lähtenyt yhtä vauhdikkaasti liikkeelle ilman Playstationia? Tai olisiko ilman PS:aa kenties PC:t dominoineet 3D puolen ja konsolit jääneet pienempään rooliin "lasten peleiksi"? Aina voi jossitella miten tärkeää jokin yksittäinen asia oli jonnekin toisaalle...

 

[Erkki_erikeepperi]

Joo esim. 3dfx (Voodoo-kortit) perustettiin ennen Playstationin julkaisua ja juuret ovat konsoleissa ja arcade-kaapeissa. Olisiko PC:n 3D lähtenyt yhtä vauhdikkaasti liikkeelle ilman Playstationia? Tai olisiko ilman PS:aa kenties PC:t dominoineet 3D puolen ja konsolit jääneet pienempään rooliin "lasten peleiksi"? Aina voi jossitella miten tärkeää jokin yksittäinen asia oli jonnekin toisaalle...

Toisaalta esim. Xbox oli käytännössä riisuttu PC.

Jos käydään miettimään jotain vaihtoehtoisia historioita, niin eiköhän PlayStationin sijaan sitten Sega olisi ollut vahvoilla. Sega Saturn oli vähän huono laite, mutta ehkä sitten Dreamcast olisi ollut se juttu.

Ja kyllähän "vakavat pelaajat" ovat aina suosineet PC:tä eli siinä mielessä konsolit on aina olleet vähän lapsellisempia laitteita. Etenkin 90-luvulla mutta yhä edelleen.

 

[PornReindeer]

Toisaalta esim. Xbox oli käytännössä riisuttu PC.

Jos käydään miettimään jotain vaihtoehtoisia historioita, niin eiköhän PlayStationin sijaan sitten Sega olisi ollut vahvoilla. Sega Saturn oli vähän huono laite, mutta ehkä sitten Dreamcast olisi ollut se juttu.

Ja kyllähän "vakavat pelaajat" ovat aina suosineet PC:tä eli siinä mielessä konsolit on aina olleet vähän lapsellisempia laitteita. Etenkin 90-luvulla mutta yhä edelleen.

No Dreamcast tuli niin myöhässä, että PC:llä oli esim. pelkästään edellisenä vuonna julkaistu Half-life, Starcraft, Fallout 2, Rainbow6, Baldur's Gate jne. (Edit. katsoin netistä nopeasti niin Thief, Grim Fandango, Myth 2... Kova on ollut vuosi )
PC oli jo tuossa vaiheessa (Playsationista huolimatta vai pitäisikö sanoa PS:n takia ) the pelikone vakavissaan pelaaville, mutta onhan konsoleilla valtavasti aikuispelaajia ja pelaavat monia samoja pelejä jotka on myös pc:lla suosittuja. Toki kun katsoo tuota minun pelilistaa niin ehkä ei niin konsolipuolen tarjontaa muutenkaan

 

[Erkki_erikeepperi]

No Dreamcast tuli niin myöhässä, että PC:llä oli esim. pelkästään edellisenä vuonna julkaistu Half-life, Starcraft, Fallout 2, Rainbow6, Baldur's Gate jne.
PC oli jo tuossa vaiheessa (Playsationista huolimatta vai pitäisikö sanoa PS:n takia ) the pelikone vakavissaan pelaaville, mutta onhan konsoleilla valtavasti aikuispelaajia ja pelaavat monia samoja pelejä jotka on myös pc:lla suosittuja. Toki kun katsoo tuota minun pelilistaa niin ehkä ei niin konsolipuolen tarjontaa muutenkaan

Nykyaikana tällaiset ekosysteemien väliset rajat on hämärtyneet, ja meillähän on nyt pilvipelaamista, mobiilipelaamista ja kaikkea. Minäkin olen siis pelannut Xbox-pelejä PC:llä pilven kautta...

Mutta jos mietitään, että mikä on ultimaalinen peli-alusta, niin kyllä se edelleen PC on. Ja 90-luvulla todellakin oli. PC oli ihan suvereeni ja muut alustat oli lähinnä sivujuonteita koko jutussa.

PlayStationin tulematta jättämisellä spekulointi on sikäli turhaa, että tosiasiassa ei siitäkään paljon vastusta ollut PC:lle kuin vasta vuosituhannen vaihtuessa ja ei oikein sittenkään. Ajattelisin enemmänkin niin, että PlayStation (ja konsolit ylipäätään) vastasi vähän erilaiseen kysyntään kuin PC. Dreamcast olisi ehkä ollut sitten suosittu tässä segmentissä PlayStationin sijaan sitten KUN tuli markkinoille. Ja olihan siellä tosiaan Nintendo 64 myös. Ja Sega Saturn aiemmin.

 

[PornReindeer]

Mutta jos mietitään, että mikä on ultimaalinen peli-alusta, niin kyllä se edelleen PC on. Ja 90-luvulla todellakin oli. PC oli ihan suvereeni ja muut alustat oli lähinnä sivujuonteita koko jutussa.

No toki! itsehän olen puhdas pc-mies (jos ysärin lopulla 20 markalla ostamaani C64:sta ei lasketa), isälläni oli työnpuolesta 286:n kasarilla ja kyllä sillä hakattiin pelejä aina kun vain sai luvan. Katselin koneen listahintaa netis niin oliko se 5000 vai 6000$, en tiedä mitä Suomessa

 

[podopado]

90-luvulla oli pussikaljottelu muodissa. Oli jengiä siellä ja täällä ja siitä huolimatta baareissakin riitti asiakkaita, tai ehkä juuri siitä johtuen.

Ite harjoittelin juomaan vasta vuosituhannen vaihteen paremmalla puolella eli ysärillä keräsin pulloja ja se olikin varsin rahakasta puuhaa ja näki boxin ulkopuolelta tuota kaljottelutouhua. Jälkeenpäin ajateltuna kännyköiden yleistyminen on varmaan vienyt pussikaljottelun puistoista koti ja mökki bileisiin, kenties netin myötä myös viihdyttiin paremmin kotona yksin tai pienessä porukassa. Alkoholin käyttö tuskin romahti 2000-luvulle tultaessa mutta väki väheni julkisilla paikoilla.

Mainittakoon että ostin 90 luvulla ensin super Nintendon ja myöhemmin pleikkarin pullorahoilla. Muistaakseni Nintendo maksoi keltaisesta pörssistä 1000mk eli sitä varten kerättiin 2000 ruskeaa pulloa

 

[Centteri]

80- luvulla puistoissa yms oli yleisesti juoppoja ja alkoholisteja. 90- luvulla taisi yleistyä se että alkoholisteja näkyi vähemmän ja huumehemmot tulivat katukuvaan.

 

[Bigfoot007]

Käytännössä tietokoneet oli konsoleita suositumpia peli-alustoja tästä ja muista syistä. Toki puhutaan osittain ihan eri genren peleistäkin ja eri kohderyhmistä. Konsolit oli pikkulasten leluja ja niihin oli saatavilla pikkulasten pelejä, ja olivat siis yksinkertaisia käyttää.

Konsolit sai "tasoitettua pelikenttää" vasta joskus PlayStationin ja Xboxin myötä tämän vuosituhannen puolella, mutta täysin ne ei ole kiinni saaneet PC:tä vieläkään.

Mutta jotkut Nintendot ja Sega Megadrivet oli ihan lelukoneita verrattuna PC:hen tai jopa Amigaankin. Mitään ekstraa ne ei tarjonneet paitsi helppokäyttöisyyttä. Ja se tuli siis hyvin kalliiksi se helppokäyttöisyys.

Rohkenen olla eri mieltä, vaikka kuuluinkin mainitsemaasi konsolien kohderyhmään 90-luvulla. 16 bittisten laitteiden aikana markkinoille tuli myös aikuisempaan makuun tehtyjä pelejä mm. Mortal Kombat, Demon's Crest, Flashback, Clock Tower ja useimmat urheilupelit.
Rikkaalta naapurin skidiltä löytyi peli-pc 90-luvun alkupuolella, todennäköisesti 286 tai 386. Skidi esitteli innoissaan hienoja pelikoelmiaan, jotka eivät tehneet juuri vaikutusta. 16 värin tai jopa purppura-musta-valkoinen väripaletti, PC-speaker "ääniefektit" ja melko pitkät latausajat. Kokoelman helminä toimivat mm. köyhän miehen Arkanoid-klooni, Lemmings, Indiana Jones and the the Last Crusade: Action Game (kämäinen tasoloikkapeli), Star Trek (epämääräinen simulaattori jota erkkikään ei osannut pelata), Prince of Persia, Duke Nukem (2D tasoloikka), ja Crystal Caves (toinen kämäinen tasoloikkapeli). Minusta yksikään peli ei yltänyt audiovisuaalisesti tai pelattavuudeltaan edes 8 bittisen Nintendon tasolle, puhumattakaan 16 bittisestä Super Nintendosta, joka oli saapunut Suomeen hiljattain.

 

[hkultala]

Nintendo 64 julkaistiin Euroopassa vuonna 1997. Tuohon aikaan PC-koneissa oli jo 3D-kiihdyttimet.

Ei ollut mitään kunnollista läheskään kaikissa. Uusissa koneissa oli tuolloin tyypillisesti jotain todella onnetonta s3 virge-3d-hidastinta, toki kalliissa uusissa koneissa oli voodoo1stä tai riva128ia. Mutta suurin osa koneista millä ihmiset pelasivat ei sisältänyt mitään 3d-kiihdytintä.

Mutta vertaus on joka tapauksessa ihan apples ja oranges, koska pelivalikoima oli ihan erilainen.

Eikä sillä ole mitään väliä, jos joku konsoli on julkaisuhetkellään teknisesti edellä sen ajan keskiverto-PC:tä. PC:t kehittyi nopeasti tuohon aikaan ja konsolit puolestaan pysyi paikallaan, kunnes tuli uusi sukupolvi. Mutta hardware on vain yksi palanen yhtälöstä joka tapauksessa. Uusi konsoli joutui aina aloittamaan "nollasta", ja tosiaan pelit oli siis kalliita.

Ehkä juuri tekniikan nopea kehitys olikin konsoleiden turmio 1990-luvulla. Vanhenivat ihan käsiin. Piratismistakaan ei ollut piristysruiskeeksi koska se oli hankalaa tai mahdotonta. PlayStation 1 oli vähiten huono konsoli ja siksipä onnistui selviämään näistä karikoista kunnialla seuraavalle vuosituhannelle asti.

Paljon pahemmin ne PCt tuolloin vanhenivat käsiin.
Konsolien suorituskyky tiedettiin niin pelit optimoitiin siten että ne pyöri niillä konsoleilla mille ne julkaistiin, sitten vaan karsittiin vähän asioita vanhemmilla konsoleilla.

 

[Algron28]

Toki pelipuolesta on tehtävä se huomio että konsolipeleissä konsolifirmat valvoivat pelien edes jonkinlaista tasoa kun taas PC puolella kuka tahansa pystyi julkiasemaan minkälaista kuraa tahansa. Ja näinhän se on vielä nykyäänkin, konsolipuolella peleille on konsolivalmistajilla yleensä vaatimuksia mitä peli saa ja mitä ei saa sisältää. Toki sähköinen levistys on tehnyt sen että kynnys saada peli julkaistua on rahallisesti helpottunut.

 

[hkultala]

Mistäs näin päättelet?

3D-kiihdytys oli jokapojan tätä päivää ainakin vuodesta 1994 lähtien arcade-pelien muodossa. Kukapa ei olisi pelannut sellaisia pelejä kuin esimerkiksi Daytona USA ja Sega Rally esim. huolto-asemalla tai laivalla.

Esim. minä en ollut pelannut kyseisiä pelajä millään huoltoasemilla tuolloin. Ekan kerran pelasin Sega Rallyä ehkä n. 1996-1997.

Ja ne isot peliautomaatit pystyivät olemaan paljon kalliimpia kuin koti-peli-PC. Pleikkari nimenomaan todisti, että 3d-kiihdytys voidaan tehdä halvalla peli-PC:hen sopivalla hinnalla.


Mutta itselle konsolit ei nuorena koskaan olleet mikään vaihtoehto kahdesta syystä:

1) Halusin oppia ohjelmoimaan, ja konsoleilla se ei ollut mahdollista. Ne oli pelkkiä leluja, siinä missä "oikea tietokone" oli väline tietotekniikasta kiinnostuneelle.
2) Minulla ei nuorena ollut varaa ostella pelejä. Kaikki piratisoitiin, ja konsoleille piratisointi ei ollut mahdollista.

 

[Bigfoot007]

Toki pelipuolesta on tehtävä se huomio että konsolipeleissä konsolifirmat valvoivat pelien edes jonkinlaista tasoa kun taas PC puolella kuka tahansa pystyi julkiasemaan minkälaista kuraa tahansa. Ja näinhän se on vielä nykyäänkin, konsolipuolella peleille on konsolivalmistajilla yleensä vaatimuksia mitä peli saa ja mitä ei saa sisältää. Toki sähköinen levistys on tehnyt sen että kynnys saada peli julkaistua on rahallisesti helpottunut.

Konsolien verkkokaupat ovat olleet pullollaan Shovelwarea jo Nintendo Wii:n julkaisusta lähtien, mielestäni nykypäivänä tilanne on jopa kehnompi kuin Steam:issa.
Vanhaan aikaan paskaa valui myös konsolimarkkinoille enimmäkseen lisenssipelien muodossa. Legendaarinen 'Nintendo Seal of Quality' -leima ei käytännössä asettanut laadullisia vaatimuksia pelattavuudelle tai audiovisuaaliselle toteutukselle, asiassa oli enemmänkin kyse konsolivalmistajan asettamista rajoituksista, jotka oli pakko hyväksyä, jos halusi saada pelit julkaistavaksi.

 

[Tonnin Seteli]

80- luvulla puistoissa yms oli yleisesti juoppoja ja alkoholisteja. 90- luvulla taisi yleistyä se että alkoholisteja näkyi vähemmän ja huumehemmot tulivat katukuvaan.

Vaihtelee varmaan paikallisesti. Havaintoni junnuna maaseudun tuppukylistä oli, että 90-luvulla spurguja näkyi, sen jälkeen vaikuttivat kadonneen. Narkkareita taas huomasin vasta vuosituhannen vaihteessa.

Kaipa näille on aina tapauskohtaisia syitä kuten eri aikaan tapahtuneet toimet rantojen miesten asuttamiseksi ja erot menetelmien toimivuudessa, huumebisneksen levittäytyminen ja hiipuminen eri aikoina eri seuduilla jne.

Varmaan suuri syy katukuvan oireilulle oli erilaisten huoltoloiden ja laitosten yhtäkkinen lakkauttaminen ja rappioväen laajan puoleinen heitteillejättö.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ei ollut mitään kunnollista läheskään kaikissa. Uusissa koneissa oli tuolloin tyypillisesti jotain todella onnetonta s3 virge-3d-hidastinta, toki kalliissa uusissa koneissa oli voodoo1stä tai riva128ia. Mutta suurin osa koneista millä ihmiset pelasivat ei sisältänyt mitään 3d-kiihdytintä.



Paljon pahemmin ne PCt tuolloin vanhenivat käsiin.
Konsolien suorituskyky tiedettiin niin pelit optimoitiin siten että ne pyöri niillä konsoleilla mille ne julkaistiin, sitten vaan karsittiin vähän asioita vanhemmilla konsoleilla.

1997, 1998, kuka näistä kirjaa pitää, mutta pitkälti noihin aikoihin alkoi (kunnollinen) 3d-kiihdytys olla yleistä PC-koneissa, eikä jollain 97 julkaistulla Nintendolla ollut minkään valtakunnan kilpailuetua siinä suhteessa eikä se ketään kiinnostanut. Ihan oman nichensä juttu.

Ainoastaan PlayStation oli selvästi edellä tässä asiassa, mutta eipä se nyt siltikään ollut mikään vakavasti otettava kilpailija PC-pelaamiselle kuin vasta paljon myöhemmin, jos sittenkään.

90-luvulla ja etenkin lopulla alkoi kotitalouksissa olla paljon PC-koneita muistakin syistä kuin vain pelaamisen takia, joten konsolit olivat täysin ylimääräinen kuluerä, niiden peleistä puhumattakaan. Lisäksi PC:lle tuli kiistatta eniten pelejä ja parhaimmat pelit etenkin aikuisempaan makuun. Ja niitä sai kopsattua kaverilta. Aika hankalaa on konsolilla kilpailla tätä yhtälöä vastaan...

PC:t tottakai vanheni nopeasti, mutta niitä oli myös helppo päivittää. Vanhatkin softat toimi päivitetyssä koneessa ja saivat heti uuden ilmeen. Tähän pitkälti perustuu koko PC-standardin suosio vuodesta 1981 lähtien. Yhteensopivuus eteen ja taaksepäin ja avoin modulaarisuus.

Joku Amigakin oli vain snapshot vuodesta 1985 (tai 1987) ja käytännössä jämähti siihen. Samalla tavalla konsolit oli yksittäisiä tuotteita, ei enempää eikä vähempää. Nythän tilanne on vähän parantunut kun on jo taaksepäin yhteensopivuuttakin kai. Ainakin hieman.

 

[Antw]

ChatGPT:n luomaa listaa muistin virkistämiseksi:

Tässä on aikajanamuotoinen listaus merkittävistä näytönohjaimista ja niiden julkaisuvuoden tunnetuista 3D-peleistä:


---

1995

Näytönohjain: S3 Virge

Ensimmäinen "3D-kiihdytin", vaikka sen suorituskyky jäi vaatimattomaksi.

Tunnettuja pelejä:

Descent 2 (varhaista 3D-grafiikkaa)

Terminal Velocity





---

1996

Näytönohjain: 3Dfx Voodoo Graphics

Merkittävä harppaus 3D-pelisuorituskyvyssä.

Tunnettuja pelejä:

Quake (id Software) – ensimmäinen peli, joka hyödynsi todellista 3D-grafiikkaa.

Tomb Raider – alkoi tukea 3Dfx:n Glide-teknologiaa.





---

1997

Näytönohjaimet:

NVIDIA RIVA 128 – ensimmäinen kilpailukykyinen NVIDIA-kortti.

ATI Rage Pro – ATI:n vastaus 3Dfx:lle.

Matrox Mystique – suunnattu työasemakäyttöön mutta tarjosi myös 3D-tukea.

Tunnettuja pelejä:

Quake II – vielä parannettua 3D-grafiikkaa.

Grand Theft Auto – ensimmäinen peli GTA-sarjassa.

Carmageddon – 3D-kilpa-ajopeli.





---

1998

Näytönohjaimet:

3Dfx Voodoo 2 – parannettu versio Voodoo Graphicsista.

NVIDIA RIVA TNT – parempi tekstuurien hallinta ja monimutkaisempi grafiikka.

Tunnettuja pelejä:

Half-Life – uusi standardi immersiiviselle 3D-pelaamiselle.

Unreal – Unreal Engine -pelimoottorin ensimmäinen peli.

StarCraft – ei täysin 3D, mutta merkittävä strategiapeleissä.





---

1999

Näytönohjain: NVIDIA GeForce 256

Ensimmäinen "GPU", jossa oli integroitu T&L (Transform and Lighting) -yksikkö.

Tunnettuja pelejä:

Quake III Arena – suosittu moninpeli, joka hyötyi GeForce 256:n tehosta.

Unreal Tournament – kilpailija Quake III:lle.

System Shock 2 – innovatiivinen 3D-peli tarinavetoisuudessaan.





---

2000

Näytönohjain: ATI Radeon DDR (ensimmäinen Radeon-sarjan kortti).

Aloitti ATI:n vahvan kilpailun NVIDIAa vastaan.

Tunnettuja pelejä:

The Sims – osittain 3D-renderöity suosikkipeli.

Deus Ex – tarinavetoinen ja vapaamuotoinen 3D-peli.

 

[Tonnin Seteli]

90-luvulla ja etenkin lopulla alkoi kotitalouksissa olla paljon PC-koneita muistakin syistä kuin vain pelaamisen takia, joten konsolit olivat täysin ylimääräinen kuluerä, niiden peleistä puhumattakaan. Lisäksi PC:lle tuli kiistatta eniten pelejä ja parhaimmat pelit etenkin aikuisempaan makuun. Ja niitä sai kopsattua kaverilta. Aika hankalaa on konsolilla kilpailla tätä yhtälöä vastaan...

Kunnon peli-pc:n ylläpito oli kallista leikkiä. Ihan vahvasti konsolit kilpailivat ja varsin suuri kansanosa nimenomaan suosi konsolipelaamista ja piti pc-pelejä kalliina tuhnailuna.

Tämä täysin liittymättä omiin preferensseihini. Olin jo 90-luvulla yhtä allerginen konsoleille kuin nykyään. En oikein osaa arvostaa muita kuin NES/SNES-sukupolvien konsolipelejä. Vanhemmat ovat liian kökköjä viihdyttääkseen, uudemmat ovat tyhmistettyä paskaa joka ei pärjää aikalaiskilpailulle.

90-luvun lopusta muistan ärsyttävänä piirteenä nimenomaan PS:n ylivallan, en sellaista etteikö se olisi ollut kilpailukykyinen. Pelien hinnat ja pc-piratismin varmuuskopioinnin hauskuus ei tätä muuta.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kunnon peli-pc:n ylläpito oli kallista leikkiä. Ihan vahvasti konsolit kilpailivat ja varsin suuri kansanosa nimenomaan suosi konsolipelaamista ja piti pc-pelejä kalliina tuhnailuna.

Tämä täysin liittymättä omiin preferensseihini. Olin jo 90-luvulla yhtä allerginen konsoleille kuin nykyään. En oikein osaa arvostaa muita kuin NES/SNES-sukupolvien konsolipelejä. Vanhemmat ovat liian kökköjä viihdyttääkseen, uudemmat ovat tyhmistettyä paskaa joka ei pärjää aikalaiskilpailulle.

90-luvun lopusta muistan ärsyttävänä piirteenä nimenomaan PS:n ylivallan, en sellaista etteikö se olisi ollut kilpailukykyinen. Pelien hinnat ja pc-piratismin varmuuskopioinnin hauskuus ei tätä muuta.

Mä en edes tuntenut ketään jolla olisi ollut pleikkari.

PC-kone saattoi tulla kalliiksi, mutta toisaalta softa oli halpaa tai ilmaista. PC:tä tarvittiin kodeissa joka tapauksessa kun Internetkin alkoi olla juttu, oli CD-ROM hyötysoftia puhelinluetteloista lähtien jo 90-luvun alussa ja niin edelleen. Pelit pyöri kunkin koneessa kuten pyörivät ja aina haaveiltiin paremmasta raudasta.

Mutta pleikkariin liittyen kannattaa vielä muistaa että se oli vuoden 1994 tekniikkaa. Raa'assa CPU tehossa mitattuna vastasi kai suurin piirtein i486 33 MHz:ta ja tuskin oli mitään palaa keskiverto-PC:itä vastaan kovin pitkään. GPU tuskin myöskään pärjäsi kunnollisille PC-kiihdyttimille pari vuotta myöhemmin. Etuna oli helppo käyttö ja ehkä hankintahinta, mutta softat kuitenkin sitten maksoi paljon.

 

[hkultala]

Mutta pleikkariin liittyen kannattaa vielä muistaa että se oli vuoden 1994 tekniikkaa.

Mitä tämä kommentti on tarkkaan ottaen tarkoittavinaan?

i80486 oli vuoden 1989 tekniikkaa.

Raa'assa CPU tehossa mitattuna vastasi kai suurin piirtein i486 33 MHz:ta ja tuskin oli mitään palaa keskiverto-PC:itä vastaan kovin pitkään

Kokonaislukusuorituskyvyssä oli ehkä inasen nopeampi kellojaksoa kohden eli jotain 40 Mhz 80486n luokkaa.

Mutta: Sen MIPS R3000:n liukululuyksikkö oli monta kertaa nopeampi kuin 486n liukulukuyksikkö. ja tämä oli hyvin oleellista 3d-pelien kannalta, käytännössä liukulukulaskenta (jota tarvittiin 3d-grafiikan geometriapuoleen) oli pleikkarin MIPS R3000ssa melko samaa luokkaa ensimmäisten Pentiumien kanssa.

Ja Pentiumien hinta laski "inhimilliselle tasolle" (että sitä löytyi 10000mk hintaluokan koneista) kuitenkin vasta joskus 1996-1997, vaikka ekat Pentiumit julkaistiin 1993.

. GPU tuskin myöskään pärjäsi kunnollisille PC-kiihdyttimille pari vuotta myöhemmin. Etuna oli helppo käyttö ja ehkä hankintahinta, mutta softat kuitenkin sitten maksoi paljon.

Se pleikkari1:n GPU oli paljon käyttökelpoisempi kuin S3 Virge, joka oli ylivoimaisesti yleisin 3d-toiminnallisuutta sisältänyt PC-näyttis vuonna 1996-1997.

Lähinnä siinä tekstuurimuisti oli hyvin pieni, mutta pelit suunniteltiin olemaan käyttämättä isoja tekstuureita niin tämä ei ollut ongelma.


Pleikkari oli tasapainoinen ja käyttökelpoinen kokonaisuus 3d-peleille vuonna 1995.

PC-puolella piti mennä loppuvuoteen 1996 ja paljon kalliimpaan hintaluokkaan että markkinoilla alkoi olla edes jotain PC-rautaa jolla päästiin edes tasoihin, tosin voodoo1n ja >100 MHz Pentiumien myötä hypättiin sitten kerralla vähän edellekin. Mutta siinä, että PCssä "oikeasti käyttökelpoisen 3d:n" hinta laski edulliselle tasolle ja että useammassa kuin kourallisessa pelejä oli tuki 3d-kiihdyttimen hyödyntämiseen meni vielä 1-2 vuotta.

 

[Mörtti Röppönen]

Mutta pleikkariin liittyen kannattaa vielä muistaa että se oli vuoden 1994 tekniikkaa. Raa'assa CPU tehossa mitattuna vastasi kai suurin piirtein i486 33 MHz:ta ja tuskin oli mitään palaa keskiverto-PC:itä vastaan kovin pitkään. GPU tuskin myöskään pärjäsi kunnollisille PC-kiihdyttimille pari vuotta myöhemmin. Etuna oli helppo käyttö ja ehkä hankintahinta, mutta softat kuitenkin sitten maksoi paljon.

Ei ainakaan itseä teini-ikäisenä numerot kiinnostaneet pätkääkään, kyllä se sisältö peleissä oli mikä ratkaisi. Itsellä oli kyllä tuohon aikaan PC, mutta ainakin täälläpäin pleikkari oli se mikä hallitsi.

Ja koneeseen sai tehtyä modauksen, jolla kopiopelit toimi. Noiden tekijät vielä mainostivat ihan lehdissä, tuskin nykyisin menisi läpi.

 

[hkultala]

Vuonna 1995 normaali PC oli 133Mhz Pentium prosessorilla varustettu nuhapumppu

Ei todellakaan ollut.

133 MHz Pentium oli vuonna 1995 todella tehokas uusi high-end-kone jonka hintalappu jossain vähintään 20000 mk luokassa, normaali PC oli tuolloin varustettu jollain 66 MHz 486lla, nelisen kertaa hitaampi kokonaislukusuorituskyvyssä ja melkein kymmenisen kertaa hitaampi liukulukusuorituskyvyssä.

Esim. itse päivitin 486/66 => 486/120 vuonna 1996(pakkopäivitys io-kortin hajottua) ja tästä 120 Mhz Pentiumiin (jota tosin ajoin 166 MHz:lla) vuonna 1997, pentiumien hinnan pudottua vihdoin inhimilliselle tasolle ja liukulaskennan tehdessä tuloaan 3d-peleissä.

Ja kavereilla oli 1995 vielä jotain 25-40 MHz 486ia (jotka ostettu pari vuotta aiemmin).

 

[Erkki_erikeepperi]

Mitä tämä kommentti on tarkkaan ottaen tarkoittavinaan?

i80486 oli vuoden 1989 tekniikkaa.

i486 oli vuonna 1989 lähinnä tulevaisuuden tekniikkaa, eikä se kai tullut myyntiin kuin 1990 ja laajaan käyttöön paljon myöhemmin. Keskivertokuluttajan käytössä oli ehkä noin 1995.

Se pleikkari1:n GPU oli paljon käyttökelpoisempi kuin S3 Virge, joka oli ylivoimaisesti yleisin 3d-toiminnallisuutta sisältänyt PC-näyttis vuonna 1996-1997.

Lähinnä siinä tekstuurimuisti oli hyvin pieni, mutta pelit suunniteltiin olemaan käyttämättä isoja tekstuureita niin tämä ei ollut ongelma.


Pleikkari oli tasapainoinen ja käyttökelpoinen kokonaisuus 3d-peleille vuonna 1995.

PC-puolella piti mennä loppuvuoteen 1996 ja paljon kalliimpaan hintaluokkaan että markkinoilla alkoi olla edes jotain PC-rautaa jolla päästiin edes tasoihin, tosin voodoo1n ja >100 MHz Pentiumien myötä hypättiin sitten kerralla vähän edellekin. Mutta siinä, että PCssä "oikeasti käyttökelpoisen 3d:n" hinta laski edulliselle tasolle meni vielä 1-2 vuotta.

S3 ViRGE oli täysi vitsi 3D-grafiikassa. Mulla oli sellainen. Muutama peli sillä kyllä pyöri ihan hyvin. Sirun paskuus oli vain toinen puoli ongelmasta, ja toinen puoli oli huono softatuki. Mutta halpahan se oli!

Voodoo, Matrox ja Riva TNT yms. räjäyttivät pankin sitten noin 1996-1998.

PlayStation ei joka tapauksessa ollut suosittu Suomessa tuota aiemmin, eikä se tullut edes myyntiinkään Euroopassa kuin syyskuussa 1995!

Joten siinä vaiheessa KUN PlayStation alkoi myydä Suomessa jollain volyymilla, joutui se jo kilpailemaan käytännössä parempaa PC-rautaa vastaan. Ja vaikkei ihan joka pojalla sellaista PC-rautaa vielä olisi ollutkaan, niin ostoslistalla ja joulupukin lahjalistalla varmasti oli... Eihän keskiverto PC-käyttäjä siinä vaiheessa lähde "ekosysteemiä" vaihtamaan kokonaan toiseksi, vaan PlayStation vetosi sitten johonkin omaan erilliseen nicheensä kuten pikkupoikiin tai juntteihin, joilla ei ollut mitään aiempaa kokemusta tietokoneista.