Jaetaan nyt tännekin pääosiltaan tuon toisen puoliskon polku.
Tuossa reilu puolisen vuotta vähän sen jälkeen kun oma lääkitys nostettiin isommaksi ja ensimmäistä kertaa alkoi ajatus kulkea oikein kunnolla. Niin havaitsin erään illan päätteeksi, että meillähän on tietynlaisia yhtäläisyyksiä mutta myös eroavaisuuksia - mutta kaikki osuvat ADHD:n alle. Tunnustelevan viestin laitoin silloin pitkine perusteluineen ja sain perinteisen vihaisen vastaanoton.
Joku ajatus asiasta kuitenkin oli ilmeisesti säilynyt ja viimeistään se, että annoin yhden 18mg tabletin ja sanoin, että "kokeile itse" sai käyntiin sen ajatuksen että josko tässä 10v masennuksen hoidon jälkeen selvittäisi asiaa eteen päin.
No, siitä testailtiin asiaa hiukan omilla tavoilla ja havaittiin, että kummasti paremmin saa aikaan lääkkeellä ja mieli on muutenkin valoisampi.
Siispä tutkimuksiin, jotka tuntuivat olevan vähintäänkin raskaat mitä en sinänsä ihmettele. Jo alkutestit ja viimeistään DIVA paljastivat, että pisteet olivat lähestulkoon täydet.
No siinä sitten veivattiin asiaa edes takaisin työterveyslääkärillä ja psykiatrilla, vaikka oli sangen selvä tapaus. Sitten vielä lopuksi juostiin vähän huumetesteissä koska kaikkihan luonnollisesti feikkaavat kaman käyttönsä kaikissa testeissä.
No, se diagnoosi sitten saatiin vihdoin ja viimein asetettua perjantaina. Eihän tuohon sikäli mennyt kuin kuukausia, mutta omasta näkökulmasta hierottiin aivan täysin turhan asian kanssa.
Asianomainen itse oli kipeä, mutta kurvasin itse hakemaan Concerta-purkin apteekista. Eilen lähti ennen puolta päivää ensimmäinen lääke.
Tänään kurvasin itse aamusta omalle ohjelmalle ja 18mg oli otettu jo aamusta. Pääsin kotiin vasta illalla kahdeksan maissa. Vastassa odotti entisen "En saanut mitään aikaan koko päivänä" sijaan ihminen, joka oli käynyt pesuilla ja laittanut puoli kämppää järjestykseen.
En oleta, etta 18mg ketään laittaa tuollaiseen vauhtiin, mutta se tunne noin pitkän ajan turruttamisen jäkeen että "minä voin ja jaksan tehdä".
Luojan kiitos psykiatri oli sanonut, että jos lääke toimii, niin aletaan purkamaan SSRItä. Varoittelin jo, että tunneskaala voi kasvaa valtavasti, mutta kun siihen yhdistetään se, että aidosti uskoo pystyvänsä ja jaksavansa, vaikutus voi olla melkoisen virkistävä 10v jälkeen..
