ADHD/ADD

[vindicator rapeto]

Tässä ilmeisesti videon puhuja vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä omien kokemusten perusteella. Asiasta on jonkin verran tutkimustietoakin, mutta syy-seuraussuhde ei ole lainkaan selvä ja esim. ptsd voi myös aiheuttaa adhd:n kaltaista oireilua ja tuottaa väärän diagnoosin. Eli, trauma voi ainakin vahvistaa adhd-oireita, aiheuttaa muita häiriöitä ja sitä kuinka pitkälle elämään oireet ovat pahoja, mutta ei ole mitenkään selvää että trauma itsessään aiheuttaisi muuta kuin oireiden vakavuuden muutosta. Toki mielelläni luen jos jotain oikeaa tutkimusta löytyy videon puhujan tueksi.
Associations Between Adverse Childhood Experiences and ADHD Diagnosis and Severity
ADHD symptoms in healthy adults are associated with stressful life events and negative memory bias

Gabor Mate on lääkäri mutta myös yksi alansa huippuja niin trauma- kuin adhd, addiction, stressin yms psyykkeen häiriöiden tai tilojen tutkimuksessa. Lukuisia kirjoja, luentoja, ja pohjaa pitkälle tutkittuun tietoon. En sanoisi että video pohjasi tuolta osin vain hänen omiin kokemuksiin, tuli olo että video, vaikka hyvä onkin niin sitä on dramatisoitu ja hänen puheensa siinä oli tähän vain yksi keino. Parempiakin vidoita voisi löytyä.

Is there a link between ADHD and trauma

Some studies have found that trauma which occurs in childhood may exacerbate or predict some symptoms of ADHD.

www.medicalnewstoday.com

 

[huku]

Ei onnistu, sillä on ajallaan suoritettu korkeakoulututkinto

Onko kyseessä ammattikorkeakoulutyyppinen jossa voi olla selvät lukujärjestykset ja aikataulutukset vai yliopistotyyppinen itse huolehdituilla aikatauluilla? ADHD on toiminnanohjausongelma. Jos joku huolehtii toiminnanohjauksesta tai asia on tarpeeksi mielenkiintoinen niin ei ole ongelmaa.

Ihan yleisesti keneenkään kohdistamatta ADHD:n seurana on usein autisminkirjon piirteitä. Yhdistelmä voi aiheuttaa ristiriitaisia fiiliksiä kun ei sovi tyypilliseen lokeroon. Luulisin vaikeuttavan diagnosointiakin ellei ole hyvä osaaminen molemmilta alueilta.

 

[Dexdor]

Onko kyseessä ammattikorkeakoulutyyppinen jossa voi olla selvät lukujärjestykset ja aikataulutukset vai yliopistotyyppinen itse huolehdituilla aikatauluilla? ADHD on toiminnanohjausongelma. Jos joku huolehtii toiminnanohjauksesta tai asia on tarpeeksi mielenkiintoinen niin ei ole ongelmaa.

Ihan yleisesti keneenkään kohdistamatta ADHD:n seurana on usein autisminkirjon piirteitä. Yhdistelmä voi aiheuttaa ristiriitaisia fiiliksiä kun ei sovi tyypilliseen lokeroon. Luulisin vaikeuttavan diagnosointiakin ellei ole hyvä osaaminen molemmilta alueilta.

Amk, juurikin noin valmiilla kalenterilla. Nyt aikataulutus ja suunnittelu yliopistossa ollut täyttä myrkkyä.

 

[Trespasser]

Gabor Mate on lääkäri mutta myös yksi alansa huippuja niin trauma- kuin adhd, addiction, stressin yms psyykkeen häiriöiden tai tilojen tutkimuksessa. Lukuisia kirjoja, luentoja, ja pohjaa pitkälle tutkittuun tietoon. En sanoisi että video pohjasi tuolta osin vain hänen omiin kokemuksiin, tuli olo että video, vaikka hyvä onkin niin sitä on dramatisoitu ja hänen puheensa siinä oli tähän vain yksi keino. Parempiakin vidoita voisi löytyä.

Jep, video tuntui vaan vetävän syy-seuraussuhteen vähän yksipuoliseksi. Kuten toi sun laittamakin linkki kertoo, niin yhteydessä on kyse enemmänkin siitä, että trauma näyttää vahvistavan adhd-oireita. Toki tää on suhteellisen uusi suunta tutkimuksissa, mutta toistaiseksi näyttää julkaisut olevan samoilla linjoilla, että trauma ei itsessään aiheuta adhd:ta, mutta korostaa sitä ja voi aiheuttaa myös erehdyttävästi samankaltaisia oireita. Tuon linkin kohta "The Cycle" tiivistääkin aika hyvin, mistä mahdollisesti on kyse.

 

[Trespasser]

Miten tuo hermojen menetys kehittyy ja miten se käytännössä sitten ilmenee? Jos mulla menee hermot niin tulee semmosta tekstiä semmosella äänensävyllä ka voimakkuudella että ei ole omaksi eduksi. Käytännössä voin kuitenkin päättää onko tilanne sen arvoinen että annan lähtä laukalle. Todella harvoja kertoja perheen ulkopuolella.

Lapsena/nuorena kun tunteiden hallinta oli heikompaa, hermojen meno oli yhtä kuin päässä pimenee ja silmitön väkivalta. Siinä 15 vuotiaan kohdilla alkoi saamaan haltuun, eli enemmän huutamista ja kohtuutonta vittuilua/piilovittuilua. Parikymppisenä ja sen jälkeen tunnisti jo hyvin koska hermot on menossa ja pystyy yksinkertaisesti poistumaan tilanteesta, tai tyytyä siihen vittuiluun ja äänenkäyttöön jos ei pois pääse (erittäin harvoin). Eli joo, aikuisena sitä ei enää "päästä laukalle", mikä lienee ihan looginen kehityssuunta.

Toki impulsiivisuus säilyy, mikä näkyy taas omalla kohdalla vaikkapa tuhlaamisena. Esim. kun aloitin kuvausharrastuksen uudelleen, kävin rajalassa katsomassa objektiiveja ja hetken mielijohteesta pistin 10k€ palamaan siltä istumalta ja poistuin kaupasta kassillinen laatulasia mukana. Tässä tapauksessa vahinkoa ei tule kun en ole kellekään vastuussa rahankäytöstäni, mutta voisin kuvitella, että esim. parisuhteessa tällanen toiminta voi aiheuttaa isojakin ongelmia.

Eli jos joku lähtee ongelmalähtöisesti hakemaan apua, niin kannattaa tarkastella myös niitä omia harrastuksia, harrastuksiin käytettyä rahaa, kuinka kauan sitä lopulta tuli harrastettua ja monessako laatikossa/kaapissa lojuu satojen ellei tuhansien eurojen "ehdottoman tärkeitä" tarvikkeita mitä ei oikeasti koskaan käytä. Aika tyypillistä ADHD-ihmisille. Toisilla taas sit ongelma voi olla tupakointi/päihteet/alkoholi tai mikä tahansa välitön mielihyvärulla TikTokista rahapeleihin. Varmasti niitä hoitoon pääsyä edistäviä kohtia löytyy, kun kaivelee.

Ja jos epäilyttää, niin aina voi katella mitä Diva-testissä haetaan. Diva-5:n voi ostaa kuka tahansa kympillä, ja Diva-2 löytynee maksutta netistä ihan googlella. Vaikka tuon arviointi pitäis tehdä ammattilaisen toimesta, niin antaa se silti suuntaa. Noita screening-testejä lienee netti pullollaan myös.

 

[Taajuuskorjain]

Tuossa menee varmaan muna vai kana -teorialla monella metsään, eli luultavasti adhd syö viimeisetkin mehut jaksamisesta. Lääkärin tms on ”helppo” kuitenkin kääntää asia niin päin, että nyt kun on perhettä ja muuta uutta, niin keskittyminen ja jaksaminen on siksi vain tiukalla. Itsellä kävi sillälailla vähän tuuri, että aloin selvittämään lääkärin ja psykologin kanssa oireita ja diagnoosia vajaa vuoden ennen, kuin lapsi putkahti maailmaan.

Tuo on erittäin totta. Mulla psykiatri varoitti tästä heti ensimmäisenä, että monet päälle kolmekymppiset ruuhkavuosia elävät miehet tulevat vastaavanlaisessa tilanteessa vastaanotolle ja joutuvat pettyen poistumaan, koska diagnoosille ei löydy riittävästi pohjaa. Itsellä oli kuitenkin osoitettavissa tarkkaavaisuushäiriöt jo lapsuudesta ja kouluajoilta, mutta olin niiden kanssa jotenkuten pärjännyt. Nyt ruuhkavuodet pahensi asiaa vaan niin paljon, ettei ne omat keinot enää riittäneet.

 

[huku]

Mielenkiintoinen tuo pettymään joutuvien ryhmä. Mikähän "diagnoosi" heille annetaan kun ovat kuitenkin sinne vastaanotolle menneet.

 

[Radamsa]

Mielenkiintoinen tuo pettymään joutuvien ryhmä. Mikähän "diagnoosi" heille annetaan kun ovat kuitenkin sinne vastaanotolle menneet.

Voi olla kirjolla-osastoa myös esimerkiksi. Diagnoosikriteerit siinä mielessä jännittävät, että pitää olla jotain merkintöjä tai tietoja varhaislapsuudesta/koulusta jotta diagnoosin voi tehdä by the book. Jos et ole häiriköinyt riittävästi niin eipä siinä mitään sitten.

 

[Panini]

Rouvalle kirjoittelin tuossa muutama kuukausi sitten melko pitkän selvityksen siitä että mielestäni myös tuolla täytyisi tutkailla ADHD:n mahdollisuus.

Silloin sain haukut mutta joku ajatus on silti jäänyt elämään ja sain viimein viiikonloppuna tyrkytettyä Concertaa pienellä annoksella. Ja kas kummaa kun taisi maailma aueta uudestaan.

Sitä en itse henkilökohtaisesti ymmärrä edelleenkään, että aikuisilla vaaditaan pitkät tutkimukset kaiken maailman kallonkutistajilla että saa lääkityksen, mutta lapsilla tuota työnnetään samanlaisen lomakkeen kautta kuin aikuisilla todetaan masis..

Noh, toivotaan parasta tämänkin kohdalta ja ennen kaikkea sitä, että työterveys kattaa tutkimukset.

Vanha viesti, mutta en malta olla takertumatta vähän. Oma poika on tällä hetkellä ADHD tutkimuksissa ja ihan yleisellä puolella. Useita kuukausia on prosessi jo kestänyt. Sekä minut, että puolisoni on haastateltu perinpohjaisesti. Myöskin juniorilla on ollut lukuisia käyntejä lasten psyk polin sairaanhoitajan kanssa joka tarkkailee pojan toimintaa erilaisissa tilanteissa. Pojalle on tehty myös testejä.

On myöskin palaveerattu koulussa. Opettajakin on joutunut täyttämään testin, kuten myös me vanhemmat. Kotikäyntikin on ollut psyk polilta.... Aika perinpohjaisesti on selvitetty tätä ADHD asiaa pojan kohdalla. Ja hyvä niin. Kesälomat tuli nyt tielle joten prosessi venyy syksyyn.

Vilpittömästi mielenkiinnosta kysyn, että onko jossain todella lasten ADHD diagnosointi tuolla tasolla että "kupongin täytettyäsi voit noutaa lääkkeet apteekista"? Kuulostaa aika vastuuttomalta toiminnalta mikäli näin.

 

[RealityBites]

Vanha viesti, mutta en malta olla takertumatta vähän. Oma poika on tällä hetkellä ADHD tutkimuksissa ja ihan yleisellä puolella. Useita kuukausia on prosessi jo kestänyt. Sekä minut, että puolisoni on haastateltu perinpohjaisesti. Myöskin juniorilla on ollut lukuisia käyntejä lasten psyk polin sairaanhoitajan kanssa joka tarkkailee pojan toimintaa erilaisissa tilanteissa. Pojalle on tehty myös testejä.

On myöskin palaveerattu koulussa. Opettajakin on joutunut täyttämään testin, kuten myös me vanhemmat. Kotikäyntikin on ollut psyk polilta.... Aika perinpohjaisesti on selvitetty tätä ADHD asiaa pojan kohdalla. Ja hyvä niin. Kesälomat tuli nyt tielle joten prosessi venyy syksyyn.

Vilpittömästi mielenkiinnosta kysyn, että onko jossain todella lasten ADHD diagnosointi tuolla tasolla että "kupongin täytettyäsi voit noutaa lääkkeet apteekista"? Kuulostaa aika vastuuttomalta toiminnalta mikäli näin.

On ainakin ollut, tiedän kun kyse oli omasta sukulaisesta. Nykytilanteesta en osaa sanoa. Koko ajanhan nämä tiukkenee kun nyt on havahduttu siihen, että vähän joka toisella on adhd.

Toki tuo nainen on nyt taas ollut hetken syömättä lääkettä ja sen kyllä huomasi taas tänään. Huomasi tosin myös ehkä sen että kun toinen on raastanut auton kimpussa siten, että on kädet kyynärpäitä myöten verillä ja mustelmilla, niin ei ole ehkäpä ihan oikea aika alkaa puhumaan toisen huomisesta ja siitä että ei ole aikaa.

Ilmoitin että voi ihan vapaasti korjata auton seuraavalla kerralla, niin minä troolaan sitten puhelimeen koko ajan viestiä että miten on tylsää täällä ylhäällä.

 

[ihottuma]

Voi olla kirjolla-osastoa myös esimerkiksi. Diagnoosikriteerit siinä mielessä jännittävät, että pitää olla jotain merkintöjä tai tietoja varhaislapsuudesta/koulusta jotta diagnoosin voi tehdä by the book. Jos et ole häiriköinyt riittävästi niin eipä siinä mitään sitten.

Tämähän ei kyllä miltään osin koske AD(H)D;tä, jonka diagnoosi perustuu hyvin laajalle ja erilaisille oireiluiden yhdistelmälle, joista ulkoinen levottomuus on vain yksi piirre.

DIVA-kyselyssä selvitetään juurikin laajasti näitä erilaisia oireita tai piirteitä sekä tutkittavan oman muistikuvan perusteella, mutta myös läheisen (yleensä vanhemman) muistin ja/tai kokemusten perusteella.

Itsehän olen tästä kävelevä esimerkki, kun sain diagnoosin vasta 40 vuotiaana täysin toisen asian yhteydessä, vaikka olin hyvin vakuuttunut ettei piirteitä tai viitteitä löydy juurikin ulkoisen levottomuuden puuttumisen vuoksi, varsinkin kun lähipiiristä löytyy useampia jo lapsuudessa diagnoosin saaneita, jonka pohjalta luulin olevan aika hyvin kartalla kyseisestä häiriöstä. DIVA-kyselyn tulokset olivat kuitenkin 9/9, 9/9 ja 7/9, ja asiat eteni diagnoosin suhteen nopeasti lääkitykseen ja siitä ihmettelemään "uutta" elämää, jolloin aika moni asia alkoi loksahdella paikalleen.

Se, mikä selvästi nykyään tunnistetaan paremmin, on piirteiden esiintyminen myös neurotyypillisillä ihmisillä, ja ymmärrys siitä ettei mikään yksittäin oire tai piirre vahvista tai hylkää diagnoosia. Varsinkin lasten kohdalla tämä on aika tärkeää molempiin suuntiin, sillä aivan yhtä pahaa jälkeä tekee jonkin toisen asian diagnosoiminen ADHD:ksi, kuin aiemmin se on tehnyt lukemattomilla lapsille ADHD:n diagnosointi aivan joksikin muuksi, esim. masennukseksi, tai joksikin muuksi mielenterveysongelmaksi.

 

[ihottuma]

Käsittääkseni ainakin vakavat/kehitykselliset traumat voivat laukaista myös ADHD:n, joku yhteys ainakin näillä saattaa olla. En nyt muista tarkemmin.

Tähän on jo tullutkin aika hyviä vastauksia, mutta ehkä on myös hyvä muistuttaa siitä, että ADHD on tutkitusti geneettinen ja perinnöllinen häiriö, jonka kanssa synnytään. Ihmisen, jolla on ADHD, on erilainen aivokemia, kuin ns. neurotyypillisellä ihmisellä, ja vaikka ulkoistenkin asioiden (kuten trauman) pystytään osoittamaan muuttamaan jonkin verran ihmisen aivokemiaa, ei millään ulkoisella tekijällä ole pystytty osoittamaan olevan sellaista vaikutusta, joka pystyisi muuttamaan ihmisen aivokemian vastaamaan ADHD ihmisen aivoja ilman geneettistä altistusta. Traumalla todennäköisyys siis voi kasvaa oireiluun jos geneettinen alttius on olemassa.

Yhden maailman johtavan ADHD tutkijan R. Barkleyn näkemys asiasta (ja kausaliteetista). Kannattaa toki lukea koko juttu läpi:

"Simply put, the etiology of ADHD is complex and can involve multiple causes. To date, all of the major ones fall in the realm of neurology and genetics (biological causation) with no evidence that social factors alone can account for the condition."

https://russellbarkley.org/factsheets/WhatCausesADHD2017.pdf

 

[Taajuuskorjain]

Voi olla kirjolla-osastoa myös esimerkiksi. Diagnoosikriteerit siinä mielessä jännittävät, että pitää olla jotain merkintöjä tai tietoja varhaislapsuudesta/koulusta jotta diagnoosin voi tehdä by the book. Jos et ole häiriköinyt riittävästi niin eipä siinä mitään sitten.

Juu, aika tarkkaan ja usealla lomakkeella kaivettiin sitä lapsuuden ja kouluajan levottomuutta. Merkintöjä kun ei ollut ammattilaisen toimesta. Kolme kertaa kävin psykiatrilla ja kuulemma ensimmäisen käynnin perusteella oli lähes selvää tarkkaavaisuushäiriö, mutta sitä sitä levottomuuspuolta etsittiin sitten ne kaksi muuta kertaa ja sekään ei meinannut riittää vaan jouduin vielä senkin jälkeen palauttamaan täytettyjä lomakkeita ja kyselyitä ennenkuin hän kirjotti diagnoosin ja määräsi lääkitystä kokeiltavaksi (muiden apukeinojen lisäksi).

Vanha viesti, mutta en malta olla takertumatta vähän. Oma poika on tällä hetkellä ADHD tutkimuksissa ja ihan yleisellä puolella. Useita kuukausia on prosessi jo kestänyt. Sekä minut, että puolisoni on haastateltu perinpohjaisesti. Myöskin juniorilla on ollut lukuisia käyntejä lasten psyk polin sairaanhoitajan kanssa joka tarkkailee pojan toimintaa erilaisissa tilanteissa. Pojalle on tehty myös testejä.

On myöskin palaveerattu koulussa. Opettajakin on joutunut täyttämään testin, kuten myös me vanhemmat. Kotikäyntikin on ollut psyk polilta.... Aika perinpohjaisesti on selvitetty tätä ADHD asiaa pojan kohdalla. Ja hyvä niin. Kesälomat tuli nyt tielle joten prosessi venyy syksyyn.

Saas nähdä tuleeko oman pojan kohdalla samat vielä joskus eteen. Sen verran paljon tuttuja piirteitä on hänen käytöksessään. Vuoden päästä kouluun ja haluan kuitenkin, että hänellä on riittävä tuki heti alusta saakka JOS on sille tarvetta. Toistaiseksi homma on vielä hallinnassa ja eskariinkin menee ilman tarvetta lisätylle tuelle. Mutta on niitä selkeitä keskittymisongelmia nähtävissä. Harmi kun ei aikanaan 90-luvulla omalla kohdalla näitä asioita vielä osattu tunnistaa. Silloin oli vain häirikkö joka laitettiin tarkkikselle tai tyhmä, joka tarvitsee tukiopetusta.

 

[Radamsa]

Tämähän ei kyllä miltään osin koske AD(H)D;tä, jonka diagnoosi perustuu hyvin laajalle ja erilaisille oireiluiden yhdistelmälle, joista ulkoinen levottomuus on vain yksi piirre.

DIVA-kyselyssä selvitetään juurikin laajasti näitä erilaisia oireita tai piirteitä sekä tutkittavan oman muistikuvan perusteella, mutta myös läheisen (yleensä vanhemman) muistin ja/tai kokemusten perusteella.

Itsehän olen tästä kävelevä esimerkki, kun sain diagnoosin vasta 40 vuotiaana täysin toisen asian yhteydessä, vaikka olin hyvin vakuuttunut ettei piirteitä tai viitteitä löydy juurikin ulkoisen levottomuuden puuttumisen vuoksi, varsinkin kun lähipiiristä löytyy useampia jo lapsuudessa diagnoosin saaneita, jonka pohjalta luulin olevan aika hyvin kartalla kyseisestä häiriöstä. DIVA-kyselyn tulokset olivat kuitenkin 9/9, 9/9 ja 7/9, ja asiat eteni diagnoosin suhteen nopeasti lääkitykseen ja siitä ihmettelemään "uutta" elämää, jolloin aika moni asia alkoi loksahdella paikalleen.

Se, mikä selvästi nykyään tunnistetaan paremmin, on piirteiden esiintyminen myös neurotyypillisillä ihmisillä, ja ymmärrys siitä ettei mikään yksittäin oire tai piirre vahvista tai hylkää diagnoosia. Varsinkin lasten kohdalla tämä on aika tärkeää molempiin suuntiin, sillä aivan yhtä pahaa jälkeä tekee jonkin toisen asian diagnosoiminen ADHD:ksi, kuin aiemmin se on tehnyt lukemattomilla lapsille ADHD:n diagnosointi aivan joksikin muuksi, esim. masennukseksi, tai joksikin muuksi mielenterveysongelmaksi.

Jep, tuo kommentti nopea heitto, mutta noin se vaan voi mennä. Vaatimus on että oireita on ollut lapsuudessa/kouluiässä. Julkisen puolen erikoislääkäri voi tehdä negatiivisen päätöksen kattavan selvityksen jälkeen (Diva ja haastattelut), pelkästään siitä syystä että selkeitä merkkejä ei ole kirjattu ylös kasarilla koulussa/neuvolassa, tai eläkeiässä olevista läheisistä ei irtoa diagnoosia tukevaa settiä. Vaikka muuten selvitys puoltaisi. Prosessia ei tietenkään kannata jättää siihen, vaikka helposti tulos voi turhauttaa varsinkin pitkien haastattelujen jälkeen. Kommentoin lähinnä siksi, että jos prosessissa olevat tai niitä miettivät näitä juttuja lueskelevat.

 

[ihottuma]

Jep, tuo kommentti nopea heitto, mutta noin se vaan voi mennä. Vaatimus on että oireita on ollut lapsuudessa/kouluiässä. Julkisen puolen erikoislääkäri voi tehdä negatiivisen päätöksen kattavan selvityksen jälkeen (Diva ja haastattelut), pelkästään siitä syystä että selkeitä merkkejä ei ole kirjattu ylös kasarilla koulussa/neuvolassa, tai eläkeiässä olevista läheisistä ei irtoa diagnoosia tukevaa settiä. Vaikka muuten selvitys puoltaisi. Prosessia ei tietenkään kannata jättää siihen, vaikka helposti tulos voi turhauttaa varsinkin pitkien haastattelujen jälkeen. Kommentoin lähinnä siksi, että jos prosessissa olevat tai niitä miettivät näitä juttuja lueskelevat.

Tästä en ole mitenkään eri mieltä, mutta (edelleen) painotan sitä, että pelkkä ulkoisen levottomuuden puute ei ole määrittävä tekijä AD(H)D diagnoosissa. Itseasiassa juuri tästä syystä ns. ADD diagnoosista luovuttiin, sillä "hyperactivity" ei näyttäydy pelkästään ulkoisesti tai fyysisenä levottomuutena, jonka ironisesti kuvitellaan (kuten myös itse kuvittelin) olevan se keskeisin määritelmä tälle kyseiselle häiriölle.

Allekirjoittaneella ei esimerkiksi ole _mitään_ kirjauksia juurikin kasarilta / ysäriltä terveydenhuollosta tai koulusta, tai edes ongelmia koulusta selviämiseen peruskoulun aikana, keskiarvon ollessa koko peruskoulun yli 9.

Hyvät ja turvalliset lapsuudenolot yhdistettynä vahvoihin arkirutiineihin ja lukemattomiin harrastuksiin suojaavat ongelmilta tiettyyn pisteeseen asti, jotka useimmilla tulee eteen toiselle asteelle tai korkeakouluun siirryttäessä, niissä kun opiskelumäärät ovat jo niin vaativia, ettei niistä ilman oikeasti opiskelua pysty suoriutumaan, ja joka hoitamattoman ADHD:n vuoksi voi olla olla täysin mahdoton yhtälö.

Sisäinen levottomuus voi itseasiassa olla jopa haasteellisempi oire, sillä se jää huomattavasti helpommin huomaamatta, kuin ulkoinen levottomuus. Juuri tästä syystähän naisilla ADHD jää helpommin diagnosoimatta, sillä ns. "kiltintytön" rooli helposti peittää ongelmat tai oireet, myös vanhemmilta.

 

[Trespasser]

Jep, tuo kommentti nopea heitto, mutta noin se vaan voi mennä. Vaatimus on että oireita on ollut lapsuudessa/kouluiässä. Julkisen puolen erikoislääkäri voi tehdä negatiivisen päätöksen kattavan selvityksen jälkeen (Diva ja haastattelut), pelkästään siitä syystä että selkeitä merkkejä ei ole kirjattu ylös kasarilla koulussa/neuvolassa, tai eläkeiässä olevista läheisistä ei irtoa diagnoosia tukevaa settiä. Vaikka muuten selvitys puoltaisi. Prosessia ei tietenkään kannata jättää siihen, vaikka helposti tulos voi turhauttaa varsinkin pitkien haastattelujen jälkeen. Kommentoin lähinnä siksi, että jos prosessissa olevat tai niitä miettivät näitä juttuja lueskelevat.

Tää on kanssa vähän mielenkiintoista. Mulla ei haastateltu vanhempia (kielsin heti alussa omista syistä), ei opettajia, eikä katottu koulupapereita kun sellaisia ei ollut. Ei mun kouluaikana mitään ihmeempiä kirjauksia taidettu edes tehdä, tai jos tehtiin, niin hyvin laiskanpuoleisesti. Lapsuudesta kyseltiin monen ihmisen toimesta ja eri tavalla muotoillen ja molemmilla diva-testeillä (2 ja 5), eli selvästi haettiin sitä johdonmukaista kuvaa. Kirjausten tai läheisten lausuntojen puute ei siis ollut sen enempää este kuin hidastekaan. Vaikka nää kaikki vaatimukset diagnoosiin löytyykin käypä hoidosta vissiin, niin mun mielestä ei ole ihan oikein, että toisilla paikkakunnilla ei pääse edes prosessissa etenemään julkisella jos kohdalle sattuu sysipaska lääkäri. Lääkäri on vissiin kunnallisella virkamieheen verrannollinen, niin olis kiva tietää miksi yhdenvertaisuusperiaate ei päde näissä vaan toimenpiteet on ihan laidasta laitaan eri puolilla maata. Eli kirjausten puute etenkään 40 vuotta lähempänä olevilla ei sais mun mielestä olla hidaste asian etenemiselle, hitusen ottaa päähän kun näkee ihmisiä joita ei käytännössä edes kuunnella jos niitä tietoja ei ole.

 

[Dexdor]

Itsellä (edelleen siis ei diagnosoitu) mutta isoimmat ongelmat ovat olleet keskittymisessä lukemiseen, varsinkin jos aihe ei kiinnosta laisinkaan, ajatusten harhailuun ”miljoonalla välilehdellä”, josta sitten seurauksena on kymmenen aloitettua asiaa mutta ei yhtään valmista. En kykene suunnittelemaan tai aikatauluttamaan elämääni laisinkaan, tai jos teen aikataulut, ne eivät tule pitämään. Hellanlevyt saattaa noin esimerkkinä jäädä päälle ruokaa laittaessa. Lukuisat onnettomuudet keskittymisen herpaantumisen vuoksi, nopeiden mielihyväpalkintojen tavoittelu ja alivireys vs yliaktiivisuus lienee ne pahimmat ongelmat. Puhun paljon myös toisten lauseet loppuun ja en jaksa kuunnella kanssakeskustelijaa useinkaan loppuun. Lisäksi hyperfokusoitumista sitten mielekkäisiim asioihin, jää ruoat syömättä järjestään jos sattuu joku itselle mielenkiintoinen aihe tai juttu olemaan työn alla.

En tiedä liittyykö lähipiirin ym epäilyihin, mutta kun hermot menee, saattaa puhelin tms. esine lentää seinään. Tätä on oppinut vanhemmiten hillitsemään huomattavasti ja olenpa myös liikunnan huomannut vaikuttavan tähän positiivisesti. Tavaroiden seinään paiskelu on vähentynyt selvästi.

Elämässä itsessään olen pärjännyt varsin mainiosti. Kaikenlaista kivaa harrastekamaa on haalittu, hyvä työ ja ihan suurimmaksi osaksi mukava vaimokin. Perheessä diagnosoituna jo useampi adhd, sisko on mulle tätä sanonut esim vuosia. Mieliala heittelee ja pari burnoutiakin taustalla.
Ärsyttää ja turhauttaa tilanne, ettei edes tutkimuksiin pääse. Syyt aiemmassa viestissä. Täysin terve tietenkin olen, kunnes toisin todistetaan.

 

[RealityBites]

Itsellä (edelleen siis ei diagnosoitu) mutta isoimmat ongelmat ovat olleet keskittymisessä lukemiseen, varsinkin jos aihe ei kiinnosta laisinkaan, ajatusten harhailuun ”miljoonalla välilehdellä”, josta sitten seurauksena on kymmenen aloitettua asiaa mutta ei yhtään valmista. En kykene suunnittelemaan tai aikatauluttamaan elämääni laisinkaan, tai jos teen aikataulut, ne eivät tule pitämään. Hellanlevyt saattaa noin esimerkkinä jäädä päälle ruokaa laittaessa. Lukuisat onnettomuudet keskittymisen herpaantumisen vuoksi, nopeiden mielihyväpalkintojen tavoittelu ja alivireys vs yliaktiivisuus lienee ne pahimmat ongelmat. Puhun paljon myös toisten lauseet loppuun ja en jaksa kuunnella kanssakeskustelijaa useinkaan loppuun. Lisäksi hyperfokusoitumista sitten mielekkäisiim asioihin, jää ruoat syömättä järjestään jos sattuu joku itselle mielenkiintoinen aihe tai juttu olemaan työn alla.

Elämässä itsessään olen pärjännyt varsin mainiosti. Kaikenlaista kivaa harrastekamaa on haalittu, hyvä työ ja ihan suurimmaksi osaksi mukava vaimokin. Perheessä diagnosoituna jo useampi adhd, sisko on mulle tätä sanonut esim vuosia. Mieliala heittelee ja pari burnoutiakin taustalla.
Ärsyttää ja turhauttaa tilanne, ettei edes tutkimuksiin pääse. Syyt aiemmassa viestissä. Täysin terve tietenkin olen, kunnes toisin todistetaan.

Jos asia häiritsee, niin sitä privaattia kannattaa ehkäpä harkita - kyllä se kovinkin sen rahan arvoista on jos saa vaivaansa apua.

Vakuutus ei välttämättä kata mutta ei tuo nyt työtä tekevälle aivan täysi mahdottomuus ole maksella tutkimuksia itse - toki helppo sanoa, mutta kai tuosta nyt parilla toimintatonnilla selviää.

 

[huku]

Tää on kanssa vähän mielenkiintoista. Mulla ei haastateltu vanhempia (kielsin heti alussa omista syistä), ei opettajia, eikä katottu koulupapereita kun sellaisia ei ollut. Ei mun kouluaikana mitään ihmeempiä kirjauksia taidettu edes tehdä, tai jos tehtiin, niin hyvin laiskanpuoleisesti. Lapsuudesta kyseltiin monen ihmisen toimesta ja eri tavalla muotoillen ja molemmilla diva-testeillä (2 ja 5), eli selvästi haettiin sitä johdonmukaista kuvaa. Kirjausten tai läheisten lausuntojen puute ei siis ollut sen enempää este kuin hidastekaan.

Noin sen kuuluisi mennä.

Onhan se ihan päivänselvää että terveystiedot ovat yksitysasia (tai ainakin pitäisi olla päivänselvää). Looginen seuraus on että diagnoosi pitää voida tehdä ilman tietojen levittelyä. Käypähoidossa tämä sanotaan suoraan että aikuinen on omien oireidensa paras tietolähde myös lapsuuden osalta. Mitään muiden haastatteluja tai kirjauksia ei tarvita jos osaa itse kertoa tarvittavat tiedot. Kannattaa katsella toinen lääkäri jos osaaminen on niin heikkoa että ulkopuoliset todistajat ovat kynnyskysymys.

https://www.suomi.fi/kansalaiselle/terveys-ja-sairaanhoito/sairastaminen/opas/hoitopaikan-valinta/sosiaali-ja-terveyskeskuksen-valinta

 

[Trespasser]

Ärsyttää ja turhauttaa tilanne, ettei edes tutkimuksiin pääse. Syyt aiemmassa viestissä. Täysin terve tietenkin olen, kunnes toisin todistetaan.

Tossa @huku aika hyvin tiivistikin mitä oikeuksia on. Kyllä mä sieltä julkiselta lähtisin diagnoosia hakemaan, vaikka siellä sulla oliskin tuttuja. Vaihdat sellaiseen terveyskeskukseen jossa niitä ei ole/on vähemmän. Ei esim. tutkinnon saavuttaminen pitäis olla mikään este, jos muita haittoja on ja etenkin kun ilmeisesti lähisuvussa on muita diagnosoituja. Jossain vaiheessa kun meinas itellä mennä hermo pitkiin jonoihin, niin harkitsin yksityistä myös. Siinä on vaan ne mahdolliset reseptin uusinnat yms. sitten hamaan tappiin asti mahdollisesti siellä julkisella puolella "jumissa", joten päädyin odottamaan julkisen puolen loppuun asti.

 

[huku]

Ongelmat yksityisen reseptien uusinnassa julkisella liittyy käsittääkseni siihen että diagnoosi on tehty ns. yhdellä käynnillä ja ei ole dokumentaatiota tutkimuksesta. Mahtaakohan esimerkiksi kellään 331:n omaavalla olla ollut ongelmia?

 

[RealityBites]

Itse tuossa juuri pohdin että jos tuo yksityinen määrää mallia 2prk kerralla ja maksaa 20e/laaki, niin mieluummin uusitutan julkisella.

Sen verran lueskelin tuolta FB:n ryhmästä, että julkinen ei voi diagnoosin kanssa kieltäytyä uusimasta lääkereseptejä. Lisätietoja voivat kyllä pyytää. Ongelmanahan varmasti on pitkälti se, että tuonne pitäisi olla jokin neuvotteluyhteys, jota OmaKanta ei paljoa tarjoa.

 

[huku]

Epäilemättä voi olla ylimääräistä säätöä.

 

[RealityBites]

Epäilemättä voi olla ylimääräistä säätöä.

Ihan varmasti ja vähän paikkakunnasta riippuen ei saata onnistua ollenkaan, vaikka kuinka pitäisi lain mukaan hoitaa. Tähän varmaan sama vinkki kuin FB-ryhmään että selvittää ne potilaan oikeudet ja lähtee vasta sitten kyselemään.

En sano että olisi yhtään sen helpompaa tai että ylipäätään edes onnistuisi.

Pitää tässä nyt itsekin yrittää saadan tuo työhomma rauhoitettua pikkuhiljaa ja tiedustella että miten se lekuri mahtaa olla lomalla. Sitten seuraa että onko ne verenpaineet edes sinne päin, koska hetihän se Concerta sitä verenpainetta nostaa, vaikka se juuri nyt on todennäköisesti joku aivan muu.

On toki jo todettu aika moneen kertaan, että Concerta ei vaikuta omiin paineisiin kuin korkeintaan alentavasti, mutta sama show joka ikinen kerta. Ei sentään täysiä labroja ja EKG:tä tällä kertaa.

 

[huku]

Voi olla kirjolla-osastoa myös esimerkiksi. Diagnoosikriteerit siinä mielessä jännittävät, että pitää olla jotain merkintöjä tai tietoja varhaislapsuudesta/koulusta jotta diagnoosin voi tehdä by the book. Jos et ole häiriköinyt riittävästi niin eipä siinä mitään sitten.

Tunnistetaankohan sitä kirjavuutta kuinka hyvin? Minulla on tunne että se osaaminen olisi selvästi ADHD-osaamista harvinaisempaa. ADHD:hen ja ASD:hen perehtyessä oli paljon helpompaa ymmärtää mitä ADHD on kuin mitä ASD on. Lääkärikeskusten asiantuntijoita selatessa ADHD oli mainittu osaamislistoissa paljon useammin kuin ASD.

 

[konna]

Tunnistetaankohan sitä kirjavuutta kuinka hyvin? Minulla on tunne että se osaaminen olisi selvästi ADHD-osaamista harvinaisempaa. ADHD:hen ja ASD:hen perehtyessä oli paljon helpompaa ymmärtää mitä ADHD on kuin mitä ASD on. Lääkärikeskusten asiantuntijoita selatessa ADHD oli mainittu osaamislistoissa paljon useammin kuin ASD.

Tunnen tapauksen jossa ASD tunnistettiin osana tutkimuksia mutta "jätettiin sivuun" koska tarkkaavaisuushäiriöön on saatavilla apua. ASD-piirteet mainitaan siis papereissa, mutta ei diagnosoitu. ASD piirteiden diagnosoinnista ei siis olisi potilaalle "hyötyä" kuten ADHD-diagnoosista voi olla. Itsetuntemukseen toki auttaa kun psykiatri toteaa piirteitä olevan.

Nostaa yleisesti kyllä verenpaineita kuulla miten jengi joutuu taistelemaan lääkäriin pääsystä. Diagnoosi voidaan tehdä myös tilanteessa jossa lähipiiri on vaikkapa kuollut tai kieltäytyy yhteistyöstä. Psykiatri hoitaa potilastaan niillä tiedoilla mitä on saataavilla ja varmistuu siitä että oireita ei selitä mikään muu seikka kuin neuropsykiatrinen kehityshäiriö.

 

[huku]

Äänikirjana kuuntelen, niin en jaksa alkaa tähän kirjaamaan niitä ylös ja kuitenkin asiaa on useankin osan verran. Nappaa jonkun äänikirjapalvelun testijakso ja kuuntele itse. Esim. lidlin apin kautta saa bookbeatin 90 päiväksi ja nextoryn 60 päiväksi.

Kannattaa tutustua myös Celia-kirjastoon.

 

[Radamsa]

Tunnistetaankohan sitä kirjavuutta kuinka hyvin? Minulla on tunne että se osaaminen olisi selvästi ADHD-osaamista harvinaisempaa. ADHD:hen ja ASD:hen perehtyessä oli paljon helpompaa ymmärtää mitä ADHD on kuin mitä ASD on. Lääkärikeskusten asiantuntijoita selatessa ADHD oli mainittu osaamislistoissa paljon useammin kuin ASD.

ASD on kai aika laaja paletti (kirjo…) asioita, joita on aiemmin kutsuttu toisilla nimillä. ASD-juttuihin on omat testinsä, joilla ilmeisesti voi aika nopeasti sulkea pois ainakin tyypillisimmät tapaukset. Sosiaalinen/testitilanne ja käyttäytymismallit kertoo paljon ammattilaiselle.

 

[RealityBites]

Tässä ajoittain tuota Concertaa antaneena avuksi

Toiset oireet toistuvat ja vielä voimakkaampina. Räjähdyskiä on ollut riittämiin ja veiläpä niihin liittyy oman oamisuuden rikkomenin, yhtä paljon kuin muidenkin.

Olen jokseenkin voimaton tuon kanssa. 36mg ei selvästi riitä josa menee aamuyölle ja sitten on jo vaarallista.

Olen yrittänyt tunnistaa nuo, mutta aikuista ihmistä ei viitsisi kaitsea. .

 

[a-p]

Tulipa saatua ADHD-hommia eteenpäin. Lähiaikoina olisi tapaaminen uuden psykiatrin kanssa ja aiheena olisi respojen uusinta ja kelalle B-korvausta varten papereiden teko.

Aiempi psykiatri katosi kartalta ja hänen olisi pitänyt tehdä lausunto kelalle, mutten enää saanut häntä kiinni. Viikolla selvisi, ettei kyseinen psykiatri työskentele enää käyttämässäni yksityisellä. Nimellä en edes löytänyt mitään tietoa hänen nykysijoituksestaan.

Julkiterhikissä hänen tietonsa olivat esillä ja siellä ei ollut mitään huomautuskohtia. Psykiatrin firma oli rekistereiden mukaan pystyssä.

Tämä uusi psykiatri on aika vahvalla näytöllä varustettu. Hänellä on läjäpäin koulutuksia ja pitkä työhistoria psykiatrian, lastensuojelun yms parissa.

Tuo käynti tulee olemaan suht kallis. Hinta oli tunnista noin 450€. Toki tuon käynnin jälkeen, jos/kun saa lausunnot Lisdeksamfetamiinille, niin se alkaa kerryttämään omavastuuta ja vuosittaista maksimimaksuerää.

Tällöin alan säästämään melkoisesti rahaa. Nyt olen käyttänyt ~8kk:n ajan Elvanseja ja se 100-120€:n makselu purkista on hieman härski.

 

[Norjalaane]

Moi.
Valitettavasti kirjoitukseni ei ole sulavaa ja se ei noudata kaikkia kielioppi sääntöjä. En ollut koulussa kovin aktiivinen aiheissa jotka ei kiinostanut. Myöhemmin yritin niitä parantaa kävin jopa AMK opinnoissa mutta elämä tuli tielle ja piti priorisoida muuta. Nyt 44+ Vuotiaana Sain ADHD Diagnoosin. Diagnoosissa kaikki elämän vaiheet purettiin ja se kesti yli 1,5 vuotta julkisella. Olin 80 Luvulla jo tarkkailu luokalla joten se siitä. En ollut kriminaali Mutta olin vähän aktiivinen ja se meistä hakattiin silloin pois. Nyt kuitenkin sain aloitus läkkeeksi Concerta 27mg. Tämä lääke käänsi elämäni 180 astetta. Koin ns uskonnollisen kokemuksen... KAIKKI oli hiljaa ja saan keskityttä kaikkeen. Sisäinen monologi on vielä, mutta naapuri "huoneessa". Kuitenkin olen huomannut sen että aloitekyky on melkein 0. Johtuuko se siitä että olen ihan pihalla kaikkien näiden vuosien jälkeen kun sisäinen sonta ei potki perään ja valita että miksi se ei ole tehtynä yms... vai että lääkeannos on liian pieni ? Huomaan kun lääkken vaikutus loppuu noin ruoka-aikaan eli 1100... Välillä saattaa kestää pidempään.
Asiat jota olen huomannut lääkkellä.

Tärinät poissa.
Asian ajattelu 100 kertaa läpi kun sitä tekee on poissa. "jolloin virhe marginaali kasvaa"
Hermot kuin rautaa. Kestää keskeytykset olen paikalla ja pystyn siirtymään ja tulemaan takaisin.
Olen läsnä.

 

[RealityBites]

Moi.
Valitettavasti kirjoitukseni ei ole sulavaa ja se ei noudata kaikkia kielioppi sääntöjä. En ollut koulussa kovin aktiivinen aiheissa jotka ei kiinostanut. Myöhemmin yritin niitä parantaa kävin jopa AMK opinnoissa mutta elämä tuli tielle ja piti priorisoida muuta. Nyt 44+ Vuotiaana Sain ADHD Diagnoosin. Diagnoosissa kaikki elämän vaiheet purettiin ja se kesti yli 1,5 vuotta julkisella. Olin 80 Luvulla jo tarkkailu luokalla joten se siitä. En ollut kriminaali Mutta olin vähän aktiivinen ja se meistä hakattiin silloin pois. Nyt kuitenkin sain aloitus läkkeeksi Concerta 27mg. Tämä lääke käänsi elämäni 180 astetta. Koin ns uskonnollisen kokemuksen... KAIKKI oli hiljaa ja saan keskityttä kaikkeen. Sisäinen monologi on vielä, mutta naapuri "huoneessa". Kuitenkin olen huomannut sen että aloitekyky on melkein 0. Johtuuko se siitä että olen ihan pihalla kaikkien näiden vuosien jälkeen kun sisäinen sonta ei potki perään ja valita että miksi se ei ole tehtynä yms... vai että lääkeannos on liian pieni ? Huomaan kun lääkken vaikutus loppuu noin ruoka-aikaan eli 1100... Välillä saattaa kestää pidempään.
Asiat jota olen huomannut lääkkellä.

Tärinät poissa.
Asian ajattelu 100 kertaa läpi kun sitä tekee on poissa. "jolloin virhe marginaali kasvaa"
Hermot kuin rautaa. Kestää keskeytykset olen paikalla ja pystyn siirtymään ja tulemaan takaisin.
Olen läsnä.

Keskittyminen alkaa lääkkeellä parantua mutta aikuisella miehellä 27mg ei vielä ole mitenkään tajuntaa räjäyttävä annos. Itsellä menee 90mg päivässä niin alkaa jo kutenkuinkin riittämään ja aloitekykyäkin löytyy - sitä nyt tosin on ollut aina muutenkin mutta turha stressaaminen ja kiire ei vaivaa, vaan malttaa tehdä asiat rauhassa.

 

[Norjalaane]

Keskittyminen alkaa lääkkeellä parantua mutta aikuisella miehellä 27mg ei vielä ole mitenkään tajuntaa räjäyttävä annos. Itsellä menee 90mg päivässä niin alkaa jo kutenkuinkin riittämään ja aloitekykyäkin löytyy - sitä nyt tosin on ollut aina muutenkin mutta turha stressaaminen ja kiire ei vaivaa, vaan malttaa tehdä asiat rauhassa.

Se tässä onkin. Yleensä mua on kehuttu siitä että olen aloite kykyinen ja perään potkiva. Nyt jotenkin tuntuu että se on kokonaan poissa.

 

[RealityBites]

Se tässä onkin. Yleensä mua on kehuttu siitä että olen aloite kykyinen ja perään potkiva. Nyt jotenkin tuntuu että se on kokonaan poissa.

Tuokin voi olla ohi menevä ilmiö joka muuttuu isommalla annoksella - tai sitten voi esim. Elvanse olla sinulle sopivampi lääke. Itsellä Concerta on säilyttänyt aloitekyvyn kaikilla annoksilla, mutta Elvansella se taas lähti jo aloitusannoksen kanssa..

 

[Eternal]

Miten diagnoosi voi vaikuttaa työllistymiseen tai nykyiseen työhön? Voiko lääkäri kyseenalaistaa työkyvyn adhd-diagnoosiin nojaten?

Entäpä vakuutukset?

 

[RealityBites]

Miten diagnoosi voi vaikuttaa työllistymiseen tai nykyiseen työhön? Voiko lääkäri kyseenalaistaa työkyvyn adhd-diagnoosiin nojaten?

Entäpä vakuutukset?

Eipä kai sitä diagnoosia tarvitse minnekään ilmoittaa. On toki tiettyjä työtehtäviä kuten uutisissakin on tällä viikolla ollut, joissa voi vaikuttaa, mutta ainakaan omissa hommissa tuo tuskin olisi vaikuttanut yhtään mihinkään, tosin diagnoosia nyt ei ole ollut kuin nykyisen työpaikan aikana.

Mihinkään lentäjäksi ei varmaan pääse, mutta tietotyössä tuskin ainakaan haitaksi on.

Vakuutuksissa ei ole vielä itselle tullut vastaan, mutta ilmeisesti on jo terveysvakuutustenkin kohdalla kyselty tuosta kun alkaa yleistymään.

 

[Teppo en]

Veikkaan että jos on ollut vaikka 20 vuotta saman vakuutusyhtiön asiakkaana ilman suurempia poikkeuksia vahinkojen määrässä "tavallisiin ihmisiin". Ja jos sitten saat diagnoosin, niin millä perusteella ne sitten sanoisi, että nyt onkin riski yhtäkkiä kasvanut kauheasti?

Voi kuitenkin olla, että uudessa yhtiössä uusia vakuutuksia hakiessa ja etenkin terveysselvityksen alaisissa asioissa voi tulla lisäselvityspyyntöjä tms. Mutta joo, tämä kaikki on arvuuttelua.

 

[Norjalaane]

Itse olettaisin että ainoastaan olennainen työkyvynaleneminen vaikuttaa vakuutukseen jossakin määrin. Mutta tässä tilanteessa oletaisin että ollaan sellaisen kysymyksen ääressä että onko työkyky alentunut niin paljon että se on haitttaavaa jolloin kysymykseen tulee että onko vamma niin suuri että se alentaa työkykyä huomattavasti eli kyseessä on yli X% aleneminen tehokkuudessa. Olettaisin että tämä on osoitettava jomman kumman osapuolen puolesta. VAKAASTI uskon että vakuutusyhtiö ei tätä myönnä tai jos vastaa se on työeläke yms. Tämä on täysi MUTU. Sairaaloissa on sosiaalityöntekijä/potilasasiamies johon voi ottaa yhteyttä silloin kun on epäselvyyttä näissä asioissa. Yleensä heidän sana menee kaiken ylitse, Tämä on MUTU, ja kokemus. Siksi lisään että se on MUTU.

 

[Trespasser]

Nyt sit vaan seurantaa 2-3 viikon välein, ensimmäisenä vuorossa varmasti annoskoon nosto tästä 18mg seuraavaan pykälään vielä tässä kuussa. Vähän koomista myös, että verenpaineet laski aika hyvin viikon aikana vaikka riski on just toiseen suuntaan. Ehkä jotain stressin vähenemistä. Ilmeisesti myös aika normaalia, että liian pieni annos väsyttää mutta ei tuo niitä hyviä puolia kunnolla.

Näinhän siinä kävi, että annos tuplataan ihan suoraan etenkin kun pysyviä negatiivisia sivuvaikutuksia ei ollut ja väsymyskin tasottui vähitellen. Sit taas parin viikon kuluttua seuraava käynti ja katotaan pitääkö nostaa entisestään tai täydentää jollain muulla. Ihan mukavaa tahtia tää hoito etenee kun pääsi noista alun hidasteista ja jonoista ohi.

 

[a-p]

Tuli nyt hoidettua psykiatrin käynti.

-Kelalle erikoiskorvaushakemus pistetty rullaamaan. Sain ala-asteaikaisen reissuvihkon ansiosta lisänäyttöä asioista ja siihen hakemukseen kirjoitettiin reissuvihkojen sisältöä.
-Sain vuodeksi respat Elvase 70mg ja verenpaineiden seuraamista omatoimisesti vähintään 2 x vuosi.

 

[RealityBites]

Viikon syönyt 54mg ja sen kyllä huomaa, miksi annosta nostettiin.

Mutta yritin vain taas kerran olla muille mieliksi ja siitäpä palkan sai.

 

[tenux]

Mites kun täällä keskustellaan ADHD:sta/ADD ja hyperaktiivisuus, yliaktiivisuus.

No oma tilanne kun pönttö ollut huonosti toimiva koko aikuisiän, niin tuossa jokunen aika sitten ihan urakalla valittelin lääkäriin että joku vaivaa, arvatkaa vaan että oli itellä ihan helvetin iso kynnys lähteä hakemaan apua
Epäilin itsekkin ADHD:ta tai vastaavaa, mutta nyt alustavasti psykiatrian sairaanhoitaja sanoi, että mulla on aspergerin syndrooma, ja mainistin yhdelle tutulle jolla on diagnosoitu ADHD sanoi, että nämä kulkevat käsi kädessä?

Joka tapauksessa alustava diagnoosi oli tämä, odottelen vielä aikaa erikoissairaanhoidon puolelle, jotta asia tutkitaan tarkemmin. Vituttaa sinänsä, mutta onneksi sain asian rullaamaan. Tämänkin diagnosoinnin olisi voinu saada jo ainakin 20v sitten kun olin nuori. Ehkä olen liian yritteliäs ja jne, enkä ole ajatellut että olisi parempi tutkia kuin hutkia.

 

[Trespasser]

Epäilin itsekkin ADHD:ta tai vastaavaa, mutta nyt alustavasti psykiatrian sairaanhoitaja sanoi, että mulla on aspergerin syndrooma, ja mainistin yhdelle tutulle jolla on diagnosoitu ADHD sanoi, että nämä kulkevat käsi kädessä?

ADHD:n kanssa voi usein esiintyä autismikirjon eri muotoja, vaikka vielä kymmenisen vuotta sitten näitä pidettiin toisensa poissulkevina. Se Aspergerin oireyhtymä on tosin katoava diagnoosi, ja käsittääkseni käyvän hoidon ohje olis lykätä autismikirjon häiriö diagnoosiksi koska se vastaa todellisuutta paremmin ja on se, mikä diagnoosiksi tulis uudessa icd-11 luokituksessa.

 

[RealityBites]

No itse en ole se pulpetiviskoja mutta sille päälle sattuessani sitäkin pahempi suustani. Teen myös itse kaiken mahdollimman nopeasti, vaikka sitten virheiden kanssa. Zervuska haidis!

Toisin sanoen hyperaktiivisuus ja siksi muut tuntuu usein suorastaan hitailta. Itsellä vahvana tulee mukaan myös varmasti lapsuudenkodista opittu oikeudenmukaisuus ja lähestulkoon ison kirjan opit. "Jos joku tekee sinua kohtaan väärin". Eli jos koet kokeneesi vääryyttä niin viha on sitä suurempi ja sanan säilä on niin terävä että se leikkaa kuin miekka ja repii ei-niin valmistautuneen kanssakulkijan todella palasiksi.

Tähän sitten liittyy ennen lääkitystä se, että rutiineja piti noudattaa lähes orjallisesti - pelkkä uuteen kämppään muutto aiheutti sen, että oli täysin hukassa hetken.

Äidiltä perittyä lienee lähinnä se, että silmille ei paljoa hypi sen enempää tutut kuin tuntemattomat, olen mm. veistellyt menemään eräään suurimpiin kuuluvien ICT-palveluntarjoajien talousjohtajalle kun tuntui olevan sangen väärät käsitykset insinööritieteistä.

Nyt tässä yksin istuessa kun onnistuin taas karkottamaan (hetkeksi ) kaikki pois läheltäni ihan omien periaatteitteni vuoksi, on hienoa pohtia, että näin se nepsy, asperger sun muu kirjo näyttäytyy mukavasti.

Eipä sillä, tuo toinen osapuoli on päässyt välillä kokeilemaan Concertaa ja on sillä aivan kuin toinen ihminen, niin psyykeltään kuin tekemisen kannalta. Tähän asti testit ovat olleet lähestulkoon yli pistetaulukon ja Diva olisi vielä kuun alussa jäljellä. Välillä tuntuu että mitä enemmän itse syön lääkettä ja mitä kauemmin tuo toinen on ilman, sitä vaikeammaksi yhteiselo muuttuu.

Hyvinkin määrätietoisestä luonteesta johtuen tulee toki suoritettua niin omat kuin muittenkin tekemiset, joka on tässä viimeisen vuoden aikana oireillut pienimuotoisina burn-outin oireina. Sehän nyt tosin on ADHD:n ammattitauti niin lähinnä ihme, että tuota tulee ilmi vasta varsin tymäkän lääkityksen kanssa. Ehkä on enemmän aikaa pohtia ja tunnetusti tieto lisää tuskaa..

Lumihiutaleeksi kutsuttiin ja ensin otin kettuiluna mutta noin tarkemmin ajatellen..

 

[RealityBites]

Laitetaan nyt tännekin tuo riemu että annosta tosiaan nostettiin 90mg (Concerta). Ja kokonaista 2prk sekä 54mg Concertaa että 36mg ja sitten kontrolli.

No vähäsen ikäänkuin arvasinkin että miten siinä käy, olin mielestäni sangen hyvissä ajoin liikkeellä kun kumpaakin vahvuutta on vielä lähes täydet purkit.

Noh, eikun kontrollia katsomaan kun työhommat alkoivat rauhoittau siinä määrin, että ehti jopa ajattelemaankin jotain. Totesin sitten että ensimmäinen mahdollinen aika olisi ollut 8.8. mutta sattumoisin on siinä jo lätkäisty itselle ohjausryhmä töiden puolesta niin ei paljoa lääkärille mennä.

No heti perään pääsee sitten 13.8. jonka lätkäisin kiinni ja kalenteriin jo valmiiksi.

Sitten pistin viestiä perään, että kontrollin sain vasta tuolloin. Että olisiko mahdollista kirjoittaa vaikka purkilliset kumpaakin vahvuutta, että saan ylläpidettyä määrättyä annosta.

No lääkäri on mitä ilmeseimmin lomalla kuten arvata saattaa. Lupasi toki uusi reseptin "jos on käyntiä".. Mutta sitten seuraavassa lauseessa että sen kun vaan pitää välipäiviä vaikka viikonloppuisin, niin lääke ei lopu.

No 36mg on käyty hiukan aiemmin joten laskin 54mg mukaan ja totesin, että joka ikinen viikonloppu täytyisi pitää välipäiviä pe-su kontrolliin asti, jos aikoisi, että riittää.

Ymmärrän että on lomalla, mutta eikö noita nyt voi kukaan muu uusia sen vertaa, ettei tarvitsi olla ilman lääkettä..

Ihan ei taas kyllä pysty ymmärtämään tätä touhua. Lääkkeitä nyt on vielä, mutta jahka alkavat käydä vähiin niin ei kai se muu auta kuin yrittää uusia noita julkisen kautta jos ei siihen mennessä ole vielä tapahtunut mitään.

 

[Trespasser]

Näinhän siinä kävi, että annos tuplataan ihan suoraan etenkin kun pysyviä negatiivisia sivuvaikutuksia ei ollut ja väsymyskin tasottui vähitellen. Sit taas parin viikon kuluttua seuraava käynti ja katotaan pitääkö nostaa entisestään tai täydentää jollain muulla. Ihan mukavaa tahtia tää hoito etenee kun pääsi noista alun hidasteista ja jonoista ohi.

Noniin, nyt ollaan päästy 54mg tasolle jo, verenpaineet edelleen loistavaa tasoa eli vaikutus on ollut paineiden lasku, ei nousu. Suurin huolenaihe osoittautui siis turhaksi. Seuraava seuranta on taas aika nopealla aikataululla, eli siitäkään ei valittamista..

Tällä kertaa apteekista löytyi ihan oikeaa Concertaa noiden geneeristen sijaan, saatavuushäiriö näyttää koskevan pääosin 18mg ja 36mg vaihtoehtoja.
En tiedä kuvittelenko vaan, mutta tää toimii ihan eri tavalla geneerisiin verrattuna ja onhan toi pillerikin erilainen. Paljon parempi vaste, mutta kestosta en ihan osaa sanoa vielä. Tää ei väsytä läheskään yhtä paljoa kuin noi vaihtoehtoiset, mikä voi kyllä johtua siitäkin että annos alkaa olla lähellä oikeaa.

Samaten huomannut, että tylsiä hommia on paljon helpompi tehdä. Esim. nyt piti läpikäydä ja tehdä pikasäädöt 400 kuvaan. Normaalisti jaksais kiinnostaa ehkä 50 kuvan erissä jos sitäkään, mut nyt tuli käytyä yhdellä istumalla kaikki läpi ilman turhaa häsläystä.

 

[Smugu]

En tiedä kuvittelenko vaan, mutta tää toimii ihan eri tavalla geneerisiin verrattuna ja onhan toi pillerikin erilainen.

Todennäköisesti kuvittelet. Noissa vastaavissa lääkkeissä kun pitää ilmeisesti olla kaikki kemiat käytännössä samaa kuin alkuperäisessä. Eli myös imeytyminen elimistöön tulee olla identtinen.

 

[Trespasser]

Todennäköisesti kuvittelet. Noissa vastaavissa lääkkeissä kun pitää ilmeisesti olla kaikki kemiat käytännössä samaa kuin alkuperäisessä. Eli myös imeytyminen elimistöön tulee olla identtinen.

Se voi olla, ja isompi vaikutus on varmasti ihan vaan vaikuttavan aineen määrän muutos.

Aika monella muullakin tuntuu tosin olevan vastaavia kokemuksia, enimmäkseen liittyy tohon monivaiheiseen vapautumiseen. Oikeassa concertassa uloimman kuoren sulaessa vapautuu heti 22% vaikuttavasta aineesta, loput tasaisesti kahdessa vaiheessa "osmotic release" systeemillä, eli ne on omissa osiossa kapselin sisällä. Geneeriset taas on aika tasapaksua massaa ja sidosaineilla tms. koitetaan sitä ajoitusta saada kohdalleen käsittääkseni.

Onhan siitä jenkeissäkin väännetty vuosia, että tarjoaako nää geneeriset non-OROS napit vastaavaa vaikutusta kuin oikea Concerta. Pientä viitettä on, että erot ei välttämättä ole kuviteltuja. Harmi, että tätä ei ole laajemmin seurattu muuten kuin käyttäjien omien havaintojen pohjalta.

 

[Madhatter]

Onko täällä muita kohtalotovereita, jotka aloittelevat seurustelua diagnoosin jälkeen?

Itsellä siis suurin osa edellisen parisuhteen ongelmista omalta osaltani johtui diagnosoimattomasta ADHD:sta, diagnoosin saatuani oli jo myöhäistä ja homma meni pakettiin. Nyt tässä käsitellyt asiaa, omia toimintamalleja yms viimeisen pari vuotta, ja koittanut kasvaa kumppanina sekä olla toistamatta omia virheitä.

Nyt sitten tapasin alkukesästä uuden ihmisen jonka kanssa hommat lähtivät sujumaan. Emme vielä seurustele, mutta suunta näyttää kovasti sinnepäin. Kysynkin, kun olen huomannut kyseenalaistavani itseäni, tekemisiäni ja sanomisiani ihan erilailla diagnoosin jäljiltä, ylianalysoin helposti viestejä/sanoja/eleitä ja alan miettimään helposti ymmärsikö toinen mitä nyt tarkoitin tai intoilinko ehkä liikaa. Hän siis tietää diagnoosistani ja olen kertonutkin että jos alan lähteä laukalle, sen tilanteen saa rauhoittaa ja en ota siitä itseeni. Ollaan keskusteltu hyvin avoimesti ja tiedän että olen ehkä "pidemmällä" pariutumisen suhteen kuin hän, ja tämä saa välillä epäilemään että intoilenko liikaa ja säikytän toisen.

Onko teillä jotain keinoa takoa itselleni järkeä tämän suhteen etten ylianalysoisi kaikkea ja spiraloisi turhaan?

 

[bassalva]

Onko täällä muita kohtalotovereita, jotka aloittelevat seurustelua diagnoosin jälkeen?

Itsellä siis suurin osa edellisen parisuhteen ongelmista omalta osaltani johtui diagnosoimattomasta ADHD:sta, diagnoosin saatuani oli jo myöhäistä ja homma meni pakettiin. Nyt tässä käsitellyt asiaa, omia toimintamalleja yms viimeisen pari vuotta, ja koittanut kasvaa kumppanina sekä olla toistamatta omia virheitä.

Nyt sitten tapasin alkukesästä uuden ihmisen jonka kanssa hommat lähtivät sujumaan. Emme vielä seurustele, mutta suunta näyttää kovasti sinnepäin. Kysynkin, kun olen huomannut kyseenalaistavani itseäni, tekemisiäni ja sanomisiani ihan erilailla diagnoosin jäljiltä, ylianalysoin helposti viestejä/sanoja/eleitä ja alan miettimään helposti ymmärsikö toinen mitä nyt tarkoitin tai intoilinko ehkä liikaa. Hän siis tietää diagnoosistani ja olen kertonutkin että jos alan lähteä laukalle, sen tilanteen saa rauhoittaa ja en ota siitä itseeni. Ollaan keskusteltu hyvin avoimesti ja tiedän että olen ehkä "pidemmällä" pariutumisen suhteen kuin hän, ja tämä saa välillä epäilemään että intoilenko liikaa ja säikytän toisen.

Onko teillä jotain keinoa takoa itselleni järkeä tämän suhteen etten ylianalysoisi kaikkea ja spiraloisi turhaan?

Impulsiivisuus, kiinnostavien asioiden liiankin ripeä edistäminen, jumiutuminen ja ylianalysointi voi olla adhd-haasteita. Nyt jo tunnistat niitä itsessäsi, kenties lääkitys auttaa ja lisää malttia. Älä siis hätäile, jäitä hattuun, hyvin se menee. Ja jos silti hätäilet niin ei se haittaa, jos se on oikea, kyllä se sen kestää.