Liittynyt
20.05.2017
Viestejä
33
En huomannut, että aiheesta vielä keskustelua olisi ollut, ja myös tästä asiasta saattaisi olla hyvä kerätä ihmisten kokemuksia ja tietoja.

Itselläni todettiin vuodenvaihteessa AD(H)D. Elämäni ensimmäiset 41 vuotta olin ollut vaan kaikkien mielestä outo, tyhmä, huolimaton ja laiska. AD(H)D-diagnoosin saaminen, sekä aiheeseen laajemmin tutustuminen selitti todella monia asioita elämästäni, kuten sen, että AD(H)D ihminen joutuu tekemään kaksi kertaa enemmän töitä saadakseen aikaan puolet siitä, mitä "normaali", lisäksi ainakin minua hidastaa myös lukivaikeus. Monen ADHD ihimisen reaktiot tunte ja aisti ärsykkeisiin voivat olla jopa 10 kertaa voimakkaampia, kuin "tavallisten" ihmisten. Positiivisena asiana AD(H)D ihmiset osavat usein luonnostaan ajatella laatikon ulkopuolelta ja keksivät usein luovia ratkaisuja ongelmiin. Olin kyllä itse jo aikasemmin epäillyt ADHDta, mutta koska olen pystynyt kompensoimaan oireeni melko hyvin, pystyin keskittymään itseäni kiinnostaviin asioihin ja monella lääkärilläkin tuntuu olevan vanhentunut käsitys varsinkin aikuisten ADHD:sta ja vielä harvemmalla tietoa ADD:sta, eli tarkkaavaisuus häiriöstä ilman hyperaktiivisuutta, niin epäilyksiäni ei otettu vuosiin tosissaan, ennen kuin muiden tutkimusten yhteydessä asia vihdoin selvisi. Nyt tiedän, että esimerkiksi ylikeskittyminenkin on itse asiassa yksi oire ADD:sta.

Suurin osa testeistä on tehty hyperaktiivisten poikien oireiden perusteella, vaikka nykyisen tiedon mukaan ADHD on itse asiassa lähinnä kirjo erillaisia oireita, eikä keneltäkään kaikkia oireita löydy. Omat oireeni, vaikka mies olenkin sopivat paljon paremmin "naisten" haaveilija versioon AD(H)D:sta NePsy ry - Naisten ADHD-testi . Muita testejä löytyy esimerkiksi täältä Oireet ja Testit - ADHD-Aikuiset

Omasta mielestäni kohtuu hyvä video aiheesta.
 
Liittynyt
22.10.2016
Viestejä
9 300
Oma diagnoosi tuli maaliskuussa, 40 vuoden iässä.

Itsekään en ole mitenkään kovin hyperaktiivinen, eli oikeastaan ADD eikä ADHD, mutta noita ei suomessa tunnuta terveydenhuollossa erottavan toisisaan.

Asioiden aloittaminen on ollut aina minulle hyvin hankalaa, ja jos esim. jostain kirjoittamisesta ei ole ollut "inspiraatiota" niin siitä ei ole tullut mitään. Dippatyöni puhtaaksikirjoitusvaihe kesti 5.5 vuotta, nyt väitöskirjan kirjoittaminen on ollut kesken 3 vuotta (tästä tosin viimeiset melkein 2v käytännössä tauolla)

Kursseista teknillisessä yliopistossa tuli lähinnä arvosanoja 4,5, ja 1. (ja siis 0, myöhemmin sitten uusittuna). Jos asia kiinnostaa, tulee helposti "ylikeskittymistila" ja kaikki muu unohtuu ja saan paljon aikaiseksi asiaan mihin olen ylikeskittynyt, mutta jos "ylikeskittymistä" ei tule niin ei tule sitten oikein mitään keskittymistä enkä saa mitään aikaiseksi.

Töissä olen samalla ollut sekä työntekijä, joka on pelastanut haastavat projektit ja saanut niistä oikein hyvää lopputulosta aikaan, mutta myös failannut ja myöhästellyt ties minkä perusjuttujen kanssa. Ja kerran mm. suututtanut pomot kun minut otettiin mukaan "asiakastapaamiseen" ja olin liian rehellinen potentiaalista asiakasta kohtaan ja yritin miettiä hommaa siitä näkökulmasta että mitä rajoituksia työkalussamme on ja miettiä jo heti että mitä ongelmia meille voisi tulla, ettei luvata asiaa mikä on meille vaikea toteuttaa.

Käytännössä olin pitkään ylipistossa töissä mielenkiintoisessa projektissa huonolla palkalla (ja erityisesti osaamiseeni nähden selvästi alipalkattuna) koska tiesin, että tarvin mielenkiintoista tekemistä että saan mitään aikaiseksi. Kuvio toimi paitsi silloin kun piti kirjoitella tieteellisiä papereita.

Sietokykyni kaikkea "bullshittiä" kohtaan on hyvin lähellä nollaa. Kaiken byrokratian hoitaminen on minulle aina ollut hyvin vastenmielistä, ja toisaalta esim. tieteellisissä papereissa yksi asia mikä on tehnyt niiden kirjoittamisesta minulle vaikeaa on ollut että niissä on nykyään liikaa bullshittiä, ja jotta saa paperin läpi, pitää omaankin paperiin kirjoittaa sitä bullshittiä. jota en halua kirjoittaa.

Tämän nollatoleranssi bullshittiin on varmaan se miksi tällä forumillakin olen aika paljon väitellyt fanipoikien kanssa. Koska sitä bullshittiä tulee niiltä fanipojilta niin paljon.

Todellinen katastrofi tuli väitöskirjan kanssa. Pomo ja proffa oli sitä mieltä että se pitää purkata kokoon (ja keksiä sille otsikko ja aihe joka on selvästi sivussa siitä mitä alunperin ajattellin kun sitä tutkimusta tein, mutta jolla eri paperini saa aasinsillattua kasaan) ja sitten minun piti keksiä paljon aasinsilta-bullshittiä siihen väikkärin introduction-osuuteen.

Ja sitten pomo 3v sitten sanoi että syksyllä minun ei pidä tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa väitöskirjaani. Eihän siitä mitään tullut, vaan syksy meni sitten saamatta oikein mitään aikaiseksi. Pomo kuvitteli tekevänsä minulle palveluksen, että "saan keskittyä kirjoittamaan väikkäriäni saaden siitä palkkaa", mutta minulle se tarkoitti sitä, että minua kiellettiin koodaamasta kivoja juttuja ja sitten vaan löin päätäni siihen kun ei ole inspiraatiota sen kirjoittamisen suhteen enkä tiennyt mitä pitäisi kirjoittaa, ja samalla podin huonoa omaatuntoa siitä etten saa mitään aikaiseksi vaikka saan palkkaa.

Väikkäri ei siis tuon syksyn aikana valmistunut, keväälle sitten paljon järkevämpi aikataulu että tein väikkäriä yhden päivän viikossa ja muut päivät sain koodata kivoja juttuja. Ei silti valmistunut sen keväänkään(2018) aikana.

Sen jälkeen taas vajat pari vuotta pääasiassa koodailin kivoja juttuja yliopistolla, väikkärin odottaessa motivaatiota, kunnes sekä 1) sain diagnoosin ja 2) vaihdoin työpaikkaa.

Nyt reilut 5kk ollut lääkityksellä (36 mg metyylifenidaatti) ja on kyllä aika paljon auttanut asioiden aikaansaamista.

Väikkäriin en silti ole koskenut koska ollut kiireitä työpaikanvaihdoksen takia.

Yritin päästä testeihin jo n. 15 vuotta sitten (dippatyön tekemisen tahmatessa) mutta silloin menin silloisen työpaikan työterveyden kautta ja lopetin sitten työt ennen kuin pääsin varsiaisiin ADD/ADHD-testeihin asti, kun ensin pompottelivat vaikka missä muissa psykologisissa testeissä (joista diagnoosi: "lievä masennus", ja olisi tarjottu masennuslääkettä, josta kieltäydyin) (käytännössä omasta mielestä enemmän burnout, jota varmaan ADD oli oleellisesti aiheuttamassa)
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
22.02.2017
Viestejä
430
Vähän sama kuin hkultalalla, en jaksa kirjoittaa samoja asioita uudelleen. Itselle ei metyylifenidaatti tehnyt mitään, mutta Elvanse toimii paremmin. Toki sen kuukausikustannus on kaksinkertainen, mutta työssäkäyvälle ei ole kallis lääke kuitenkaan. Kannattaa testailla eri lääkkeitä, toimivat melko erilailla toisille sopii toiset paremmin.
 

TSN

Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
489
Huomautus - yhteiskuntakeskustelulle on oma osastonsa
Otetaan lääkkeitä, jotta pystyy elämään "normaalissa" yhteiskunnassa. Sen sijaan, että miettisi miten yhteiskuntaa pystyisi muuttamaan siten, että se sopisi kaikenlaisille ihmisille.
 

?..

BANNATTU
BANNED
Liittynyt
06.04.2018
Viestejä
3 125
Otetaan lääkkeitä, jotta pystyy elämään "normaalissa" yhteiskunnassa. Sen sijaan, että miettisi miten yhteiskuntaa pystyisi muuttamaan siten, että se sopisi kaikenlaisille ihmisille.
Valitettavasti tuo on mahdoton ajatus. Mielenterveyshäiriöitä on niin paljon eikä heistä kaikki edes kykene normaaliin elämään. Jos sinun toinen jalka on pidempi niin kyllä se on sinun itsesi tehtävä ostaa isompi pohjallinen, jotta voit kävellä mukavasti.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
2 678
En ole koskaan missään virallisissa testeissä käynyt, mutta tänään kun ketjuun törmäsin ja lueskelin tuosta niin kyllä omallekin kohdalle tosi moni kohta täsmää. Tosin olen lukenut Juhani Mattilan Herkkyys ja Sosiaalliset pelot nimistä kirjaa ja aistiyliherkänkin oirekuvaukseen täsmää omat jutut, mutta toisaalta noi add jutut tosi vastaavaa tekstiä. Mun mielestä näissä vaan on se ongelma, että noi testit on ainakin itelle mahdottomia tehdä kun asiat on aina tilannekohtaisia ja lääkärit tulkitsee asiat niin nopeasti, että vaikea tietää onko aistiyliherkkä vai add ja sen aiheuttamaa aistiyliherkkyyttä muiden asioiden lisäksi? Sen ainakin tiedän etten "normaali" ole.

Tosin sama aikoinaan oli uniapnean kanssa. Hirvee vastaantaistelu, että pääsi testeihin kun kriteerit ei täyttynyt, mutta sitten kun pääsin testeihin todettiin uniapnea joka muutti elämää todella paljon.
 
Liittynyt
18.05.2017
Viestejä
21 331
En usko olevani ADHD vaikka vilkas ja kärsimätön. En ole niinkään huono keskittyjä, pikemminkin "keskityn" viiteen asiaan kerralla, yhteensä ehkä enemmän kuin muut yhteen mutta en yhteenkään täysillä. Kirjoittaminen ei aina ollut helppoa mutta sitten kun oppi että bullshittiä on ihan ok kirjoittaa niin homma helpottui.

Just noi opinnäytetyöt eism. Tärkeämpää kuin täydellisyys on saada homma kansiin, titteli paperiin ja palkankorotus kun sitä työtä ei sen jälkeen monikaan jaksa lukea.

Otetaan lääkkeitä, jotta pystyy elämään "normaalissa" yhteiskunnassa. Sen sijaan, että miettisi miten yhteiskuntaa pystyisi muuttamaan siten, että se sopisi kaikenlaisille ihmisille.
Yhteiskunta sopii yhä harvemmille. Hyvä, että saadaan lääkkeillä osa pysymään kyydissä. Suojatöitäkö ajattelit?
 
Liittynyt
18.05.2017
Viestejä
21 331
En usko olevani ADHD vaikka vilkas ja kärsimätön. En ole niinkään huono keskittyjä, pikemminkin "keskityn" viiteen asiaan kerralla, yhteensä ehkä enemmän kuin muut yhteen mutta en yhteenkään täysillä. Kirjoittaminen ei aina ollut helppoa mutta sitten kun oppi että bullshittiä on ihan ok kirjoittaa niin homma helpottui.
Tohon voisi lisätä, että mua ei myöskään ole helppo pahemmin häiritä. Ei silleen ajatus katkea tai ole vaikea päästä takaisin tehtävään kiinni vaikka työkaveri tulisi heittämään huulta tai pitäisi puheluun tai sähköpostiin reagoida. Tunnen nimittäin niitäkin, joiden on pakko sulkea molemmat tuntikausiksi ja tarkistaa vain pari kertaa päivässä koska muuten ei pysty paneutumaan hommiin.
 
Liittynyt
22.02.2017
Viestejä
430
Ketjun innoittamana pistin kyselyä työterveyslääkärille, että onko mahdollista tutkituttaa/diagnosoida olisiko itselläkin ADHD.
Ainakin Terveystalo tekee Kampissa testejä, vievät vähintään jotain kuuden tunnin luokkaa yhteensä. Ne jaetaan toki monelle päivälle.
 
Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
3 376
Maailma on muuttunut niin paljon viimeisen kahden kymmenen vuoden aikana, että kysymys kuuluu, onko kaikilla nykyään ADD? Ihmisen ei luontaisesti kuulu keskittyä niin moneen asiaan, joita nykypäivän arkeen kuuluu. Välissä pitäisi onnistua vielä saamaan riittävästi lepoa, mitä ikinä se onkaan.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
30.12.2017
Viestejä
987
Näin ikävä kyllä on. Asiaa voi vaikka peilata omaan keskittymiskykyyn verrattuna 15v takaiseen. (Jos ikää on yli 30v.)
 
Liittynyt
20.05.2017
Viestejä
33
Tohon voisi lisätä, että mua ei myöskään ole helppo pahemmin häiritä. Ei silleen ajatus katkea tai ole vaikea päästä takaisin tehtävään kiinni vaikka työkaveri tulisi heittämään huulta tai pitäisi puheluun tai sähköpostiin reagoida. Tunnen nimittäin niitäkin, joiden on pakko sulkea molemmat tuntikausiksi ja tarkistaa vain pari kertaa päivässä koska muuten ei pysty paneutumaan hommiin.
Adhd:n kolme virallista esiintymismuotoa ovat:

1. Yhdistetty muoto (tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus)
2. Tarkkaamaton muoto eli add (ei yliaktiivisuutta tai impulsiivisuutta)
3. Yliaktiivis-impulsiivinen muoto (ei tarkkaamattomuutta)

voisit sopia tuohon 3. muotoon, mutta täytyy muistaa myös se, että vaikka oireita olisikin, ei se automaattisesti tarkoita, että ne johtuisivat ADHD:sta. Moni muukin asia voi saman kaltaisia oireita aiheuttaa, tai sitten se saattaa olla vaan persoonallisuuden piirre.
 
Liittynyt
22.02.2017
Viestejä
430
Terveystalolla meilläkin on, mutta lähinnä sitä että kuuluuko moinen meidän työterveyssopimuksen piiriin.
No tämäkin kyllä, ajattelin vaan ettei kaikilla työterveyspalveluilla ole edes mahdollisuutta tuollaiseen. Aikuisille näitä tutkimuspaikkoja on melko vähän. Jos sopimukseen kuuluu erikoislääkärit, niin todennäköisesti kaikki paitsi huumeseula kuuluu palveluun.
 
Liittynyt
09.10.2018
Viestejä
1 957
Maailma on muuttunut niin paljon viimeisen kahden kymmenen vuoden aikana, että kysymys kuuluu, onko kaikilla nykyään ADD? Ihmisen ei luontaisesti kuulu keskittyä niin moneen asiaan, joita nykypäivän arkeen kuuluu. Välissä pitäisi onnistua vielä saamaan riittävästi lepoa, mitä ikinä se onkaan.
Muistaako joku sen Housen jakson, missä keskityttiin ainoastaan Housen pomoon eli Lisa Cuddyyn ja hänen hektiseen arkeensa sairaalan johtajana? Kun näin jakson ensimmäistä kertaa, ajattelin, että onpas hahmon työ helvetinmoista tykitystä monelta rintamalta.

Nyt kun näin kyseisen jakson uudestaan, niin se ei enää toiminut niin hyvin, koska nykyään työelämä on melkoista jonglöörausta ihan perusjampallakin.
 
Liittynyt
19.09.2019
Viestejä
76
Itse sain diagnoosi ADD:stä 25-vuotiaana. En tiiä miten näitä erotellaan, sillä fyysinen levottomuus on myös tosi voimakasta itselläni. Epäilen, että testeissä ei oteta huomioon ihmisen "itsehoidolla" parannettuja asioita. Oma fyysinen levottomuus ilman säännöllistä urheilua on tosi pahaa, mutta säännöllisen urheilun kanssa pysyn jollain tavalla paikoillaan normaalin opiskelupäivän. Kuitenkin lääkitys (Concerta 36mg) on auttanut erityisesti fyysiseen levottomuuteen hyvin. Henkisellä puolella olen käynyt toimintaterapiassa, jossa tarkastellaan negatiivisia toimintamalleja omassa arjessa.

Itse olen sairastanut masennuksen 2-3 kertaa elämässä. Jokaisella kerralla syynä on ollut arjen aivan täydellinen leviäminen oman huonon suunnittelun ja hallitsemattomuuden vuoksi. Monen kuukauden asioiden kesken jättäminen ja saamattomuus on aiheuttanut itselle henkistä pahoinvointia ja sitä kautta masennusta. Nyt toimintaterapian ansiosta on huomannut omat negatiiviset toimintatavat ja tätä myöten arki sujuu mallikkaasti. Erityisesti rutiinit ovat nannaa omille levottomille aivoille. Nykyään pystyy suunnittelemaan asioita lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, mutta ilman apua asiat eivät olisi näin yksinkertaisia.

Suosittelenkin jokaiselle, jolla arjen hallinnassa ja suunnittelemattomuudessa on ongelmia: Ottakaa kahden viikon ajaksi "tuntipäiväkirja". Tehkää päivittäinen päiväkirja, mitä on tehnyt milloinkin. Tällöin pystyy tarkastelemaan omia rutiineja ja näkemään positiivisia, mutta myös negatiivisia asioita. Itse hahmotin tällä tavalla erittäin tehokkaasti arjessa sijaitsevat kipupisteet. Näiden asioiden muuttamisella arjesta on tullut vähemmän stressaavaa ja mielekkäämpään.

Asiat mitkä ovat omille AD(H)D-aivoille vaikeita:
-Nukahtaminen (unihygienian rooli TÄRKEÄ) Nukahtamisessa ollut ongelmia aina esikoulusta asti. Aivojen "juokseminen" ennen nukkumaanmenoa venyttää nukahtamisaikaa lähes tuntiin.
-Asioiden vieminen maaliin asti (Aloittaminen sujuu nykyään, toisin kuin ennen.

Kuitenkin kyseessä on ominaisuus aivoissa, joka muokkaa aivokemioita. Mikäli on AD(H)D ja ei ole ongelmaa, niin asioihin ei tarvitse puuttua. Mutta jos huomaat selkeitä ongelmia tietyissä arjen toiminnoissa, niin hakekaa apua. Jos olisin jäänyt yksin muutama vuosi takaperin, niin päihdeongelmat olisivat saattaneet viedä hengen minulta.

E: Opiskelen itse yliopistossa, joten täällä omat ongelmat on selvästi tullut esiin. Kaiken kanssa pystyy elämään ja sopeutumaan.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
31.03.2017
Viestejä
67
On kyllä tavallaan lohduttavaa lukea, että muillakin on vaikeuksia ja apua on saatu.

Mulla ei ole vielä diagnoosia, mutta vahvoja viitteitä on ja tutkimuksiin olen saanut lähetteen. Tuntuu, että vähän kaikilla nykyään näitä AD(H)D oireita. Aika paljon on nyt esillä mediassakin tätä oiretta. Kumpi sitten johtuu kummasta. Tämähän on kuulemma periytyvää, joten oirehtivien määrä kasvanee jo tuostakin johtuen. Olisiko mahdollista, että aiemmin nämä AD(H)D tapaukset on ehkä kuitattu "sähköjäniksinä" ja "jokapaikanhöylinä" sekä ongelmalapsina?

Koitin lääkäriltä kysellä johtuuko se vain asian esille tuomisesta voimakkaammin mediassa vai onko todella näin, että ongelmaa on olemassa näin "paljon". Johtuuko omat ADD epäilykseni kohdallani tästä asian esillä olosta mediassa, en tiedä. Lähete tutkimuksiin/asiantuntijoille paukahti kuitenkin heti pienen keskustelun jälkeen.

Omat vaikeuteni perhe- ja työelämässä ja veljeni ADD-diagnoosi viimeinkin johti sitten omalla kohdalla siihen, että otin asian puheeksi työterveydessä. Eräs aiempi työnantajakin oli tähän kehityskeskustelussa suoraan kehottanut. En muista miksi en tuolloin mennyt. Varmaan tuli jotain mielenkiintoista projektia mieleen.

Olisikin tavallaan helpottavaa, jos vaikeudet johtuvat AD(H)D:sta. Auttaisi ymmärtämään miksi iso osa normaaleista asioista on niin vaikeita. Lyhyesti sanottuna kaikki paitsi omat jutut ovat tuskastuttavaa, turhauttavaa, tylsää ja omissakin jutuissa uusi tulee aloitettua jo ennen vanhan valmiiksi saamista, koska se uusi juttu vaikuttaa mielenkiintoisemmalta. Koulun ja armeijan suunnitelmallisuus ovat olleet mukavia juttuja. Nyt vastuun ollessa päivän ohjelmoinnista minulla huomaan olevani ongelmissa.

Multa löytyy siis kaikki nuo stereotyyppiset ongelmat, vaikeudet tekstin työstämisessä, lomakkeiden täyttämisessä, lasteni kanssa leikkimisessä, keskusteluun keskittymisessä, opetukseen keskittymisessä, turhautuminen kun asiat ei mene suunnitellusti, yli keskittyminen ja suorastaan pakkomielteet jne, muttei tuota hyperaktiivisuutta. Elämässä olen tästä huolimatta kohtuullisesti selvinnyt. Oppinut selviämään ja ehkä oireet eivät ole niin vahvoja kuin osalla. Ja eikö nuo määrittelyyn kuuluvat vaikeudet ole kuitenkin jossain määrin vaikeaa kaikille?

Myös yksi asia mikä mielestäni viittaa kohdallani tuonne ADD mahdollisuuteen on se, että otin veljeltäni pitkäkestoisemman ja lyhytkestoisemman lääkkeen. En siis yhtä aikaa vaan eri päivinä. Kummankin pienen pillerin vaikutus oli käytökseeni ja mieleeni järkyttävän hyvä. Kiukkuisuus oli tiessään ja perheen kanssa tekeminen kiinnosti aidosti ja lasten kanssa leikkiminen oli helppoa. Samoin muutamat itseä vaivanneet tekemättömät asiat sain tehtyä hyvin nopeasti.

Tuo aiemmin mainittu urheilu on omalla kohdalla auttanut todella paljon levottomuuteen ja ärtyneisyyteeni. Eikä tähän ole riittänyt mikään pikku neppailu vaan verenmaku suussa suoritettu urheilu. Koin myös, että ketoosidieetti auttoi hiukan, mutta tuota pitäisi vielä kokeilla uudestaan. Alkoholi auttaa myös rauhoittamaan mieltä, tämä on toki huono lääkkeeksi pidemmän päälle. Ja videopelit lopettaa jatkuvan myllerryksen aivoissa.

Järkyttävä oksennus tästäkin tekstistä taas tuli. Kuten sanottua tekstin työstäminen on vaikeaa, kun ajatus on samaan aikaan muualla, mutta eiköhän se tästä, kun pääsen ammattilaisten juttusille ja saan mahdollisesti apua lääkkeinä ja/tai elämän hallinnan ohjeina. Ja sainpa vähän ajatuksiani paperille tuonne asiantuntijoiden vastaanotoille.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
953
Otetaan lääkkeitä, jotta pystyy elämään "normaalissa" yhteiskunnassa. Sen sijaan, että miettisi miten yhteiskuntaa pystyisi muuttamaan siten, että se sopisi kaikenlaisille ihmisille.
Käsittääkseni nyt puhutaan asioista, jotka häiritsevät sitä ihmistä itseään. Siihen ei yhteiskuntaa muuttamalla vaikuteta.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
3 292
Onko ADHD binäärinen suure vai joku skaala esim. 0-100 ja jokainen ihminen on sitten enemmän tai vähemmän "ADHD" jossain tuossa skaalalla? Ja "sairaus" (jos tämä on siis sairaus?) on jos on jonkun tietyn rajan yli?

Eli siis voiko olla lievä ADHD?
 

Juha Kokkonen

Moderator
Ylläpidon jäsen
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
10 954
Pidetään se yhteiskuntakeskustelu omalla alueellaan - ei kuulu tähän ketjuun eikä alueelle.
 
Liittynyt
22.02.2017
Viestejä
430
Onko ADHD binäärinen suure vai joku skaala esim. 0-100 ja jokainen ihminen on sitten enemmän tai vähemmän "ADHD" jossain tuossa skaalalla? Ja "sairaus" (jos tämä on siis sairaus?) on jos on jonkun tietyn rajan yli?

Eli siis voiko olla lievä ADHD?
Spektrihän se on, eri asteisia ongelmia eri ihmisillä. On siinä tiettyjä raja-arvoja ikäänkuin, joiden perusteella voidaan diagnoosi antaa. Mitään suoraa prosenttiosuutta ei voi antaa kuitenkaan (tyyliin olet 65% AD(H)D).
 
Liittynyt
23.10.2016
Viestejä
87
Ala-asteella mietin joku kaunis päivä ettei nyt ajatukset kulje samaa rataa muun populaation kanssa. Siitä on muutama vuosikymmen, helpompaakin olisi saattanut olla. Lähisuvussa diagnoosit ja lääkitys jolla suurikin apu pärjäämiseen arjessa (lapsia, kouluympäristö) vaikka omat haasteensa senkin jälkeen jää.

Työterveys on tätänykyä tasoa "Ai käsy kipiä? No käytä toista tervemoroo". Ei taida tippua sieltä apua, julkiselta voi olla liian iso kynnys lähteä kyselemään.

Ehkä sitten eläkkeelle lähdön kunniaksi, heti sen oman haudan kaivamisen ja vanhustenhuolto-osaston napakan lapion iskun niskaan jälkeen...

(Huono huumori. Se saattaa olla joku pakko-oire.)
 
Liittynyt
23.10.2016
Viestejä
110
Mulla todettiin ADHD tuossa pari vuotta sitten 28 vuotiaana. Tieto tästä oli kyllä elämää helpottava/järkeistävä tapahtuma vaikka ei se yllätyksenä tullut itelle, perheelle tai avopuolisollekkaan. Lääkäti olisi silloin halunnut laittaa mut psykiatrille ja masennuslääkkeille johon en suostunut. Sain kumminkin jossain vaiheessa Strattera lääkkeen josta kyllä olen sanonu, ettei huomaa mitään eroa ja aiheuttaa vaan aamuisin pahaa oloa useaksi tunniksi. Nyt kun päätin aloittaa opiskelun huomasin, että ei tule tällä lääkkeellä tai ilman onnistumaan kysyin lääkäriltä vaihtoa johon vastaus oli "Ei kyllä tuon lääkkeen nostaminenkaan varmaan auta tuohon ,mutta voisimme kumminki kokeilla pari kuukautta 100mg annoksella tuon 80mg annoksen sijaan." Nyt oon tässä pähkäillyt, että onko tämän lääkkeen vaihto niin hankalaa kaikkien lekurien kans vai vaan tämän yhden? Jos koitan täältä syrjäkyliltä ettiä jonku yksityisen voiko se muuttaa mahdollisesti lääkitystä?

Kiitokset tästä triidistä muuten. Itellä tehnyt käynyt mielessä aloittaa parikin kertaa tälläinen, mutta koska ulosantini on vähintääkin sekavaa olen jättänyt tekemättä.
 
Liittynyt
31.03.2017
Viestejä
67
Mulla todettiin ADHD tuossa pari vuotta sitten 28 vuotiaana. Tieto tästä oli kyllä elämää helpottava/järkeistävä tapahtuma vaikka ei se yllätyksenä tullut itelle, perheelle tai avopuolisollekkaan. Lääkäti olisi silloin halunnut laittaa mut psykiatrille ja masennuslääkkeille johon en suostunut. Sain kumminkin jossain vaiheessa Strattera lääkkeen josta kyllä olen sanonu, ettei huomaa mitään eroa ja aiheuttaa vaan aamuisin pahaa oloa useaksi tunniksi. Nyt kun päätin aloittaa opiskelun huomasin, että ei tule tällä lääkkeellä tai ilman onnistumaan kysyin lääkäriltä vaihtoa johon vastaus oli "Ei kyllä tuon lääkkeen nostaminenkaan varmaan auta tuohon ,mutta voisimme kumminki kokeilla pari kuukautta 100mg annoksella tuon 80mg annoksen sijaan." Nyt oon tässä pähkäillyt, että onko tämän lääkkeen vaihto niin hankalaa kaikkien lekurien kans vai vaan tämän yhden? Jos koitan täältä syrjäkyliltä ettiä jonku yksityisen voiko se muuttaa mahdollisesti lääkitystä?

Kiitokset tästä triidistä muuten. Itellä tehnyt käynyt mielessä aloittaa parikin kertaa tälläinen, mutta koska ulosantini on vähintääkin sekavaa olen jättänyt tekemättä.
Olen ymmärtänyt, että kaikki lääkkeet ei toimi kaikilla tässäkään lajissa vaan se sopiva lääke löytyy kokeilemalla. Ehkä kannattaisi pyrkiä saamaan toinen mielipide asiaan vaikka AD(H)D hoitoon erikoistuneelta lääkäriltä. Vaatii toki sieltä syrjäkylältä liikahtamista, mutta on siitä sopivasta lääkkeestä niin suuri apu ollut tuntemilleni tapauksille, että kannattaa nähdä vähän vaivaa.
 
Liittynyt
23.10.2016
Viestejä
110
Niin minäkin oon ymmärtäny ja olettanut että toisilla toimii toiset lääkkeet sen takia ihmetyttääkin miksei lääkäri suostu vaihtamaan ja lisää annosta vaikka itekki on sitä mieltä, että se ei auta. Tätä erikoistuneella lääkärillä käyntiä itekkin oon alkanut miettimään google ei vaan ole vielä osannut auttaa mua. Saa vinkata jos vaikka Pohjois-Pohjanmaan alueelta joku tämmösen lekurin tietää ihan hyvin voin tehä vaikka vähä pitemmänkin reissun jos vaan saa toisen mielipiteen ja mahdollista apua.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
9 647
ADD/ADHD diagnoosin saaneet: oletteko pitäneet kirjaa oireiden voimakkuudesta suhteessa siihen, että miten edellisen yön unet ovat menneet?

Luin kirjan nukkumisen tärkeydestä ja unitutkija totesi siinä, että ADHD-potilaille tehdyissä unitutkimuksissa olivat todenneet, että moni nukkui todella huonosti ja se vahvisti ADHD-oireita (univelan oireethan ovat hyvin samankaltaisia kuin ADD:n).

Suositteli lähtökohtaiseksi lääkkeettömäksi hoidoksi nukkumisen häiriötekijöisen poistoa ja unirytmin siirtoa mahdollisuuksien rajoissa kohti omaa luonnollista rytmiä (jos on yökyöpeli, niin nukkuu sitten suosiolla pitkään ja etsii duunin mihin voi mennä myöhemmin yms.)

Totesi myös, että ritalinin ja vastaavien käyttö itseasiassa vaikeuttaa ADD:n hoitoa, koska se heikentää yöunia, joka vaikeuttaa tilannetta, jota piristeillä koitetaan lähtökohtaisesti korjata.

tämä: Why We Sleep: The New Science of Sleep and Dreams: Amazon.de: Walker, Matthew: Fremdsprachige Bücher
 
Liittynyt
01.01.2017
Viestejä
693
Itse sain ADHD diagnoosin 37v iässä. Kävin työpsykologilla työstressin takia ja sieltä se homma sitten oikeastaan lähti eteenpäin. Eipä tuo diagnoosi puolisolle kovinkaan yllärinä tullut.
Omia silmiä tuo avasi kyllä aikalailla, kun koulut oli mitä oli ja onhan tässä elämän aikana monenlaista ollut, noita aikuisen adhd kirjoja sitten kun lueskeli niin kyllä siinä moni asia mieleen menneisyydestä nousi.
Masennus on itsellä ollut elämässä kovasti läsnä aina teini-iästä saakka ja alkoholin kanssa on ollut ongelmia, nämä kulkee käsikädessä adhd:n kanssa. Itselle ainakin alkoholi oli lääkettä kun muutaman otti niin ai sitä rauhaa minkä sillä sai ja tietäähän sen mitä se pitemmän päälle tekee.
 
Liittynyt
07.08.2017
Viestejä
125
Olen ymmärtänyt, että kaikki lääkkeet ei toimi kaikilla tässäkään lajissa vaan se sopiva lääke löytyy kokeilemalla. Ehkä kannattaisi pyrkiä saamaan toinen mielipide asiaan vaikka AD(H)D hoitoon erikoistuneelta lääkäriltä. Vaatii toki sieltä syrjäkylältä liikahtamista, mutta on siitä sopivasta lääkkeestä niin suuri apu ollut tuntemilleni tapauksille, että kannattaa nähdä vähän vaivaa.
Joo, itse sain diagnoosin 40v. Ajatukset harhailee eikä jaksa keskittyä oikein mihinkää ellei asia sitten ole erityisen kiinnostava.
Lääkkeistä oli hyötyä mutta haittavaikutuksia tuli itselle sen verran että lopetin ne. Verenpaineet, päänsärky, hermot pinnassa jne. En alkanut muita merkkejä kokeilemaan kuin Concertaa mitä lääkäri silloin määräsi, jotenkin tuntuu ettei jaksa nähdä sitä vaivaa mahdolliseen hyötyyn nähden.
Nyt kun kuitenkin tietää mistä kiikastaa niin sitä pystyy jotenkin aina kompensoimaan muulla tavoin.
Muistilistat ja kalenterihälyt käyttöön enemmän. Ja tietysti kunnon yöunet.

Omalla kohdalla auttaa keskittymään esim. palavereissa vaikka kynän pyörittely käsissä tai johonkin paperin kulmaan piirtely. Sekin tietysti jotain ärsyttää mutta minkäs teet.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
2 678
EDIT: Joissain paikoissa myös sellainen jatkuva omissa maailmoissaan pyöriminen (daydreaming) on listattu erääksi merkiksi ainakin ADD:sta. Tunnistan itsessäni myös tuota, aika monesti saatan unohtua johonkin omiin ajatuksiini ja tuo tuntuu välillä tekevän asioiden aikaansaamisesta paljon hitaampaa
Miltä sivulta tmv. aiheesta kannattaisi lukea? Itellä ainakin tuo daydreaming ja ajatusten harhailu tekee kyllä kaikesta huomattavasti vaikeempaa varsinkin jos on vähänkin sellaista mikä ei kiinnosta joskin itellä kyllä usein se estää sellaisenkin tekemisen mikä kiinnostaisi kun ei pysty keskittymään kun pakko tehdä joitain muita asioita ensin. Tyyliin tykkään pelata, mutta uusien alottaminen on ihan mahdotonta jos on tyyliin kotona joku homma mikä pitäisi tehdä, mutta kuitenkin päätyy tekemään 10 jotain ihan muuta hommaa ensin ja huomaa ettei ole aikaa tuohon peliin.
 
Liittynyt
20.05.2017
Viestejä
33
AD(H)D informaatio on tosiaan aika pirstaleista ja tieto vaihtelevaa, eikä mihinkään yhteen tiettyyn sivuun kannata täysin luottaa, vaan kannattaa kerätä kokonaistietoa useasta paikasta ja varsinkin ihmisten henkilökohtaista kokemustietoa, joka on yksi syy miksi tämän ketjun aloitin. Huomasin muuten, että aika moni on saanut aikuisena diagnoosin juuri tuossa 40 korvilla, mistäköhän sekin mahtaa johtua? Lääkityksenä mullakin on tota Concertaa, minkä pitäs kait piristää, mutta mulle ei sellaista vaikutusta siitä juurikaan tule, vaan melkein paremmin saan nukuttua ton ottamisen jälkeen. Tiedon lähteenä Youtube on ollut ihan hyvä( terve kritiikki tietty muistaen) varsinkin kun voi kuunnellessa ADD:lle sopivasti tehdä jotakin muuta samalla. Tuossa jonkun kokemuksia suomeksi
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
219
Olen aika varma että itsellänikin ADHD tai ADD on. Näiden kirjavien oireiden kanssa on oppinut elämään jotenkuten mutta helppoa ei arki ole ollut ikinä. Itseasiassa olen viimeiseen pariin vuoteen asti aina ajatellut että oma outouteni johtuu teini-iässä alkaneesta masennuksesta, joka ei ole koskaan oikeasti mennyt ohi ja jatkunut siis jo noin 20v ajan. Masennukseen on kyllä apua haettu ja saatu vuosien aikana. Mutta tosiaan nyt parin viime vuoden aikana on tullut tämä vaihtoehto mieleen. Ehkäpä tässä pitäisi ruveta asiaa selvittämään...
 
Liittynyt
20.05.2017
Viestejä
33
Olen aika varma että itsellänikin ADHD tai ADD on. Näiden kirjavien oireiden kanssa on oppinut elämään jotenkuten mutta helppoa ei arki ole ollut ikinä. Itseasiassa olen viimeiseen pariin vuoteen asti aina ajatellut että oma outouteni johtuu teini-iässä alkaneesta masennuksesta, joka ei ole koskaan oikeasti mennyt ohi ja jatkunut siis jo noin 20v ajan. Masennukseen on kyllä apua haettu ja saatu vuosien aikana. Mutta tosiaan nyt parin viime vuoden aikana on tullut tämä vaihtoehto mieleen. Ehkäpä tässä pitäisi ruveta asiaa selvittämään...

 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
14.12.2020
Viestejä
5
Tein joskus 10 vuotta sitten oman dignoosin ADD:stä. Foorumeilta sai suht hyvää infoa, mutta mittakaavan asettaminen oli hankalaa. Onko kyse piirteistä vai ylittyykö diagnoosin raja. Muistaakseni Aikuisen ADHD ja aivojen arvoitus -kirja antoi minulle sen mittakaavan.

Saamattomuus ja asioiden jääminen kesken aiheuttaa suurimmat ongelmat. Mielenkiinnon kohteisiin keskittymistä riittää vaikka kuinka.

Vastaanotolla voisi olla ihan mielenkiintoista käydä, mutta epäilyttää että "päädiagnoosi'" saattaisi olla joissain asioissa haitaksi. Foorumijuttujen perusteella vaikuttaisi että diagnooseja koitetaan tarjoilla vaikka millaisia, eikä huvittaisi jankata ei niin osaavien lekurien kanssa. Mistään terapioista en uskoisi olevan minulle hyötyä. Lääkitystä voisi kokeilla tilapäisesti maaliin saatavien tehtävien hoitamiseksi. Netistä luetun perusteella nekin on hankalan ja jäykän tuntuisia juttuja, kun nehän on "huumeita".
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
13.11.2018
Viestejä
460
No niin! Nyt vuosien säätämisen jälkeen sain vihdoin asialleni jonkinlaisen välipäätöksen. Olen melkein koko 2010-luvun ollut sitä mieltä, että joku tarkkaavaisuushäiriö minulla on.

Asiaani sain lisää pontta unitutkimuksessa noin 2015, jossa neurologi kehotti menemään asian tiimoilta jatkotutkimuksiin varteenotettavan tarkkaavaisuushäiriön selvittämiseksi. Taas aikaa kului... Kävin julkisella puolella tutkimuksissa ehkä 2016. Tutkimuksissa todettiin jotain häiriöitä ja sen sellaisia. Ei siitä paperista oikein selvää saanut. Kuten ei myöskään lääkärin kerronnasta. Mutta tutkimuksien päätteeksi sain neuvoja ja ohjeita n.10 minuutin ajan. Ja eikun mies taas kohti uusia seikkailuja. No niillä ohjeilla mentiin jatkuvien vaikeuksien kanssa tulevat vuodet.

Monena syksynä tuli kesän jälkeen sellainen olo, että nyt laitan hommat kuntoon ja menen lekuriin. Mutta niin se vain jäi. Kunnes tänä syksynä sain hommat liikkeelle (kävin mm. tässä ketjussa, joista sain taas vähän tarvittavaa lisäpontta). Viime vuosina olen myös ymmärtänyt vaikeudet tietyissä asioissa jo lapsuudesta asti. Osan kanssa pärjään nyt paremmin ja jotkin asiat ovat menneet huonommaksi. Kävin lekurissa(yksityisellä omasta pussista) tapaamisilla ja nyt on sitten diagnoosi ja lääkitys.

Nyt on mennyt muutama päivä lääkityksen kanssa. En voi muuta sanoa, kuin että voi miten olen hukannut elämästäni paljon. Kaikki se ”pään hakkaaminen” seinään jne. Miten asiat voisivat olla toisin, mikäli asia olisi ollut hoidossa jo paljon aiemmin. Mutta toisaalta ovathan asiat lähtökohtaisesti ihan hyvin nytkin, mutten voi olla ajattelematta mitä jos... Toisin sanoen kohdallani olen kokenut lääkityksen olevan todella mullistava!!

Voin kertoa tilanteestani lisää, kun kokemuksia kertyy. Mutta kehoitan kaikkia asian kanssa kamppailevia hakemaan rohkeasti apua! Omalla kohdalla kaiken kasaan saaminen oli vaikeaa ja kesti kaikkinensa noin 10 vuotta. Mutta kannustan kuitenkin kaikkia asian kanssa painivia jatkamaan itsepintaisesti eteenpäin, vaikkei valmista meinaisi tullakaan. Kyllä se siitä, kun vain tekee kaikkensa. Vähempi ei omalla kohdalla ainakaan riittänyt.

Ainakin tällä hetkellä ajatus on se, että kaiken olisi pitänyt olla näin jo kauan sitten. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ja parempaa uutta vuotta myös kaikille :)
 
Liittynyt
13.11.2018
Viestejä
460
Avaa nyt edes vähän alkuun tilannettasi ennen ja nyt. Kiinnostaisi kuulla.
No jos lyhyesti vastaan tässä kohtaa, että tämän:

NePsy ry - Naisten ADHD-testi

testin oireet ovat, kuin tarina elämästäni. Ihan kaikki ei osu, mutta suurin osa noista.


Listan ulkopuolelta...Ehkä eniten on harmittanut se, etten edes kotona ”osaa” olla perheen kanssa. Vaan koko ajan on rauhaton ja ahdistunut olo, enkä osaa olla läsnä. Lapsi on kasvanut kohta isoksi, enkä oo tavallaan osallistunut. Oon ollut fyysisesti paikalla, mutten kuitenkaan oikeasti läsnä/osallistuvana. :cry:

Lisäksi kun olen yksin kotona ja voisin tehdä mitä vain ja ottaa rennosti, niin en pysty rentoutumaan ja tekemään asioita, joista pidän. Vaikeus rentoutua on koko ajan läsnä. Päässä vilistää koko ajan miljoona ajatusta, eikä niiltä saa rauhaa.

Impulsiivisuus myös on aika ikävä ja mielialan vaihtelut. Ja koko ajan on joko liian kova vauhti tai sitten ei vauhtia ensinkään. Lisäksi mm. kodin ylläpito ja lapsen asiat ovat olleet täysin puolison vastuulla aina. Se on varmasti kuormittanut toista osapuolta väsähtämiseen asti. Toivottavasti tilanne nyt korjaantuu.

Tuossa lyhyesti. :)
 

?..

BANNATTU
BANNED
Liittynyt
06.04.2018
Viestejä
3 125
No jos lyhyesti vastaan tässä kohtaa, että tämän:

NePsy ry - Naisten ADHD-testi

testin oireet ovat, kuin tarina elämästäni. Ihan kaikki ei osu, mutta suurin osa noista.


Listan ulkopuolelta...Ehkä eniten on harmittanut se, etten edes kotona ”osaa” olla perheen kanssa. Vaan koko ajan on rauhaton ja ahdistunut olo, enkä osaa olla läsnä. Lapsi on kasvanut kohta isoksi, enkä oo tavallaan osallistunut. Oon ollut fyysisesti paikalla, mutten kuitenkaan oikeasti läsnä/osallistuvana. :cry:

Lisäksi kun olen yksin kotona ja voisin tehdä mitä vain ja ottaa rennosti, niin en pysty rentoutumaan ja tekemään asioita, joista pidän. Vaikeus rentoutua on koko ajan läsnä. Päässä vilistää koko ajan miljoona ajatusta, eikä niiltä saa rauhaa.

Impulsiivisuus myös on aika ikävä ja mielialan vaihtelut. Ja koko ajan on joko liian kova vauhti tai sitten ei vauhtia ensinkään. Lisäksi mm. kodin ylläpito ja lapsen asiat ovat olleet täysin puolison vastuulla aina. Se on varmasti kuormittanut toista osapuolta väsähtämiseen asti. Toivottavasti tilanne nyt korjaantuu.

Tuossa lyhyesti. :)
Ja nyt kun sinulla on lääkitys kunnossa niin nuo asiat on muuttunut?
 
Liittynyt
13.11.2018
Viestejä
460
Ja nyt kun sinulla on lääkitys kunnossa niin nuo asiat on muuttunut?
No vielä on liian aikaista sanoa liian pitkälle meneviä arvioita. Aika näyttää miten äijän käy, mutta nyt tuntuu että hommassa on tolkkua enemmän kuin aikoihin :D

Sellainen todella selkeä ero on ollut kaikessa tekemisessä. Nyt on paljon tullut kotona tehtyä kaikkea pikku hommaa, mitä on aikaisemmin ollut todella vaikea aloittaa. Osa ihan päivittäisiä asioita ja osa asioita, jotka olisi pitänyt hoitaa vuosia sitten.

Lisäksi on ollut jännä huomata, kun alkaa tehdä jotain niin minulla on oikeasti ajatus mukana asiaa tehdessä. Aikaisemmin kaikki on tullut tehtyä niin puolivaloilla, että tekeminen on ollut hyvin vajavaista. Siis jos on ylipäätään päässyt edes alkuun. Minulla on yleensä kaikki asiat tullut tehtyä jne vasta siinä vaiheessa, kun on ulkopuolinen pakko tms.

Ja lisäksi kun nyt aloitan tekemään jotain, niin saan homman tehtyä vaikka joutuisin esim hakemaan jotain toisesta huoneesta. Aikaisemmin on ollut ongelmana, että kun teen jotain niin ajaudun todella helposti ihan toisaalle/toisen asian tai tehtävän ääreen. Esimerkiksi silloin kun näen jonkun asian ja se vetää mielenkiinnon toisaalle niin se on ollut menoa. Sitten kun noita ”ketjutuksia” tapahtuu tarpeeksi monta, niin aikaa on mennyt paljon ja monta asiaa on kesken, sekä kaikki on ihan sekaisin.

Tuo lääkkeen annostus pitää vielä saada kohdalleen. Nyt on pieni aloitus annos. Lisäksi kun menee viikkoja, kuukausia jne. niin nähdään mikä on lopputulos. Mutta fiilis on tässä vaiheessa tosi hyvä ja on taas pitkästä aikaa uskoa tähän omaan touhuun.
 
Liittynyt
13.11.2018
Viestejä
460
...ja taas lyhyt pätkä kokemuksia. Kävin tänään autoilemassa reippaan tunnin ensimmäistä kertaa lääkkeen aloituksen jälkeen. Olipa kiva ajaa autolla, kun ei ollut päässä sellainen pirunmoinen hässäkkä päällä koko ajan. Katselin siinä muina miehinä maisemia ja ajatus oli ensi kertaa hetkessä ja tilanteessa mukana. Aikaisemmin se oli mahdotonta, kun päässä oli jatkuva ajatusten ”super rally” menossa. Kilpailu, jossa ei ollut selvää lähtöä tai maalia, radasta puhumattakaan.

Viime päivinä olen kerta toisensa jälkeen ollut ihmeissäni jokapäiväisissä tilanteissa, kun olen ensimmäisiä kertoja asioissa mukana ajatuksella. Tuntuu, ettei ole ”kiire” minnekään vaan voin tehdä asiat rauhallisesti ja huolellisesti ilman ahdistusta ja sellaista ”olemattoman” kiireen tuntua. Aikaisemmin ne omat kiireet ja ajatusrallit eivät siihen käytettyyn aikaan nähden johtaneet kauhean tehokkaaseen lopputulokseen. Kai se oli pääasia, että koko ajan oli kauheasti mietittävää ja ajatusten ilotulitus päällä. Näin kaikki tuntuu rauhallisemmalta ja mukavammalta.
 
Liittynyt
06.06.2018
Viestejä
230
En ihan kaikkea jaksanut lukea, mutta oma tarinani ADHD/ADD:sta. Elikkäs diagnoosi tuli kanssa tässä päältä kolmekymppisenä.

Elämä on ollut enemmän tai vähemmän aina kaaoksessa ihan käsittämättömistä syistä. Aistit on tosi herkkiä ja äänet tai valo, jota muut eivät huomaa, ärsyttää tai pitää hereillä. Exien kommentit parisuhde-elämästä lienevät luokkaa "raskasta oli, mutta ei ainakaan tylsää" tai "miks ihmeessä sä teet noin???". Arjen rutiinit eivät ole iskostuneet päähän oikein mitenkään, esimerkiksi takin laittaminen naulaan on edelleen aikuisena lähes yhtä vaikeaa kuin ala-asteella. Tästä ja lukemattomista vastaavista asioista n. 20 vuotta vanhemmilta huutoa kuunnelleena tyytyväisyys omaan suoriutumiseen arkirutiineista ei vallan hyvällä tasolla siis ole. Koulunkäynti on toisaalta kiinnostanut asioiden mielenkiintoisuuden takia, mutta kokeisiin luku, kirjoitelmat ja pitkät istunnot koulupäivän aikaina olivat aivan myrkkyä. Suvussani on aina arvostettu koulunkäyntiä, joten vanhemmat runnoivat väkisin pakottamalla itseni kohtuullisin arvosanoin läpi ja yliopistoon asti kaikesta aiheuttamastani hämmingistä huolimatta. Siellä sitten opettelin sellaisen pakotusmoodin lukemiseen, jossa kiinnostutin itseni lähes mistä vain keksimällä siitä sovellutuksia tosielämään. Dippatyö meni läpi täysin bullshitilla (muuta ei yritettykään) ja ihmeellisesti vuodessa.

Työelämä on ollut kanssa tuota hkultalan mainitsemaa "kivaa koodausta". Itsekin olen ollut tiedealalla joskus ja artikkeleiden lukeminen ja kirjoitus oli lähes mahdotonta. Usein töissä sortuukin surffailemaan paljon netissä ja keskittymään kaikkeen mitä nyt sattuu mieleen juolahtamaan. Sitten kirjoittelee hetken koodia ja tuntuu että ei saa mitään aikaan. Silti tuntuu, että työkaverit työskentelevät äärettömän hitaasti. Nyt yritän hyväksyä asiaa, että surffataan sitten, jos kerran kuitenkin saa työtkin hoidettua. Usein helpot hommat eivät kiinnosta, eivät sitten yhtään. Ainoastaan luova työ ja hankalat ongelmat ovat niitä joita jaksaa tehdä. Tylsyys on pahinta. Kaikenlaisen byrokratian hoitaminen kello- ja verokortteineen takkuaa aina. (kellokortti annettiin ja muistin leimata sen ehkä pari kertaa viikossa)

En jaa käsitystä siitä, että nykymaailma jotenkin tekisi kaikista ADHD:ita. Toki keskittyminen varmaan on monilla huonoa ja ärsykkeitä on paljon, mutta kuinka monella levottomuus on sillä tasolla, että täytyy pysäyttää auto tai skipata ruokailu että voi keskittyä johonkin mielenkiintoiseen asiaan tai ajatukseen? Ja miettikää kun näitä ajatuksia tulee päähän välillä vaikka kymmenen sekunnin välein. Käytännössä itse menen vaikka olohuoneesta keittiöön valmistamaan ruokaa, mutta sillä matkalla tulee mieleen joku niin mielenkiintoinen asia, etten enää keittiössä muista mitä olin tullut sinne tekemään. Töistä kotiintullessa saattaa joskus mennä lähes puoleenyöhön, että saa edes ruokaa jääkaapista.

Nyt on kokeilussa Conserta ja 18mg auttoi aikas paljon, esimerkiksi tiskikoneen tyhjennys onnistuu jo. 27 tuntui jo aika tuhdilta, mutta kokeilen sitä vielä.
 

BOT

Liittynyt
14.11.2016
Viestejä
2 398
Minulla ei ole ADHD:tä enkä ole kyseistä vaivaa liiemmin pohtinut. Haluan vain sanoa ettei kannata diagnoosia "lähteä hakemaan" pelkkien epäilyksien vuoksi. Selkeän ADHD:tä potevan tunnistaa melko nopeasti, ei välttämättä ylivilkkaudesta, vaan esimerkiksi eriskummallisesta tavasta seurata tilanteita ja keskittyä käsillä olevaan. Paljon vaikuttaa ihmisen luonne. Viitaten tuohon @kasa tekstiin joku ihminen voi hoitaa tehokkaasti lyhyessä ajassa enemmän kuin toinen ja sen kautta pitää pidempiä taukoja, tai havaita ajatuksensa niin mielenkiintoisiksi että jää niitä helposti pohtimaan. Millään normista poikkeavalla ei sinänsä ole mitään väliä, kunhan ei tule mitään toistuvia konflikteja ihmisten kanssa ja arkielämä onnistuu terveellisellä tavalla. On syytä myös muistaa että päihteet, ihan yleiset kuten alkoholi, voi laukaista ihmisessä omituisia piirteitä, koska päihdeaineet, eli toisin sanoen myrkyt, myös lääkkeet, voivat yksilössä vaikuttaa odottamattomalla tavalla. Kaikillehan ei esimerkiksi sovi alkoholi koska he muuttuvat aggressiivisiksi, vaikka olisivat muuten aivan päteviä itsehillinnän kanssa. Ensiksi siis kannattaa lähteä eliminoimaan elämästä haitallisia aineita ja tapoja pystymisensä mukaan.

Nyky-yhteiskunnasta (pahoittelut @Juha Kokkonen): Ei välttämättä ole parhaaksi hoitaa montaa asiaa yhtä aikaa, vaan sen sijaan asettaa itsensä keskittymään yhteen asiaan kerralla. On minustakin hieman huolestuttavaa että joillakin pärisee kotona niin ES kuin TV, kun ruoka valmistuu hellalla ja kaksi tietokoneen näyttöä välkyttää infoa sivussa kajareiden jytyyttäessä musiikkia. Tämän sorttista joutuu jokainen joskus harrastamaan kiiretilanteessa väkisin kun yrittää saada aikaiseksi, mutta jatkuvaa tällaisen ei tulisi olla vaan hetkellistä. Todellisuus on se että ihminen pystyy kunnolla omaksumaan vain vähän kerralla pysyvällä ja oivalluksia tuottavalla tavalla, hieman kyvyistä riippuen toki. Juuri tästä syystä vaikka kirjailija vetäytyy mökilleen kirjoittamaan rauhassa, koska hän pyrkii uppoutumaan aiheeseensa mahdollisimman syvästi. Taas levoton ihminen voi kokea tylsistymistä jo lyhyestä hiljaisuuden hetkestä. Taustalla voi olla mieleen tulvivat ajatukset, väsymys/uupumus, pelot, mitä vain. Levottoman ihmisen, oli ADHD:tä tai ei, kannattaa pyrkiä joskus olemaan itsensä kanssa rauhassa vaikka sängyllä maaten tai katsellen jotain maisemaa. Ponnahtavia ajatuksia ja tuntemuksia ei kannata pelätä, vaan ottaa ne vastaan mielenkiintoisena pulmana tai jopa resurssina mennä eteenpäin. Mitä ne voivat paljastaa? Jotain ruumiillista tai mielen sisäistä?

PS. Tämän viestin kirjoittaminen olisi ollut helpompaa jos en olisi kuunnellut musiikkia samaan aikaan kuulokkeista. Olen myös tiedoksenne parisen kertaa keskustellut kiistattoman ADHD-henkilön kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
13.11.2018
Viestejä
460
Levottoman ihmisen, oli ADHD:tä tai ei, kannattaa pyrkiä joskus olemaan itsensä kanssa rauhassa vaikka sängyllä maaten tai katsellen jotain maisemaa.
Olen lukemattomia kertoja yrittänyt rauhoittua eri tavoin, mutta kun ei. Kaikki ajatukset ja ärsykkeet tekevät sen mahdottomaksi. Olen kyllä samaa mieltä, että kaikkien olisi hyvä pysähtyä joka päivä ja yrittää rentoutua. Omalla kohdalla se on ollut lähes mahdotonta.

Joskus alkoholi auttaa rauhoittumaan, mutta sen nauttiminen taas ei ole kauhean järkevää pitkässä juoksussa. Lisäksi vähänkään liikaa ja sitten vauhtia on vielä enemmän kuin selvinpäin.

Netin syövereistä löytyi tämä teksti, joka sopii mielestäni tähän:

”ADHD- oireinen henkilö on impulsiivinen, energiaa on valtavasti ja keskittyminen on huonoa. Aivot etsivät jatkuvasti stimulaatiota, virikkeitä sekä mielekästä tekemistä. Jatkuva stimulaation etsiminen tuottaa ongelmia arkeen, sillä pakolliset ja pitkäveteiset asiat jäävät tekemättä.”

Näin juuri minullekin käy, vaikka kuinka yrittäisin rentoutua. Se ei vain onnistu, kun mieli ja ajatukset vievät 100/0.

Olen myös tiedoksenne parisen kertaa keskustellut kiistattoman ADHD-henkilön kanssa.
Ja jos arvata saan, niin pidän melko todennäköisenä, että olet puhunut useammankin kuin yhden ADHD-henkilön kanssa :) Kaikilla ei oireet ole sitä luokkaa, että ”otsassa lukee minulla on ADHD”. Oireet ovat hyvin moninaisia ja osalla ne eivät näy selkeästi päällepäin, vaikka henkilö oireiden kanssa päivittäin kamppailisikin. Moni on jollakin tavalla oppinut selviytymään oireiden kanssa elämän varrella, jolloin selviytymismekanismien avulla selviydytään päivistä. Oireet tuntuvat sisällä päin, muttei näy ensisilmäyksellä ulos.
 
Liittynyt
13.11.2018
Viestejä
460
Tänään oli ensimmäinen kerta, kun piti ehtiä palaveriin aamulla näin ”uudella meiningillä”. No perinteisesti olisin myöhästynyt. Mutta nyt ehdin :D

Normaalisti olen ollut tekemässä jokseenkin oikeita asioita ennen lähtöä, mutta kuitenkin oudosti aika on valunut kuin hiekka sormien lomasta ja sitten on tullut aina kiire. En ole älynnyt ajan kulua kovin hyvin. Monesti olen jäänyt johonkin ”jumiin”, tabletti, televisio, uutisten luku jne. Sitten havahtunut viime metreillä ja siitä on alkanut selviytymistaistelu. Taistelu, jossa en yleensä ole tullut maaliin voittajana. Lähes aina myöhässä, monesti jotain unohtunut matkasta, koti jäänyt kuin pommin jäljille, kaikki luvatut kotityöt tekemättä... lista on loputon.

Tänään moni asia oli toisin. Tiedostin kellon etenemisen ja käytettävissä olevan ajan eri tavalla kuin aiemmin. Keskityin enemmän oikeisiin, lähtöä edistäviin asioihin, valmistautumiseen, kahvit huiviin, puuro jne. Ja olin ajateltuna lähtöaikana valmis lähtemään.

Eikä tässä vielä kaikki! Olin myös ehtinyt laittamaan tiskarin pyörimään, keittiö siistiksi, jnejne. Pieniä juttuja, joihin aikaisemmin ei ole ollut hetkeäkään aikaa. Ehdin vielä ennen lähtöä katsoa rauhassa ympärilleni ja todeta, että olen valmis lähtöön ja paikat on kunnossa. No siitä sitten eteenpäin ja olin 10 min etuajassa paikalla. Yleensä muut ovat kyselleet vastaavassa tilanteessa, että olenko jäänyt jo edellisenä päivänä paikalle, kun olen ajoissa :rofl:

Yleisiä havaintoja:

Ihminen lähtökohtaisesti pitää enemmän onnistumisista, kuin epäonnistumisista. Ainakin jos puhutaan omista suoritteista. Palaveriin mennessä oli pitkästä aikaa kovin tyytyväinen olo, kun kaikki oli ikäänkuin kunnossa ja hoidettu. Mitään ei ollut unohtunut. Mieli oli siis aamun onnistumisesta todella iloinen!

En ole mielestäni ollut varsinaisesti masentunut aiemmin, mutta kyllä jatkuvat epäonnistumiset, säätö, kohellus, unohtelut jne saavat hyvinäkin aamuina miettimään, että miten nämä asiat menevät aina näin poskelleen. Mutta aina sitä on arjessa jotenkin pärjätty, mutta mutta...

Aikaisemmin kun mieleeni on tullut hoitamaton asia tai olen nähnyt jotain mikä vaatisi toimenpiteitä jne. Olen noissa tilanteissa päivitellyt, että voi miten on paljon tekemistä ja vähän aikaa aikaa niihin. Nämä hoitamattomat asiat (pienetkin) ovat aiheuttaneet stressiä ja vielä kun ne on tiedostanut, että jotain pitäisi tehdä, mutten silti ole saanut mitään aikaan.

Nyt taasen kun jotain on tullu mieleen tai näköpiiriin, niin olen monesti ryhtynyt touhuun samantien ja saanut asian pois päiväjärjestyksestä -> aiheuttaa valtavasti hyvää mieltä. Ja tuo asian toteutus ”epäkohdan” huomattuaan on ollut sujuvaa, helpohkoa ja varsinainen tekeminenkin on ollut sujuvampaa. Pysyn paremmin aiheessa, keskittyminen parempaa ja valmista tulee paljon nopeammin ja paremmin tuloksin.

Mutta ei tässä auta kuin mennä päivä kerrallaan ja katsotaan mitä eteen taas tulee! Heipparallaa!
 
Liittynyt
14.12.2020
Viestejä
5
Teppo en lähtemisen kuvaus kuulosti erittäin tutulta.

Töissä menee kokoukset ohi jos ei ole kunnon hälytyksiä pärisemässä. Välillä tulee puheluja, Oletko tulossa.

Nyt on ollut monta päivää lasku (n.20 e) koneen vieressä odottelemassa maksamista. Joka päivä olen ajatellut että nyt ei viitsi, maksan huomenna. Olin vakaasti päättänyt että tänään hoidan sen pois. Olin jo lähdössä nukkumaan kun huomasin että lasku on vielä maksamatta. Noo - maksan huomenna. Oikeen piti käyttää tahdonvoimaa että sain kammettua itseni maksamaan kyseisen muistutuslaskun, ettei mene eräpäivän ohi.

Mitään masennusta, ahdistusta, uni- tai päihdeongelmia ei ole. Ihan tyytyväisenä olen töllistellyt. Impulsiivisuutta eikä hyperaktiivisuuttakaan näy. Jotain ajatusta pyörii jatkuvasti päässä, mutta vain yksi kerrallaan. Voiko joku muka olla ajattelematta mitään?
 
Liittynyt
13.11.2018
Viestejä
460
Jotain ajatusta pyörii jatkuvasti päässä, mutta vain yksi kerrallaan. Voiko joku muka olla ajattelematta mitään?
Minulla pyöri ennen lääkitystä koko ajan ajatuksia päässä niin, että mikään niistä ei ollut kantava ajatus. Tai ajatuksissa ei ollut mitään priorisointia. Niitä vain tuli ja meni koko ajan, niin ettei siinä ollut logiikkaa tai että joku ajatus olisi mennyt tavallaan alusta loppuun. Ajatus myös katkesi tietenkin vähän väliä ja se näkyi puhuessa ja tehdessä asioita.

En ole mielestäni ollut juurikaan ajattelematta mitään. Mutta nyt olen lääkkeen aloituksen jälkeen havahtunut useamman kerran autolla ajaessa, että ajan vain autoa, enkä oikeastaan ajattele mitään. Katson vain eteenpäin ja kurvailen. Se on hassu tunne, kun ikään kuin havahdun ajaessa siihen rauhallisuuteen. On vähän vaikea pukea sanoiksi tuota kokemusta, mutta olkoon nyt noin. Aikaisemmin autoillessa oli aikamoinen hässäkkä päällä koko ajan.

Nyt taitaa olla noin kaksi viikkoa lääkkeen kanssa menty. Alkuun lääkkeen oton jälkeen oli selvästi havaittava selkeä jakso, mutta nyt on ollut vähän hakemista. Pitänee miettiä tuota annostusta. Kerralla en uskalla nostaa kuin vähän, koska olo on vähän erikoinen nostojen jälkeen. Sydän pompottelee aika paljon ja muutenkin sellainen, sanoisinko jännä olo. Kahvia olen myös juonut aiempaa harkitummin, jotta vätyn suuremmilta tykytyksiltä.

Annostusten arviointia häiritsee myöskin hieman epäsäännöllinen rytmi. Kun harvoin tulee otettua lääkkeitä samaan aikaan. Nyt olen ottanut aamulla/aamupäivällä herättyäni ensimmäisen ja sitten 10-14 välillä toisen annoksen. Näin saan illan toimimaan myös. Toisaalta kauhean myöhään en ole ottanut, jotten menetä yöunia.

Josta puheenollen alkuun lääke vaikutti nukkumiseen negatiivisesti, mutta nyt on ollut useampi yö kahteen viikkoon kun en ole juurikaan heräillyt yöllä ( yleensä heräilen aika paljon, diagnosoitu myös unihäiriö jo kauan sitten. Joka on muuten yleistä tarkkaavaisuushäiriöissä ) En ole keksinyt muuta syytä noille paremmin nukutuille öille, kuin että todennäköisesti olen puuhastellut niinä päivinä niin paljon, että olen ollut normaalia väsyneempi ja nukkunut sen takia sikeämmin.

Yleisesti ottaen lääkkeen aloituksen jälkeen päivittäiset rutiinini ovat muuttuneet todella paljon. Olen aktivoitunut töissä, sekä vapaalla ja erityisesti vapaalla. Saan kaikenlaista aikaan ja yleensä melko hyvällä aikataululla. Myös kellon aktiivisuusmittaus näyttää ihan eri lukemia kuin aiemmin, vaikken huomaa asiaa suoranaisesti.

Mutta sellaiset päivitykset maanantai aamuun! Ei muuta kun hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Keep it going strong, lääkkeillä tai ilman :thumbsup:
 
Liittynyt
06.06.2018
Viestejä
230
Minulla pyöri ennen lääkitystä koko ajan ajatuksia päässä niin, että mikään niistä ei ollut kantava ajatus. Tai ajatuksissa ei ollut mitään priorisointia. Niitä vain tuli ja meni koko ajan, niin ettei siinä ollut logiikkaa tai että joku ajatus olisi mennyt tavallaan alusta loppuun. Ajatus myös katkesi tietenkin vähän väliä ja se näkyi puhuessa ja tehdessä asioita.

En ole mielestäni ollut juurikaan ajattelematta mitään. Mutta nyt olen lääkkeen aloituksen jälkeen havahtunut useamman kerran autolla ajaessa, että ajan vain autoa, enkä oikeastaan ajattele mitään. Katson vain eteenpäin ja kurvailen. Se on hassu tunne, kun ikään kuin havahdun ajaessa siihen rauhallisuuteen. On vähän vaikea pukea sanoiksi tuota kokemusta, mutta olkoon nyt noin. Aikaisemmin autoillessa oli aikamoinen hässäkkä päällä koko ajan.

Nyt taitaa olla noin kaksi viikkoa lääkkeen kanssa menty. Alkuun lääkkeen oton jälkeen oli selvästi havaittava selkeä jakso, mutta nyt on ollut vähän hakemista. Pitänee miettiä tuota annostusta. Kerralla en uskalla nostaa kuin vähän, koska olo on vähän erikoinen nostojen jälkeen. Sydän pompottelee aika paljon ja muutenkin sellainen, sanoisinko jännä olo. Kahvia olen myös juonut aiempaa harkitummin, jotta vätyn suuremmilta tykytyksiltä.

Annostusten arviointia häiritsee myöskin hieman epäsäännöllinen rytmi. Kun harvoin tulee otettua lääkkeitä samaan aikaan. Nyt olen ottanut aamulla/aamupäivällä herättyäni ensimmäisen ja sitten 10-14 välillä toisen annoksen. Näin saan illan toimimaan myös. Toisaalta kauhean myöhään en ole ottanut, jotten menetä yöunia.

Josta puheenollen alkuun lääke vaikutti nukkumiseen negatiivisesti, mutta nyt on ollut useampi yö kahteen viikkoon kun en ole juurikaan heräillyt yöllä ( yleensä heräilen aika paljon, diagnosoitu myös unihäiriö jo kauan sitten. Joka on muuten yleistä tarkkaavaisuushäiriöissä ) En ole keksinyt muuta syytä noille paremmin nukutuille öille, kuin että todennäköisesti olen puuhastellut niinä päivinä niin paljon, että olen ollut normaalia väsyneempi ja nukkunut sen takia sikeämmin.

Yleisesti ottaen lääkkeen aloituksen jälkeen päivittäiset rutiinini ovat muuttuneet todella paljon. Olen aktivoitunut töissä, sekä vapaalla ja erityisesti vapaalla. Saan kaikenlaista aikaan ja yleensä melko hyvällä aikataululla. Myös kellon aktiivisuusmittaus näyttää ihan eri lukemia kuin aiemmin, vaikken huomaa asiaa suoranaisesti.

Mutta sellaiset päivitykset maanantai aamuun! Ei muuta kun hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Keep it going strong, lääkkeillä tai ilman :thumbsup:
Kiitos samoin! Mikä lääke sinulla on ja mikä annostus? Itse testailen juuri Concertaa. 36mg lähti tänään ekaa kertaa. Kahvin kanssa saa olla tosiaan tarkkana tai tulee aika battery-pupu olo. Aiemmin sitä meni joku 5-6 kuppia helpostikin, nyt täytyy rajoittaa kahteen.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
13.11.2018
Viestejä
460
Kiitos samoin! Mikä lääke sinulla on ja mikä annostus? Itse testailen juuri Concertaa. 36mg lähti tänään ekaa kertaa. Kahvin kanssa saa olla tosiaan tarkkana tai tulee aika battery-pupu olo. Aiemmin sitä meni joku 5-6 kuppia helpostikin, nyt täytyy rajoittaa kahteen.
Methylphenidate Mylan 27mg. Sillä aloitin puolikkaalla. Sitten söin kaksi puolikasta. Toisen aamulla ja toisen vähän myöhemmin. Nyt on taas vähän lisätty, mutten ihan oo keksinyt vielä miten vire pysyisi hyvänä aamusta iltaan. Siten, että saisi kuitenkin unta.

Onko lääkitys uusi juttu vai oletko jo vanha konkari?
 
Liittynyt
06.06.2018
Viestejä
230
Methylphenidate Mylan 27mg. Sillä aloitin puolikkaalla. Sitten söin kaksi puolikasta. Toisen aamulla ja toisen vähän myöhemmin. Nyt on taas vähän lisätty, mutten ihan oo keksinyt vielä miten vire pysyisi hyvänä aamusta iltaan. Siten, että saisi kuitenkin unta.

Onko lääkitys uusi juttu vai oletko jo vanha konkari?
Okei, mä olen juuri aloittanut lääkkeen myös ja tämä on ensimmäinen mitä testaan. Concerta 36mg lähtee nyt yksi annos aamusta heti. Metyylifenidaattia on tuokin. Lääkkeen vaikutus tuntuu kestävän mulla n. 11 tuntia. Mulla aloitettiin testaus 18->27->36->54 (mg). Iltaisin kun tulee joskus ajeltua pitkiäkin matkoja niin pienempää tehostetablettia pyytänen niille päiville.

Liukeneekohan tuo Mylan myös kuten Concerta, eli pitkän ajan kuluessa suht tasaisesti? Tuntuu, että välillä Concertaa ei juuri huomaa, mutta joskus on ero ihan todella huomattava (kuten nyt kun heti sain vastattua tähän viestiisi, ei varmaan onnistuisi ilman lääkettä).
 
Toggle Sidebar

Statistiikka

Viestiketjut
170 763
Viestejä
3 155 852
Jäsenet
57 797
Uusin jäsen
SirEdwin

Hinta.fi

Ylös Bottom