- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 5 637
Ryhmään tuli kuvien kera postaus kansanvaunusta.
Yhden Volkkarin vuosikertomus
Tänään tulee vuosi täyteen siitä, kun ostin K-Autosta Volkswagen ID.5 GTX:n. Auto oli vain parivuotias ja vähän ajettu – 21 500 km mittarissa. Sen siis piti olla lähes uusi ja huoleton hankinta merkkiliikkeestä, mutta se onkin osoittautunut surkeaksi murheenkryyniksi. Vuoden aikana se on ollut korjaamolla eri syistä yhteensä 40 päivää. Siellä se on nytkin.
Kuvassa autoni on lähdössä viimeisimmälle korjaamoreissulle 30.9. Matkamittarissa 31 438 km. Vikaantunut etumoottorin elektroniikka rikkoi suojaelektroniikan ja laukaisi pyrosulakkeen. Auto sammui vauhdissa, mutta sain onneksi rullattua sivuun ilman isompaa vaaratilannetta. Kahden viikon vianmäärityksen jälkeen korjauksen hinnaksi ilmoitettiin 10 500 euroa. Akkutakuu ei kata, muita takuita ei ole.
Tämä ei tosiaan ollut ensimmäinen vika tässä autossa. Luottamus Volkswagenin laatuun on ollut monesti aiemminkin koetuksella, mutta viimeistään nyt se romuttui täysin.
Romuksi on mennyt myös luottamukseni auton myyjään, K-Autoon. Korjauskustannusten ohessa he ilmoittivat oman näkemyksensä kustannusten jaosta. Se ei kuulostanut reilulta eikä perustellulta. Hain konsultaatiota KKV:n asiantuntijalta, joka laati asiasta kuluttajansuojalakiin ja KRIL:n päätöksiin perustuvan sovintoesityksen huomattavasti järkevämmällä jakosuhteella. Myyjä viittasi tälle kintaalla. K-Autoa eivät KKV:n näkemykset kiinnosta, heillä on omansa. Asia menee Kuluttajariitalautakuntaan ratkaistavaksi.
KRIL:n käsittely voi ruuhkan takia kestää jopa yli vuoden. Tämä on hyvin autoliikkeiden tiedossa. He voivat käyttää tilannetta hyödykseen ja sanella ehtoja mielivaltaisesti, tietäen että kuluttajan on käytännössä pakko suostua huonoihinkin ehtoihin. Heillä on ajokelvoton, kallis auto “panttina”. Harvalla on mahdollisuus seisottaa autoa pitkään tai teettää kymppitonnin remonttia tuosta vain muualla.
Tämä kertomus on yhden omistajan kokemus. Tiedän, etten ole ainoa, mutta toisaalta on myös niitä, jotka ovat ajaneet omillaan 200 000 km joutumatta juuri edes lisäämään lasinpesunestettä. Kumpi arpa osuu omalle kohdalle? Volkkarin omistaminen on uhkapeli.

Ei tarvi itse siis niitä edes teoriatasolla harkita. Tuli taannoin kylläkin nopeasti kokeiltua Sealion, mutta se ei kyllä herättänyt allekirjoittaneessa mitään mielenkiintoa.